Nova viisi kuukautta

06.07.2017

Tänään kuopuksellemme tuli täyteen viisi kuukautta ikää, ja hänestä on kyllä kehkeytynyt maailman suloisin pieni touhottaja. Kulunut kuukausi on ollut ihana ja Nova on ottanut monta harppausta kohti vähän isomman vauvan menoa: hän on alkanut menemään iltaisin nukkumaan ennen äitiä, tosin edelleen kyllä nukutan hänet yöunille, mutta kuitenkin. Hän jää sinne itsekseen nukkumaan ja nukkuu useamman tunnin ihan yksin, ennen kuin herää eka kertaa syömään. Ihan hurjaa, ollaan oltu niin kiinni toisissamme ensimmäiset kuukaudet, että tuntuu tosi oudolta että yhtäkkiä illalla hän ei olekaan siinä vierellä kokoajan. Tosi haikeaa, mutta toisaalta on ihanaa kun iltaisin voi olla Oton kanssa pari tuntia ihan aikuisten kesken kun kaikki kolme neitiä nukkuvat.

Nova on edelleen ihan hurjan kova höpöttämään, ja hereillä ollessaan ääntä tulee kokoajan. Hän on jokeltelun lisäksi päristellyt ja maiskuttanut myös jo pitkään, ja niiden lisäksi on alkanut nyt myös sihisemään. Ihan mahtavaa herätä aamulla siihen kun hän suhisee ja sihisee ja rapsuttelee samalla mua käsivarresta. Hän myös ärisee ja murisee, kikatusten säestämänä tietenkin.

Hän on tosi jäntevä ja terhakka, ja vetää itsensä vaikka väkisin istumaan niin sylissä kuin sitterissäkin. Lattiallakin yrittää kovasti pitää päätä ja niskaa ylhäällä aina välillä. Hän edelleen harjoittelee ryömimään lähtemistä, eli ei olekaan lähtenyt vielä ryömimään vaikka neuvolalääkäri sitä kovasti veikkaili. Mutta siis edelleen vetää jalkoja masun alle ja pyllyä pystyyn, ja käsilläkin jo kääntyilee, mutta kaikki ei vaan vielä pelaa tismalleen yhtäaikaa, joten liikkuminen ei ole ihan sujuvaa. Eipä tässä onneksi ole kiire yhtään, helpompaahan se meille on kun tyyppi pysyy vielä edes jonkin verran paikoillaan. Akselinsa ympäri hän kyllä pyörii kovin sujuvasti, ja myöskin liikkuu kierimällä, eli kääntyy selältä mahalleen ja selälleen ja mahalleen, ja tällä tavalla pääsee välillä metrinkin etenemään.

Nova tarttuu ihan kaikkeen ja osaa taitavasti viedä leluja ja kirjoja ja ihan mitä tahansa suuhun, enää ei töki vahingossa silmää tai korvaa yrittäessään laittaa vaikka helistintä suuhun. Hän on myös saanut tutustua omaan pehmeään vauvalusikkaansa, jota on myös maiskutellut suussa. Kirjaa lukiessa hän kääntää aina sivua ja availee luukkukirjojen luukkuja, vaikka ei pinsettiotetta vielä osaaakaan.

Vielä ei olla alettu maistelemaan kiinteitä ruokia, mutta se on edessä tässä lähipäivinä tai viikkoina. Keskusteltiin tästä viime neuvolassa ja neuvolan hoitaja kertoi tuoreesta tutkimuksesta, jossa oli todettu että allergiariskin minimoimiseksi meidän kannattaa joko aloittaa rauhassa nyt maistelemaan 5kk ja 6kk välissä, tai sitten tosi nopealla tahdilla heti 6kk iässä. Nopealla tahdilla tarkoitetaan siis että 1-2 päivän jälkeen aina uutta makua kehiin, ja nopeasti sitten selkeät useat ateriat päivässä, ja viljat ja lihat ja kaikki ihan muutamassa viikossa mukaan. Mun mielestä se vaan tuntuu ajatuksena tosi hurjalta, ja siksi haluan mieluummin aloitella ihan rauhassa tässä ennen puolen vuoden ikää ihan pienillä maisteluannoksilla pehmeitä vihanneksia/keitettyä porkkanaa ym.

