Vauvan päivärytmi

28.05.2017

Olen löytänyt itseni tässä viime viikkoina myhäilemästä tyytyväisenä, kuinka Novalle on alkanut muodostua oma päivärytminsä. Mitään tarkkaa rytmiä meillä ei kellonaikojen osalta ole, mutta kuitenkin hänen nukahtamisensa, nälkänsä, ja vaipan täyttymiset alkavat olla jossain määrin ennustettavissa sen perusteella milloin aamulla heräillään. Alusta asti hänellä on onneksi ollut selkeä rytmi yön osalta, hän on aina nukahtanut suunnilleen siinä 21-22 aikaan ja herännyt 8-10 maissa aamulla (välissä ne 2-5 syöttöä aamuviiden jälkeen).

Päivät olivat vielä muutama viikko sitten vähän rytmittömiä, ja hänellä oli paljon pieniä unipätkiä yksien pidempien unien lisäksi, ja vastaavasti myös paljon lyhyitä hereilläolojaksoja ja rinnalla oloa useammin, mutta lyhyemmän aikaa. Nyt viime aikoina tähän on tullut muutos, ja päivällä hän nukkuu yleensä kolmet tai neljät päiväunet, ja muuten on hereillä. Tissillä hän käy yösyöntien lisäksi aamulla heti herättyä, ennen jokaisia päiväunia, ja tietenkin illalla ennen yöunille nukahtamista. Yleensä myös kerran-pari ihan muuten vain. Yhteensä n. 9-11 kertaa vuorokaudessa, eli varmaan aika keskivertomäärän kun suositus on 8-12 kertaa vuorokaudessa.

Me ollaan perheenä sellaisia aika spontaaneja, ja meidän arkeen kuuluu paljon touhua ja erilaisia päiviä. Joskus ollaan koko päivä kotona, toisinaan kuljetaan paikasta toiseen koko toimistoaika, ja välillä me lähdetään vaikka kavereille yökylään toiseen kaupunkiin. Siksi me ei koskaan olla noudatettu mitään ihan kellontarkkoja rytmejä, vaan enemmänkin sellaista tiettyä järjestystä missä asiat tapahtuvat. Joustava ja suurpiirteinen päivärytmi rutiineineen mahdollistaa kaiken hauskan tekemisen, kun ei tarvitse olla aina tiettyyn aikaan esimerkiksi kotona päiväunilla, vaan ne voi nukkua vaunuissa, kaverin luona tai kaukalossa.

Vastaavasti lapset ovat vauvasta asti tottuneet olemaan mukana joka paikassa, ja elämään juuri meidän perheelle sopivassa rytmissä. Silloin kun he ovat nukkuneet päiväunia, niitä on nukuttu sujuvasti niin kotona kuin kaupungillakin, ja myös yökyläily ja matkustus on onnistunut kun sitä on harrastettu pienestä asti. Ehkä meillä on tarpeeksi samanhenkisiä kavereita/sukulaisia, kun yökylässä ja matkoilla nukkuminen on aina onnistunut kivuttomasti ja melko samaan tyyliin kuin kotosallakin, siis heräämättä ja itsekseen nukahtaen (isommilla lapsilla). Toki näillä isommilla nyt yleensä nukahtamisvaiheessa kuuluu enemmän tai vähemmän kikattelua ja höpöttelyä kavereiden luona, mutta se heille suotakoon. Yökyläilyyn kuuluu pienet kikattelut ja höpöttelyt, sehän on yökylässä parasta kun voi vähän valvoa ja nauraa höpsöille jutuille.

Vauvan kanssa kyllä helpottaa kun nyt pystyy jo vähän arvioimaan että miten vaikkapa seuraavat pari tuntia sujuvat ja milloin vauvalla luultavasti on nälkä. Näin pystyy välttämään melko helposti yllärinälän joka iskee kesken kauppareissun, ja muut vastaavat tapahtumat, joita helposti saattaa pikkuvauvavaiheessa käydä kun joskus pikkuvauvat ovat niin ennalta-arvaamattomia. Sen lisäksi että kyse on varmasti myös vauvan kasvusta ja oman rytminsä löytämisestä, musta tuntuu että alan uudelleen löytää itsevarmuuteni pikkuvauvan äitinä.

