Hello Oulu

14.06.2017

Täällä sitä ollaan taas pohjoisessa, Nova nukkuu ekoja päikkäreitä isin kainalossa ja tytöt leikkivät ulkona mun serkun kanssa. Ihanaa olla täällä, ja meillä on vielä aika huikea synttäriviikko tiedossa, sillä tällä viikolla juhlitaan sekä Oton, mun mummun että tyttöjen pikkuserkun synttäreitä. Lähdettiin eilen tänne aamupäivällä ajelemaan ja tultiin alkuillasta perille. Matka lähti vähän hitaasti käyntiin, kun ensimmäinen vaipanvaihto tapahtui jo kilsan päässä kotoa tankatessa, hah. Puolet matkasta sujui onneksi kuin unelma: Nova nukkui ensimmäiset 350km putkeen. Sitten tehtiin vähän pidempi pysähdys ja sen jälkeen neiti nukkui vielä tunteroisen, mutta loppumatkasta sitten hän oli hereillä perille asti ja pysähdeltiin muutamaan kertaan kun kaukalossa istuskelu ei hänelle oikein maistunut. Mutta päästiinpä perille kuitenkin.

Osasin myös odottaa että ei varmaan enää nukuta ihan niin paljoa enää tällä reissulla kuin viimeksi, kun ikääkin on tullut pari kuukautta lisää. Onneksi on keksitty turvakaukalolelut, rapisevat kirjat ja pureskeltava kirahvi, niillä pääsi eteenpäin kuitenkin.

Nyt alkaa hellittää alkukesän työsumakin pikkuhiljaa, keskikesän aika kun on vähän hiljaisempaa aina markkinoinnissa. Mä pidin viime viikolla päiväkirjaa mun työviikosta, ja kunhan saan sen koostettua postaukseksi niin saatte vähän kurkata siihen että miltä päätoimisen bloggaajan arki voi näyttää. Tällä viikolla arki taas näyttää ihan eriltä, kun ollaan täällä Oulussa ja ei ole niin paljoa hommaa. Mutta joo, ei siitä sen enempää nyt, vaan sitten varsinaisessa postauksessa.

Tänään me mennään varmasti moikkaamaan mun isovanhempia, ja muuten vain hengaillaan täällä mun tädin luona ja ollaan ulkona, täällä on aivan ihanan näköinen päivä tulossa. Aurinko paistaa ja ei tuule yhtään. Saapa nähdä laitetaanko tässä joku päivä uima-allaskin tuonne tädin pihalle, viime kesänä se oli täällä kova hitti ja tytöt pakkasivat bikinit mukaan ihan innoissaan että pääsevät uimaan. Ja jos tässä sää ihan kunnolla muuttuu helteeksi niin ehdottomasti lähdetään käymään myös Nallikarissa joku päivä uimassa ja rakentamassa hiekkalinnoja.

Ajateltiin käydä reissun aikana myös Vauhtipuistossa, ja Ainolan puistossa leikkimässä, ja tehdä kaikkea muutakin kivaa. Synttäreitäkin juhlistetaan, tosin varmaan aika rauhallisesti ruokailun ja kakun merkeissä ihan päiväsaikaan.

Nyt mä otan toisen kupin kahvia ja luen Kalevan läpi, niinkuin joka aamu Oulussa ollessani. Paperisessa sanomalehdessä on jotain niin paljon rentouttavampaa kuin hektisissä nettiuutissivustoissa. Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3


Otto 26v

15.06.2016

Tänään Otto täytti 26 vuotta. Tuntuu ihan kreisiltä, että ihan oikeasti Otto täytti kaksikymmentäkuusi vuotta! Kun me tavattiin, Otto oli 20 ja mä 19, ja siitä on ikuisuus. Tiedän että ollaan me edelleenkin nuoria mutta kuitenkin, ei sitä pysty vaan käsittämään. Nämä oli Oton kuudennet synttärit meidän yhdessäolon aikana ja silti musta tuntuu että ne Oton ensimmäiset synttärit jotka yhdessä vietettiin oli aivan vasta.

Palataan hetkeksi niihin tunnelmiin, niihin viiden vuoden takaisiin tunnelmiin kun Otto täytti 21. Hitto me oltiin silloin nuoria, hölmöjä, ja rakastuneita, se täytyy sanoa nyt ihan alkajaisiksi. Luin äsken viisi vuotta sitten kirjoittamani postauksen, ja kyllä sellainen kevyt häpeäaalto pyyhkäisi ylitseni. Mutta jostain sitä on lähdettävä etenemään, eikö?

