Eilen illalla mä tirautin kyyneleet, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Jotenkin tuntui niin isolta asialta tämä taaperon päiväkodin aloitus. Vaikka ajankohta oli päätetty jo vauvavuoden aikana ja vaikka tiesin, että hän on valmis, hoitopaikka ihana ja me tarvitaan Oton kanssa rauhallista työ- ja opiskeluaikaa, mua itketti. Tuntui niin haikealta. Tuntui niin älyttömän haikealta, että nämä kaksi vuotta ja kuukausi päälle olivat nyt sitten siinä.

En edes jännittänyt tulevaa, olin edellisviikon harjoittelun pohjalta varma, että kaikki sujuu kyllä hyvin. Oli vaan niin surullinen olo siitä, että aika on mennyt niin nopeasti ja mun ”vauva” aloittaa jo päiväkodin. Toki tässä voisi syyttää myös pms-oireita vahvoista tunteista, kenties niilläkin oli hieman vaikutusta. Onneksi Otto lohdutti mua ja osasi sanoa just ne oikeat sanat.

Aamulla oltiin koko porukka reippaina ja juteltiin vain kivoja asioita päiväkodista. Mietittiin mitä kaikkea kivaa siellä voi sitten tehdä, mitähän on ruuaksi ja millä leluilla taapero aikoo leikkiä pihalla. Käytiin läpi samassa ruokapöydässä istuvien leikkikavereiden nimiä, muisteltiin mistä pienet leluautot löytyvät leikkihuoneessa ja mikä oli sen hauskan siilipelin nimi, jota hän viime viikolla pelasi useamman kerran. Käytiin läpi päiväkodin päivärytmiä ja juteltiin yhdessä siitä, milloin me tullaan hakemaan. Valittiin yhdessä perhevalokuvat, jotka taapero sai mukaan päiväkotiin katseltavaksi.

Vietiin ensin koululainen kouluun, viisivuotias omaan ryhmäänsä ja sitten tuli aika jättää taapero pihalle leikkimään oman ryhmänsä kanssa. Ensin hän sanoi, että haluaa tulla meidän kanssa kotiin. Mutta käytiin läpi samat jutut mitä kotonakin moneen kertaan, että nyt äiti ja isi menee tekemään töitä ja sitten iltapäivällä tullaan taas hakemaan ja hänellä on varmasti tosi kiva päivä. Ja tietenkin, että hän on rakas. Sitten hän kiipesi itse omahoitajansa syliin ja vilkutti meille. Sinne he jäivät juttelemaan siitä, että tänään on lauluhetki ja nyt voi mennä keinumaan.

Mä olin ihan häkeltynyt siitä, miten iisisti kaikki meni. Toki tämä oli vasta ensimmäinen päivä ja niitä itkuisiakin aamuja voi hyvin tulla sitten kun taapero tajuaa, että tämä on nyt pysyvä ratkaisu. Mutta ainakin tämä eka aamu meni hurjan hyvin ja se tuntui itsestä tosi huojentavalta. Kun on itse selvinnyt siitä ekasta aamusta niin sitten on paljon helpompi vastaanottaa myöhemmin niitä itkuisiakin aamuja, jos niitä joskus tulee. Itselle ainakin se eka aamu on se vaikein.

Mäkään en itkenyt aamulla, vaikka lähellä oli, että päiväkodin kulman takana meinasi silmät melkein vetistyä. Otto heitti onneksi tyhmää läppää ja sai mut nauramaan. En voi väittää, ettenkö olisi katsonut päivän aikana tosi monta kertaa kelloa, että milloin saa lähteä hakemaan. Mutta mullakin oli aika tuottelias ensimmäinen oikea lapsivapaa työpäivä kahteen vuoteen ja yhteen kuukauteen. Sain tehtyä monta asiaa mitä pitikin, kuten vastattua moneen sähköpostiin, puhuttua 2 työpuhelua, editoitua _yhdeksästäkymmenestä_  hiihtolomalla kuvatusta videoklipistä 12min videon, kirjoitettua tämän tekstin tähän asti, editoitua kuvia ja merkittyä kaikki seuraavan kuukauden tärkeät päivämäärät kalenteriin. Ja työpäivästä palkinnoksi mä sain ihan vapaan illan perus postauksen julkaisua ja päiväkodista hakemisen jälkeen tapahtuneita allaolevia kuulumisia lukuunottamatta.

