Huomenna meidän tytär kastetaan, ja samalla hänen nimensä paljastetaan viimein kaikille muillekin ihmisille. Viimeistä päivää nimetön on ehkä harhaanjohtava, onhan tuolla ihanalla minillä ollut nimi jo monta kuukautta, se on vaan pysynyt visusti salassa. Ei olla lipsautettu kenellekään, ainoat joilla nimi on tiedossa ovat kastepappi, sekä leipuri joka tekee kakun. Leipurikin tietää vain etunimen. Salailu ei ole ollut hankalaa, kyllä siihen on näin kolmannella kerralla jo tottunut että päivisin meidän vauva on nimenomaan ”vauva”, ja illalla kahdestaan nukkuvaa tuhisijaa ihastellessa hän on sitten *nimi*.

Moni teistä on samanlaisia nimi-intoilijoita kuin minäkin. Tykkäätte pohdiskella erilaisia nimiä ja lukea harvinaisista nimistä. Moni teistä on jopa kertonut löytäneensä tänne blogiin meidän tyttöjen harvinaisten nimien ansiosta. Musta se on ihanaa, nimet ovat ihan hurjan mielenkiintoisia! Nimimakuja on paljon erilaisia, ja musta se on mahtavaa että Suomessa lapsen saa nimetä ihan oman maun mukaan, tietenkin asiallisuuden rajoissa. Meille nimen etsiminen ja keksiminen on aina ollut tärkeä prosessi, ja ollaan valittu jokainen nimi pitkän harkinnan ja mietinnän tuloksena. Tätäkin nimeä ollaan makusteltu lokakuusta asti ja se tuntuu tismalleen oikealta.

Tärkeintä on ollut löytää jokaiselle lapselle sellainen nimi joka sopii juuri heille, joka kuulostaa kauniilta meidän omaan korvaan ja jolla on jokin meille rakas tai tärkeä merkitys. Niin myös näin kolmannella kerralla. Me ollaan löydetty vauvalle kolme ihanaa nimeä jotka kuvaavat häntä ja liittävät hänet meidän perheeseen ja hänen sisaruksiinsa. Joka kerta kun kutsun vauvaa hänen nimellään, mua hymyilyttää. Se on ihana!

Ensimmäisellä kerralla nimeä paljastaessa mua jännitti paljon enemmän kuin nyt. Nyt mulla on jo pian kuuden vuoden kokemus harvinaisen nimen omaavien lasten äitinä. Tiedän että harvinaiset nimet ovat nykyään todella yleisiä ja tiedän että lasten päiväkoti- ja harrastuskavereilla on toinen toistaan jännittävämpiä ja erikoisempia nimiä joista osaa en ole koskaan aiemmin kuullut. Ihanaa että erilaiset nimet saavat kaikki kukkia ja tulla kuulluksi, olivat ne sitten perinteisempiä tai harvinaisempia.

Mä tiedän että nimi tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, niinkuin nimet yleensäkin. Se on ihan ok, on mullakin nimiä joista pidän enemmän ja jotka eivät niin ole minun makuuni. Toivon silti asiallista kommentointia, sillä en tule julkaisemaan yhtäkään asiatonta kommenttia. Jos ei mielipidettään osaa ilmaista toisia ihmisiä kunnioittavasti, se ei ansaitse tulla kuulluksi tai luetuksi. Tämä vain näin etukäteen pienenä muistutuksena, koska tiedän että teidän kaikkien melkein sadan tuhannen ihanan joukossa on myös muutama sellainen jotka eivät tätä aina muista. Pysytään siis asiallisena, eikö!

Multa pyydettiin että saisitte arvailla nimeä vielä kerran ennen kuin sen paljastan. Nyt saatte siis arvata vielä nimeä, tai saatte kertoa minkä nimen TE antaisitte meidän kolmannelle neidille nyt kun olette nähneet hänet. Musta on tosi hauskaa aina lukea ehdotuksia ja arvailuja esim. äitiryhmistä kun äidit lisäävät kuvia vauvoista ja kysyvät että minkä nimen toiset äidit antaisivat kun he itse eivät meinaa keksiä nimeä. Vaikka me ollaankin nimi päätetty jo aikaa sitten, on hauska lukea myös toisenlaisia näkökulmia.

