*Salon Pepe Åhman on blogini pitkäaikainen yhteistyökumppani, ja hiukset on freesattu bloginäkyvyyttä vastaan. Postaus sisältää myös bloginäkyvyyttä vastaan saatuja tuotteita. 

Hiusten värjääminen pastellivioletiksi oli paras tukkapäätös mitä olen pariin vuoteen tehnyt. Violetti tukka on tuntunut niin omalta, ja jotenkin mulla on paljon itsevarmempi ja ”oma itseni” olo sen kanssa. Se on vaan niin mun juttu! Osittain se johtuu hiusten väristä, ja osittain pituudesta. Pitkä tukka tuntuu enemmän multa, kuin lyhyt, ja violetti väri on vaan niin hauska. Jälkeenpäin tuntuu pöntöltä, että koskaan edes luovuin violetista vuonna 2016, mutta tehty mikä tehty. Alkuraskaudessa se ruskea väri, jolle ei tarvinnut tehdä mitään, oli miljoona kertaa yksinkertaisempi, kuin jatkuvasti ylläpidettävä violetti. Siinä väsymyksessä, pahoinvoinnissa ja migreeneissä hiusten väri ei ollut ihan ekana mielessä.

Edellisestä kampaamokäynnistä oli vierähtänyt jo kolmisen kuukautta, joten oli aika käydä vähän päivittämässä tukkaa raikkaammaksi, ja kirkastamassa väriä. Suuntasin jälleen pastellivärien asiantuntijalle, eli Mikonkadun Salon Pepe Åhmanin Raisalle. Raisa tiesi heti mitä halusin, ja päästiin heti vauhtiin. Vähän intensiteettiä lisää väriin, mutta ei kuitenkaan tummempaa. Niin violettia kuin pastellisen vaaleana saa.

Raidoitettiin tyveä vaaleammaksi, ja sen jälkeen värjättiin hiukset Pravana Pastels Luscious Lavender -suoravärillä, jonka sävy on ihana ja just täydellinen. Prosessissa oli tietysti mukana myös Olaplex-hoito, jota ilman en uskaltaisi tehdä tukalleni enää mitään. Kolmen kuukauden aikana mun oma tukka on kasvanut useamman sentin, ja pidennysten ansiosta olen voinut vähentää omien karvojeni jatkuvaa muotoilua, kun ne sulautuvat pidennysten sekaan.

Mulla on edelleen käytössä BP-Hair Multiway-pidennykset, jotka helmikuussa sain. Ne ovat siis joko teipeillä tai klipseillä kiinnitettävät, laadukkaat pidennykset, joista kirjoitin pidemmästi edellisessä pastellitukkapostauksessa. Olen ollut näihin todella tyytyväinen, ja ne ovat edelleen kuin uudet kahden sävytyksen jälkeen. Eivät takkuunnu, kiiltävät ja on helpot muotoilla. Violetti väri on myös pysynyt niissä todella hyvin. Hoidan sekä pidennyksiä, että omia hiuksia BP-Hairin pidennyksille ja pastellivärille sopivilla kotihoitotuotteilla, eli BPcare Platinum Shampoolla ja Maskilla, sekä BPcare Luxury Dropseilla.

Olen tutustunut nimenomaan Salon Pepe Åhmanilla Living Proof-tuotesarjaan, josta on tullut hiusten muotoilussa mun ehdottomia lemppareita. Living Proofin tuotteissa ei ole liian vahvoja tuoksuja mun nenälle, ja ne pitävät tukan ojennuksessa tilanteessa kuin tilanteessa. Uskotteko jos kerron, että ekalla kampaamokäynnillä Raisan tekemät laineet pidennyksiin pysyivät niissä VIISI viikkoa melkein päivittäisestä käytöstä huolimatta? Pohjalla laineissa oli Living Proofin Prime Style Extender -pohjustustuote, sekä Living Proof Flex Shaping Hairspray, joka on super hienojakoista ja muotoiltavaa hiuslakkaa, jolla saan esimerkiksi imetysajan hiusten lähdön jäljiltä kasvaneet babyhiukset loistavasti kuriin.