Mentiin tänään hakemaan lapsia siinä kolmen aikoihin, ja meitä vastassa päiväkodilla oli iloinen minityyppi (+ iloinen vähän isompi minityyppi). Taapero oli syönyt tosi reippaasti, nukkunut pitkät päiväunet ja ehtinyt ottaa tanssiaskeliakin päivän aikana. Tuli niin hyvä mieli kun mentiin ja siellä hän hengaili tyytyväisenä kuuntelemassa satua toisen taaperon kanssa. Kysyttiin, että oliko hänellä kiva päivä ja hän vastasi ”jooooooooo!”. Hän kertoi meille juurta jaksain päivästään monta kertaa. Hän viihtyi kyllä illan melko tiiviisti mun kyljessä kiinni, mitä osasin olettaakin. Päivä oli varmasti hänelle tosi jännittävä, vaikka kivaa olikin ollut. Mutta niin hienosti meni kaikki, tästä on super hyvä jatkaa!

Mä laitan nyt koneen pois, soitan mun äidille ja sitten katson sarjaa. Voin kertoa, että tuntuu luksukselta tehdä tämä jo klo 21 illalla. Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Kaupallinen yhteistyö Polarn O. Pyretin kanssa.

Tänään me aloitettiin taaperon kanssa pehmeä lasku päivähoitoon ja se aloitettiin ulkoilemalla. Eli oltiin aamu-ulkoilujen ajan päiväkodin pihalla, ja taapero sai siellä touhuta kaikkien muiden kanssa, mutta me vanhemmat oltiin mukana. Se sujui ihan mahtavasti. Siellä hän makasi vesilätäkössä kaivelemassa lapiolla, keinui isosiskonsa kanssa, haki leluja, jutteli opettajille ja kaivoi lumikasaa. Suurimmaksi osaksi ajasta hän ei edes huomannut, että me vanhemmat oltiin siellä pihalla myös.

Huomenna päästään taas ulkoilemaan ja käydään hetki leikkimässä sisälläkin, ennen kuin lähdetään taas kotiin. Parin päivän päästä vuorossa on vielä lounas ja päikkärit päiväkodissa, joiden ajan me vanhemmat odotellaan. Sitten on pehmeä lasku ohi, ja ensi viikolla alkaa sitten ihan oikea päivähoito. Tämä on tosi hyvä tapa totutella päiväkotiin, kun saa rauhassa tutustua päiväkodin rytmiin ja tapoihin. Samalla tavalla totuteltiin aikanaan myös esikoisen ja keskimmäisen kanssa, jotka muuten aloittivat päivähoidon päivälleen neljä vuotta sitten samassa paikassa.

Disclaimer! Hanskattomat kuvat on otettu +8 asteen lämmössä ja oltiin näissä kamppeissa vain kuvien oton ajan. Eli n. 3min. 

Täällä Helsingissä kelit on just nyt todella arvaamattomat. Lumi sulaa nopealla vauhdilla, asteet ovat kunnolla plussalla, mutta maa on vielä kylmä. Tavallaan on jo välikausikeli, mutta meillä on vielä silti topat käytössä, koska on nopeampaa pukea vähemmän kerroksia ja yksi paksumpi vaate päällimmäiseksi. Mutta pian se välikausi jo tulee sieltä, ja nyt mä kirjoitinkin kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa listaa siitä, mitä varusteita taapero tarvitsee päiväkodin aloitukseen (näin lähestyvään välikausiaikaan). Toki näissä on päiväkoti-, vuodenaika- ja paikkakuntakohtaisia eroavaisuuksia, mutta tällä listalla pääsee ainakin hyvään alkuun.

Me saimme kuopukselle kaikki tarvittavat välikausivarusteet tähän kevääseen PO.Pista, joka on ollut meidän luottomerkki päiväkotivarusteissa jo vuosien ajan (ks. allaolevat kuvat v. 2014 & 2015).

Mitä ulkovarusteita lapsi tarvitsee mukaan päiväkotiin välikausivuodenaikaan (eli kevät & syksy)?

Kuorivaatteet

Tärkeää on laadukkaat kuorivaatteet, eli hyvällä vesipilarilla varustettu hengittävä haalari tai kuoritakki ja kuorihousut. Taaperolle usein haalari on helpompi pukea itse, mutta jotkut tykkäävät ennemmin takista ja housuista. Meillä on ollut taaperoikäisillä molempia käytössä, riippuen siitä, kummasta vaihtoehdosta lapsi on itse tykännyt enemmän. Tänä keväänä käytössä on taaperolla Polarn O. Pyretin suloisen pinkki kuorihaalari, jonka taapero valitsi ihan itse. Polarn O. Pyretin kuorihaalarissa on vesipilariarvo 10 000, täysin teipatut saumat ja se on täysin tuulenpitävä sekä hengittävä. Haalarissa on säädettävä vyötärö ja vaihdettavat jalkalenksut, sekä pitkä vetoketju toiseen lahkeeseen alas asti, joka helpottaa pukemista. Pienempien koossa vetoketjuja on vielä kaksi, mutta me otettiin vielä hieman reilu koko 98, joka luultavasti menee sitten myös syksyllä.