Sen verran paljastan nimestä, että nimiä tulee kolme ja nimi sopii isosiskojen nimien kanssa yhteen. <3

Eipä tässä muuta kuin nyt vaan jatkan leipomista ja valmistaudun huomiseen upeaan päivään, mahtavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Kun synnytys jo pikkuhiljaa lähestyy, ajattelin kirjoittaa vähän meidän ajatuksista tulevan vauvan nimen suhteen. Meillä on etunimi ja kolmas nimi päätettynä, ja etunimeä ollaan kahdenkesken Oton kanssa käytetty siitä asti kun sen päätimme. Toki jos vauva tyttölupauksesta huolimatta sattuisikin olemaan poika, niin sitten menisi kyllä nimivalintakin uusiksi. Olisi varmaan aika hassua jos on rakenneultrasta asti ajatellut odottavansa tyttöä ja sitten syntyisikin poika, tosin tähänkin ollaan onneksi varauduttu ja 90% hankinnoista on tai tulee olemaan neutraalin värisiä, varsinkin kaikki isommat jutut sopivat kyllä kummalle vain.

Meille oli tärkeää että tytön nimi on meidän perheen näköinen, ja omalta osaltaan sopii myös Tiaran ja Zeldan nimeen, vaikka niissä ei sinällään mitään kovin yhteistä olekaan muuta kuin se että eivät löydy nimipäiväkalenterista. Jos olisin jo Zeldaa odottaessa osannut aavistaa että meille tulee joskus kolmas tyttölapsi, olisin varmaan säästänyt nimen Alva hänelle, sillä niin kovasti mä siitä nimestä tykkään ja olisin halunnut antaa sen ihan kutsumanimeksi. Mutta se oli jo käytetty Zeldan toisena nimenä, niin sitten me lähdettiin miettimään nimeä ihan puhtaalta pöydältä, ajatukset tyhjinä.

Mä aloitin nimen etsinnän netin nimisivustoilta. Vaikka niissä on tuhansia, ellei satojakin tuhansia nimiä, niin jotenkin sieltä aina sitten tulee poimittua niitä omia suosikkeja. Hakuehtoja on paljon, ja nimiä voi etsiä vaikka alkukirjainten, tavujen, loppukirjainten tai vaikka aihepiirin perusteella. Parhaita nimisivuja ovat meidän nimeämistottumuksia ajatellen ulkomaiset nimisivustot, sillä yhdenkään meidän lapsen nimet eivät ole alkuperältään suomalaisia.

Mä tykkään kyllä tosi paljon suomalaisistakin nimistä, ja monet perinteiset nimet kuten Aino, Oiva ja Selma on tosi tosi kauniita. Jotenkin ne ei vaan ole kuitenkaan sitten valikoituneet omille lapsille. Ja nyt tässä vaiheessa kun on jo kaksi erikoisen nimen omaavaa muksua, ei tuntuisi luontevalta enää valita kolmannelle perinnenimeä. Kolmannenkin kanssa kuitenkin noudatamme samaa periaatetta kuin kahden aiemman, keskimmäinen nimi tulee olemaan sellainen sopivan tavallinen ja turvallinen, että jos muksu itse ei tykkää erikoisesta etunimestään yhtään, hän on aivan vapaa käyttämään halutessaan toista nimeään tai vaikka kolmatta nimeään, ihan mikä itselle kolahtaa.

Keskimmäistä nimeä ei tosiaan olla päätetty vielä, enkä tiedä miten saadaan se päätettyä. Tähän asti mikään ei ole tuntunut juuri oikealta, vaikka pian kaksi kuukautta ollaan nimeä pähkäilty. Kolme nimeä halutaan kuitenkin ehdottomasti koska muillakin on, ja koska kaksi muuta nimeä toimivat parhaiten siten että siinä välissä on jotain siihen sopivaa. Välillä innostun miettimään nimiä koko illan ja välillä asia unohtuu kokonaan, kun on niin tottunut käyttämään sitä etunimeä että ei edes ajattele että nimi ei vielä ole ”valmis”.

