Oton kymmenes isänpäivä & lasten ajatuksia isistä

08.11.2020

En voi tajuta, että me ollaan oltu vanhempia jo kymmenen isänpäivän ajan. Palasin muistelemaan kuluneita isänpäiviä tehdessäni tällä viikolla isänpäiväteemaista reels-videota Instagram-tililleni. Palasin niihin hetkiin, kun Otto piteli sylissään meidän 46-senttistä vastasyntynyttä ensimmäisiä kertoja. Niihin, kun hän opetti kahta taaperoa potkupyöräilemään ja niihin, kun saimme tietää odottavamme kolmatta lasta. Kyllähän siinä herkistyy vähemmästäkin. Meillä on takana niin monia hienoja hetkiä yhdessä. Hienojen lisäksi toki myös vähemmän hienoja. En koskaan tule unohtamaan sitä, kuinka huonosti nukuimme Oton ensimmäistä isänpäivää edeltäneen yön ja kuinka väsyneitä ja kärttyisiä olimme molemmat. Se oli meidän ensimmäinen huono yö kuusiviikkoisen esikoisen kanssa, onneksi se jäi myös yhdeksi ainoista kolmesta huonosta yöstä ekan vuoden aikana. Myöhemmin koimme niitä huonoja öitä kyllä vielä runsain mitoin, mutta niistäkin selvittiin.

Otto on kasvanut isänä ihan valtavasti näiden vuosien aikana, mutta alusta asti hän on yrittänyt parhaansa. Hänen omien sanojensa mukaan kulunut vuosi on ollut ehkä kuitenkin yksi opettavaisimpia. Varmasti johtuen sekä maailmantilanteesta että omasta elämäntilanteesta. Olemme viettäneet todella paljon aikaa ihan vain oman perheen kesken ja se on kasvattanut meitä molempia vanhempina entisestään. Se on tiivistänyt meidän entisestäänkin tiiviitä välejä ja kasvattanut ymmärrystä ja kunnioitusta toisiamme kohtaan vielä lisää. Vaikka toki silloinkin oltiin paljon yhdessä kun Otto oli vanhempainvapaalla kuopuksen kanssa tai muutenkin Oton ollessa opintovapaalla, se oli erilaista. Silloin nähtiin paljon ihmisiä ja tehtiin kaikkea muutakin kuin oltiin kotona. Tänä vuonna elämä keskittyi pitkän aikaa pelkästään kotiin, kotipihalle ja kotiympäristöön, vain meidän viiden kesken.

Kun tämä vuosi on välillä pelottanut, ahdistanut ja aiheuttanut epävarmuutta, Otto on ollut se vakaa tuki ja turva, joka vakuuttaa, että aina kaikki järjestyy. Ja niin on aina järjestynytkin. Olen maailman kateellisin Oton lehmän hermoista. Hän stressaa lähinnä jotain omia koulujuttujaan, mutta ei koskaan mitään oikeasti isoja asioita. Onneksi mun rinnalla seisoo tuollainen vahva tyyppi, joka osaa rauhoittaa omat laukkaavat ajatukseni aina.

Otto on ylpeä siitä, että hän on kolmen tytön isä. Ja hän kasvattaa tyttöjään ajattelemaan, kyseenalaistamaan, edistämään ja vaatimaan tasa-arvoa kaikessa. Siitä olen maailman onnellisin. Meidän arvot kohtaavat 100% niin kasvatuksessa kuin elämässäkin.

Mulla on joskus Oton rinnalla sellainen olo, että hän on paljon parempi vanhempi kuin minä. Tiedän, että molemmat teemme paljon lasten kanssa yhdessä ja pyrimme olemaan läsnä niin paljon kuin pystymme. Mutta varsinkin tänä vuonna kun itse olen tehnyt aika paljon töitä ja Otolla on ollut koulun kanssa joustavampaa, Oton rooli vanhempana arjessa on korostunut entisestään. Hän on hoitanut kaikki lasten kuljetukset, tehnyt useammin ruokaa kuin minä ja pitänyt huolen siitä, että arki rullaa kaikin puolin. Ja hänestä on huokunut se, että hän tekee sen kaiken mielellään.

