Novan tärkeät ensimmäiset

28.09.2017

Rakas kuopus on nyt reippaassa 7kk iässä, ja kuluneina viikkoina on taas oppinut vaikka ja mitä, sekä saavuttanut uusia merkkipaaluja. Vaikka mulla onkin tapana tehdä aina kuukausipostaukset, tuntuu nopeasti kasvavan tyypin kanssa kuukauden väli tosi pitkältä. Siksi ajattelin että kirjoitan vähän uusista ekoista jutuista tässä välilläkin.

 

Hammas tuli läpi ikenestä

Ruotsin risteilyn aikaan hän nukkui aivan älyttömän katkonaisesti, ja mietin että olikohan laivan lasten disko sittenkin liian jännä. Mutta ei, se johtuikin vain siitä että jo kuukausia ikenen läpi pilkottanut hampaan nysä tuli viimeinkin läpi! Se on ollut siis koko ajan niin pinnassa, että hän on voinut repiä sillä ruuasta palasia, mutta nyt vasta tuli läpi niin että hammas näkyy kunnolla.

Eka hammas tuli alas vasemmalle, pitääpä tsekkailla vauvakirjoista minne isommilla tytöillä tuli ekat hampulit. Ja jännää seurata missä tahdissa hampaat nyt sitten alkavat tulemaan läpi, tulevatko nopeasti vai hitaasti. Tällä hetkellä Nova ei ainakan pure imettäessä, onneksi, mutta hän kyllä nipistelee ja rapsuttelee koko ajan.

Ensimmäinen sana

Reilu viikko sitten Nova sanoi ekan kerran ”äitä”, ja ajattelin että hän nyt vaan toistelee tavuja. Mutta nyt hän jo sanoo ”äitä” joka kerta kun tulee kädet ojossa mun luokse, tai kun pyytää sanomaan. En kestä! Niin söpöä. Oli se eka sana sittenkin äiti, eikä pappa niin kuin etukäteen mietin että voisi olla. Äitän lisäksi hän toistelee kyllä mämmää ja pappapapaa ja tätätä, ja välillä sanoo aaaaai haliessa, tai jeee taputtaessa. Ekasta sanasta on videota mun Instagram storiesissa @iinalaura, käykää kurkkaamassa ennen kuin video häviää.

Ensimmäiset askeleet tukea vasten

Nova kävelee tosi sujuvasti jo, jos saa pitää meitä sormista kiinni. Kahdella kädellä siis kuitenkin pitää edelleen kiinni, mutta askel on jo melko tukeva, ja hän itse pitää kiinni yhdestä sormesta kummallakin kädellä, eli meidän ei tarvitse pitää enää hänestä kiinni.

Pöytää tai portaita vasten hän ottaa myös askelia yhdellä kädellä tukea ottaen, ja viikko sitten oppi kiipeämään ylös portaisiin. Hän on nyt useamman kerran seissyt vahingossa ilman tukea, eli kun joku tavara on tarpeeksi jännä ja sitä pitää tutkia ihan kahdella kädellä samalla kun seisoo, hän päästää huomaamattaan irti toisenkin käden pöydästä (tai mistä nyt milloinkin pitää kiinni).

Liikkuminen on jo sujuvaa

Pelkäsin että kun hän oppi liikkumaan näin aikaisin, olisi liikkuminen tosi holtitonta ja sattuisi paljon vahinkoja, mutta hän on onneksi oppinut varomaan tosi nopeasti ja hienosti. Seisoma-asennosta hän pyllähtää aina istumaan tai laskeutuu polvilleen, eikä kaatuile. Hän ei myöskään nouse seisomaan mitään liian huteraa vasten.

Ainoa mikä tuotti päänvaivaa (kirjamellisesti) oli meidän varastosta olkkariin haettu vanha sohvapöytä. Sitä vasten on kyllä helppo nousta seisomaan, mutta hän sitten vahingossa kolautteli otsaa siihen mennessään takaisin istumaan. Onneksi hän on nyt alkanut tottua pöytäänkin eikä tällä viikolla ole enää kopsahdellut.

