Asioita, jotka ilahduttaa mua just nyt

05.06.2019

Lapset ovat olleet kesälomalla nyt muutaman päivän ja tämä aika on ollut ihan mahtavaa! Ekan kesälomaviikon kunniaksi halusin listata teille asioita, jotka just nyt tekee mut iloiseksi. Haluan myös ehdottomasti kuulla teiltä, mikä teitä ilahduttaa just nyt?

1. Maalit ja mailat pihalla

Ostettiin Lidlistä katukiekkoon/-sählyyn sopiva edullinen kokoontaitettava setti, josta on tullut muutamassa päivässä aivan hitti! Meidän hiekkalaatikko oli haljennut pahasti pohjasta, ja mietittiin, millä kesälelulla korvattaisiin se. Tämä maali- ja pallosetti on osoittautunut ihan loistavaksi kesäleluksi, josta on iloa meidän perheen lisäksi myös naapuruston lapsille. Kevyet maalit on helppo siirtää ja vaikka mailoja on vain kaksi, maaleilla voi pelata hyvin myös jalkapalloa. Silloin useampikin tyyppi mahtuu mukaan. Pelaaminen lasten kanssa on ihan huippuhauskaa! Ja ah, ei enää hiekkaa terassilla, se on kans kiva juttu.

2. Tämä mieletön sää

Mä toivoin, että #KÄRISTYSKUPOLI tekee paluun tänä kesänä ja sehän todellakin teki! Oi mä niiin niin niin kovasti toivon, että nämä säät jatkuisivat vielä tämän viikon jälkeenkin. Pidetään peukkuja. Kun ulkona on upeat ilmat, kaikki on niin paljon hauskempaa ja on niin paljon enemmän tekemistä. Mä rakastan hellettä, mikään ei piristä niinkuin aurinkoinen kesäpäivä yhdessä perheen kanssa ulkona.

3. Good Girlsin 2. kausi Netflixissä

Mua harmitti niin paljon, kun oltiin katsottu Chernobyl-sarjan kaikki viisi jaksoa, koska sarja oli niin loistava. Kertakaikkiaan hienoin sarja, jota vuosiin on tullut katsottua. Mukaansatempaava, älyttömän mielenkiintoinen, sopivan ahdistava ja hieno ja opettava ja kaikki muut ylistyssanat. Harmi kun se loppui, mutta onneksi samaan aikaan Netflixiin tuli Good Girlsin 2. tuotantokausi. Eka kausi oli ihan loistava ja tämä kakkonen vaikuttaa yhtä mahtavalta. Illat on pelastettu! Ja parasta on se, että jaksoja on uudella kaudella 13, ykköskaudella oli vain kymmenen.

4. Kivat työjutut

Tällä viikolla vietettiin mun blogin lukijailtaa ja sain taas tavata ihan mielettömiä tyyppejä sieltä ruutujen takaa. Pieni ja intiimi ilta oli mulle ihana kokemus. Ehdottomasti tämän työn hienoimpia puolia on tavata teitä! Ensi viikolla mä saan vetää elämäni ensimmäisen virallisen koulutuksen työjuttuihin liittyen. Se jännittää mua enemmän kuin kehtaan edes myöntää, mutta samalla olen niin innoissani, että melkein halkean. Ihan super hienoa päästä tapaamaan ihmisiä ja vetämään koulutusta. Tällaista ei kai kuuluisi sanoa ääneen, että jännittää, mutta sanon silti.

5. Aikatauluttomuus & lasten loma

Se, ettei aamuisin tarvitse herätä aikaisin, jos ei halua, on mahtavaa. Me nukutaan monesti lasten kanssa aamuisin vaikka ysiin tai kymmeneen, tai sitten lapset nukkuu ja mä herään aamulla tekemään töitä. Rakastan meidän kiireettömiä aamuja ja vapaita päiviä. Meidän lapset on niin ihania tyyppejä ja on niin parasta, kun kesällä voidaan viettää enemmän aikaa yhdessä.

6. Lähestyvä Oulun reissu

On jo ihan hirveä ikävä kaikkia läheisiä! Ei ole enää hirveän pitkä aika siihen, että me lähdetään Ouluun ja mä odotan sitä tosi innolla. Niin myös lapset. Siitä tulee varmasti taas ihana reissu ja niin parasta päästä sitten näkemään kaikkia rakkaita tyyppejä.

