Haaveilua sieniretkestä

06.09.2018

Nautin ihan suunnattoman paljon näistä syyskuun superkauniista illoista. Vaikka kesä loputtomine ilta-aurinkoineen on upea, on lasten kanssa ilta-auringon ihailu helpompaa näin vähän syksymmällä, kun aurinko laskee huomattavasti aiemmin.  Me tykätään käydä lähimetsissä retkellä ihan muuten vaan, etsimässä puolukoita ja mustikoita. Sieniä ei olla nyt bongattu mistään läheltä, mutta tämä kuuma ja kuiva kesä taisi muutenkin vähän verottaa sienisatoa.

Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa, nimittäin haaveissa siintää sieniretki lasten kanssa. Mulla on niin lämpimiä muistoja omista sieniretkistä äidin kanssa lapsuudessa, että olisi hienoa tarjota yhtä upeita kokemuksia omille lapsillekin. Meillä ei ollut autoa kun olin lapsi, ja asuttiin Helsingin Ruoholahdessa, kahden minuutin kävelymatkan päässä metroasemalta. Urbaanissa ympäristössä ei paljon sieniä ollut, eikä sienestäminen ollut ihan yhtä helppoa kuin se meidän perheelle olisi nykypäivänä. Mutta silti pääsin joka vuosi äidin työporukan sieniretkelle mukaan, ja mä muistelen vieläkin niitä ihania retkiä, jolloin etsittiin sieniä, ja mulla oli oma söpö pieni kori johon niitä keräsin. Siellä sai aina herkullista sienikeittoa, ja bussimatkat isolla tilausbussilla keskelle skutsia aikuisten kanssa olivat myös hauskoja. Olin yleensä ainoa lapsi mukana, ja kaikki olivat aina mulle niin mukavia.

Meillä on nykyään käytössä hyvin aktiivisesti päivittyvä virtuaalinen kalenteri Oton kanssa, ja mitä ikinä siellä lukeekaan, on meidän päivän ohjelma. Ajattelin kirjoittaa sinne erään lauantain kohdalle isolla Sieniretki Nuuksioon, ja varata sille koko päivän. Siinä tulisi meidän perheelle kaksi eka kertaa: eka kerta yhdessä sieniretkellä ja eka kerta Nuuksiossa. Tämä on yksi niistä asioista, joista haluan luoda meille jokavuotisen perinteen, ihan niin kuin omassa lapsuudessanikin oli. Siitä tulee varmasti ihana seikkailu, tehdään kunnon eväät mukaan ja vietetään päivä ihanassa rauhallisessa metsässä kumpparit jalassa ja sienikorit käsivarrella. Ja aion ehdottomasti etsiä jostain kaikille kolmelle muksulle just samanlaiset sienikorit jollainen mulla itsellänikin oli.

Sieniretken jälkeen maistuu varmasti ihanalta itse poimituista kanttarelleista tai suppiksista tehty sienikeitto, ai että! Ollaan me jo pariin kertaan ostettu kanttarelleja, ja tehty kanttarellimuhennosta ja kastiketta, mutta eihän mikään tietty voita itse poimittuja. Jos tiedätte pk-seudun lähellä hyviä sienipaikkoja, niin kertokaa ihmeessä. Ei ole pakko olla juuri Nuuksio, eikä edes Suur-Helsingin alueella, ihan missä vaan käy tunnin ajomatkan säteellä Helsingistä, kunhan olisi sieniä.

Lapset on ihania, kun ne innostuu aina uusista kokemuksista. Lapset on mun mielestä maailman siisteimpiä tyyppejä joille esitellä uusia ideoita tai pikaisia päähänpistoja. He innostuvat aina heti, ja ovat aivan messissä. Se into on niin huikeaa ja myös tarttuvaa. Musta tuntuu, että mitä enemmän me tehdään ja nähdään ja koetaan lasten kanssa, sitä enemmän halutaan vaan tehdä sitä lisää. Samalla kun lasten kanssa puuhaa ja kaikki saavat uusia kokemuksia, lapset myös oppivat itsestään ja ympäristöstään ja vähitellen koko maailmasta. Mulle tässä maailmassa ei ole mitään palkitsevampaa ja upeampaa, kuin kaiken tämän kokeminen meidän omien mahtavien tyyppien kanssa.

Mitä enemmän tästä kirjoitan, sitä malttamattomampi musta tulee. Pahinta on se, että kello on niin paljon, että lapset on jo nukkumassa. Saan siis kertoa tästä ideasta vasta aamulla! Miten mä nyt saan unta, kun olen näin innostunut, hah! Tästä tulee kyllä niin kiva juttu, ihan niin kuin kaikki lasten kanssa yhdessä luodut perinteet ovat.

