Helpotusta vaatteiden nimikointirumbaan – Ikioma Nimilappu

06.08.2017

06

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ikioma Nimilappu Oy:n kanssa.

Hurjaa sanoa mutta enää viikko siihen että meidän esikoinen aloittaaa e-s-k-a-r-i-s-s-a! Hän on asiasta ihan uskomattoman innoissaan, ja olen onnellinen että meillä on vielä tämä useamman päivän Ruotsin reissu viimeisellä lomaviikolla, muuten päivien sisältö koostuisi varmaankin minuuttien laskemisesta ekan eskaripäivän alkamiseen. Eskari sijaitsee koulun yhteydessä, eli vanha pieni ja kodikas päiväkoti vaihtuu kerralla suurempaan ympäristöön, jossa on entistä tärkeämpää että omat tavarat pysyvät tallessa.

Päiväkodissa tunnustan olleeni joskus aavistuksen lepsu nimikoinnin kanssa, vaikka ulkovaatteet ja kengät ovatkin aina olleet nimikoituja. Kompaktissa päiväkodissa tavarat ovat pysyneet hyvin tallessa, eikä ole ollut ihan niin tarkkaa. Eskariin nimikoin kuitenkin nyt ihan kaiken, ja samalla tuli sitten nimikoitua vielä vanhassa päikyssä jatkavan keskimmäisenkin kaikki vaatteet ja asusteet. Meillä tosin haastetta aiheuttaa se, että tytöt vaihtelevat vaatteita keskenään ja heillä on varsinkin yläosien suhteen täsin yhteinen vaatekaapin sisältö. Ehkä sitä pitää alkaa erottamaan, ja tehdä niin että kodin ulkopuolella käytetään vain ”omia” vaatteita, niin pysyvät sitten varmasti tallessa.

Aikaisemmin olen nimikoinut vaatteet mustalla nimikointitussilla, mutta se on työlästä, ja varsinkin kun myyn mieluusti vaatteita eteenpäin, on kivempi että niihin ei jää nimiä. Ikioma Nimilappu -nimikointitarroilla vaatteiden nimikointi oli tosi helppoa ja huomattavasti nopeampaa kuin käsin nimien kirjoittelu. Tarrat saa myös poistettua, jotta myyntiin saa sitten laittaa ihan nimettömiä vaatteita, kun on aika laittaa ne eteenpäin. Toki vaatteiden nimikointi helpottaa ihan jo näin meidän perheen sisällä tarroilla – useimmat vaatteet kun käyvät jo meidän perheen sisällä läpi kolme eri käyttäjää.

Ikioma Nimilappu -sivustolla omien personoitujen tarrojen suunnittelu oli helppoa. Mä valkkasin meidän tytöille heidän mieltymystensä mukaan yksisarvis-aiheen klassisten nimitarrojen kuvaksi, ja toiselle vaaleanpunaista, toiselle mintunvihreää. Fontitkin voi valita itse, ja lukuisien eri kuvien lisäksi valittavana on myös Disney-, Vaiana-, Hello Kitty- ja Spiderman-kuvia nimilappujen somisteeksi. Klassiset nimitarrat ovat kaikkein edullisimpia, 120 tarraa saa hintaan 17.95. Piirroshahmotarrat maksavat 2 euroa enemmän/120 tarraa.

Itse suunnitellut nimitarrat tulevat suoraan postissa kotiin, ja tarrat ovat konepesun ja astianpesun kestäviä. Nimitarrat tulee kiinnittää vaatteen pesumerkintä- tai tuotelappuihin. Jos ne kiinnittää suoraan vaatteeseen, vesi läpäisee tekstiilikuidut, tuhoaa liiman ja nimitarrat irtoavat. Kiinnityksen jälkeen tulee odottaa 24 tuntia ennen ensimmäistä pesua. Mä kiinnitin osan pesumerkintä- ja osan tuotelappuihin, vähän sen mukaan mihin sai helpoiten. Tärkeintähän on että nimi on helposti sieltä nähtävissä. Tarroilla voi siis nimikoida melkeinpä mitä tahansa, ja mä nimikoinkin myös juomapullot, kumisaappaat, reput ja eväsrasiatkin tulevia metsäretkiä varten.