Nova ei paljoa viihdy paikoillaan, vaan on koko ajan menossa ihan joka paikkaan. Välillä hän saattaa istua hetken lelujensa kanssa, mutta yleensä hän suhaa jatkuvasti ympäri kotia ja touhottaa menemään. Lempijuttuja on tällä hetkellä kontata pöydän alle maistelemaan aiemmin taktisesti tiputeltuja talk-muruja, mennä eteiseen ja etsiä ne kuraisimmat kumpparit mitä tunkea suuhun, tai kiivetä portaisiin. Aivan koko ajan saa olla valppaana että mitä hän keksii. Myös päällä oleva uuni olisi super jännä, kun siellä on kivasti valot. Pistorasioihin laitettiin tulpat, mutta niistä hän ei ole enää muutenkaan kiinnostunut. Olivat ilmeisesti tylsempiä kuin kaikki muut edellämainitut asiat.

Musiikki ja koirat ovat lemppareita

Nova rakastaa musiikkia ja sitä kun hänelle lauletaan. Hän hytkyy kun laittaa musiikkia soimaan, ja kuuntelee aina tyytyväisenä kun me lauletaan lasten lauluja. Hän tykkää myös kirjoista edelleen tosi paljon, ja kuuntelisi vaikka koko pullistelevan kirjakorinsa kaikki kirjat putkeen. Me vietetäänkin yhdessä pitkiä lukutuokioita päivittäin. Silloin vauhtivauva malttaa istuskella sylissä tai olla kainalossa.

Mun äiti ja Armas-koira olivat meillä vajaan viikon viime viikolla, ja Nova oli aivan ihastunut Armakseen. Heistä tuli niin loistavia kavereita nyt kun Novakin on noussut pystyyn eikä ole Armaksen mielestä enää pelottava. Armas on onneksi maailman rauhallisin koira, ja tykkää lapsista hulluna. Hän meni itse aina Novan lähelle, eikä yhtään säikähtänyt sitä että Nova koski ja paijasi ja taputteli. Heidän menoa oli hauska seurata. Kummatkin aivan innoissaan toisistaan, niin suloisia.

Mutta joo, mä ounastelen kyllä jo nyt että Nova tulee muuttamaan meidän perhedynamiikkaa omalta osaltaan kasvaessaan, sillä hän vaikuttaa olevan aivan eri tavalla aktiivinen tapaus kuin meidän rauhalliset isommat tytöt. Se ei haittaa ollenkaan, vaan päin vastoin. Tosi jännittävää seurata millainen vaapero, taapero ja leikki-ikäinen tästä vauhtimimmistä kasvaakaan.

Ihanaa torstaita kaikille <3


Nova 7 kuukautta

06.09.2017

Ja sinne se kuukausi taas meni, apua! Tässä kuussa olen saanut kuulla kyllä äitinä sellaisia kommentteja, että en ole ikinä ennen kuullut. ”Onpa hassua kun noin pieni vauva jo seisoo, ei vauvojen kuulu seistä”, ”Niin ristiriitaista kun hän on niin pienen vauvan näköinen mutta liikkuu kuin isommat kaverit”, ”Ei meillä ole kenkiä noin pieneen jalkaan”. Niin, ollaan tosiaan etsitty Novalle kenkiä, koon 17 jalkaan, joilla hän voisi seisoa ja ottaa askelia tukea vasten myös ulkona.

Nova on jatkanut kiireistä liikkeellelähtöä tässä kuussa, ja 5kk iässä opitusta konttausasennosta on edetty jo pitkälle. Tämä kaikki tuntuu musta edelleen kovin hassulta, kun olen aina ollut se äiti joka katselee kun toisten vauvat liikkuu jo hurjaa tahtia ja omat vaan köllöttelee paikoillaan ja juttelee kuin ruuneperit. Nyt siis toisin päin. Nova ei hirveästi juttele, mutta välillä hän kiljuu, sihisee ja murisee, ja osaa hän sanoa ”hei” samalla kun vilkuttaa, ja ”jee” samalla kun hän taputtaa. No mutta, juttelulle tässä ei ole vielä mikään kiire. Sitä odotan vaan innolla että sanooko Nova ensin isi vai äiti, vai kenties mamma tai pappa.

