#VAINVAUVAJUTUT vol. 2

15.10.2017

Edellisen kerran kirjoitin #vainvauvajuttuja silloin kun kuopuksella oli ikää aavistuksen vaille viisi kuukautta. Silloin meininki oli vielä ihan erilaista kuin nykyään vauhdikkaan liikkujan kanssa. Nyt listasin siis uuden satsin: 25 kappaletta vauvajuttuja suoraan touhukkaan vaaperon arjesta, olkaa hyvä!

1. Kun vauvan kanssa harjoittelee kopittelua, ja hän heittää, hän laittaa silmät kiinni ja viskaa pallon kaikella voimalla mitä suinkin vain lähtee, vailla mitään selkeää suuntaa, toivoen vaan että se ei osu itseä päähän.

2. Kun vauva tiputtelee pieniä ruokia alas pöydästä, vain voidakseen kontata myöhemmin pöydän alle niitä syömään.

3. Kun vauva on kaikuvassa, muuten hiljaisessa tilassa ja ihmettelee miksi kukaan ei puhu. ”HÖÖÖ, *ai tää kaikuu tälleen kivasti*, HÖÖÖ, HÖÖ, HÖÖ, *vähän kovempaa* HÖÖÖÖÖÖÖ”.

4. Kun vauva ottaa aina sukat/sukkahousut pois jalasta ja maistelee niitä antaumuksella.

5. Kun vauva seisoo sängyssä ja läpsyttelee aamuseitsemältä onnellisena vanhemman naamaa ”herätyyyyyys!”.

6. Kun vauvalla on suu täynnä ruokaa ja hän päättää harjoitella päristelyä.

7. Kun vauva etsii eteisen kuraisimman kumisaappaan ja on juuri alkamassa imeskelemään sitä antaumuksella, kun saat hänet kiinni itse teosta.

8. Kun vauva oppii istumaan itse kylvyssä, ja eka asia mitä hän alkaa tehdä on läiskyttää vettä. Ei haittaa vaikka läiskyy omalle naamalle, sitä pitää läiskiä tauotta niin pitkään kun vaan saa olla kylvyssä, vaikka vähän inhottaisi nenään tai suuhun menevät pisarat.

9. Kun vauva kuulee hyvän biisin ja jalat alkavat saman tien vispaamaan. Osaisipa itsekin fiilistellä musaa aina yhtä vapautuneesti.

10. Kun vauvan lelu on sohvan alla ja hän yrittää ryömiä sitä hakemaan, mutta pää ei mahdu sohvan alle ilman asennon vaihtoa. Hän yrittää kerta toisensa jälkeen mahtua samassa asennossa, ja aina törmää sohvaan.

11. Kun vauva yskäisee tosi tärkeän kuuloisena tekoyskää.

12. Kun vanhempi herää siihen, että vauva on tunkenut sormensa niin syvälle vanhemman sieraimeen, kun sormi vain menee. *au*.

13. Kun vauvaa suututtaa että hän ei yllä kaukosäätimeen/siskon karkkipussiin/pelikonsolin ohjaimeen ja hän sanoo dramaattisesti ”mämmämmää”.

14. Kun vauva oppii menemään verhon taakse piiloon ja jaksaa leikkiä kukkuu-leikkiä vaikka kolme tuntia. ”Miiiissä vauva on, miissä vauva on” ”Siellä oli, kukkuu!”.

15. Kun vauva oppii kääntämään itse kirjan sivuja, ja seuraavat pari viikkoa kirjojen lukeminen on pelkkää sivujen nopeaa kääntelyä suuntaan ja toiseen.

16. Kun aina auton nähdessään vauva alkaa päristellä sylki roiskuen, oli auto sitten pieni pikkuauto lelukorissa tai vaunulenkillä ohi ajava rekka.

