Pikkujouluhaalari ja kadoksissa ollut kultatakki

25.11.2018

Kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, olen tällä viikolla juhlinut useammin kuin muutaman viime kuukauden aikana yhteensä, heh. Keskiviikon lukijailtaan menin viime keväisessä paljettimekossa, mutta pikkujouluja ja eilistä luokkakokousta varten mä ostin yhden uuden vaatteen: mustan haalarin. Haalari on ohutta kangasta, ja se näyttää aivan minimekolta, mutta onkin haalari. Mä tykkään siitä tosi paljon, ja se sopii mun vartalolle mun mielestä hyvin. Se korostaa mun pitkiä jalkoja, ja luo mulle jonkinlaisen lantion vyötäröltä alaspäin levenevällä helmalla, mä kun olen muuten aika suoran mallinen vartaloltani.

Haalari on mahtava vaate siinäkin mielessä, että se menee hyvin myös keväällä tai kesäpäivänäkin, mikäli vaan viitsii pukeutua mustaan väriin (ja pitkiin hihoihin) silloin. Pliseerattu helma on musta ihana, ja haalarissa on myös röyhelökoristeet hihoissa. Mun piti kuvata haalari ilman takkiakin ulkona, mutta piru vie, että eilen oli k-y-l-m-ä! Ja tänään aamulla vielä kylmempi: kuusi astetta pakkasta. Sieltä se talvi tulla tupsuttaa, vielä kun tulisi luntakin. Mutta joo, siksi jäi haalari kuvaamatta paremmin valitettavasti. Mutta eiköhän se tule olemaan mun päällä vielä monen monta kertaa, niin ehdin sen näyttää paremmin täällä. Näiden kahden tilaisuuden lisäksi olen pukenut sen päälle jo meidän joulukorttikuviin jouluneuleen kaveriksi, ja tämä kaikki neljän päivän sisään. Monikäyttöinen siis on!

Kuviin puin päälle kultaisen toppatakin, jonka ostin vuosi sitten syksyllä Monkista. Takki on ihan kreisi, ja rakastan sitä. Olin kuitenkin onnistunut hukkaamaan sen pakatessani sen keväällä kesän ajaksi piiloon. Se oli mennyt vahingossa yhden ihan eri kassin mukana varastoon, ja löysin sen kun käytiin hakemassa joulukoristeet sieltä! Onneksi se pilkisti vähän kassin reunasta. Olin nimittäin etsinyt täällä kotona sitä jo kissojen ja koirien kanssa ja ihan luopunut toivosta. Ilahduin ihan tosi paljon, kun kultainen pinta näkyi kassin reunasta ”voiko se olla se, voiko se olla se, JES!”.

Kulta ja musta sopivat hyvin yhteen, ja koska takki on niin älytön, tykkään pitää asut sen kanssa muuten simppelinä. Toki vaihtoehtoisesti voisi mennä ihan all in ja yhdistää siihen kirkkaita värejä ja jänniä tekstuureja. Tällä kertaa kuitenkin vähän hillitymmin.

Luokkakokoukseen lähtiessä oli pakko vaihtaa takkia, sillä pakkanen alkoi kiristymään siinä määrin, että mun koivet olisivat jäätyneet aivan kalikoiksi. Vaihdoin siis rakkaaseen makuupussitakkiini, eikä tullut kylmä, vaikka alla oli vain ohuet sukkahousut ja ohut haalari. Siinä takissa ei vaan voi tulla kylmä.

Pakko sanoa  vielä luokkakokouksesta sen verran, että oli kyllä aivan älyttömän siistiä nähdä ihmisiä, joiden kanssa joskus tuli oltua ihan joka päivä, ja nyt osaa ei ollut nähnyt yli 13 vuoteen. Muisteltiin mun viimeistä koulupäivää Helsingissä, ja samalla tulvahti ihan jäätävä määrä muitakin ihania muistoja yläkoulun ekoista vuosista. Miten pieni sitä on silloin ollutkaan! Oon aivan häkeltynyt siitä, miten tuntui ihan kuin ei näitä kaikkia vuosia olisikaan ollut tässä välissä. Toivottavasti enää ei tule yhtä pitkiä taukoja näkemisessä. Oletteko te olleet luokkakokouksissa? Millaisia kokemuksia ne ovat olleet? 

Takki Monki | Haalari Zara | Sukkahousut Norlyn | Kengät Zara | Laukku Gucci

Sellainen juhlientäyteinen viikko takana, ja nyt onneksi huomattavasti arkisempi viikko edessä. Ja ensi viikolla alkaa JOULUKUU! Kuinka moni jo odottaa innolla? Hihkaiskaa HEP! 