Otto jaksaa hassutella ja höpsötellä lasten kanssa joka ilta vielä hammaspesujen aikaan ja hymyilee onnellisena kun hän saa kokkailla jotain arkipöperöä keittiössä ja tuijotella lasten touhuja samalla. Hän lukee aina vielä yhden luvun iltasatukirjasta lisää, jos lapset sitä pyytävät. Ja sitten hän käppäilee alakertaan onnellisena kertomaan, miten joku lapsista sanoi tai teki jotain hauskaa ja miten kiva oli lukea. Hän on ollut juuri se pullantuoksuinen koti-iskä, vaikka oikeasti hänkin on hoitanut omia opintojaan ennätysnopeudella siinä samalla. En käsitä miten hän siihen pystyy, voin vain ihailla vierestä ja tukea parhaani mukaan.

Kenties siihen vaikuttaa se, että siinä missä itse teen töitäni melko tasaisesti joka arkipäivä 7-12h, Otto on suorittanut opintojaan nopeissa pyrähdyksissä. Välillä hän ottaa arjessa niitä hetkiä, että hän keskittyy 110% kouluun 48h ajan ja tekee hulluna hommia näppäimistö sauhuten ja mä otan silloin päävastuun. Muuten hän tekee rennommalla tahdilla ja pienissä erissä, jolloin hän voi pitää sitä vetovastuuta arjesta. Niin tai näin, se on toiminut meillä. Olen iloinen siitä, että ollaan löydetty oma tapa sumplia opinnot, työt ja perhearki. Ja tietty se vertailu on ihan turhaa, että kumpi on parempi vanhempi. Se on selvää, että molemmat pyrimme olemaan niin hyviä kuin pystymme. Ja se riittää. Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, että Otto on niin hyvä ja läsnäoleva isä ja puoliso, eikä mun ikinä ole tarvinnut miettiä, että tekisipä hän enemmän. Päin vastoin.

Meidän arki tulee muuttumaan jälleen ensi vuonna, kun Otto palaa kahden vuoden opintovapaan jälkeen takaisin työelämään. Se innostaa ja jännittää samaan aikaan. Nyt on kuitenkin käynnissä opintojen loppurutistus ja sen jälkeen vielä parin viikon vapaa sitten kun kaikki on valmista. Kiitos Otto kun olet juuri sinä, paras isi ja puoliso!

Loppuun vielä lasten ajatuksia isästä:

”Isi tietää kaiken kaikista peleistä ja auttaa aina kaikessa jos pyytää.”

”Isi on tosi hyvä rakentamaan ja se on tosi hauska.”

”Kun isi aina halii mua ja esimerkiks kun isi antaa ankan (Oton vanha pehmolelu) mulle.”

Hyvää isänpäivää Otolle ja kaikille muille ihanille iseille, isoisille ja isän roolissa toimiville!


Otto 30 vuotta – 30 syytä miksi rakastan Ottoa

15.06.2020

Sori Otto, koska olet nyt 30 niin saat kestää mun ällösöpön listauksen kaikesta siitä, mitä rakastan sinussa. Voit lukea tämän korvat punoittaen tai olla lukematta jos ahdistaa liikaa, mutta kirjoitan tämän silti nyt. Koska rakastan maailman eniten.

1. Otto on ihan pähkähullu. Hän oli 20-vuotias, elämänsä parhaassa seikkailuiässä ja päätti alkaa rakentaa toimivaa perhe-elämää mun kanssa 5 viikon tuntemisen jälkeen. 

2. Otto on maailman paras isä. Mulla ei ole kokemusta omasta isästä, mutta jos olisi, toivoisin, että mun isä olisi samanlainen kuin Otto on meidän lapsille. Aina valmis auttamaan, rakastava, läsnäoleva ja sopivasti lasten pikkusormen ympärille kiedottu. Vaikka mä olen se good cop meistä vanhemmista niin kyllä on Ottokin sopivissa määrin. 

3. Saan toteuttaa salaisia parturi-kampaajahimojani Oton päähän. 9,5 vuoden ajan olen toiminut Oton parturina. Rakastan sitä, kun Otto saa jonkun uuden idean (vaikka vihreän tai turkoosin tukan tai leikata pitkät hiukset sivuilta kokonaan lyhyeksi) ja sitten saan toteuttaa sen heti.

4. Otto on hauskin tyyppi kenet tunnen. Hän naurattaa mua joka ikinen päivä ja lapsia myös. Meidän huumorintajut kohtaavat loistavasti, mutta on Otto muutenkin hauska. Hän tietää aina hauskimmat meemit, heittää aina tilanteeseen sopivaa läppää ja tietää tasan miten mut saa nauramaan milloinkin. Otto osaa nauraa itselleen eikä vierasta mustaa huumoria.

