Viileän viikonlopun tunnelmia

27.08.2017

Moikka! Takana on ihanan rento viikonloppu ja mieli on hyvä. Ollaan oltu ihan vaan perheen kesken pitkästä aikaa ja touhuiltu viidestään kaikkea tavallista ja kivaa – vaihteeksi näinkin päin. Ei aina tarvitse olla juhlahumua ja megapaljoa ohjelmaa, parasta kai on se rento yhdessäolo, tai näin ainakin mun mielestä. Juhlat ja spesiaalihetket ovat spesiaaleja juuri siksi, että välissä on sitä ihan tavallista arkea, ja niitä tavallisia viikonloppuja. Siivousta, pyöräretkiä, leffanvuokrausta ja kortin pelaamista, harrastuksia ja ruuanlaittoa.

Tein perjantaina meille syksyn ensimmäisen kanttarelliruuan, kanttarelli-carbonaraa. Se oli niin hyvää, olisin voinut syödä koko kattilallisen yksin. Meidän lapset eivät välitä herkkusienistä ollenkaan, mutta metsäsienet on ihan heidän herkkujaan. Kanttarelli-carbonara upposi tytöille ja pyysivät vielä lisääkin, en siis tosiaan saanut syödä koko kattilallista yksin, hah. Mutta pitää tehdä pian toinen satsi. Ja pitää jakaa resepti täällä blogissa, vaikka jotain kokkausvideoita mä jaoinkin jo perjantaina instan mystoryssa.

Tänään me herkuteltiin grilliruualla, näillä näkymin ehkä viimeistä kertaa tälle kesää. Alkavat ilmat olla sen verran viileämpiä että ruuanlaitto ulkona ei ole välttämättä niin kivaa enää, ainakaan mikään kunnon pihvien paisto. Joku makkaran grillailu laavulla nyt on mukavaa vaikka pakkasella. Mistä tulikin mieleen että pitää ehdottomasti tänä syksynä tehdä retki johonkin sellaiseen paikkaan missä on mahdollisuus paistaa makkaraa laavulla. Se oli ainakin musta lapsena tosi kivaa, ja on varmasti vieläkin. Voisi olla hauska juttu lasten mielestä.

Zelda kävi Oton kanssa taitoliikuntakeskuksen Peuhu-päivässä, ja oli kovasti tykännyt temppuradasta jolla sai liikkua vapaasti yksin tai yhdessä vanhemman kanssa. Ottokin oli kuulemma intoutunut riehumaan voimistelurenkailla. Mutta selkeästi tuollainen voimistelu-temppurata-tramppa-meininki oli ollut mieleistä, ja varmasti saa mennä isänsä kanssa toistekin. Tai voidaan mennä vaikka koko perhekin joskus, mutta toisaalta on kivaa että tämä on Zeldan ja Oton ihan oma yhteinen juttu.

Nova oppi tosiaan tällä viikolla nousemaan tukea vasten seisomaan, ja on muutenkin alkanut liikkumaan tosi ketterästi ja nopeasti. Meillä on baby proofaus täällä käynnissä ja on tullut siivottua kaikki sellaisetkin nurkat joille on muuten antanut armoa, puolivuotias kun saattaa kontata ihan mihin tahansa. Hänen lempileikkinsä on tällä hetkellä heitellä tavaroita eteenpäin ja kontata niiden perässä. Toinen suosikki on mun yksisarvis-glitter-meikkipussi, joka oikeastaan opetti hänet sekä konttaamaan, että nousemaan seisomaan. Sitä metsästäessä hän on unohtanut olevansa puolivuotias ja vaan liikkunut kohti meikkipussia. Kaukosäätimet on myös lemppareita.

En tajua että nyt Nova yhtäkkiä nousee seisomaan. Hän myös päästää toisen käden surutta irti, ja seisoo vain yhden käden varassa, ja uusimpana on alkanut hivuttautumaan kummallekin sivulle varovaisia askeleita ottaen. Ihan uskomatonta meininkiä kyllä, en tiedä uskallanko tähän laittakaan että mitähän ensi viikko tuo tullessaan. No, laitoin nyt. Hän oppi tällä viikolla myös ”taputtamaan” kun sanoo ”jeeeeee” tai puhuu taputtamisesta. Vielä ei kuulu ääntä neidin taputuksesta mutta kädet menee ihan oikein yhteen ja hän innostuu aina aivan tosissaan kun taputetaan yhdessä. Tästäkin on vilissyt videoita instan mystoryssa.

