Novan neuvolakuulumiset & asiaa rokotteista

28.08.2017

Käytiin perjantaina Novan kanssa puolivuotis-neuvolassa, ja Nova esitteli koko taitorepertuaarinsa siellä. Mitoiksi saatiin 70cm (68,5cm) & 8640g (8340g). Mitat ei olleet hurjasti kasvaneet mutta neuvolan hoitaja totesi saman minkä itsekin järkeilin, että Nova on liikkunut kuluneen kuukauden aikana niin paljon, että ei ole ehtinyt paino nousemaan samaa vauhtia kuin aiemmin. Mutta hyvät mitat on edelleen, ja seuraava neuvolakäynti ihan normaalisti 8kk iässä, hyvin kasvaa kuulemma.

Samalla Nova sai rotavirusrokotteen viimeisen annoksen, jota ei viimeksi otettu, kun edessä oli parin päivän sisään pitkä automatka, joka muutenkin saattaa aiheuttaa masuvaivoja. Tästä kolmannesta annoksesta ei tosin tullut mitään vaivaa, luulen että suolistokin on jo paljon kehittyneempi nyt kuin 5kk iässä, jolloin ei vielä oltu maisteltu kiinteitä. Kaikki muut rokotteet ollaan otettu ajallaan, ja ihan ohjelman mukaan, mutta tätä tosiaan myöhästettiin kuukaudella matkan takia. Onneksi rotavirusrokotteen viimeisen annoksen voi antaa siihen asti, että vauvalla on ikää 32 viikkoa, eli melkein 8kk ikään asti. Ei meillä vielä kiire ollut siis, ja kaksi aiempaa annosta antoivat jo hyvän suojan.

Me luultavasti aikaistamme normaalisti yhden vuoden iässä annettavaa tuhkarokkorokotusta, sillä ajatuksissa siintää reissu lämpimään vielä tämän vuoden puolella. Euroopassa ja Suomessakin riehunut tuhkarokko pelottaa, ja mä en uskalla matkustaa suojaamattoman lapsen kanssa mihinkään kauemmas. Siinä ei olisi mitään järkeä. Onneksi tuhkarokkorokotteen voi antaa yli puolivuotiaalle, ja otetaankin se varmaan 8kk-neuvolan yhteydessä.

Mä koen että lapsiperhevaikuttajana mun tärkeä velvollisuuteni on tuoda esiin se, kuinka ehdottoman tärkeää lasten rokottaminen rokotusohjelman mukaan on. Meillä on kaikki lapset rokotettu ohjelman mukaan, ja rokotetaan vastaisuudessakin. Myös nyt syyskuun aikana ohjelmaan otettavat ja aloitettavat vesirokkorokotteet otetaan meidän lapsille, mikäli lapset eivät jostain kumman syystä ehdi juuri ennen niitä sairastamaan vesirokkoa muuten. Rokottaminen on jokaisen vanhemman velvollisuus useammastakin syystä. Suurimmaksi osaksi tietysti siksi että se oma lapsi pysyy terveenä, eikä kuole joko vaaralliseen sairauteen, tai tavallisena lastentautina mielletyn taudin vaaralliseen jälkitautiin.

Terveiden lasten rokottaminen on tärkeä velvollisuus kuitenkin myös siksi, että Suomessa ja maailmalla on paljon sairaita tai allergisia lapsia joita ei voi turvallisesti rokottaa. Jotta myös he välttyisivät näiltä vaarallisilta, osin jopa tappavilta ja pysyviä haittoja aiheuttavilta taudeilta, on tärkeää että rokotekattavuus on hyvä, ja kaikki terveet lapset on rokotettu ohjelman mukaan. Suomessa rokotuskattavuus on laskenut vaarallisen alhaiselle tasolle jo monessa kunnassa, mikä on pelottavaa. Myös meidän kotikunta Helsinki kuuluu näihin kuntiin, joissa rokotteiden kattavuus ei ole suositellulla tasolla.

