Luukku 19: Kirje meidän perheelle jouluaatoksi 2027

19.12.2017

Moi Iina, Otto ja tytöt! Oletan että meidän perheessä on edelleenkin Otto ja tytöt, se on meidän juttu. Siis tytöt, akkavalta, kyllä te tiedätte. Että vaikka jossain mielenhäiriössä oltaisiin päätetty kuluneiden kymmenen vuoden aikana että kolme ei olekaan meille tarpeeksi, niin yksi juttu on varmaa: meidän perheessä olisi varmasti silti vaan Otto ja tytöt. Paitsi jos ollaan otettu koira, sitten meidän perheen testosteronitaso on tuplaantunut. (DISCLAIMER: Huom! Jos olet poika, ja olet syntynyt meidän perheeseen ennen vuotta 2027, olet ihan yhtä tervetullut kuin tytötkin, pidimme sinua vain epätodennäköisenä)

Kun luemme tätä vuonna 2027, esikoisemme on 16-vuotias, keskimmäinen 14-vuotias ja kuopus karvan vaille 10-vuotias. Me Oton kanssa ollaan myös vanhettu muutama vuosi, sen verran että numeroita ei tarvitse enää mainita, heh. Toivon että meidän elämä on tasapainossa. Ollaan molemmat vanhemmat työssä, josta nautitaan, ja ollaan terveitä koko sakki. Siinä on jo riittävästi tavoitetta tulevaisuuteen, säilyttää tämä nykytilanne myös seuraavat kymmenen vuotta.

Kymmenen vuoden kuluttua me vietetään joulua kahden teinin ja yhden melkein esiteinin kanssa, kuinka hullua se on! Ajatella nyt, että nämä meidän pienet paaperot ovat silloin jo nuoria naisia, ja kuinka paljon enemmän me tiedetään heistä silloin kuin nyt. Toivon, että ollaan kymmenen vuoden päästä yhtä läheisiä kuin nyt. Ja toivon, että edes yksi meidän tytöistä olisi vielä silloin yhtä jouluhullu kuin minä, jotta mulla on joku jonka kanssa jouluttaa marraskuusta asti aivan täysillä.

Toivon, että me ollaan pidetty kiinni kaikkein rakkaimmista jouluperinteistä: yhteisestä ruuanlaitosta, joulusaunasta ja siitä että jouluna ollaan aina koko perhe yhdessä. Toivottavasti ollaan saatu viettää kymmenen rakkauden täyteistä ja ihanaa joulua. Vaikka elämä kymmenen vuoden aikana voi viedä ihan mihin suuntaan vain, ja mitä tahansa voi tapahtua, toivon että ollaan selvitty kaikesta yhdessä, silkalla sisulla, rakkaudella ja #teamhyttiset -hengellä. Toivon että mahdollisten haasteiden lisäksi ollaan saatu kokea myös paljon onnea ja tasaista arkea.

Haluan että muistamme nämä kolme tän hetken muistoa kymmenen vuoden päästä: Sen, kuinka kuopus 10kk aina nojaili sohvan nurkkaan, ja luisui alaspäin ja alaspäin ja lopulta putosi pyllylleen, ja väläytti sitten maailman aurinkoisimman hymyn. Sen, kuinka keskimmäinen käytti jatkuvasti sanaa ”upea” ja kuinka hän askarteli maailman hienoimman taideteoksen teipistä ja kolmesta karkkipaperista. Siinä oli kolme karkkipaperia teipattuna yhteen, ja se oli upea. Ja kuinka esikoinen laski huvin vuoksi murtolukuja Matikkakunkusta joka päivä puhelimellaan sen tunnin, minkä puhelimen käyttörajoitus antoi aikaa. Vannon että kun luemme tätä kymmenen vuoden päästä, ei yksikään meidän kolmesta tyypistä laske huvikseen murtolukuja tuntia joka päivä, tai pelaa sovellusta nimeltä ”matikkakunkku”.