Ja meille tuo allergiariskin minimoiminen on tärkeää, koska mulla itselläni on ollut lapsuudessa lukuisia allergioita niin ruoka-aineissa kuin muutenkin. Max. 1-2 teelusikallisen kokoisten maisteluannosten tarkoitus ei ole tosiaankaan täyttää mahaa vielä, vaan ainoastaan alkaa totuttaa masua muuhunkin, jotta ei sitten tule niin kiire. Ja ihan siis kerran päivässä alkuun, ja myöhemmin kaksi kertaa etc. Jokainen perhe toimii suositusten puitteissa miten haluaa. Jos ei tarvitsisi miettiä tuota allergiariskiä niin mä odottaisin varmaan sinne puolen vuoden ikään ennen niitä makuannoksia, koska Nova kasvaa niin hyvin pelkällä täysimetykselläkin. Jatkan kuitenkin maistelusta huolimatta ihan yhtä tiheää imetystä kuin tähänkin asti, ja kunnon ateriarytmiä aletaan hakemaan vasta sitten puolen vuoden iän jälkeen. THL:n sivuilla on hyvin tietoa tästä allergiariskistä ja kiinteiden aloittamisesta, jos joku haluaa sieltä lukea.

Nova on tosi kiinnostunut meidän ruuista, ja jos hän on meidän kanssa ruokapöydässä, niin hän seuraa silmä kovana mitä muut laittavat suuhunsa, ja kurkottelee muiden ruokia kohti. Hän osaa myös hienosti viedä kädellä suuhunsa lelut ja sen oman pehmeän lusikkansa, eli silmä-käsi-koordinaatio alkaa olla hanskassa myös sormiruokailua varten, ja varmaan aloitetaan suoraan sormiruuilla se maistelu. Ajattelin liittyä siihen FB:n kovasti kehuttuun Simppeli sormiruokakeittiö -ryhmään jos sieltä saisi parhaat vinkit.

Mittoja Novasta ei ole nyt vielä, kun seuraava neuvola on vasta parin viikon päästä. Hän kuitenkin käyttää nyt vaatteissa kokoja 68 bodyissa, ja housuissa 74, ja on pitkä ja jäntevä neiti. Varmasti on tullut ainakin pari senttiä lisää 4kk neuvolasta (65,7cm), ja painokin kasvaa kohisten (viimeksi 7680g). Kyllä alkaa käydä Novan nostelu jo ihan hyvästä hauistreenistä.

Headwrap MaiBoo (saatu) / Body Newbie / Housut Tinycottons / Kengät Minna Parikka

Novan ihana headwrap on saatu suomalaiselta pieneltä MaiBoo -nimiseltä yritykseltä, joka valmistaa käsityönä Suomessa headwrappeja ja tuttinauhoja. MaiBoon takana on kaksi ihanaa äitiä, jotka päättivät alkaa yhdessä suunnittelemaan ja valmistamaan tyylikkäitä asusteita vauvoille ja lapsille. Headwrappeihin, tuttinauhoihin ja Maiboon tarinaan voi tutustua heidän FB-sivuilla, joiden kautta suloisia asusteita voi myös tilata. 

Ihanaa seurata tämän mahtavan iloisen minityypin kasvua ja kehitystä, ollaan kyllä niin onnekkaita kun meillä on kolme parasta pikkuneitiä <3 Onnea Nova 5kk!


Vuosi sitten tämä päivä muutti meidän elämän

18.06.2017

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun aamulla kello kahdeksan mun kasvoille levisi järjettömän onnellinen hymy, ja liihottelin meidän vanhaan makuuhuoneeseen kertomaan Otolle, että meille tulee kolmas vauva. Ja tänään tuo vauva on jo neljä kuukautta ja 12 päivää vanha. Se absurdi onnen tunne tulevasta on muuttunut riipaisevan suureksi rakkaudeksi maailman ihaninta minityyppiä kohtaan.

Vuosi sitten otetuista kuvista paistaa jännitys, onni ja rakkaus, ja kaikki ne miljoona muuta tunnetta joita sinä aamuna koettiin. Me ei tiedetty ollenkaan millainen vauva meille tulisi, tai saataisiinko me edes vauvaa ollenkaan syliin asti, mutta varovaisesti uskallettiin toivoa että se suuri siunaus osuisi meidän kohdalle vielä yhdesti.

Onneksi me saatiin kokea se onni vielä kolmannen kerran, että raskaus meni hyvin ja saatiin omaksi tuo ihana pehmeä älytöntä tahtia kasvava möllykkä, jota Novaksikin kutsutaan. Vuosi sitten en uskaltanut edes vielä ajatella niin pitkälle, että olisin miettinyt millainen vauva me saataisiin, kun jännitin heti alusta asti jo sitä että kuinka raskaus tulee sujumaan.