Helppojen nimitarrojen lisäksi sivustolta voi tilata myös heijastintarroja, sekä silitettäviä nimilappuja. Heijastintarrat oli tosi kätevää kiinnittää tyttöjen pyöräilykypäriin, joista kummaa kyllä heijastimet omasta takaa puuttuivat, vaikka muuten laadukkaat kypärät onkin kyseessä. Kypäristä tuli vaan entistä coolimmat uusilla tarroilla, ainakin tyttöjen mielestä. Lapsista saa muuten myös hyvät apurit nimikointipuuhiin. Ainakin meidän 4- ja 5-vuotiaat ovat varsin liekeissä tarroista kuin tarroista, ja pikkukädet saavat kätevästi kiinnitettyä tarrat pesulappuihin siinä missä isommatkin.

*Osa kuvissa näkyvistä vaatteista saatu blogin kautta. 

Käykää ihmeessä tutustumassa Ikioma Nimilappu -nettisivuihin, ja suunnitelkaa tarrat vaikka yhdessä lasten kanssa. Nyt jos koskaan on hyvä hetki suunnitella ja tilata ne, sillä ihan kohta eskari ja päiväkoti-syksy jo alkaa!

Nyt on ainakin yksi iso puuha to do -listalta hoidettuna ennen eskarin ja päiväkodin alkua. Kyllähän tässä jo vissit syksyvibat on havaittavissa, kun kirjoitellaan eskarista ja nimikoinnista. Apua, kesä, älä lopu ihan vielä <3

Ihanaa päivää kaikille!


Puhtaat kädet

18.01.2017

Olen mukana SCA Torkin ja Lifien Ellan käsienpesukoulu -kampanjassa, joka on äärmmäisen ajankohtainen näin pahimpana flunssakautena ja varsinkin kun meille on pian syntymässä pieni vauva. Meidän tytöt ovat päivähoidossa, ja käsihygienia on varsinkin siksi erityisen tärkeä ja meidän perhettä koskettava asia. Hyvällä käsihygienialla on mahdollisuus ehkäistä monia sairastumisia, ja vähentää niin lasten kuin vanhempienkin sairaspoissaoloja.

Ellan käsienpesukoulu kokemuksia

Mä olen itse todella tarkka hyvästä käsihygieniasta, ja olen pyrkinyt opettamaan samaa tarkkuutta lapsillenikin jo aivan pienestä asti. Etenkin pian esikouluikäinen esikoisemme on myös itse hyvin tunnollinen käsien pesijä, ja muistaa pestä kädet oma-aloitteisesti aina kun tilanne sitä vaatii: vessakäynnin jälkeen, ennen ruokailua ja ruuanlaittoa, ulkoa tullessa tai muuten kotiin tultaessa, niistämisen jälkeen ja tietenkin myös silloin kun kädet ovat näkyvästi likaiset. Hän myös osaa jo hyvin oikean käsienpesutekniikan saippualla ja vedellä ja käyttää pesuun suositellut 20 sekuntia, eikä vain hutaise nopeasti käsiä veden alla ja heiluttele sitten kuivaksi.

3-vuotiaan kanssa ollaan vielä siinä vaiheessa, että käsienpesusta pitää muistuttaa ja siinä myös tarvittaessa auttaa. Usein hän on siinä joko vähän turhan nopea, tai sitten unohtuu leikkimään saippualla. Myös kuivauksen kanssa pitää olla tarkkana, sillä oikeaoppinen kuivaus hankaamalla takaa sen että bakteerit oikeasti irtoavat käsistä ja jäävät pyyhkeeseen.