 

Toivottavasti vuonna 2027 me ollaan yhtä onnellisia kuin juuri nyt, ja yhtä täynnä rakkautta. Vaikka ovet teinien kanssa joskus paukkuisivat, toivottavasti ne olisivat joskus myös auki. Toivottavasti me ei Oton kanssa muututtaisi vanhoiksi, ja unohdettaisi millaista oli joskus olla nuori. Vaikka oltaisiin noloja, ja kuunneltaisiin noloa omien nuoruusvuosiemme musiikkia, toivottavasti oltaisiin joskus myös cooleja ja kivoja. Vaikka käytettäisiin noloja sanoja, kuten cool, lol tai bae, toivottavasti pysyttäisiin edes vähän perillä siitä miten nuoriso puhuu. On nimittäin hassua, kun vanhat ihmiset käyttävät nuorisosanoja väärin, mä en halua tehdä sitä. Ja ei me oikeasti olla kymmenen vuoden päästä vanhoja, eikä edes kahdenkymmenen, mehän ollaan ihan parhaassa iässä. Mutta teinien mielestä me ollaan varmasti vanhoja just silloin, ihan sama mitä itse ajatellaan.

Vielä muutama toive mulla on seuraavien kymmenen vuoden varalle: 1. Toivon että Robin on tehnyt joululevyn, koska siinä ois vaan niin täydellinen yhdistelmä. Maailman positiivisin tyyppi + mieletön ääni ja karisma + joululaulut! Mä kuuntelisin sitä aina. 2. Toivon, että me ollaan Oton kanssa yhtä rakastuneita höpsöjä kuin nytkin, kiusoitellaan ja pussaillaan toisiamme joka päivä, vaikka se olisi teinien mielestä ällöä. 3. Toivon, että meidän tytöt ovat keskenään yhtä läheisiä kuin nyt, ja vaikka joskus tai usein tappelisivatkin, osaisivat myös pyytää anteeksi ja viettää aikaa yhdessä.

Ihanaa joulua #TeamHyttiset ja onnellista uutta vuotta 2028!


Luukku 11: Vauvan ensimmäinen joulu, kuinka ottaa vauva mukaan juhlaan?

11.12.2017

Joulu 2017 jää meidän muistoihin erityisenä, sillä se on meidän kuopuksen ensimmäinen joulu. Toki jokainen joulu on omalla tavallaan erityinen ja ihana, mutta kyllä ne lasten ensimmäiset joulut on aina jollain tapaa ainutlaatuisia. Haluan tehdä ensimmäisestä joulusta merkityksellisen myös vauvalle, ihan samalla tavalla kuin muillekin perheenjäsenille. Mulle joulu on muutenkin se vuoden tärkein juhla, enkä osaa kuvitella että en järjestäisi vauvalle joulua ”koska ei hän siitä mitään vielä ymmärrä”. On monta muutakin asiaa, mitä vauva ei välttämättä osaa arvostaa vielä samalla tavalla kuin vaikkapa viisivuotias, mutta se ei tarkoita etteikö vauvakin nauttisi siitä, että häntä huomioidaan ja otetaan mukaan yhteiseen tekemiseen ja perinteisiin.

Meillä vauva on mukana joulun juhlinnassa ja valmisteluissa ihan siinä missä muutkin: hänellä on oma itsetehty joulukalenteri, jonka luukkujen (eli pussien) avaamista hän rakastaa. Aina kun hän näkeekin oman joulukalenterinsa, hän osoittelee sitä kohti ja päästää innostuneita ääniä. Ja kun hän saa oman pussin käteen, se hymy kasvoilla on niin tyytyväinen ja iloinen. Hän aina avaa pussin innosta kiljahdellen, ja on niin onnellinen saadessaan kaksi vihreää palikkaa joita voi hakata yhteen. Mä tein kalenterin Joulupukki -Duploista, ja jokaisessa pussukassa on aina 1 hahmo, tai muutama palikka (2-4).

Hän kulkee meidän mukana joulutapahtumissa, markkinoilla, kirkossa kuuntelemassa joululauluja, ja kauppakeskuksessa tapaamassa joulupukkia. Ei hän ehkä niin paljoa vielä joulumarkkinoista ymmärrä, mutta hän nauttii muiden kanssa yhdessä uusista kokemuksista. Värikkäistä valoista, karusellista ja musiikista. Hän saa osallistua jouluruokailuun ihan kuten me muutkin, ja vinkkejä sormiruokailijan jouluruokiin olen ottanut Simppelin Sormiruokakeittiön sivuilta. Myös vauvalle voi tehdä omia ”pipareita”, joululaatikoita, ja muita ruokia joilla hän pääsee joulutunnelmaan.