Mä en ole koskaan osannut ottaa raskautta itsestäänselvyytenä ja uskoa että se menee varmasti hyvin, ja siksi raskausaika on ollut henkisesti aina aika kuluttavaa, ikäänkuin jatkuvassa kuolemanpelossa (oman ja vauvan) elämistä. Hyvin sujuva raskaus ja synnytys on niin suuri onni, että joka kerta on tuntunut yhtä uskomattomalta, että me ollaan oikeasti saatu terve lapsi eikä sen suurempia komplikaatioita ole tullut kummallekaan.

Meidän elämä vuosi sitten tuntuu jotenkin niin kaukaiselta, vaikka siitä on vasta vuosi. Sen vuoden aikana moni iso asia on kuitenkin muuttunut meidän elämässä. Ollaan muutettu ihan uuteen kotiin ja uuteen kotiympäristöön, mä lopetin päivätyöt ja perustin yrityksen, vaihdettiin auto, ollaan ihan eri näköisiä, esikoinen lopetti päiväkodin ja nyt meitä on viisi. Ja kaiken lisäksi Otto on perhevapaalla, toisin kuin vuosi sitten kun tehtiin molemmat todella pitkää päivää töissä. Todella mullistava vuosi, varmasti ehkä kaikkein mullistavin sen jälkeen kun tavattiin ja saatiin esikoinen.  Suurin osa muutoksista oli seurausta niistä kahdesta viivasta jotka sinä aamuna vuosi sitten piirtyivät raskaustestiin.

Kun mä kirjoitan tätä, Nova nukkuu aamupäikkäreitä vierashuoneessa mun tädin luona. Otto istuu mun vieressä juomassa aamukahvia, ja pelailemassa käsikonsolilla. Isommat tytöt juoksevat mun tädin pihalla mun serkkujen kanssa ja käyvät välillä trampalla pomppimassa. Ja mä naputtelen tätä, tuo sama onnellinen hymy kasvoillani. Me saatiin maailman ihanin pikkuinen vauva joka oli juuri se puuttuva palanen meidän perheeseen.

Hän on se tyyppi, jonka heräämistä odottaa malttamattomana, jota ei malttaisi antaa kenellekään toiselle syliin ja jonka hymy sulattaisi vaikka Pohjoisnavan kaikki jäät. Maailman ihanin tyttö, kuten meidän isommatkin tytöt, jotka ovat niin mielettömän upeasti ottaneet isosiskouden omakseen. En osannut vuosi sitten kuvitellakaan että meidän elämä voisi olla tällaista, kuin se nyt on. En villeimmissä unelmissanikaan. Mutta onneksi yhdeksän kuukauden pelkäämisen jälkeen ollaan saatu nauttia tästä onnesta ja rauhasta.

Täältä löytyy postaus siitä päivästä jona tein raskaustestin, jos on mennyt ohi aiemmin.

Ehkä tämä päivä on tänä vuonna se päivä joka mullistaa jonkun toisen elämän, se on ihana ajatus. Jos tämä päivä on se, joka muuttaa juuri sun elämän: nauti siitä hetkestä niin täysillä kuin vain voit, älä anna pelolle valtaa <3

Ihanaa päivää kaikille <3


Nova 4 kuukautta

06.06.2017

Kolmasosavuosi on takana tänään meidän perheen tuoreimmalla jäsenellä, a-pu-a! Hänestä on tullut jo kunnon jötkäle, joka itseasiassa viikonlopun aikana oppi kääntymään kunnolla selältä mahalleen. Käsi on aina välillä vielä vähän hankalasti tiellä mutta yleensä hän kääntyy jo tosi hienosti. Muistelin että molemmat isommat tytöt oppivat vasta 5kk iässä kääntymään, mutta lunttaaminen blogin kehityspostauksista paljasti että Zelda oppi jo alle kolmikuisena. Nova on siis siitä välistä, kun nyt aavistuksen alle 4kk iässä oppi kääntymään selältä mahalleen.

Mahalta selälleen hän on kääntynyt jo seitsenviikkoisesta lähtien kun pyöreä masu niin mukavasti avusti kääntymisessä. Hän ei tällä hetkellä kovinkaan kauaa makaa selällään, vaan kääntyy heti kyljelleen ja siitä mahalleen. Yritin ottaa sellaista numerokuvaa jossa vauva makaa selällään numeron vieressä, mutta ei se kyllä onnistunut kun hän heti lähti kääntymään. Eipä se onneksi haittaa, kuukausikuvien tarkoitushan on ikuistaa vauva juuri sellaisena kuin hän sillä hetkellä on. Ja tällä hetkellä toi meidän mini ei paljoa paikallaan pötköttele.