17. Kun vauva tietää että joku asia on kiellettyä mutta tekee sen silti iloisesti ja ylpeänä hymyillen.

18. Kun vauva imee tissiä siihen asti että alkaa tulla maitoa, sitten hymyilee tyytyväisenä ja konttaa takaisin leikkimään/läpsyttelee tissiä/alkaa puremaan, ja maidot suihkuaa paidalle.

19. Kun vauva jo nukkuu kevyesti ja vielä sylissä pitää omaa unikäninäänsä silmät kiinni niin kauan, että on syvässä unessa.

20. Kun vauva ei huomaa että on päästänyt irti tuesta, vaan seisoo ilman tukea jotain jännää käsissään tutkien. Heti kun hän huomaa oman ”virheensä” hän pyllähtää takaisin istumaan, vaikka siihen asti on pysynyt hyvin pystyssä.

21. Kun joka kerta kuullessaan tutun sanan vauvan on pakko tehdä sitä asiaa mihin hän sen sanan mielessään yhdistää. Esim. ”Meidän vauva on nyt oppinut taputtamaan” niin johan alkaa läpsytys kuulua. Tai ”Hei älä ota sitä hammastahnaa enää se on loppu, otetaan tota uutta ja laitetaan se vanha roskiin” –> vauva vilkuttaa.

22. Kun vauva maistaa jotain uutta makua ja naamasta todella näkee että maku ei ollut ihan mieleinen. Ja sitten vauva työntää ruuan uudelleen suuhunsa siitä huolimatta, ja irvistää uudelleen. Tätä jatkuu vaikka kuinka kauan, kunnes vähitellen ilme muuttuu neutraaliksi ja ruoka katoaa pieneen masuun. Ihailtavaa sinnikkyyttä.

23. Kun vauva oppii pitämään hassua ääntä kielellä ja liikuttelee kieltä puolelta toiselle koko ajan ja joka paikassa.

24. Kun vauva antaa pusun, eli avaa koko suunsa ja pyrkii kattamaan sillä mahdollisimman suuren alueen vanhemman naamasta.

25. Kun vauva on tissillä, ja samaan aikaan nipistelee pienillä sormillaan äidin kaulaa, tissiä, leukaa, dekolteeta, poskea tai huulta. Ja äiti on täynnä pienten sormien tekemiä nipistysjälkiä.

Löytyikö tuttuja juttuja? Mitä hauskaa tai söpöjä tai vauvamaisia juttuja teidän minityypeillä on tällä hetkellä, tai mitä on jäänyt mieleen?

Ihanaa sunnuntaita kaikille!


Kurpitsanhakureissulla vesisateessa

09.10.2017

Bongasin blogikollegani Irenen Mutsie-blogista juuri sopivasti ennen viikonloppua vinkin ihanasta paikasta, Kurpitsakaupasta Vantaalla! Täytyy muuten nostaa hattua Irenelle, hänen blogistaan bongailee usein tällaisia ihania paikkoja joissa käydä lasten kanssa, joista en muuten olisi välttämättä ikinä kuullut. Oikeita piilotettuja jalokiviä!  Kannattaa käydä kurkkaamassa jos kiinnostaa kiva tekeminen Pk-seudulla (ja muutenkin super mielenkiintoiset ja kivat postaukset!).

Vantaalla sijaitsee siis aivan ihana kurpitsatila, jossa kasvatetaan jenkkityylisiä isoja Halloween-kurpitsoita, joita myydään suoraan kuluttajille. Sieltä sai itse käydä poimimassa mieleisensä kurpitsan, ja me otettiin yksi iso kurpitsa, ja jokaiselle lapselle omat euron minikurpitsat. Meille sattui ihan kunnon syyskeli eli suunnilleen kaatosade, ja pelto oli aikamoista mutavelliä, mutta onneksi oli gore-texit jalassa kaikilla niin ei haitannut yhtään. Oikeastaan se loi vaan tunnelmaa.