5. Otto on kokenut elämässä paljon jo nuorena ja ehkä siksi hän on niin hyvä olemaan läsnä ja elämään hetkessä. Jokaikinen päivä jonka saan viettää Oton kanssa, tuntuu siltä, että olen ottanut kaiken irti siitä päivästä. Tiedättekö mitä tarkoitan? Otto osaa elää niin, että jokaisesta päivästä löytyy jotain hyvää, jotain jonka haluaa muistaa ja painaa sydämeen, vaikka päivä olisi muuten ihan pepusta. 

6. Hän kannustaa aina, eikä koskaan lannista. Hän ei ikinä ole lytännyt mun unelmia vaan aina puskenut eteenpäin ja mahdollistanut unelmien tavoittelun niin mulle kuin lapsillekin. Hän tietää, että unelmat ja tavoitteet ovat arvokkaita ja uskoo muhun ja meihin. Otto osaa aina kannustaa, esittää relevantteja kysymyksiä ja huomioita ja tsempata jos tuntuu, että asiat eivät etene.

7. Otto innostuu helposti. Rakastan sitä, kuinka hän innostuu uusista asioista silminnähden ja jotain siistiä kokiessamme olemme molemmat yhtä innoissaan kun lapset karkkikaupassa. Hän saattaa innostua jostain pienestäkin asiasta ja haluaa ottaa kaiken selvää silloin, kun oppii jotain uutta ja kiinnostavaa. Hän osaa innostua lasten jutuista ja hän on aina innoissaan mun puolesta silloin kun minäkin olen. Paitsi uusista huulipunista. Tahmaisia huulipunia Otto inhoaa.

8. Otto kuuntelee aina aidosti. Hän ei koskaan esitä kuuntelevansa tai keskity vahingossa puhelimeensa kun hänelle puhuu. Jos kerron hänelle jotain, hän oikeasti muistaa sen myöhemminkin ja osallistuu keskusteluun aktiivisesti. Otto ei koskaan odota kärsimättömänä, että hän pääsee sanomaan ovat sanottavansa, vaan kuuntelee ensin rauhassa, mitä toinen sanoo.

9. Otolla on aina joku “kuukauden sana”. Joku sana, joka hänellä jää mieleen ja jota hän aktiivisesti käyttää muutaman viikon niin, että sen selvästi huomaa. Sitten se sana unohtuu ja tilalle tulee joku toinen. On niin huvittavaa bongailla aina näitä kuukauden sanoja! Mulla on jäänyt niin monet niistä mieleen.

10. Otto piti puoli vuotta vanhempainvapaata ja pitkällä opintovapaallakin hän on sopeutunut paremmin kuin hyvin kotifaijan rooliin. Oton kanssa vanhemmuus on aina ollut tasa-arvoista ja arvostan sitä niin paljon. Se, että olemme molemmat vuorollamme olleet niitä kotivanhempia on tuonut molemmille syvän ymmärryksen siitä mitä se vaatii ja arvostuksen kotivanhemman roolia kohtaan.

11. Otto ymmärtää mistä feminismissä on oikeasti kyse ja on valmis edistämään tasa-arvoa kaikessa mahdollisessa. Hän on kiinnostunut naisten aseman parantamisesta ja aidosti ymmärtää, miten paljon vielä on parannettavaa. Hänellä ei ole ikinä mitään tarvetta pönkittää miehistä egoa tai tuoda feminismi-keskusteluun “mutta kyllä miehetkin” -argumentteja.

12. Otto ei yhtään tykkää suklaasta, joten mun suklaat ja jäätelöt ovat aina turvassa. Ei ikinä tarvitse pelätä, että Otto söisi ne suklaanhimoissaan, koska hänellä on ihan eri karkkimaku kuin mulla.

13. Otolla on aivan lyömätön looginen päättelykyky ja hän on matemaattisesti lahjakas. Tiedän siis kuka lapsia auttaa tulevaisuudessa kaikissa fysiikan ja kemian (ja mahdollisen lukiomatematiikan)  jutuissa, jotka olivat itselleni koulussa haastavia.

14. Ottoon voi aina luottaa. Hän ei koskaan tee tyhjiä lupauksia tai syö sanojaan. Jos hän sanoo tekevänsä jotain, hän taatusti tekee sen.