Ja mitä matalammalta aloittaa, sitä paremmalta se tuntuu kun pääsee elämässä eteenpäin. Me aloitettiin sieltä ihan pohjalta, missä kukaan ei odottanut meistä mitään. Sieltä, missä ihmiset lukivat mun blogia naureskellakseen, tai nähdäkseen meidän eroavan ja epäonnistuvan vanhempina ja puolisoina täydellisesti. Meistä piti tulla ne varoittavat esimerkit joiden jo valmiiksi pilalle menneelle tulevaisuudelle tuhahdeltiin selän takana. Ja mä ymmärrän sen kyllä, ulospäin se varmaan näytti juuri tasan siltä, olisin mäkin meille tuhahdellut jos en olisi itse ollut minä.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Saatiin esikoinen, saatiin kuopus, mentiin naimisiin, eikä meistä tullutkaan kaikkien odottamia yhteiskunnan elättejä. Suuri kiitos siitä kuuluu Otolle. Hän on tehnyt töitä perheensä eteen alusta asti, välillä painanut töitä seitsemän päivää viikossa jotta päästiin muuttamaan hienompaan kotiin ja paremmalle alueelle silloin kun mä odotin vasta Zeldaa ja olin kotona Tiaran kanssa, eivätkä omat tuloni päätä huimanneet.

Mä olen onnellinen, että nykyään voin korvata Oton näkemää vaivaa omalla panoksellani. Oton tuki on mahdollistanut sen, että olen nyt missä olen, sillä ilman Ottoa mä en koskaan olisi yltänyt samaan. Ja en mä ole Otosta ylpeä vain isänä tai puolisona, vaan myös siitä mitä hän on saavuttanut itse omalla urallaan.

Hän on edennyt määrätietoisesti eteenpäin vuosi vuodelta, ja tavoitellut haaveitaan. Kun katsoo matkaa taaksepäin, se on pitkä ja kivinen ja mutkainen, mutta tässä hän nyt seisoo, tai no ei tässä vaan työmatkalla toisessa maassa. Nauttimassa synttäri-illallista työkavereiden kanssa. Videopuhelun päässä musta. Ajattelin laulaa luikauttaa vielä onnittelulaulun, kunhan tyyppi pääsee takaisin hotellille eikä kukaan muu kuule mun epävireistä Paljon Onnea Vaanta.

Me ollaan kuin paita ja peppu, mutta tavallaan nämä työmatkat ovat tehneet hyvääkin. Me ollaan huomattu, että pärjätään myös hetki ilman toisiamme. Vaikka puhelinlinjat käyvät kuumana, ja me höpötetään kokoajan ja ikävä on järjetön – me ollaan selvitty jo monta viikkoa ja vieläpä ihan hyvin. Ennen näitä reissuja me ei juuri olla oltu toisistamme erossa paria yötä kauempaa.

Me ollaan edelleen toisillemme ihan samanlaisia kuin viisi vuotta sitten. Kiusoitellaan toisiamme kokoajan, ja riidellään vaan hölmöistä jutuista. Yleensä nälkäisenä ja väsyneenä, muutoin ei. Ja me pussaillaan vieläkin paljon, ihan joka päivä jos van ollaan yhdessä. Edelleen mun mahassa on perhosia aina kun odotan että näen Oton, oli hän sitten hakemassa mua autolla normi työpäivän jälkeen tai tulossa lentokentältä kotiin.

Mä uskon että tämä fiilis tulee säilymään sinne asti että ollaan oltu yhtä kauan yhdessä kuin mun mummo ja pappa, ja mikäli terveys sallii niin pidempäänkin. En osaa kuvitella millaista olisi, jos en ensimmäisenä aamuna saisi sanoa tuolle höperölle huomenta, ja jos en illalla saisi viimeisenä toivottaa hänelle hyvää yötä. Otto on itsepäinen, sopivasti nörtti, kova höpöttämään vaikka moni ei uskoisi, ja niin hauska että poskiin sattuu kun naurattaa. Ja välillä se jopa nauraa mun jutuille, se on parasta.

Paljon Onnea Otto 26v, sä olet maailman paras ja mä rakastan sua <3


Otto 25v ja herkullinen kakku

15.06.2015

Tänään Otto täyttää 25 vuotta, ihan hullua! Mä olen kiusannut Ottoa koko kevään että kohta se on neljännesvuosisadan vanha, mutta oikeasti musta on ihan kiva että me vanhetaan molemmat. Tuntuu vaan niin kreisiltä miten monta vuotta me ollaan vanhettu yhdessä, siis tietenkin ihanalla tavalla. Tiedän että monelle nämä meidän neljä ja puoli vuotta on ihan lyhyt aika, ja tiedän itsekin että 20 vuoden päästä mietin, miten ihmeessä olen saattanut ajatella vuonna 2015 että me ollaan oltu kauan yhdessä.