Lasten päiväkodissa käsihygieniasta on huolehdittu hyvin. Lapset pesevät kädet aina vanhemman kanssa aamulla päiväkotiin tullessaan, ja sen jälkeen hoidossa kaikissa aiemmin luetelluissa tilanteissa myös. Lisäksi kädet pestään ennen kotiin lähtöä, mikäli lapset ovat vielä sisällä leikkimässä. Päiväkodin vessoissa on lapsille yksinkertaiset kuvalliset käsienpesuohjeet ja helposti saatavilla niin saippuaa kuin paperipyyhkeitä kuivaukseen. Aikuiset valvovat lasten käsienpesua. Ellan käsienpesukoulun käsienpesuohjeet kuuluvat näin:

1. Kostuta kädet lämpimällä vedellä.

2. Levitä käsiin nestemäistä tai vaahtosaippuaa, hiero käsiä yhteen ja puhdista hyvin käsien kaikki pinnat.

3. Huuhtele puhtaalla vedellä.

4. Kuivaa kädet hyvin paperipyyhkeeseen.

Hyvä käsihygienia on varsinkin päiväkodissa tosi tärkeää, kun kaikki lapset leikkivät samoilla leluilla ja koskettelevat samoja pintoja, ja ylipäätään hengaavat samoissa tiloissa yhdessä. Jos ei puhtaudesta huolehdita, taudit leviävät todella nopeasti. Olen tosi iloinen että meidän päiväkodissa puhtaudesta huolehditaan hyvin, eikä tässä parin vuoden päiväkotiuran aikana ole ollut mitään merkittäviä epidemioita, vaikka toki kaikilta taudeilta ei voikaan välttyä vaikka kuinka hyvin huolehtisi.

Me testattiin lasten kanssa sormivärien avulla, kuinka hyvin he pesevät itse kätensä ja olin positiivisen yllättynyt kun sekä viisivuotias että kolmivuotias pesivät käsiänsä niin kauan että missään ei enää ollut pisaraakaan sormiväriä jäljellä. Saimme SCA Torkin Ellan käsienpesukoulu-materiaalien mukana myös tarrat jotka voi liimata vessaan, ja niissä neuvotaan oikea käsienpesutekniikka yksinkertaisesti. Lapset saivat itse liimata tarrat ja he innostuivat huomatessaan että tarrat olivat samoja kuin päiväkodissakin on.

Mä en ole sellainen hysteerinen äiti joka saa slaagin jos lapsi maistaa hiekkaa tai poimii rusinan lattialta suuhunsa, mutta käsienpesusta huolehtiminen kuuluu mun mielestä kyllä jokaisen vanhemman vastuulle. Se kuuluu ihan normaaliin muiden ihmisten kunnioittamiseen ja käytöstapoihin, että ei turhan takia levittele bakteereja ja viruksia ympäriinsä. Ihan samoin kuin se, että kipeää lasta ei viedä hoitoon tai kaverille kylään, sisäleikkipuistoista puhumattakaan.

Kun meidän perheen uusin tulokas on syntynyt, puhtaudesta huolehtiminen on entistäkin tärkeämpää. Vastasyntynyt on pieni ja hauras eikä tosiaankaan elämänsä ekoina viikkoina kaipaa flunssia, vatsatauteja tai mitään muitakaan ikävyyksiä seuraksi. Täytyy toivoa että ajankohdasta huolimatta säästytään hänen kanssaan tartuntataudeilta mahdollisimman pitkään.

Ellan käsienpesukoulu materiaalit Ellan käsienpesukoulu diplomi

Ellan käsienpesukoulu -opetusmateriaalit voi tilata ilmaiseksi SCA Torkin sivuilta. Sivuilla on myös paljon tietoa jota kannattaa käydä selailemassa! Materiaaliin kuuluu tarrojen ja mahtavien diplomeiden lisäksi mm. juliste sekä hauska Ella ja kumppanit pysäyttävät epidemian -kirja. Suosittelen näitä ehdottomasti päiväkotien lisäksi ihan kaikille perheillekin, meidän lapset tykkäsivät ja näiden avulla oli helppoa ja hauskaa käydä läpi oikeaa käsienpesutekniikkaa. Lapsille löytyy myös hauska ja opettava sovellus – Ellan käsienpesuseikkailu, jonka voi ladata ilmaiseksi App Storesta tai Google Playsta.