Living Proof kuvailee tuotteitaan ja tiimiään ongelmanratkaisijoiksi, ja siihen voin todellakin yhtyä. Tuotteilla on helppoa ratkoa sellaisia ongelmia, joita helposti mulle tulee hiuksia laittaessa. Babyhiukset, sähköisyys, lässähtäminen ja kampauksen pysymättömyys, check! Living Proofin Flex ja Prime poistavat ainakin multa ne kaikki. Viimeistelen hiukset Living Proofin Control Hairspraylla, ja silloin kun en ehdi suihkuun, mun tukan pelastaa Living Proof Perfect Hair Day  dry shampoo, joka on Allurenkin palkitsema loistava kuivashampoo. Se poistaa öljyä, hikeä ja tunkkaisuutta hiuksista todella tehokkaasti, ja antaa volyymia. Loistava ratkaisu kiireisiin aamuihin.

ALEKOODI SALON PEPE ÅHMANILLE LIVING PROOF-TUOTTEISTA JA OLAPLEXISTA:

Mulla on tällä kertaa teille ei yksi vaan kaksi mahtavaa alea tarjolla, ja vieläpä kesäkuun loppuun asti. Eli jos on tulossa polttareita, kesähäitä, ylppäreitä tai mitä vaan, niin nyt kannattaa lukea tarkasti. OLAPLEX: Nyt saatte Olaplex-käsittelyn hiusten värin ja leikkauksen yhteydessä hintaan 10€ Salon Pepe Åhmaneissa (normaalisti 35€), eli jos aiemmin on tuntunut liian suurelta tuo Olaplexin hinta käytettäväksi palvelun yhteydessä, niin nyt kannattaa kokeilla kuinka suuren eron se tekee käsittelyyn. Mä olen aika varma, että sen jälkeen ei enää koskaan tee mieli käsitellä hiuksia ilman sitä. LIVING PROOF: Saatte myös 20% alennusta Living Proofin tuotteista Salon Pepe Åhmanin kampaamoissa kesäkuun loppuun asti. Molemmat alennukset saatte mainitsemalla lukeneenne alennuksesta täältä mun blogista. Ajanvaraukseen pääsette suoraan TÄSTÄ.

Mä olen niin fiiliksissä tästä tukasta jälleen, ihanaa kun se on taas raikas ja kirkas! Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Mä kävin eilen kampaajalla ekaa kertaa puoleen vuoteen. Ja en käynyt kuulkaas vaan tasoittelemassa latvoja, vaan kuten otsikosta joku ehkä saattaakin päätellä: mulla on ihan uusi hiustenväri. Tämä uusi väri on pitkän harkinnan ja haaveilun tulos. Mä päätin lähteä ulos hius-mukavuusalueeltani (jolla ei aina kuitenkaan ole niin mukavaa), ja kokeilla jotain ihan uutta. Aina mietin että oliskohan se pastelliväri nyt liian radikaali ja voi että ja samaan aikaan olen kuitenkin inhonnut joka päivä peilistä näkynyttä kilometrin juurikasvua ja keltaisia latvoja. Ajattelin että ei se pastelliväri nyt sitä pahempi ainakaan voi olla. Ja niin mä uskaltauduin sanomaan Salon Pepe Åhmanilla työskentelevälle kaverilleni Essille, että haluan pastellivioletit, pitkät hiukset.

Salon Pepe Åhmanilta tarjottiin jo vähän aiemmin minulle vähän pidempiaikaista yhteistyökumppanuutta hiusten osalta, ja kerkesin vielä senkin jälkeen pähkäilemään että uskallanko vai enkö uskalla, moneen kertaan. Nyt on aika tyytyväinen fiilis että kerrankin en ollut nynny ja testasin jotain uutta. Olen myös tosi innoissani nyt kun mulla vihdoin on luottokampaaja, joka patistaa mua käymään käsittelyssä ennenkuin tilanne menee liian pahaksi ks. Ennen-kuvat, hahah. Essi laittaa hiuksia Pepe Åhmanilla Tapiolassa ja Espoon keskuksessa, ja ketjun kampaamoita löytyy myös Tikkurilasta ja Mikonkadulta.

