Mulle on nyt tässä pitkin syksyä, aina silloin tällöin tiputellen tullut kommenttia siitä että blogi on muuttunut. Suurin osa muutosta kommentoineista ovat olleet tyytyväisiä mutta toki aina muutoksen tiellä tulee niitä soraääniäkin, kaikkia kun ei voi miellyttää. Mä ajattelin ottaa kantaa nyt näissä kommenteissa puhututtaneisiin asioihin ja tarkastella ihan sellaista faktapohjaista tietoa siitä että miten mun blogi ja blogit ovatkaan muuttuneet tässä kahden ja puolen vuoden aikana.
Yksi eniten kommentoituja asioita on postaustahti. Mulla näkyy tuossa sivupalkissa jokaisen arkistokuukauden perässä suluissa kuukauden aikana kirjoitettujen postausten määrä ja kuten siitä voi katsoa, on postauksia enimmillään ilmestynyt jopa 25 yhden kuukauden aikana (lokakuussa 2011), kun taas vähimmillään niitä olen kirjoittanut vain 9 viime vuoden lokakuussa. Viime vuoden lokakuussa mä kärsin alkuraskauden pahoinvoinneista ja olin keskellä kauheaa muuttohärdelliä, muistan ikuisesti kuinka raskaalta edes blogin ajattelu tuntui silloin niillä tonnin painoisilla silmäpusseilla ja jatkuvalla kuvotuksen tunteella jota säesti mukava sahalaitakuvio silmäkulmassa migreenipäänsäryn kera. Ei ollut kivaa se, mutta onneksi en kadottanut teitä kaikkia lukijoita vaikka niin harvasanainen silloin olinkin.
Yleisesti ottaen postaustahti on pysynyt aika samana näiden vuosien aikana, yleensä hiukan yli tai hiukan alle 20:ssä postauksessa per kuukausi. Heinäkuussa aloin kuitenkin kirjoittaa hääblogia, jonne olen kirjoitellut nyt myös joka kuukausi, tosin harvakseltaan mutta kirjoitellut kuitenkin! Jos hääblogin ja normiblogin postaukset lasketaan yhteen, olen viime kuukausien aikana kirjoitellut keskimäärin n. 25 postausta kuukaudessa, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Eli koen petranneeni hurjasti, sensijaan että hääblogin postaukset olisivat syöneet postaustahtia täältä on postauksia ilmestynyt useammin kuin koskaan ennen, kuukaudessa on ollut ainoastaan muutama postaamaton päivä.
Toinen kommentoitu asia, on ollut se että kirjoitan nykyään vähemmän sellaisia höpötyspostauksia vailla punaista lankaa, kuin ennen. Mä koen portaalibloggaajana ja lukijakuntaa reilusti kuluneen vuoden aikana kasvattaneena bloggaajana, että olen vastuussa siitä että tuotan tasaisen laadukasta sisältöä blogissani. Satunnaiset höpötyspostaukset ovat mun mielestä erittäin ok ja mukavia toteuttaa, mutta fakta on kuitenkin se että niitä kommentoidaan paljon vähemmän kuin esimerkiksi mielipide- tai ostospostauksia.
Tästä olen päätellyt (kuten varmaan on loogista) että niitä ei niin usein kaivata, sillä teidän antamanne palaute on mulle se mittari mistä mun jutuissa tykätään ja mistä ei. Eli nyt hyvät ihmiset: Kun blogissa on jotain sellaista, mikä kolahtaa ja mitä haluatte lisää: KERTOKAA siitä! Miten muuten me bloggaajat voisimme tietää mistä te tykkäätte? Osasyy sellaisen päättömän löpinän vähenemiseen löytyy myös muusta sosiaalisesta mediasta, ja sen käytön lisääntymisestä.
Kuten kirjoittelinkin jo vähän aikaa sitten rustaamassani artikkelissa bloggaamisesta, on sosiaalinen media nykyään tärkeä osa blogikuvioita ja levittäytyminen eri medioihin tärkeä väline bloggaajalle nostaa itseään esille ja saada jalansijaa blogimaailmassa. Suuri osa meidän ihan tavallisesta arjesta löytyy nykyään Instagramista hupsuina tilannekuvina ja Tipan parhaat letkautukset jaan tuoreeltaan blogin FB-sivuilla. FB-sivu on myös keino teille lukijoille vaikuttaa, siellä voin kysyä reaaliajassa mielipidettä postausideasta, hääkutsun värisävystä tai vaikka lauantaiaamun leivontavinkkejä.