Kuorihanskat & lapasia/sormikkaita

Vedenpitävät hanskat, jotka pitävät kädet lämpimänä leikissä kuin leikissä. Lämpimämpiin ja kuivempiin päiviin on ihan hyvä olla myös sormikkaat tai lapaset.

Sadevaatteet

Vaikka kuorivaatteissa on yleensä parempi vedenpitävyys ja hengittävyys kuin sadevaatteissa, monet päiväkodit silti toivovat erikseen sadevaatteita. Tämä kannattaa varmistaa ihan päiväkodista. Sadevaatteita kannattaa kaupassa sovittaa välikausivaatteiden päälle, sillä niin ne usein puetaan. On tärkeää, että lapsi pystyy kuitenkin liikkumaan, eikä joudu seisoskelemaan vaan puupökkelönä pihalla vesikelillä. Me valittiin Polarn O. Pyretin sadevaatevalikoimasta aivan hurmaavan suloinen tummansininen pilkullinen sadetakki, sekä keltaiset henkselilliset sadehousut.

Sadehanskat

Meiltä nämä löytyivät jo valmiina, mutta Polarn O. Pyreteissä on ihania ja tosi laadukkaita sadehanskoja tähän kevääseen. Monet taaperot rakastavat vesileikkejä (ainakin meidän).

Välikerros kuori- ja/tai sadevaatteiden alle

Tähän suosittelen ehdottomasti merinovillaa! Merinovilla pitää lämpimänä ja kuivana ja hengittää hyvin. Polarn O. Pyretin merinovillavaatteet on todella laadukkaita ja pitkäikäisiä, meillä esim. on edelleen taaperolla käytössä sama villasetti, joka otettiin käyttöön 9kk iässä. Alkuun settiä käytettiin lahkeet ja hihat käärittynä, ja edelleen se menee kokonaan avattuna. Ollaan pesty ne miljoona kertaa, kun taapero on kaatanut niille ties mitä, mutta edelleen ovat nypyttömät ja siistit, kuten tuosta hieman alempana olevasta takki- ja harmaat villahousut -kuvasta näkyykin.

Merinovillalle vaihtoehtona on Polarn O. Pyretillä myös Windlfleece (jonka ympäristöystävällistä konepesua varten voi ostaa Guppyfriend -pesupussin). Lisäksi hyvä vaihtoehto on kevyttoppatakki, jonka voi kylmemmillä ilmoilla pukea kuorivaatteiden alle. Näissä kuvissa, joissa taaperolla on kuorihaalari, on hänellä myös kevyttoppis siellä alla. Se menee hyvin myös ihan vain yksinään esim. kaupunkitakkina. Pinkkiin hullaantunut taaperomme valitsi itse myös kevyttoppatakin värin, sen piti ehdottomasti olla pinkki.

Gore-tex -kengät tai muut vedenpitävät välikausikengät

On tärkeää, että jalat pysyvät kuivana kevätsäällä. Vedenpitävät välikausikengät on tosi hyvä olla, vaikka kesällä käyttäisikin mieluummin perus lenkkareita tai ballerinoja.

Kumisaappaat

Kumisaappaat on ainakin meidän päiväkodissa metsäretkillä pakolliset. Polarn O. Pyretin kumisaappaat on valittu esim. Loppi.Se -sivun testissä kaikkein parhaiksi, eikä ihme. Ne ovat sopivan kevyet, helppo lapsen itse pukea jalkaan ja niissä on hyvät ja pitävät pohjat. Meillä on ollut toisenkin merkin kumppareita, jotka esim. näin kevään jäällä ovat liian liukkaat. Näissä PO.Pin saappaissa on hyvin kuvioitu pohja, jonka ansiosta lapsi ei liukastu niin herkästi. Taapero valitsi itse tummansiniset raitakumisaappaat.

Lämmin pipo ja kevyempi pipo

Kevääseen meillä on Polarn O. Pyretin heijastava resoripipo, sekä viime kevään turkoosiraidallinen puuvillatrikoosetti. Heijastavat uutuuspipot ovat siis kauttaaltaan heijastavia ja niitä saa useassa eri värissä.

