Pohjolan rengastien lempikohteet: Raahe, Liminka ja Oulu

28.06.2021

Kaupallinen yhteistyö: Visit Oulu, Oulun kaupunki, Visit Liminka & Visit Raahe.

Meidän perheen tämän kesän odotetuin reissu on nyt tehty, kun kotiuduttiin viime viikolla Pohjolan Rengastieltä. Ja mä en kestä, miten mahtava ja ikimuistoinen reissu meillä oli! Kaikki meni reissulla todella hyvin, vaikka jännitystäkään ei elämästä puuttunut, kun Oulussa ollessamme sinne iski aivan älytön myrsky, josta lehdissäkin uutisoitiin. Mutta onneksi me selvittiin ehjin nahoin ja päästiin jatkamaan reissua. Tässä postauksessa kerron meidän vinkit Pohjolan rengastien kohteisiin. Nämä sopivat kaikki loistavasti lapsiperheelle, mutta ehdottomasti myös ilman lapsia. Tästä postauksesta löydät ravintolasuositukset, käyntikohteet ja ihanimmat yöpymispaikat Raahesta, Oulusta ja Limingasta. Hyppää mukaan meidän reissuun!

Ensimmäinen kohde: Raahe

Saavuttiin Raaheen myöhään perjantaina illalla ja suunnattiin heti ensimmäisenä ravintola Raahen Hoviin syömään. Saatiin ihan mielettömän ystävällistä palvelua, vaikka oltiin perillä vasta iltakahdeksan jälkeen lasten kanssa, ja vasta silloin mentiin syömään. Raahen Hovissa oli herkulliset ruuat ja miellyttävä sisustus. Lapsetkin söivät kaikki lautasensa tyhjäksi. Lasten listalta löytyi mm. siikaa, broileria ja lehtipihviä, sekä vauvoille oma sormiruoka-annos, mikä täytyykin pitää mielessä meidän tulevan beibin kanssa.

Majoituttiin Vanhassa Raahessa aivan rannan tuntumassa upeassa Willa Katariinssa, Katariinan Kamarissa, joka on yli 200-vuotias talo. Katariinan kamarin pihapiirissä asustelee kanoja ja siellä on henkeäsalpaavan kaunista. Vaikka talo oli vanha, sieltä löytyi kaikki modernit mukavuudet meidän lapsiperheelle ja siellä oli oikein hyvä yöpyä. Lapset rakastivat tutkia talon vanhoja aarteita ja siellä oli lisäksi paljon kirjoja, leluja ja muuta kivaa tekemistä. Lapset saivat nukkua ihanissa muumilakanoissa. Aamiainen tarjoiltiin pihapiirin aitassa ja sekin oli oikein monipuolinen ja hyvä, saatiin jopa lettuja ja hilloa, mikä oli tietenkin lasten mieleen.

Raahessa oli myös paljon hauskaa tekemistä! Ensimmäisenä aamulla suunnattiin suppailemaan XL-suplaudalla Botnia Outdoorin kanssa. En ollut koskaan ennen nähnytkään XL-suplautaa, ja yllätyin, että sen kyytiin mahtui jopa kahdeksan henkeä. Meillä oli aivan huippu ohjaaja, joka lähti mukaan ja mahduttiin siis laudalle koko perhe. Se oli niin rentouttavaa ja ihanaa! Suppailupaikka oli niin ihanan suojaisa, vesi oli aivan tyyntä ja kyyti tasaista. Mua etukäteen hieman jännitti, miten onnistuu näillä raskausviikoilla, mutta siis mulla oli oikein leppoisaa siinä laudan kyydissä ja Otto, ohjaaja ja meidän esikoinen meloivat. Tehtiin ihana lenkki kauniissa auringonpaisteessa. Sen jälkeen Otto testasi vielä tavallista sup-lautaa ja lapset leikkivät sen aikaa kauniilla uimarannalla, josta löytyi myös hauska karuselli.

Lounasta me syötiin Raahen uudessa Piknik-puistossa, josta tosin siirryttiin nopeasti parin sadan metrin päähän toisen puiston penkeille syömään, kun lapset halusivat mennä ihanaan leikkipuistoon leikkimään. Meidän piknik-eväät valmisti Puolu Catering, jolla on oma Puolu Street -ruokakoju Raahen Museon rannassa. Saatiin ihan mieletön piknik-satsi, mm. herkullisia minipizzoja, croissantteja, dippivihanneksia ja hedelmiä, valkosuklaacookieita, vaahtokarkkeja, smoothieita ja inkivääri-puolukkakuplajuomaa. Puolun kautta voi tilata myös Juhannukseksi juhannuskasseja ja vaikka tarjoilut omiin juhliin.

Piknik-lounaan jälkeen oli vuorossa vierailu Pakkahuoneen museossa siinä museorannassa aivan kävelymatkan päässä, ja siellä oli ihan valtavasti mielenkiintoista nähtävää. Lapsia kiinnosti hurjasti kaikki historialliset asut ja esineet ja olipa museossa myös vanha merimieskirkko ja harvinaisia luita, esineitä, koralleja ja muuta, mitä merimiehet olivat tuoneet matkoilta mukanaan.

