Reilu viikko sitten, arvosteluun kyllästyneenä ja jo pitkään näitä asioita pohtineena mä istahdin alas ja kirjoitin oman tarinani naiseudesta. Mä salaa toivoin että edes yksi tai kaksi lukijaa lähtisi mukaan. Pelkäsin näyttäväni naurettavalta jos kukaan ei innostukaan haasteesta, tässä minä yksin julistan naiseuden sanomaa mutta kukaan muu ei koe samalla tavalla, kaikki muut ovat varmoja omasta naiseudestaan. Inhoan sitä että pelkäsin, ja inhoan sitä että olen joskus epävarma. Mutta epävarmuus ei tee musta huonompaa naista tai ihmistä. Vaikka inhoaisin itseäni yli kaiken, peilistä katsoisi mielestäni maailman rumin mörrimöykky ja haluaisin vaan piiloutua peiton alle, olisin silti oikea nainen. Joskus on niitäkin päiviä, onneksi tänään ei.

Epävarmuus tämän haasteen suhteen osoittautui kuitenkin enemmän kuin turhaksi. Teidän mukaan lähteneiden määrä on yllättänyt mut ihan täysin, niin täysin että on ollut vaikea edes itse pysyä perässä siitä miten haaste etenee! Olen silti yrittänyt mahdollisimman paljon seurata, kommentoida ja lukea. Maanantaina Mutsie-blogin Irene otti osaa haasteeseen, paljastaen samalla Tältä näyttävät oikeat naiset -otsikolla Tyyli.comissa julkaistun artikkelin olleen hänen kirjoittamansa. Irenen teksti oli mulle iso juttu. Suosittelen lukemaan! Haluan erityisesti kiittää Ireneä siitä, että hän lähti rohkeasti haasteeseen mukaan, vaikka olisi vaan voinut antaa olla ja ajatella että ei se otsikko nyt oikeuttanut vetämään hernettä nenukkiin. Kiitos Irene <3

Kun googlehakuun kirjoittaa #oikeanainen löytyy tänään jo kymmeniä tekstejä aiheesta. Jokainen tarina on omanlaisensa ja mitä enemmän niitä lukee, sitä enemmän ymmärtää miten erilaisista lähtökohdista meidän kokemus omasta naiseudestamme tulee. Toiset ovat varmoja omasta naiseudestaan siihen asti että tulevat äidiksi, toiset taas löytävät naisellisen puolen itsestään siellä synnytyssalissa. Joillekin naiseudessa ei ole koskaan mitään epävarmaa, ja tämän haasteen tarpeellisuuskin on nostettu tapetille. Mä olen sitä mieltä, että jos kymmenet ihmiset blogeillaan ovat lähteneet mukaan, ja vielä useammat Instagramissa, on haasteelle todellakin tarvetta. Mutta olen myös iloinen siitä, että on heitä jotka kokevat oman naiseutensa olevan päivänselvä asia. On upeaa, että sellaista itsevarmuutta löytyy!

Nostan tähän loppuun muutaman postauksen, joiden jakamiseen olen saanut teiltä luvan, mutta haluan kiittää ihan jokaikistä haasteeseen osallistunutta. Jokaisen tekstin olen lukenut, ja kuvan katsonut, vaikka kaikille en ole ehtinyt henkilökohtaisesti vielä vastaamaan. Kiitos, ihan mielettömän paljon!

Demi kirjoitti Kiljuva Pikkunälkä -blogissaan ihan mahtavan runon siitä mitä on olla oikea nainen.

Maria The Realm of Maria -blogista ymmärsi oman tyttärensä myötä, että haluaa näytttää hänelle ettei itseään tarvitse ahtaa mihinkään muottiin. Mä olen ehdottomasti samaa mieltä!

Elli kertoo Kahdesta neljäksi -bloginsa  tekstissä siitä, miten hän on käynyt läpi raskaita asioita, ja isoja leikkauksia, ja tajunnut ettei hänen tarvitse olla urhea ja jaksaa kaikkea, vaan väsymyskin on ihan sallittua. Silti hän pyrkii löytämään mahdollisimman paljon hyvää, ja parantamaan niitä asioita joissa on parannettavaa.