Kuvat: ruutukaappauksia mun Kastejuhla -pinterestboardista

Tällä kolmannella kerralla nimen salaaminen menee jo ihan rutiinilla, vaikka siitä jatkuvasti uteluita tuleekin niin äidiltä kuin kavereiltakin. Ei ole ollut kertaakaan hankalaa muistaa olla sanomatta nimeä ääneen. Myöskään tytöt eivät nimeä tiedä, ja hekin saavat kuulla sen sitten kastejuhlan yhteydessä kun nimi viimein paljastuu. Toistaiseksi toinen tytöistä on sitä mieltä että vauvan nimeksi pitäisi tulla Mia, ja toinen ehdottelee kaikkien kavereidensa nimiä vuorotellen. Se on aika hauskaa, mua jännittää jotenkin ihan hirveästi että mitä meidän lapset sitten tykkäävät siskon nimestä kun saavat kuulla sen. Viimeksi kun nimettiin Zeldaa niin Tiaralla ei kauheasti siinä kypsässä 1,5v iässä ollut nimestä mielipidettä. Ensi keväänä tytöt ovat kuitenkin sen verran isoja että heillä varmasti joku mielipide tulee olemaan.

Saa nähdä! Nyt ajattelin kuitenkin kääntyä teidän puoleen, sillä olen huomannut että moni teistä lukijoista jakaa mun innostuksen lasten nimiä kohtaan. Kertokaa siis ihmeessä halutessanne teidän mielestä kauneimpia nimiä, ehkä sielä löytyisi meidän kuopukselle upea ja ihana keskimmäinen nimi, tai nimi joka auttaisi löytämään sen meidän suosikin kaikkien ihanien nimien joukosta. Ja jos teillä on jotain ihania tarinoita nimien takaa, niin niitäkin saa jakaa!

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Kyllä, bloginahka on hieno sana, ja kyllä, mulle iski pieni kateus kun Otto avasi bloginsa. Ei siksi, että olisin kateellinen Oton menestyksestä, vaan siksi, että Otto sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Mä aloitin bloggaamisen kolme vuotta sitten, täysin tietämättömänä siitä, millaista se oikeasti olisi, tai mitä vaaditaan siihen että blogi menestyy. Mun blogi oli täysi raakile, joka jotenkin onnistui nappaamaan teidän lukijoiden huomion siitä huolimatta, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Jokainen bloggaaja saa toki aloittaa puhtaalta pöydältä, ja tehdä blogistaan oman näköisen, sen yhden kerran.

En kuitenkaan kolme vuotta sitten osannut ajatella, kuinka paljon muuttuisin ihmisenä, ja kuinka paljon blogi muuttuisi tulevaisuudessa. Mä olen iloinen siitä että aloitin täysin nollasta, ja olen rakentanut itse blogini siihen pisteeseen, mitä se tänä päivänä on. Tänä päivänä en kuitenkaan enää koe blogini olevan täysin mun näköinen, niinkuin silloin kolme vuotta sitten, tai vielä kaksi vuotta sitten. Mun blogissa roikkuu edelleen elementtejä kolmen vuoden takaa, jotka eivät enää nykyään kuvasta mua, tai mun blogia, suurimpana niistä nimi.

Keksin blogilleni pölhön nimen, helposti mieleen jäävän, mutta sellaisen, että joka kerta kun esittelen itseni, ja mitä blogia kirjoitan, meinaa tulla jännäpissa. Kieli menee solmuun ainakin joka toinen kerta, ja yleensä joudun vielä toistamaan nimen uudelleen ”ai mikä se olikaan?”. En tietenkään vuonna 2011 osannut kuvitella, että joutuisin joskus usein tilanteeseen, jossa esittelen itseni ja blogini. En myöskään tajunnut ottaa huomioon nimen helppoutta lukijoita ajatellen, kuinka helppo tai vaikea se olisi kirjoittaa google-hakuun tai muihin palveluihin.