Kaulahuivi

On tärkeää suojata kaula hyvin, sillä kevättuuli on arvaamaton. Tähän sopii hyvin esim. trikoinen tuubihuivi.

Siinäpä ne tärkeimmät ulkokamppeet. Meillä on hyvin kaikki hanskassa tällä hetkellä, mikä on ihanaa. Polarn O. Pyretillä on tällä hetkellä meneillään tarjous, että kuoritakin ostaja saa kuorihousut puoleen hintaan. Aika loistava alennus siis arvokkaasta setistä! Kuoritakeissa ja -housuissa on aivan herkulliset värit!

Lopuksi kasasin vielä muistilistan kokonaisuudessaan siitä, mitä taaperolla olisi hyvä olla päiväkotia varten.

MUISTILISTA: MITÄ LAPSI TARVITSEE PÄIVÄKOTIIN

Sisätossut

Reppu

Vaihtovaatteita reppuun (alusvaatteita, sukkia, päikkäriasu, puhdas paita ja housut/sukkahousut)

Nimikointitarroja (kaikki mahdollinen on hyvä nimikoida, esim. tarramonsterilla on loistavat tarrat tähän tarkoitukseen)

Oma unilelu tai muu tärkeä juttu, jonka kanssa uni tulee paremmin

Aurinkolasit & aurinkovoide keväämmällä 

Vesipullo

Kuorivaatteet ja hanskat

Sadevaatteet ja hanskat

Vedenpitävät kengät

Kumisaappaat

Pipo ja huivi

Kuva perheestä 

Tuo viimeinen kohta, kuva perheestä, on musta aivan ihana juttu. Ainakin meidän päiväkodissa lapsilla on oman naulakkopaikkansa kaapin ovessa oma kuva ulkopuolella ja sisäpuolella sitten vanhempien tai koko perheen kuva, jota voi katsella aina, jos ikävä yllättää. Me valitaan yhdessä taaperon kanssa hänelle mieluisa kuva, joka viedään hänen oman kaappinsa oveen.

Me ollaan aika innoissamme tästä aloituksesta kaikki, varsinkin kun tämä päivä meni  niin hienosti. Tsemppiä hurjasti kaikille, joilla päiväkodin aloitus on lähiaikoina edessä! Pssst! Kannattaa käydä osallistumassa mun instagramin puolella (@iinalaura) arvontaan, jossa voi myös voittaa haluamansa kuoritakin tai kuorihaalarin!

Tuleeko teillä jotain muuta mieleen, mitä lapsi tarvitsee mukaan päiväkotiin? Millaiset varusteet te olette kokeneet kaikkein kätevimmiksi pienten lasten päiväkotiulkoilussa?

Viikon kuluttua meidän taaperolla alkaa päivähoidon pehmeä lasku ja parin viikon kuluttua sitten se ihan oikea päivähoito.

Ihan eilen me vasta piru vie harjoiteltiin esikoisen ja keskimmäisen kanssa päiväkotiin menemistä ensimmäistä kertaa. Ja siitäkin on jo neljä vuotta. NELJÄ vuotta.

Ihan vasta me pyyhittiin kyyneliä silmäkulmasta lasten ensimmäisessä kevätjuhlassa, kun kaksivuotias keskimmäinenkin siellä esiintyi muiden ryhmäläisten kanssa niin hienosti.

Ihan vasta mä lyllersin viimeisilläni raskaana meidän isompien lasten joulujuhlaan siihen samaan päiväkotiin ja kökötin mahani kanssa siellä päiväkodin penkillä juhlasalissa katsomassa esikoisen ihanaa Frozen-esitystä.

Ihan vastahan me kannettiin synnäriltä kotiin se pieni mytty, joka päästeli vastasyntyneen ihania ääniä, hapuili rintaa ja mahtui kätevästi kämmenen ja kyynärpään väliin.

Ja nyt hän on reipas kaksivuotias, joka parin viikon kuluttua aloittaa päivähoidon.

Alunperin päivähoidon piti alkaa jo helmikuun alusta, mutta tajuttiin, että tämä hiihtoloma olisi tullut heti siihen aloituksen päälle. Päätettiin siis ihan suosiolla myöhäistää hoidon aloitusta kuukaudella, niin päästään kunnolla harjoittelemaan ilman, että heti tulee pitkä tauko. Päivähoitoa on ainakin tämän kevään ajan kolmena päivänä viikossa, joten viikkoihin jää hyvin myös vapaapäiviä. Katsotaan sitten kesän jälkeen, että lisätäänkö viikkoon yksi hoitopäivä lisää, vai jatketaanko samalla tahdilla. Meidän lapset ovat aina olleet päivähoidossa kolme- tai nelipäiväistä viikkoa, koska se on tuntunut hyvältä ja ollut meille mahdollista. Näin on tarkoitus toimia taaperonkin kanssa eskariin asti, kun eskarissa sitten ei ylimääräisiä vapaapäiviä enää ole.