Mun alkutilanne oli siis maantienharmaa tyvi ja kellertyneet latvat, puolipitkä tukka. Hiukset vaalennettiin ja mukana oli tietenkin Olaplex suojaamassa, ja tukka vaalenikin todella hyvin ja ei kärsinyt ollenkaan. Mun hiukset saatiin saman väriseksi pidennysten kanssa, ja sen jälkeen  Essi sekoitteli mielettömän värin jolla ensiksi värjättiin mun oma pää ja sen jälkeen pidennykset. Yllättäen mun omat hiukset, jotka yleensäkin yllättävät, saivat ihan täydellisen värin. Juuri sellaisen jonka halusinkin. Pidennykset sen sijaan (useista aiemmista testeistä huolimatta) eivät yhtäkkiä värjäytyneetkään samanväriseksi kuin mun pää, vaan imaisivat väriä paljon enemmän ja menivät ihan tummaksi. Onneksi Essi sai ne kuitenkin lopulta juuri oikean väriseksi vaikka ne vähän yllättivätkin, ja nyt mä olen mun tukkaan tyytyväisempi kuin moneen vuoteen, ehkä tyytyväisempi kuin ikinä!

B*long -pidennykset* ja BeLonger* -pidennysten hoitotuotteet tarjosi ID Hair, jonka pidennyksiä mulla on ollut aiemminkin silloin kun niitä aktiivisesti käytin muutama vuosi sitten. Pidennykset ovat 45cm pitkät ja kiinni teippikiinnityksellä, joka myös on mulle tuttu juttu. Teipit on mukavan nopea kiinnittää ja helppo irroittaa, ja myöskin muotoilla.

Mulla on teille sellainen huippujuttu, että mainitsemalla varauksen yhteydessä IINAN BLOGI, saatte kaikista kampaamopalveluista Olaplexia lukuunottamatta -10% alennusta maaliskuun loppuun asti. Tämä on aika hyvä alennus ainakin mun mielestä, sillä värit ja muut isommat työt ovat sen verran arvokkaita että tuo alennus tuntuu jo reippaasti. Kampaamoita löytyy tosiaan koko PK-seudulta neljä, ja tämä sama alennus käy niissä kaikissa, kaikille kampaajille. Varauksen voi tehdä joko netissä tai puhelimitse, tsekatkaa lisää Pepe Åhmanin sivuilta. Nyt kannattaa käydä värjäämässä tai leikkaamassa jos on edellisestä käynnistä jo pitkä aika, mulla ainakin oli aivan liian pitkä aika käyntien välissä ja nyt tajusin miten hurjasti uusi kuontalo piristi mua.

Täällä on yksi ihan ylityytyväinen Twilight Sparkle (niinkuin tytöt mua nyt kutsuvat), joka käy vähän väliä ihailemassa tukkaa peilistä ja on ottanut vähän turhan monta selfietä tänään vain katsoakseen vielä kerran miten kivalta tukka nyt näyttää. Mätsätään muuten Oton kanssa kun hänelläkin on se kylmä violetti pää nyt, aika hauskaa! Lapset ovat aivan onnesta soikeana mun hiuksista, päiväkodissakin aamulla esittelivät niitä kaikille, haha. Mitä mieltä te olette uudesta tukasta? On se nyt ainakin parempi kuin vanha eiks vaan!