Keksin nimen LMFAO:n biisistä, jonka sanoituksissa sanotaan ”But I’m a human not a sandwich”. Se oli mun mielestä niin hauskasti sanottu, ihan hölmö juttu, mutta hauska. Tottahan nimi on tänäkin päivänä, kolmessa vuodessa en ole muuttunut ihmisestä voileiväksi, vaikka palstojen mukaan ihastuttavan lempinimen Sandwich-Iina olenkin saanut. Blogiani tai mua ihmisenä se ei kuitenkaan kuvasta millään tavalla. Mutta mikä sitten kuvastaisi? Siinäpä vasta kysymys.

Olen pohtinut tätä nimiasiaa nyt viimeisen vuoden ajan, enemmän tai vähemmän jopa päivittäin. Voisi siis ehkä sanoa, että se häiritsee mua ihan laittoman paljon. Se on pitkä, hankala ja häiritsevä. Haluaisin vaihtaa sen lyhyeen ja ytimekkääseen nimeen, joka jollain tapaa kuvastaisi mua ja blogiani. Tämä nimiasian pähkäily muiden hankaluuksien ohella, on hidastanut myös blogin uuden ulkoasun syntyä. Nykyinen ulkoasu on niin laadukkaasti toteutettu, että en missään  nimessä halua mitään omia amatööriräpellyksiäni vaihtaa siihen tilalle, vaikka se on jo pian vuoden vanha, eikä myöskään kuvasta blogiani.

En kuitenkaan ole vielä yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään tekijää uudelle ulkoasulle, ja siksi uuden ulkoasun esittely on vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Nyt mulla on tiedossa heinäkuulle valokuvaukset, joiden tuotoksena toivottavasti olisi banneriin sopiva kuva, mutta ajatus vielä kuukauden odottelusta ei innosta hirmuisesti. Haluaisin muutosta nyt, tai ainakin pian. Ulkoasun toteutusta täytyy vielä pohtia, mutta nyt ihan ensimmäiseksi haluaisin tämän nimiasian pähkäilyn pois päiväjärjestyksestä. Muutanko nimeä, vai en? Ja jos muutan niin miten?

Päätin antaa äänivallan teille. Tässä on kolme vaihtoehtoa, joita saatte äänestää jos haluatte vaikuttaa.

1. But I’m a human not a sandwich. Ei muutosta.

2. Iina Laura. Instagramistani tuttu nimimerkki, yksinkertainen ja ytimekäs nimi. Onko liian tusina kuitenkin? Tuntuu itselleni luontevalta, oli mulla pitkään käytössä myös fb-nimenä, ja olen siihen ja sen käyttöön tottunut. Mutta tosiaan, nämä etunimi+tokanimi -bloginnimet ovat aika yleisiä, se ei häiritse mua, mutta häiritseekö se teitä?

3. Wild Card. Keksi nimiehdotus, mitä ikinä mieleesi juolahtaakaan! Selvennyksen vuoksi, en siis ehdota blogilleni nimeksi ”Wild Card” vaikka se ihan hauska onkin, haha.

Miten mulla tuntuukin nyt olevan näin paljon kriisejä, kun oli ulkonäkökriisi ja blogikriisikin vielä, damn! Taitaa olla nyt sellainen lomantarve havaittavissa että huh, onneksi enää kolme päivää. Cant’t wait! Ihanaa huomista keskiviikkopäivää ja hyvää yötä kaikille<3

Helmikuun  Vauva -lehden kanteen oli isketty aika provosoiva otsikko; ”Tyttäremme sai nimen videopelin mukaan”. En ollut kertonut oikeastaan kenellekään että meitä oli edes haastateltu, mutta tuon otsikon perusteella jo aika moni kaveri (ja ehkä lukijakin) arvasi, että saattaisi olla kyse meidän Zeldasta. Otsikko on ihan hauska, vaikka varmasti herätti monissa lehden lukijoissa ennakkoluuloja, ja ehkä jo valmiiksi negatiivisen asenteen nimeä kohtaan. Moni lukija tuli myös kehumaan kirjoitusta ja siinä ollutta kuvaa, josta itsekin pidin kovasti.