Yhteistyössä SCA Tork.

Tork_Primary_Logo_2013_CMYK (1)

Kuinka teillä huolehditaan hyvästä käsihygieniasta? Minkä ikäisenä lapset ovat oppineet itse pesemään kädet huolellisesti?


Loppiaisviikonlopun meininkejä

09.01.2017

Kiitos ihan hurjasti teille kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille tsempistä! Sitä todellakin tarvitaan. Toistaiseksi olen pärjännyt onneksi Panadolin ja kuumavesipullon sekä levon avulla, mikä on hyvä. Ei tässä montaa päivää tarvitse pakkolevätä enää mutta jokainen mahassa vietetty päivä on kuitenkin hyväksi vauvalle vielä tässä vaiheessa ja helpottaa elämää syntymän jälkeen, ja siksi olen rauhassa.

Olen saanut paljon töitä tehtyä etukäteen ja nyt mieli on kevyt. Vaikka lähtö tulisi milloin tahansa, niin sovitut pakolliset hommat on jo tehtynä. Olen aika ylpeä itsestäni, kun eilen vielä hieman heikohkojen yöunien ja supistellun illan jälkeen jaksoin puurtaa kaiken valmiiksi. Onneksi kerettiin viettää aivan ihana ja touhuntäyteinen lomaviikko tyttöjen kanssa ennen kuin supistukset alkoivat, ja mulle sekä tytöille jäi lomasta tosi hyvä fiilis.

Kun kysyin tytöiltä, mikä lomassa oli parasta, niin se oli kuulemma se että oltiin kaikki yhdessä ja tehtiin kaikkea kivaa. Rakenneltiin legoilla ja pelattiin ja ulkoiltiinkin. Ihan kiva että uskalsin vielä lauantaina lähteä ulos ennen kuin supistukset alkoivat, niin jäi siitäkin koko perheelle mukava lomamuisto. Vaikka en hirveästi voinut ulkona touhuillakaan niin jo se tuntui olevan tytöille ihana juttu että äiti oli mukana ja näki heidän hienot lumienkelinsä ja kuinka hurjan nopeaa vauhtia he laskivat liukumäkeä alas.

Kolme viikkoa kotona lasten kanssa myös vähän korvasi sitä kökköä fiilistä mikä mulle edellisestä pitkästä lomasta jäi kun olin itse niin väsynyt ja pahoinvoiva silloin. Nyt sain vietettyä sitä ihanaa laatuaikaa lasten kanssa juuri niinkuin toivoinkin. Loppulomasta tytöt alkoivat jo odottaa pääsyä dagikseen, taisi tulla kavereita ikävä. Molemmat kirjoittelivat salaisia viestejä kavereilleen ja piirsivät kuvia missä oli tarhakavereita. Kai se on jo myönnettävä että tuossa iässä kaverit alkavat olla jo aivan supertärkeitä!

Loman jälkeen eletään muutenkin jännittäviä aikoja kuin lähestyvän synnytyksen vuoksi, nimittäin meidän esikoisella koittaa pian förskolaniin tutustuminen ja hakeminen – iik! Mua jännittää että päästäänkö me koko tutustumiseen vai olenko silloin juuri synnärillä, mutta toivotaan parasta. Ollaan kaikki aivan innoissaan, kaikkein eniten tietenkin neiti itse joka odottaa todella kovasti että pääsee samaan kouluun johon kaverit viime syksynä lähtivät tutusta päiväkodista. Jotenkin se että eskari ja koulu ovat samassa tekee tästä niin paljon isomman jutun, itse kun vaan aikoinaan siirryin omassa päiväkodissani eskariryhmään mutta muuten kaikki jatkui samaan tapaan. Meillä on jännittävä vuosi edessä, se on selvää. Mutta aivan ihana vuosi myös, siitä olen varma.