Nova konttaa sujuvasti ympäri kämppää, ja nousee tukea vasten taitavasti polvilleen, ja myös seisaalleen, sekä menee istumaan itse. Seisoma-asento ei ole aina ihan niin tukeva kuin polviseisonta, ja siitä lähtee helposti horjahtamaan aina välillä, eli silmät saa olla selässäkin. Horjahtelusta huolimatta tämä 7kk ikäisen olemattomalla itsesuojeluvaistolla varustettu tyyppi ottaa myös askelia tukea vasten, etenkin silloin kuin pienen matkan päässä on jotain tavoittelemisen arvoista kuten kaukosäädin, meikkipussi tai ikkuna josta voi tuijotella autoja. Istuma-asennosta hän ei ole onneksi kaatunut sen jälkeen kun oppi siihen itse menemään.

Uusi juttu on äidin perässä konttaaminen ja jalassa roikkuminen tai sitä vasten nouseminen. Huomaa selkeästi, että liikkeellelähtö, ja sen huomaaminen että hän on oma äidistä irrallinen yksikkönsä, on tuonut jonkinlaista eroahdistusta. Hermo menee jos äiti katoaa näkyvistä, vaikka hän muuten hyvin lattialla ja itsekseen viihtyykin. Äidin ei tarvitse koko ajan leikkiä mukana, mutta näkyvissä pitää pysytellä. Jos Nova on vaikka olkkarissa ja mä menen keittiöön keittämään kahvia, niin hyvin nopeasti alkaa läpsytys kuulumaan kun hän konttaa mun perään ja tulee ottamaan mua jalasta kiinni.

Viimeisen kuukauden aikana hän on alkanut aivan eri tavalla kiinnostumaan sisaruksistaan ja viihtymään heidän kanssaan. Aiemminkin hän toki on ihaillen katsellut siskojaan, mutta nyt hän osaa itse hakeutua heidän luokseen, eikä kaikki ole sen varassa, että isommat tytöt menevät hänen luokseen. Aina kun tytöt tulevat iltapäivällä kotiin, hän on aivan innoissaan ja konttaa hurjaa vauhtia vastaan. Hän on alkanut myös antamaan märkiä pusuja ja haleja heille ja meille kaikille.

Tytöt tekevät Novalle lelukylpyjä, eli toisin sanoen Nova menee lelukoriin ja sinne laitetaan paljon leluja. Tai sitten he ympäröivät hänet lattialla kaikilla leluilla. Esikoinen lukee hänelle vauvakirjoja ja he saattavat istua pitkänkin aikaa yhdessä lukemassa. Ja aamuisin he kaikki kolme nakottavat yökkäreissään meidän ison lattiatyynyn päällä, ja katsovat Pikkukakkosta. Novakin selkeästi nauttii rauhallisesta aamuhetkestä siskojen kanssa, ja pötköttää siinä tyttöjen välissä oikein mielellään.

Nova rakastaa leikkiä tyttöjen ja meidän kanssa Duploilla. Ei hän tietenkään osaa vielä itse rakentaa, mutta hän tykkää hulluna kaataa meidän tekemiä torneja, ja lisäksi hän tykkää maistella legoeläimiä ja -ukkeleita. Duplot on ihanan värikkäitä ja pysyvät hyvin minisormissakin.

Nova on alkanut ymmärtämään jonkin verran puhetta ihan selkeästi, mikä on tosi hauskaa ja helpottaa elämää! Hän vilkuttaa ja sanoo hei, kun hänelle sanotaan hei, ja hän taputtaa kun puhutaan taputtamisesta tai sanotaan ”jee”. Hän osaa myös heittää yläfemmat kun sanotaan ”High Five”, ja hän tietää ainakin kuka on äiti, kuka on isi ja mikä on tissi. Oman nimensä hän tunnistaa myös. Kaikkein hauskinta on Novan mielestä kun sanotaan ”kiitos” ruuan jälkeen, hän hymyilee aina niin kovin aurinkoisesti silloin, vaikka ei vielä kiitosta itse sanokaan.

