Luukku 7: Meidän joulukuusi 2017

07.12.2017

Perinteinen Itsenäisyyspäivän aktiviteetti, eli joulukuusen koristelu, suoritettiin eilen koko porukalla. Etukäteen jännitin vähän, että kuinka innoissaan kuopus on repimässä kuusen oksilta koristeita, mutta hänpä ei ole yrittänyt kertaakaan omin päin mennä niitä ottamaan. Koristeluvaiheessa hän kyllä ihmetteli lattialla olleita palloja ja nauhoja, mutta itse kuusesta hän ei ole kertaakaan yrittänyt vielä niitä ottaa. Saa nähdä päästäänkö muka oikeasti näin helpolla, vai oliko tämä vain tällaista alkuhuumaa, mutta ainakin toistaiseksi olen kiitollinen ettei kuopus piittaa kullasta tai kimalluksesta.

Joulukuusen kanssa jatkettiin samalla teemalla kuin meidän olkkarikin on, kultaa, vaaleanpunaista, mustaa ja valkoista. Ainoastaan vihreä jäi uupumaan. Mä harkitsin ensin, että kuuseen tulisi kulta-vihreät koristelut, mutta en löytänyt mistään omaa silmääni miellyttäviä koristeita vihreässä värissä, juuri siinä oikeassa sävyssä jota meillä on. Ja parempihan se on käyttää niitä vanhoja koristeita muutenkin, kuin hamstrata hulluna uusia, jotka ovat käytössä ehkä vain yhden joulun.

Nämä samat koristeet on olleet meillä käytössä joka vuosi, aina vähän vaihdellen välillä. Muutaman helminauhan ostin kuitenkin kuuseen, sillä meidän monta vuotta vanhat koristenauhat olivat jo vähän käytössä kärsineitä. Lisäksi sorruin ostamaan muutaman yksisarviskoristeen Flying Tigerista, koska kukapa nyt voisi yksisarvisia vastustaa! Mutta ne onneksi sulautuivat kivasti vanhojen kavereiden joukkoon. Lapset koristelivat alimmat oksat kokonaan itse, ja ne ovatkin hauskan näköiset kun he ripustelivat pikkupalloja myös sinne ihan alas. Ne ovat kaikki muovisia, eivätkä mene rikki vaikka kuopus niitä päättäisi vähän irroitellakin.

Meidän tytöillä on edelleen se perinne, että joka vuosi he saavat valita yhdet omat uudet koristeet kaupasta, koska he keräävät joulukoristeita sitten omiin tulevaisuuden joulukuusiinsa. Tänä vuonna melkein kaikki nuo heidän valitsemat koristeet (kuten robotit, kuppikakut, jäätelöt ja vihreä lasipallo-minikuusi olivat joulukuusessa, ainoastaan uusimmat valitsemansa koristeet he halusivat oman huoneensa pieneen joulukuuseen. Ne tuovat vähän leikkisyyttä ja pirteyttä, ja sitä persoonallista henkeä meidän kuuseen. Lisäksi kuusesta löytyivät jokaiselle omana syntymävuotena ostetut ja omalla syntymävuodella varustetut ”Baby’s First Christmas” -pallot, myös kuopuksen oma 2017-versio.

Kuusen valot päivitettiin tänä vuonna uusiin langattomiin led-kynttilöihin, kun vanhat kuusenkynttilät eivät enää toimineet kunnolla. Olipa muuten huomattavasti helpompaa laittaa nämä langattomat, kuin sotkea johdoilla. Nyt kuusi näyttää paljon siistimmältä, kun tummat johdot eivät paista joka välistä.

Mä rakastan runsautta, kimallusta ja kultaa sopivissa määrin, ja niitä meidän kuusesta löytyy. Kaikki eivät välttämättä överityylille syty, mutta ei tarvitsekaan. Jokainenhan saa tehdä juuri sellaisen joulun mistä itse tykkää! Tämä on niin meidän näköinen joulu kuin voi olla, värikästä ja iloista sekametelisoppaa. Ruokailutilassa joulukoristelut ovat enemmän sellaista sinne sopivaa, viherkasveja ja appelsiiniköynnöksiä, mutta olkkari saa olla överi. Musta on ihanaa että meidän tytötkin tykkäävät koristella joulukuusen, ja toivon että se on heille yhtä ihana ja rakas perinne kuin mulle itselleni.

