Melkein meikittömät asukuvat

28.07.2018

Helteet erottivat mut ja mun meikkipussin kulmakarvoja lukuunottamatta jo kesäkuussa Rodoksella, ja sen jälkeen me ollaan oltu vähän vähemmän tekemisissä kuin yleensä. Tämä viimeaikojen käristyskupolissa eläminen on opettanut, että meikkipussi on oikeasti ihan viimeinen juttu jonka haluan nähdä kun mittari näyttää 33 astetta. Yritin yhtenä päivänä meikata, kun lähdin kaverin kanssa keskustaan lounaalle, ja se päätyi siihen, että ripsivärit olivat valahtaneet ripsistä silmien alle, ja koko meikkipohja oli sulanut jo metromatkalla niin, että naama oli yksi kiiltävä hikimeri.

Olen siis suosiolla ollut ilman meikkiä muutamia satunnaisia päiviä lukuunottamatta melkein koko kesän. Ainiin ja ne kulmakarvat, niistä en luovu! Mutta niiden tekeminen syö mun päivästä ehkä n. 30 sekuntia kun on hyvä tuote, eli Lorealin Brow plumper joka on paras ikinä, ja jolla värin saa tarttumaan pelkkiin karvoihin ihon sijaan. Mutta ihan oikeasti siis puhuen, en koskaan ole alakoulun jälkeen ollut näin paljon ilman meikkiä, kuin tänä kesänä. Olen aina toivonut, että voisin olla ilman meikkiä, mutta mun iho on aina ollut mulle tosi herkkä paikka, se on punoittanut ja ollut näppyjä aika ajoin paljonkin (postausta iho-ongelmista mm. täällä).

Viimeisen raskauden jälkeen mun iho on kuitenkin voinut paremmin kuin koskaan, ja tänä kesänä oon ensimmäistä kertaa alakoulun jälkeen oikeasti voinut tuntea, että mun iho on hyvässä kunnossa. En voi edes sanoin kuvailla miten ihanalta se tuntuu! Ei mulla vieläkään mikään silkkisen tasainen iho ole, mutta kun vertaan sitä siihen mihin olen tottunut, voin vain huokaista onnesta. Samalla kun olen ollut paljon ilman meikkiä, on iho tuntunut voivan vielä entistäkin paremmin.

Mä olen aina ihastellut kaikkia niitä tasaisella iholla siunattuja ihmisiä, jotka kulkevat koko kesän ilman meikkiä, ja talvella levittävät vähän bb-voidetta ja näyttävät upealta, enkä ole koskaan voinut kuvitellakaan, että voisin joskus itse tehdä samoin. Mutta ehkä? Ei sitä tiedä kuinka hyvät kaverit meistä tulee meikkipussin kanssa taas helteiden jälkeen, sillä mä nautin meikkaamisesta tosi paljon ja tykkään kokeilla uusia juttuja. Mutta just nyt  oon vaan niin fiiliksissä siitä, että eka kertaa elämässäni oon oikeasti uskaltanut keventää kesäksi! Mä otan tästä kaiken ilon irti, ja sormet ristissä toivon että helposti kuivuva JA näppylöityvä ihoni selviää talvestakin kunnialla.

Napattiin nämä asukuvat tänään kun mentiin käymään Ihanassa Kahvilassa Kalasatamassa. Luin siitä jo vuosia sitten, mutta ei vaan koskaan ole tullut mentyä käymään siellä aiemmin. Se oli tosi sympaattinen paikka, ja lapsetkin tykkäsivät, vaikka esikoisen lippis karkasikin tuulen mukana mereen. Siitä tuli hänelle vähän suru, mutta onneksi hän muisti sitten, että kotona on yksi kiva toinenkin lippis jota hän voi taas käyttää.

Näin kuumalla ihaninta on pukea jotain tosi kevyttä ja väljää päälle, ja siksi päädyin viime kesän lemppareihin, eli pliseerattuun pinkkiin hameeseen, ja 2017 juhannukseksi ostettuun kukkatoppiin. Hiukset vaan kiinni niin ne eivät ole hikisenä niskassa. Pidennyksiäkään en ole käyttänyt tänä kesänä juuri yhtään, kun ei vaan helteillä kertakaikkiaan pysty, ne on liian kuumat. Olen siis ollut tosi paljon vaan omalla tukalla, tukka kiinni, ettei se liimaannu niskaan.

| Toppi BIKBOK | Hame Gina Tricot | Kengät H&M | Laukku & Other Stories | Laukkukoru Coach | Korvakorut Glitter | Hiusdonitsi Gina Tricot |

Yksi juttu muuten vielä: en ole käyttänyt myöskään itseruskettavaa sen jälkeen kun lähdettiin Kreikkaan, vaikka normaalisti käytän asteittain päivettävää ympäri vuoden. Näin ruskettunut en ole ollut varmaan kuin kerran aiemmin elämässäni, Kreikan lomalla vuonna 2002. Hauskinta on se, että en kertaakaan ole ottanut aurinkoa, ja olen kuluttanut todella monta purkillista aurinkorasvaa. Ollaan vaan oltu niin paljon ulkona, että väri on tarttunut. Toki osansa voi olla myös betakaroteenikapseleilla, joita söin alkukesän Kreikan lomaan asti myös.