Nyt on aika koittaa elellä niin normaalia arkea kuin näissä olosuhteissa on mahdollista siihen asti että vauveli syntyy, ja sen jälkeen lomaillaan taas ja tutustutaan uuteen pieneen perheenjäseneen rauhassa kaikki neljä.

Ihanaa tammikuista arkiviikkoa kaikille <3


Ajatuksia tulevaisuudesta

08.09.2016

Meidän tulevaisuus kolmen mukulan kanssa on tuntunut mietityttävän monia, miten käy töiden, mahdollisten opintojen, päivähoidon ja muiden asioiden ja aiotaanko me jäädä tähän kämppään vai etsiä isompi. Ajattelin valottaa meidän ajatuksia jonkin verran, vaikka moni asia on näin alussa vielä myös epäselvää eikä olla päätetty mitään absoluuttisia ratkaisuja vielä. Selvää on ainoastaan se että me odotetaan ensi vuotta ihan äärettömän innoissamme koko perhe ja siitä tulee varmasti mahtava.

Mun päätyöni on nykyään tämä blogi, ja päätoimisen bloggaajan on vähän hankalaa pitää täyttä äitiyslomaa, kun ei kukaan muukaan tätä blogia voi kirjoittaa ja elää mun elämää. Äidin on kuitenkin pakko pitää omat neljä kuukauttaan perhevapaista, ja toki mä ne pidänkin ja otan ehkä blogin kanssa vähän rennommalla asenteella, mutta loput vanhempainvapaat meillä pitää näillä näkymin Otto. Silloin me saadaan olla molemmat yhdessä kotona, ja itsehän en mitään hyödy ansiosidonnaisen äitiyspäivärahan mahdollisuudesta kun teen töitä ja tienaan kokoajan, eli saan äitiyspäivärahan muutenkin minimimääräisenä. Näin ollen meille on myös taloudellisesti kannattavaa että Otto pitää vapaita, kun hän saa olla ihan kunnolla vanhempainvapaalla ja saa siitä vieläpä hyvän korvauksen.

Siksi mä kovasti ensi vuotta odotankin, että saadaan olla yhdessä oikein kunnolla. Kukaan ei voi vielä tietää millainen nukkuja meidän vauva tulee olemaan, joten se on sitten ensi vuonna vasta nähtävissä että millaista oma arkeni blogin ja pikkuvauvan kanssa tulee olemaan, raskasta vai helppoa vai jotain siltä väliltä. Onneksi on Otto, jonka kanssa vauva-arkea yhdessä eletään, eikä mun tarvitse yksin organisoida kaikkea vaan ainoastaan oma puoliskoni. Uskon että tällä kertaa meillä on paremmat voimavarat arkeen kuin koskaan aikaisemmin, vaikka ei aiemminkaan valittamista ole ollut.

Vauvan syntyessä Zelda on jo melkein nelivuotias, ja esikoinen viimeistä kevättään päiväkodissa ennen esikoulun alkua. Luultavasti molemmat jatkavat päivähoidossa edelleen, mutta emme ole vielä päättäneet lisätäänkö viikkoon toinenkin vapaapäivä vai ei. En näe ainakaan itse minkäänlaista järkeä siinä että esikoinen otettaisiin pois muutamaksi kuukaudeksi ennen kuin hän aloittaisi samojen kavereiden kanssa eskarin sitten syksyllä. Myös kuopus kulkee mukavasti siinä samalla päiväkotiin missä hänellä on omat tärkeät kaverit ja jutut. Molemmat ovat tykänneet olla hoidossa alusta asti, ja tyttöjen positiivinen kokemus hoidosta vaikuttaa myös.