Itse juttu on ihan mukava, vaikka lehtijutuille tyypilliseen tapaan vähän väritetty versio meidän kertomuksista. Yksi lukija lähetti mulle jo sähköpostiakin, valaistakseen mua Disney-prinsessan oikeasta nimestä, joka ei olekaan Prinsessa ja sammakko -elokuvassa Tiara vaan Tiana. Hauskaa sinänsä, että itse en ole koko kyseistä elokuvaa nähnyt, enkä tiennyt siitä mitään ennen kuin haastattelua tehdessä toimittaja kertoi mulle että elokuvan prinsessalla on sama nimi kuin meidän tyttärellä.

Lehtijutussa oli kuitenkin yksi käsittämätön moka, mikä mua häiritsee aivan luvattoman paljon. Meidän tyttären nimi oli kirjoitettu väärin, nimeä koskevassa artikkelissa. Zeldan nimi on Zelda Alva Alessandra, ei suinkaan Zelda Ava Alessandra kuten lehdessä lukee. Ava on kaunis nimi, ei siinä mitään, mutta jos itse kirjoittaisin lehteen nimestä niin tarkistaisin kyllä muutamaan kertaan että nimi varmasti on oikein, eri asia jos artikkeli olisi koskenut jotain muuta ja olisi kyse vain inhimillisestä kirjoitusvirheestä.

Hassua katsoa nyt tuota kuvaa, kun ollaan kaikki aivan eri näköisiä nykyään! Kuvassa vielä makoileva Zelda on oppinut kävelemään jo tukea vasten ja päätä peittää ihana pörröinen untuvatukka. Tipallakin on paljon pidemmät hiukset, mun pidennyksistä nyt puhumattakaan. Kokonaista tekstiä en voi blogiini kopioida, mutta jos jutun haluaa lukea niin Helmikuun Vauva-lehti löytyy kirjastosta tai kauppojen hyllyiltä vielä muutaman viikon.

Zeldan nimen alkuperäinen tarina löytyy Oton ja mun yhdessä kertomana täältä, jos joku ei ole sitä lukenut vielä ja haluaa käydä kurkkimassa. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille, huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet!♥

Heippa pitkästä aikaa! Mä oon juossut viime päivät pää kolmantena jalkana ties missä, kerron myöhemmin mahdollisesti lisää mun kiireiden syystä mutta tällä hetkellä en vielä paljasta enempää. Mutta sen verran voin sanoa että kädet on täynnä puuhaa, kirjaimellisesti! Olen kuitenkin kaiken kiireen keskellä koettanut nautiskella myös aivan mielettömistä kesäilmoista jotka viimein ovat viikkoja muusta Suomesta jäljessä rantautuneet myös tänne etelään. Ollaan ulkoiltu joka päivä ja tänään uskaltauduttiin Oton, muksujen ja pikkuneidin tulevan kummisedän kanssa ihan rannalle asti testaamaan Tiaran uusia bikineitä! Mä tosin olen niin pää pyörällä kaikesta että hienosti unohdin neidin bikinialaosan kotiin, niin tyypillistä. Mutta onneksi se ei menoa haitannut, Tiara pulikoi sitten sortsit jalassa ja hauskaa näytti olevan!

Tiara oli tänä kesänä vedestä paljon enemmän innoissaan kuin viime kesänä eikä olisi ollenkaan halunnut lähteä pois rannalta! Tiara istuskeli rantavedessä ja lätsytteli vettä sydämensä kyllyydestä ja huuteli innoissaan että ”Uimaan! Tiara osaaaa! Pinnalla!” Tiara on sanonut vaikka mitä ihanaa, hassua ja höppänää tällä viikolla ja oon kirjoitellut aina muistiin neidin parhaimpia väläytyksiä jotka ajattelin jakaa teillekin!