Emmi kirjoitti loistavasti Yhteenkasvettu-blogiinsa niistä erityisen aroista asioista, kuinka melkein jokaisella meistä on se oma herkkä asia, jonka kommentoiminen tai arvostelu tuntuu oikein erityisen pahalta. Niin myös mulla.

Mi kertoo Thrill me tonight -blogissaan millaista on näyttää stereotyyppiseltä oikealta naiselta, mutta tuntea silti olevansa aina jotenkin vääränlainen. Teksti johon varmasti moni voi samaistua.

Olga Linnamaista elämää -blogista on kipuillut pituutensa kanssa, mutta oppinut hyväksymään itsensä.

Eevi kirjoitti Sydämen asialla -blogissaan sekä omista kokemuksistaan, että naiseudesta kätilön näkökulmasta. Ihana kirjoitus!

Yllämainittujen, ja aiemmassa aihetta käsittelevässä postauksessa mainittujen blogien lisäksi mukaan ovat lähteneet mm. Just Now, Ave Katriina, MAMABEAR, Miss Mutsi, Kun äiti kelaa, In a moment ja All you need is Imagination. Suurin osa mukanaolijoista löytyy kun googlettaa #oikeanainen tai kirjoittaa instagramiin #oikeanainen. Haasteeseen saa osallistua  vaikka hamaan tulevaisuuteen asti, ja jos haluat vielä osallistua menee ohjeistus näin: Ottakaa kuva itsestänne, postatkaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. Näytetään medialle miltä näyttää oikea nainen, koska jokainen nainen on oikea nainen.

Kiitos vielä ihan hurjasti teille kaikille! Tämän haasteen alulle laittaminen on mulle itselleni hienoin ja isoin juttu mitä olen ikinä blogini historiassa tehnyt. Se että olen saanut haasteen jälkeen kommentteja, joissa on kerrottu haasteen myötä parantuneesta itsetunnosta, ja itsensä hyväksymisestä, tuntuu ihan uskomattoman hienolta. Mä en halua tästä itselleni mitään meriittiä, mutta haluan herättää teidät kaikki osallistujat huomaamaan miten suuri vaikutus teidän osallistumisella on ollut. Te olette ihan oikeasti auttaneet naisia hyväksymään itsensä paremmin. Kuinka hyvältä se tuntuu!

PS: Tänään on viimeinen äänestyspäivä Indiedays Blog Awardseissa. Mä olen ehdolla Luonnollisen upea -kategoriassa, ja Otto on ehdolla Vuoden Blogitulokas -sarjassa. Me ollaan hurjan kiitollisia molemmat teille kaikille äänestäneille tuesta, ja jos joku vielä haluaa käydä äänestämässä, se onnistuu TÄÄLLÄ.

Nyt alan vääntämään viimeiset synttäritarjottavat, sillä kello tikittää uhkaavasti eteenpäin ja vieraat tulevat jo muutaman tunnin päästä. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

En villeimmissä unelmissanikaan kuvitellut että #oikeanainen voisi saada näin huikean vastaanoton. Mitä nöyrin kiitos kaikille, jotka ovat lähteneet mukaan, mitä upeimmin kuvin ja tekstein. Olen saanut lukea täysin ääripäistä olevia kertomuksia, rankkoja kokemuksia ja upeita kasvutarinoita. Toivon että te lukijatkin olette nauttineet, ja nautitte kun pääsette edelleen näitä kirjoituksia lukemaan. Samaistuen, ymmärtäen, ja toivottavasti vielä hitusen enemmän itseänne, ja toisia arvostaen.

Te, tämän haasteen osanottajat olette tehneet juuri niinkuin mä toivoin, ja vielä miljoona kertaa enemmän. Kun instagramista selaa feediä #oikeanainen -hashtagilla, saa nähdä yli sata kaunista, upeaa ja rohkeaa oikeaa naista. Ei vain yhtä lähestymistapaa, vaan täysin erilaisia naisia ja erilaisia kuvia.