Kaksivuotias itse on kysynyt ehkä n. viimeiset kolme kuukautta joka aamu siskojen lähtiessä päiväkotiin ja kouluun, että ”Onko minullakin tänään dagispäivä?”. Ja joka aamu on pitänyt vastata, että ei tänään, mutta pian sinullakin alkaa päivähoito. Monta kertaa hän on myös suuttunut, ja painokkaasti ilmoittanut, että ”Mutta minäkin haluan mennä dagikseen!”. Ei siis olla oltu mitenkään järin jännittyneitä tai huolissaan tästä muutoksesta, uskotaan, että hän on oikein valmis tähän uuteen asiaan.

Siinä missä neljä vuotta sitten jännitin aivan älyttömästi sitä, että joku muu hoitaa meidän lapsia useana päivänä viikossa, nyt en jännitä sitä ollenkaan. Päiväkoti on se sama tuttu, jossa isommatkin lapset ovat olleet eskariin asti ja josta me tunnetaan kaikki aikuiset ja suurin osa lapsistakin. Taapero on leikkinyt päiväkodissa jo monta kertaa joulu- ja kevätjuhlien ja valokuvauspäivien sun muiden yhteydessä, ja hän on kaikille tuttu, vaikka ei hoidossa aiemmin olekaan ollut. Isosisko on vielä kevään ajan samassa päiväkodissa, ennen kuin syksyllä aloittaa eskarin ja siirtyy koulun yhteyteen. Tiedän, että meidän minityyppi tulee olemaan mitä parhaimmassa hoidossa juuri tuolla päiväkodissa, ihanien, tuttujen ja turvallisten aikuisten ympäröimänä.

Vaikka ollaan koko perhe innoissamme tästä hienosta uudesta askeleesta, niin tokihan se silti tuntuu haikealta. Nämä kaksi vuotta on menneet vaan niin älyttömän nopeasti. Tuntuu, että pää ei pysy perässä tässä tahdissa, jossa elämä etenee. Sama tunne on tosin tainnut olla siitä asti kun ensimmäisen lapsen sain rinnalle. Vaikka kuinka elää hetkessä ja parhaansa mukaan pysähtyy nauttimaan kaikesta mitä tapahtuu, se ajankulu pääsee silti aina yllättämään.

Haluaisi vaan purkittaa jokaisen ihanan lämpimän tunteen ja kaikki ne pienet hetket niin, että niihin voisi aina hypätä myöhemmin takaisin. Tokihan niihin voikin, kuvissa, videoissa ja muistoissa. Mutta ei se vaan ole sama juttu! Kyllä te tiedätte, jotka tunnette samalla tavalla. Ylpeyttä ja haikeutta. Onnea ja luopumisen tuskaa. Rakkautta ja ikävää. Vanhemmuus on jatkuvaa irti päästämistä ja syliin sulkemista. Pitää vaan olla rohkea ja luottaa omaan lapseen ja rakastaa niin täysillä kuin ikinä vaan pystyy. Vaikka suunnilleen jokainen uusi asia tuntuu musta aina vanhempana myös haikealta, se onni, ylpeys ja ilo on aina suurempaa.

Viikon kuluttua me aloitetaan harjoittelu päiväkodissa ja tiedän, että siitä tulee hauskaa. Tiedän jo valmiiksi, että jos joku itkee ekana oikeana hoitopäivänä, se olen minä. Tiedän, että me haetaan päiväkodista sitten tyyppi, joka puhua pulputtaa taukoamatta uusista kavereista ja siitä mitä on tehnyt. Luotan ihan täysillä siihen, että kaikki menee hyvin. Sitten me saadaan kaivattua rauhallista työaikaa päiviin, ja koko perheen yhteistä aikaa iltoihin ja viikonloppuihin. Siitä tulee ihanaa, ja tämä on hieno uusi juttu. Me ollaan ylpeitä meidän tyypistä, jonka kanssa tämänkin uuden askeleen ottaminen on hauskaa ja jännittävää.