Nova on nopea liikkeissään, mutta toistaiseksi onneksi melko hyvin ennakoitava tapaus. Ollaan siis vielä pärjätty ilman baby-turvalaitteita. Ensi viikolla meidän lattiat vihdoin laitetaan kuntoon, minkä jälkeen saadaan turvaportti laitettua portaisiin (vihdoin), ja muutenkin alakertaan enemmän tilaa ja ruokailutila valmiiksi. Toivottavasti hän ei siis nopeudu entisestään kovin paljoa ennen sitä. Pistorasioihin on myös hommattava tulpat, sillä ne kiinnostavat erityisen paljon.

Käytiin puolivuotisneuvolassa viime kuun lopussa, ja tuolloin 6,5kk iässä mitat olivat 70cm & 8640g. Seuraavia mittoja otetaan sitten 8kk-neuvolassa, kun nyt ei enää ole kuukausittaisia käyntejä. Nova kuitenkin tuntuu kasvavan pituutta ainakin ihan hyvää tahtia, ja ruoka maistuu hänelle hyvin myös. Hän syö kiinteitä ruokia lapsentahtisesti, ja myöskin imetys on edelleen ihan yhtä kovassa huudossa kuin aiemminkin, öisin jopa kovemmassa. Varmaankin myös tämä liikkeellelähtö vaikuttaa siihen, että yöt on olleet nyt aavistuksen rauhattomampia ja hän on kaivannut tissiä useammin, ihan vain rauhoittuakseen uneen, ei niinkään syödäkseen.

*Novan vaatteet ovat hollantilaista Sproet & Sprout -merkkiä, ja saatu Lilla Companylta, joka on merkin ainoa jälleenmyyjä Suomessa. Myös Valkaman Head Wrap on saatu Lillasta, ja sävy on ihana vanha roosa, joka on uutuussävy. Mun blogin lukijat saavat nyt sunnuntaihin 10.9. asti kaikista Sproet & Sprout -tuotteista 20% alennuksen koodilla IINA. Mä rakastan noita mustavalkoisia ja harmaita vaatteita, joita on helppo yhdistellä, ja ne on tehty laadukkaista materiaaleista! Lillassa muuten nyt loppuviikon myös ilmaiset postarit, sillä huomenna tulee uudet dropit!

Nova on kyllä ihan huippu tapaus, ja hauskaa myös että hän on oikeastikin tällainen vilkas ja touhukas tapaus, kuten mahassa liikuskellessaan oli. Hauskaa seurata millaista äksöniä elämään hän vielä tulevina vuosina tuokaan <3

Onnea Nova seitsemän kuukautta, ja ihanaa keskiviikkoa kaikille <3


Novan neuvolakuulumiset & asiaa rokotteista

28.08.2017

Käytiin perjantaina Novan kanssa puolivuotis-neuvolassa, ja Nova esitteli koko taitorepertuaarinsa siellä. Mitoiksi saatiin 70cm (68,5cm) & 8640g (8340g). Mitat ei olleet hurjasti kasvaneet mutta neuvolan hoitaja totesi saman minkä itsekin järkeilin, että Nova on liikkunut kuluneen kuukauden aikana niin paljon, että ei ole ehtinyt paino nousemaan samaa vauhtia kuin aiemmin. Mutta hyvät mitat on edelleen, ja seuraava neuvolakäynti ihan normaalisti 8kk iässä, hyvin kasvaa kuulemma.

Samalla Nova sai rotavirusrokotteen viimeisen annoksen, jota ei viimeksi otettu, kun edessä oli parin päivän sisään pitkä automatka, joka muutenkin saattaa aiheuttaa masuvaivoja. Tästä kolmannesta annoksesta ei tosin tullut mitään vaivaa, luulen että suolistokin on jo paljon kehittyneempi nyt kuin 5kk iässä, jolloin ei vielä oltu maisteltu kiinteitä. Kaikki muut rokotteet ollaan otettu ajallaan, ja ihan ohjelman mukaan, mutta tätä tosiaan myöhästettiin kuukaudella matkan takia. Onneksi rotavirusrokotteen viimeisen annoksen voi antaa siihen asti, että vauvalla on ikää 32 viikkoa, eli melkein 8kk ikään asti. Ei meillä vielä kiire ollut siis, ja kaksi aiempaa annosta antoivat jo hyvän suojan.