Moikka! Pahoittelut pitkäksi venähtäneestä tauosta, on vaan ollut niin kiireistä ensin eilisten ristiäisten kanssa, ja tänään sitten koko päivä kampaajalla. Iltapäivän ja illan mä olen kärsinyt migreenistä, joten pahoittelut jos teksti vähän takkuaa. En ensin tajunnut kyseessä olevan migreeni, kun tavalliset näköoireet puuttuivat, mutta pitkäkestoinen päänsärky ja nämä muut oireet puhuvat kyllä migreenin puolesta. Tällä hetkellä juon viidettä lasia vettä 20min sisään, ja tuntuu että kieli on ihan hiekkapaperia vaikka maha on niin täynnä vettä, ettei kohta mahdu enää. Ihanat migreenin jälkioireet, ah! Mä kerron kuitenkin lisää kuulumisia myöhemmin, sillä tämä postaus on pyhitetty täysin mun uudistuneelle kuontalolle, jota osa teistä kävikin kommentoimassa jo Instagramissa.

Muistatteko ihanan Veeran, joka teki mun hääkampauksen? Veera on nyt palannut takaisin Suomeen maskeerauskoulusta ulkomailta, ja aloittaa työt virallisesti ensi viikon maanantaina parturi-kampaaja-maskeeraajana Hair & Make-up room Kamidassa, Helsingin Kalevankadulla. Mä otin tänään varaslähdön, ja kävin yhteistyön merkeissä Veeran käsittelyssä, enkä voisi olla tyytyväisempi.

Sovittiin tämä kampaamoaika jo reilu kuukausi sitten, kun Veera oli vielä reissun päällä, ja mä olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Aloin selaamaan pinterestiä, hiussivustoja, lookbookia, instagramia ja kaikkia muita mahdollisia inspiraationlähteitä jo silloin kuukausi sitten, ja viime viikolla vielä musta tuntui etten tiedä yhtään mitä haluan tehdä tukalleni. Sitten kuitenkin törmäsin Pinterestissä ihan täydelliseen longbobiin, lobiin, eli pitkään polkkaan, malliin joka mulla on ollut aiemminkin, ja jota moni teistä lukijoistakin suositteli mulle.

Lähtötilannehan oli siis se, etten ollut käynyt kampaajalla kolmeen vuoteen. Mun hiuksia ei myöskään oltu leikattu kolmeen vuoteen, ja raskaudenjälkeisen hiustenlähdön, ankaran vaalentamisen ja pidennysten säännöllisen käytön vuoksi tukka oli huonossa kunnossa, erittäin epätasaisen mittainen ja katkeillut sieltä sun täältä. Ei mikään varsinainen blogitukka, vaan karu todellisuus hiuslisäkkeiden alla. Polkkamitta oli mun hiusten kannalta tosi hyvä vaihtoehto, saatiin kaikki huonot latvat leikattua pois, ja tästä on helppo sitten kasvattaakin jos siltä tuntuu.

Epäröin polkkamittaa aluksi, sillä olin niin kiintynyt pitkiin hiuksiini (=pidennyksiin). Tajusin kuitenkin, että eihän se polkkamitta sitä tarkoita, ettenkö voisi vielä joskus käyttää pidennyksiäkin, jos siltä tuntuu. Polkkapituus piilottaa vielä ihan nätisti pidennykset sekaansa, jos joskus juhliin vaikka haluaa näyttävämpää kampausta laittaa. Arkeen polkka on kuitenkin täydellinen, helppo, näyttävä ja skarppi. Ja todella muuntautumiskykyinen! Tykkään myös siitä, miten kevyt polkka on näin kesähelteellä, ja miten kivasti se jättää tilaa asuille, kun ei roiku pitkät lärpäkkeet siinä vaatteiden päällä.

Laitettiin Veeran kanssa sekä mun omaan tukkaan, että pidennyksiin nyt 7.- ja 8. sävyillä raitoja, eli kylmää vaaleanruskeaa, mun oman luonnollisen hiusvärin sävyistä. Raitoja laitettiin todella maltillisesti, mutta tarkoitus on raidoittaa lisää tässä syksyn mittaan vähän tummemmaksi, kunhan mun juurikasvu kasvaa vähän lisää esille, ja siihen saa sitten taas vaaleampaa raitaa. Eli tavoitteena on sellainen luonnollinen blondi-vaaleanruskeasekoitus. Hyvä että lähdettiin hitaasti liikkeelle tummentamisen kanssa, mulla on nimittäin totuttelua tähän lyhyempään malliinkin senverran, että on kiva ettei muutosta tullut liian radikaalisti.