Nyt me kuitenkin nautitaan tästä viimeisestä viikosta, jonka taapero on kotihoidossa ja me saadaan olla koko perhe isompia myöten yhdessä hiihtolomalla. Fiilistellään yhteisiä hetkiä ja otetaan kaikki ilo irti siitä, että ei ole yhtenäkään päivänä mitään pakollisia aikatauluja. Loman jälkeen ollaan varmasti oikein valmiita aloittamaan tämä uusi vaihe elämässä, ja ottamaan vastaan kaikki se ihana mitä se tuo tullessaan!

06

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ikioma Nimilappu Oy:n kanssa.

Hurjaa sanoa mutta enää viikko siihen että meidän esikoinen aloittaaa e-s-k-a-r-i-s-s-a! Hän on asiasta ihan uskomattoman innoissaan, ja olen onnellinen että meillä on vielä tämä useamman päivän Ruotsin reissu viimeisellä lomaviikolla, muuten päivien sisältö koostuisi varmaankin minuuttien laskemisesta ekan eskaripäivän alkamiseen. Eskari sijaitsee koulun yhteydessä, eli vanha pieni ja kodikas päiväkoti vaihtuu kerralla suurempaan ympäristöön, jossa on entistä tärkeämpää että omat tavarat pysyvät tallessa.

Päiväkodissa tunnustan olleeni joskus aavistuksen lepsu nimikoinnin kanssa, vaikka ulkovaatteet ja kengät ovatkin aina olleet nimikoituja. Kompaktissa päiväkodissa tavarat ovat pysyneet hyvin tallessa, eikä ole ollut ihan niin tarkkaa. Eskariin nimikoin kuitenkin nyt ihan kaiken, ja samalla tuli sitten nimikoitua vielä vanhassa päikyssä jatkavan keskimmäisenkin kaikki vaatteet ja asusteet. Meillä tosin haastetta aiheuttaa se, että tytöt vaihtelevat vaatteita keskenään ja heillä on varsinkin yläosien suhteen täsin yhteinen vaatekaapin sisältö. Ehkä sitä pitää alkaa erottamaan, ja tehdä niin että kodin ulkopuolella käytetään vain ”omia” vaatteita, niin pysyvät sitten varmasti tallessa.

Aikaisemmin olen nimikoinut vaatteet mustalla nimikointitussilla, mutta se on työlästä, ja varsinkin kun myyn mieluusti vaatteita eteenpäin, on kivempi että niihin ei jää nimiä. Ikioma Nimilappu -nimikointitarroilla vaatteiden nimikointi oli tosi helppoa ja huomattavasti nopeampaa kuin käsin nimien kirjoittelu. Tarrat saa myös poistettua, jotta myyntiin saa sitten laittaa ihan nimettömiä vaatteita, kun on aika laittaa ne eteenpäin. Toki vaatteiden nimikointi helpottaa ihan jo näin meidän perheen sisällä tarroilla – useimmat vaatteet kun käyvät jo meidän perheen sisällä läpi kolme eri käyttäjää.

Ikioma Nimilappu -sivustolla omien personoitujen tarrojen suunnittelu oli helppoa. Mä valkkasin meidän tytöille heidän mieltymystensä mukaan yksisarvis-aiheen klassisten nimitarrojen kuvaksi, ja toiselle vaaleanpunaista, toiselle mintunvihreää. Fontitkin voi valita itse, ja lukuisien eri kuvien lisäksi valittavana on myös Disney-, Vaiana-, Hello Kitty- ja Spiderman-kuvia nimilappujen somisteeksi. Klassiset nimitarrat ovat kaikkein edullisimpia, 120 tarraa saa hintaan 17.95. Piirroshahmotarrat maksavat 2 euroa enemmän/120 tarraa.

Itse suunnitellut nimitarrat tulevat suoraan postissa kotiin, ja tarrat ovat konepesun ja astianpesun kestäviä. Nimitarrat tulee kiinnittää vaatteen pesumerkintä- tai tuotelappuihin. Jos ne kiinnittää suoraan vaatteeseen, vesi läpäisee tekstiilikuidut, tuhoaa liiman ja nimitarrat irtoavat. Kiinnityksen jälkeen tulee odottaa 24 tuntia ennen ensimmäistä pesua. Mä kiinnitin osan pesumerkintä- ja osan tuotelappuihin, vähän sen mukaan mihin sai helpoiten. Tärkeintähän on että nimi on helposti sieltä nähtävissä. Tarroilla voi siis nimikoida melkeinpä mitä tahansa, ja mä nimikoinkin myös juomapullot, kumisaappaat, reput ja eväsrasiatkin tulevia metsäretkiä varten.