Uskokaa mua, vielä kolmannenkin lapsen kanssa voi olla tosi epävarma omista taidoistaan, ainakin minä olin. Vaikka esimerkiksi vaipanvaihdot menivät melkeinpä ulkomuistista vastasyntyneenkin kanssa, ja imetyskin sujui helposti, mä jännitin silti kaikkea kauheasti. Kirjoittelinkin siitä täällä jo aiemmin, kuinka mua pelotti lähteä vaikkapa yksin vauvan kanssa julkisiin liikennevälineisiin tai yksin kaupungille. Nyt ei pelota enää yhtään, tai jännitä, ja tiedän kyllä että meillä menee ihan hyvin vaikka mentäisiin mihin kahdestaan. Ihanan helpottavaa kun ollaan molemmat kasvettu, Nova isommaksi vauveliksi ja minä hänen äidiksi.

Nyt kun Novalla alkaa olla jo enemmän päivärytmiä, mäkin uskallan olla jo hetken pois hänen luotaan. Tähän mennessä olen ollut Novan luota pois yhden kerran, kun menin mun tädin kanssa käymään mun mummolassa silloin kun oltiin Oulussa koko perhe. Siellä oli silloin muistisairauden vuoksi tilanne päällä ja piti lähteä käymään nopeasti, niin en ehtinyt alkaa pakkaamaan vauvaa ja kaikkia tarvikkeita, vaan hän jäi Oton huomaan. Reissu kesti vajaan tunnin ja Novalla sujui hienosti. Seuraava kerta koittaa ehkä jo parin viikon päästä, kun ilmoitin itseni kuvankäsittelyworkshopiin joka kestää kaksi tuntia. Jos pääsen mukaan, Nova saa olla sen aikaa Oton ja tyttöjen kanssa, ja sekin varmasti sujuu hyvin.

Jotenkin tuntuu ihan hurjalta että kohta meidän pikkuinen kuopuskin on jo neljä kuukautta, vaikka ihanaa hänen kasvuaan onkin seurata. Ja on ilo huomata että vauva on kehittänyt oman muun perheen rytmiin sopivan rytminsä itse, kun hänelle on antanut aikaa ja mahdollisuuksia siihen. Rutiineja ollaan toistettu alusta alkaen samalla tavalla, jotta vauvalle on muodostunut käsitystä siitä mitä milloinkin tehdään. Iltatoimet tehdään aina samalla tavalla, ja aamutoimet myös.

Mä ymmärrän kyllä hyvin heitäkin jotka suosivat kelloon sidottuja rytmejä. Kyllähän päivät on helpompi toteuttaa esimerkiksi isomman lapsikatraan kanssa, kun on tarkka rytmi jota kaikki noudattavat, ja tämä sopii varmasti parhaiten silloin kun meininki ei muutenkaan ole niin spontaania vaan on enemmän samoja, säännöllisiä juttuja. Ja esimerkiksi päiväkodissa tarkka päivärytmi on ihan ehdoton että asiat saadaan sujumaan. Mun oma luonne ja meidän perheen meininki vaan on vähän rennompi, eikä tehdä joka päivä samoja juttuja samoihin kellonaikoihin. Siksi koen helpompana ratkaisuna meille sen että kellonajat vaihtelevat mutta järjestys pysyy samana ja aikavälit suunnilleen samanlaisina esimerkiksi ruokailuissa. Se mahdollistaa sen, että voidaan lähteä toisena päivänä parin tunnin ajomatkan päähän reissuun klo 8 aamulla, ja toisena päivänä nukkua kymmeneen asti koko perhe, ja nauttia kummastakin ihan yhtä paljon.

Millaisia päivärytmejä teiltä löytyy? Tykkäättekö päivä kerrallaan -meiningistä vai onko kellontarkka päivärytmi enemmän teidän juttu? 


Vauva kuusi viikkoa

21.03.2017

Minille tuli eilen kuusi viikkoa ikää mittariin, wau! Viimeisen parin viikon aikana hän on karistanut viimeisetkin vastasyntyneen piirteet itsestään ja alkaa olla jo ihan ehta vauva isolla veellä. Kokoa on tullut lisää, veikkaisin että useampi sentti ja varmasti on viiden kilon rajakin menty jo rikki. Vaatteissa hänelle menee bodyista vielä 56-kokoiset helposti, mutta housuista on pakko olla käytössä koko 62 kun neiti pitkäsäärellä vilkkuu muuten nilkat.

