Oton ja Iinan Q&A

02.12.2016

Kiitos hei hurjasti kaikille jotka lähettivät kysymyksiä! Tässä on mun ja Oton ensimmäinen osa vastauksia teidän kysymyksiin. Ne joihin toivottiin vastaukset videolla, on vastattu videolla, ja ne jotka haluttiin kirjallisena löytyvät tuosta videon alapuolelta kirjoitettuna. Kysymyksiä tuli niin paljon että tulee ainakin vielä 1 tai 2 osaa vastauksia lisää myöhemmin, mutta tässä tosiaan siis nämä ensimmäiset. Vitsit meillä oli hauskaa kun Oton kanssa kuvattiin videota ja höpöteltiin ja räkätettiin. Pitää tehdä Oton kanssa lisää videoita kun se on niin kivaa.

Koetteko olevanne tasa-arvoisia ja tasavertaisia vanhempia?

Otto: Kyllä.

Iina: Koen ehdottomasti.

Pyrittekö vähentämään esim lihansyöntiä ekologisista/eettisistä syistä ja kannatatteko yleisesti ”vihreitä” arvoja?

Otto: Jossain määrin kyllä. Olen itse vain mielestäni niin käsi keittiössä että väkisinkin tarttuu paketti jauhelihaa mukaan jos minä olen vastuussa ruoanlaitosta. Kasvisruoka on kuitenkin aina ollut jees ja härkis on äijää.

Iina: Kyllä pyritään, parhaamme mukaan. Kokonaan ei olla lihasta luovuttu mutta yritetään senkin suhteen tehdä parempia valintoja, ja viikossa on aina vähintään yksi ja usein useampi kasvisruokapäivä.

Molempien joululahjatoiveet?

Otto: Mulla on sukat taas lopussa, Iina on vielä kysymysmerkki.

Iina: Mä toivon sellaista ihanaa kiristämätöntä raskauspyjamaa, ja jotain hyvää kirjaa mihin uppoutua kinkkuleipien kanssa.

Oletteko enää suunnitelleet Ruotsiin muuttoa?

Otto: Ei oikeastaan. Ollaan niin kotiuduttu että tuntuisi vähän liian alusta aloittamiselta tässä vaiheessa.

Iina: Ei me olla sitä aktiivisesti enää suunniteltu, mutta on se mulla edelleen haaveena, ehkä kaukaisena sellaisena. Koskaan en sano ei koskaan.

Minkä nimen antaisitte koiralle?

Otto: Pumbaa ollaan tässä tovi makusteltu.

Iina: Pumba olisi ihan ykkönen <3

Onko teillä jotain tapoja tehdä asioita arjessa ja/tai periaatteita joista olette täysin eri mieltä keskenänne?

Otto: No se iänikuinen kiista siitä että kumpi kuuluu leivässä päällimmäiseksi, juusto vai kinkku, jatkuu edelleen. Jatkuu todennäköisesti hamaan loppuun saakka.

Iina: Juustokinkkukiista, Otto laittaa nimittäin aina juuston päällimmäiseksi mikä on väärin. Muita ei tule mieleen.

Mitä/millaisia vlogeja seuraatte jos seuraatte?

Otto: Olen enemmän Let’s Play kuin vlog-ihminen. Iinasta en osaa sanoa.

Iina: Mä en oikeastaan hirveän aktiivisesti seuraa vlogeja, mutta kavereiden videot katson yleensä ja sitten joskus jotain meikkivideoita kun tarvitsen inspiraatiota.

Kuka on paras ystäväsi?

Otto: Minulla on kourallinen erittäin hyviä ystäviä, finalisteja en ala sen kummemmin erottelemaan.

Iina: Mulla on monta parasta rakasta ystävää joita en osaa laittaa sen kummemmin järjestykseen. Olen vaan kiitollinen siitä miten ihania ihmisiä meidän ympärille on kerääntynyt.

Ammatit?

Otto: Olen tekninen asiantuntija.

Iina: Sisällöntuottaja

Onko teillä Oton kanssa toisillenne lempinimiä?

Otto: Löytyyhän noita, ällösöpöimmät ehkä Otsukkaliini ja Iinatsuikkeli. Möhömaha on kanssa kova sana. Pätee molempiin.