Helppojen nimitarrojen lisäksi sivustolta voi tilata myös heijastintarroja, sekä silitettäviä nimilappuja. Heijastintarrat oli tosi kätevää kiinnittää tyttöjen pyöräilykypäriin, joista kummaa kyllä heijastimet omasta takaa puuttuivat, vaikka muuten laadukkaat kypärät onkin kyseessä. Kypäristä tuli vaan entistä coolimmat uusilla tarroilla, ainakin tyttöjen mielestä. Lapsista saa muuten myös hyvät apurit nimikointipuuhiin. Ainakin meidän 4- ja 5-vuotiaat ovat varsin liekeissä tarroista kuin tarroista, ja pikkukädet saavat kätevästi kiinnitettyä tarrat pesulappuihin siinä missä isommatkin.

*Osa kuvissa näkyvistä vaatteista saatu blogin kautta. 

Käykää ihmeessä tutustumassa Ikioma Nimilappu -nettisivuihin, ja suunnitelkaa tarrat vaikka yhdessä lasten kanssa. Nyt jos koskaan on hyvä hetki suunnitella ja tilata ne, sillä ihan kohta eskari ja päiväkoti-syksy jo alkaa!

Nyt on ainakin yksi iso puuha to do -listalta hoidettuna ennen eskarin ja päiväkodin alkua. Kyllähän tässä jo vissit syksyvibat on havaittavissa, kun kirjoitellaan eskarista ja nimikoinnista. Apua, kesä, älä lopu ihan vielä <3

Ihanaa päivää kaikille!

Meidän tytöt aloittivat päiväkodin eilen kesäloman jälkeen, ja ajattelinkin koostaa omat vinkit päiväkodin aloitukseen. Nämä vinkit liittyvät enemmän siihen henkiseen puoleen, ja sain idean tähän postaukseen kun törmäsin eilen Minityylin erittäin kattavaan vinkkipostaukseen kaikista käytännön asioista mitkä pitää muistaa, käykää kurkkaamassa jos päiväkodin aloitus on ajankohtaista juuri nyt. On hyvä huolehtia käytännön asioista kuten varusteiden hankinnasta ja nimikoinnista, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on huolehtia siitä että päivähoidon aloitus sujuu mukavasti sekä lapselle että aikuisille.

Nykyään olettaisin että melkeinpä kaikissa päivähoitopaikoissa on käytössä pehmeä lasku? Sitä kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin vain on mahdollista. Pehmeä lasku alkoi meillä kotikäynnillä. Kuopuksen omahoitaja, esikoisen ryhmän opettaja, ja päiväkodin johtaja tulivat meille kotiin tutustumaan lapsiin ja meihin vanhempiin, ja leikkivät meidän lasten kanssa heidän omassa huoneessaan. Täytettiin myös kaiken maailman paperit joihin sai kertoa lasten luonteesta ja mieltymyksistä ja peloista ja kaikesta mahdollisesta. Näin lapsille heräsi luottamus uusia aikuisia kohtaan ja he saivat tutustua heihin omassa ympäristössään yhdessä vanhempien kanssa.

Tämän jälkeen me käytiin lasten kanssa tutustumassa viikon ajan päivittäin päiväkodin arkeen, eka päivänä aloitettiin ulkoilulla ja tokana päivänä leikittiin sisällä. Kolmantena oltiin jo mukana lounaallakin ja neljäntenä päivänä tytöt menivät päiväunille, ja mä odotin sillä aikaa taukohuoneessa. Tarkoituksena oli jatkaa seuraavalla viikolla vielä niin, että tytöt jäävät aina pieneksi hetkeksi päiväkotiin yksin, ja lopulta ovat yhden kokonaisen päivän siellä yksin. Meille kävi niin hölmösti että tultiin sitten kaikki kipeäksi, ja tämä toinen pehmeän laskun viikko jäi kokematta. Viikon tauon jälkeen tytöt menivät kylmiltään suoraan koko päiväksi hoitoon ilman mua, koska ei ollut vaihtoehtoja.

Ja arvatkaa mitä? Se sujui hyvin. Paikka oli kuitenkin ehtinyt tulla tutuksi, kuten myös hoitajat ja leikkikaverit. Vaikka nuorempi oli vasta vuoden ja 10 kuukautta hoidon aloittaessaan, oli hänkin ehtinyt tutustua omahoitajaansa jota oli tavannut kuitenkin monta kertaa, ja omahoitaja toi turvaa. Alle 3-vuotiailla myös omahoitaja on käsittääkseni vakio käytäntö. Meillä molemmat ovat jo isompien ryhmissä, eikä omahoitajaa enää ole, mutta ensimmäiset 1,5 vuotta kuopuksella oli läheinen omahoitaja, jolle hän askarteli kotonakin kortteja, ja johon hän päiväkodissa turvautui aina jos tuli jokin tilanne jossa hän turvaa tai apua kaipasi.