Nyt meillä alkaa olla sellainen selkeä päivärytmi, joka n. kerran tai kaksi viikossa keskeytyy siihen että hän pitää yhden tankkauspäivän jolloin mitkään rutiinit yöunia lukuunottamatta eivät toteudu ollenkaan siinä järjestyksessä kuin yleensä. Mutta noin pääpiirteittäin arki alkaa olla jo aika sujuvaa ja jopa ennustettavaa hänen kanssaan, siinä määrin kuin pikkuvauvojen meininkejä nyt voi ennustaa.

Vauva heräilee yleensä siinä seitsemän ja kahdeksan välillä, minkä jälkeen hän syö ja hengailee reilun tunnin. Ensimmäiset aamupäikkärit alkavat yleensä 8.30-9.30 välillä ja kestävät tunnista kahteen.  Ne hän nukkuu yleensä sitterissä tai sohvalla. Sitten taas syödään ja hengaillaan pari tuntia, ja tokat päikkärit alkavat siinä 11-12 välillä ja kestävät 2-3 tuntia. Tokat päikkärit vauva nukkuu vaunuissa joko lenkillä tai muuten jos olen liikkeellä,  tai sitten ulkona omalla pihalla. 14-15 välillä hän herää ja syö ja leikkii ja ihmettelee maailmaa taas pari tuntia, ja nukkuu n. tunnin päikkärit siinä neljän ja viiden välillä. Nämä päikkärit riippuu ihan siitä mitä ollaan tekemässä, saattaa nukkua kaukalossa makuuasennossa  jos ollaan vaikka kaupassa tai sitten vaunuissa jos olen yksin liikkeellä, tai sitterissä.

Illalla hän saattaa vielä torkahtaa hetkeksi syliin tai sitteriin ennen kuin alkaa yöunille siinä 20-21 aikaan. Ensimmäinen yösyöttö on 23-01 aikaan kun itse menen nukkumaan (riippuen siitä onko arki vai viikonloppu), ja tokan kerran hän havahtuu yleensä 4-5 aikaan aamulla syömään. Loppuyö sujuu vaihtelevasti, joskus hän ei havahdu ollenkaan tokan syötön jälkeen ennen kuin vasta silloin seiskan kasin maissa, ja joskus hän syö melkein kokoajan siitä viidestä sinne seitsemään tai kahdeksaan. Saadaan kuitenkin molemmat nukuttua ihan hyvin tankkauksesta huolimatta, koska hän nukkuu vieressä.

Moni on kysynyt miten muuten ehdin tekemään kaiken kolmen lapsen kanssa, esimerkiksi ruuan ja työt. Pääpiirteittäin oikein hyvin, varsinkin tietysti silloin kun Otto on kotona (ja työt silloin kun isommat lapset ovat päiväkodissa). Joskus on päiviä että tuntuu että tekemistä on joka sormelle ja kaikkea ei saa tehtyä, ja silloin sitten joustetaan jostain.

Yleensä voin tehdä työhommia seuraavana päivänä jos edellisenä ei onnistu, koska pyrin tekemään kaiken aina reilusti ennen deadlinea valmiiksi. Keittiön siivousta ei ole pakko tehdä juuri silloin kun vauva on nälkäinen ja isommat lapset kaipaavat pelikaveria, vaan sen voi tehdä joskus toiste. Otto osaa myös tehdä ruokaa ihan samalla tavalla kuin minäkin ja välillä hän kokkailee meille yksin, vaikka yleensä tehdäänkin ruuat yhdessä.

Ja jos ei kumpikaan jaksaisi tehdä ruokaa tai vauva on vaikka tissillä kokoajan niin sitten haetaan noutoruokaa. Ei se ole niin vakavaa. Viitenä tai kuutena päivänä viikossa vähintään tehdään kyllä yhdessä illallinen alusta asti. Parhaiten kaiken saa hoidettua kun pitää rutiineista kiinni ja ennakoi niin paljon kuin mahdollista, silloin voi tehdä kaikkea sillä aikaa kun vauva nukkuu.

Vaikka vauva tarvitsee hereillä ollessaan paljon huomiota niin olen koittanut pitää myös kiinni siitä että vietän kummankin isomman lapsen kanssa aikaa joka päivä. Vaikka meille onkin syntynyt vauva niin ei se isompien läheisyydenkaipuu tai heidän tarve aikuisen huomiolle ole yhtään vähentynyt, ja siksi mun prioriteettilistalla kaiken muun edelle heti vauvan tarpeiden jälkeen menee heidän kanssaan vietetty aika. Jos mun pitää siis valita pyykinpesun tai lasten kanssa leikkimisen väliltä, mä valitsen leikit anytime.