Ajattelin kun aloin kirjoittamaan tätä, että ”eihän tällä viikolla tapahtunut mitään kovin ihmeellistä”, mutta nyt kun luen tätä kirjoitusta niin olihan meillä vallan mullistava viikko. Ihana, huikea viikko. Toivotaan että ensi viikostakin tulee ihana ja onnen ja naurun täyteinen, niin meillä kuin teillä kaikilla siellä ruutujen takana <3

Hyvää yötä ja mahtavaa uutta viikkoa kaikille <3


Nova, meidän aikainen liikkeellelähtijä

20.08.2017

Ensin ajattelin että mä kirjoittelen sitten uusista taidoista enemmän kunhan on taas kuukausipostauksen aika, mutta eih, en mä jaksa sinne asti odottaa. Pakko se on muutama sana rustata siitä, miten kuluneen kolmen viikon aikana meidän vauva on ottanut kertaheitolla jättiläismäisiä harppauksia pötköttävästä pötköstä yhtäkkiä tyypiksi joka osaa jo vaikka mitä.

Niinkun sanoinkin, en osannut etukäteen varautua siihen että hän olisi aikainen liikkeellelähtijä, ja nämä kaikki taidot puolen vuoden iän molemmin puolin tulivat ihan yllätyksenä. Olin jotenkin ajatellut, että meidän vauvat nyt vaan on sellaisia että viihtyvät paikoillaan pidempään ja oppivat sitten vastaavasti puhumaan aikaisemmin, niinkuin Tiara ja Zelda on tehneet. Mutta ei, kyllä ne on yksilöitä ihan niinkuin kaikki vauvat oikeasti ovat.

Nova on ihan toista maata kuin isosiskonsa. Hän oppi viikkoa ennen puolivuotispäiväänsä nousemaan konttausasentoon. Seuraavalla viikolla hän alkoi liikkua nopeasti eteenpäin karhukävelyn, konttaamisen ja ryömimisen omituisen ihanalla yhdistelmällä, ja vilkuttamaan kun hänelle sanotaan hei ja vilkutetaan. Siitä seuraavalla viikolla, eli tällä viikolla, hän oppi karhukävelemään ja konttaamaan, ja muutaman päivän harjoiteltuaan nyt perjantaina sitten nousemaan ihan itsekseen kokonaan istumaan. Nyt hän nousee jo matalia esineitä vasten polvilleen seisomaan. Mitähän ensi viikko tuo tullessaan?

Vaikka olen ehkä tirauttanut muutamat hormonikyyneleet siitä kuinka mun vauva ei ole enää pieni (no onhan se, puolivuotias on ihan superpieni vielä), olen myös hurjan innoissaan näistä kaikista taidoista. Nyt isommatkin tytöt pystyvät leikkimään enemmän Novan kanssa kun hän osaa istua, ja on jotenkin mahtavaa huomata miten lapsi ymmärtää jo puhetta ja ottaa kontaktia. Aina kun Novalle sanoo hei, hän vilkuttaa. Ja hienosti tunnistaa oman nimensä jo ja kääntyy aina kohti kun häntä kutsutaan. Tosin en ole testannut että onko kyse nimen kanssa vain äänen painosta, tietty hän saattaisi reagoida myös jos sanoisi jonkin muun saman kuuloisen sanan samalla äänenpainolla. Hän myös ehdottomasti ymmärtää kaikki kehut, ja aina kehuja kuullessaan hymyilee maailman aurinkoisinta hymyä.

Liikkeellelähtö on myös vaikuttanut aavistuksen nukahtamiseen iltaisin. Siinä missä hän aiemmin nukahti mun kainaloon, nyt hän rauhoittuu nukkumaan vain sylissä, kainalossa hän ei pötköttele vaan pyörii ja hyörii ja lähtee jumppaamaan vaikka olisi kuinka väsynyt. Eli iltanukutus tapahtuu syliin nykyään, mistä sitten siirrän sänkyyn. Toisaalta taas hän on kaikesta liikkumisesta niin älyttömän väsynyt, että nukkuukin sitten kuin tukki ainakin seuraavat neljä tai viisi tuntia nukahdettuaan, siinä missä aiemmin heräili säännöllisesti ottamaan pientä maitohuikkaa alkuyöstä ihan muuten vain.