Sävyttämisen ja hiustenleikkauksen jälkeen Veera väänsi mun tukkaan ihanat surffilaineet suoristusraudalla, tekniikalla jollaista en ollut ikinä ennen nähnyt. Jos vain nyt osaan tehdä laineet samalla tekniikalla itsekin, niin voin laittaa videota tänne blogin puolelle, sillä näistä tuli niin paljon kivemmat kuin perus suoristusrautakiharoista, että olen ihan myyty! Veera myös teki mulle ihanan meikin, joka kuitenkin lähti pois kun migreenin ansiosta mun vasen silmä valui vettä muutaman tunnin ajan. Yritin matkia sitten itse Veeran meikkiä että sain kuvat otettua kun vesi lakkasi valumasta, mutta eihän siitä tullut yhtä hieno. Kannattaa siis käydä itse testaamassa Veeran taitoja, niitä nimittäin löytyy!

Kamida sijaitsee keskustan tuntumassa, Kampin ja Hietalahden torin läheisyydessä, osoitteessa Kalevankatu 47 ja on ihanan valoisa ja kotoisa, avara kampaamo. Me kehiteltiin Veeran kanssa teille lukijatarjous, eli mun blogin lukijat saavat nyt elokuun loppuun asti kaikista väri+leikkaus -paketeista 10 euron alennuksen, ja alennuksen saa mainitsemalla mun blogin nimen. Veera tosiaan aloittaa ensi maanantaina, mutta aikoja voi varata vaikka heti.

Yhteistyössä Hair & Make-up room Kamida.

Mitäs tykkäätte muutoksesta? Hitti vai huti? Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, ja hyvää yötä!

PS: ”Kivat” rusketusrajat jäi eilen ristiäisiin puetusta kotelomekosta, en tiennyt että mäkin voin ruskettua näin reippaasti! Ihana kesä<3

Moni on kysellyt lisäinfoa mun pikaisesta hiusmuutoksesta ennen häitä ja nyt sain viimein aikaiseksi paneutua kyseiseen aiheeseen. Mulla oli pitkään käytössä synteettinen half wig, jonka paniikkishoppailin itselleni ennen taannoisia Indiedays Inspiration awardseja, kun en ehtinyt enää tilata uutta tukkaa ennen niitä. Ensin kummastelin half wigin käyttöä, mutta pian totuin siihen ja opin laittamaan hiukset omasta mielestäni ihan kivasti sen avulla. Synteettisyydestään johtuen se oli kuitenkin hankala käytössä, epäaidon näköinen ja meni nopeasti huonoon kuntoon. Kahdeksan vuoden hiustenpidennyskokeilujen ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kosken muovitukkaan, viimeistään nyt kun olen taas päässyt kunnon aitohiuspidennysten makuun on se selvää, että muovi pitäisi tosiaan jättää ihan vain hätävaraksi!

Uudet hiukseni tilasin Rapunzel of Swedeniltä, ja ne ovat 50cm mittaiset clip-onit sävyä #60. Päädyin clip-oneihin siksi, koska ne ovat kotiäidin pelastus kun ne saa aina kotona ollessa napattua helposti pois, etteivät kuopuksemme pikkuruiset mutta tiukasti tarraavat sormet pääse niitä raastamaan. Mun oli aluksi tarkoitus tilata 40cm pituiset, mutta ne oli loppuunmyyty 1,5 viikkoa ennen häitä, enkä uskaltanut jäädä enää odottelemaan josko niitä tulisi myyntiin niin että kerkeäisin ne ostaa.