Meidän kuusiviikkoinen höpöttää jo kovasti hereillä ollessaan, ja välillä kiljaisee iloisesti kovallakin äänellä. Hymyjä tulee kokoajan, ja hän vispaa villisti aina innostuessaan. Vauvan lempipuuhaa on seurata isompien leikkejä, tai se kun isosiskot sanovat ”peekaboo” ja laittavat kädet kasvojensa eteen ja sitten taas kurkistavat. Hänellä on tarkkaavainen katse ja hän tuijottaa suoraan syvälle silmiin.

Vauva tykkää musiikista ja laulamisesta, ja hän rakastaa oman pinnasänkynsä yläpuolella olevaa mobilea, jota hän joskus katselee sillä aikaa kun mä pesen hampaita tai laitan pyykkejä.  Vauva kannattelee jo tosi hienosti päätään sylissä ja jonkin aikaa myös lattialla vatsallaan ollessaan. Kun hän haluaa jotain, hän osaa jo melkein kääntyä mahalta selälleen sen saavuttaakseen. Kyljelleen kääntyminen ainakin onnistuu, ja kyljeltään selälleen tai mahalleen. Vauva on todella päättäväinen tapaus, voin kuvitella että isompana kun hän päättää jotain, hän on valmis tekemään ihan mitä tahansa saavuttaakseen päämääränsä, ainakin juuri nyt hänestä tulee ihan sellainen kuva.

Yksinkertaisesti, meidän vauva on ihan huippu tyyppi <3


Zelda 7 kuukautta

28.11.2013

Viimeinkin teen tämän Zeldan kuukausipostauksen, neidin 7kk-päivästä on tosiaan jo parisen viikkoa! Tuntuu että vimeisen kuukauden aikana kehityksessä on tapahtunut hurjia harppauksia eteenpäin, ja ennenkaikkea me ollaan viimein saatu Zeldallekin jonkinlainen rytmi aikaiseksi, mikä helpottaa arkea todella, todella paljon. Iltaan ollaan saatu pari tuntia omaa aikaa, kun kuopuskin nukahtaa omaan sänkyyn ja päiväunetkin on nykyään suunnilleen samaan aikaan joka päivä, vaikka niiden pituus vielä vaihteleekin aika paljon. Suunnilleen tälläinen on meidän rytmi nyt:

8.30 herätys, aamumaidot, pesut ja pukemiset –> 9.00 aamupuuro, sormiruokaa –> 9.30 leikkiä

10.30 päiväunet vaunuissa –>12.30 lounas (lihasose) –> 12.45 leikkiä

14.30 päiväunet vaunuissa –> 15.45 välipala (hedelmäsose tai sormiruokaa) –>16.00 leikkiä

17.30  pikkupäikkärit –>18.00 päivällinen (lihasose) –> 18.15 leikkiä

20.30 iltapuuro –> 20.45 iltakylpy, iltasatu, iltamaito –> 21.00 nukkumaan omaan sänkyyn.

Rytmin löytyminen ja varsinkin se että Zelda nukahtaa omaan sänkyyn nykyään on helpottanut arkea ihan hurjan paljon. Aiemmin koko ilta kului Zeldan nukuttamiseen tai jos hän sattui nukahtamaan niin heräsi kuitenkin puolen tunnin välein syömään siihen asti että äiti ja isi tulivat nukkumaan. Nyt neiti on mennyt jo useamman viikon ajan iltasadun jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan, ja nukahtanut silleen että pitää kiinni mun sormesta pupu kainalossa ja tutti suussa.

omg IMG_0170xZelda nukkuu yleensä suunnilleen aamuyöhön asti omassa sängyssään, jolloin herää syömään ja nukkuu sen jälkeen loppuyön mun kainalossa. Mun mielestä tää on kaikkein kivoin nukkumatapa tähänastisista (believe me, kaikkea on kokeiltu). Saa illalla sen oman rauhan ja vapauden kun toinen osaa kuitenkin nukkua yksin, mutta sitten saa yöllä ja aamulla halia ja nukkua tuhisevan lämpöpatterin viekussa (enkä tarkoita tällä nyt Ottoa) ja syöttäminen on helppoa kun voi koisia samalla. Tunnen oloni ihan uudestisyntyneeksi kun iltaisin olen ehtinyt jopa istumaan joskus rauhassa koneella, katsomaan sarjoja Oton kanssa ilman että syötän Zeldaa samalla, käymään saunassa kuukausien tauon jälkeen ja syömään rauhassa iltapalaa.