Nova on kyllä niin ihana pirteä ja iloinen kuin pieni peipponen ja hänen hymynsä valaisee oikeasti koko huoneen. Loppukevennyksenä (koska oli niin hurjan vakava postaus) pakko lisätä vielä kuva Novasta vilkuttamassa. Se on varmaan söpöin mitä olen hetkeen ottanut.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja parempaa uutta viikkoa kaikille <3


Kuin kolme marjaa – vai onko sittenkään?

01.08.2017

Kävin eilen äitini luona ja nappasin mukaani hauskan, alakouluiässä täyttämäni valokuva-albumin, jossa oli kaikenlaisia kuvia omasta lapsuudestani. Olin valinnut albumiini jokaiselta siihen astiselta ikävuodeltani omia lempparikuviani, ja ne ovat ei missään järjestyksessä siellä. Jostain syystä olen valinnut myös mukaani mun isovanhempien lomakuvia, Etelän lomalta jolla en itse ollut edes mukana. Pisti vähän naurattamaan kun täysin vieras kanarialainen kalkkuna on siellä mun vauvavuosien nakukuvien keskellä. Mutta kai ne mummun ja papan lomakuvat on olleet mulle tärkeitä silloin, ja onhan niitä hauska selata näin myöhemminkin.

Se valokuva-albumi nyt ei varsinaisesti muuten liity tähän postaukseen, kuin että inspiroiduin sitten laittamaan meidän kaikkien kolmen tytön kuvat rinnakkain ja tsekkaamaan että onko sisaruksissa samaa näköä niin kuin moni sanoo. Ja onhan heissä, vaikka kaikki kolme ihan omanlaisiaan uniikkeja mimmejä ovatkin. Kyllä heidät siskoiksi tunnistaa todellakin, vaikka eivät mielestäni mitään identtisiä kolmosia kuitenkaan ole.

Toki kuvat on kaikki otettu vauva-aikaan, vanhempana sitten oma tyyli ja esimerkiksi hiukset ja ilmeet ja eleet muokkaavat myös ulkonäköä synnynnäisten piirteiden lisäksi, joskus jopa enemmän kuin ne piirteet itsessään. Tosi mielenkiintoista nähdä, ovatko tytöt samannäköisiä vaikkapa teini-iässä tai keski-ikäisinä. Monestihan ihmiset alkavat muistuttaa esimerkiksi vanhempiaan tosi paljon vasta keski-iässä, vaikka aiemmin samaa näköä ei olisi niin huomannutkaan. Moni on sanonut jo nyt että joku tytöistä näyttää ihan minulta tai on kuin ilmetty Otto. Jännää nähdä muuttuuko tämä iän myötä, vai alkavatko he muistuttaa enemmänkin meitä.

Kun katsoo noita vanhempien tyttöjen vauvakuvia, näkee ihan selvästi että ”hehän näyttivät ihan itseltään jo vauvana”, mutta nyt kun Nova on vasta vauva, ei vielä silti voi tietää miltä hän näyttää isompana. Se on jotenkin niin hassua että sitä ei vaan silti voi tietää, vaikka jälkikäteen sen näkee ihan selkeästi. Esikoisella on ihan samanlaisia ilmeitä edelleen, ja keskimmäinenkin on ihan samannäköinen nyt kuin vauvanakin. Vaikka mua hirveästi kiinnostaakin että millainen isompi tyyppi Novasta tulee, olen maailman onnellisin että saadaan nauttia hänestä vielä vauvana pitkän aikaa.