7. Kesäbiisit

Mä kuuntelen kesäisin paljon enemmän musiikkia kuin talvella. Musiikki piristää ja ilahduttaa ja musta aina tuntuu, että kesällä tulee paljon parempia biisejäkin kuin talvella. Tällä hetkellä lemppareita on tietenkin Ed Sheeranin kaksi uutuusbiisiä, jotka saavat tanssijalan vipattamaan vaikka heti herättyä. En malta odottaa heinäkuun Ed Sheeranin keikkaa, jolle ollaan Oton kanssa menossa!

8. Ystävät

Ollaan nähty tässä alkukesän aikana paljon kavereita ja se on ihan huippua. Kesällä kaikilla on rennommat ja vapaammat aikataulut ja treffien sopiminen on paljon iisimpää. Mulla on vaikka mitä kivoja tapaamisia kavereiden kanssa sovittuna kesälle ja parasta on myös vaan sopia ex tempore -treffit samalle päivälle jonkun kanssa. Niin kivaa vaihtaa kuulumisia ja hengailla rennosti, lasten kanssa ja ilman.

Mitkä asiat teitä ilahduttaa just nyt? Mikä on kivointa, mitä olette tällä viikolla tehneet? Mitä sarjaa katsotte just nyt?


Muutama sana spontaaniudesta ja onnellisuudesta

03.05.2018

Kuten ehkä meidän perheen tarinan alusta voi päätellä, mä olen aika spontaani ihminen. Olen sellainen tyyppi, joka pyrkii sopeutumaan kaikkiin tilanteisiin, ja ottaa kortit vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Uskon sen olevan seurausta siitä, että olen kokenut monia asioita, joille en ole itse voinut mitään, mutta niillä on ollut suuri vaikutus mun elämään, yhtenä esimerkkinä äidin vakava sairastuminen. Voisinkin korjata tuota alun lausetta niin, että pyrin sopeutumaan ja tiedostan elämän arvaamattomuuden, nykyään.

Kyllä mä kävin teinivuosina läpi sen vaiheen, kun äidin sairastumista oli vaikea hyväksyä, ja se tuntui epäreilulta. ”Miksi juuri minun äiti, miksi juuri minä”. Silloin teki mieli lannistua, lopettaa kaikki, ajatella että ei mistään tule mitään ja kaikki on varmasti ihan paskaa nyt ja aina, eikä mulle voi tapahtua mitään hyvää. Onneksi tajusin nousta ylös ennen kuin oli liian myöhäistä. Sain kuin sainkin yo-lakin kouraan,  ja lähdin tavoittelemaan unelmiani Helsinkiin. Vaikka unelmat vaihtuivat hyvin nopeasti aivan toisiin, ei sillä ole mitään väliä. Tärkeintä on se että en lyhistynyt ja luovuttanut, vaan pyrin eteenpäin ja avasin sydämeni kaikelle sille hyvälle, mitä elämässä voi tulla eteen kaiken odottamattoman ja ikävän lisäksi.

Elämässä on paljon sellaista, mitä ei voi hallita, ja sitten on se oma suhtautuminen, jota taas voi hallita ainakin jossain määrin. Esimerkiksi tullessani raskaaksi reilut seitsemän vuotta sitten, mulla ei aluksi ollut oikeastaan mitään käsitystä siitä mitä olin edes tekemässä. Olin ihan pihalla. Me päätettiin kuitenkin yhdessä, että raskaus on hyvä juttu, ja me haluttiin tarjota vauvalle niin hyvä koti ja perhe kuin meidän vain oli mahdollista. Sitten me vaan yritettiin parhaamme yhdessä, ja siitä huolimatta, että tilastojen perusteella meillä olisi minimituloisina nuorina vasta tavanneina vanhempina voinut olla katastrofin ainekset ilmassa, me uhmattiin niitä, ja tässä me nyt ollaan seitsemän vuotta myöhemmin.