©Täydenkuunkuva 50cm pituus näyttää mielestäni jokseenkin erittäin epäaidolta ja paljastaa samantien, että kyseessä on pidennykset. Nuorempana mulla on ollut jopa 60cm pidennyksiä, mutta nyt katsellessani niiden aikojen hiuksia iskee pienoinen myötähäpeä itseäni kohtaan, mitä ihmettä mä olen oikein ajatellut? Mutta on pituudessa hyviäkin puolia; kiharrettaessa tukka ei lyhene niin paljoa, ja hääkampaukseen sai todellista volyymia. Mä luultavasti tulen lyhentämään pidennyksiä lähitulevaisuudessa, etenkin jos kyllästyn kiharoihin jolloin hiusten pitäisi näyttää myös suoristettuna superkivalta ja mielellään edes vähän ”aidolta”. Mutta toistaiseksi nautin ihanista loivista laineista ja hulmuavasta tukasta!

Laitoin pidennyksiin hopeashampoon vielä pari päivää ennen häitä, jotta sain pidennykset sävytettyä oman tukkani väriseksi. Pidennykset tietysti imaisivat violetin värin itseensä heti, mutta sain onneksi pienellä tehohoitohautomisella värin katoamaan jättäen sopivan, kylmän sävyn hiuksiin. Mä läträsin hääkampauksen jälkeen vähän normi Moroccan oililla vaikka vaaleisiin hiuksiin saisi käyttää vain light -versiota (se oli loppu), joten pidennykset kellastuivat taas hieman, mutta niin on kellastunut mun omakin tukka. Mutta pakko oli hoitaa, sillä koko päivän kestävää kampausta joutui ”hieman” tupeeraamaan ja mun erittäin kuiva, vaalennettu pehkoni kaipasi öljyä kipeästi.

Kunhan ehdin taas muilta puuhiltani niin sävytän hiukset takaisin kylmän sävyisiksi, vaikka ei pieni kellertävyys menoa haittaakaan. Mä oon nyt tosi tyytyväinen mun hiuksiin ja koen löytäneeni sen hiustyylin jossa haluan pysyä. Vaikka takana on useita vuosia mustilla hiuksilla ja epäilin pitkään että blondi ei sovi mulle ollenkaan, olen nyt sitä mieltä että ehkä se vaalea kuitenkin on enemmän se mun juttu!

Tänään lauantaina oli huikea Love Me Do -häätapahtuma, jossa mun hääblogini mun suureksi yllätykseksi palkittiin vuoden 2014 yksityiseksi hääblogiksi, ihan hullua! Kiitos kaikille äänestäneille myös tällä puolella, sekä onnittelijoille myöskin! Kiirettä pukkaa joka tuutista mutta tulen kirjoittamaan tästä ihanasta tapahtumasta myös postauksen heti kun löytyy sopiva hetki. Muutenkin palailen mahdollisimman pian! Hyvää yötä ihanat♥♥

Mä kirjoittelin jo maaliskuussa, juuri ennen Zeldan syntymää siitä että haluaisin päivittää mun vaatekaappia klassisen tyylikkäämpään suuntaan ja vältellä heräteostoksia ja huonoja materiaaleja. Ajattelin tehdä katsauksen siihen olenko onnistunut pyrkimyksissäni nyt kun synnytyksestä on jo kolme ja puoli kuukautta ja muutama uusi vaate on tullut hankittua. Samalla on uudistunut muukin ulkonäkö hiuksista lähtien ja ihan vertailun vuoksi mä selailin kuvakansioita ja tein monen monta kollaasia mun tyylin kehityksestä näiden reippaan kahden blogivuoden aikana.  Hämmennyin ihan siitä miten erilaisia lookeja mulla onkaan ollut koska luulin itse että olen säilynyt suht samannäköisenä hiuksia lukuunottamatta koko tämän ajan.

Nämä kuvat ovat blogin ensimmäisiltä kuukausilta, kesältä 2011 jolloin odotin Tiaraa. Huomaa että olin raskaana ja mukavuus oli tärkeintä kun jalassa olivat useimmiten leggingsit tai sitten verhouduin maximekkoon. Mulla oli mustat pitkät hiukset (pidennykset) ja  käytin aika paljon meikkiä ja itseruskettavaa.