Museokäynnin jälkeen piipahdettiin seuraajien suosituksesta kahvilla Langin kauppahuoneella ja kuljailtiin Vanhassa Raahessa upeiden puutalojen keskellä. Raahesta jäi kyllä hyvä fiilis, kaikki oli helposti kävelymatkan päässä lasten kanssa ja Vanha Raahe on todella tunnelmallinen.

Raahen kohteet:

Majoitus:

Katariinan kamari

Ruokailu:

Raahen Hovi

Puolu Catering/ Puolu Street

Käyntikohteet:

Raahen Piknikpuisto

Botnia Outdoor sup-lautailu

Pakkahuoneen museo

Toinen kohde: Törmälän tila & Siikajoki

Toiseksi yöksi me suunnattiin Törmälän tilalle Siikajoelle. En ole oikein koskaan itse tainnut harrastaa maatilamatkailua, mutta tämä oli ainakin ihan super ihana kohde! Yövyttiin kaksikerroksisessa ranta-aitassa, johon meidän perhe mahtui hyvin. Tilalla oli rannassa suloisia kesälampaita, joita sai käydä rapsuttelemassa. Saunottiin valtavassa saunarakennuksessa oikein kunnon puusaunassa ja paljukin oli lämmitetty meitä varten. Törmälän tilalla oli todella herkullinen aamupala ja ihanaa ja ystävällistä henkilökuntaa. Siellä voi kokeilla majoitusta myös puusta roikkuen Tentsilessä! Ilman tätä mun valtavaa mahaa olisin varmasti halunnut kokeilla sitäkin. Lämmin suositus Törmälän tilalle. Lapset viihtyivät pihalla keinuen ja jättishakkia pelaten ja välillä lampaita rapsutellen.

Kolmas kohde: Liminka

Hyvin nukutun yön jälkeen ajettiin muutaman kymmentä kilometriä kohti Liminkaa ja Kukka- ja Eläinpuisto Escurialia. Niin hassua, että en ollut koskaan aiemmin kuullut siitä, vaikka kuitenkin Limingan ohi on tullut mentyä moneen kertaan. Escurial vei aivan meidän sydämen, niin ihana eläinpuisto! Siellä eläimillä oli paljon tilaa olla ja niitä pääsi katsomaan läheltäkin. Joka puolella oli myös upeita kukkaistutuksia. Escurialista löytyy mm. laamoja ja alpakoita, aaseja, emuja, paljon erilaisia lintuja, kilpikonnia, kaneja, vuohia ja ankkoja. Siellä oli tosi paljon nähtävää lasten kanssa ja me oltaisiin varmasti viihdytty siellä vaikka kokonainen päivä. Henkilökunta oli myös ihanan rempseää ja kertoi mielellään eläimistä. Ihan mainio retkikohde koko perheelle!

Limingassa on paljon kiinnostavia eläimiä, sillä Kukka- ja eläinpuiston jälkeen ajettiin Limingan luontokeskukselle, joka oli tosi mahtava! Liminganlahden luontokeskuksella voi lainata kiikarit ja lähteä lintubongailemaan 600 metrin päähän lintutornille. Lisäksi luontokeskuksessa on näyttelyitä, joissa pääsee tutustumaan lintuihin monella eri tavalla. Siellä oli paljon nimenomaan toiminnallista tekemistä lapsille, eli ei ollut vain sellainen ”katsele ja kävele” -museo. Monia asioita pääsi itse kokeilemaan ja tarjolla oli esimerkiksi hauskoja virtuaalisia pelejä, joita sai kokeilla, sekä upea satunurkkaus ylhäällä. Liminganlahden luontokeskuksella voi myös ruokailla, siellä on kahvila, jossa on tarjolla lounasta ja kahvilatuotteita ja esimerkiksi jäätelöä. Tosi huikea ja maksuton kohde!

Käyntikohteet:

Kukka- ja Eläinpuisto Escurial

Liminganlahden luontokeskus

Neljäs kohde: Oulu

Limingasta ajettiin lasten kanssa Ouluun ja siellä viihdyttiinkin reissun viimeiset päivät. Koska sunnuntai oli hieman pilvinen ja sateinen, me suunnattiin Oulun tiedekeskus Tietomaahan, jossa olin käynyt viimeksi yläkouluiässä! Tietomaassa oli monta kerrosta täynnä tehtävää ja kokeiltavaa lasten kanssa. Tietomaassa pääsimme kokeilemaan mm. kelkka- ja vuoristoratasimulaattoreita, tutustumaan sattumaan ja todennäköisyyksiin, ajamaan hurjalla vaijeripyörällä ja matkustamaan aikakoneella. Tietomaa on kyllä yksi Oulun kivoimpia kohteita lasten kanssa, siellä on niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja opittavaa.

