Kaupunkipyöräilemässä auringonlaskun aikaan

24.07.2018

Viikonloppuna tehtiin mun serkun ja Oton kanssa jotain meille uutta ja kivaa, nimittäin napattiin kaupunkifillarit alle ja lähdettiin pyöräilemään auringonlaskun aikaan. Otettiin pyörät Kasarmitorilta (ja yksi Esplanadilta), ja pyöräiltiin Kaivopuiston rantaan piknikille. Se taisi olla perjantai-ilta, kello oli jo melkein kymmenen, ja lapset olivat syvässä unessa. Mun äiti jäi meille tuijottelemaan ruotsalaista dekkaria, ja me lähdettiin keskustaan ottamaan pyöriä. Olisi hurjan kätevää, jos niitä saisi täältä meidän kodin läheltä myös, mutta niin ei ainakaan vielä ole. Ehkä joskus?

Toinen kätevä juttu olisi, jos pyörien mukana tulisi myös kypärät. Tosin voin vaan kuvitella, miten paljon kustannuksia niistä aiheutuisi, kun niitä katoaisi ja menisi rikki. Mutta ehkä siihenkin löytyisi joku innovatiivinen ratkaisu, niinkuin näihin pyöriin on löytynyt? Mulla ei ole omaa kypärää, kun ei ole ollut omaa pyörääkään moneen vuoteen. Tämän kokeilun myötä oma pyörä (ja kypärä) alkoi himottaa ihan toden teolla. Pitääpä vähän tutkia pyörävalikoimia.

Mä en ollut pyöräillyt ihan megapitkään aikaan, ja mua jännitti nousta pyörän selkään. Mutta hyvinhän se meni, vaikka jännittikin. Meillä tuli pyöräiltyä melkein viiden kilsan lenkki, ja tultiin Eiran ja Ullanlinnan kautta takaisin. Mun serkkukin pääsi näkemään, missä mä asuin ennen kuin tapasin Oton. Siellä se vanha kotitalo nökötti edelleen paikallaan Vuorimiehenkadulla Alepan vieressä, juuri saman näköisenä kuin kahdeksan vuotta sitten, kun sinne muutin. Se taisi silloinkin olla samanlainen kostean kuuma ilta, kun me ajettiin mun äidin ja mun ystävän kanssa Oulusta pakettiautolla Helsinkiin mun tavaroiden kanssa, ja roudattiin niitä auringon jo laskettua. Kesä 2010 oli hurjan helteinen kesä, kuten tämäkin. Tuli niin nostalgiafiilikset!

Mä olin ihan unohtanut, miten huikeaa on pyöräillä lämpimässä kesäyössä. Siinä on jotain taianomaisen ihanaa. Nykyisin harvemmin on mahiksia lähteä keskustan kesäyöhön pyöräilemään, joten tämä oli todellista luksusta. Me ollaan oikein tankattu aikuisten aikaa aina kun lapset on nukkuneet, kun äiti on ollut täällä. Se on ollut ihanan virkistävää ja kivaa, eikä lapset ole silti joutuneet olemaan meistä erossa. Ainoastaan ovat välillä ihmetelleet mun editoidessa kuvia, että milloin me oikein ollaan käyty siellä tai tuolla. Onneksi ollaan touhuttu heidän kanssaan päivällä ihan yhtä lailla, niin eivät ole kokeneet jääneensä paitsi mistään.

On ollut myös kivaa, kun mun serkku on ollut täällä. Sen lisäksi, että hänestä on ollut paljon iloa ja seuraa meille kaikille, hän on myös inspiroinut meitä liikkumaan ja tekemään niinäkin hetkinä, kun normaalisti jäätäisi illalla kotisohvalle tuijottelemaan Netflixiä. Ihana uusien kokemusten täyteinen viikko takana. Tänään mun serkku ja äiti ovat täällä viimeistä iltaa, ja me ajateltiin mennä käymään vielä kerran iltauinnilla Oton ja mun serkun kanssa. Päivällä käytiin lasten kanssa kirjastossa lainaamassa hullu kasa kirjoja, ja lapset pulikoivat oman pihan kahluualtaassa jäätelön kera, kun ei oltaisi päästy koko porukalla uimaan, sillä kaikki lähirannat on sinilevässä jälleen, ja meidän autossa vain viisi paikkaa. Onneksi meillä oli mahtava kesäpäivä siitä huolimatta.