Näissä kuvissa kaikki tytöt ovat suunnilleen puolen vuoden ikäisiä, ja suunnilleen saman kokoisiakin. Hauskaa, että vaikka heidän syntymäpituutensa ovat vaihdelleet 46cm ja 51cm välillä, ja syntymäpainot 3010g & 3580g välillä, puolen vuoden iässä he ovat olleet melko saman kokoisia kaikki. Tosin kaikkein pisin on tämä meidän kuopus, jonka syntymäpituus oli kuitenkin vain 49cm, keskimmäistä ja esikoista myöhäisemmistä viikoista huolimatta. Hän lähestyy jo 70cm pituutta kovaa vauhtia, ehkä jo puolivuotisneuvolassa ollaan saavutettu uusi kymmenluku pituudessa. Jännää seurata myös tätä kasvua!

Hauskaa, kun katsoo näitä kuvia niin huomaa myös miten on kamerat, objektiivit ja kuvakulmat muuttuneet vuosien varrella. Onneksi mielestäni parempaan suuntaan, toivottavasti teidänkin!

Ihanaa tiistaita kaikille <3


Nova viisi kuukautta

06.07.2017

Tänään kuopuksellemme tuli täyteen viisi kuukautta ikää, ja hänestä on kyllä kehkeytynyt maailman suloisin pieni touhottaja. Kulunut kuukausi on ollut ihana ja Nova on ottanut monta harppausta kohti vähän isomman vauvan menoa: hän on alkanut menemään iltaisin nukkumaan ennen äitiä, tosin edelleen kyllä nukutan hänet yöunille, mutta kuitenkin. Hän jää sinne itsekseen nukkumaan ja nukkuu useamman tunnin ihan yksin, ennen kuin herää eka kertaa syömään. Ihan hurjaa, ollaan oltu niin kiinni toisissamme ensimmäiset kuukaudet, että tuntuu tosi oudolta että yhtäkkiä illalla hän ei olekaan siinä vierellä kokoajan. Tosi haikeaa, mutta toisaalta on ihanaa kun iltaisin voi olla Oton kanssa pari tuntia ihan aikuisten kesken kun kaikki kolme neitiä nukkuvat.

Nova on edelleen ihan hurjan kova höpöttämään, ja hereillä ollessaan ääntä tulee kokoajan. Hän on jokeltelun lisäksi päristellyt ja maiskuttanut myös jo pitkään, ja niiden lisäksi on alkanut nyt myös sihisemään. Ihan mahtavaa herätä aamulla siihen kun hän suhisee ja sihisee ja rapsuttelee samalla mua käsivarresta. Hän myös ärisee ja murisee, kikatusten säestämänä tietenkin.

Hän on tosi jäntevä ja terhakka, ja vetää itsensä vaikka väkisin istumaan niin sylissä kuin sitterissäkin. Lattiallakin yrittää kovasti pitää päätä ja niskaa ylhäällä aina välillä. Hän edelleen harjoittelee ryömimään lähtemistä, eli ei olekaan lähtenyt vielä ryömimään vaikka neuvolalääkäri sitä kovasti veikkaili. Mutta siis edelleen vetää jalkoja masun alle ja pyllyä pystyyn, ja käsilläkin jo kääntyilee, mutta kaikki ei vaan vielä pelaa tismalleen yhtäaikaa, joten liikkuminen ei ole ihan sujuvaa. Eipä tässä onneksi ole kiire yhtään, helpompaahan se meille on kun tyyppi pysyy vielä edes jonkin verran paikoillaan. Akselinsa ympäri hän kyllä pyörii kovin sujuvasti, ja myöskin liikkuu kierimällä, eli kääntyy selältä mahalleen ja selälleen ja mahalleen, ja tällä tavalla pääsee välillä metrinkin etenemään.

Nova tarttuu ihan kaikkeen ja osaa taitavasti viedä leluja ja kirjoja ja ihan mitä tahansa suuhun, enää ei töki vahingossa silmää tai korvaa yrittäessään laittaa vaikka helistintä suuhun. Hän on myös saanut tutustua omaan pehmeään vauvalusikkaansa, jota on myös maiskutellut suussa. Kirjaa lukiessa hän kääntää aina sivua ja availee luukkukirjojen luukkuja, vaikka ei pinsettiotetta vielä osaaakaan.