Ainakin mun pahin pelko oli se että  kun aloitetaan päivähoito, molemmat huutavat naamat punaisena ja takertuvat mun jalkaan kun yritän lähteä töihin. Koska tiedän, että siinä tilanteessa olisi ihan pirun vaikea vaan lähteä ja uskoa että kyllä se päivä hyvin sujuu. Meillä ei ensimmäisten viikkojen aikana onneksi kertaakaan tullut tätä tilannetta, joskus niiden jälkeen kyllä satunnaisesti aina välillä. Silloin on vaan purtava hammasta, halittava ja lähdettävä sinne töihin. Jos itseä itkettää, niin itkeä sitten vasta ulkopuolella, jotta viestittää lapselle että päiväkoti on turvallinen paikka, eikä sinne jäämisessä ole mitään pahaa. Ja aina, aina se lapsi rauhoittuu suunnilleen heti kun vanhempi häviää näköpiiristä. Toki hoitajaa voi pyytää vaikka laittamaan viestin kun lapsi on rauhoittanut, jos se tuo itselle mielenrauhaa. Mulle on pari kertaa laitettu viesti, se on kilahtanut puhelimeen samalla kun olen painanut päiväkodin portin kiinni.

Lapsella ja vanhemmalla on molemmilla oikeus ikävään. Koska onhan se nyt ikävää olla erossa. Meillä joskus lapset sanovat että ”Äiti minulle tulee sinua ikävä!” ja mä sanon siihen, että niin mullekin tulee ikävä, koska tottahan se on. Mutta sitten lisään perään, että onneksi päivä menee nopeasti ja ikävä unohtuu kun on kivaa tekemistä, ja että iltapäivällä sitten taas nähdään. Ikävää ei missään nimessä kannata kieltää, mutta kannattaa rohkaista sillä tavalla että ikävästä huolimatta tulee kiva päivä varmasti.

Iltapäivällä haettaessa lapset vaihtelevasti joko juoksevat suoraan syliin, tai sitten heillä on joku niin jännä leikki kesken ettei kotiinlähtö edes vielä huvittaisi. Yleensä annan heille aikaa lopettaa leikin ja samalla mä kyselen aina lasten päivän kuulumiset hoitajalta tai opettajalta. Hakiessani lapsia mä haluan olla heti täysillä läsnä ja näyttää miten iloinen olen että saan nähdä heidät pitkän päivän jälkeen, silloin ei lörpötellä puhelimeen tai varsinkaan näprätä facebookia.  Autossa kotimatkalla heti jutellaan mitä kaikkea on päivän aikana tapahtunut. Olen huomannut sen, että monet asiat lapsilla tulevat kuitenkin mieleen vasta vähän myöhemmin illalla. Heti päivän tapahtumia kysellessä vastaus saattaa olla luokkaa ”no me leikittiin ja käytiin ulkona ja oli kiva päivä”, mutta sitten illalla alkaakin tulla jos jonkinlaista tarinaa. Me jutellaan muutenkin paljon, mutta vielä ennen nukkumaanmenoa yleensä käydään läpi päivän tapahtumia ja lapsi saa kertoa mitä hänelle kuuluu. Näin ollen kaikki asiat saa pois mielestä ennen nukkumaanmenoa, ja uni tulee hyvin.

Ei se päiväkodin aloitus mitään rakettitiedettä ole, ja uskon että se sujuu suurimmalla osalla lapsista tosi hyvin. Tärkeintä on varmasti kuunnella lasta itseään ja sitä miten hän reagoi muutokseen. Ja kaikilla on joskus huonoja aamuja, meilläkin on ollut aamuja jolloin on tehnyt mieli vaan luovuttaa ja mennä peiton alle piiloon. Mutta kyllä niistäkin aina selviää. Aamuja helpottaa aina se, jos laittaa illalla jo kaiken valmiiksi vaatteita ja mukaan otettavaa lelua myöten.

Tsemppiä kaikille joilla alkaa uudenlainen arki! Meillä alkoi esikoisen viimeinen vuosi päiväkodissa, ensi vuonna hän menee eskariin, ihan hullua. Mahtavaa alkanutta elokuuta <3