Just tänään torstaina 25.1.2018

25.01.2018

Heräsin: klo 6.50 vauvan kanssa, hän oli pirteä kuin peipponen vaikka itselleni uni olisi vielä maistunut. Äkkiä sitä kuitenkin piristyi kun nousi vaan tyypin kanssa ylös ja kahvin keittoon. Hänen touhottamista katsellessaan ei voi kuin olla hyvä mieli. Heti kun päästiin alakertaan, hän hihkaisi ”Puuwoo! puuwoooooo!” ja tepasteli nyökytellen osoittelemaan mikron yläpuolella olevaa kaappia, josta hänen puuronsa löytyy.

Söin aamiaiseksi: paahtoleipää sohvalla keskimmäisen kanssa. Hänelle nousi yöllä kuume, ja hän jäi aamulla kotiin meidän kanssa. Tein meille paahtikset juustolla, broilerileikkeellä ja kurkulla, ja murusteltiin yhdessä sohvalla samalla kun katsottiin Pikkukakkosta.

Pesin: kaksi koneellista pyykkiä, ja kuopus ”auttoi” mua laittamaan ne kuivumaan. Hän purkasi uudelleen ja uudelleen puhtaan pyykin korista märkiä vaatteita lattialle, ja takaisin koriin. Mua nauratti, kun hän oli tehnyt tätä samaa varmaan vartin siinä, ja siinä ihan viimeisiä pyykkejä ripustellessani hän avuliaasti otti yhden sukan käteen, ja kurkotteli kohti pyykkitelinettä tärkeän näköisenä. Ei ihan yltänyt ripustamaan, mutta melkein. Ajatus oli tärkein <3

Laitoin Netflixistä päälle: miljoonatta kertaa Frozenin 4-vuotiaalle flunssapotilaalle. Hän osaa sen kokonaisuudessaan ulkoa, mutta se ei taida olla este nauttimiselle elokuvasta, enemmänkin se on plussa, kun hän voi eläytyä vielä paremmin mukaan meininkiin. Tuntuu hassulta että joku jaksaa katsoa samaa elokuvaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, mutta toistohan se on pienten lasten lempipuuhaa, oli puuha mikä hyvänsä.

Siivosin: vähän liian monta vesilasia pois meidän sängynpäädyn päältä. Otan joka ilta itselleni vesilasin, koska aamuyöllä imettäessä usein tulee jano. Aamulla kun mennään alakertaan, mulla on aina vauva kainalossa ja meidän molempien vaatteet ja puhelin ja kaikkea muuta sälää siinä, enkä saa lasia mahtumaan käteen. Niinpä ne yölliset vesilasit aina jäävät sinne sängynpäädyn päälle, ja Otto tästä mulle ystävällisesti huomauttelee aina kun lasikokoelma alkaa näyttää naurettavan suurelta. Tänään yllätin hänet iloisesti ja keräsin kaikki pois kuopuksen päiväunien aikaan. Sen jälkeen myhäilin tyytyväisenä, kun sängyn pääty näytti yllättävän kivalta, kun se ei ollut kuorrutettu vesilaseilla.

mm. tämän ihanan kuvan tilasin <3 

Tilasin: valokuvia kuopuksen 1v-juhlien koristeluita varten. Toivottavasti ne ehtivät ajoissa perille, niin saan juuri sellaiset koristelut kun olen toivonut. Kuopuksen syntymäpäivää juhlitaan synttäreiden ajankohdan mukaan talvisella Winter ONEderland -teemalla, jonka bongasin aina niin ihanasta ja inspiroivasta Pinterestistä. Teemahan on itsessään tosi trendikäs tällä hetkellä, ja monilla synttäreillä jo varmasti nähtykin, mutta en voinut vastustaa sitä, koska se sopii niin hyvin juuri meidän helmikuiselle talvityypille.

Aion vielä: katsoa Oton kanssa jakson Vikingsiä HBO Nordicilta. Meillä on uusin jakso katsomatta, ja edellinen jakso jäi niin jännään kohtaan että en kyllä kestä. Vikings on mun mielestä loistava sarja, ehdottomasti yksi viime vuosien lemppareista. Sen sijaan Black Mirroriin en pääse sisään mitenkään, vaikka me ollaan katsottu monta eri jaksoa Oton kanssa ja yritetty tosissamme innostua siitä. Jotenkin se ei vaan kolahda, vaikka haluaisin tykätä siitä mielenkiintoisten teemojen ja kaiken hehkutuksen takia. Musta se on vaan liian ennalta-arvattava ja jotenkin kökkö. Mutta onneksi ei ole pakko katsoa, kun maailma on muita huikeita sarjoja pullollaan.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3


Just tänään keskiviikkona 10.1.2018

10.01.2018

Heräsin: 50 minuuttia liian myöhään, nukuin siis ihan kunnolla pommiin. Ainakaan vielä omaan huoneeseen siirtymisellä ei ole ollut merkittävää vaikutusta yöunien parantumiseen, ja tämä ensimmäinen arkiviikko onkin ollut sellainen silmäpussien kasvattaja että moro vaan. Mutta hei – plussaa siitä, että sain tänään 50 minuuttia pidemmät yöunet kuin olisin muuten saanut, se tekee jo ihmeitä! Ja kerkesin ajoissa ja jopa meikattuna aamun pressitilaisuuteen, joka meni loistavasti. Jotenkin sitä aina sitten kuitenkin jotenkin saa itsensä laitettua ja kaiken valmiiksi, kun on pakko, vaikka normaalisti siihen olisinkin tarvinnut sen 50 minuuttia enemmän.