Iina: Joo, Oton sanomat ja sitten perus muru ja rakas. Möhömaha on paras <3

Mikä on lemppari matkakohteenne?

Otto: Berliini so far ylivoimainen ykkönen. Ei tässä vielä ole tullut hirveästi matkusteltua, mutta se on sellainen mesta että sinne on pakko mennä toistamiseen.

Iina: Otto huijaa, kyllä se on matkustellut tosi paljon ja varsinkin jo ennen kuin me tavattiin. Mutta mä sanon että meidän yhteisistä kans Berliini, se oli vaan ihan meidän paikka. Toinen on Tukholma, se on mun ikilemppari.

Itse muistan lapsuudestani ja etenkin teini-iästäni sen, kun äiti ei antanut lupaa johonkin mitä kovasti halusi niin rynnättiin kysymään isältä. Kumpi teistä todennäköisemmin olisi tämä jolta saisi niin sanotusti helpommin luvan, vaikka toinen vanhemmista olisi asian kieltänyt?

Otto: Kyllä mä tunnustan että Iina on meistä se jolta kannattaa kysyä, oli se sitten hyvä tai huono asia.

Iina: Mä olen ehkä vähän lepsumpi ja helpommin annan luvan.

Millaisia lapsia olitte?

Otto: Aika pikkunörtti olin.

Iina: Mä olin sellainen pieni totuudentorvi joka kertoi aina äidille ihan kaikesta ja leikki aina kiltisti ja luki kirjoja ja piirsi. Ja vähän sellainen pikkuvanha, ja tosi kiinnostunut opiskelusta ja ahkera koululainen.

Entä millaisia teinejä?

Otto: Nörtti edelleen, mutta ilman pottatukkaa.

Iina: Lasken teini-ikäni alkaneeksi vasta 16-vuotiaana, silloin musta tuli teini ja siihen asti olin mallikäytöksinen lapsi. Mutta siis no 16-19-vuotiaana olin kyllä aika kova menemään ja varmasti äitiä joskus huoletti. Onneksi Otto kesytti mut, hah.

Tuleeko neljättä lasta?

Otto: Ei kyllä ainakaan näillä näkymin. Kolme on sellainen kiva luku. Itsekin olen kolmesta lapsesta vanhin.

Iina: En sano ei koskaan mutta just nyt kolme tuntuu siltä että se on meille hyvä luku.

Entä koiraa parin vuoden sisällä?

Otto: Ei mitenkään täysin poissuljettua, vaikka ei vielä mitenkään suunnitelmissa olekaan.

Iina: En ehkä usko että parin vuoden sisällä vielä, sitten kun elämässä on tarpeeksi aikaa ja annettavaa koiralle, on oikea aika ottaa uusi karvainen perheenjäsen.

Jos Tipa ei ois ilmoitellut tulostaan, milloin olisitte luultavasti hankkineet lapsia?

Otto: Joskus toiste, veikkaisin.

Iina: En osaa sanoa. Me oltiin tunnettu niin vähän aikaa silloin kun Tipa ilmoitti tulostaan että en tiedä millaiseksi ja miten nopeasti meidän suhde olisi kehittynyt ilman sitä.

Mietittekö koskaan miten olisi elämä mennyt ilman lapsia?

Otto: Ihminen on luonteeltaan kovin jossitteleva. En kuitenkaan koskaan ole ns. katumuksen kautta miettinyt. Meidän pikkunaperot on siinä Iinan rinnalla parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, mikään ei saa minua haluamaan mitään muuta kuin juuri tätä.

Iina: En oikeastaan, tai ainakaan en keksi mitään parempaa mitä mulle olisi voinut tapahtua kuin Otto ja lapset, ainoastaan paljon paljon  huonompia vaihtoehtoja. Mieluummin olen miettimättä ja keskityn tähän hetkeen.

Sellaisia vastauksia! Kysymykset oli tosi hauskoja ja niihin oli kivaa vastata, odotan jo innolla seuraavan osan tekemistä! Ihanaa viikonloppua kaikille!