Iltarytmin kautta löytyi myös se päivärytmi ja nyt tuntuu että olen ehtinyt enemmän leikkimään myös Tiaran kanssa päivisin ja huomioimaan enemmän vain Tiaraa silloin kun Zelda on nukkunut, mikä on vaikuttanut positiivisesti myös Tiaran suhtautumiseen Zeldaan. Ei Tiarassa ole ennenkään mustasukkaisuutta ollut havaittavissa, mutta nykyään Tiara enemmän itse ottaa kontaktia Zeldaan ja halii ja pussailee ja vie Zeldalle leluja paljon useammin kuin ennen. Zelda on tietysti aivan haltioissaan joka kerta kun isosisko huomioi häntä, onhan Tipa Zelduskan suurin idoli.

IMG_0343 IMG_0364Zelda nauttii suunnattomasti saadessaan seurata Tiaran leikkejä, ja viihtyykin kaikkein parhaiten Tiaran huoneessa leikkien. Zelda ei edelleenkään ryömi eteenpäin, mutta se ei ole tuntunut menoa haittaavan sillä neiti peruuttaa oikein sujuvasti, useita metrejäkin ja osaa sitten haluamaansa paikkaan peruutettuaan kyllä pyöriä paikoillaan ympäri. Eilenkin Zelda peruutti olkkarista kylppäriin kun halusi mennä repimään vaippapakettia. Peruuttamisen lisäksi konttausasento on kova sana ja siinä tyyppi onkin keikutellut menemään jo useamman viikon ajan tasaiseen tahtiin, vielä kuitenkin se jää keikutteluasteelle eikä neiti ole alkanut vielä konttaamaan. Jännät ajat menossa sillä Zelda saattaa kuitenkin lähteä konttaamaan koska tahansa!

Zelda on alkanut ääntelemään paljon enemmän ja monipuolisemmin kuin ennen, ja nykyään hän harvemmin on hiljaa. Epämääräisen mölinän, kikattelun ja kiljahtelun lisäksi Zelda on alkanut hokemaan ”mämmämmää”, ”pappappappappaa”, ja ”wääwääwää” -tavuja ahkeraan tahtiin ja toinen jota neiti hokee kovasti on ”hööööööö”, mutta se höö onkin aina ollut Zeldan juttu. Saa nähdä tuleeko Zeldasta yhtä kova höpöttäjä kuin Tiarasta, sitten meillä ei ainakaan ole ikinä hiljaista!

Zelda tykkää hirmuisesti värikkäistä mainoksista ja niiden repimisestä, banaanista, mandariinista, Mörkö-koirasta joka on maailman jännin asia, körö körö kirkkoon -loruleikistä, Tiarasta, Duploista (erityisesti duplo-kirahveista), kylpemisestä, nukkumisesta äidin kainalossa, lapasista, maidosta ja siitä kun isi hyppyyttää ja pomputtaa. Zelda ei tykkää naaman pyyhkimisestä, pipoista, vatkaimen äänestä eikä avokadosta.

IMG_0405 IMG_0425 IMG_0447Mietteliäs, iloinen höpöttäjä – ja joskus kova komentamaan kun asiat eivät suju tismalleen niinkuin Zelda haluaisi. Viimeisessä  kuvassa Zeldan komennusilme, se on aika söpö!

Sellainen neiti on meidän pieni Zelda, seitsemän ja puoli kuukautta♥


Meidän sunnuntai kuvina

28.10.2013

Mä ajattelin nyt pitkästä aikaa tehdä päivä kuvina -postauksen kun nyt on ollut aika tekstipainotteista meininkiä täällä blogissa. Eilisen sunnuntain vietin kamera kaulasta roikkuen ja koitin ikuistaa meidän sunnuntain juuri sellaisena kuin se oli. Eilinen oli aika perus sunnuntai, ei myöskään kauheasti eronnut arkipäivästä kun Otto oli töissä, mutta sentään saatiin aamulla nauttia aamupala yhdessä eikä Otto ollut töissä kuin muutaman tunnin ja meillä oli ihan leppoisaa tyttöjen kanssa sillä aikaa.