Majoituttiin Oulussa kaksi yötä Nallikarin upeassa Poiju Villassa, jotka ovat siis vuokrattavia moderneja huviloita aivan hiekkarannan tuntumassa. Meidän villa tuntui varsin hulppealta ilmastointeineen ja omine saunoineen. Sieltä löytyi kaikki modernin kodin mukavuudet ja enemmänkin. Villassa mahtui hyvin kahdessa makuuhuoneessa nukkumaan tällainen viisihenkinen perhe, ja olohuoneen levitettävälle vuodesohvalle olisi mahtunut vielä kaksi tyyppiä. Nallikari on mahtava paikka kesämatkailijoille, siellä on erilaisia majoitusmahdollisuuksia leirintäalueesta isoihin villoihin ja kaikkeen siltä väliltä. Leirintäalueella palvelee myös Nallikari Bistro ja Bakery, josta me saatiin aamupalat pienestä aamupalabuffetista. Bistro ja Bakery tarjoaa myös lounasta ja bistro menun, kahvilatuotteita ja jäätelöä ja paljon muuta. Oiva kohde, jos käy Nallikarissa ihan muuten vain!

Illallisella ruokailtiin tunnelmallisessa Sokeri-Jussin Kievarissa Oulun Pikisaaressa, joka on yksi mun lempipaikkoja Oulussa. Pikisaari on Oulun keskustan tuntumassa oleva idyllinen saari ja Sokeri-Jussin Kievari taitaa olla Pikisaaren tunnetuin kohde. Siellä tarjoillaan mm. Oulun perinneruokaa Rössypottua, mutta Rössypotun lisäksi sieltä saa myös muita mielettömiä herkkuja. Sokeri-Jussin Kievarissa löytyi lapsillekin oma lista, ja lasten listalla oli perus nakkien ja ranskalaisten lisäksi myös esimerkiksi paistettua kuhaa ja broileria. Herkuttelin itsekin (aikuisten :D) paistetulla kuhalla ja Otto söi härkää.

Aloitettiin meidän maanantaiaamu vierailulla meille tuttuun Vauhtipuistoon. Vauhtipuisto löytyy aivan Nallikarin läheltä ja se on mainio huvipuistokohde pienten ja vähän isompienkin lasten kanssa. Olen ennenkin Vauhtipuistosta kirjoittanut, mutta se on Suomesta ylivoimaisesti mun lempi huvipuisto pienten 1-5v lasten kanssa, sillä siellä lähes kaikki on sellaista, mitä ihan pienetkin voivat jo kokeilla. Isommillekin Vauhtipuistosta löytyy kyllä tekemistä, kuten autoja, pomppulinnoja, liukumäkiä ja huvipuistolaitteita. Vauhtipuistoon oli tullut sitten viime käynnin myös uusia laitteita, kuten mahtava Hyrskyn Tyrsky -laiva ja Hupi Pallot kuumailmapallokaruselli.

Vauhtipuisto on sopivan pienellä alueella, niin siellä ei mene kukaan hukkaan ja kaikki löytävät toisensa kätevästi, vaikka isommat menisivätkin laitteisiin keskenään pienempien käydessä jossain toisessa laitteessa. Vauhtipuistoon pääsee helposti joko omalla autolla tai Kaupunkijuna Kompiaisella, jonka kyyti kuuluu rannekkeen hintaan. Kompiainen kulkee sekä Nallikarista että keskustasta Vauhtipuistoon ja takaisin.

Vauhtipuiston jälkeen suunnattiin piknikille Nallikarin uimarannalle ja haettiin herkulliset piknik-eväät Nallikari Bistro & Bakerysta. Ehdittiin onneksi syödä meidän eväät ja nauttia upeasta hellepäivästä Nallikarin rannalla, ennen kuin myrsky tuli yhtäkkiä päälle ja kaikki ihmiset lähtivät juoksemaan! Tämä oli täysin poikkeuksellista, en ole ikinä kokenut mitään vastaavaa, vaikka Nallikarissa olen käynyt kymmeniä kertoja. Mutta onneksi meidän Poiju Villa oli niin lähellä, niin päästiin nopeasti sinne suojaan ja kuivattelemaan, kun kastuttiin kaatosateessa. Ja onni, että oltiin juuri saatu eväät syödyksi.

Meidän kohteena olisi maanantaina ollut vielä Linnasaaressa sijaitseva Vesipuisto Lappis, joka olisi varmasti ollut ihan mieletön! Myrskyn vuoksi ei kuitenkaan tällä kertaa päästy sinne, vaan se jäi nyt sitten seuraavalle reissulle odottamaan.

Illallista nautittiin Nallikarin uimarannalla sijaitsevassa ravintola Nallikarissa, jossa myös löytyi kattava lasten lista sekä monipuolinen, tuore ja laadukas lista aikuisille. Otto valitsi tällä kertaa burgeria ja itse herkuttelin nokkoslasagnella, jollaista en ennen ollut maistanutkaan. Nokkoslasagne oli täynnä makua.