Jenkeissähän tämä on monelle perheelle jokasyksyinen perinne että käydään hakemassa Halloween-kurpitsa pellolta, mutta meillä Suomessa ei niin kovin yleistä ainakaan vielä. Aika kiva perinne kuitenkin, itse tykkään kaikista perinteistä joihin kuuluu perheen kanssa yhteinen mukava tekeminen. Tämä oli mukavaa perheen yhteistä tekemistä parhaimmillaan, kurpitsan valintaa, mutalöllössä tarpomista, ajomatka sateen ropinassa Fröbelin palikoita kuunnellen, ja kurpitsan kovertamisessa riittää vielä lisää tekemistä. Ja toki lapset saavat osallistua myös kurpitsaruuan laittamiseen, kunhan meidän hieno halloweenkurpitsa on valmis.

Mä en ole ikinä itse kovertanut kurpitsaa tai koittanut taiteilla siihen mitään naamaa, mutta ajattelin yrittää tänä syksynä. Kurpitsaruuat sen sijaan on kovinkin tuttuja meille, kun niiden mausta tykätään hurjasti! Sisuksesta voisin taiteilla ehkä piirakan kun en ole vielä koskaan tehnyt kurpitsapiirakkaa. Jos tiedätte hyvän ohjeen niin saa linkata!

Meillä oli muutenkin kiva ulkoilupainotteinen viikonloppu, lauantaina käytiin kaksi kertaa leikkipuistossa ja tehtiin puolentoista tunnin pyörälenkki lasten kanssa. Oli niin mielettömän ihana ilma että oltiin monta tuntia ulkona, käytiin vaan välissä syömässä kotona. Ulkoilun päätteeksi käytiin hakemassa kaupasta vähän leffaherkkuja, ja sillä aikaa rupesi satamaan kaatamalla aivan yhtäkkiä. Juostiin sitten vesisateessa naureskellen kotiin koko perhe. Mutta oli ihanaa käpertyä peiton alle katsomaan leffaa lasten kanssa ja syömään vähän irtokarkkeja, ihan paras lauantai.

Kurpitsakauppa meni eilen valitettavasti tältä vuodelta jo kiinni, me ehdittiin juuri ja juuri käymään vielä tälle syksylle. Mutta täytyy pitää tämä huippu paikka mielessä myös ensi vuotta ajatellen, kääk sitten meidän kuopuskin jo taapertaa siellä valkkaamassa itselleen mieluisinta minikurpitsaa. <3

Ihanaa maanantaita kaikille!

PS: Vinkatkaa ihmeessä niitä kurpitsareseptejä jos teiltä löytyy!


Mä en halua ikinä unohtaa miten ihanaa meillä on just nyt

02.10.2017

Eilen illalla Nova pyöri meidän kanssa hereillä vielä kymmenen jälkeen illalla vaikka isommat tytöt olivat nukkuneet jo pari tuntia. Hän nukahti päiväunille vielä kaksi tuntia tavallista myöhemmin puolen tunnin automatkan takia, ja siksi ei nukahtanut yöunille tavalliseen tapaansa kahdeksalta. Tämä nyt ei ollut mikään ongelma, hän sai nukkua kyllä aamulla sitten niin pitkään kuin unta riitti. Mutta se syy miksi kerron tästä, on se että hänen touhottamista illalla katsellessani mut valtasi jälleen kerran sellainen pakahduttava onnentunne, ja samalla suuri haikeus.

Kysyin Otolta muistaako hän millaisia meidän hetket olivat silloin kun esikoinen ja keskimmäinen olivat vauvoja. Muistaako miltä heidän hassu vauvan naurunsa kuulosti, tai miten he liikkuivat eteenpäin silloin kun eivät vielä kävelleet itsekseen. Ei meistä kumpikaan muistanut enää täysin. Joitain muistoja toki herää elävästi mieleen, yksittäisiä hetkiä, ja toki paljon on muistoja videolla. Mutta se tunnelma, ne arkiset pienet jutut, ne vaan unohtuvat, kun tilaa valtaavat niin monet uudet ihanat jutut. Se on tottakai ymmärrettävää, mutta samalla niin hirveän haikeaa.