Me ollaan kuitenkin koettu niin paljon näiden vuosien aikana, että ehkä siksi se aika tuntuu jälkikäteen hämmästyttävän pitkältä vaikka onkin kulunut tosi nopeasti. Ja lasten kanssa aika kuluu vähintään triplanopeudella siihen verrattuna mitä aiemmin, sen on saanut huomata. Silloin kun me tavattiin, Otto oli vasta nuori 20v poika vailla selkeitä päämääriä ja itsevarmuutta, ei sillä että mullakaan niitä olisi kauheasti ollut. Mä olen ylpeä, ihan hiton ylpeä ja onnellinen siitä miten Otto on löytänyt omat juttunsa ja tehnyt itsensä lisäksi meidän perheen onnelliseksi. 25 -vuotias Otto on fiksu, huolehtiva, rakastava, kunnianhimoinen, maailman paras isi ja aikas komea, ja saan olla onnellinen että se on mun. Paljon onnea Otolle syntymäpäivänä vielä täälläkin<3

Juhlistettiin Oton synttäreitä jo eilen vähän etukäteen, ja leivottiin tyttöjen kanssa vanilja-valkosuklaajuustokakku. Siitä tuli todella hyvää, vaikka ulkonäkö ei päätä huimannutkaan. Meidän irtopohjavuoka oli mun kaverilla lainassa, ja mä käytin sitten piirakkavuokaa jonka olin vuorannut leivinpaperilla, jonka avulla nostin epämääräisen köntsän muotoisen kakun hyytyneenä kakkuvadille. Koristeluilla kakkuun sai vähän väriä, ja ei se muoto mitään haitannut kotioloissa kun maku oli niin törkeän hyvä!

Vanilja-valkosuklaajuustokakku

180g digestive- tai muita keksejä

75g sulatettua voita

2 kananmunaa

1dl sokeria

200g Viola vanilja-tuorejuustoa

100g maustamatonta tuorejuustoa

2dl Flora vanillaa

4 liivatelehteä

100g valkosuklaata

Murusta keksit pieneksi ja sekoita sulatettuun voihin. Painele leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle tiiviiksi. Irroita keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Sulata 80g valkosuklaata mikrossa tai vesihauteessa ja laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää tuorejuustot ja sulatettu valkosuklaa. Vatkaa Flora vanilla eri kulhossa vaahdoksi. Yhdistä muiden ainesosien kanssa. Sulata pehmenneet liivatelehdet kattilassa minitilkkaan vettä, ja kaada seos muiden joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, ja sekoita varovasti muihin ainesosiin. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia. Lopuksi koristele haluamallasi tavalla. Mä käytin tuoreita mansikoita, kirsikoita ja limeviipaleita ja raastoin valkosuklaanjämistä kuorimaveitsellä hassuja kiehkuroita. Pahvinen kalakoriste on Tigerista ostettu.

Kakku ehkä kuulostaa ällömakealta, ainakin mun omaan korvaan, mutta sitä se ei edes ollut! Vanilja ja valkosuklaa sopivat tosi hyvin yhteen, ja tykkäsin tästä paljon enemmän kuin aiemmin tekemästäni valkosuklaalime-juustokakusta, koska siinä se lime on jotenkin niin pistävä. Tämä oli ihanan pehmeää ja herkullista.

Eilen oli hurjan pimeä päivä kun satoi niin paljon ja oli vaikea saada hyviä kuvia kun meidän keittiö oli niin synkkä ja pöydästä hehkui jotain keltaisenharmaa sävy kasvoille. Onneksi kakku sentään näkyy suht hyvin!

Mukavaa maanantaipäivää kaikille <3


Oton 24v-juhlat

15.06.2014

Eilen oli Oton 24v-juhlat, ja oli mahtia päästä juhlimaan ystävien kanssa, ja sitä ennen vielä treffeille kahdestaan Oton kanssa. Kyselin teiltäkin ravintolavinkkejä videopostauksessa, mutta päädyttiin lopulta niinkin perusvalintaan kuin Pizza Hutiin, kun tajuttiin ettei olla käyty siellä ikinä yhdessä. Me ei haluttu mennä mihinkään superhienoon paikkaan, koska oltiin pukeuduttu rentoa grilli-iltaa varten, joten Pizza Hut oli oikein hyvä valinta. Mä söin vanhan lempparini Super Supreme -pizzan, ja kyllä se vaan maistui vuosien tauonkin jälkeen yhtä hyvältä.