PÄIVÄN ASU | Toppi Gina Tricot | Shortsit Cubus | Kengät Vans | Korvakorut Glitter | Laukku Gina Tricot | Kello Daniel Wellington (saatu)| Kaulakoru H&M |

Ihanaa ja aurinkoista uutta viikkoa kaikille!
PS: Mulla on taas kylmäkallet kainalossa öisin, ihan best!


Parhaat kesähousut & keltainen kausi

08.07.2018

Löysin Rodokselta Pull & Bearista tämän kesän lempparihousut, eli musta-valkoraidalliset culottesit paperbag-vyötäröllä. Näitä saman tyyppisiä housuja on näkynyt paljon katukuvassa tänä kesänä, mutta en ollut bongannut mistään kaupasta aiemmin itselleni sopivia yksilöitä. Pull & Bearista löytyivät tismalleen sopivat pöksyt, joissa on juuri sopivassa kohdassa kiristysnauha, ja ne ovat ihanan viileät jalassa kuumanakin hellepäivänä. Niistä tuli kertaheitolla mun lempparipöksyt, ja ne ovat olleet jalassa varmaan joka toinen päivä siitä asti kun ostin ne. Ei se haittaa, että monella on samanlaiset, sehän vain kertoo siitä, että nämä ovat monikäyttöiset ja miellyttävät housut, joita on helppo yhdistellä ja kiva pitää jalassa.

Monet ovat ehkä saattaneet huomata, että mulla on jonkinlainen keltainen kausi meneillään. Mä ihastuin keltaiseen jo violetin tukan aikoihin – keltainenhan violetin vastavärinä sopii loistavasti sen kanssa yhteen. Keltainen kausi kuitenkin räjähti käsiin vasta vaalean tukan myötä, ja nyt kun vielä iho sai aavistuksen päivetystä Kreikassa, näyttää keltainen omaan silmään vieläkin kivemmalta. Melkein aina mun silmät hakeutuvat keltaisten vaatteiden kohdalle kun katson mun vaaterekkiä. Ne vaan jotenkin pomppaavat silmään, ja keltainen on niin ihanan iloinen väri joka tuntuu tosi omalta.

Tämä keltainen paita on yksi mun lemppareista tällä hetkellä, sillä tykkään sen näyttävistä frillahihoista ihan hulluna. Ne tuovat särmää asuun kuin asuun, ja sopivat hyvin sekä kapeamman, että liehuvamman alaosan kanssa. Mulla on tosi ”suora” vartalo joka puolelta. Lantio ei ole kovin leveä, hartiat ovat melko kapeat, rintoja ei oikein ole ja vyötärö on samassa pötkössä kaiken muun kanssa. Frillat ja leveät lahkeet kivasti tuovat sellaista mallia mun kroppaan, jota ei normaalisti ole niin paljoa. Toisaalta tykkään kovasti myös korostaa niitä omia muotoja (tai muodottomuutta) pukeutumalla kokonaan kapealinjaisiin vaatteisiin, mutta joskus on hauskaa leikitellä röyhelöillä ja liehuhelmoilla.

Ehkä keltainen miellyttää mua myös iloisuutensa ja pirteytensä vuoksi. Se sopii kesään loistavasti, ja musta aina tuntuu, että keltaiseen väriin pukeutuessa on hyvä fiilis. Jos on keltaista päällä ei mitenkään voi negistellä, vaikka ei se kyllä muutenkaan kuulu mun tapoihin.

Paita Gina Tricot | Housut Pull & Bear | Kengät Vans | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Aurinkolasit H&M | Kello Daniel Wellington (saatu) | Rannekoru Tommy Hilfiger | Korvakorut Gina Tricot |

Me kuvattiin nämä kuvat Oulussa Oton kanssa yhtenä ihanan aurinkoisena kesäiltana. Paikkana toimi super ihana Toppilansalmi, jonne voisin vaikka muuttaa jos ei asuttaisi Helsingissä. Siellä on niin kaunista, ja ihanasti yhdistelty uutta ja vanhaa kauniiksi kokonaisuudeksi. Se on kyllä ehdottomasti yksi mun lemppari alueita Oulussa, vaikka tietty en ole siellä itse koskaan asunut, niin enhän mä siitä muuta tiedä kuin nämä pienet hetket talvella ja nyt kesällä kun ollaan asukuvattu.

Iskeekö teihin keltainen tai oletteko hurahtaneet raita-culotteseihin mun ja monen muun tapaan tänä kesänä?