Joulukuusi toi tullessaan kunnon joulutunnelman kotiin, sitä on ihana katsella, ja sen valossa on kiva katsella iltaisin vaikka Netflixiä. Siitä tulee niin lämmin fiilis, ja aivan ihanaa ajatella että jouluun on enää niin vähän aikaa. Pakko muuten sanoa että pisti naurattamaan kun tsekkasin meidän viime vuoden joulukuusta: siis herranen aika miten paljas olkkari meillä silloin oli!! Niin kolkkoa jotenkin. Mutta onneksi koti on vähän valmistunut niistä ajoista! Ja aww, tuli ikävä tuota mahaa, missä meidän kuopus vielä näihin aikoihin tyytyväisenä köllötteli!

Ihanaa päivää kaikille <3

Millainen joulukuusi teillä on tänä vuonna?


Lapsiperheen paras hankinta

14.11.2017

Nyt esittelyyn pääsee meidän perheen ”huonekalu” tai asia josta kaikkein eniten saan kyselyitä blogissa ja somekanavissa. Eli meidän lattiatyyny. Me ostettiin se elokuussa, kun jossain yhtäkkiä törmättiin siihen netissä ja se tuntui olevan kuin vastaus meidän kaikkiin toiveisiin. Se oli heräteostosten heräteostos, sillä samana päivänä kun me nähtiin sen kuva, Otto kävi jo ostamassa sellaisen. Se oli nimenomaan rakkautta ensisilmäyksellä, vähän niinkuin meidän parisuhde. Kyllä, vertasin juuri meidän parisuhdetta tyynyyn.

Lattiatyyny on iso, oikein jättimäinen. Tasainen, paksu ja mukavan pyöreä muodoltaan. Se vie ison osan lattiasta meidän olkkarissa, ihan tarkoituksella. Sen päällä on ihanaa pötkötellä, siitä voi tehdä lisäsohvan lattialle jos sen nostaa nojaamaan sohvaa/bOblesia/seinää vasten ja sen päällä kuopus nukkuu aina aamupäikkärit menestyksekkäästi. Siihen vauvan voi jättää yksin nukkumaan ja istahtaa itse sohvalle tai keittiön pöydän ääreen, koska jos vauva sattuu heräämään hän osaa tulla itse alas, tai jos hän unissaan kierähtäisi alas, olisi pudotus korkeintaan muutaman sentin, ja sekin meillä pehmeälle matolle.

Helpoiten meidän kuopus nukahtaa tissille tai kainaloon, mutta ennen lattiatyynyä en uskaltanut nukuttaa häntä niin että hän olisi voinut jäädä yksin nukkumaan sängylle tai sohvalle. Lattiatyynylle voidaan mennä aina yhdessä pötköttämään, ja sitten kun hän nukahtaa, voin helposti nousta pois, ja vieläpä niin että hän ei herää mun poistumiseen. Tiivis tyyny ei nitise eikä pompsahtele kun siitä nousee pois, vaan pysyy paikoillaan, eikä vauva huomaa että äiti on hilpaissut pois. Siinä kuopus nukkuu pitkiäkin päikkäreitä. Hätätapauksessahan iso patja menisi vielä vaikka kahden leikki-ikäisen varavuoteena, kun se on niin suuri. Lapset on monesti kysyneetkin, että saisivatko joku yö yökyläillä olkkarissa ja nukkua tuon lattiatyynyn päällä, ja aivan varmasti vielä joku kerta saavat.

Meidän lattiatyynyssä on likaa hylkivä päällinen, ja sen voi myös pestä pesukoneessa. Luonnonvärinen päällinen on ihanan tuntuinen, ja se hylkii likaa tosi hyvin. Lapset ovat mm. pitäneet sen päällä meikkistudiota mun vanhoilla meikin jämillä, ja kostealla pyyhkimällä olen saanut esim. aurinkopuuterin siitä pois helposti.  Se hylkii pukluja ja kuolaa, sekä maitoa. Sen päällä uskaltaa hyvin katsoa leffaa niin että syö samalla suklaata, vaikka lasten kanssa. Monesti lapset on siinä syöneet myös aamupalaa jos on ollut just joku hyvä jakso pikkukakkosta menossa, ja he ovat halunneet katsoa sen samalla kun ovat syöneet.

Tyyny on toiminut Oton pelituolina, lasten päiväsänkynä, Vain Elämää -studiona ja sitä vasten kuopus opetteli myös ekoja kertoja seisomaan, kun se oli sopivan pehmeä ja matala.

Vaikka se vie ison tilan meidän olkkarista, se on ihana juuri siksi. Vauvan kanssa leikitään aina lattialla, ja on kivaa että lattiatasolla on mukava paikka istuskella. Tyyny ei suuresta koostaan huolimatta ole ikinä tiellä, koska sitä käyttää aina joku. Hyvin harvoin se on tyhjillään, jos me ollaan kotona.

