2-vuotiaan Ryhmä Hau -synttärit

03.02.2019

*Postaus sisältää Raikastamolta blogin kautta saatuja limuja ja pillimehuja. 

Me juhlittiin tänään meidän pian 2-vuotiasta kuopusta muutaman päivän etuajassa! Teemana oli tietenkin 2v-synttäreillä Ryhmä Hau, eikä Muumit, niinkuin viime keväänä vielä innoissani suunnittelin. Hän fanitti silloin muumeja aivan toden teolla, ja ajattelin jo pääseväni järjestämään Muumi-juhlat ekaa kertaa.

Mutta hei, Ryhmä Hau oli aivan mahtava teema, koska se oli taaperon oma toive. Hän sai valita minkä hahmon ympärille teemaa lähdettiin toteuttamaan, ja myöskin ensimmäistä kertaa elämässäni järjestin oikein super pinkki-violetti-överit synttärit. Meillä on ollut kaikkia mahdollisia teemoja Star Warsista Jaliin ja suklaatehtaaseen ja emojeista Frozeniin, mutta kerta se oli ensimmäinenkin kun järkättiin oikein pinkkiöverit. Pääsin kuin pääsinkin siis tekemään jotain ihan uutta jälleen.

Me askarreltiin Oton kanssa biohajoavista luonnonkumi-ilmapalloista ja puuvillalangasta ilmapalloköynnös, josta tuli ihanan näyttävä koriste. Siihen meni n. 40 ilmapalloa ja jonkin verran aikaa, mutta se oli ihan todella iisi tehdä. Otto pumppasi pallot, mä solmin niihin narut, ja sitten kiinnitettiin ne sopivalle korkeudelle pingotettuun lankaan. Lopuksi ripustettiin valmis köynnös ylös. Todella simppeliä, vaikka joku tunteroinen siinä vierähti askarrellessa. Tämä on ehdottomasti sellainen koriste, jonka voisi tehdä jatkossakin juhliin! Niin helppo tapa toteuttaa suuri ja näyttävä koriste.

Tarjottaviksi kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä banaanikakkua ja täytteeksi mangomoussea. Banaanikakkupohja oli herkullinen, mutta täytteestä tuli kyllä pikkuisen liian makea! Mutta ei se mitään. Ja siis tuo koristelu. Tää oli taas tällainen Iinan ”katso mahtavan simppeli Tasty -video Facebookista ja kuvittele, että osaat sitten itsekin tehdä upean watercolor-kuorrutuksen kakkuun” -keissi. Eli juu, ei oikein lähtenyt. Mutta parhaani yritin ja opin tässä samalla taas paljon uutta. Onneksi en koskaan ole ottanut liian vakavasti näitä mun kakkutekeleitä, vaan olen jo aivan tottunut siihen, että mun kakut on aina vähän sinne päin. Sitten kun on isommat juhlat niin tilataan aina kakut muualta, että saa juuri sellaisen kuin niissä haavekuvissa.

Suolaisiksi tarjottaviksi tehtiin wasabi-lohi-ruisnappeja (ohje löytyy K-Ruoka-sivulta), sekä Toast skageneita saaristolaisleivällä. Lisäksi tein vielä valkosuklaa pop cornia ja laitettiin esille vesimelonia, vaahtokarkkeja ja keksejä. Aika simppelit tarjottavat, mutta oltiin myös aika pienellä ja tiiviillä porukalla, kun melkein puolet kutsutuista juhlavieraista oli kipeänä harmillisesti. Tämä helmikuu on juuri siitä ikävä synttärikuukausi, kun on niin suuri riski aina siihen, että joku on kipeänä. Mutta eipä sille voi mitään, tämä on myös maailman ihanin kuukausi, koska ollaan niin onnekkaita, että saadaan juhlia meidän minityyppiä!

Juhlissa oli tarjolla myös Raikastamolta saatuja huippuja luomu pillimehuja, joissa ei ole lisättyä sokeria. Nämä on olleet jo vuosia meidän vakkaripillimehuja, koska niissä ei ole lisättyä sokeria, toisin kuin monissa muissa. Varsinkin synttäreillä kun tulee muutenkin syötyä paljon herkkuja, on kiva, että edes jossain tarjottavassa sitä sokeria ei ole niin paljon. Aikuisille oli myös Raikastamon Bitter Lemon & Lime Cola -limuja, jotka olivat molemmat tosi hyviä. Myös tämä tyylikäs Sweet & Bitter Co. -brändi on Raikastamon oma, eli taattua laatua!  Mä ihan yllätyin miten paljon tykkäsin Lime Colasta, se oli todella raikasta. Samoja juomia tulee olemaan alkoholittomana vaihtoehtona myös meidän hääpäiväbileissä!