Oulun kohteet:

Majoitus:

Poiju Villas Nallikari

Ruokailut:

Nallikari Bistro & Bakery

Sokeri-Jussin Kievari

Ravintola Nallikari

Käyntikohteet:

Tiedekeskus Tietomaa

Vauhtipuisto

Nallikarin uimaranta

Vesipuisto Lappis

Pohjolan rengastie on ihan uusi kokemusrikas reitistö ja mun mielestä ihan huippu konsepti! Pohjolan rengastiellä pääsee kokemaan monipuolisesti avomerta, jokisuistoa, metsää ja luontoa ja siellä on runsaasti mielenkiintoisia kohteita niin lapsiperheille kuin kaikille muillekin. Rengastietä pitkin kuljettaessa voi kokea Suomen luonnon ääripäät ja yhdistää sen kaiken vielä kaupunkielämään ja elämyksiin. Ja juuri näin me mun mielestä tehtiin!

Saatiin nähdä mieletöntä jokisuistoa Siikajoella, paljon eläimiä ja lintuja Limingassa, maatilaelämää Törmälän tilalla, ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa ja historian havinaa Raahessa ja Oulussa paljon kaupunkiaktiviteetteja ja herkullisia ravintoloita. Saatiin tavata ihania ja sydämellisiä yrittäjiä, jotka palvelivat meitä turisteja täydellä sydämellä. Pohjolan rengastien varrelta löytyy kymmeniä ihania majoituspaikkoja, ruokapaikkoja ja elämyskohteita, niin autoilijoille kuin julkisilla kulkevillekin. 

Jos suunnittelet kotimaan matkaa  lähiaikoina, niin Oulun tyttönä minä suosittelen erittäin lämpimästi kyllä näitä Pohjolan rengastien kohteita. Reitti toimii ympäri vuoden ja jokainen vuodenaika tuo kohteisiin omat upeat erityispiirteensä. Meillekin jäi vielä ihan valtavasti nähtävää ja koettavaa myös tuleville reissuille. Kiitos Visit Liminka, Visit Raahe ja Visit Oulu tästä ikimuistoisesta reissusta! Me saatiin ihania ja lämpimiä muistoja, uusia kokemuksia ja mahtava aloitus kesälle!


Päivä kerrallaan eteenpäin

04.12.2020

Tänään käytiin viemässä äidille sairaalalle kassillinen herkkuja ja luettavaa. Näin äidin vain ikkunan läpi kassia viedessä, mutta oli ihana nähdä edes sen ohikiitävän hetken, että toinen on kunnossa ja oma itsensä, vaikka vielä toipilas onkin. Miten valtavan oudolta tuntuu olla täällä, niin lähellä äitiä, mutta silti ei saa viettää aikaa yhdessä. Ymmärrän sen ihan täysin ja olen tyytyväinen, että tässä tilanteessa ei ketään päästetä sairaalaan tartuntariskin vuoksi, paljon turvallisempaahan se on niin kaikille potilaille. Mutta silti samaan aikaan siitä tulee niin outo olo. En ole tainnut koskaan käydä Oulussa ilman, että olisin nähnyt samalla äitiä.

Käytiin myös hoitamassa äidin asioita. Aika paljon kertyy postia ja muita hoidettavia asioita, kun on viikkokausia pois kotoa. Täytettiin kaapit ja pakastin ruuilla, siivottiin ja laitettiin kaikki valmiiksi. Nyt hänellä on ainakin kotona odottamassa paljon pitkään säilyvää ja helposti valmistettavaa ruokaa ja kaikki tarvittavat jutut muutenkin. Tänään illalla saatiin tietää, että ensi viikolla äidin pitäisi jo päästä kotiin. Se oli ihan valtava helpotus. Ja selvästikin meidän apu tuli kreivin aikaan, kun nyt äiti voi ensi viikolla kotiutua turvallisesti, eikä tarvitse murehtia kauppareissuista tai muistakaan asioista ihan hetkeen.

Täällä on tosi paljon lunta! En ole nähnyt näin paljoa lunta varmaan pariin vuoteen, ainakaan täällä tai kotona. No  viime talvena meidän Himoksen reissulla oli kyllä paljon lunta sentään, mutta muuten ei. Helsingissä on satanut vasta kaksi kertaa lumi maahan ja sekin on sulanut melkein heti pois. Lapset ovat leikkineet tänään paljon ulkona lumessa ja nauttineet täysillä. Lumi tuntuu nykyään niin harvinaiselta herkulta, sitä osaa todellakin arvostaa.