Vielä ei olla alettu maistelemaan kiinteitä ruokia, mutta se on edessä tässä lähipäivinä tai viikkoina. Keskusteltiin tästä viime neuvolassa ja neuvolan hoitaja kertoi tuoreesta tutkimuksesta, jossa oli todettu että allergiariskin minimoimiseksi meidän kannattaa joko aloittaa rauhassa nyt maistelemaan 5kk ja 6kk välissä, tai sitten tosi nopealla tahdilla heti 6kk iässä. Nopealla tahdilla tarkoitetaan siis että 1-2 päivän jälkeen aina uutta makua kehiin, ja nopeasti sitten selkeät useat ateriat päivässä, ja viljat ja lihat ja kaikki ihan muutamassa viikossa mukaan. Mun mielestä se vaan tuntuu ajatuksena tosi hurjalta, ja siksi haluan mieluummin aloitella ihan rauhassa tässä ennen puolen vuoden ikää ihan pienillä maisteluannoksilla pehmeitä vihanneksia/keitettyä porkkanaa ym.

Ja meille tuo allergiariskin minimoiminen on tärkeää, koska mulla itselläni on ollut lapsuudessa lukuisia allergioita niin ruoka-aineissa kuin muutenkin. Max. 1-2 teelusikallisen kokoisten maisteluannosten tarkoitus ei ole tosiaankaan täyttää mahaa vielä, vaan ainoastaan alkaa totuttaa masua muuhunkin, jotta ei sitten tule niin kiire. Ja ihan siis kerran päivässä alkuun, ja myöhemmin kaksi kertaa etc. Jokainen perhe toimii suositusten puitteissa miten haluaa. Jos ei tarvitsisi miettiä tuota allergiariskiä niin mä odottaisin varmaan sinne puolen vuoden ikään ennen niitä makuannoksia, koska Nova kasvaa niin hyvin pelkällä täysimetykselläkin. Jatkan kuitenkin maistelusta huolimatta ihan yhtä tiheää imetystä kuin tähänkin asti, ja kunnon ateriarytmiä aletaan hakemaan vasta sitten puolen vuoden iän jälkeen. THL:n sivuilla on hyvin tietoa tästä allergiariskistä ja kiinteiden aloittamisesta, jos joku haluaa sieltä lukea.

Nova on tosi kiinnostunut meidän ruuista, ja jos hän on meidän kanssa ruokapöydässä, niin hän seuraa silmä kovana mitä muut laittavat suuhunsa, ja kurkottelee muiden ruokia kohti. Hän osaa myös hienosti viedä kädellä suuhunsa lelut ja sen oman pehmeän lusikkansa, eli silmä-käsi-koordinaatio alkaa olla hanskassa myös sormiruokailua varten, ja varmaan aloitetaan suoraan sormiruuilla se maistelu. Ajattelin liittyä siihen FB:n kovasti kehuttuun Simppeli sormiruokakeittiö -ryhmään jos sieltä saisi parhaat vinkit.

Mittoja Novasta ei ole nyt vielä, kun seuraava neuvola on vasta parin viikon päästä. Hän kuitenkin käyttää nyt vaatteissa kokoja 68 bodyissa, ja housuissa 74, ja on pitkä ja jäntevä neiti. Varmasti on tullut ainakin pari senttiä lisää 4kk neuvolasta (65,7cm), ja painokin kasvaa kohisten (viimeksi 7680g). Kyllä alkaa käydä Novan nostelu jo ihan hyvästä hauistreenistä.

Headwrap MaiBoo (saatu) / Body Newbie / Housut Tinycottons / Kengät Minna Parikka

Novan ihana headwrap on saatu suomalaiselta pieneltä MaiBoo -nimiseltä yritykseltä, joka valmistaa käsityönä Suomessa headwrappeja ja tuttinauhoja. MaiBoon takana on kaksi ihanaa äitiä, jotka päättivät alkaa yhdessä suunnittelemaan ja valmistamaan tyylikkäitä asusteita vauvoille ja lapsille. Headwrappeihin, tuttinauhoihin ja Maiboon tarinaan voi tutustua heidän FB-sivuilla, joiden kautta suloisia asusteita voi myös tilata. 

Ihanaa seurata tämän mahtavan iloisen minityypin kasvua ja kehitystä, ollaan kyllä niin onnekkaita kun meillä on kolme parasta pikkuneitiä <3 Onnea Nova 5kk!