Meillä lapset eivät koskaan ole olleet vanhempiensa kokopäivätöistä huolimatta päivähoidossa kokonaisia päiviä eivätkä viikkoja, vaan päivät ovat aina max. 5-7h mittaisia ja viikossa on aina ollut vähintään yksi vapaapäivä. Ollaan saatu aikataulut sumplittua Oton kanssa niin että tämä on aina onnistunut, ja ollaan siitä hurjan kiitollisia että tällainen mahdollisuus on ollut. Itse näen helpoimmaksi jatkaa samalla tutulla kuviolla, enkä alkaa metsästämään kiven alta kerhopaikkaa jonne lapset pääsisivät aina vain kahdeksi tai kolmeksi tunniksi kerrallaan.

Suurin tekijä on kuitenkin se että kaupungin kerhoja ei ole tarjolla ruotsinkielisenä, ja kielellisen kehityksen kannalta olisi mun mielestä tosi huono juttu jäädä juuri ennen ruotsinkielistä eskaria ja koulutien alkua pois sieltä missä tukea kieleen eniten tarjotaan kodin lisäksi.  Uskon että päivähoidossa jatkaminen on kaikkein järkevin ratkaisu meille. Varmasti kuitenkin vietetään kevään aikana ja kesällä lasten kanssa pari (tai useampi) pidempää lomaa niin että he ovat kokonaan pois hoidosta, kun siihen on kerran mahdollisuus.

Tuleva kuopus syntyy keskelle vuoden pimeintä ja kylmintä aikaa ja se on tietenkin nostattanut omalta osaltaan kuumetta matkustaa jonnekin vähän lämpimämpään länsimaahan. Ei ihan vastasyntyneen kanssa, mutta jossain vaiheessa vähän myöhemmin keväällä. Ei olla päätetty tämänkään suhteen vielä mitään varmaa, että minne ja kuinka pitkäksi aikaa, mutta aihe pyörii usein keskusteluissa. Haaveissa siintää ehkäpä noin kuukauden reissu tai jopa pidempi, riippuen kovasti siitä millaista arki tulevan tyypin kanssa on, ja parista muusta jutusta. Ja niistä muista jutuista saammekin sopivan aasinsillan uuteen asuntoon, sillä se vaikuttaa matkustukseenkin kaikkein eniten.

Meillä ei siis ole vielä kiikarissa uutta asuntoa, mutta sellainen on etsinnässä. Ollaan annettu itsellemme aikaa ensi kesään asti löytää se unelmien asunto. Ei haluta muuttaa mihinkään mikä ei tunnu tismalleen oikealta, ei haluta muuttaa kauas nykyisestä talosta eikä haluta tyytyä mihinkään nykyistä huonokuntoisempaan. Se rajaa vaihtoehdot aika vähiin, sillä olimme tämän asunnon ensimmäiset asukkaat talon valmistuessa vuonna 2012. Nykyinen alue tuntuu vaan niin omalta, ollaan asuttu täällä siitä asti kun Tiara oli ihan vauva, ja ollaan rakennettu koko elämä tänne. Myös päiväkoti ja koulu ovat tulleet tutuksi tästä läheltä, ja halutaan että lapset saavat jatkaa juuri niissä, tutussa seurassa ja tutussa ympäristössä. Täällä on sopivasti rauhaa mutta pääsee kuitenkin tarpeeksi nopeasti kaupunkiin. Ollaan siis päästy yhteisymmärrykseen siitä, että missä halutaan asua, kun aiemmin kirjoitin että aihe on keskustelun alla mulla ja Otolla. Tämä alue on sopiva kompromissi keskustan ja Espoon lintukodon väliltä.

Vauva ei vie mitenkään hirveästi tilaa oletetulla puolen metrin pituudellaan, ja hän mahtuu hyvin tähän nykyiseen kotiin, mutta tavoitteena on että kun esikoinen aloittaa eskarin ensi syksynä, on hänellä ihan ikioma huone niin halutessaan. Tavallaan jo kutkuttaa ajatus edessä siintävästä muutosta, mutta toisaalta on hirveän haikeaa luopua myös tästä rakkaasta asunnosta, jossa me ollaan luotu niin paljon muistoja ja menty niin paljon eteenpäin. Ei me tähän kuitenkaan ikuisesti mahduta, joten pakko tästä on joskus luopua!