Kun mietinkin ajatusta, että oma lapseni esimerkiksi sairastuisi tuhkarokkoon, ja sen lisäksi että itse kärsisi siitä hurjasti, hän vielä voisi aiheuttaa esimerkiksi sairauden vuoksi rokottamattoman lapsen kuoleman, mua kylmää. Kuka haluaa sellaista omalletunnolleen? En usko että kukaan. Jonkun korvaan tavalliselta, vaarattomalta lastentaudilta kuulostava tuhkarokko, laskee lukuisien muiden inhottavien oireiden lisäksi immuunipuolustusta kahdeksi vuodeksi, eli se altistaa siihen sairastuneen lapsen kaikille mahdollisille muillekin taudeille pitkään sen jälkeen. Kaksi vuotta on aika pitkä aika kerätä jokainen päiväkodissa tai koulussa kiertävä tauti itselleen, vaikka itse tuhkarokosta vähällä pääsisikin.

Netti on valitettavasti luotettavan tiedon lisäksi pullollaan propagandaa, ja valheellisia sivustoja ja tarinoita rokotteiden haitoista ja ”haitoista”. Salaliittoteorioita, tieteellisen julkaisun näköiseksi tehtyjä feikkiartikkeleita. Valitettavan moni lankeaa niihin etsiessään faktatietoa, ja ensimmäiselle sivulle klikattuaan jatkaa lukemista, ja ajautuu uskomaan että rokotteet ovat vaarallisia ja/tai tarpeettomia.

Miljoonaan kertaan on tieteellisesti kuitenkin todettu että rokotteiden hyödyt kumoavat haitat mennen tullen ja palatessa. Silti niin moni on vieraantunut siitä, millaisia ne taudit ovat joilta rokotukset meitä suojaavat, ja ajattelee että mahdolliset haittavaikutukset ovat vauvalle liian ikäviä koettavaksi että hänet kannattaisi rokottaa. Luin jo jokin aika sitten HS:n hyvän artikkelin aiheesta, ja mielestäni jokaisen joka rokotteiden tarpeellisuuden kyseenalaistaa, pitäisi lukea se. Sieltä voi jokainen katsoa miltä näyttää polion vääntämä selkäranka, ja kuinka moni vauva kuolisi hinkuyskään ilman rokotuksia, jos muuten epäilyttää.

Mun mielestä mikään muu, kuin lääkärin toteama rokotteen ottamisen estävä sairaus tai allergia, ei ole hyväksyttävä syy rokotteen ottamatta jättämiselle. En pistäisi pahitteeksi jos Suomessakin rokotteista tehtäisiin jollain tasolla pakollisia, kuten esimerkiksi Saksassa tai Italiassa. Ikävää että jotain pakkokeinoja pitää edes ajatella, kun sen pitäisi olla itsestäänselvyys että yksikään kansalliseen rokotusohjelmaan mittavan testauksen jälkeen otettu rokote ei ole turha. Rokottamatta jättäminen on heitteillejättö, ja yksinkertaisesti hengenvaarallista.

Vauvaryhmissä on aina välillä keskusteluita aiheesta, ja usein ne alkavat otsikolla ”kertokaa perusteluita miksi olette jättäneet rokotteen x tai y ottamatta” tai ”otitteko rokotteen x tai y”. On vaarallista siirtää omia ennakkoluulojaan ja valheellista tietoa eteenpäin. En usko että oma tekstini lukuisten muiden aiheesta kirjoitettujen tekstien rinnalla onnistuu kääntämään sellaisten päätä jotka ovat syvällä omien harhojensa maailmassa ja lukeneet enemmmän rokotevastaista propagandaa kuin faktatietoa. Mutta toivon että jos joku on hetkeksi kyseenalaistanut rokotteiden tarpeellisuutta ja pelännyt esimerkiksi haittavaikutuksia etukäteen, hän miettisi vielä uudelleen ja tajuaisi että ne rokotteet pitää ottaa vaikka niistä kuumetta tai pientä mahavaivaa pienelle tulisikin. On erittäin harvinaista, että niistä mitään niitä kummempaa haittavaikutusta tulee, paljon harvinaisempaa, kuin sairastua niihin tauteihin joilta rokotteet suojaavat.

Mä haastan jokaisen perhevaikuttajan kannustamaan rokotuksiin omassa kanavassaan, tämä aihe on aivan äärettömän tärkeä ja jokaisen kynnelle kykenevän tulisi kannustaa vanhempia tekemään oikea ratkaisu.