Mulla on huomenna vielä jo monta kuukautta aiemmin sovittu työjuttu täällä ja sitten lähdetäänkin jo takaisin kotia kohti. Tällainen oikein kunnon pikavisiitti. Tämä on varmasti oudoin Oulun reissu ikinä, niinkuin tämä koko vuosi on ollut outo. Mutta samalla kuitenkin ihanaa olla täällä tutuissa maisemissa. Toivon niin valtavan kovasti, että pian kaikki alkaisi palautua normaaliksi ja päästäisi tänne uudelleen ja silloin saataisiin vihdoin nähdä kaikki rakkaat ihmiset. Sormet ristissä!

Tämä viikko on kulunut tosi nopeasti ja joulukuu muutenkin menee aina hirveää vauhtia. Sunnuntaina on jo itsenäisyyspäivä. Kukaan ei vielä tiedä mitä joulu tuo tullessaan, miltä joulun vietto näyttää tänä vuonna. Siksi yritän vaan ottaa rennosti päivä kerrallaan ja nauttia kaikesta mistä matkalla voin. Välillä tulee surullinen ja huolestunut fiilis kaikesta, mutta onneksi Otto ja lapset piristävät.

Jouluinen puuhastelu tuo iloa arkipäiviin ja meidän perhejoulukalenteri on tänäkin vuonna ollut hitti. Ajopäivän luukkuna oli esimerkiksi jouluisen Spotify-soittolistan teko koko perheen lempibiiseistä, mikä tarjosi hupia pitkälle matkalle. Ei luukkujen tarvitse olla mitään kallista tai rakettitiedettä, etenkin tänä vuonna suurin osa meidän luukuista (ellei jopa kaikki?) on jotain ihan vaan kotona jo olemassaolevista asioista toteutettavaa tai täysin aineetonta.

Tämä oli tällainen vanha kunnon höpöttelypostaus, jollaisia on kiva aina välillä tehdä! Haluan toivottaa kaikille ihanaa viikonloppua ja itsenäisyyspäivää jo valmiiksi ja muistakaa tsekata joulukalenteriluukut! Ne avautuvat joka aamu klo 05.00 jouluaattoon asti! 


Heippa marraskuu, ei tule ikävä

30.11.2020

Olen niin iloinen, että tänään on marraskuun viimeinen päivä. Tämä on ollut stressaavin kuukausi varmaan moneen vuoteen ja olen itkenyt vuorotellen stressistä ja vuorotellen helpotuksesta. Olen yrittänyt keskittää kaiken mahdollisen energiani lasten kanssa jouluun valmistautumiseen, koska se tuo minulle iloa ja rentouttaa. Mutta moni työpäivä ja ilta lasten mentyä nukkumaan on kulunut murehtiessa. Koronaa, töiden epävarmuutta näinä aikoina ja huolta läheisistä.

Mun äiti on edelleen sairaalassa (tänään tulee kolme viikkoa siitä, kun hän sinne meni), enkä tiedä milloin hän pääsee sieltä pois.

Me ollaan tällä viikolla matkustamassa Ouluun pariksi päiväksi. Mulla on siellä monta kuukautta sitten sovittu työjuttu ja lisäksi mennään hoitamaan äidin asioita, että hän voi sitten kotiutua turvallisesti kun sen aika joskus on. Ei kuitenkaan saada tietenkään mennä katsomaan äitiä, koska Oulukin on nyt leviämisvaiheessa ja sairaalassa on täysi vierailukielto, mikä on toki hyvä asia turvallisuuden kannalta. Ihan hirveä ikävä ja huoli on ollut päällä. Ikävintä on se, että en tiedä koska voidaan nähdä äitiä taas turvallisesti. Meidän piti viettää joulua yhdessä Levillä (reissu varattu jo kesällä), mutta on erittäin todennäköistä, että ei voida sitä yhdessä viettää, koska tuskin tämä tilanne tästä muuttuu enää muutamassa viikossa. Tärkeintä on tietysti äidin turvallisuus ja se edellä mennään ihan kaikessa.

On vaan niin hirveää ajatella, että äiti on siellä sairaalassa yksin ja vielä hirveämpää on ajatella, että hän viettäisi tämän joulun kokonaan yksin kotona. Mulle on aina ollut kunnia-asia se, että mitä tahansa me jouluna tehdäänkin, mun äiti on mukana meidän puuhissa. Oltiin me sitten kotona tai reissussa, oman perheen kesken tai isolla porukalla, me ollaan aina oltu pakettidiili. Meidän perhe ja mun äiti ja Armas. En ikinä haluaisi, että äiti olisi jouluna yksin, ei kenenkään pitäisi joutua olemaan jouluna yksin! Mutta tänä jouluna on luultavasti pakko. Se särkee mun sydämen.

Olen yrittänyt olla positiivinen koko vuoden ja edelleen yritän. En aio antaa harmille ja huolelle valtaa, vaan otan ilon irti kaikesta mistä voin. Mutta kyllä tämä silti surettaa kovasti ja saa surettaa. Tämä on suoraan sanottuna ihan paskaa. On ihan paskaa, että läheiset, joista kaikkein eniten välittää, joutuvat olemaan yksin. Olen niin kyllästynyt videopuheluihin ja siihen, ettei saa halata ketään! Mutta vielä on jaksettava. On jaksettava vielä pitää kiinni turvallisuudesta, käyttää maskia ja käsidesiä, olla halimatta ja koskettamatta. Ja joskus tämä kaikki on ohi, siihen on pakko uskoa.