Paljon jännittäviä muutoksia edessä ensi vuonna, onneksi nyt saa vielä vähän aikaa kuitenkin myös nauttia tästä vanhasta ja tutusta ja tasaisesta arjesta ja valmistautua rauhassa kaikkeen.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille! <3


Vinkit päiväkodin aloitukseen

02.08.2016

Meidän tytöt aloittivat päiväkodin eilen kesäloman jälkeen, ja ajattelinkin koostaa omat vinkit päiväkodin aloitukseen. Nämä vinkit liittyvät enemmän siihen henkiseen puoleen, ja sain idean tähän postaukseen kun törmäsin eilen Minityylin erittäin kattavaan vinkkipostaukseen kaikista käytännön asioista mitkä pitää muistaa, käykää kurkkaamassa jos päiväkodin aloitus on ajankohtaista juuri nyt. On hyvä huolehtia käytännön asioista kuten varusteiden hankinnasta ja nimikoinnista, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on huolehtia siitä että päivähoidon aloitus sujuu mukavasti sekä lapselle että aikuisille.

Nykyään olettaisin että melkeinpä kaikissa päivähoitopaikoissa on käytössä pehmeä lasku? Sitä kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin vain on mahdollista. Pehmeä lasku alkoi meillä kotikäynnillä. Kuopuksen omahoitaja, esikoisen ryhmän opettaja, ja päiväkodin johtaja tulivat meille kotiin tutustumaan lapsiin ja meihin vanhempiin, ja leikkivät meidän lasten kanssa heidän omassa huoneessaan. Täytettiin myös kaiken maailman paperit joihin sai kertoa lasten luonteesta ja mieltymyksistä ja peloista ja kaikesta mahdollisesta. Näin lapsille heräsi luottamus uusia aikuisia kohtaan ja he saivat tutustua heihin omassa ympäristössään yhdessä vanhempien kanssa.

Tämän jälkeen me käytiin lasten kanssa tutustumassa viikon ajan päivittäin päiväkodin arkeen, eka päivänä aloitettiin ulkoilulla ja tokana päivänä leikittiin sisällä. Kolmantena oltiin jo mukana lounaallakin ja neljäntenä päivänä tytöt menivät päiväunille, ja mä odotin sillä aikaa taukohuoneessa. Tarkoituksena oli jatkaa seuraavalla viikolla vielä niin, että tytöt jäävät aina pieneksi hetkeksi päiväkotiin yksin, ja lopulta ovat yhden kokonaisen päivän siellä yksin. Meille kävi niin hölmösti että tultiin sitten kaikki kipeäksi, ja tämä toinen pehmeän laskun viikko jäi kokematta. Viikon tauon jälkeen tytöt menivät kylmiltään suoraan koko päiväksi hoitoon ilman mua, koska ei ollut vaihtoehtoja.

Ja arvatkaa mitä? Se sujui hyvin. Paikka oli kuitenkin ehtinyt tulla tutuksi, kuten myös hoitajat ja leikkikaverit. Vaikka nuorempi oli vasta vuoden ja 10 kuukautta hoidon aloittaessaan, oli hänkin ehtinyt tutustua omahoitajaansa jota oli tavannut kuitenkin monta kertaa, ja omahoitaja toi turvaa. Alle 3-vuotiailla myös omahoitaja on käsittääkseni vakio käytäntö. Meillä molemmat ovat jo isompien ryhmissä, eikä omahoitajaa enää ole, mutta ensimmäiset 1,5 vuotta kuopuksella oli läheinen omahoitaja, jolle hän askarteli kotonakin kortteja, ja johon hän päiväkodissa turvautui aina jos tuli jokin tilanne jossa hän turvaa tai apua kaipasi.