”Turva kiinni! Turva kiinni! Turva kiinni!… Vyö!”  Tiara puhuu siis rattaiden turvavyöstä ja huutelee tätä aina rattaissa istuskellessaan. Ei tietenkään ollenkaan kuulosta erehdyttävästi joltain muulta?

”Äiti, Tiara rakastaa sinua!” Tämän Tiara sanoi eilen kun hän ei saanut unta ja mä kävin vielä kerran sanomassa että äiti ja isi ja sisko rakastaa Tiaraa. Sydän suli kyllä niiiiiin pahasti kun neiti sieltä unisilla silmillä peiton mutkasta sanoi pienellä äänellä noin, aww♥

” Syönyt! Kiitos! Tiara pyyhkii itse kädet” Tämä on nyt vain yksi esimerkki asiasta jonka Tiara haluaa tehdä itse mutta neidillä on oikein kunnolla päällä nyt tämä minä itse -vaihe. Ja mikäs siinä, mukavaahan se on että Tiara opettelee tekemään asioita ihan itse!

”Pieni ystäväsikin” Mä en tiedä mitä Tipa tällä tarkoitti mutta näin hän tänään sanoi ja voi miten söpöltä se kuulosti! En tosin bongannut ketään pieniä ystäviä meidän kotoa?

”Tyttö poika tyttö tyttö poika pieni poikasia isi mitä ihmettä ne ovat?” 20kk ikäisen tajunnanvirtaa puuronsyönnin lomassa. Mitä ihmettä siellä taaperoiden päässä oikein liikkuu, hassuja juttuja? Ihana!

”Lämmintä, sopivaa, kuumaa, nam!” Niin olikohan se ruoka sitten sopivan lämpöistä vai ei? Ilmeisesti oli kun Tiara kuitenkin sanoi että ”nam!”. Ihana toinen kun pitää käydä kaikki vaihtoehdot läpi!

”Huomenta kaikilleni!” ja  ”Moi kaikilleni!” Tiara on hassu tyttö, hän opettelee taivuttamaan sanoja ja tällä hetkellä meneillään on ni-kausi. Aina ei taivutukset vielä mene aivan putkeen mutta usein onnistuvat oikein loistavasti! Tiara sanoo myös esim. omani, pupuni, leluni, isini, vauvani jne.

”Vauvaaaaa! Söpö! Rakas!” Tiara tykkää pusutella meidän pikkuneitiä ja aina muistaa kehaista vauvelia söpöksi siinä samalla, ihana!

Pienempi typy vain kasvaa kasvamistaan ja on aivan ihana äidin pikkupulla♥ Oon kuvannut muutaman ihanan videonkin jotka mun täytyy jakaa teille, mä en vain nyt saa niitä ladattua jostain syystä youtubeen joten joudutte odottelemaan vielä päivän tai pari! Mä olen vastaanottanut edelleen toiveita pikkuneidin nimen arvailupostauksesta – ja ajattelin että saatte vielä kerran arvailla neidin nimiä ennen ensiviikon ristiäisiä. Sellaisen myönnytyksen päätin jopa tehdä että paljastan pienen jutun neidin nimestä: Se ei ala T-kirjaimella. Koska niin moni arvaili että vauvan nimeksi tulisi jokin T-alkuinen nimi, niin paljastan nyt että ei tule jotta arvauksiin tulee vaihtelua! Ja etunimiä vauvalle tulee siis kolme kuten Tiarallakin on. Hauskaa nähdä millaisia veikkauksia tällä kertaa tulee!

Nyt mä siirryn Oton viereen sohvalle katsomaan Shamelessia (on muuten tosi hyvä sarja!) ja nautiskelemaan vähän herkkuleipiä. Hyvää yötä ja ihanaa loppuviikkoa kaikille!♥