Toivon, että jokainen tekee tässä tilanteessa ratkaisuja oman parhaan tietonsa ja THL:n suositusten mukaan ja huolehtii turvallisuudesta niin hyvin kuin mahdollista. Niin mekin toimitaan. Koko tämä reissua edeltävä viikko vältetään ihan kaikkia tapaamisia Helsingissä ja meillä on kuopus ollut myös dagiksesta kotona jo yli viikon ja on tämänkin viikon. Isommat ovat tietysti normaalisti koulussa päivät, mutta muuten ollaan koko perhe oltu ainoastaan kotona tai ulkoiltu tai hoidettu pakollisia kauppa-asioita maskeista, hygieniasta ja turvaväleistä huolehtien, ettei omalta osaltamme viedä enempää riskiä Ouluun kuin siellä jo on. Ja toki seurataan jatkuvasti THL & Valtioneuvoston ohjeistuksia, mikäli jotain muutoksia tai kotimaan matkustukseen liittyviä rajoituksia tulisi, niin sitten toimittaisiin niiden mukaan.

Sellaista. Mutta on tässä päivässä montakin positiivista asiaa ja niihin haluan päättää tämän postauksen! Ensinnäkin, tänään satoi lunta, enemmän kuin olen nähnyt pariin vuoteen. Ja se jos mikä piristi. Ja toinen positiivinen asia on se, että huomenna alkaa joulukuu ja blogijoulukalenteri! Huomisesta alkaen joka aamu klo 05.00 blogissa ilmestyy uusi blogijoulukalenterin luukku. Luvassa on tuttuun tapaan DIY-juttuja, jouluisia reseptejä, pohdintaa, joulun tunnelmaa, joulukoristeita ja vaikka mitä muuta! Joulukalenterin tekeminen on ollut yksi niistä asioista, joiden parissa olen voinut rentoutua marraskuunkin aikana. Onneksi on joulu, tänä vuonna tarvitsen joulua enemmän kuin koskaan ennen.

Ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille!


Minä voin lähteä Oulusta, mutta Oulu ei lähde minusta

05.11.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kalevan & Indieplacen kanssa.

Vaikka olen lähtenyt Oulusta jo kymmenen vuotta sitten takaisin synnyinkaupunkiini Helsinkiin, Oulu ja oululaisuus ovat iso osa minua edelleen. Viimeksi pari viikkoa sitten oululaisuus yhdisti. Päädyin pressitilaisuudessa Helsingin keskustassa istumaan sattumalta kahden oululaisen viereen, joiden kanssa en koskaan ennen ollut jutellut. Ja heti meillä riitti juttua. Avoimesti, kiertelemättä ja kursailematta. Oululaisuudesta ja sen kaikista puolista. Lyseosta, Norssista, Pohjankartanosta ja Madetojan musiikkilukiosta. Oululaisesta bilekulttuurista ja siitä, millaista oli olla oululainen teini. Oululaisesta elämänasenteesta ja ihmisistä.

Juureni ovat vahvasti Oulussa, vaikka olen syntynyt Helsingissä. Se johtuu eniten siitä, että 99% sukulaisistani asuu Oulussa tai Oulun lähellä ja näin on ollut aina. Jo lapsena puhuin Oulun murteella kesät ja joulut ja aina mummun kanssa puhelimessa. Mummola oli toinen kotini – asuin siellä aina silloin kun minulla oli lomaa, mutta äidillä ei. Koko lapsuuteni haaveilin siitä, että me voitaisiin muuttaa Ouluun lähemmäs mummua ja pappaa ja mun serkkuja, sekä mun tätiä, joka on mulle kuin sisko. Luovuin haaveesta, kun se ei ollut toteutunut siinä vaiheessa kun aloitin yläkoulun.

Kasiluokalla kaikki kuitenkin muuttui, kun äitini sai työtarjouksen Oulusta. Pitkän harkinnan ja plus- ja miinuslistojen jälkeen päätimme muuttaa. Ja niin me kasiluokan puolivälissä pakkasimme kimpsut ja kampsut muuttoautoon ja ajoimme Ouluun. Kuten tiedätte, se osoittautui maailman parhaaksi päätökseksi, kun äitini kolme kuukautta myöhemmin sai aivoinfarktin. Helsingissä minulla ei olisi ollut ketään huolehtimassa kun äiti makasi teho-osastolla. Oulussa oli.  Äidin sairastuminen kuitenkin vaikutti myös osaltaan siihen, että minun oli saatava itselleni uusi alku ja otettava etäisyyttä Ouluun 18-vuotiaana.