Kun jotain odottamatonta tapahtuu, pyrin ratkaisukeskeisyyteen. Pyrin parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun, mitä uskon voivani saavuttaa niillä resursseilla joita mulla on sillä hetkellä käytettävissä. Se on kantanut tähän asti ihan hyvin elämässä, vaikka toki mukana on ollut varmasti myös paljon hyvää onnea. En ole kuitenkaan koskaan haaveillut lottovoitosta, tai siitä että taivaasta tippuisi joku mahtava ratkaisu mun kaikkiin ongelmiin, koska harvallepa niin käy. Hyvään onneen ei koskaan voi luottaa etukäteen, mutta saamastaan onnesta voi olla kiitollinen jälkeenpäin. Siispä olen vaan pyrkinyt eteen ja ylös, niin ylös kuin pääsen.

Spontaanius ja sopeutuvaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mulla olisi unelmia tai haaveita, tai tavoitteita. On mulla, paljonkin. Mulla on jopa ihan pähkähulluja, järjettömän suuria unelmia, jotka eivät välttämättä koskaan toteudu. Mä en pety jos mun unelmat eivät toteudu, sillä yleensä toteutumattomien unelmien tilalle tulee jotain vähintään yhtä siistiä, mistä ei vaan osannut etukäteen haaveilla. Ja vaikka ei tulisikaan, se ei tarkoita, etteikö joskus vielä voisi tulla. Siksi en koe esimerkiksi mitään viisivuotissuunnitelmaa mun jutuksi, koska uskon, että jos ainoastaan tavoittelisin niitä asioita, joita tällä hetkellä toivon saavuttavani, voisi jotain ihanaa ja tärkeää mennä ohi.

En halua asettaa itselleni tiukkoja aikaraameja haaveideni suhteen, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. En halua elää vain tavoitteisiin pyrkien, vaan haluan elää hetkessä. Määrätietoisuus on todella hieno piirre ihmisessä, kunhan sen takia ei unohda elää. Tavoitteet ja hetkessä eläminen eivät tietenkään sulje toisiaan pois, enkä sano että määrätietoinen pyrkiminen tavoitteita kohti olisi huono asia. Kaikkea ei kuitenkaan kannata ehkä laittaa yhden kortin varaan.

Klisee ”do more of what makes you happy” on mun mielestä ihan totta. Enemmän kuin asioiden tavoitteluun, keskityn tekemään niitä asioita, jotka tekevät musta onnellisen, ja joiden tekemisestä tykkään. Jos kaikkien arkivelvollisuuksien, kuten pyykinpesun, imuroinnin tai ruokaostosten ulkopuolisen ajan käyttää niihin asioihin mistä pitää, en usko että voi mennä kovin pieleen. Ja ne arkivelvollisuudetkin voi tehdä itselle mahdollisimman mukavalla tavalla.

Mä voin myöntää, että mulle on ollut tosi pitkä matka uskaltaa olla täysillä onnellinen. Ehkä menneisyyden takia on kestänyt pitkään tajuta se, että suurin osa ihmisistä elää kuitenkin pitkän elämän ja että elämän ei automaattisesti kuulu olla välttämättä pelkkää vastoinkäymisistä selviämistä, sairauksia ja menetyksiä. Että elämä ihan oikeasti voi ja saa olla mukavaa ja että on olemassa esimerkiksi ihmisiä, jotka eivät ole koskaan menettäneet ketään, tai kohdanneet vakavaa sairautta läheltä, ennen kuin omat vanhemmat kuolevat vanhuuteen.

Mua vieläkin vähän pelottaa, kun sanon ääneen että olen onnellinen, aina siellä takaraivossa on se pieni pelko, että entä jos jotain tapahtuu, koska olen liian onnellinen. Mutta totuus on, että se että olisin nyt onneton, ei tekisi yhdestäkään tulevasta vaikeudesta helpompaa kestää. Eikä ne vaikeudet osaa lukea mun ajatuksia. Ei kukaan sairastu tai kuole siksi koska on liian onnellinen.

Huh, tällaisia mietteitä tähän iltaan. Näin käy kun juttelee viikon sisällä useaan kertaan syvällisiä ystävien kanssa, ja ajatukset jäävät päähän pyörimään. Onneksi on tämä blogi, johon voi tyhjentää ajatuksensa. Ja nyt mä haluaisin kuulla teidän ajatuksia! Onnesta, unelmista, suunnitelmista, vastoinkäymisistä, kaikesta. Te ootte ihania ja mahtavia <3