Ainakin mun pahin pelko oli se että  kun aloitetaan päivähoito, molemmat huutavat naamat punaisena ja takertuvat mun jalkaan kun yritän lähteä töihin. Koska tiedän, että siinä tilanteessa olisi ihan pirun vaikea vaan lähteä ja uskoa että kyllä se päivä hyvin sujuu. Meillä ei ensimmäisten viikkojen aikana onneksi kertaakaan tullut tätä tilannetta, joskus niiden jälkeen kyllä satunnaisesti aina välillä. Silloin on vaan purtava hammasta, halittava ja lähdettävä sinne töihin. Jos itseä itkettää, niin itkeä sitten vasta ulkopuolella, jotta viestittää lapselle että päiväkoti on turvallinen paikka, eikä sinne jäämisessä ole mitään pahaa. Ja aina, aina se lapsi rauhoittuu suunnilleen heti kun vanhempi häviää näköpiiristä. Toki hoitajaa voi pyytää vaikka laittamaan viestin kun lapsi on rauhoittanut, jos se tuo itselle mielenrauhaa. Mulle on pari kertaa laitettu viesti, se on kilahtanut puhelimeen samalla kun olen painanut päiväkodin portin kiinni.

Lapsella ja vanhemmalla on molemmilla oikeus ikävään. Koska onhan se nyt ikävää olla erossa. Meillä joskus lapset sanovat että ”Äiti minulle tulee sinua ikävä!” ja mä sanon siihen, että niin mullekin tulee ikävä, koska tottahan se on. Mutta sitten lisään perään, että onneksi päivä menee nopeasti ja ikävä unohtuu kun on kivaa tekemistä, ja että iltapäivällä sitten taas nähdään. Ikävää ei missään nimessä kannata kieltää, mutta kannattaa rohkaista sillä tavalla että ikävästä huolimatta tulee kiva päivä varmasti.

Iltapäivällä haettaessa lapset vaihtelevasti joko juoksevat suoraan syliin, tai sitten heillä on joku niin jännä leikki kesken ettei kotiinlähtö edes vielä huvittaisi. Yleensä annan heille aikaa lopettaa leikin ja samalla mä kyselen aina lasten päivän kuulumiset hoitajalta tai opettajalta. Hakiessani lapsia mä haluan olla heti täysillä läsnä ja näyttää miten iloinen olen että saan nähdä heidät pitkän päivän jälkeen, silloin ei lörpötellä puhelimeen tai varsinkaan näprätä facebookia.  Autossa kotimatkalla heti jutellaan mitä kaikkea on päivän aikana tapahtunut. Olen huomannut sen, että monet asiat lapsilla tulevat kuitenkin mieleen vasta vähän myöhemmin illalla. Heti päivän tapahtumia kysellessä vastaus saattaa olla luokkaa ”no me leikittiin ja käytiin ulkona ja oli kiva päivä”, mutta sitten illalla alkaakin tulla jos jonkinlaista tarinaa. Me jutellaan muutenkin paljon, mutta vielä ennen nukkumaanmenoa yleensä käydään läpi päivän tapahtumia ja lapsi saa kertoa mitä hänelle kuuluu. Näin ollen kaikki asiat saa pois mielestä ennen nukkumaanmenoa, ja uni tulee hyvin.

Ei se päiväkodin aloitus mitään rakettitiedettä ole, ja uskon että se sujuu suurimmalla osalla lapsista tosi hyvin. Tärkeintä on varmasti kuunnella lasta itseään ja sitä miten hän reagoi muutokseen. Ja kaikilla on joskus huonoja aamuja, meilläkin on ollut aamuja jolloin on tehnyt mieli vaan luovuttaa ja mennä peiton alle piiloon. Mutta kyllä niistäkin aina selviää. Aamuja helpottaa aina se, jos laittaa illalla jo kaiken valmiiksi vaatteita ja mukaan otettavaa lelua myöten.

Tsemppiä kaikille joilla alkaa uudenlainen arki! Meillä alkoi esikoisen viimeinen vuosi päiväkodissa, ensi vuonna hän menee eskariin, ihan hullua. Mahtavaa alkanutta elokuuta <3