Vaikka muutin pois, vietin ja vietän edelleen paljon aikaa Oulussa. Haluan, että lapsillamme on Ouluun ja oululaisiin sukulaisiin yhtä vahva side kuin minulla. Puhun edelleen oulua aina kun joku oululainen soittaa, tai kun mennään Ouluun. Seuraan mitä Oulussa tapahtuu ja tunnen aina oloni Oulussa kotoisaksi. Se on mulle toinen koti ja turvapaikka, jossa on paljon rakkaita ihmisiä. Vuodet ovat auttaneet käsittelemään ne kipeät kokemukset, joiden vuoksi aikanaan tarvitsin etäisyyttä. Aikuisiällä olemme monesti jopa puhuneet Ouluun muutosta takaisin, vaikka nyt päädyimmekin käytännön syistä ostamaan ensiasuntomme Helsingistä.

En halua koskaan unohtaa oululaisia juuriani, sillä olen niistä syvästi kiitollinen ja uskon niiden vaikuttaneen vahvasti elämäni kulkuun. Uskon, että oululaisuus tuo paljon hyvää ihmisen elämään. Sellaista mutkattomuutta ja leppeää meininkiä. Haluan, että lapseni tuntevat kaikki minulle rakkaat ja tärkeät paikat Oulussa. Hupisaaret ja Ainolan puiston, Oulun torin, jossa käydään syömässä muikkuja tai riistalihapullia papan kanssa, Nallikarin, jossa voi kävellä vedessä loputtomiin ilman että veden pinta nousee polvia ylemmäs. Rotuaarin ja keskustan kadut ja Pikisaaren kauniit puutalot. Toivoniemen ja vesisuihkut. Haluan luoda heille yhtä rakkaita muistoja näissä tärkeissä paikoissa kuin itselläni on.

Toivon, että heillä tulee olemaan myös aikuisena vahva yhteys Ouluun, kuten minulla on. Se ei säily, jos sen eteen ei näe vaivaa. Mielestäni se on tosi surullista, jos uuden sukupolven myötä se yhteys katkeaa ja juuret haalistuvat. Olen kiitollinen siitä, että saamme edelleen viettää paljon aikaa Oulussa tätini luona lasten kanssa. Lapset saavat luoda uusia yhteyksiä ja juurtuvat Ouluun. Sitten he toivottavasti myös haluavat käydä siellä silloinkin kun minua joskus ei enää ole.

Koska haluan pysyä kartalla Oulun asioista, minulla on Kalevan digitilaus ja seuraan uutisia verkossa. Pohjoissuomalaisena monikanavaisena uutismediana Kaleva nostaa paljon esiin Oulun asioita ja ihmisiä ja lukemalla sitä, tiedän myös mistä äitini höpöttää harva se päivä minulle puhelimessa. Oulun ja Pohjois-Suomen asioiden lisäksi Kalevasta löytyvät kyllä kaikki ajankohtaiset aiheet koko Suomesta ja maailmalta. Kaleva ilmestyy seitsemänä päivänä viikossa painettuna lehtenä ja päivittyy jatkuvasti verkossa ja Kalevan omassa sovelluksessa. Kaleva tarjoaa ajankohtaisia uutisia, artikkeleita ja henkilöhaastatteluita. Minuakin on haastateltu Kalevaan!

Kaleva tekee ajankohtaisuutisten lisäksi myös paljon itseäni kiinnostavia juttuja perheistä, elämästä ja arjesta. Esimerkiksi Hyvä elämä -osion sisältä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. Viimeksi selatessani osiota bongasin sieltä mm. kiinnostavan maksuttoman verkkokoulutuksen koululaisten vanhemmille. Tällä viikolla luin myös syväluotaavan artikkelin suomalaisista isistä, joka sisälsi runsaasti tilastofaktaa mm. isäksi tulemisen iästä, isyyden yleisyydestä, isyyvapaiden käytöstä ja monesta muusta. Uskon, että pohjoissuomalaiset juureni vaikuttavat myös siihen, millainen vanhempi olen ja millaisesta perheestä olen haaveillut koko elämäni ja siksi etenkin Kalevan perhejutut kolahtavat minuun melko vahvasti.

Digi-Kaleva on helppo, sillä sen avulla pysyy kartalla joka päivä, eikä tarvitse odotella, että paperilehti tulee myöhässä perille Helsinkiin (tai missä päin maailmaa nyt ikinä onkaan). Digistä näen jutut samaan aikaan kuin oululaisetkin. Jos säkin haluaisit testata Kaleva Digiä, se onnistuu nyt kätevästi yhden euron tutustumistilauksella! Uusi Kalevan lukija voi tutustua Kaleva Digiin 1
kuukauden 1 eurolla. Tilaus sisältää rajattoman lukuoikeuden Kalevan digitaaliseen sisältöön niin verkossa kuin Kalevan uutissovelluksessa. Tilaaja saa kaikki tuoreimmat uutiset heti luettavaksi, näköislehden ja livelähetykset sekä paljon muuta. Digiin sisältyy myös lukuoikeus kaikille perheenjäsenille. Kalevan sovellus on tosi näppärä ja se onkin mulla päivittäisessä käytössä.