Pariskuntajoulukalenteri

25.11.2016

Okei, okei, mä lupasin että ei enää joulujuttuja ennen joulukalenterin starttia. Mutta jos nyt ihan pikkuisen kuitenkin? Pariskuntajoulukalenteri, otsikon mukaisesti, on mun aikainen joululahja kaikille jotka etsivät hauskaa tapaa huomioida puolisoaan joulun alla ja haluavat samalla virittäytyä joulutunnelmaan ja tehdä vähän hyvääkin. Lapsille on vaikka mitä omanlaisiaan joulukalentereita, miksi aikuisetkin eivät siis saisi pitää vähän joulukivaa ja nauttia tästä ihanasta perinteestä? OTTO, stop tähän, et saa lukea pidemmälle!

Tässä postauksessa siis joulukalenteri, jonka mä olen tehnyt mulle ja Otolle, ja kaikille muillekin pariskunnille jotka siihen haluavat ottaa osaa. Kuvissa stereotyyppisesti akka- ja ukko-muotit kun meillä oli molempia vain yksi, mutta itse joulukalenteri sopii ihan kaikille pariskunnille tai vaikka kämppiksen kanssa toteutettavaksi, olen kuitenkin siinä huomioinut myös pienten lasten vanhempia kiinnittämällä huomiota siihen että lapsiperheen joulukiireissä löytyisi sitä parisuhdeaikaa myös edes pikkuisen joka päivä.

Allaolevat 24 luukkua voit kopioida ja vaikka tulostaa ja leikata, piilottaa pieniin pussukoihin ja sitten avata yhdessä puolisosi/ystäväsi kanssa yhden joka päivä. Mä en ole vielä suorittanut tätä askarteluosuutta, mutta pian suoritan ja sitten on Otollakin ensimmäistä kertaa vuosiin joulukalenteri josta availla luukkuja. Mua ei yhtään haittaa myöskään että itse tiedän sisällön etukäteen, raskausaivojen ansiosta en luultavasti muista puoliakaan ja yllätyn itsekin joka aamu iloisesti. Tässä siis 24 luukkua, olkaa hyvä!

1. Sytyttäkää kynttilät ja nauttikaa lasilliset kuumaa lempiglögiä.

2. Aloittakaa joulusiivous, ja kuunnelkaa samalla lemppari joululaululistaa Spotifysta.

3. Tehkää joululahjaostokset lapsille, kummilapsille tai pikkusisaruksille kahdestaan. Jos ei lapsille löydy hoitajaa, niin lapsiparkkeja löytyy isoimmista kauppakeskuksista ja tavarataloista.

4. Pitäkää paketointi-iltamat kera joulumusiikin ja glögin.

5. Tehkää lumiukko jos sää sallii, tai kirmatkaa pulkkamäkeen koko perhe. Jos sataa vettä ja on pimeää, pelatkaa lautapelejä.

6. Koristelkaa yhdessä joulukuusi.

7. Hierokaa toistenne hartioita illalla.

8. Menkää ostoksille ja valitkaa toisillenne kaupan törkeimmät jouluneuleet.

9. Kutsukaa kaverit kylään tortulle ja glögille tai pitäkää vaikka jouluneulebileet.

10. Ostakaa ja paketoikaa joululahjat yhdessä hyväntekeväisyyskeräykseen.

11. Valmistakaa itse gift in a jar -lahjat ystäville. Ohjeita löytää esim. Pinterestistä tai mun blogin tulevasta joulukalenterista.

12. Selatkaa yhdessä Tastya tai muita ihania ruokasivustoja, ja keksikää joku ihana uusi jouluherkku jota valmistatte.

13. Ostakaa salaa toisillenne joulupyjamat ja käärikää ne pakettiin jouluaattoon asti.

14. Valmistakaa ja koristelkaa yhdessä piparkakkutalo. Tai skipatkaa valmistaminen ja kasatkaa ja koristelkaa kaupan valmis piparkakkutalo.