15. Otto seuraa tarkasti mitä maailmalla tapahtuu ja hänen kanssa voi käydä pitkiä keskusteluita maailman tilanteesta. Meillä on ehkä eri kanavat joista asioita seuraamme (minä hesarista ja Otto redditistä), mutta kummatkin seuraamme ja keskustelemme ja muodostamme omat näkemyksemme.

16. Otto ei pelkää. Meidän yhteisen taipaleen aikana olen pelännyt lukuisia asioita vauvan kuolemasta koronavirukseen ja syövästä täydelliseen taloudelliseen epäonnistumiseen. Otto ei. Hän on aina se vankkumaton kivi, joka muistuttaa, että pelkäämällä ei saavuta mitään, eikä pelko auta mihinkään vaikka paska osuisikin tuulettimeen. Joten eteenpäin vaan. Vaikka sattuisikin sairastumaan syöpään, ei siinä varmasti itseään kiittele, että olipa hyvä kun tuhlasin kymmenen vuotta elämästäni syöpää peläten joka päivä ja sitten sairastuin.

17. Otto osaa puhua. Se oli yksi niistä monista asioista, miksi rakastuin Ottoon. Hän puhuu. Hän sanoittaa tunteensa eikä panttaa niitä sisällään. Meillä ei pääse syntymään mitään konflikteja tai mykkäkouluja, koska me puhumme asiat aina ajoissa auki.

18. Otto ei ole ehdoton. Vaikka hän olisi vahvasti jotain mieltä, hän on aina valmis kuuntelemaan myös toisenlaisen näkökulman ja pohtimaan sitä. Jos joku onnistuu esittämään tarpeeksi vahvat perustelut, hän voi myös muuttaa mieltään tärkeissäkin kysymyksissä. Arvostan sitä ihan valtavasti.

19. Otto halaa ja pussaa joka päivä. Hän muistaa aina antaa juuri niitä pieniä huomionosoituksia, joiden tärkeydestä puhutaan. Hän on tässä huomattavasti parempi kuin minä, mutta yritän joka päivä oppia olemaan itsekin vielä huomaavaisempi.

20. Otto juo samaa kahvia kuin minä (joka on kaikkien muiden mielestä pahaa). Ja hän myös laittaa kahvit aina valmiiksi, jotta voin vaan napsauttaa napista kun herään.

21. Otto tietää ihan valtavan paljon ja hän on tosi fiksu. Otto ei koskaan luota pelkkään mututuntumaan, vaan hän perustaa mielipiteensä faktoille.

22. Otolla on perhostatuointi alaselässä. Sitä on pakko rakastaa.

23. Otto osaa ja tykkää juhlia. Hän ei koskaan pidä hömppänä mun juhlaideoita, kuten hääpäiväbileitä vaan on aina innolla messissä. Me ollaan samanlaisia rentoja juhlien järjestäjiä ja tykätään kerätä ihmisiä yhteen ja pitää hauskaa.

24. Oton mielestä on tärkeää auttaa muita, jos siihen on itsellä mahdollisuus. Otto nauttii sitä, että saa antaa takaisin ja olla tekemässä hyvää. Otolla on hyvä sydän.

25. Otto tykkää pinkistä sisustuksessa ja pinkki on mun lempiväri. Me ollaan match made in heaven eikö vain?

26. Otolla ei ole ikinä ollut tarvetta olla mikään perinteinen mies, eikä hän ikinä viljele sellaisia sanontoja kuin “pojat on poikia”, “miehet ei itke” tai “nainen keittiöön”. Hän ei koskaan pelkää miehisyytensä puolesta tehdessään jotain normeista poikkeavaa. Ja se jos mikä on mun mielestä miehekästä.

27. Otto on kunnianhimoinen. Hän on etsinyt rauhassa oman juttunsa ja on valmis tekemään täysillä töitä sen eteen (ja on tehnytkin jo paljon).

28. Perheaika on Otolle tärkeää. Hän arvostaa perheen yhteisen ajan ja parisuhdeajan todella korkealle, eikä ikinä tarvitse ajatella, että hänen pitäisi olla enemmän mun tai lasten kanssa.