Mä olen lukenut jokaisen tekstin joka vain on linkattu mulle jossain niin että olen sen löytänyt. Jokaisen kuvan ja tarinan olen katsonut Instagramista jotka ovat julkisissa profiileissa #oikeanainen -hashtagilla, ja yli puoliin niistä olen kommentoinutkin jo. Teille jokaiselle mä haluan ilmaista henkilökohtaisesti mun kiitoksen, ja sen tulen vielä tekemään. Mun alkuperäinen tarkoitus oli esitellä täällä kaikki kuvat ja tarinat joiden julkaisuun mulla on lupa, mutta niitä tulikin niin paljon, että ei se vaan kyllä mitenkään ole yhdessä tekstissä mahdollista, enkä mitenkään ehdi kaikilta kysymään lupaa ennen tämän julkaisua. Siksi mä jaankin tänään ne kuvat ja tekstit, jotka mulla on lupa jakaa, ja tulen varmasti tekemään vielä toisen tämän tyyppisen postauksen lähiaikoina, jossa jaan kaikkien halukkaiden jutut. Mulle saa siis ilmoittaa edelleen joko täällä, tai missä tahansa somekanavissa jos haluatte osaksi postausta.

Sofia Heart Pumps Diesel -blogista oli ensimmäinen ihana, joka kirjoittaen tarttui haasteeseen. Sofian kirjoitus naisille luoduista paineista ja hänen omista kokemuksistaan sai mut kyyneliin, ja herätti tunteen että tälle haasteelle todellakin on tarvetta. Happyheels -blogissa aiheeseen paneuduttiin naisen vapauden ja vastuun kannalta, mikä oli ihan järjettömän hyvä näkökulma naiseuteen. Lempi-blogissa naiseutta pohdittiin muuttuneen parisuhdestatuksen kannalta. Millaista on naiseus yksinhuoltajana?

Minä kirjoitin siitä millaista on, kun omaa kroppaa kutsutaan pikkupojan vartaloksi. Aija Mini & Me -blogista on kokenut täysin päinvastaista. Aijan tekstissä kiteytyi se, miten raadollisia ihmiset voivat olla, ja miten kovasti sitä haluaa täyttää ne toisten vaatimukset, vaikka olisi täysi oikeus olla itseensä tyytyväinen sellaisena kuin on. Pinjan naiseutta ei ole koskaan kyseenalaistettu, mutta hän kirjoittaa Norsunluusydän -blogissaan siitä, miten se että on stereotyyppinen nainen, ei tarkoita sitä että se olisi oikea tapa olla nainen. Nimenomaan! Höpsöä Pientä Elämää -blogin Lindan tekstissä taas on sellaista naiseuden energiaa ja asennetta, että ei voi kuin ihailla.

Englanninkielistä tekstiä aiheesta löytyy blogista Inspiration and Madness in Nowhere. SugarRat kertoo kaiken muun ohella, kuinka jopa omia harrastuksia kyseenalaistetaan naisellisten muotojen, tai niiden puutteen, perusteella. Jonna Kaaosta ja kukkamekkoja -blogista ei ole kokenut sopivansa mihinkään muottiin, vaan on ollut aina jotain siltä väliltä. Äiti, kehystetääks tää? -blogin Jonnan herkkä ja kaunis jopa runon omainen teksti osui ja upposi.

Tätä kirjoitusta tehdessäni sain lukea vielä yhden postauksen, ystäväni Annan Lapsellista -blogista. Annan kosketattava kirjoitus sai mut miettimään tätä asiaa vielä syvemmältä. Miten nuorena niitä odotuksia, paineita ja muotteja aletaan jo iskostaa lasten mieliin. Miten leikki-ikäistäkin arvioidaan jo koon perusteella, ja kuinka erilaisia odotukset eri sukupuolille voivat olla, vielä tänäkin päivänä tässä tasa-arvoisena mielletyssä yhteiskunnassa.