15. Kirjoittakaa paperiset rakkauskirjeet toisillenne ja piilottakaa ne aattoiltaan asti.

16. Pitäkää joululeffamaraton, kummatkin saavat valita ainakin yhden oman lempparin.

17. Lähtekää ajelulle ja laulakaa joululauluja autossa täysillä ja nuotin vierestä.

18. Paketoikaa toistenne joululahjat, piilossa toisiltanne tietenkin.

19. Tehkää kuumaa vaahtokarkkikaakaota joulumausteilla ja nauttikaa ne toistenne kainalossa pipareiden kera.

20. Käykää viemässä jouluyllätykset ja lahjat ystäville ja kummilapsille.

21. Menkää illalliselle lempiravintolaanne.

22. Katsokaa yhdessä Love, Actually ja ottakaa varaslähtö suklaakonvehteihin.

23. Valmistakaa yhdessä vähintään yksi jouluruoka, tai kaikki, riippuen siitä missä joulua vietätte ja kenen kanssa.

24. Tehkää toisillenne sinappikinkkuvoileipiä tai muuta lemppari-jouluiltapalaanne ja käpertykää sohvalle uusissa jouluyökkäreissänne katsomaan joulun telkkariohjelmia.

Toivottavasti tykkäsitte ideasta! Mun mielestä parisuhteeseen ei voi panostaa liikaa, ja näiden pikku aktiviteettien lomassa tulee vietettyä ihanasti aikaa yhdessä ja samalla hoidettua tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia tehtäviä joulua varten. Mä ajattelin itse tulostaa nämä luukut, leikata ja laittaa ne pieniin söpöihin kirjekuoriin jotka kiinnitän seinälle. Mutta tämänhän voi toteuttaa ihan miten haluaa, ja yhdistellä luukkuihin vaikka pieniä konvehteja tai mitä tahansa itse haluaa tai tietää puolisonsa arvostavan.

Kertokaa ihmeessä jos teitte tämän, musta ois ihan mahtavaa tietää jos tästä on ollut jollekin iloa! :) Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!


Rakkaus ja raskaus

09.11.2016

Kolmannen raskauden aikana itse raskaus ei ole vaikuttanut kauheasti mun mielestä enää parisuhteeseen. Molemmat ollaan otettu rennosti alusta asti ja katsottu miten raskaus etenee, ja parisuhde on mennyt siinä mukana. Raskaus ei ole muuttanut mua hormonihirviöksi, mutta herkistänyt se kyllä on niin että olen ehkä tavallista tunteellisempi ja dramaattisempi, ja kaipaan enemmän läheisyyttä. Onneksi se ei tunnu Ottoa haittaavan, yhdessä me ollaan täällä rakenneltu pesää tämäkin viikko, halittu sohvalla ja ihasteltu tuoksukynttilöitä ikkunalaudalla ja kasvavaa lumikinosta ikkunan toisella puolen.

Me ollaan oltu pian kuusi vuotta yhdessä Oton kanssa, ja sinä aikana kolme raskautta on aika paljon. Elämä on mullistunut näiden vuosien aikana hurjasti mutta yksi asia on säilynyt samanlaisena läpi vuosien, ja se on nimenomaan meidän parisuhde. Se on ollut sellainen ankkuri ja turvasatama, mihin me molemmat ollaan tarrattu kiinni aina kun koko muu elämä on ollut yhtä vuoristorataa. On helpottavaa kun tietää että vaikka kaikki muu olisi aivan sekavaa, on yksi asia joka on aivan selkeä ja toimii juuri niinkuin pitää. Niin se on ollut alusta asti, joka vuosi ollaan jossain määrin suunnattu kohti tuntematonta – mutta aina yhdessä, aina toisiamme tukien.

Oma puoliso on just se tyyppi jonka kanssa uudet asiat kuuluukin kohdata, ja johon kuuluukin turvautua. Harmittavan usein pikkulapsiarjessa kuitenkin kuulee niitä tarinoita, kuinka raskaus tai vauvavuosi ovat karkottaneet puolisot kauemmas toisistaan. Osa jopa eroaa sen ensimmäisen vauvavuoden aikana. Tärkeintä on kuitenkin ehkä ymmärtää että vaikka se vuosi olisi ihan hitsin raskas, niin se ei helpotu sillä että puolisot asettuvat toisiaan vastaan. Ja toiseksi – vuosi on ihan naurettavan lyhyt aika, ainakin jos mielii viettää toisen kanssa loppuelämänsä.