Sellaista! Monelle mulle on itsestäänselvyys olla ilman meikkiä kesällä, ja se on tosi hienoa. Mulle tää on ollut pitkä matka, ja oon niin iloinen, että ainakin tänä kesänä se on mahdollista.


Kaupunkipyöräilemässä auringonlaskun aikaan

24.07.2018

Viikonloppuna tehtiin mun serkun ja Oton kanssa jotain meille uutta ja kivaa, nimittäin napattiin kaupunkifillarit alle ja lähdettiin pyöräilemään auringonlaskun aikaan. Otettiin pyörät Kasarmitorilta (ja yksi Esplanadilta), ja pyöräiltiin Kaivopuiston rantaan piknikille. Se taisi olla perjantai-ilta, kello oli jo melkein kymmenen, ja lapset olivat syvässä unessa. Mun äiti jäi meille tuijottelemaan ruotsalaista dekkaria, ja me lähdettiin keskustaan ottamaan pyöriä. Olisi hurjan kätevää, jos niitä saisi täältä meidän kodin läheltä myös, mutta niin ei ainakaan vielä ole. Ehkä joskus?

Toinen kätevä juttu olisi, jos pyörien mukana tulisi myös kypärät. Tosin voin vaan kuvitella, miten paljon kustannuksia niistä aiheutuisi, kun niitä katoaisi ja menisi rikki. Mutta ehkä siihenkin löytyisi joku innovatiivinen ratkaisu, niinkuin näihin pyöriin on löytynyt? Mulla ei ole omaa kypärää, kun ei ole ollut omaa pyörääkään moneen vuoteen. Tämän kokeilun myötä oma pyörä (ja kypärä) alkoi himottaa ihan toden teolla. Pitääpä vähän tutkia pyörävalikoimia.

Mä en ollut pyöräillyt ihan megapitkään aikaan, ja mua jännitti nousta pyörän selkään. Mutta hyvinhän se meni, vaikka jännittikin. Meillä tuli pyöräiltyä melkein viiden kilsan lenkki, ja tultiin Eiran ja Ullanlinnan kautta takaisin. Mun serkkukin pääsi näkemään, missä mä asuin ennen kuin tapasin Oton. Siellä se vanha kotitalo nökötti edelleen paikallaan Vuorimiehenkadulla Alepan vieressä, juuri saman näköisenä kuin kahdeksan vuotta sitten, kun sinne muutin. Se taisi silloinkin olla samanlainen kostean kuuma ilta, kun me ajettiin mun äidin ja mun ystävän kanssa Oulusta pakettiautolla Helsinkiin mun tavaroiden kanssa, ja roudattiin niitä auringon jo laskettua. Kesä 2010 oli hurjan helteinen kesä, kuten tämäkin. Tuli niin nostalgiafiilikset!

Mä olin ihan unohtanut, miten huikeaa on pyöräillä lämpimässä kesäyössä. Siinä on jotain taianomaisen ihanaa. Nykyisin harvemmin on mahiksia lähteä keskustan kesäyöhön pyöräilemään, joten tämä oli todellista luksusta. Me ollaan oikein tankattu aikuisten aikaa aina kun lapset on nukkuneet, kun äiti on ollut täällä. Se on ollut ihanan virkistävää ja kivaa, eikä lapset ole silti joutuneet olemaan meistä erossa. Ainoastaan ovat välillä ihmetelleet mun editoidessa kuvia, että milloin me oikein ollaan käyty siellä tai tuolla. Onneksi ollaan touhuttu heidän kanssaan päivällä ihan yhtä lailla, niin eivät ole kokeneet jääneensä paitsi mistään.

On ollut myös kivaa, kun mun serkku on ollut täällä. Sen lisäksi, että hänestä on ollut paljon iloa ja seuraa meille kaikille, hän on myös inspiroinut meitä liikkumaan ja tekemään niinäkin hetkinä, kun normaalisti jäätäisi illalla kotisohvalle tuijottelemaan Netflixiä. Ihana uusien kokemusten täyteinen viikko takana. Tänään mun serkku ja äiti ovat täällä viimeistä iltaa, ja me ajateltiin mennä käymään vielä kerran iltauinnilla Oton ja mun serkun kanssa. Päivällä käytiin lasten kanssa kirjastossa lainaamassa hullu kasa kirjoja, ja lapset pulikoivat oman pihan kahluualtaassa jäätelön kera, kun ei oltaisi päästy koko porukalla uimaan, sillä kaikki lähirannat on sinilevässä jälleen, ja meidän autossa vain viisi paikkaa. Onneksi meillä oli mahtava kesäpäivä siitä huolimatta.

PÄIVÄN ASU | Toppi Gina Tricot | Shortsit Cubus | Kengät Vans | Korvakorut Glitter | Laukku Gina Tricot | Kello Daniel Wellington (saatu)| Kaulakoru H&M |

Ihanaa ja aurinkoista uutta viikkoa kaikille!
PS: Mulla on taas kylmäkallet kainalossa öisin, ihan best!