Nova kolme kuukautta

06.05.2017

Tänään meidän perheen pienimmällä jäsenellä on takana jo neljännesvuosi elämää. Huh miten nopeasti tämä aika on mennyt! Pienestä mytystä on kasvanut jäntevä ja liikkuva tyyppi joka höpöttelee enemmän kuin on hiljaa, ja joka innostuu ja alkaa potkimaan ja heilumaan joka suuntaan aina kun näkee jotain jännää. Hänellä on maailman ihanin heleä ääni ja hän kujertelee ja jokeltelee aivan ihanasti, sitä voisi vaan kuunnella koko päivän.

Ensimmäisen rotavirusrokotteen jälkeen Novalla oli pari viikkoa sellainen vähän itkuisempi vaihe jolloin syliteltiin tosi paljon, mutta onneksi se meni nopeasti ohi ja öisin saatiin nukuttua aivan hyvin. Satuttiin olemaan juuri toinen näistä viikoista vieläpä Oulussa niin siellä oli paljon sylejä joissa hengailla. Rokotteen sivuoireiden loputtua me huomattiin yhtäkkiä miten ”iso” meidän vauvasta on jo tullut. Hän on jo niin hurjan seurallinen ja tykkää touhuilla ja olla mukana koko perheen meiningeissä. Ruotsin risteilynkin hanskasi niin hienosti ja ravintolassa ihastutti naapuripöytien ruokailijoita höpötyksillään ja aurinkoisella hymyllään.

Se aika, se ihan vastasyntyneen kanssa vietetty aika, menee niin nopeasti ohi että olen niin onnellinen että osasin nauttia niistä viikoista kun vauva oli tuntikausia tissillä ja aivan ihosssa kiinni. Nyt hän jo saattaa välillä jopa kyllästyä olemaan sylissä ja olla tyytyväisempi leikkimatolla peilistä tuijotellen tai lelujaan sohien, ja leikkimatolla hän viihtyy muutenkin tosi hyvin sekä masullaan että selällään.

Pääsiäisenä hän oppi kääntymään vatsalta selälleen, ja nyt harjoittelee kovasti kääntymistä selältä vatsalleen. Kääntymistaidon opittuaan hän ei varmaan viikkoon ollut ollenkaan vatsallaan lattialla kun aina piti vaan heti kääntyä. Mutta nyt hän on taas viihtynyt masullaankin hengaillen kun on hiffannut että sillä tavalla on paljon helpompi seurailla muiden touhuja. Hän pitää päätään jo oikein terhakkaasti pystyssä ja rakastaa makoilla syömässä nyrkkejään.

Hän tarttuu jo pieniin ja kevyisiin leluihin välillä, ja välillä lemppari on sellainen vähän tuttia muistuttava ensipurulelu jota on kiva imeskellä nyrkkien lisäksi. Toisinaan ei kelpaa muu kuin ne nyrkit, ne on aivan lempparit ja kulkevat aina mukana. Peukku ei onneksi ole noussut suosikiksi vaikka tutti ei maistukaan.

Edelleen Nova nukkuu meidän välissä öisin, ja hän nukkuu aina hyvin. Hän syö 2-5 kertaa yössä mutta hän ei koskaan itke yöllä vaan hakeutuu vaan rinnalle ja jatkaa uniaan. Eli vaikka heräilen niin saan itsekin aina sitten jatkettua unia ja olen aamuisin ja päivisinkin pirteä. Illalla uni yleensä yllättää kesken leffan mutta se nyt on ihan normimeininkiä muutenkin.

Meidän kolmesta neidistä on tullut niin läheisiä keskenään, sitä on ihana seurata. Aina aamulla heti ensimmäisenä isommat tytöt haluavat kölliä ja halia Novan kanssa ja kaikki kolme ölisevät ja kikattavat keskenään. Tytöille on hirveän tärkeää että Novalla on aina leluja käden ulottuvilla ja he lukevat jo Novalle sellaisia vauvojen kirjojakin. Aww!

Vaikka se kauhistuttaakin että aika kuluu ja vauva kasvaa niin on niitä uusia taitoja ihanaa katsella ja oppia uutta omasta pikkuisesta joka päivä.

Kyllä me ollaan täällä niin rakkauskuplassa tämän neiti nappisilmän kanssa että <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!