Mistä se sitten johtuu että osa ajautuu erilleen jo raskausaikana? Mä uskon että jos on ollut pitkään yhdessä ja rakentanut tietynlaisen kuvan toisesta ihmisestä ja oppinut siihen että hän on aina tietynlainen, se voi tulla suurena yllätyksenä miten paljon raskaus voi (hetkellisesti) muuttaa ihmistä. Pahin virhe on kuitenkin luulla että se muutos on lopullinen. En itsekään ole aina sellainen kauppaitkupilli jota harmittaa kun ei tiedä minkä jäätelön valitsisi, tai joka kriiseilee omasta ulkonäöstään joka päivä. Mutta raskausaikana olen usein ollut, ja Otto on osannut suhtautua siihen huumorilla, mutta mua lohduttaen. Raskaudetkin ovat erilaisia, toisen raskauteni aikaan olin seesteinen viilipytty ja muistan itkeneeni ainoastaan kerran sen raskauden aikana, tai oikeastaan välittömästi sen jälkeen: silloin kun sain tyttäreni ensi kertaa rinnalle.

Olen aina ajatellut että meille se on ollut etu että kaikki kävi niin nopeasti. Että kuukauden seurustelun jälkeen asuttiin jo yhdessä ja oltiin matkalla vanhemmiksi. Monen mielestä se on sulaa hulluutta, mutta meille se on nimenomaan ollut etu. Kumpikaan ei ehtinyt luoda minkäänlaisia odotuksia toista kohtaan, ei paineita ei vaatimuksia. Me vaan mentiin päivä kerrallaan, yhdessä, kohti sitä vanhemmuutta ja uudenlaista elämäntilannetta. Me oltiin nuoria ja naiiveja, eikä osattu pelätä että joku menisi meidän kahden välillä pieleen. Nuori ja naiivi olen vieläkin, ja ylpeä siitä. Kyynisyys aiheuttaa enemmän ikävyyksiä kuin naiivius. Mä voin edelleen katsoa Ottoa, ja ajatella että en tiedä yhtäkään asiaa maailmassa joka voisi tulla meidän väliin ikinä. Ja tiedän että kun hän katsoo mua, hän voi ajatella samaa.

En sano että kaikkien kannattaisi alkaa perustamaan perhettä ensitreffeillä, mutta sanon että raskauteen ja vauvavuoteen kannattaa suhtautua avoimin mielin, oli se ensimmäinen, toinen tai seitsemäs. Ei kannata ikinä uskoa että tietää jo etukäteen mitä tuleman pitää, vaan kannattaa ottaa vastaan se mitä tulee, rauhallisin mielin ja ennen kaikkea yhdessä. Kenenkään toisen parisuhteeseen, raskausaikaan, vauvavuoteen, tai mihinkään kokemuksiin ei kannata omia odotuksia perustaa koska maailmassa ei ole toista samanlaista paria kuin sinä ja kumppanisi. Ja te yhdessä päätätte millaista teidän elämänne on tai tulee olemaan. Meillä on Oton kanssa aina ollut sellainen taisteluasenne, me vastaan maailma, ja se pätee kaikkeen. Vaikka me ei olla vastaan kaikkea, me ollaan yhdessä kaikkia mahdollisia vaikeuksia vastaan. Ja yhdessä me ollaan vahvempia ja selvitään kaikesta helpommin.

Kun uusi vauvavuosi koittaa, me saatetaan olla ihan pirun väsyneitä ja välillä kiukkuisia. Tai sitten ei, etukäteen ei voi tietää. Mutta mä tiedän että sen mahdollisen väsymyksenkin keskellä lupaan etsiä niitä hyviä asioita Otosta ja meidän perheestä, enkä osoittaa sormella sitä minkä voisi tehdä paremmin. Lupaan halata ennemmin kuin huutaa, ja lupaan että en luovu siitä minkä koen olevan parisuhteessa tärkeintä: halusta tehdä toinen onnelliseksi. Siitä kaikki lähtee, että ei halua tehdä kaikkea mahdollisimman kivaksi ja helpoksi itselle, vaan toiselle. Ja siitä että tämä halu on parisuhteessa molemminpuolinen.