29. Hänellä on läheiset välit kaikkiin meidän perheenjäseniin ja sukulaisiin. Koska olen itse niin perhe- ja sukukeskeinen, mulle on tosi tärkeää että se on Otolle ok. Ja se on aina ollut. Viihdytään niin yhteisillä perhelomilla Oton puolen perheen kanssa kuin kaksi viikkoa Oulussa mun suvun kanssa saman katon alla. Ja mun äiti on aina meille tervetullut.

30. Otto on herkkä, komea, mahtava, cool, kohtelias, ihana, söpö, hassu, pönttö ja miljoona muuta asiaa. Hän on vaan maailman ihanin tyyppi kenet tunnen ja olen onnekas, kun saan jakaa mun elämän hänen kanssaan.

Olisin voinut jatkaa tätä listaa loputtomiin, kirjoitin tämän alle tunnissa. Mulle ei tuota mitään vaikeuksia ylistää Ottoa, koska joka ikinen sana on totta. Kun mä mietin millainen Otto on, mun pää täyttyy ylisanoista ja kehuista. Olen niin valtavan ylpeä Otosta ja siitä, miten pitkälle hän on päässyt meidän yhteisen taipaleen aikana. 

30-vuotiaana Otto on kypsempi kuin moni muu viisikymppisenä. Olen maailman onnekkain, kun Otto on mun rinnalla, eikä mun koskaan tarvitse kyseenalaistaa sitä. Rakastan sua Otto, maailman ihaninta synttäripäivää ja toivottavasti olet nauttinut sun synttäriylläreistä tähän asti <3


Kumpi todennäköisemmin -kysely

22.04.2020

Törmäsin Annika Ollilan blogissa tähän hauskaan kumpi todennäköisemmin -haasteeseen, joka ilmeisesti on kiertänyt jo monissa blogeissa. Lisäsin tähän lisäksi vielä muutaman oman kysymyksen loppuun, koska näihin oli niin hauska vastailla. Ideana tässä on siis se, että vastattiin yhdessä Oton kanssa kysymyksiin, että kumpi meistä kahdesta todennäköisemmin tekee asian X.  Esimerkiksi kumpi on todennäköisemmin myöhässä, kumpi nukahtaa ensin yms. Olisi tosi hauska kuulla teiltäkin vastauksia näihin joihinkin!

Kumpi todennäköisemmin…

…pyytää ensin anteeksi?  Molemmat

Oltiin tästä sitä mieltä, että menee aika fifty-fifty. Varmaan se pyytää ensin anteeksi, joka ensin kiukutteli.

…nukahtaa ensin? Iina 

Mä nukahdan aina ensin, ehkä kerran puolessa vuodessa Otto nukahtaa ennen mua ja sitten mä en saa unta, koska en ole tottunut kuuntelemaan kenenkään toisen unituhinaa ja mietin, että miksi se nukahti ennen mua ja nukunkohan mä koko yönä nyt. 

…puhuu unissaan? Ei kumpikaan

Me ei olla kumpikaan muistaaksemme puhuttu kertaakaan unissaan. Mutta mä tuhisen joskus ja Otto kuorsaa joskus, jos sillä on nuha ja se nukkuu selällään. 

…suuttuu hävitessään lautapelin? Ei kumpikaan. 

Meillä ei mene pelit tunteisiin. Lasten kanssa pelatessa yleensäkään ei ole itsellä kauheasti mielessä oma voitto ja yhdessä taas pelataan enemmän sellaisia pelejä, joissa peli itsessään on super hauska, eikä voittajalla ole mitään väliä. Esim. Cards against humanity tai Alias. 

…tarjoaa kahvilassa?  Molemmat

Meillä on yhteinen talous, se maksaa kenellä on vaikka kädet vapaana, lompakko helpommin käden ulottuvilla tms. 

…valitsee huonon leffan? Iina

Minä! Ehdottomasti minä. Otto tietää aina parhaat leffat ja yleensä jos katsotaan joku huono leffa, niin se on sitten mun valitsema. Kerran halusin katsoa Bling Ringin ja Otolle jäi siitä varmaan traumoja, kun se oli hänen mielestä niin surkea leffa. 

…ostaa toisen lempiherkkuja kaupasta? Molemmat

Yleensä tämä menee aika fifty-fifty, mutta nyt koronan aikaan Otto tietysti hoitaa kaikki ostokset, joten se herkkujen ostaminenkin on hänen vastuulla. 