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille <3


Meidän ihana sormiruokailija

25.07.2017

Nyt on takana parisen viikkoa sormiruokailua meidän perheen juniorilla. Nova alkoi osoittaa erittäin voimakasta kiinnostusta meidän ruokia kohtaan, ja on jo pitkään osannut viedä hyvin lelut ja kaiken haluamansa suuhun. Päättelimme yhdessä Oton kanssa, että nyt on oikein oiva herkkyyskausi menossa ja sopiva hetki aloitukselle. Kirjoitin ajatuksia kiinteistä ruuista enemmän Novan 5kk -postauksessa, jos meni ohi niin sieltä voi käydä lukemassa.

Pari viikkoa sitten kokeiltiin osaisiko Nova jo istua ruokailun ajan syöttötuolissaan, ja hänhän osasi vallan mainiosti, ei yhtään huojunut tai ”roikkunut” käsiensä varassa, vaan istui selkä suorana ja oli täysin kykenevä toimimaan käsillään ja keskittymään syömiseen. Aloiteltiin sormiruokailuun totuttelu sillä, että parina päivänä hän sai vaan ensin istuskella tuolissaan esim. meidän aamiaisella pienen hetken, ja maistella omaa hienoa lusikkaansa. Hän vei sen hienosti itse suuhun ja leikki sillä siinä tyytyväisenä, uudesta perspektiivistä meitä ihmetellen.

Ihan ensimmäiseksi keitin bataattia, ja Novan ensimmäinen sormiruoka olikin keitetty bataatti, jota hän sai itse viedä suuhun sormillaan. Ilmeet olivat melkoisia, mutta innoissaan hän imeskeli bataattia. Pari ekaa päivää mentiin bataatilla, ja seuraavaksi kokeiltiin avokadoa, joka maistui hänelle myös oikein hyvin. Kolmantena otettiin repertuaariin banaani, ja aina pari päivää kokeiltiin yhtä eri ruoka-ainetta.

Itse imeskeltynä määrät joita hän oikeasti sai mahaansa olivat alkuun luokkaa puolikas teelusikallinen, mutta muutaman päivän jälkeen hänen ensimmäinen hampaansa tuli läpi, ja hän alkoi hampaalla raastamaan pieniä palasia banaanista ja avokadosta. Samalla hän alkoi tottua ruuan tuntumaan suussa, ja ihan oikeasti nielaisemaan niitä pieniä banaanimössöjä joita suuhunsa laittoi.

Nyt hän on maistellut lisäksi keitettyä porkkanaa, keitettyä perunaa, maissinaksua, omenaa, vadelmaa, kurkkua ja melonia, ja nyt kahtena viime aamuna olen aamulla tarjonnut hänelle myös mustikka-banaanipuuroa. Maha ei ole reagoinut mihinkään mitenkään, eikä muitakaan oireita ole tullut. Olen tehnyt nyt niin että hän on saanut aina kahta tuttua ja yhtä uutta ruoka-ainetta kerrallaan sormiruokailtavaksi, ja hän on saanut itse valita mitä laittaa lautaselta suuhunsa (kaikkea).

Novan suurinta herkkua tuntuu olevan porkkana, vadelma ja banaani, joita hän söisi vaan lisää ja lisää. Määrät on silti aika pieniä vielä, koska hänen pääasiallinen ravintonsa on tietenkin maito vielä pitkään. Ja koska vaikka hän on taitava viemään esineitä suuhun, ruoka on vähän eri juttu: se on liukasta ja löllöä, ja karkailee helposti tippuen lattialle.

Puuroa Nova on saanut lusikasta, mutta mä en ole kertaakaan laittanut lusikkaa Novan suuhun, vaan hän ihan itse hyökkää sitä kohti suu auki kuin linnun pojalla. Novan hieno lentsikka-lusikka pysyy hänellä kyllä niin hyvin kädessä että taidan antaa hänen syödä puuronkin ihan itse niin että dippaan aina lusikkaa puurossa, ja annan sitten hänelle käteen. Tietty voisin keittää myös aavistuksen karkeampaa puuroa jota voisi myös syödä sormilla.