Anna lapsesi pukea sinut -päivä

17.11.2018

Pahoittelut siitä, että nyt tulee pukeutumista koskevaa juttua kaksi postausta peräkkäin. Mutta ehkä tämä on sellainen ei-niin-perinteinen pukeutumista koskeva postaus, kun tänään stailaamassa ovat meidän LAPSET. Eilen vietettiin siis Anna lapsesi pukea sinut -päivää jälleen kerran, ja yhden välivuoden jälkeen halusin ehdottomasti taas osallistua siihen. Viime syksynä päivä taisi mennä meiltä ohi, kun oltiin mummuni hautajaisissa, joten oli kiva palata haasteen pariin tänä syksynä vähän iloisemmissa tunnelmissa. Ekan kerran haasteeseen osallistuessa mut stailasi meidän silloin 3-vuotias esikoinen. Tokalla kerralla taas pääsin 5-vuotiaan esikoisen ja silloin 3-vuotiaan keskimmäisen stailaamaksi. Eilen mua pääsi stailaamaan heidän lisäkseen myös meidän kuopus!

Mun mielestä anna lapsesi pukea sinut -päivä on mahtava tapa keikauttaa roolit päälaelleen ja antaa lapsille valta toteuttaa luovuuttaan super hauskalla tavalla. Lapset onnistuvat aina löytämään vaatekaapista sellaisia yhdistelmiä, jotka eivät olisi itselle tulleet mieleen. Usein he myös valitsevat sellaisia vaatteita, joita itse ei niin usein käytä. Musta on tosi mielenkiintoista aina nähdä mikä on heidän mieleensä, ja miten he pukisivat äitinsä jos saisivat päättää. On myös hauska seurata miten valinnat kehittyvät vuosien varrella, vai säilyykö tyyli aina samana, vaikka ikää karttuu.

1. ASU / ESIKOINEN

Ensimmäisen asun stailasi esikoinen. Hän kävi läpi kaikki mun kaapit, ja valitsi ensin vaaleansinisen juhlatopin farkkujen kaveriksi. Sille jakkua etsiessään hän kuitenkin löysi farkkupaidan, ja valitsi sittenkin sen farkuille kaveriksi, koska se kuulemma sopi vielä paremmin. Ja näin pukeuduin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni kokofarkkuiseen asuun! Kengiksi hän valitsi ”ihanat pörrökengät” joita hän toiveikkaana sovitti, josko ne olisivat enää vain vähän isot hänelle. Mutta vielä täytyy jalan kasvaa muutama koko, ennen kuin hän pääsee lainailemaan pörrökenkiä.

2. ASU / KESKIMMÄINEN

Keskimmäinen iski ensimmäisenä silmänsä ruutukuvioiseen tunikaan, joka on ehkä mukavin vaate ikinä. Sen kaveriksi hän valitsi kimaltavimmat jutut jotka löysi: glitter-ylipolvensukat, sekä helmikoristeiset vaaleanpunaiset korkokenkäni. Ihan mielettömän hauska asu! En olisi itse keksinyt yhdistää näitä kolmea keskenään, mutta kieltämättä nehän olivat ihan mahtavat yhdessä. Ehkä edelleen vaihtaisin kenkien tilalle tennarit, mutta muuten voisin vaikka hengailla juuri tässä paidassa ja näissä sukissa.

3. ASU / KUOPUS

Mä ensin ajattelin, että kuopus ei varmaan edes ymmärrä jos kysyn, että haluaako hän valita äidille vaatteet. Mutta hän halusi heti tulla mukaan valitsemaan kun kysäisin, ja hän käveli oikein määrätietoisena mun hyllykaapille, ja kiskaisi alas kukkakuvioisen mekon, jossa on olkapäät paljaaksi jättävä kaula-aukko ja hihat. Sen kaveriksi hän valitsi vaaleanpunaisen neuleen, ja ilmoitti ”waau, äiti pukee NÄMÄT!”. Mä sulloin mekon hihat neuleen hihojen sisään ja sain hienot ylimääräiset habat niistä. Mutta siis en kestä, tässä on ekat vaatteet ikinä, jotka meidän taapero on valinnut kenellekään. Pyysin häntä katsomaan mun asua, kun olin pukenut valmiiksi, ja hän sanoi että ”äiti on kaunis! minu vaatteet!”. Ihana!

Mutta siis en kestä kyllä, aivan mahtavia asuja kaikki kolme. Oli ihanaa, että he halusivat kaikki osallistua tähän, jopa taapero. Odotan innolla jo seuraavaa asuhaastetta, ja ennen sitä pitää päästää ainakin lapset meikkaamaan mut, ja tietysti tekemään kampauksia myös.

Mikä asuista oli teidän lemppari? Oletteko te osallistuneet Anna lapsesi pukea sinut -päivään? Millaisia yhdistelmiä teidän lapset ovat kehitelleet?