IMG_6070 IMG_6073 IMG_6088Klo 9:30 Aamu alkoi proteiiniletuilla aka banaaniletuilla, meidän koko perheen ja varmaan aika monen muunkin suurella suosikilla, tosin meillä tällä kertaa lettujen kaverina toiminut vaahterasiirappi ei taida olla se kaikkein terveellisin lisuke. Onneksi Tiara ei älyä siirapin päälle vaan ne letut yksistään ovat hänelle oikea superherkku! Zeldakin sai maistaa protskulettua ekaa kertaa, mutta naaman ilmeestä päätellen maku oli turhan erikoinen vielä meidän neiti hienohelmalle, täytyy jatkaa maisteluharjoituksia.

IMG_6120 IMG_6158 IMG_6110IMG_6165Klo 10:30 Melko pian aamiaisen jälkeen Zelda nukahti päivän ensimmäisille päiväunille ja sillä aikaa me väritettiin Tiaran kanssa värityskirjaa ja mä kuvailin edellispäivän ostoksia eiliseen postaukseen. Tipa suostui kerrankin jopa hymyilemään kameralle, mikä on vähintäänkin harvinaista nykyään. Ihana iloinen Tiara♥

IMG_6195 IMG_6237 IMG_6273 IMG_6300 IMG_6364Klo 13:00 Zeldan herättyä päikkäreiltä me jatkettiin leikkejä Tiaran huoneessa. Tipa lueskeli kirjaa ja Zelda pyöri ympäri lattiaa palloa metsästäen. Pallo on Zeldan suosikkilelu tällä hetkellä, varsinkin tuo sopivan pieni ja pehmeä pikkumyypallo jota on hyvä pureskella ikenillä ja antaa sille suloisia halauksia. Kamerakin näytti olevan pikkunakin mielestä oikein kiinnostava kapistus kun sitä piti tavoitella kokoajan.

IMG_6448 IMG_6527 IMG_6561Klo 14:30 Zelda meni kakkospäikkäreille ja me Tiaran kanssa harjoteltiin aakkosia ja Tipa piirteli, minkä jälkeen päätettiin rakentaa oikein superhieno prinsessalinna legoilla yhdessä. Kuvassa linnan rakennus on vielä kesken, mutta oli se kyllä hieno linna vaikka itse sanonkin. Duploleikit on mun ja Tipan lemppareita, rakennellaan aina vaikka mitä hauskoja torneja ja monikerroksisia taloja Tipan Duplo-prinsessoille. Rankkojen  leikkien jälkeen oli aika pillimehun (Tiara halusi ehdottomasti tuon keltaraidallisen pillin joten mun piti tyhjentää mun laukusta hätävarapillimehupurkki lasiin kun se oli ainoa mehu mitä meidän kotoa löytyi).

IMG_6612 IMG_6657Klo 16:15 Sitten odoteltiinkin isiä kotiin että saataisiin vähän murua rinnan alle, onneksi ihan iloisina ja pirteinä. Arkena tuntuu että se viimeinen tunti ennen kuin Otto tulee kotiin on aina tosi pitkä ja jotenkin erityisen rauhaton, mutta tänään meillä oli ihan letkeää senkin aikaa.

IMG_6675x IMG_6677x IMG_6683x IMG_6688x IMG_6696xKlo 17:00 Ruoaksi syötiin meidän uutta vanhaa suosikkia eli tacoja, nam! Tacoja ja tortilloja säestää meillä aina mun itsetekemä guacamole josta on tullut mun bravuuri, siitä tulee joka kerta yhtä hyvää ja en enää edes osaisi tai haluaisi syödä texmexiä ilman sitä. Kaupan avokadodipit 6% avokadojauheineen eivät todellakaan pärjää tälle herkulle! Tiarakin tykkää guacamolesta kuin hullu puurosta, hänen täytyy aina saada sitä ja hän osaa jopa lausuakin sen aivan oikein.

IMG_6707x IMG_6713Klo 18:30 Päivällisen jälkeen alkoi pikkuipanaa väsyttämään ja hän nukahti ihan yhtäkkiä sohvalle istuma-asentoon. Saatiin onneksi Tipa hereille että yöunet eivät menneet ihan plörinäksi  ja käytiin laittamassa kynttilä parvekkeen lyhtyyn palamaan nätisti. Tyttöjen mentyä nukkumaan mä nautin vielä yhden mukillisen glögiä ja paahtoleivän guacamolella kuorrutettuna, on muuten tosi hyvää vaikkei ehkä uskoisi, ja aloin naputtelemaan blogijuttuja ennen kuin puolen yön jälkeen kaaduin rättiväsyneenä mutta tyytyväisenä sänkyyn.

Sellainen sunnuntai meillä, millainen teillä?