Kesälomakuulumisia

17.06.2019

Siis mä en kestä! Nyt on jo juhannusviikko, aika vaan juoksee. Viime viikko oli mulla tosi työntäyteinen ja se on omalta osaltaan vielä nopeuttanut ajankulua. Toisaalta, viikko oli myös älyttömän antoisa. Pääsin tekemään tosi mielenkiintoisia ja kivoja työjuttuja ja tapaamaan ihania tyyppejä vielä ennen kun kaikki alkavat vuorotellen lomailemaan. Siinä missä ekalla viikolla mentiin ja tehtiin ihan hirveästi kesäjuttuja, toka viikko otettiin iisimmin ja paiskittiin Oton kanssa vuorotellen hommia.

Otto käytti lapsia videopelimuseossa ja leikkipuistossa mun työpäivinä. Ollaan käyty yhdessä tihkusadekävelyllä ihmettelemässä kymmeniä kotiloita, jotka olivat löytäneet metsätielle. Ollaan käyty puistossa koko perheellä, tehty palapelejä ja kokattu. Taidettiin me grillatakin yhtenä päivänä.  Perjantaina Otto teki koulujuttuja ja taapero oli mun mukana työtapaamisissa ja vietettiin vähän laatuaikaa kahdestaan niiden välissä. Isot tytöt olivat kavereiden luona leikkimässä. Taapero nukkui hyvät päiväunet ja mä kerkesin sillä aikaa käydä myös metsästämässä Otolle synttärilahjan.

Lauantaina juhlittiin Oton vikat kaksikymppiset synttärit. Aamulla tehtiin yhdessä herkkuaamupala Otolle, kun hän täytti 29 vuotta. Seuraavaksi juhlitaankin sitten Oton pyöreitä vuoden päästä, ihan älytöntä. Vastahan Otto oli 20 ja mä 19 kun me tavattiin. Ja vastahan me juhlittiin Oton ylläri 22v-synttäreitä. Ihan vasta oli meidän keskimmäisen kastejuhla Oton 23v- syntymäpäivänä ja siitäkin on jo kuusi vuotta. Ja tuntuu kuin vasta oltaisiin juhlittu Oton 27v-synttäreitä Oulussa ja käyty pikatreffeillä kahdestaan ekaa kertaa kuopuksen syntymän jälkeen.

Viime vuonna juhlittiin Oton synttäreitä meidän terassilla grillibileillä kavereiden kanssa, mutta tänä vuonna me juhlittiin meidän ystävän valmistujaisia lauantai-iltana. Juhlittiin siis Ottoa ihan vaan perheen kesken päivällä ja juhlitaan sitten isommin vasta niitä kolmekymppisiä. Voi tosin olla, että Oulussa vien Oton syömään synttäreiden kunniaksi, siellä on nimittäin meidän yksi lemppariravintola eli Kauppuri5. Synttäridinneri siellä voisi olla Otolle mieleen. Ehkä pyöräiltäisiin kahdestaan keskustaan ja vietettäisiin rauhassa treffi-iltaa.

Otto sai tytöiltä hienot itse confeteista ja kartongista askarrellut ilmapallo-synttärikortit ja mä annoin Otolle lahjaksi ajattoman ja laadukkaan kauluspaidan. Meinasi pokka pettää perjantai-iltana, kun Otto tupisi, ettei hänellä ole mitään hyvää kauluspaitaa sinne valmistujaisiin, kun kaikki on ihan kulahtaneita ja vanhoja. Hymisin itsekseni kun tiesin, että mun lahjapussissa odottaa oikein hyvä kauluspaita. Onneksi se oli Otolle mieluisa, tuli itsellekin hyvä mieli.

Valmistujaiset menivät ihanasti ja lapset viettivät sillä aikaa leffailtaa kotona Oton siskon kanssa. Viikonloppuna varmistui myös meidän lomareissu tälle vuodelle: lähdetään syyskuussa reissuun Oton perheen kanssa Mallorcalle. Tälle kesälle ei nyt sitten äkkilähtöä tullutkaan, mutta aika ihanaa päästä sitten syyskuussa vielä pidentämään kesää ja vielä huikean isolla porukalla! Odotetaan sitä tosi innolla. Mutta täytyy katsoa jos nyt kesällä tehdään kuitenkin joku pienempi laiva- ja/tai autoreissu lasten kanssa tai kahdestaan.

Tällä viikolla on tosiaan jo juhannus ja me lähdetään Ouluun, kunhan työhommat on tehty täällä Helsingissä. Aiotaan myös nauttia auringosta ja ihanasta ulkoilmasta lasten kanssa, ei varmaan yllätä ketään. Nämä lämpimät ja pitkät kesäillat on niin best!

Ihanaa juhannusviikkoa kaikille <3


Ensimmäinen kouluvuosi paketissa Otolla

17.05.2019

Mä olen niin ylpeä Otosta, että halkean varmaan. Kun Otto viime elokuussa aloitti opinnot ammattikorkeassa, se oli uutta meille kaikille. Oton syksy yhdistäen kokopäivätyötä ja koulunkäyntiä ja mun syksy yhdistäen kokopäivätyötä ja taaperon kotihoitoa oli eittämättä yksi työntäyteisimmistä ajanjaksoista meidän elämässä. Se oli kuitenkin todella sen arvoista. Tämä kevät taas on ollut mahtavaa työ-, opiskelu- ja vapaa-ajan harmoniaa. Kaikki on tuntunut olevan tasapainossa. On voinut höllätä, on voinut päästää irti siitä kiireen tunteesta ja pysähtyä nauttimaan kaikesta.