…unohtaa ostaa sen, mitä meni ostamaan?  Otto

Otto ehdottomasti! Ilman listaa Otolla ei ole kauppaan menemistä. Otto ei myöskään yleensä mieti kaupassa, että tarvitseeko jotain muuta kuin vaikkapa saman illan ruuan, ellei siitä ole erikseen tehty listaa. Mulla taas on yleensä niin, että jos menen vaikka ostamaan kolmen päivän päivällistarpeet, ostan samalla myös kaikkia tarvittavia välipaloja, juotavaa, leipää, jugurttia ja hedelmiä yms, vaikka niistä ei olisi ennen kauppaan menoa puhuttukaan mitään. Mutta toki tällä hetkellä Otto hoitaa kaikki kauppareissut ja pyritään tekemään koko viikon ostokset kerralla, joten tehdään yhdessä aina kunnon lista, joka kattaa aivan kaiken. 

…kieltäytyy kutsusta ollakseen vaan kotona? Otto

Otto vastaa että Otto, mä vastaan että minä. Mutta tämä johtuu siitä, että mulle tulee enemmän kutsuja. Jos meille tulisi yhtä paljon, niin varmaan sitten Otto kieltäytyisi useammin. 

…on myöhässä sovitusta? Iina 

Minä! Olen liian optimistinen ja usein lähden ihan viimetingassa. Yleensä ehdin juuri ja juuri paikalle, mutta jos joskus joku meidän perheestä myöhästyy niin se olen kyllä minä. 

…siivoaa tarkemmin?  Iina

Minä! Vaikka muuten minä olen meidän suhteessa se suurpiirteisempi, niin siivouksessa minä olen tarkempi. Otto siivoaa ennemmin ns. “pahimmat pois” ja mun mielestä pitää siivota kunnolla jos siihen ryhtyy. Siksi Otto siivoaa useammin ja minä perusteellisemmin, toimii meillä. 

…kehuu herkemmin? Otto

Luulen, että Otto. Vaikka yritän itsekin kehua Ottoa usein ja paljon, niin kyllä fakta on se, että Otto kehuu mua useammin. Muistan aina kiittää tarvittaessa ja sanoa usein, että rakastan  ja kyllä myös kehun Ottoa, mutta voisin kyllä kehua vieläkin enemmän. Otan tavoitteeksi, että muistaisin kehua vieläkin enemmän, koska Otto kyllä ansaitsee kaikki kehut mitä vaan voin keksiä.

…huomauttelee pienistä asioista? Otto

Tässä kyllä Otto! Juuri niinkuin ollaan meidän podissakin puhuttu, Otto on pikkutarkempi ja minä olen suurpiirteisempi. Mutta Otto ei silti onneksi ole mikään ärsyttävä nalkuttaja, eikä hän jatkuvasti huomauttele mistään.

…sanoo lapsille joo? Iina 

Minä! Mulla on vahvana se periaate, että kiellän vain ne asiat, joista voisi olla haittaa lapsille tai jollekin toiselle. En kiellä siksi, että en jaksaisi sotkua askartelusta, tai en kiellä siksi, että lapsen pilkkoma salaatti valmistuisi hitaammmin kuin aikuisen pilkkoma. 

…herää aikaisemmin? Iina 

Minä! Olen ehdottomasti meistä kahdesta enemmän aamuihminen. Otto taas jaksaa helpommin valvoa myöhään. 

…laittaa pyykkikoneen päälle? Iina 

Minä! Pyykkien lajittelu ja pyykkikoneen päälle laittaminen on mun hommaa. 

…siivoaa keittiön? Otto

Otto! Otto siivoaa keittiön ehkä 90% ajasta. 

…sotkee? Iina 

Minä! Olen tehokas siivoamaan ja perusteellinenkin, mutta osaan kyllä myös sotkea. 

…valitsee musiikin, mitä kuunnellaan autossa? Iina 

Minä! Koska Otto ajaa, niin mä toimin DJ:nä. Mutta en ole mikään diktaattori, vaan kyllä muutkin saa päättää mitä me kuunnellaan. Tähän muuten pakko sanoa (koska joku kuitenkin kysyy aiheeseen liittyen), että en ole vielä aloittanut ajotunteja, koska koronan takia meillä ei ole mahdollisuutta harjoitella niin, että lapset olisivat hoidossa. Heti, kun vaan on turvallista, niin aloitetaan harjoitukset! 

