Just tänään perjantaina 29. joulukuuta 2017

29.12.2017

Heräsin: Klo 9.15, Otto teki etäpäivää kotona, ja heräsi vauvelin kanssa jo aikaisin aamulla, että mä sain nukkua. Tyypillä on hammas tulossa, ja viimeiset pari yötä on olleet vähän katkonaisia. Teki niin höpöä saada nukkua pitkään!

Söin aamupalaksi: Joululimppua ja kahvia. Joululimppua syön vielä uuteen vuoteen asti, sitten on aika jättää se pois ja siirtyä takaisin tuttuun, turvalliseen ja kuitupitoiseen ruisleipään,

Siivosin: Vaatekaapin, vihdoin. Tämä on ehkä vähän sitä New Year New Me -kliseistä ajattelua, mutta ai että tuntuu hyvältä kun kaapin sisällössä on taas jotain järkeä, kun kaikki ei ole ihan mytyssä. Huomasin että mulla on siellä oikeastaan kaikki mitä juuri nyt tarvitsen (ja enemmän). Vaatekaappi näyttää kivalta, kun se koostuu laadukkaista lemppareista joita päälle pukiessa hymyilyttää.

Puuhastelin lasten kanssa: Askarreltiin yhdessä lumihiutaleita. Se on tosi koukuttavaa, etsin aina Pinterestistä ohjeita joiden mukaan leikkelen mitä kreisimpiä lumihiutaleita. Musta on ihanaa kun lapset kiljaisee WAAAAU niin innoissaan, kun saan jonkun hienon hiutaleen tehtyä. Heidän rakkaudella väkertämänsä lumihiutaleet on kuitenkin mun lemppareita, ja kun yhdistellään niitä kaikkia, tulee paras sekoitus keittiön ikkunaan.

Kuunneltiin: Marcusta & Martinusta, ketäpä muutakaan. Joulupukki toi Marcus & Martinus -tyynyn, hupparin, päiväkirjan ja valokuvakirjan, joten voin kertoa että Norjan pojat on aika hyvin täällä edustettuna pienten fanityttöjen toimesta.

Leikin vauvan kanssa: parkkitalolla ja hinausautolla. ”Rikkinäiset autot keräilen, taikakoukkuni avullaaaaaa” laulaa tyypin hinausauto, jos mahdollista, vieläkin epävireisemmin kuin minä. Tää auto on mun lemppari, mä jotenkin samaistun niin paljon sen laulujen sanoihin ja nuotin vierestä hieman kärsivän kuuloisesti meneviin sävelmiin. Ihan huippu. Suomenkielinen parkkitalo alkoi myös yhtäkkiä laulamaan ruotsiksi, mikä on hieno juttu, mutta ei tiedetä yhtään mistä tai miten tai miksi tämä asetus meni päälle, ja kuinka kauan se pysyy. Toivottavasti pitkään, vauvan on hyvä kuulla ruotsia niin paljon kuin mahdollista.

Ostettiin kaupasta: Tortilla-ainekset ja uusia värikyniä. Meidän lapset on värikynien kuluttamisen mestareita, ja tuntuu että kerran kuussa saa ostaa uudet tussit tai puukynät. Meillä on siis arvatenkin jokainen kaappi, hylly ja lehtiteline täynnä piirustuksia.

Tavattiin: Oton siskoa joka oli meillä yötä viime yönä, sekä Tiaran kummitätiä ja hänen miestään, jotka tulivat meille istumaan iltaa ja kokkaamaan meidän kanssa tortilloja. Just parasta!

Huomenna: Me lähdetään Ouluun, jeejeejee!

Toivottavasti tykkäsitte vähän erilaisesta postauksesta, ajattelin että joskus on hauskaa tehdä tällainen vähän erimuotoinen postaus, joka on helppo ja nopea lukea – ja mulle hauska kirjoittaa. Tällaisia voisin tehdä aina välillä, koska näitä on myös megahauskaa lukea jälkeenpäin ja muistella juuri noita tiettyjä tarkkaan kuvailtuja juttuja jotka olisi muuten unohtunut.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3