Me luultavasti aikaistamme normaalisti yhden vuoden iässä annettavaa tuhkarokkorokotusta, sillä ajatuksissa siintää reissu lämpimään vielä tämän vuoden puolella. Euroopassa ja Suomessakin riehunut tuhkarokko pelottaa, ja mä en uskalla matkustaa suojaamattoman lapsen kanssa mihinkään kauemmas. Siinä ei olisi mitään järkeä. Onneksi tuhkarokkorokotteen voi antaa yli puolivuotiaalle, ja otetaankin se varmaan 8kk-neuvolan yhteydessä.

Mä koen että lapsiperhevaikuttajana mun tärkeä velvollisuuteni on tuoda esiin se, kuinka ehdottoman tärkeää lasten rokottaminen rokotusohjelman mukaan on. Meillä on kaikki lapset rokotettu ohjelman mukaan, ja rokotetaan vastaisuudessakin. Myös nyt syyskuun aikana ohjelmaan otettavat ja aloitettavat vesirokkorokotteet otetaan meidän lapsille, mikäli lapset eivät jostain kumman syystä ehdi juuri ennen niitä sairastamaan vesirokkoa muuten. Rokottaminen on jokaisen vanhemman velvollisuus useammastakin syystä. Suurimmaksi osaksi tietysti siksi että se oma lapsi pysyy terveenä, eikä kuole joko vaaralliseen sairauteen, tai tavallisena lastentautina mielletyn taudin vaaralliseen jälkitautiin.

Terveiden lasten rokottaminen on tärkeä velvollisuus kuitenkin myös siksi, että Suomessa ja maailmalla on paljon sairaita tai allergisia lapsia joita ei voi turvallisesti rokottaa. Jotta myös he välttyisivät näiltä vaarallisilta, osin jopa tappavilta ja pysyviä haittoja aiheuttavilta taudeilta, on tärkeää että rokotekattavuus on hyvä, ja kaikki terveet lapset on rokotettu ohjelman mukaan. Suomessa rokotuskattavuus on laskenut vaarallisen alhaiselle tasolle jo monessa kunnassa, mikä on pelottavaa. Myös meidän kotikunta Helsinki kuuluu näihin kuntiin, joissa rokotteiden kattavuus ei ole suositellulla tasolla.

Kun mietinkin ajatusta, että oma lapseni esimerkiksi sairastuisi tuhkarokkoon, ja sen lisäksi että itse kärsisi siitä hurjasti, hän vielä voisi aiheuttaa esimerkiksi sairauden vuoksi rokottamattoman lapsen kuoleman, mua kylmää. Kuka haluaa sellaista omalletunnolleen? En usko että kukaan. Jonkun korvaan tavalliselta, vaarattomalta lastentaudilta kuulostava tuhkarokko, laskee lukuisien muiden inhottavien oireiden lisäksi immuunipuolustusta kahdeksi vuodeksi, eli se altistaa siihen sairastuneen lapsen kaikille mahdollisille muillekin taudeille pitkään sen jälkeen. Kaksi vuotta on aika pitkä aika kerätä jokainen päiväkodissa tai koulussa kiertävä tauti itselleen, vaikka itse tuhkarokosta vähällä pääsisikin.

Netti on valitettavasti luotettavan tiedon lisäksi pullollaan propagandaa, ja valheellisia sivustoja ja tarinoita rokotteiden haitoista ja ”haitoista”. Salaliittoteorioita, tieteellisen julkaisun näköiseksi tehtyjä feikkiartikkeleita. Valitettavan moni lankeaa niihin etsiessään faktatietoa, ja ensimmäiselle sivulle klikattuaan jatkaa lukemista, ja ajautuu uskomaan että rokotteet ovat vaarallisia ja/tai tarpeettomia.