Oli ihanaa istua ja syödä vaan kahdestaan, ihan rauhassa vailla mitään maidon kaatumisia, pöydälle kiipeämisiä ja muita. Silti huomasin katsovani miten kiva lasten leikkipaikka ravintolassa oli, ja kuinka hauskaa olisi tulla sinne lastenkin kanssa syömään. Aina sitä vaan ikävöi lapsia, vaikka kuinka nauttiikin omasta ajasta. Onneksi tytöt saivat olla tutussa ja turvallisessa omassa kodissa mun äidin kanssa yötä, ja ennen kahdeksaa illalla tuli jo viesti että molemmat nukkuvat rauhallista yöunta.

IMG_6594xPizzareissulta lähdettiin kohti Espoota, Kaislalle ja Simolle valmistautumaan iltaan. Kesällä on yleensä kaikilla aina vaikka ja mitä menoja joka viikonloppu, mutta nyt onnistuttiin saamaan koko porukka kasaan ja kaikki kutsutut tyypit tulivat paikalle. Hengattiin vajaan 20 hengen porukalla ja grillailtiin grillikatoksessa, sekä kuunneltiin musiikkia. Oli ihan parasta nähdä kaikkia pitkästä aikaa! Me oltiin Kaislan ja Karon kanssa vähän vähemmistönä siellä kun kaikki muut olivat poikia, tai no miehiähän nuo taitaa olla jo, mutta mun mielestä poikaporukassa hengaaminen on aina ollut rentoa.

DSC09642x DSC09730 IMG_6644xIMG_6647x IMG_6648DSC09596xIMG_6602xKaisla oli leiponyt synttärikakuksi mokkapaloja, ja Otto sai kavereilta lahjojakin, uskoisitteko tuota hempeän vaaleanpunakukallista pakettia pojan paketoimaksi, aww! On meillä vaan ihania ystäviä, ei voi muuta sanoa. Mun lahjan Otto saa vasta huomenna teknisistä vaikeuksista johtuen, täytyy toivoa että herran on siihen sitten tyytyväinen kun joutui vielä odottamaan yhden ekstrapäivän.

IMG_6629x IMG_6655x IMG_6672xGrillailun jälkeen me tanssittiin Espoossa vielä pari tuntia, ennenkuin lähdettiin Kaivohuoneelle jatkamaan meininkejä. Kaivolla oli hauskaa, tanssittiin ja jopa pojatkin tanssivat, mitä ei yleensä tapahdu ikinä! Huomaa vissiin mikä mulle oli se paras juttu ystävien näkemisen lisäksi: tanssi, aika paljon tullut hoettua sitä sanaa tässä postauksessa. Mutta minkäs sille mahtaa, mä vaan rakastan tanssia. Ihan loistava ilta kyllä kertakaikkiaan. Yksi teistä ihanista lukijoistakin tuli moikkailemaan, mikä oli hauskaa, vaikka en kyllä ehkä siihen aikaan illasta ollutkaan enää parhaimmillani, haha!

Tänään saatiin nauttia aamulla pitkään nukkumisesta, ja ollaan vietetty päivää vain kotona hengaillen. Tein Oton synttäreiden kunniaksi ruuaksi uuniperunoita katkarapu- ja kylmäsavulohitäytteillä ekaa kertaa elämässäni, ja niistä tuli tosi hyviä! Pitää jakaa reseptit täällä niihin täytteisiin, kunhan saan kirjoitettua ne ylös. Huomenna mä suuntaan valokuvauskoulutukseen pariksi tunniksi, muuten ei ole vielä mitään suunnitelmia. Ihanaa kun  kesäloma on alkanut, tätä on niin odotettu!

Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille ja paljon onnea Otolle<3


Kaikki mitä tarvitsen

11.06.2014

Tänään on ollut sellainen päivä, että kaikki tuntuu loksahtavan taas paikoilleen. Pääsykokeisiin lukemisen aikaan vallinnut jatkuva ”mitäköhäntälläkertaaolenunohtanut” -paniikkiolotila on viimein kaikonnut, ja päässä pyörii jo muutakin kuin Fazerin liikevaihdot eri maissa. Toukokuussa mä palasin lukemattomia kertoja talomme alaovelta, pari kertaa jopa parinsadan metrin päästä, takaisin kotiin, kun en ollut satavarma että olinko laittanut jääkaapin oven kiinni, tai unohtanut ulko-oven auki. Onneksi joka kerta kaikki oli kunnossa, mutta oli hirveää, kun kokoajan tuntui että jotain on pielessä!