Otto ei oikein tiennyt mitä odottaa, kun palasi korkeakoulun penkille seitsemän vuoden tauon jälkeen. Nyt vuoden opiskeltuaan hän voi huokaista helpotuksesta: opiskelu aikuisena perheenisänä on hänelle aivan erilaista kuin se oli silloin seitsemän vuotta sitten. Kyky ottaa vastuuta, keskittymiskyky ja ajanhallinta ovat aivan eri tasolla kuin ne olivat silloin. Toisin sanoen opiskelu on hänelle paljon helpompaa nyt. Ei helppoa, mutta huomattavasti helpompaa.

Ensimmäisenä vuonna Otto on suorittanut jo lähes puolet koko 3,5v tutkinnon opintopisteistä. On siis syytäkin olla hänestä ylpeä. Ja millaisella innostuksella, draivilla ja ammattitaidolla hän on opintojaan suorittanut! Mä olen voinut katsoa vain ihaillen vierestä sitä kunnianhimoa, joka hänestä on löytynyt. Musta on ollut tosi hienoa huomata, miten tämä koulu on avannut Otosta ihan uusia puolia. Hän on innostunut monesta sellaisesta jutusta, jotka mietityttivät häntä opinnoissa etukäteen ja hän on löytänyt vahvuuksia juuri niissä asioissa, jotka häntä kiinnostivat. Tiedän, että opiskelu on ollut hänelle todella palkitsevaa.

Oton menestys opinnoissa on inspiroinut myös mua tosi paljon ja sytyttänyt sen palon, että mäkin haluan kouluun. Toisaalta, se on myös entisestään vahvistanut sitä tunnetta, että haluan ajoittaa sen oikein. Haluan ajoittaa sen aikaan, jolloin pystyn rauhassa keskittymään opintoihin, yhtä rauhassa kuin Otto on nyt pystynyt. Ja haluan ajoittaa sen aikaan, jolloin taloudellinen paine ei lepää mun harteilla, vaan pystyn heittäytymään 100% siihen kouluun ja miettimään työjuttuja vasta sitten, jos aikaa ja energiaa niiden jälkeen vielä on.

Mua naurattaa tämä: täällä me vaan mietitään perusteellisesti oikeaa ajoitusta opiskelulle (tai toiselle opiskelulle), mutta vanhemmiksi ryhdyttiin silloin kun niin vaan kävi siinä iässä, missä muut yleensä lähtevät opiskelemaan. Meillä taitaa olla nyt mun opiskeluhaaveiden kanssa vähän samat pohdinnat, kun ”niillä muilla” taas on nyt tai alkaa kohta olla lapsihaaveiden kanssa. (huom. en tarkoita kirjaimellisesti kaikkia ihmisiä, mulle on enemmän kuin ok jos ei halua lapsia ikinä eikä se kuulu mulle) Milloin olisi hyvä hetki, mitä se merkitsee taloudellisesti, jääkö meille ollenkaan yhteistä aikaa? Onko musta siihen, olenko riittävän hyvä? Hyvä puoli on se, että opiskelun ajoittaminen on sentään vähän paremmin omassa hallinnassa kuin lasten saannin ajoittaminen, vaikka ei sekään tietty ole kiveen hakattua, että kouluun pääsee silloin kun sinne hakee.

No, tämä ei ole juuri nyt niin ajankohtaista vielä ja meillä on mahdollisuus katsella, että mihin suuntaan se elämä vie tämän ja ensi vuoden aikana tai vaikka seuraavan 10v aikana. Opiskelemaan kun voi lähteä missä iässä tahansa, eikä tarvitse olla huolissaan siitä, että opiskeluhedelmällisyys laskee. Naurattaa vaan tämä meidän täysin käänteinen järjestys tehdä asiat. Vaikka ollaan tehty kaikki väärässä järjestyksessä, niin kaikki on onneksi järjestynyt ihan mukavasti. Ollaan siitä älyttömän kiitollisia.

Otolla opinnot jatkuvat kesälläkin, mutta paljon kevyemmin mitä tämän ekan lukuvuoden aikana. Päästään siis nauttimaan kunnolla kesästä ja lapset saavat pitkän kesäloman tänäkin vuonna. Mä ajattelin tänäkin kesänä jossain vaiheessa pitää viikon loman, mutta en ole vielä päättänyt sen ajankohtaa. Katsellaan sitten, että mitä kesällä tapahtuu. Halusin vaan jakaa, miten ylpeä olen Otosta, koska oikeasti todella olen. Mun mielestä on mahtavaa, miten luontevasti koulu on tullut osaksi Oton elämää niin pitkän tauon jälkeen ja miten hienosti hän on kaiken hoitanut. Nyt otetaan kesä rennommin ja syksyllä sitten taas täysillä opintojen kimppuun.

Me ollaan vietetty tämä ilta terassilla grillaillen meidän perheen ja esikoisen kummisedän voimin ja tämä mieletön auringonpaiste ja lämpö on kyllä aika perfect tapa aloittaa tämä viikonloppu ja pikkuhiljaa K E S Ä. Kesä on oikeesti täällä, IIK!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3