Tärkeää on että me kaikki hyväksymme itsemme ja toisemme. Vähintään yhtä tärkeää on, että me opetamme lapset, omat lapset, kummilapset, sisarukset ja hoitolapset kunnioittamaan toisiaan. Tärkeää on puolustaa heitä silloin kun joku toinen yrittää määritellä millaisia he saavat ihmisenä olla, ja tärkeää on olla tukena ja turvana silloin kun he itse kokevat että eivät riitä. Koska me kaikki riitetään, juuri sellaisena kuin olemme.

Jos haluatte olla osana #oikeanainen -haastetta, ohjeistus menee näin: Ottakaa kuva itsestänne, postatkaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. Näytetään medialle miltä näyttää oikea nainen, koska jokainen nainen on oikea nainen.

Kiitos vielä kerran kaikille osallistuneille <3 Ja hyvää yötä kaikille, huomenna luvassa kuulumisiakin!

Se yksi #tissigate on varmaan jo ihan tarpeeksi loppuun kaluttu aihe, enkä siihen haluakaan ottaa kantaa sen enempää, mutta haluaisin kiinnittää huomion johonkin paljon suurempaan ilmiöön kuin yhden Maisan mielipiteeseen. Ilmiö on nimeltään oikea nainen. Kuka on tai ei ole oikea nainen?

Mä olen aina ollut luonnostani pieni ja hentorakenteinen, ja mulla on nopea aineenvaihdunta. Olen elänyt lähestulkoon pelkällä roskaruualla opiskeluvuosina yksin asuessani liikkumatta ollenkaan, ja olen syönyt terveellisesti ja monipuolisesti liikuntaa säännöllisesti harrastaen. Olen syönyt aina paljon, ja jokainen joka mut tuntee tietää sen. Silti olen ollut 13-vuotiaasta asti samassa painossa kilon heitolla raskaus- ja imetysaikoja lukuunottamatta. Se paino on pieni, mutta se on mun oma luonnollinen paino.

Jo ennen kuin tulin teini-ikään, mua kutsuttiin kukkakepiksi, riisitikuksi ja kirpuksi. Kirppu on ihan kiva, mutta mut määriteltiin jo ala-asteiässä ihmisenä monen aikuisenkin toimesta mun painon perusteella. Ylä-asteen ja lukion ajan kävin painokontrolleissa jokaisessa koulussa jota kävin, ja olin erityistarkkailussa koska kouluterveydenhuollossa luultiin että mulla on anoreksia. Siitäkin huolimatta, että niiden kuuden vuoden aikana mun paino ei laskenut grammaakaan.

Olen päässyt kokemaan myös sen toisen puolen.  Molempien raskauksien aikana keräsin 14-17 kiloa painoa ja sain kuulla kuinka olen ällöttävä, turvonnut, läski, bulldogin näköinen pallonaama ja kuinka en koskaan tule palautumaan ennalleni. Haluatteko tietää paljonko painoin kun menin synnyttämään? Mä painoin ensimmäisellä kertaa 62 kiloa ja toisella 59. Pituutta multa löytyy 167cm. Varsinainen läski bulldoggi.

Mulle itselleni mun paino ei koskaan ole ollut ongelma, on se ollut sitten se normaalipaino tai viimeisillään raskaanaolevan paino, mutta monelle muulle on. ”Hyi sä oot oikeesti ihan sairaan laiha, syö jotain!” ”Sä näytät anorektikolta!” ”Tässä kuvassa oot kaunis kun näytit vielä terveeltä” ”Toi on tollanen pakkasen raiskaama pulkannaru” ”vituttaako kun vaimos näyttää 12-vuotiaalta pikkupojalta?” vain muutamia kuulemiani kommentteja lainatakseni. Joskus olen leikitellyt ajatuksella että lisäisin normaalin aikuisen naisen ruokavaliooni 2000 ylimääräistä kaloria ja alkaisin kasvattamaan lihasmassaa ja keräämään painoa että näyttäisin terveemmältä. ”Terveemmältä”, niin kenen mielestä, ja miksi? Omasta mielestäni mä olen ihan terve. Voin hyvin, olen pirteä, jaksan liikkua ja touhuta lasten kanssa, enkä kärsi nälästä tai mystisistä oireista.