Nova oppi muutama viikko sitten varovasti haparoiden tarttumaan esineisiin, ja parissa viikossa hän on kehittyi siinä jo tosi taitavaksi. Hän tarraa kiinni aivan kaikkeen, ja taitavasti vie esineitä suuhun, heiluttelee roikkuvia leluja ja kääntää kirjasta sivuja ja rutistelee niitä. Tuo asioihin tarttuminen on helpottanut tosi paljon esimerkiksi kaupunkireissuja ja lyhyitä automatkoja joilla ei kerkeä nukahtaa: nyt hänellä on tekemistä. Ne pari viikkoa ennen kuin hän oppi tarttumaan olivat lyhyiden automatkojen kannalta yhtä tyytymättömyyttä, kun vauveli tylsistyi kaukalossaan jos ei nukahtanut. Nyt hän sen sijaan rutistelee kirjaa innoissaan ja jokeltaa niin että radiota on melkein turhaa edes laittaa päälle.

Samaan aikaan kun Nova on oppinut tarttumaan, hän on myös vaihtanut nyrkkien imemisen aina ajoittain pelkän peukalon imemiseen. Ollaan taas sinnikkäästi siis tarjottu sitä tuttia, jotta peukalosta ei tulisi myöhemmin ongelmaa. Tutti kelpaa leluksi mutta ei lohduksi, siihen ei onneksi kelpaa se peukkukaan, vaan lohtuun auttaa vain äidin syli, tissi tai isi hassut jutut. Nova on onneksi edelleen tosi hyväntuulinen tyyppi, ja ottaa lungisti eikä harmistu kovinkaan pienestä, tai kovin usein.

Nova viihtyy tosi paljon lattialla leikkimatolla touhuillen, ja pyörii jo oman akselinsa ympäri siinä. Jos Novan laittaa leikkimatolle ja menee itse hakemaan vaikka vettä keittiöstä, hän saattaa olla ihan eri kohdassa, tai ainakin jalat aivan eri ilmansuuntaan osoittaen kuin jätettäessä, kun tulee takaisin. Liikkuvainen tyyppi siis. Isosiskot hurjasti kannustavat vauvaa kääntymään ja liikkumaan, ja Nova kääntyykin aina sinnepäin missä siskot ovat. Hän myös kovasti seuraa katseellaan muiden touhuja ympäri kämppää, ja innostuu aina kun siskot harjoittelevat sirkustemppuja.

Nova nukkuu yöt edelleen samalla tavalla kuin aiemminkin, mutta päiväunet on vähän lyhentyneet. Veikkaan että nyt on meneillään niin kutsutut 4kk hulinat, eli hän käy useammin rinnalla ja nukkuu lyhyissä pätkissä. Neiti siis vaan taas tilailee maitoa, jotta se riittää hyvin hänen kasvaneisiin tarpeiisiinsa. Toivottavasti hulinoiden jälkeen taas päiväunet palaavat siihen normirytmiin joka meillä oli, että kahdet pitkät ja parit vähän pienemmät. Eilen Nova tosin nukkui yli 3h päiväunet kun oltiin liikkeellä rattaiden kanssa, se vasta oli luksusta ja kyllä heräsi päikkäreiden jälkeen niin pirteä ja iloinen vauveli.

Täysimetyksellä edelleen mennään, me aloitellaan makuannoksilla kiinteitä varmaankin joskus 5-6kk iässä sitten kun Nova osoittaa merkkejä siitä että hän on niille valmis. Mittoja en tiedä koska 4kk neuvola on vasta viikon kuluttua, mutta 3kk-neuvolassa hän oli 7040g & 62,5cm eli kuulemma oikein hyvän kokoinen tyyppi. Hän jatkaa selkeästi tasaista kasvuaan, ja vaatekoko on tällä hetkellä 68 ja joissain housuissa jopa 74, kun lahkeissa loppuu mitta kesken muuten.

Nova tykkää yhdessä leikkiä piiloleikkiä niin että leikkikaveri laittaa aina kasvot piiloon ja sanoo kukkuu.Hän myös tykkää hurjasti lukea kaikkia kirjoja, niin pehmeitä ja rutisteltavia kuin koviakin. Lemppari on yhden pehmokirjan rapiseva sivu jossa on keltainen ankka. Hän väläyttelee ihania hymyjä kokoajan, mutta sain ikuistettua vain tuon yhden pienen heilahtaneen kuvan, sillä tällä hetkellä kamera on neidin mielestä niin jännä että sille ei ihan hymyä voi näyttää vaan pitää ihmetellä ja tuijotella sitä itse kameraa.