…lämmittää saunan?  Otto

Otto! Täällä uudessa kodissa meistä on kuoriutunut kyllä oikein saunahirmuja ja sauna lämpiää paljon useammin kuin vanhassa kodissa. Saunaan tekee mieli lenkin jälkeen, lauantaisin ja ihan muuten vaan, jos on ollut pitkä päivä.

Olipa hauskaa tehdä tällainen pariskuntakysely pitkästä aikaa! Ihanaa iltaa kaikille <3


Viikon arkikuva 12/52

06.04.2020

Tällä kertaa arkikuva on yhden kuvan sijaan kuvasarja – ihan vaan, koska yksi kuva ei olisi kertonut tarpeeksi. Tai ainakaan en halunnut jättää yhtään kuvaa pois. Jokainen kuva kertoi omaa tärkeä osaansa tässä pienessä tarinassa. Kaikki kuvat on otettu n. kahden minuutin sisällä toisistaan, samassa tilanteessa, samassa spotissa. Viikon arkikuvat on otettu viime viikolla, päivää ennen muuttoa tänne uuteen kotiin. Otto pohjamaalasi ruokailutilan seinää, josta oli irronnut maalia samalla kun irrotimme tapettia. Meidän kuopus oli kovin kiinnostunut maalauspuuhista ja tuli katselemaan isänsä työskentelyä. Hetken siinä katseltuaan (ja isin olkapäähän nojailtuaan) hän kysyi, saisiko itsekin tarttua telan varteen.

Ja saihan hän. Voi kuinka onnelliseksi tuo pieni ihminen tulikaan, kun hänkin sai kokeilla maalata kuten isi! Hän oli niin onnellinen. Hän vetäisi pari kertaa telalla juuri oikeaan kohtaan (ja yhden kerran ihan viereen, mikä ei haitannut mitään) ja ilmoitti sitten, että nyt mä en jaksa enää. Maalaus oli ilmeisen rankkaa, tai sitten vaan ei niin hohdokasta, että sitä olisi jaksanut muutamaa vetoa pidempään. Mutta se ilme hänen kasvoillaan kun hän sai kokeilla ihan itse! Hän oli niin innoissaan ja iloinen ja ylpeä siitä, että hän maalasi seinää. Niin pieni ja niin iso asia samaan aikaan. Sitä iloa oli ihana katsoa. Se oli yksi niistä monista kerroista viime aikoina kun mulle on noussut onnen kyyneleet silmiin.

Ihan yhtä suurella innolla lapset ovat repineet tapetteja, irrottaneet pahveja lattiasta, etsineet sukille pareja ja valinneet maaleja uusien huoneiden seiniin. Ja myös keksineet leikkejä tämän kaiken keskelle ja unohtaneet olevansa edes mukana missään muutossa. He ovat jo löytäneet uuden kodin parhaat piilopaikat, järjestelleet pikkulegot laatikoihin ja kikatelleet iltaisin kolmestaan, vaikka olisi jo pitänyt nukkua. He ovat täällä jo ihan kotonaan.

Ei voi kuin olla kiitollinen meidän lapsille siitä, että tämä kaikki onnistui ja pysyttiin kaikki järjissämme. Vaikka muutto oli varmasti heillekin normaalia rankempi kokemus nyt, kun he olivat koko prosessissa alusta loppuun asti mukana, he jaksoivat  hienosti. Meidän kuopus muutti elämänsä ensimmäistä kertaa ja tämä muutos oli hänelle iso juttu. Mutta hienosti hänkin on sopeutunut. Vaikka kaikki on vähän outoa nyt, kun on poikkeustila, niin lapsille on varmasti ollut muuton kannalta aika kivakin se, että ollaan oltu niin paljon yhdessä. Yhdessäolo on tuonut turvaa ja pysyvyyttä ison muutoksen äärellä. Iltaisin ollaan käperrytty kainalokkain sohvalle ja vaan halittu. Se on ollut maailman ihaninta.

Oli kyllä niin oikea päätös tulla tänne juuri nyt.

Ruokailutila ei muuten ole vielä valmis, koska meiltä puuttuu tuolit. Me ei vielä olla päätetty millaiset tuolit me halutaan, joten mietitään rauhassa. Tällä hetkellä mennään vanhoilla Ikea-jakkaroilla, tripp trappilla, esikoisen työtuolilla ja yhdellä vaaleanpunaisella pinnatuolilla! Ihan hyvin ollaan pärjätty niilläkin. Ei haluttu raahata enempää pinnatuoleja tänne, kun ollaan myymässä ne kuitenkin. Haluaisitteko, että esittelen ruokailutilan seinäprojektin erikseen ensin, vai koko tilan vasta sitten, kun kaikki on 100% valmista siellä? Kertokaa ihmeessä, niin tiedän!