Raskauden jälkeen laitoin uudet 60cm pituiset hiustenpidennykset ja voi apua että ne olivat kyllä ihan liian pitkät nyt kun katson!! Miten mä olen ikinä pärjännyt pienen vauvan kanssa noin pitkällä ja hankalalla tukalla? Vaatteista huomaa myös että olin tyylini kanssa ihan hukassa, päällä on niitä vaatteita joita käytin ennen raskautta vaikka kroppa on ihan eri mallinen kun kyseessä ovat heti synnytyksenjälkeiset viikot ja kuukaudet.

Edelleen noissa kuvissa vilkkuvat ylipitkät hiukset joita onneksi älysin lyhentää juuri ennen Tiaran ristiäisiä! Ristiäismekostani (keskirivin oikeanpuolimmaisin kuva) tykkään edelleen hirmuisesti! Se oli mun ensimmäinen tyylikäs ostos vuosikausiin. Tykkään myös tuosta vihreästä parka-takistani jonka olen ostanut jo neljä vuotta sitten, mutta joka edelleen näyttää raikkaalta ja hyvältä asun kuin asun kanssa.

Keväällä 2012 mä päätin antaa mun hiusten levähtää ja otin pidennykset viiden vuoden yhtäjaksoisen käytön jälkeen ensi kertaa kokonaan pois. Mulla oli orpo olo lyhyessä tukassa, muistan vieläkin miten oudolta tuntui varsinkin aluksi kun ei ollutkaan sitä turvallista, yleensä aina hyvännäköistä pitkää tukkaa. Se tauko kuitenkin teki mun hiuksille tosi hyvää! Kevät taisi innostaa mut kokeilemaan uusia värejä kun noissa kuvissa näkyy niin paljon keltaista, oranssia ja pinkkiä.

Loppukesästä mä ilmeisesti innostuin sitten mustasta ja valkoisesta kun niitä näkyy aika paljon. Vaalensin sen kesän aikana myös hiuksia ensi kerran punaruskeiksi, tämän vaalennuksen jälkeen en värjännytkään tukkaa melkein vuoteen kun tulin raskaaksi.

Raskausaikana tunsin hukanneeni tyylini taas kerran aivan totaalisesti. Tuntui että mikään vaate mitä ostin ei loppujenlopuksi ollutkaan sellainen kuin olin toivonut. Alkuraskauden väsymys ja migreenit myös aiheuttivat sen että viimeinen asia mielessä oli pukeutuminen! Niimpä mun vakiovarustus koko talven olivatkin mustat legginsit ja tuo jättimäinen beige parkatakki joka lämmitti kun olin ihan jäässä vaikkei olisi edes ollut pakkastakaan.

Valtava vatsani vaikeutti pukeutumista kevään edetessä pidemmälle, mutta samaan aikaan pukeutuminen alkoi kuitenkin innostaa mua kun ei tarvinnut enää olla vuodelevossa ja sain taas liikkua ihmisten ilmoilla enemmän. Koitin ottaa kaiken irti niistä vaatteista jotka päälleni mahtuivat ja istuin iltaisin koneella tekemässä unelmatyyli -kansiota ja ostoslistaa raskaudenjälkeiselle tyylilleni. Tuo lista on ollut mulla pohjana kaikissa ostoksissa ja nykyään mietin aika tarkkaan mitä haluan ostaa ja mitä en. Joskus toki teen heräteostoksiakin, mutta kyllä silti harkitsen nykyisin huomattavasti tarkemmin ostoksiani kuin ennen.

Kun mä raskauden jälkeen vaalensin hiukseni luonnonvaaleiksi ja tartuin 9kk tauon jälkeen Yves Rocherin itseruskettavaan suihkeeseen, musta tuntui että mä heräsin taas eloon. Itseruskettava ei ehkä kaikkien mielestä ole tyylikäs tapa ruskettua – mutta turvallisempi ainakin kuin solarium. Ja rusketus on mun juttu, se tuo mulle hyvän fiiliksen ja sopii vaaleaan tukkaan. Viimeinen silaus olivat pidennykset, ai että mulla oli ikävä pitkiä, oikeasti pitkiä hiuksia! Mä kävin pitkän tien lyhyillä ”luonnollisilla” hiuksilla ja koitin meikata mahdollisimman vähän ja ehkä, myönnettäköön, muuttua vähän enemmän äitimäiseksi.