Luetaan vauvan kanssa jouluaiheisia satukirjoja, ja hänen lempparinsa on yllättäen sellainen kirja josta kuuluu jouluisia säveliä. Niitä sävelmiä on viisi erilaista, ja viimeinen niistä viidestä on hänen ehdoton suosikkinsa. Hän rämpyttää samaa nappia uudelleen ja uudelleen, ja vaikka hän kuulisi lyhyen sävelmän kymmenettä kertaa kolmen minuutin sisään, hän jaksaa aina innostua uudelleen hytkymään ja naurahtelemaan, ihan joka kerta.

Vauva saa myös omia joululahjoja. Ei hirveästi, koska ei hän oikein mitään osaa toivoa, mutta omia lahjoja kuitenkin, sellaisia mistä me olemme arvelleet hänelle olevan iloa. Kuten oma rumpu (hän rummuttaa pöytiä. palikkalaatikoita, pahvilaatikoita, vessanpyttyä, lehtitelinettä, lattiaa, jalkojaan, mun mahaa, u name it) ja ruotsinkielinen joululaulukirja jossa on musiikit mukana (musiikki on parasta mitä hän tietää, ja ruotsin kieli ei ole vielä niin vahva kuin suomi, niin sitä on tärkeää tukea). Lisäksi tehtiin hänelle ikioma kirja, jossa on perheenjäsenten ja tärkeiden ihmisten valokuvia, sillä hän tykkää tosi paljon katsoa kuvia. Uskon että siitä tulee rummun lisäksi hänen lempparilahjansa.

Toivottavasti meidän kuopus nauttii olostaan jouluna, ja vaikka hän ei tästä mitään muistakaan, hän voi katsoa isompana valokuvista miten kiva joulu hänellä on ollut. Ja ehkä hän pitää oman valokuvakirjansa ehjänä, ja voi selata sitä vielä viidenkymmenen vuodenkin päästä.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille, alle kaksi viikkoa jouluun <3


Riemua lumessa & ensimmäinen adventti

03.12.2017

Saatiin nauttia upeasta lumesta sentään kaksi päivää ennen kuin vesisade palasi! Eilen kun aurinko paistoi pitkän tauon jälkeen, tuntui että pitää imeä sitä itseensä niin paljon kuin vain mahdollista. Siksipä me ulkoiltiinkin useamman tunnin ajan koko perhe + Oton sisko joka oli mukana. Käytiin kävelyllä läheisellä metsäreitillä ja otettiin pulkkalkin mukaan, eka kertaa tänä talvena oli niin paljon lunta että pulkalla pääsi eteenpäin. Vauvapulkkaa meillä ei vielä olekaan, mutta voihan se olla että joulupukki tuo kuopukselle tänä talvena ihan oman vauvapulkan.

Talvella aurinkoa osaa arvostaa jotenkin vielä sata kertaa enemmän kuin kesällä, kun sitä ei näe niin usein. Ja tuntuu myös, että siitä saa energiaa ihan eri tavalla. Täytyy toivoa että upean aurinkoisia päiviä olisi luvassa vielä, ja lunta myös. Luminen joulu on tietysti ihan unelma, silloin pääsisi ehkä aattona pulkkamäkeen niin kuin yhtenä jouluna tehtiin. Se vasta oli hauskaa! Mutta saa nähdä.

Me laitettiin pata uuniin muhimaan heti aamupäivällä, ja ulkoilun jälkeen olikin aivan ihanaa päästä melkein suoraan valmiiseen pöytään. Mä rakastan talvella mausteisia ja täyteläisiä pataruokia, ne sopivat ihanasti lumisiin päiviin. Eiliseen pataan heitin keltajuurta, porkkanaa, palsternakkaa, sipuleita, papuja, paprikaa, kirsikkatomaattia & paljon mausteita, sekä naudan sisäpaistia. Siitä tuli ihan super herkullista, ja maistui hyvin lapsillekin. Tosin keitin kaveriksi perunaa, mutta riisi olisi kyllä sopinut paremmin. Ensi kerralla muistan keittää riisit kaveriksi.

Onko teilläkin muuten sama fiilis, että ensin sitä joulukuuta odotti niin hartaasti, ja nyt yhtäkkiä kolme päivää on jo mennyt?! Ja jouluaattoon on enää kolme viikkoa. Miten voikin mennä aika niin nopeasti. Onneksi ollaan hyvällä mallilla jouluaaton valmisteluiden kanssa jo tässä vaiheessa, niin ei sinällään ole joulusta stressiä. Kovasti odotan sitä kun pääsen taas kokkaamaan Oton kanssa kaikki joulupöydän antimet, se on ihan mun suosikkipuuhaa joulussa kun saa viettää pari päivää Oton kanssa keittiössä hääräten.