Puuroa olen antanut nyt siis parina aamuna muutaman teelusikallisen verran yhteensä, ja sitten lounaalla hän on saanut sormiruokailla. Tätä ennen Nova sormiruokaili aamupalan yhteydessä, eli vain kerran päivässä, mutta nyt tosiaan on se puuro aamulla, ja sormiruokailu lounaalla. Olen painottanut ruokailut aamuun mahdollisten reaktioiden varalta, että ne eivät kiusaisi sitten illalla. Koska reaktioita ei ole tullut, niin varmaan pian aloitetaan iltapuurokin, ja puolen vuoden iässä sitten liha, kala ja kananmuna ensin kerran päivässä. Pikkuhiljaa puolen vuoden iän jälkeen alan tekemään Novalle sitten samat lounaat ja päivälliset kuin meillekin, mutta vaan ilman suolaa ja maitotuotteita. Uskomatonta, mutta ensi viikolla meidän vauveli täyttää jo sen puoli vuotta, apua!

Nova saa olla aina mukana perheen yhteisessä ruokahetkessä, ja näin hänellekin kehittyy sitten selkeä ateriarytmi päivään.  Ihan Novan ehdoilla mennään kaikessa, ja rintamaito on  pääravintona sinne 10kk-1v ikään, jonka jälkeen jatkan imetystä niin kauan kun Nova sitä kaipaa. Imetän aina ennen puuroa ja ennen sormiruokailua.

Yölläkin imetän oikein mielelläni vielä sen 2-3 kertaa minkä hän heräilee. Me saadaan hyvin nukuttua yösyönneistä huolimatta, ja mulla ei ole mikään kiire yösyömisiä lopettaa. Niin kauan kun neiti tuntuu niitä tarvitsevan niin hän saa nukkua meidän vieressä ja ruokailla yölläkin. Imetyksen tuen sivuilla kerrotaan että yli puolivuotias vauva tarvitsee n. 6dl maitoa vuorokaudessa kiinteiden ruokien lisäksi, mikä tulee täyteen 3-5 imetyskerralla. Meillä on ainakin toistaiseksi vielä se 10-12 imetystä vuorokaudessa, ja lapsentahtisesti kyllä imetän ihan niin monta kertaa kuin Nova vaan vuorokaudessa haluaa.

*Oogaan lentskarilusikka ja harmaa Ezpz:n lautanen saatu Ipanaisesta, ja näiden käyttökokemuksista ja vauvan ensiastioista sekä ekojen viikkojen lempiruuista tulossa postausta myöhemmin <3 Syöttötuoli saatu Stokkelta, postaus newborn-setistä löytyy TÄÄLTÄ.

THL:N Syödään yhdessä -oppaassa on tosi hyvin ajankohtaista tietoa kiinteiden aloituksesta, ja sieltä kannattaa käydä lukemassa jos kiinnostaa. Se on toiminut meillä tärkeimpänä ohjenuorana kiinteiden aloituksessa, ja se perustuu viime vuonna valmistuneisiin tutkimustuloksiin. ”Täysimetetyillä lapsilla kiinteiden ruokien antaminen 4–6 kuukauden iässä yhdessä rintamaidon kanssa tukee suoliston kypsymistä ja sietokyvyn kehittymistä uusille ruoka-aineille. Terveille hyvin kasvaville lapsille aloitetaan kiinteät ruoat maisteluannoksina (lusikankärjellisestä muutamaan teelusikkaan) aikaisintaan 4 ja viimeistään 6 kuukauden iässä. Maisteluannoksina annetut kiinteät ruuat eivät syrjäytä imetyskertoja, vaan rintamaito on edelleen lapsen pääasiallinen ravinto. Kiinteiden ruokien aloittamisen viivästyttäminen yli 6 kuukauden ikään saattaa lisätä allergia-alttiutta. ”

Tosiaankin, ensi viikolla Nova täyttää jo puoli vuotta. Se on vaan niin hurjaa että ei meinaa käsittää. Meillä oli eilen neidin 5kk-neuvola, joka siirtyi mökkireissun takia, ja hän sai 5kk -rokotukset. Mitatkin otettiin, ja Nova oli 68cm pitkä (4,5kk 65.7cm) ja painoa oli 8320g (4,5kk 7680g). Oikein hienot mitat siis, täytyy edelleenkin olla tyytyväinen siitä että hän kasvaa mun maidolla näin hienosti<3