Mikäli kaipaat laadukasta uutis- ja ajankohtaissisältöä luettavaksi, nyt kannattaa kokeilla eurolla! Kalevan lukeminen auttaa  pahimpaan Oulu-ikävään missäpäin Suomea tahansa.


Mulla olikin jo kauhea koti-ikävä

26.07.2020

Ihanaa olla kotona! Me tultiin tänään alkuillasta kotiin ja vitsit, että mulla oli hurja koti-ikävä! En varmaan ole kokenut samanlaista koti-ikävää vuosikausiin, kuin nyt tällä Oulun reissulla. Yleensä olen ollut sitä mieltä, että voidaan olla matkoilla vaikka koko kesä, mutta nyt totesin Otolle jo alkuviikosta, että mä kyllä vähän kaipaan meidän kotia.

Oulussa ei ollut muuttunut mikään, siellä oli ihan yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Läheisten kanssa voisin kyllä viettää aikaa vaikka loputtomiin, siitä ei ollut kyse. Mutta mä vaan nautin niin paljon meidän kodista nyt (ja oli vieläpä aika kutkuttava into päästä näkemään vihdoinkin valmis keittiö myös), että siitä se koti-ikävä varmasti johtui. Tämähän oli ihan ensimmäinen kerta kun me oltiin edes yötä pois tästä kodista. Kotona on tullut oltua niin älyttömän tiiviisti sieltä maaliskuusta asti (ja tässä kodissa huhtikuusta asti), että oli tosi hassua olla yli viikko yhtäkkiä pois. Ennen tätä pisin reissu oli varmaan se kun oltiin veneilemässä puoli päivää, hui. 

Oli aivan ihanaa nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä Oulussa, mutta nyt on myös ihana olla täällä. Me mennään onneksi vielä elokuun puolella uudelleen Ouluun, kun yhdellä sukulaisella on valmistujaiset. Ehkä siksikin oli nyt aika helppoa lähteä kotiin, kun tiesi, että ei joudu ikävöimään sukulaisia kauaa, vaan pian taas tavataan. 

Ekana kotona katsottiin, että onko meidän viherkasvit vielä hengissä ja ne voivat onneksi oikein hyvin! Meidän 3-vuotias varmuuden vuoksi kuitenkin kasteli niitä oikein reippaasti. Ja pihalla oli istutuslaatikoissa myös tosi hyvä tilanne. Tomaatin taimiin oli tullut uusia pieniä tomaatin alkuja ja kesäkurpitsaankin paljon lisää kukkia, joiden varsista ehkä kasvaa sitten uusia kesäkurpitsoita vielä. Salaattia oli myös kasvanut ihan älyttömästi lisää ja nyt meille tulee ihan kiire saada ne syötyä, mutta sehän ei haittaa mitään. Ruohosipuliakin oli niin paljon, että varmaan kuivataan osa, niin riittää vaikka koko talveksi.

Mun sisustussuunnittelija-tädin luona missä yövyttiin oli paljon ihania sisustuslehtiä ja mulle tuli kunnon sisustuskuume niitä lukiessa. Voin kertoa, että lähiaikoina on ainakin muutama sisustusprojekti ja DIY-juttu luvassa, sillä mä en malta odottaa, että pääsen toteuttamaan mun visioita! Sain taas sellaisen ahaa-elämyksen, että mehän voidaan toteuttaa ihan mitä vaan jännittäviä ideoita täällä ja ainakin yksi sellainen on saatava toteutettua mitä pikimmiten, jos multa kysytään. Olen ollut niin syvästi uppoutunut tähän keittiöremppameininkiin, että olen aivan unohtanut muun kodin projektit. Mutta nyt niillekin on aikaa ja ideoita.

Tilasin myös meille viimeinkin valaisimet keittiöön ja ruokailutilaan, joiden pitäisi saapua viikon sisään. Mun täti auttoi valitsemaan näyttävän valaisimen ruokapöydän ylle ja keittiöön tulee vielä kaunis ja simppeli seinävalaisin. Ihan ekana esittelen kuitenkin huomenna meidän keittiön, kunhan olen saanut sen kuvattua kunnolla. Oli niin jännittävää tulla kotiin, kun tiedettiin, että täällä meitä odottaa valmis keittiö. 

Kotimatka sujui leppoisasti ja nyt on niin hyvä fiilis olla täällä. Lämmitettiin sauna ja nyt mennään nauttimaan löylyistä. Sen jälkeen ajateltiin katsoa Good Girlsin uusia jaksoja Oton kanssa ja tehdä iltapalaa. Olen odottanut niitä jaksoja jo tovin ja tänään ne vihdoin tulivat katsottaviksi Netflixiin. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon uusien ideoiden kera! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3