Perjantain höpötyskuulumiset

08.12.2017

Ihanaa perjantaita kaikille, ja terkkuja täältä vesisateen keskeltä! Ollaan kyllä saatu nauttia ilahduttavan monta kertaa lumesta jo tänä vuonna, sen avulla jaksaa nämä sateisemmatkin päivät. Me yritettiin tehdä jäälyhtyjä Itsenäisyyspäivänä, ja ne olivat vähän jo jäätyneetkin eilen, mutta tänä aamuna pihalla seisoi kolme ämpäriä täynnä vettä. Lapsia nauratti, että johan on kun ei meidän lyhdyt jäädy millään. Pitää vain odotella että jos ne jäätyisivät joku päivä tarpeeksi! Haettiin lasten kanssa metsästä irronneita havujakin keskiviikkona, että niillä voi koristella lyhdyt, vaan siellä nekin lilluvat ämpärin kylmässä vedessä.

Viikko on ollut intensiivinen töiden kannalta, mutta onneksi ollaan ehditty myös nauttia yhdessäolosta. Viikonloppuna meillä on paljon jouluisaa puuhaa, kuten perinteinen lahjojen vieminen Hopen hyväntekeväisyyspisteelle, kotieläintilan joulutapahtuma & ajateltiin vierailla Tuomaan markkinoilla myös ihastelemassa joulutunnelmaa ja ehkä pyörähtämässä kierros karusellilla. Tuomaan markkinat on aivan ihana jouluperinne, ja jo mun lapsuudessa me aina käytiin siellä äidin kanssa. Viime vuonna ei päästy kun olin niin supistelevainen, mutta onneksi tänä vuonna tuo ihana kuopus pääsee mukaan markkinoille!

Ajateltiin tänä viikonloppuna pitää Oton kanssa ensimmäiset paketointi-iltamat, ja sitten varmaan seuraavana viikonloppuna toiset. Tänä vuonna paketoitavaa on paljon, koska mulla on täällä myös äidin ostamia lahjoja jotka otin mukaan viime Oulun reissulla, ettei äidin tarvitse tulla junalla niiden kanssa, ja sen lisäksi me vietetään vähän isompaa joulua tänä vuonna, niin lahjottaviakin on enemmän. Voi siis olla että urakkaan menee se kaksi iltaa ihan kevyesti. Ollaan varauduttu puuhaan (meille) uusilla aseilla, kuten teippirullatelineellä & vähän laadukkaammalla luomuglögillä, sekä itsetehdyillä pipareilla. Viime vuonna glögi tuli vielä pahvitölkistä ja teipit leikattiin saksilla. Täytyypä sitten raportoida että nopeutuiko puuha merkittävästi näillä apuvälineillä, hah.

Instagram storiesissa olen viime aikoina tehnyt aina välillä sellaisia Päivä videoina -tyyppisiä juttuja (tyyliin kerran viikossa) ja olen saanut tosi monelta teistä aivan ihania viestejä! Viimeksi toteutin päivän videoina eilen. Ajattelin että voisin aina jatkossakin tehdä suunnilleen kerran viikossa päivän videoina sinne, kun se on sopivan helppoa ja spontaania ja aitoa. Tykkään siitä tosi paljon, se toimii mulle paremmin kuin youtube, koska kaikki se editoiminen ja tarkka suunnittelu jää pois. Videoiden kuvaaminen on hauskaa, varsinkin kun kuvaa vaan sellaista aitoa arkea ja videon ei tarvitse näyttää hienolta, kunhan pointti tulee selväksi. Eilen videoilla mm. syötiin lounasta, pelattiin kalapeliä, otettiin joulukorttikuvia, ulkoiltiin ja käytiin kaupassa. Ihan sitä peruskauraa siis!

Mä ajattelin laittaa nyt koneen kiinni touhukkaan päivän jälkeen, ja heittäytyä viikonlopun viettoon loppuillaksi. Huomenna ja sunnuntaina työt jatkuvat, mutta yllättävän hyvällä mallilla olen siihen verrattuna mitä ennen joulukuuta ajattelin tästä kuukaudesta mahdollisesti tulevan. Pitää vaan enemmän uskoa itseensä! Ja sillä asenteella pääsee pitkälle, että jos on jotain tehtävää joka ei vie kuin pikkuhetken, niin hoitaa sen samantien pois alta, eikä lykkää sitä yhtään. Tämä on toiminut ainakin mulla super hyvin!

Ihanaa viikonloppua kaikille ja tulkaa nykäisemään hihasta jos törmäillään jossain joulutapahtumassa <3


Perjantaiterveiset Pohjoisesta

17.11.2017

Tultiin eilen Ouluun lasten kanssa, ja tämä päivä on ollut tohinaa täynnä. Meidän minityyppi on ihan viittä vaille lähdössä kävelemään ilman tukea, ja me täällä jännätäänkin että ottaako hän ekat askeleet ilman tukea vielä tämän reissun aikana. Hän on suhannut täällä taloa ympäri kävelykärryn kanssa, kun täällä pääsee kivasti pyörimään isoa ympyrää niin ettei kärry välttämättä stoppaa mihinkään. Usein hän päästää irti kärrystä ja seisoskelee ilman tukea pitkänkin aikaa. Heti kun tultiin tänne, hän oli aivan kuin kotonaan. Ilmeisesti vielä sen verran tuoreessa muistissa edellinen reissu että ei arvannut edes jännittää yhtään.

Meidän pikku tuholainen on kyllä juuri sellaisessa tuhoavaisessa iässä että ihan jatkuvasti saa seurata perässä kuin haukka, hän nimittäin paiskaa täysillä lattiaan kaiken mitä käsiinsä vain saa. Hän niin kovasti tykkää heittää, ja vaikka kuinka koittaa sanoa EI, niin ei se oikein mene kaaliin tuolle yhdeksän kuukauden ikäiselle hassulle. Hän ei vielä näe eroa pehmeän pallon ja kaukosäätimen välillä, kaikkea on ihan yhtä kiva paiskoa. Mutta onneksi täällä on monta silmäparia jotka seuraavat hänen touhujaan, ainakaan vielä ei ole mennyt mitään rikki.

Täällä on ihanasti lunta ja lapset ovatkin ulkoilleet kauniissa talvi-ilmassa monta tuntia. Heti tuli paljon jouluisampi fiilis kun täällä on lunta ja niin kaunista. Ihasteltiin koko ajomatka eilen upeita lumen peittämiä puita ja maisemia, oli niin rauhallista ja nättiä. Ja nyt on talvirenkaatkin alla. Matka meni jälleen mukavasti lasten kanssa, heistä on tullut onneksi kaikista kolmesta ihan konkareita jo matkustelussa, eikä tarvitse enää juuri jännittää että kuinka matka tulee sujumaan. Kuopus nukkui kahdet normi päikkärit ja muuten oli hereillä ja leikki ja höpsötti isosiskojensa kanssa.

Mulla oli yksi työtapaaminen tänään aamupäivällä, ja muuten ollaan lähinnä hoidettu asioita, leivottu mun tätien kanssa, siivottu ja tehty tarvittavia ostoksia. Huomenna on tärkeä päivä meille kaikille, ja mua itkettää jo valmiiksi. Ihanaa kuitenkin olla täällä läheisten luona kaikki yhdessä. Se merkitsee paljon. Me vetäydytään nyt viettämään hautajaisia ja hiljentymään rakkaiden ihmisten kanssa, mutta blogi päivittyy kyllä viikonloppuna.

Mä toivotan rakkaudentäyteistä viikonloppua kaikille <3