Miksi joku muu saa määritellä kuka näyttää terveeltä? Ja miksi, oi miksi joku muu saa määritellä kuka on oikea nainen? Törmäsin tässä, jälleen kerran, artikkeliin jonka otsikkona oli ”Tältä näyttävät oikeat naiset!”. Artikkeli käsitteli pluskokoisille suunnattua alusvaatemallistoa, ja kyllä todellakin mielestäni he näyttivät oikeilta naisilta, upeilta ja kauniilta. Mutta miksi se, että he ovat oikeita naisia sulkisi pois muunlaiset vartalonmallit oikean naisen määritelmästä? Miksi minä olisin vähemmän oikea nainen koska en näytä samalta kuin he?

Sen lisäksi että en ole terve enkä oikea nainen, en myöskään ole oikea synnyttänyt nainen. Sen sain kuulla kun pari vuotta taaksepäin osallistuin paljon hyvää aikaansaaneeseen ja aivan ihanaan A beautiful body -haasteeseen, josta minä ja varmasti moni muukin sai rutkasti itsevarmuutta, vertaistukea ja hyvää fiilistä. Joidenkin mielestä mulla ei kuitenkaan ollut oikeutta osallistua, koska vartalossani ei ollut heidän mielestään tarpeeksi merkkejä raskaudesta ja synnytyksestä. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta mun tietääkseni oikea synnyttänyt nainen on nainen joka on synnyttänyt.

Oikea nainen ei ole vain median kulloinkin valitsema lähestymistapa naiseuteen, vaan se on jotain paljon enemmän. Oikealla naisella ei pidä olla tissejä, raskausarpia, lapsia, mallivartaloa, ylipainoa, pitkää tukkaa, lyhyttä tukkaa, rehevää pyllyä, sixpackia, ryppyjä, meikkiä, silikoneja, hajuvettä, sorjia sääriä, kynsilakkaa, kokkaustaitoja, tanssiharrastusta, leveää lantiota, kapeaa vyötäröä, ralliautoa eikä edes sitä kuuluisaa pimppaa.

Olen kyllästynyt siihen että joku muu määrittelee kuka näyttää miltäkin. Meillä jokaisella on oikeus olla ihan yhtä oikeita, koosta, tissien muodosta, liikunnan määrästä tai mistään muustakaan tekijästä riippumatta. Oikea nainen voi olla kuka tahansa meistä. Oikea nainen voi olla syntymätodistuksessaan mies mutta tuntea olevansa nainen. Oikea nainen voi olla äiti, ja oikea nainen voi olla 100-vuotias lapseton nainen. Oikea nainen voi olla fitnessmalli, salikissa, sunnuntailenkkeilijä, liikunnanvihaaja tai jotain siltä väliltä. Oikea nainen voi olla kuka tahansa meistä, jos me vain kaikki voitaisiin ymmärtää se ja arvostaa sekä itseämme että toisiamme sellaisina kuin olemme.

Vastakkainasettelu on typerää, eikä johda mihinkään. Kaikkia ei tarvitse tunkea samaan muottiin, koska mitään muottia ei ole. Mä haastan teidät kaikki näyttämään millainen on oikea nainen, ja kertomaan oman tarinanne naiseudesta, koska oikea nainen on jokainen nainen. Jonkun toisen tarina voi olla täysin päinvastainen kuin mulla, joku toinen samaistuu. Yhtä kaikki, mä olisin kiitollinen jos saisin kuulla teidän tarinoita.

Mä toivon että tämä haaste leviäisi mahdollisimman pitkälle, koska jos edes yksi median edustaja kiinnittäisi tämän ansiosta enemmän huomiota naiseuden määrittelyyn ja johdatteleviin otsikoihin, tämä haaste olisi voitto. Ottakaa kuva itsestänne, postatkaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. Näytetään medialle miltä näyttää oikea nainen, koska jokainen nainen on oikea nainen. Postauksia saa myös linkittää mulle tässä, tai fb:ssä, eikä blogi ole edellytys osallistumiseen. Jakaisin mielelläni teidänkin kokemuksianne, sillä kenelläkään ei ole oikeutta väittää että me ei oltaisi oikeita naisia.