Tämä vuosi on ollut aivan uskomaton, ehkä voisin sanoa että meidän elämän parhaita vuosia, ellei jopa se paras. Vaikka ollaan vuoden aikana kohdattu myös haikeita juttuja ja menetyksiä, päällimmäisenä on silti vaan kiitollisuus siitä kaikesta onnesta jota ollaan saatu osaksemme. On ollut niin uskomattoman hienoa seurata kuopuksen kasvua pienestä vastasyntyneestä tuoksi ihanaksi touhottavaksi ja liikkuvaksi vauvaksi, ja samalla isompien tyttöjen kasvua itsenäisemmiksi ja aivan ihanasti vauvaa huomioiviksi isosiskoiksi.

Koko vuoden mua on vaivannut tietynlainen haikeuden tunne. Olisin halunnut muistaa ja purkittaa jokaisen ohikiitävän sekunnin, imeä itseeni jokaisen hymyn ja uuden asian joita vauvavuosi on tuonut mukanaan. Ja mua itkettää, kun mietin miten paljon on jo unohtunut, miten suuri osa tästä vuodesta on jo kulunut. Mutta ei ihmistä ole luotu muistamaan jokaista tapahtuvaa asiaa, ei meidän aivokapasiteetti kykene sellaiseen. Pitää vapauttaa aina tilaa uusille asioille.

Mä rakastan olla äiti, ja rakastan meidän arkea näiden kolmen tyypin kanssa niin paljon että mun sydän pakahtuu. Siksi mulla on  niin valtavan suuri tarve nauttia ja kokea ja tuntea kaikki. Samalla tunnen kuitenkin haikeutta kaikesta mitä ollaan saatu jo kokea, kaikesta joka on jo mennyt ohi. Mietin usein iltaisin olenko nauttinut tarpeeksi, olenko ollut tarpeeksi läsnä. Otan siitä paineita, joskus vähän liikaakin. Yritän jokaisella solullani olla läsnä mun lapsille, huomata jokaisen hymyn ja tärkeän asian joita heillä on sanottavanaan, reagoida, kannustaa ja rakastaa. Vaikka tiedän että teen parhaani, mietin silti usein teenkö ja olenko tarpeeksi.

Se riittämättömyys on tunne ja asia johon mulla ei ole mitään ratkaisua tai vastausta. Tulen varmasti tuntemaan näitä haikeuden ja riittämättömyyden tunteita äitinä niin kauan kuin mussa henki pihisee. Äitiys on tärkein tehtävä joka mulla on elämässä, ja äitiyteen varmasti myös kuuluu  haikeuden lisäksi itsensä tutkiskelu ja oman äitiytensä kyseenalaistaminen aina aika ajoin. Niihin ei kuitenkaan kannata hukata liikaa aikaa,  vaan pitää olla täysillä tässä ja nyt.

Onneksi haikeuden lisäksi saa kokea iloa kaikesta uudesta, ja odottavia tunteita kaikesta huikeasta ja mahtavasta mitä on edessä lasten kanssa. Sen lisäksi että suree jo ohi kiitäneitä hetkiä, saa iloita niistä asioista joita on vasta tulossa. Se on upeaa. Tärkeintä on kuitenkin että haikeutta ja odotusta enemmän on läsnä tässä hetkessä, siinä mitä on juuri nyt. Sillä nykyisyys on tärkeämpää kuin menneisyys ja tulevaisuus yhteensä. Onni on tässä hetkessä.