Haluan toivottaa kaikille vielä ihanaa alkanutta viikkoa ja ison halauksen sinne ruutujen taakse <3


Viikon arkikuva 6/52

21.02.2020

Tämän kuvan on napannut meidän 3-vuotias minusta ja isästään. Hän rakastaa valokuvaamista ja onkin varmaan meidän perheen ahkerin kuvaaja. Meidän lapset on myös just niitä tyyppejä, jotka saa Otosta noin leveän hymyn tallennettua kameran muistikortille. Ei hän hymyile kenellekään toiselle niinkuin meidän lapsille. Mä rakastan tuota hymyä Oton kasvoilla, kun hän katsoo meidän minejä. Se on niin täynnä rakkautta ja lämpöä, se hymy huokuu kaikkea sitä, mitä Otto on isänä.

Kuvassa me laitetaan meidän olohuoneen sohvaan uusia päällisiä, mikä ei ollutkaan ihan niin pieni ja helppo homma kuin muistelin etukäteen. Piti irrottaa ainakin miljoona mutteria ja osasta toisistaan ja sitten kasata koko homma takaisin. Tässä kuvassa me oltiin vasta päästy alkuun ja suurin osa työstä oli vielä edessä. Mutta oli kyllä todellakin vaivan arvoista, kun saatiin sitten niin kivan näköinen olkkari.

Me rakastetaan kasata huonekaluja Oton kanssa ja laittaa kotia muutenkin. Se on kivaa yhteistä tekemistä. Tavallaan voihan se olla, että me tykättäisiin myös vaikkapa remontoida, jos meillä olisi siitä kokemusta yhtä paljon kuin Ikea-huonekalujen kasaamisesta. Ehkä me tykättäisiinkin ostaa joku vanha talo, jota laitettaisiin pikkuhiljaa yhdessä? Ei voi tietää kun ei ole kokeiltu. Tietty huonekalujen kasaaminen on pikkuisen helpompaa kuin se remppaaminen, että ei niitä oikein voi verrata toisiinsa. Mutta noin niinkuin yleisesti niin yhdessä kotihommissa puuhastelu sopii meille. Ainakin pintaremontointi on sellaista kivaa hommaa, mitä me jopa osataan tehdä.

Keskusteltiin yksi ilta Oton kanssa perustavanlaatuisesti ajatuksista muuttamiseen nähden. Todettiin molemmat, että ei jakseta enää olla koko ajan sellaisessa ”no me muutetaan tästä kuitenkin kohta pois” -moodissa, missä ollaan oltu yli vuosi. Yli vuoden ajan ollaan ajateltu, että ei tehdä muutoksia kotona, ei sisusteta ei mitään, koska kuitenkin ollaan lähdössä. Samalla monet asiat kotona on alkanut pikkuhiljaa ärsyttääkin. Päätettiin, että kyllä me jotain pieniä muutoksia voidaan ihan hyvin tehdä, kuten vaihtaa sohvan päälliset tai verhot. Kunhan nyt ei investoida mihinkään tuhansien eurojen design-huonekaluihin ennen kuin ollaan muutettu ja tiedetään, että ne sopivat myös uuteen kotiin.

Tekstiilejä ja sisustusjuttuja voi aivan hyvin päivittää vanhassakin kodissa, sehän vain lisää viihtyvyyttä. Ja harvoin tekstiilit ovat sopimattomia johonkin toiseen kotiin. Violetin liman, koiran oksennuksen ja tämän keskustelun turvin sitten päädyttiin päivittämään olohuonetta ja lopputuloksen näette tästä postauksesta, jos ette ole vielä nähneet. Nyt kotona on paljon parempi ilme ja se tuntuu taas sellaiselta raikkaalta ja oman näköiseltä. Ehkä nyt on helpompi etsiä uutta kotiakin, kun ei ärsytä olla vanhassa niin paljon? Hyvä kotihan se on edelleen, jota rakastetaan ja joka joskus tuntui ihan unelmakodilta. Sen on vaan unohtunut, kun on niin kova kiire päästä kokonaan omaan kotiin.

Ihanaa viikonloppua kaikille!