Äitimäisyys tai käsitykseni siitä kaikessa stereotyyppisyydessään ei kuitenkaan ole mun juttu. Tylsissä vaatteissa tunnen itseni nuutuneeksi, aikaansaamattomaksi ja tylsäksi. Siksi mä päätin ihan suosiolla ostaa niitä vaatteita joista tykkään ja olla juuri sitä mitä mä olen: Räiskyvän värikäs, vähän bimbo, sopivan naisellinen ja itsevarma. Oma itseni.

Päätös osoittautui oikeaksi, sillä tällä hetkellä mä olen tyytyväisempi tyyliini kuin koskaan ennen. Kahden lapsen jälkeen mä tunnen itseni miljoona kertaa elävämmäksi kuin teinivuosien villeimmissä pippaloissa, kauniimmaksi kuin 17-vuotissyntymäpäivänäni jolloin naisen sanotaan olevan kauneimmillaan ja itsevarmemmaksi kuin ikinä ennen vaikka olen varustettu raskausarvilla ja löllöllä masunahkalla. Mä oon löytänyt itseni ja mä oon löytänyt mieluisaa sisältöä vaatekaappiin. Se todella auttoi että raivasin hyllyjä erittäin rankalla kädellä – mä en nykyisin käytä pukeutumiseen kuin muutaman minuutin sen entisen tunnin tuskailun sijaan.

Kun turhat rievut ovat poissa tieltä on helpompi löytää se mitä etsii. Vaikka vaatemäärä kaapissa on pysynyt aika maltillisena uusista ostoksista huolimatta, voisin vieläkin siivota sieltä vaatteita koska edelleen siellä on vaatekappaleita, jotka eivät kertaakaan ole eksyneet mun päälle sen edellisen siivouksen jälkeen. Matkaa on silti vielä kohti täydellistä vaatekaappia jollaisesta haaveilen. Aiemmin mainitsemani ostoslista jonka tein itselleni näyttää tältä (ruksi niissä kohdissa jotka olen jo täyttänyt):

Monet listan jutuista joista ruksi puuttuu löytyvät jo kaapistani (tavallaan), mutta se täydellinen yksilö puuttuu vielä. Pikkumustia mulla on esimerkiksi useita – mutta yksikään niistä ei ole se täydellinen Audrey Hepburnmainen yksinkertaisen tyylikäs ilmestys josta haaveilen. Mulla on tsiljoonia huiveja, mutta ei sitä yhtä joka viimeistelee lookin kuin lookin upeaksi kokonaisuudeksi. Joitakin mun uusia vaatteita myös puuttuu tältä listalta, mutta ne ovat silti olleet tarpeellisia ja hyviä ostoksia. Tämä lista toimii mun ohjenuorana siihen, millainen vaatekaapin sisällön tulee vähintään olla että pukeutuminen tyylikkäästi ei tuottaisi koskaan ongelmia mulle. Jollekin toiselle täydellinen vaatekaappi tarkoittaa jotain aivan muuta, mutta tämä on mun näkemys.

Tein kollaasin puuttuvista vaatteista jotka ovat tarpeellisia näin syksyn tullen, nuo matalat sandaalit ja kuviolliset bikinit kun ehtii ostaa vaikka sitten lähempänä ensi kesää.

Kuvat polyvore.com

Kun kaapista löytyisivät nuo ihanuudet, olisi syksyn vaatekaappi ihan täysi kymppi ja kaikkia vaatteita olisi tosi helppo yhdistellä keskenään. Näitä lähden siis etsimään meidän elokuisella Tukholman reissulla naapurimaan pääkaupungin hieman paremmista valikoimista. Lempparikaupat TopShop ja Urban Outfitters on ainakin katsastettava ihan heti alkajaisiksi!

Mikä on teidän vaatekaapin puuttuva palanen? Mikä on lempivaatteenne?