Vaikka moni oli kipeänä, me saatiin silti ihana juhlaporukka tänne kasaan ja oli kivaa vaihtaa kuulumisia ja nähdä kaikkia läheisiä ihmisiä. Synttärisankari nautti juhlistaan silminnähden ja hän oli aivan yhtä aurinkoa koko päivän. Hän tykkäsi kakusta ja hän oli niin onnellinen kaikista ihmisistä ja lahjoistaan. Hän alkoi heti lukemaan kirjaa siinä kaikkien juhlavieraiden keskellä, kun oli saanut sen paketista ulos. Ilta kului muovailuvahoilla muovaillessa kuin siivillä, ja nukkumaan mennessä uni tuli aivan saman tien.

Kiitos hurjasti kaikille ihanille juhlavieraille ja mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille <3 


Rakkaalle 1-vuotiaalle ensimmäisenä syntymäpäivänä

06.02.2018

Vuosi sitten tähän aikaan oli yhtä kova pakkanen kuin nytkin. Aamu alkoi niin tavallisesti kuin mahdollista, ja koko päivä sujui aivan tavallisissa merkeissä, leikkien, ruokaa laittaen ja hengaillen. Mikään ei enteillyt että meidän perhe olisi saamassa uuden jäsenen juuri sinä päivänä. Mulle tulvahtavat kaikki ihanat muistot kuopuksen synttäripäivästä mieleen kun ajattelenkin vain sitä. Ihan kuin se olisi ollut viime viikolla, eikä VUOSI sitten.

Kello 20.51 illalla, vain kolme tuntia aiemmin lapsivesien menolla käynnistyneen synnytyksen jälkeen, saatiin syliimme maailman ihanin pieni ruttuinen vauva, joka kävi heti hanakasti kiinni rintaan ja otti oman paikkansa. Siinä hän on ollut tiiviisti vuoden, äidissä kiinni kuin pieni takiainen, pieni, ihana takiainen. Ja minä hänessä. Olemme olleet takiaisia, koska se on ollut ihanaa ja parasta, juuri sitä mitä toivoin. Raskausaikana en asettanut itselleni paineita, en ajatellut että mun pitäisi olla niin kiinni vauvassa. Ajattelin, että kaikki kulkee kyllä omalla painollaan, ja mulle ja Otolle kehittyy juuri ne vanhemman roolit kuopuksen kanssa, kuin on tarkoitettu.

Kuva: Annina Segerman Photography

Paineita en ole ottanut koko vuonna, kolmannen kanssa olen todellakin osannut relata enemmän kuin kahden aiemman. Ajattelin koko ajan, että olen juuri niin kiinni vauvassa kuin itse haluan ja jaksan. Olen luottanut omiin kykyihin, ja olen luottanut vauvan kykyyn ja vaistoon toimia. Hän kyllä tietää itse paljonko haluaa syödä ja nukkua, kaikessa ollaan menty lapsentahtisesti. Ja se on ollut parasta. Ei olla yritetty mahtua mihinkään muottiin, vaan ollaan toimittu just niin kuin meidän vauvalle ja perheelle on ollut parasta. Voin suositella sitä tapaa ihan kaikille, sillä ei todella ole olemassa yhtä toimivan vauva-arjen muottia, vaan jokaisella perheellä on omansa.

Nyt meidän pienestä vastasyntyneestä on kasvanut yksivuotias. Pieni ja vauva hän on edelleenkin, mutta uskomattoman taitava pieni ihminen joka ei millään osa-alueella varmasti jää huomiotta, hän ottaa oman tilansa, mentiin minne tahansa. Viime viikolla nauratti, kun menin käymään hänen kanssaan pressipäivässä. Showroom oli täynnä ihmisiä, ja tyyppi vaan käveli itsevarmana keskelle suurta tilaa, kaikkien ihmisten eteen ja suoraan DJ-pöydän viereen. Siihen hän jäi seisomaan ja hymyilemään kaikille, ja oikein poseerasi. Hän on sellainen pieni sydäntenmurskaaja, joka rakastaa ihmisiä.

Kuva: Annina Segerman Photography

Hän on pieni ihminen jolla on suuri persoona, ja vahva tahto. Hän osallistuu keskusteluun ja kertoo oman mielipiteensä painokkaasti. Hän on täynnä rakkautta, ja osoittaa sitä usein ja paljon, märillä pusuilla, halauksilla ja paijauksilla. Jos joku ei mene hänen mielensä mukaan, hän kertoo myös sen. Esimerkiksi jos hän ei saa kaupasta kahta samanlaista muumipalloa, jollainen häneltä jo löytyy kotoa, hän ottaa kaksi palloa kainaloon ja lähtee itse kävelemään kassaa kohti niiden kanssa. Ja koska hän ei siitä huolimatta saa vielä kahta samanlaista palloa, hän kertoo painokkaasti, että sellainen ratkaisu on hänen mielestään aivan väärä.