Blogin FB-sivut ovat kasvaneet hurjaa tahtia, kuten Instagramin seuraajamäärätkin ja tästä olen todella iloinen! Mä oikeasti suosittelen teitä jotka sillisalaattia ikävöitte tutustumaan näihin kahteen palveluun meidän osaltamme, niin huomaatte että ei se sillisalaatti ole mihinkään kadonnut, se vain on muuttanut muotoaan ja tulee nykyään normaalien postausten bonuksena pienissä osissa pitkin päivää: Herätyksenä loistavan graafisen suunnittelijan etsintäkuulutus, aamupäivällä kuva Zeldasta nukkumassa lattialla tyytyväisenä, lounasaikaan Tiaran järjestämät teekutsut Angry Birdin kanssa – illalla #selfie hissin peilistä napattuna kauppareissulla ja ennen nukkumaanmenoa Tiaran heittämä huvittava sutkautus nukusista.
Muutos ei ole paha mörkö jota pitää inhota, vaan uusi mahdollisuus johon kannattaa tarttua. Omasta mielestäni blogi on nyt selkeämpi ja helppolukuisempi kuin aiemmin. Postauksilla on selkeät aiheet, lukuunottamatta juurikin niitä osan kaipaamia kuulumispostauksia. Pystyn myös tarjoamaan teille lukijoille enemmän upeita juttuja kuin koskaan ennen. Se toinen paha mörkö joka joitakin kiukuttaa muutoksen lisäksi ovat ne yhteistyöt. Yhteistyöt jotka ovat niin raivostuttavia, mutta jotka ilahduttavat kovasti silloin kun blogiin sattuu arvonta tai kilpailu.
Mun mielestä on aivan ihanaa, että nykyään saan mahdollisuuksia järjestää mitä erilaisempia ja huikeampia arvontoja teille. Mun lukijoiden joukossa on niiiin mahtavia ihmisiä että soisin teidän kaikkien voittavan jotain ihanaa! Mun mielestä se on kuitenkin epäreilu ajatus, että bloggaajan tekemät yhteistyöt ovat hyväksyttyjä vain jos ne sisältävät lukijoille mahdollisuuden voittaa jotakin. Mun blogi on kuitenkin ensisijaisesti paikka kirjoituksille, paikka jossa jaan meidän elämän lisäksi myös tietoa uutuuksista, eikä mikään arvonta-automaatti. Tietoa jakaakseni saan usein testiin tavaraa, jonka tuon blogissa tietoa pohjustaakseni esille, ja se ei mun mielestä ole mitenkään väärin vaan tärkeää nimenomaan sen kannalta että voin kertoa uutuustuotteista niitä omakohtaisia kokemuksia.
Kaikkia eivät varmasti kiinnosta lastenvaatteet, mutta sanokaapa aivan rehellisesti että jos teillä olisi mahdollisuus testata ja esitellä lempi vaatemerkkinne vaatteita niin jättäisittekö sen käyttämättä? Niinpä. Toisia ei kiinnosta hääjutut ollenkaan, siksi perustin häitä varten oman bloginsa, koska häät poikkeavat blogin normaaleista totutuista aihepiireistä jo niin paljon että ajattelin erillisen hääblogin olevan paras vaihtoehto. Kolmas kaipaa blogiini meikkijuttuja ja neljättä harmittaa kun kirjoitan lapsista niin vähän nykyisin. Blogissani on selkeästikin jokaiselle jotain, mutta jokainen myös kaipaa jotain – koska kaikki me olemme erilaisia ja tykkäämme erilaisista jutuista. Siksi tulenkin jatkamaan edelleen juuri sillä omalla linjallani.
Kirjoitan aiheista jotka itsestäni tuntuvat hyvältä, teitä kuunnellen ja toiveitanne toteuttaen, mutta kuitenkin omaa visiotani noudattaen. Aina kun kumartaa yhteen suuntaan niin tulee pyllistettyä toiseen, mutta onneksi suurinosa teistä taitaa kuitenkin edelleen tykätä näistä meidän löpinöistä vai olenko väärässä?
Loppuun haluan vielä korostaa, että puhukaa, kommentoikaa, tykätkää, seuratkaa, osallistukaa. Mitä enemmän te olette aktiivisia, sitä lukijaystävällisempää blogia mulla on mahdollisuus pitää!
Nyt me suunnataan shoppailemaan koko perhe ja katsomaan jos saatais metsästettyä edes sukat tytöille Popin Cirkus-mallistosta jos muut on jo menneet kun ollaan näin myöhään liikkeellä. Mahtavaa lauantaipäivää kaikille♥