Söin aamiaiseksi: croissanttia, ananasta, mustikoita ja ison kupin hyvää kahvia siellä samaisessa pressissä. Kylläpä olinkin kaivannut croissantteja, en ollut pitkään aikaan syönyt yhtään.

Tapasin: tilaisuudessa monta ihanaa kaveria ja tuttua, sekä uusia tyyppejä, ja sen jälkeen ystäväni, jonka kanssa käytiin kahvilla. Hän teki musta myös työjuttujen tiimoilta haastattelun firmansa julkaisuun, mikä oli mahtavaa. Musta tuntuu että oon onnistunut vuosien varrella ympäröimään itseni ihan mielettömän inspiroivilla ja ihanilla tyypeillä, joiden kanssa tsempataan toisiamme ja autetaan myös kaikissa mahdollisissa urajutuissa missä pystytään. Myös itse pyrin aina nostamaan kavereita esiin kun mahdollista, ja auttamaan aina kun voin.

Nauroin: koska olin vaihtamassa vaippaa meidän vauvalle kahvilan lastenhoitohuoneessa/ainoassa vessassa, ja vauva päätti koko reissun ajan pitää sellaista aavistuksen kyseenalaista ”ääh aah” -ääntä ja kiljahtelua. Kun tultiin vessasta ulos, ovella omaa vuoroaan odotti vanha pappa joka totesi ” Ai se olikin vauva, minä jo mietin että mitä siellä vessassa oikein tapahtuu kun tuollainen ääni kuuluu”. Nauroin vedet silmissä kun pääsin takaisin kahvilan pöytään. Pappa luuli että vessassa harrastettiin jotain ihan muuta kuin vaipanvaihtoa.

Siivosin: joulukuusen pois. Päätettiin Oton kanssa, että mehän ei yhtään sekuntia tuhlata lomapäivistä lasten kanssa jollekin joulukuusen keräämiselle, joka meidän koristemäärällä vei puolitoista tuntia. Se tuntui niin turhalta verrattuna vaikka lautapeleihin, Heurekaan tai ulkoiluun loman aikana, että keräsin kuusen pois vasta tänään kun isommat lapset olivat hoidossa ja eskarissa. Kylläpä olohuoneeseen tuli taas lisäneliöitä, siirrettiin nyt leikkinurkkaus siihen missä kuusi on ollut viimeisen kuukauden.

Ostin: sinistä hiusväriä, en itselleni vaan Otolle. Musta tuntuu että mun oma jännien hiusten kuume vaan pahenee kun Otto halusi laittaa omat hiuksensa vähän jännittävämmiksi. Pinterestboardi on täynnä shokkivärejä ja kaikkea mahdollista, vaikka kesällä vannoin pysyväni ikuisesti tässä luonnollisen blondissa. Hah. Katsotaanpa mitä tästäkin tulee.

Touhusin lasten kanssa: ruokapöydän äärellä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tehty ruokaa, vaan sotkettiin shampoolla, perunajauholla ja elintarvikevärillä. Tarkoituksena oli tehdä ”limaa” mutta siitä tulikin silkkisen sileää ja ihanaa muovailuvahaa, joka purkitettiin talteen myös seuraavia muovailuja varten. Muovailuvahamaista tuli kun sekoitin 1/3 shampoota ja 2/3 perunajauhoa, ja lisäksi lapset kaatoivat sekaan teelusikallisen elintarvikeväriä. Meillä on kaappi täynnä ”oikeaa” muovailuvahaa, mutta jotenkin siinä oli niin ihana fiilis kun tehtiin sitä itse ja sotkettiin yhdessä, hah. Meidän sotkuja näkyvissä mun instastoriesissa huomiseen asti (@iinalaura).

Herkistyin: Kun laitoin lapsia nukkumaan, ja eskarilainen muisteli kolme vuotta sitten hukkaamaansa pehmoleluleopardia. ”Se merkitsi mulle tosi paljon. Sillä oli ihana elämä mun kanssa, mutta nyt sillä on varmasti hyvä olla jonkun toisen lapsen kaverina joka on löytänyt sen.” Aivan mielettömän hienosti ajateltu <3

Aamulla kun mä avasin silmät klo 07.10 ja tajusin että meidän pitää istua autossa liikkeellä tasan puolen tunnin päästä (ja olin eka joka heräsi), mua vähän kylmäsi. Mutta tästähän tuli tosi hieno ja ihana päivä, ja niin hyvin ehdittiin aamullakin, että saan kyllä olla ainakin vähän ylpeä. Toivottavasti teillä on ollut ihana keskiviikko!