Hyvää yötä ihanat <3


Heippa elokuu, olit ihana

31.08.2018

Elokuun viimeinen päivä vuonna 2018 ja syksyn on aika tulla. Uudenlaista arkea kahden koululaisen kanssa on takana nyt kolme viikkoa. Kaikki on lähtenyt rullaamaan ihan mahtavasti, mutta maanantaina se arki vasta kunnolla alkaa, kun Otto palaa viimeisten isyyslomapäiviensä jälkeen töihin. Tänä kesänä on vaan varmistunut se fiilis yhä enemmän, että just näin me halutaan olla – niin, että molemmat määrittävät itse omat aikataulunsa ja niin, että meillä on vapaus tehdä töitä missä tahansa Suomessa tai maailmalla. Ja joskus se vielä tulee olemaan niin, siitä mä olen varma.

Maanantaina Otto kuitenkin palaa päivätyöhön, ja meillä on edessä työntäyteinen syksy kahden työn, koulun ja kotihoidettavan taaperon, sekä isompien päiväkodin, koulun ja harrastusten kanssa. Uskon, että tämä satumaisen pitkä kesä on antanut meille hurjan hyvät eväät tähän syksyyn. Keväällä on aika katsoa tilannetta uudelleen, ja miettiä jatketaanko tällä tyylillä, vai jääkö Otto opintovapaalle, ja suorittaa opintonsa tiiviimmässä tahdissa.

Oton isyysvapaan aikana mä olen koittanut tehdä päiväsaikaan mahdollisimman paljon töitä varastoon, kun Otto on ollut kuopuksen kanssa. Yritän tällä tavalla antaa itselleni vähän ”etumatkaa” tähän syksyyn, ja helpottaa pian alkavaa arkea. Jatkossa mun työaikaa ovat taas ainoastaan päiväuniajat, illat ja viikonloput (tai vaihtoehtoisesti hyvin aikaiset aamut), joten yhdestäkään etukäteen tehdystä työstä ei todellakaan ole haittaa. Tällä viikolla olen herännyt kolmena aamuna jo kuudelta tekemään töitä, niin olen ehtinyt saada paljon aikaiseksi. Nämä aamutyöt pidän mielessä myös sitten, kun Otto on palannut töihin. Aamujen ollessa jo vähän pidempään hämäriä, taapero on nukkunut jopa kahdeksaan. Kaksi tuntia tehokasta työaikaa omassa yksinäisyydessä aamuisin on ollut ihan mahtava tapa aloittaa päivä.

Lapset ovat olleet innoissaan arjesta: koulusta ja päiväkodista, sekä harrastuksista. Heistä on ollut mahtavaa nähdä kaikkia keitä ei kesällä tullut nähtyä. Me ollaan käyty jo ekassa koulun & eftiksen vanhempainillassa, ja alkaa tuntua, että ollaan jo pikkuhiljaa päästy sisään tähän koululaisen vanhemmuuteen. Kaikki tuntuu sujuvan kivasti, ja kaikki koulun ja eftiksen suunnitelmat retkistä ja tekemisistä kuulostavat mahtavalta.

Syyskuu on yksi mun lempparikuukausista, koska silloin on sekä mun että esikoisen synttärit, ja meidän kihlajaispäivä ja myös mun äidin synttärit. Lisäksi nähtävästi puolella lasten kavereista on myös synttärit syyskuussa, sillä meillä on ensi viikolla NELJÄT eri kaverisynttärit, joille lapset on kutsuttu. Juhlien täyteinen kuukausi on siis ehdottomasti tiedossa, mutta haitanneeko tuo mitään. Mikä olisikaan parempi tapa hypätä täysillä arkeen, kuin viettää koko kuukausi juhlien parissa!

Esikoisen synttäreiden teema on jo päätetty, ja pian pitää aloittaa jo järjestelytkin. Mä en pidä mitään juhlia, mutta eiköhän me tänä vuonna päästä ainakin treffeille Oton kanssa synttäreiden kunniaksi. Odotan sitä jo innolla.

Nyt ei kuitenkaan hypätä asioiden edelle, vaan nautitaan tästä upeasta alkusyksyn viikonlopusta, jonka aikana meillä on tiedossa leffailta lasten kanssa, ystävien tuparit huomenna ja brunssi Oton perheen kanssa sunnuntaina. Kuulostaa mun korvaan aika unelmaviikonlopulta meidän perheelle <3

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille, ja kiitos ihanista viesteistä ja kommenteista, joita olette tällä(kin) viikolla laittaneet. Te ootte kultaa <3