Kiitos Otto, että elät tätä jännittävää matkaa vanhemmaksi mun kanssa jo kolmatta kertaa, ja kiitos siitä että olet niin hyvä isä ja puoliso <3


Yhteinen iltarutiini

14.09.2016

 

Me syödään Oton kanssa joka ilta yhdessä iltapalaa, yleensä ruisleipää, samalla kun katsotaan Netflixistä sarjoja. Se on meidän yhteinen iltarutiini, jonka aikana voi rentoutua ja nauttia yhdessäolosta ja jutella ja heittää tyhmää läppää. Siksi lähdin innolla mukaan Vaasan Ohut Herkku -kampanjaan, joka oli kuin meille tehty. Siinä me päästiin testaamaan Vaasanin uusia Ruispalat Ohut Herkku -leipiä, jotka ovat nimensä mukaisesti ihanan ohuita ja joista löytyy ruisleivälle tyypillistä ihanaa sitkoisuutta hieman tavallista enemmän.

Lapsiperheen arjessa ne parisuhdehetket löytyvät arkipäivästä, kun ei välttämättä ole joka viikko mahdollisuutta, halua tai jaksamista lähteä yhdessä seinäkiipeilemään, fine dining -ravintolaan tai viikonloppumatkalle. Arkipäivän onnessa se parisuhde rakentuu, ja siinä iso tekijä on nimenomaan yhdessä tekemisellä ja toisen huomioimisella. Me tehdään usein yhdessä ruokaa, mutta ruuanlaitto tapahtuu yleensä tietenkin silloin kun lapsetkin ovat hereillä ja he ovat siinä usein mukana. Se on sellaista koko perhettä yhdistävää puuhastelua. Iltapalan laittaminen sen sijaan on sitä meidän kahdenkeskistä aikaa.

Mä uskon että voin kiittää osaksi iltapalahetkiä siitä että meidän parisuhde edelleen pian kuuden vuoden ja kolmen lapsen jälkeen voi näin hyvin. Iltapalaa tehdessä, siinä ruisleipää rapsakaksi paahtaessa, on aikaa jutella päivän tapahtumista tai ihan mistä tahansa ikinä haluaakaan. Parisuhteet usein alkavat voida huonosti siinä vaiheessa kun toista ei enää tunne. Ei tiedä mikä häntä kiinnostaa, mikä pelottaa, mistä hän haaveilee, eikä enää tiedä miten tekisi toisen onnelliseksi. Se ongelma on helppo korjata sillä että huomioi toista, antaa sen jakamattoman huomion ja on kiinnostunut siitä mitä toinen haluaa sanoa, ihan joka päivä.

Iltapalaa tehdessä ei ole häiritsemässä puhelimet ja iPadit, vaan silloin ollaan läsnä, voidellaan leipää, pilkotaan leivän päällisiä ja keitetään teetä. Niiden lomassa ajatuskin kulkee kun ei ole liian haastavaa, ja voi oikeasti keskittyä siihen mitä toisella on sanottavana. Vaikka se hetki ei ole pitkä, kestää ehkä kymmenen minuuttia tai vartin, sillä on iso merkitys. Näin pienellä jutulla voi estää toista ajautumasta kauaksi itsestä.

Meillä usein höpötys jatkuu vielä iltapalan valmistumisen jälkeenkin, ja Netflix saa odottaa. Mutta vaikka ei jatkuisikaan, on se vartti tehnyt paljon. Ilman sitä mä en tietäisi puoliakaan siitä mitä olen näiden vuosien aikana miehestäni oppinut. Miettikääpä sitä, että kuudessa vuodessa niistä minuuteista on tullut 547,5 tuntia eli yhteensä 22,81 vuorokautta. Eli yli kolme viikkoa jakamatonta huomiota ja keskustelua puolisoiden välillä yhteensä. Sillä on iso merkitys.

Vaasanin uudesta Ruispalat Ohut Herkku -leivästä tuli meidän iltojen suosikki. Toinen ihastui siihen paahdettuna ja super ohuena ja rapsakkana, toinen tykkää sitkoisesta rakenteesta paahtamattomana. Leipä on lisäaineeton ja runsaskuituinen, ja maistuu aivan älyttömän hyvälle. Kannattaa maistaa!

Yhteistyössä Vaasan.

indiedays-ja-brm-yhteislogo

Tykkäättekö te syödä iltapalaa yhdessä puolison kanssa? Mahtavaa päivää kaikille!