Miljoonaan kertaan on tieteellisesti kuitenkin todettu että rokotteiden hyödyt kumoavat haitat mennen tullen ja palatessa. Silti niin moni on vieraantunut siitä, millaisia ne taudit ovat joilta rokotukset meitä suojaavat, ja ajattelee että mahdolliset haittavaikutukset ovat vauvalle liian ikäviä koettavaksi että hänet kannattaisi rokottaa. Luin jo jokin aika sitten HS:n hyvän artikkelin aiheesta, ja mielestäni jokaisen joka rokotteiden tarpeellisuuden kyseenalaistaa, pitäisi lukea se. Sieltä voi jokainen katsoa miltä näyttää polion vääntämä selkäranka, ja kuinka moni vauva kuolisi hinkuyskään ilman rokotuksia, jos muuten epäilyttää.

Mun mielestä mikään muu, kuin lääkärin toteama rokotteen ottamisen estävä sairaus tai allergia, ei ole hyväksyttävä syy rokotteen ottamatta jättämiselle. En pistäisi pahitteeksi jos Suomessakin rokotteista tehtäisiin jollain tasolla pakollisia, kuten esimerkiksi Saksassa tai Italiassa. Ikävää että jotain pakkokeinoja pitää edes ajatella, kun sen pitäisi olla itsestäänselvyys että yksikään kansalliseen rokotusohjelmaan mittavan testauksen jälkeen otettu rokote ei ole turha. Rokottamatta jättäminen on heitteillejättö, ja yksinkertaisesti hengenvaarallista.

Vauvaryhmissä on aina välillä keskusteluita aiheesta, ja usein ne alkavat otsikolla ”kertokaa perusteluita miksi olette jättäneet rokotteen x tai y ottamatta” tai ”otitteko rokotteen x tai y”. On vaarallista siirtää omia ennakkoluulojaan ja valheellista tietoa eteenpäin. En usko että oma tekstini lukuisten muiden aiheesta kirjoitettujen tekstien rinnalla onnistuu kääntämään sellaisten päätä jotka ovat syvällä omien harhojensa maailmassa ja lukeneet enemmmän rokotevastaista propagandaa kuin faktatietoa. Mutta toivon että jos joku on hetkeksi kyseenalaistanut rokotteiden tarpeellisuutta ja pelännyt esimerkiksi haittavaikutuksia etukäteen, hän miettisi vielä uudelleen ja tajuaisi että ne rokotteet pitää ottaa vaikka niistä kuumetta tai pientä mahavaivaa pienelle tulisikin. On erittäin harvinaista, että niistä mitään niitä kummempaa haittavaikutusta tulee, paljon harvinaisempaa, kuin sairastua niihin tauteihin joilta rokotteet suojaavat.

Mä haastan jokaisen perhevaikuttajan kannustamaan rokotuksiin omassa kanavassaan, tämä aihe on aivan äärettömän tärkeä ja jokaisen kynnelle kykenevän tulisi kannustaa vanhempia tekemään oikea ratkaisu.

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille <3


Viileän viikonlopun tunnelmia

27.08.2017

Moikka! Takana on ihanan rento viikonloppu ja mieli on hyvä. Ollaan oltu ihan vaan perheen kesken pitkästä aikaa ja touhuiltu viidestään kaikkea tavallista ja kivaa – vaihteeksi näinkin päin. Ei aina tarvitse olla juhlahumua ja megapaljoa ohjelmaa, parasta kai on se rento yhdessäolo, tai näin ainakin mun mielestä. Juhlat ja spesiaalihetket ovat spesiaaleja juuri siksi, että välissä on sitä ihan tavallista arkea, ja niitä tavallisia viikonloppuja. Siivousta, pyöräretkiä, leffanvuokrausta ja kortin pelaamista, harrastuksia ja ruuanlaittoa.