Se on yksinkertaisesti niin loistava hankinta, että suosittelen tätä jokaiselle vauvaperheelle joka viihtyy lattialla, ja ihan kaikille muillekin. Tämä on varmaan kaikista ”vauva”hankinnoista eniten meillä arjessa käytössä oleva jos ei turvaistuinta lasketa. Eikä se edes alunperin ollut mikään vauvahankinta, vaan koko perheen yhteinen juttu. Tällä on ollut paljon suurempi merkitys arkeen, kuin sitterillä, kehdolla tai leikkimatolla, vaikka hinta on suunnilleen sama, ja käyttöikäkin on huomattavasti pidempi, ehkä ikuinen? Meidän tyyny on ostettu Ikeasta, mutta isoja ja ihania lattiatyynyjä on myynnissä muuallakin, ja helppohan tällainen on vaikka väkertää itse jos löytyy vaan ompelukone.

Mikä on ollut teillä sellainen yllättävä arjen helpottaja? Nyt saa laittaa kaikki vinkit kehiin, sillä lattiatyyny ei ainakaan itsellä olisi tullut mieleen, ja varmasti on muitakin sellaisia ei-niin-ilmiselviä arkea helpottavia juttuja!


Sadepäiviä ja ripaus vihreää olkkariin

12.07.2017

Nyt onkin satanut kaksi päivää putkeen, ja me ollaan oltu pitkästä aikaa ihan rennosti kotona vaan. Ihan kivaa tämäkin että ollaan vain otettu rauhassa ja maalattu, piirretty ja hengailtu. Eilen meillä kävi kylässä Oton pikkuserkku perheineen, ja lapsilla oli leikkiseuraa. Hauskaa kun nyt Novakin ensimmäistä kertaa huomasi pian vuoden täyttävän pikkupikkuserkkunsa, ja hymyili hänelle niin ihanasti. Noista minityypeistä tulee kyllä mahtavia kavereita ihan varmasti!

Tänään meillä kävi toimittaja tekemässä haastattelun, ja ottamassa pari kuvaa meistä yhteen lehtijuttuun, joka tulee myöhemmin syksyllä ulos. Oli ihan hauskaa tehdä pitkästä aikaa haastattelu ja olla muiden kuvattavana yhdessä Oton kanssa. Toivottavasti jutusta tulee kiva ja kuvasta hyvä! Ainakin meitä nauratti kovasti juttua tehdessä ja oli lämmin tunnelma.

Me kaivattiin olkkariin vähän väriä ja jotain piristystä, ja löysin H&M Homesta meille lehtikuviolla varustetut raikkaan vihreät verhot. En olisi koskaan ennen kuvitellut että haluaisin meille noin räikeän vihreää mihinkään mutta jotenkin se tuntui nyt tosi raikkaalta ja mun mielestä myöskin sopii nätisti vaaleanpunaisen, harmaan ja luonnonvalkoisen kanssa. Olkkari tuntuu nyt jotenkin paljon kodikkaammalta, kun siellä on vähän uutta väriä ja lämmintä tunnelmaa. Löysin myös samalla kuviolla koristellun tyynynpäällisen, ja ostin muutaman teemaan sopivan tuoksukynttilän. Nuo verhot saa nyt olla paikoillaan ainakin siihen asti että alkaa joulun aika ja pitää saada jouluisaa tunnelmaa tänne.

Tällä viikolla ostettiin pieni kesäreissu tuohon länsinaapuriin, ja lähdetään piipahtamaan siellä auton kanssa vielä elokuun alussa ennen eskarin alkua. Muutenkin meillä on syksyn matkasuunnitelmat kovasti käynnissä ja niistä on kyllä pakko kysellä ja kirjoittaa tänne, teiltä on ennenkin saatu loistoja matkavinkkejä. Eli matka-asiaa tulossa tässä lähiaikoina! Lisäksi tällä viikolla on tulossa asiaa myös vanhemmuudesta, alelöydöistä ja syysuutuuksista, sekä ystävyydestä. Loppuviikosta lähdetään mökkeilemään joten mökkifiiliksiä luvassa myös. Paljon kaikkea kivaa jännää tulossa, mitä en malttaisi edes odottaa!

Mua ei ainakaan yhtään haittaa nämä pari sadepäivää, kun on kivaa välillä tehdä kaikkia perinteisiä sadepäiväjuttuja: juoda kahvia ilman että tulee heti hiki, maalata vesiväreillä ja lähteä kumpparit jalassa sadekävelylle. Kesäsade on ihana! Ja sateella on hyvä myös pomppia pihalla uikkareissa ja ampua vesipyssyillä, kun eihän tuolla ole edes kylmä.