Ihanaa päivää kaikille <3


Uusia taitoja ja 4kk neuvolakuulumisia

12.06.2017

Meillä oli tänään Novan 4kk-neuvola, ja oli kyllä taas mukava käynti. Nova kasvaa tosi hienosti edelleen täysimetyksellä, ja painoa oli 7685g ja pituutta 65,7cm eli hienosti tullut alle kuukaudessa senttejä ja grammoja. Ei ole mikään ihan minivauva tosiaankaan enää. Neljän kuukauden iässä on sekä normaali hoitajakäynti että lääkärineuvola, ja molemmat olivat meillä aika pikaisia käyntejä kun ei ollut mitään sen ihmeempää mielen päällä.

Sen jälkeen kun Nova pari viikkoa sitten oppi kääntymään selältä mahalleen, hän on harjoitellut liikkumista ihan hurjan paljon. Akselinsa ympäri hän on pyörinyt leikkimatolla jo pitkään, mutta nyt hän on ihan viittä vaille lähdössä ryömimäänkin. Ajattelin ensin että onko tämä vaan mun jotain omaa ylpeän äidin haihattelua että katson että hän työntää jaloilla vauhtia ja etenee lattialla, mutta tänään lääkäri sanoi lääkärineuvolassa että ”tämä muuten ihan kohta ryömii”. Yhyy ei vielä!

Jotenkin sitä voisi tätä kolmatta vauvaa pitää sylissä ja pikkuvauvana niin pitkään kuin mahdollista eikä tosiaankaan ole mikään kiire sille että oppisi liikkumaan, mutta ilmeisesti hän on itse lähdössä jo siskojen perään. Hän vetää jo jalat koukkuun masun alle ja pyllyn  pystyyn, ja samoiten myös potkii ihan lattiasta jaloilla vauhtia suoristaen ja koukistaen ja eteenpäin mennen. Ainoastaan kädet ei vielä ole ihan messissä, joten toistaiseksi eteneminen tyssää siihen että ne jäävät siihen tielle aina kun jaloilla pääsee eteenpäin. Mutta tuosta se kai lähtee. Pitänee alkaa baby proofaamaan asuntoa tässä lähiviikkoina.

Välillä hän turhautuu kun ei pääse eteenpäin ja suuttuu, mutta onneksi leppyy aika nopeasti kun tajuaa kääntyä selälleen tai kiinnostuu jostain lelusta.

Eilen Nova löysi varpaansa pötkötellessään sitterissä päiväunien jälkeen, ja nyt varpaat menevät jo suuhunkin. Se on hassua miten uuden taidon myötä vauva tuntuu kasvavan aina ihan hirmuisesti ja joka kerta mielen valtaa sellainen ”apuamissämunvauva” -fiilis. Ja kun meillä ei kumpikaan vanhemmista tytöistä ole ollut hurjan ripeä liikkeelle lähtijä niin en osannut varautua tällaiseen Novan kanssa. Pitäisi vaan muistaa se että vauvat on aina yksilöitä ja saattavat yllättää täysin, niinkuin Novakin on tehnyt jo monessa asiassa. Ei voi saman perheen sisälläkään tosiaankaan niputtaa lapsia yhteen, kaikki he ovat erilaisia ihan mahasta saakka.

Vaikka vauvan kasvu onkin haikeaa niin onhan se valtavan ihanaakin, ja iloitaan ehdottomasti uusista taidoista täysillä. Mahtavaa kun pikkutyyppi on kokoajan enemmän ja enemmän mukana kaikessa. Hän on tärkeä osa meidän perhettä ja on ihan parasta kun hän pääsee mukaan perheen yhteisiin juttuihin, kikattaa aamuisin kun pötkötellään koko perhe yhdessä meidän isossa sängyssä ja hengailee isosiskojen kanssa lattialla lukemassa kirjoja ihan niinkuin ainakin.