Ihanaa maanantaita kaikille <3


Minien kanssa viikonlopputunnelmissa

29.09.2017

Ihanaa perjantaita kaikille! Viikon viimeinen arkipäivä, ja me ollaan täällä jo ihan viikonloppufiiliksissä! Luvassa on pitkästä aikaa ihanan vapaa ja ohjelmaton viikonloppu, jes! Tai no on toki esikoisen balettitunti, ja sunnuntaina yhdet kaverisynttärit joille esikoinen menee, mutta ei mitään sen isompaa. Tekee ihan hyvää tällainen ”tyhjä” viikonloppu, kun on ollut niin paljon meininkiä viime viikkoina synttäreiden, reissun ja rempan myötä. Kivaa olla kunnolla perheen kanssa ja vaan nautiskella ohjelmattomuudesta.

Suunnitelmissa on tälle päivälle perinteinen fredagsmys –  sopivasti herkuttelua, paljon leffoja, löllövaatteita, hirmuisesti haleja ja naurua. Me ollaan sataan kertaan katsottu ja hihitetty pakastealtaassa näkemällemme suklaapizzalle, ja eilen ostettiin se kokeiluun. Tämän päivän iltaherkutteluna siis toimikoon suklaapizza, miltä ikinä se sitten maistuukaan. Kuulostaa niin hassulta että onhan sitä aivan pakko maistaa! Tytöt on täällä ihan intsinä kun meillä on niin ”hassua herkkua”.

Mulla oli pari huonompaa treeniviikkoa kun oli niin paljon ohjelmaa, mutta tällä viikolla olen vihdoinkin saanut taas treenailtua ohjelman mukaan, ja se tuntuu niin hyvältä! Mut itseni on yllättänyt se, että kaikkein parhaalta treeneissä musta tuntuu se, miten saan mun selkälihaksiin ryhtiä ja voimaa. Halusin parantaa ryhtiä, ja se oli yksi mun itselleni etukäteen asettamista tärkeimmistä treenitavoitteistakin. En silti tajunnut etukäteen, miten hurjan suuri merkitys pelkällä ryhdillä on kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tuntuu hyvältä päästä eteenpäin ja saavuttaa omia tavoitteita.

Tämä viikko on ollut reissusta paluun jälkeen ihanan tavallinen. Lounas rakkaan ystävän kanssa, sopivasti kivoja työtapaamisia, treeniä, tavallisia tarha- ja eskaripäiviä lapsilla ja tavallista arkea kotona. En pistä ollenkaan pahitteeksi, että välillä ei ole mitään sen ihmeempää kuin sitä normiarkea. Tänään me vietetään ihanan tavallinen perjantai, ja kaiken edellämainitun lisäksi ajattelin lukea lasten kanssa yhdessä loppuun meidän Ruotsista ostaman hauskan (ja pitkän) kirjan, josta ollaan luettu iltaisin aina muutama sivu iltasaduksi.

Tiaran Ballerina -college, Zeldan huikeat Cupcake -legsut ja Novan ihana Soda-jumppis ovat kaikki Hugo Loves Tikin uutta mallistoa, joka ilmestyi toissapäivänä, ja ne on saatu Lilla Companysta. Lillassa on vielä joitakin hajakokoja jäljellä näistä mielettömistä kuoseista, ja pian pitäisi tulla myös lisää valikoimaa! Kannattaa käydä äkkiä kurkkaamassa jos haluaa saada vielä jotain, sillä pian ne hajakootkin loppuvat. Mun mielestä Hugo Loves Tiki on aavistuksen naftimpaa mitoitusta, ja esimerkiksi Tiaran paita on kokoa 8V. Vastaa ehkä eniten mitoitukseltaan Tinycottonsia.

Pitkästä aikaa kirjoitin ihan vaan tällaisen kuulumispostauksen. Mä voin paljastaa teille, että näiden kirjoittaminen on mun mielestä ehkä vaikeinta bloggaamisessa, hahaa. Rajatusta aiheesta on paljon helpompaa kirjoittaa. Tiedän kuitenkin, että monet näistä kuulumispostauksista tykkäävät, ja haluan ehdottomasti tehdä näitä myös aina välillä!

Aivan ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille, nauttikaa upeasta syysauringosta ja ihanista punertuvista lehdistä <3