Ihanaa sadepäivää kaikille <3


Olkkarin uusi matto ja järjestys

04.02.2017

Meidän uusi Ellos Tanger matto tuli eilen ja laitettiin se heti lattialle. Kyllä muuttui olkkarin ilme ja lapset ovat onnensa kukkuloilla kun monen vuoden villa- ja puuvillamattovaiheen jälkeen lattialla on superpehmeä nukkamatto jonka päällä tehdä kuperkeikkoja. Kieltämättä alkoi jo iskeä pieni kyllästyminen tuohon meidän vanhaan olkkarin mattoon vaikka se ihana onkin. Se oli vaan jo niin nähty ja liian pieni olkkariin uuden järjestyksen kanssa. Ja villamattoja on niin ärsyttävää imuroida kun ne on niin lipareita, nukkamaton imuroi hetkessä ja paljon helpommin. Eikä se mene ruttuun jos lapset vähän juoksee tai tekee kärrynpyöriä, vaan pysyy kiltisti paikoillaan.

Otto on meidän perheestä se jolla on silmää kodin järjestykseen, ja niinpä en epäröinyt hetkeäkään kun hän muutama päivä sitten ehdotti että käännettäisiin olkkarin järjestys ympäri. Joka kerta kun hän on sellaista ehdottanut meidän yhteisten kuuden vuoden aikana, muutos on ollut onnistunut. Mulla ei itsellä vaan ole sellaista silmää järjestyksen suhteen että mikä toimii ja mikä ei, siksi mä keskityn sisustuksellisiin juttuihin ja Otto vastaa siitä mikä tulee mihinkin.

Tuntuu kuin meidän olohuone olisi saanut ainakin viisi lisäneliötä tämän uuden järjestyksen myötä ja nyt tosiaan lapsetkin mahtuvat ihanasti tekemään kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja ja tanssimaan ja vaikka leikkimään vähän hippaakin, eikä kokoajan tarvitse kuumottaa että he törmäävät johonkin.

Ihan yhtäkkiä tuntuu niinkuin meidän sohvakin olisi kasvanut leveyttä lisää, vaikka ihan saman kokoinenhan se tietenkin on! Ollaan kyllä niin tyytyväisiä tähän järjestykseen. Telkkari on nyt siis tuossa kohdassa missä aiemmin meillä oli joulukuusi ja vauvan Stokkelta saatu daybed*, eli suoraan sohvaa vastapäätä vaaleanpunaisen seinän edessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vauvan daybed siirrettiin tuohon sohvan divaanipäätyyn, mikä on erittäin käytännöllinen ratkaisu – yllän nimittäin hyvin sohvalla pötkötellessä keinuttamaan kehtoa jalalla, hah! Ja muutenkin kiva että vauva on vähän kauempana ikkunasta nyt sitten tuossa pötkötellessään, vaikka ei meidän ikkunoista vedäkään niin jotenkin silti on sellainen parempi olo kun sänky on kauempana eikä sinne ihan varmana pääse pientäkään tuulahdusta kylmää ilmaa. Toimii myös jos tytöt ulkoilevat keskenään meidän omalla pihalla, sänky on kauempana ja voin pitää plusasteilla hyvin tuuletusikkunaa auki jotta näkemisen lisäksi kuulen kokoajan mitä he touhuavat. 

Tämä järjestys tuntuu kyllä tosi hyvältä ja luontevalta nyt, näillä mennään taas hetken aikaa. Sitten kun tuo vauvan päiväsänky ei enää ole ajankohtainen niin luultavasti aletaan miettiä tänne jotain nojatuolia, tai ehkä aiemminkin jos löytyy joku kiva. Mutta nyt tämä on oikein kiva tällä tavalla!

Sohva – IKEA Söderhamn

Matto – Ellos Tanger 200×290

Pöytä – Ferm Living Wire Basket L + itse DC-fixillä tuunattu Wire Basketin kansi

Sohvatyynyt – H&M Home

Vaaleanpunainen torkkupeitto – Hemtex

Kuusipeitto – Hobby Hall

Verhot – IKEA

Kattovalaisin – Clas Ohlson

Jalkalamppu – IKEA Hektar

Vauvan sänky – Stokke Home* (Saatu blogin kautta). 

Seinähylly tv-seinällä – Maze Pythagoras

Tauluhyllyt – IKEA

Julisteet – Desenio* (saatu blogin kautta)

Kultaiset kehykset – Desenio

Mitä mieltä olette muutoksesta ja ennen-jälkeen -kuvista?