Ja vaikka hän on välillä muka niin isoa tyttöä ja liikkuvaista vauvaa niin onhan hän kuitenkin oikeasti ihan pikkuruisen pieni möllykkä joka nukkuu tuhisten poski äidin tissiä vasten ja rapsuttelee samalla mua unissaan mahasta. Ihana tyyppi <3


38+0

03.02.2017

Niin vaan tuli tämäkin raskausviikko 38+0 täyteen! Ollakseni rehellinen, mulla on tällä hetkellä sellainen olo että olen vähemmän pitkällä raskaudessa kuin vaikkapa kaksi viikkoa sitten viikolla 36+0. Nyt olen saanut taas nukuttua ihan hyvin pari viime yötä, toissapäivänä nukuin jopa puoli kymmeneen asti aamulla ja vain parilla herätyksellä. Varasin vielä itselleni ripsihuollon ja olen sinne kyllä kovasti menossa.

Neuvolakäynti oli muutama päivä sitten, ja siellä oli kaikki arvot hyvät, paino noussut maltillisesti kolmen viikon takaisesta, verenpaineet edelleen matalat ja rauta-arvotkin lähteneet rautalisällä nousuun mukavasti. Proteiinit tai sokerit eivät olleet koholla. Vauva oli kuulemma tiukasti kiinnittynyt alas ja sf-mittakin oli juuri sopiva.  Tosin mitasta saatiin kaksi hyvin poikkeavaa tulosta kun ensin harjoittelija mittasi supistuksen aikana jolloin mitta kasvoi ylimääräiset 6cm. Joo, mulla on aika napakoita supistuksia nämä ei-synnytyssupistuksetkin, maha näyttää aina silloin aivan Mount Everestiltä kun se on niin kolmio!

Kuten kirjoittelinkin arkikuulumispostauksessa, olen ottanut ihan rennosti ja aion ottaa edelleen. Mua jännittää kyllä synnytys edelleen ja se että mitä sitten tapahtuu kun se käynnistyy ja miten se käynnistyy ja missä, mutta eipä siihen voi itse vaikuttaa niin olen yrittänyt olla ihan positiivisella mielellä. Olisi kyllä hauskaa tässä synnytyksessä kokea se elokuvamainen räjähtävä vesien meno, ainakin siitä tietäisi että synnytys on käynnissä kun muuten ei välttämättä ole mitään selkeää indikaattoria.

Maha kasvaa viikko viikolta hurjaa vauhtia, meillä ei kohta mitkään kylpypyyhkeet mene mun mahan ympäri, no okei 100x150cm pyyhe riittää vielä juuri ja juuri. Mutta joo, mahan ympärysmitta on aika valtava. En ole mitannut mutta veikkaisin jotain 120 ja 130cm väliltä. Ihan kiva kun normaali vyötärönympärys huitelee siinä 60cm pinnassa. Yli kaksinkertainen! On meillä naisilla kyllä aika uskomattomat kropat kun miettii mihin ne pystyvät mukautumaan ja venymään ja vielä siitä palautumaan.

Ei voi kuin arvostaa omaa ja muiden naisten vartaloita siitä mitä ne käyvät läpi. On ollut vielä kolmannellakin kerralla ihmeellistä seurata miten oma keho muuttuu kun se kasvattaa ihmistä sisällään. Miten voimakas ja kokonaisvaltainen se prosessi on. Nyt jotenkin on osannut ja voinut seurata tätä ihan eri tavalla kuin viimeksi kun oli pieni 1,5-vuotias hoidettavana ja paljon raskauskomplikaatioita.

Uskomatonta ja tavallaan haikeaa että tämä matka alkaa olla loppumetreillä, vaikka olenkin ihan valmis ottamaan vauvan syliin koska tahansa. Ehkä ensi viikolla kirjoitellaan vielä 39+0-kuulumisia. Tai sitten iloitaan hääpäivävauvasta. Ei voi tietää! Mutta ainakaan ei käy elämä tylsäksi kun saa jännittää näin isoa ja ihanaa asiaa.

Onko siellä monta joilla on myös raskauden loppumetrit käsillä? Miten teillä sujuu? Joko odotatte innolla synnytystä?

Ihanaa viikonloppua kaikille <3