Nova on aivan ihana pieni kujertelija ja iloinen ihmettelijä, joka kyllä hurmaa meidät joka päivä vaan uudelleen ja uudelleen, ihana muru <3

Mahtavaa päivää kaikille!


Kun vauva on rinnalla

17.05.2017

Kun mä katson Novaa silmiin imetyksen jälkeen, mä näen syvää luottamusta ja rakkautta. Vaikka vauvalla ei ole vielä sanojakaan käytössä, hänen silmistään voi lukea kaiken mitä mielessä liikkuu milloinkin. Imetyksen jälkeen Nova jää aina rinnalle hengailemaan. Ne on meidän kahdenkeskisiä pieniä hetkiä joita kukaan muu ei voi kokea samalla tavalla. Se on samalla siunaus ja harmi – toki haluaisin että Ottokin pääsee kokemaan ihan tismalleen samat hetket, koska ne ovat niin ihania. Onneksi Novalla ja Otolla on ihan omat juttunsa joita he tekevät kahdestaan.

Vauvan silmät ovat ihan uskomattomat. Noilla pienillä ihmisillä on vielä vähän keinoja käytettävissä kertomaan omasta fiiliksestä, mutta onneksi on silmät. Kuten klisee kuuluu, silmät ovat sielun peili, vauvoilla ainakin. Heidän katseensa on rehellinen ja armoton, siitä näkee kaiken. On myös ihan absurdia että vauvat eivät räpyttele silmiään juurikaan, ainakaan meidän Nova. Hän voi tuijottaa suoraan silmiin vaikka kuinka kauan samalla kuin syö.

Mä rakastan sitä hetkeä, kun Nova on jo syönyt masun täyteen, ja katson häntä silmiin, ja hän päästää irti rinnasta ja alkaa hymyillä maailman leveintä hymyä, säestäen sitä ehkä pienellä ilon kiljahduksella. Se hymy ja ilo on niin aitoa, hän on puhtaasti onnellinen siitä että sai mahan täyteen ja saa olla äidin lähellä rinnalla. Niin pieni asia, mutta vauvalle niin suuri. Vauvat eivät kaipaa paljoa, kunhan vain saavat olla lähellä ja rakastettuja.

Otin nämä kuvat maanantaina sen jälkeen kun olin imettänyt Novan. Hän sai sinä päivänä kaksi rokotuspiikkiä ja rotarokotteen suun kautta. Rokotukset menivät hyvin, ja hän rauhoittui heti kun sai tulla rinnalle niiden antamisen jälkeen. Vaikka meille aikuisille tissit ovat vaan tissit, vauvalle tissi on lohtu, rauha ja rakkaus. Se auttaa kaikkeen. Silloin kun harmittaa, pitää tarrata kovemmin kiinni pikkuruisilla sormilla, ja pitää kiinni ettei vaan kukaan vie rintaa pois. On mieletöntä nähdä miten vauva rentoutuu ja rauhoittuu kun pääsee rinnalle. Näissä kuvissa Novaa ei kyllä harmittanut, hän oli aivan oma kujeileva itsensä kun rokotuksista oli kulunut jo monta tuntia.

Nova kasvaa hurjaa vauhtia, mutta toivon että saan nauttia näistä hetkistä vielä mahdollisimman pitkään. Vaikka muutaman kuukauden päästä hän on jo paljon liikkuvaisempi, mä toivon että hän malttaa välillä jäädä siihen lähelle. Se on niin ainutlaatuista ja ihanaa, että toivon että voisin purkittaa näitä hetkiä itselleni varastoon.

Imetystä on takana nyt kolme ja puoli kuukautta, enkä sekuntiakaan vaihtaisi pois. Välillä Novalla on ollut rintaraivareita, viimeksi siinä parin kuukauden iässä, niistäkin päästiin yli ja sen jälkeen ollaan taas nautittu rauhallisista imetyksistä hytkyttelyn ja pikaruokailun sijaan. Olen onnellinen ja iloinen siitä että kaikki on sujunut näin hyvin, ja toivon että imetys sujuu hienosti niin pitkään kun Nova sitä haluaa jatkaa.

Rakastan tätä minityyppiä niin paljon <3