Kyseisen incidentin aikaan eräs turisti-nainen Stockmannilla naurahteli meidän tahtotyypille ja kommentoi ytimekkäästi ”character”. Jep, luonnetta meidän#girlbossilta löytyy. Sen kanssa tulee varmasti vielä hauskaa tulevina vuosina, voin jo kuvitella. Mutta eiköhän me johdonmukaisella meiningillä, tunteiden sanoittamisella, isosiskojen hienolla esimerkillä ja huumorilla päästä aika pitkälle, näin ainakin haluan uskoa. Ja se että on vahva luonne, on pelkästään hyvä juttu.

Kuva: Annina Segerman Photography

Hän puhuu kuin nuori Runeberg, jonka päivä osuvasti onkin synttäriä edeltävä. Sanoja tulee kahdella kielellä, joka päivä uusia, ja niin paljon että niitä ei enää voi edes laskea. Hän vastaa kaikkiin kysymyksiin ”joooooooo” ja nyökkää painokkaasti. Tällä viikolla hän oppi sanomaan myös ei, mutta säestääkseen eitä hän ei puistele päätään, vaan keikkuu puolelta toiselle kuin pikkuinen pingviini. Se vasta on hellyyttävän näköistä. Ja onneksi joo on vielä paljon suositumpi kuin ei.

Hän syö kaikkea ja paljon, koska hän liikkuu aina ja koko ajan. En ihmettelisi jos hän lähtee tässä kohta juoksemaan, sen verran terhakkaasti hän yrittää jo välillä ottaa juoksuaskelia, kun tulee kiire jonkun jännittävän jutun perään. Hän rakastaa heittäytyä lattiatyynylle, kiivetä sohvalle ja sukeltaa pallomereen. Parasta on kuitenkin touhuta isosiskojen kanssa, ja olla yksi ”isoista tytöistä”. Siisteintä mitä hän tietää on leikkiä isosiskojen huoneessa, ihan mitä vaan.

Kuva: Annina Segerman Photography

Hän tykkää kovasti järjestellä kyniä purkkiin ja pois purkista, hoitaa vauvoja, lukea kirjoja, ja touhuta ulkona lumessa. Lempparein lelu on iso parkkitalo, ja synttärilahjaksi saatu saman sarjan poliisiasema. Autoilla hän päristelee ja ajelee jatkuvasti, sekä parkkitalossa että lattialla. Hän tanssii aina kun musiikki soi, paitsi jos äiti yrittää tanssia. Silloin hän haluaa tulla syliin, ja tuntea äidin rytmin sylistä.

Isosiskot rakastavat pikkusiskoaan ehdoitta, ja pitävät hänestä aina huolta. Side näiden kolmen välillä on aivan älyttömän vahva, enkä itse ainoana lapsena edes osannut kuvitella miten ihanaa sitä olisi seurata. Olen niin ylpeä meidän kaikista kolmesta tytöstä. Vaikka isompienkin elämään tuli uusi iso palanen tasan vuosi sitten, he ovat ottaneet sen loistavasti vastaan.

Kuva: Annina Segerman Photography

Kiitos rakas 1-vuotias Nova, että tulit meidän elämään ja olet juuri sinä. Kiitos, että pöristelet äidin mahaa. Kiitos, että laitat aina portaiden turvaportin kiinni jos se unohtuu auki. Kiitos, että tuot äidin kengät valmiiksi olkkariin kun ollaan lähdössä jonnekin. Kiitos, että haluat pestä hampaat seitsemäntoista kertaa päivässä, ja syöt niin hienosti. Kiitos että sanot aina ihanan pienellä unisella äänellä ”moiiii” kun heräät. Kiitos, kun olet nukkunut jo kaksi hienoa kokonaista yötä, ja kohta kaksi viikkoa ilman yötissiä. Kiitos myös niistä ihanista öistä, kun nukuit meidän vieressä ja olit pehmeä ja lämmin äidin mahaa vasten, vauvan kanssa nukkuminen on ihanaa. Kiitos, että teit meidän perheestä vielä enemmän meidän perheen ja hitsasit meitä vielä enemmän yhteen. Olet täydellinen lisä meidän jengiin. #TeamHyttiset

Kuva: Annina Segerman Photography

Onnea meidän maailman rakkaimmalle yksivuotiaalle vielä kerran <3