Kun me tänään lähdettiin aamulla tyttöjen kanssa käymään yhdessä pressipäivässä, ylpeänä kävellessäni metroasemaa kohti tiesin, että ihan satavarmasti laitoin sen oven kiinni, ja tunsin itseni taas omaksi itsekseni. Oonko mä ihan yksin vainoharhojeni kanssa, vai tuleeko muillekin tällaista kovan stressin ja väsymyksen keskellä? Joka tapauksessa, ihanaa että stressi alkaa lievittyä ja fiilis on taas iinamainen. Kiireinen elämäntyyli sopii mulle, ja mä nautin kiireestä ja itseni haastamisesta, mutta olen myös taipuvainen kasaamaan itselleni paljon paineita.

IMG_6332x IMG_6396xAamu meni kivasti pressissä, ja tultiin iltapäivällä kotiin siivoilemaan ja laittamaan ruokaa. Oton tultua kotiin me lähdettiin hetkeksi ulkoilemaan, ja mun Oulusta tullutta äitiä vastaan, ja voi sitä riemua kun tytöt näkivät rakkaan mummunsa! Meidän normaalisti hillitty ja matalaääninen kuopuksemmekin intoutui jopa kiljumaan ilosta, ja kipusi heti mummun syliin vailla vierastuksen häivääkään. Mörkö-koira sai tietysti kovasti rapsutuksia myös Tiaralta, Zelda piti varovaista välimatkaa. Saa nähdä tottuuko hän taas Mörköön kun ehtivät hengailla yhdessä vähän enemmän, vai jännittääkö kovasti vielä huomennakin.

IMG_6353xOli piristävää vaihtelua, kun koko iltana äiti ei kelvannut mihinkään, vaan ainoastaan mummu sai antaa iltapalaa ja lukea iltasadun. Mä en voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen siitä, että meidän tytöillä on niin läheiset välit mummuunsa, se on suuri rikkaus josta saa olla kiitollinen, etenkin kun tietää että äidin sairauden takia olisi voinut käydä myös toisin. Onneksi kaikki on hyvin ja me saatiin äiti taas tänne kyläilemään! Saadaankin viettää nyt seuraavat pari viikkoa äidin kanssa, kun ensin äiti on muutaman päivän täällä, ja lähdetään kaikki yhdessä Tukholman risteilylle, ja sen jälkeen suunnataan sitten Ouluun Juhannukseksi kaikki yhdessä.

IMG_6364xMulla on niin ihana fiilis, sillä loppuviikko tulee olemaan ohjelmantäyteinen ja hauska, toivottavasti myös rentouttava. Huomenna suuntaan aamulla yksin keskustaan blogijuttuihin, ja nautin hetken omasta ajasta. Perjantaina alkaa viimein kesäloma, ja lauantaina juhlitaan isolla ystäväporukalla Oton 24v-synttäreitä Espoossa. Siitä tulee ihan parasta, ei olla nimittäin päästy juhlimaan yhdessä kaikkien kavereiden kanssa niin, että en olisi ollut raskaana tai imettänyt, sitten Oton 22v-synttäreiden. En mä nytkään ajatellut repäistä ja vetää överiksi, mutta on ihanaa kun ei tarvitse olla ylivarovainen raskauden takia, tai jatkuvassa valmiudessa lähtemään kotiin imetyksen takia.

IMG_6384xMä en ole hirveästi vielä valottanut meidän kesälomasuunnitelmia, mutta niistä on tulossa oma postauksensa kesäloman alkamisen kunniaksi perjantaina. Lisäksi niitä lupailemani kauneusjuttuja on tulossa, ja tietysti myös ihan normikuulumisia ja jonkinlaista Oton synttäripostaustakin. Kiitos hurjasti kaikille kannanotoista edelliseen postaukseen, niissä olikin paljon ajattelemisen aihetta. Se mua nimenomaan mietityttää, että miten nimenvaihto muuttaisi blogini ”brändiä” kuten moni teistä pohdiskeli, löytäisittekö te vanhat ihanat tyypit tänne, ja kiinnostuisivatko uudet. Tämä on päätös jota ei tehdä hetkessä! Mutta eiköhän ajatukset selkene tässä kesäloman aikana. Ihanaa loppuviikkoa kaikille, ja hyvää yötä<3