Tein perjantaina meille syksyn ensimmäisen kanttarelliruuan, kanttarelli-carbonaraa. Se oli niin hyvää, olisin voinut syödä koko kattilallisen yksin. Meidän lapset eivät välitä herkkusienistä ollenkaan, mutta metsäsienet on ihan heidän herkkujaan. Kanttarelli-carbonara upposi tytöille ja pyysivät vielä lisääkin, en siis tosiaan saanut syödä koko kattilallista yksin, hah. Mutta pitää tehdä pian toinen satsi. Ja pitää jakaa resepti täällä blogissa, vaikka jotain kokkausvideoita mä jaoinkin jo perjantaina instan mystoryssa.

Tänään me herkuteltiin grilliruualla, näillä näkymin ehkä viimeistä kertaa tälle kesää. Alkavat ilmat olla sen verran viileämpiä että ruuanlaitto ulkona ei ole välttämättä niin kivaa enää, ainakaan mikään kunnon pihvien paisto. Joku makkaran grillailu laavulla nyt on mukavaa vaikka pakkasella. Mistä tulikin mieleen että pitää ehdottomasti tänä syksynä tehdä retki johonkin sellaiseen paikkaan missä on mahdollisuus paistaa makkaraa laavulla. Se oli ainakin musta lapsena tosi kivaa, ja on varmasti vieläkin. Voisi olla hauska juttu lasten mielestä.

Zelda kävi Oton kanssa taitoliikuntakeskuksen Peuhu-päivässä, ja oli kovasti tykännyt temppuradasta jolla sai liikkua vapaasti yksin tai yhdessä vanhemman kanssa. Ottokin oli kuulemma intoutunut riehumaan voimistelurenkailla. Mutta selkeästi tuollainen voimistelu-temppurata-tramppa-meininki oli ollut mieleistä, ja varmasti saa mennä isänsä kanssa toistekin. Tai voidaan mennä vaikka koko perhekin joskus, mutta toisaalta on kivaa että tämä on Zeldan ja Oton ihan oma yhteinen juttu.

Nova oppi tosiaan tällä viikolla nousemaan tukea vasten seisomaan, ja on muutenkin alkanut liikkumaan tosi ketterästi ja nopeasti. Meillä on baby proofaus täällä käynnissä ja on tullut siivottua kaikki sellaisetkin nurkat joille on muuten antanut armoa, puolivuotias kun saattaa kontata ihan mihin tahansa. Hänen lempileikkinsä on tällä hetkellä heitellä tavaroita eteenpäin ja kontata niiden perässä. Toinen suosikki on mun yksisarvis-glitter-meikkipussi, joka oikeastaan opetti hänet sekä konttaamaan, että nousemaan seisomaan. Sitä metsästäessä hän on unohtanut olevansa puolivuotias ja vaan liikkunut kohti meikkipussia. Kaukosäätimet on myös lemppareita.

En tajua että nyt Nova yhtäkkiä nousee seisomaan. Hän myös päästää toisen käden surutta irti, ja seisoo vain yhden käden varassa, ja uusimpana on alkanut hivuttautumaan kummallekin sivulle varovaisia askeleita ottaen. Ihan uskomatonta meininkiä kyllä, en tiedä uskallanko tähän laittakaan että mitähän ensi viikko tuo tullessaan. No, laitoin nyt. Hän oppi tällä viikolla myös ”taputtamaan” kun sanoo ”jeeeeee” tai puhuu taputtamisesta. Vielä ei kuulu ääntä neidin taputuksesta mutta kädet menee ihan oikein yhteen ja hän innostuu aina aivan tosissaan kun taputetaan yhdessä. Tästäkin on vilissyt videoita instan mystoryssa.

Ajattelin kun aloin kirjoittamaan tätä, että ”eihän tällä viikolla tapahtunut mitään kovin ihmeellistä”, mutta nyt kun luen tätä kirjoitusta niin olihan meillä vallan mullistava viikko. Ihana, huikea viikko. Toivotaan että ensi viikostakin tulee ihana ja onnen ja naurun täyteinen, niin meillä kuin teillä kaikilla siellä ruutujen takana <3

Hyvää yötä ja mahtavaa uutta viikkoa kaikille <3