Tänäänkin tosin ollaan vietetty päivää keittiössä, sillä heti aamulla herättyämme aloimme tekemään piparkakkutaloa. Tänä vuonna tehtiin jättikokoinen piparitalo taikinaa lukuunottamatta kokonaan itse, ja se jopa onnistui! Piparkakkutalo vilahtaa täällä blogissakin jossain vaiheessa joulukalenteria, sekä pari hyvää vinkkiä piparkakkutalon tekemiseen, joita olen saanut sekä teiltä lukijoilta instagram directin kautta (KIITOS!), että oppinut itse. Mutta hups! Nyt paljastin jo ihan liikaa, muuten en kerro joulukalenterista mitään etukäteen. Te olette ottaneet joulukalenterin aivan ihanasti vastaan, kiitos hurjasti kaikesta ihanasta palautteesta mitä olen saanut. Kalenteria on ilo tehdä just teille!

Osan postauksen kuvista on ottanut Oton sisko, olipa ihanaa kun oli osaava (ja tuttu ja rakas) tyyppi mukana kuvaamassa, sai kerrankin vähän perhekuvia! Kiitoksia <3


Joulukuun ensimmäisen viikonlopun tunnelmia

02.12.2017

Niin parasta, että joulukuu on nyt täällä! Eilen aloitettiin vuoden viimeinen kuukausi täällä oikein porukalla, kun saatiin lasten sokeriserkut meille kylään. Touhuttiin täällä, ja erityisen hauskaa oli seurata meidän junioreiden touhuja, 10kk ikäinen ja 15kk ikäinen ovat alkaneet löytää yhteisen sävelen, ja eilen mm. istuivat vastakkain vaikka kuinka kauan tekemässä toisilleen ”high five”, ja työnsivät toisiaan taaperokärryllä, ja tutkivat toistensa varpaita.

Jotenkin niin ihanaa, miten heistä on tullut ihan best buddies, ja leikit yhdessä alkavat jo sujua. Ollaan tosin nähty tänä vuonna melkein viikottain, tai ainakin joka toinen viikko meidän reissuja lukuunottamatta, eli paljon he ovat olleetkin toistensa seurassa. Ihan mahtavaa kun on melkein samanikäiset minityypit joista on toisilleen seuraa. Molemmat ovat tosi tuttavallisia tapauksia, eivätkä yleensä ujostele toisiaan, vaan ottavat rohkeasti naamasta kiinni ja taputtelevat toistensa päälakia kikattaen. Hassut vauvat! Ainiin, ja meidän kuopus oppi eilen sanomaan myös ”kakka”, ja se onkin tämän hetken kuumin sana kaikista. Kaikki on ”kakkaa”.

Meillä on ollut oikein jouluisa viikonloppu, sillä oltiin sovittu jo viikkoja sitten että tänä viikonloppuna Oton sisko tulee meille koristelu- ja leipomistalkoisiin. Viime viikonloppu ja koko tämä ensimmäinen kokonainen arkiviikko vanhempainvapaan jälkeen on olleet niin hektisiä, että ihanaa kun on tällainen viikonloppu kun saa olla vain kotona. Tekee höpöä meille kaikille!

Huomenna ohjelmassa on varmaankin joulupolkua, ja muutenkin ulkoilua. Voi kun saataisiin pitää tuo mielettömän kaunis ja upea lumipeite,  joka sopivasti joulukuun ensimmäisenä satoi maahan. Ulkona on niin kaunista, ja lumen ansiosta ikkunoista tulvii valoa vaikka eletään vuoden pimeintä aikaa. Lumiset puut näyttävät jotenkin niin lumoavan kauniilta, voisin tuijotella niitä mieluusti tästä helmikuun loppuun asti. Ajateltiin tehdä myös jäälyhtyjä heti kun on tarpeeksi pakkasta! Niin ja aamu vietetään piparitalkoissa, saapa nähdä millainen talo me saadaan aikaiseksi! Tavoitteet on korkealla mutta lopputulos voi olla ihan mitä vaan, haha.

Aivan ihanaa viikonlopun jatkoa ja huomista ensimmäistä adventtia kaikille!

PS: Aikaistin joulukalenteria tunnilla yleisön pyynnöstä, eli uudet luukut aukeavat joka aamu klo 6.00! Huomenna luvassa vähän helppoja DIY-juttuja sunnuntain iloksi. <3