Luukku 21: Mun jouluaaton asu esittelyssä

21.12.2017

Jouluaattoon on enää kolme yötä, ja olen päättänyt vihdoinkin mihin pukeudun aattona. Tykkään panostaa juhlavaan asuun, ja varsinkin tänä vuonna kun vietetään isoa perhejoulua, on kiva että on asianmukaiset vaatteet. Sitten illalla kun paketit on avattu, voi hyvin vaihtaa pyjamahousuihin ja pörrösukkiin, mutta ennen sitä tykkään olla juhlavaatteissa. Näin tekee myös muu perhe. Pyjamahousuissa ja pörrösukissa ollaankin sitten joulupäivä ja Tapaninpäivä, ulkovaatteetkin puetaan niiden päälle, jos lähetään pulkkamäkeen.

Viime vuonna olin jouluaattona viimeisilläni raskaana, ja pukeuduin neulepuseroon sekä luottoraskaushousuihini eli leggingseihin jotka eivät ole housut. Siksikin halusin tänä jouluna panostaa, sillä on ihanaa tuntea itsensä hehkeäksi ryytyneen ja turvonneen leggarimuikkelin sijaan. Ai kauheaa kun katsonkin vain viime joulun kuvia, niin tulee elävästi mieleen miten hankala olo silloin jo oli, hah. Mutta oli kyllä niin sen arvoista, palkinto oli mitä parhain, eikä joulun jälkeen enää pitkään tarvinnut odottaa. Tänä vuonna on kuitenkin ihanaa pukeutua kivasti, ja ennen kaikkea SYÖDÄ kaikkea joulupöydästä, ai että!

Mun joulunpunainen kietaisumekko on saatu, se on aiemmin toiminut mallikappaleena showroomilla, ja kauden lopuksi mallikappalevaatteet aina jaetaan eteenpäin halukkaille vastikkeettomasti. Itse ihastuin mekkoon heti, ja musta on kiva että sillä on jo historiaa, ja nyt se sai uuden rakastavan kodin meiltä. En ostaisi joka jouluksi uutta mekkoa todellakaan, mutta tämä mekko ja minä oltiin kyllä ihan tosi hyvä match tälle joululle ja varmasti monelle tulevallekin. Se päällä tunnen itseni naiselliseksi ja jouluisaksi, ja kietaisumallisena se mahdollistaa hyvin myös imetyksen, joka edelleen meillä jatkuu monta kertaa päivässä. Malli on sen verran klassikko, kuten myös satiini materiaalina, että mekko on varmasti ajankohtainen myös tulevina jouluina.

Mekko Gina Tricot (saatu) / Kengät Zara / Korvakorut H&M /

Mekkoon yhdistin näyttävät korvakorut, jotka ovat tismalleen samaa väriä mekon kanssa. Musta on kiva panostaa ihaniin näyttäviin korviksiin, jotka tuovat yksinkertaiselle mekolle vähän näyttävyyttä lisää (ihan kun punainen väri ei jo itsessään olisi melko näyttävä), ja ne sopivat myös vaaleaan tukkaan kivasti. Punaista huulipunaa, punaista kynsilakkaa ja mustat sukkikset, niin johan on jouluisaa. En ole tainnut moneen vuoteen edes erikseen esitelllä jouluasuani, kun ei se ole ollut niin kovin ihmeellinen. Mutta nyt tuntui siltä että tämä asu ansaitsee ihan oman postauksensa, niin hyväksi tunnen oloni siinä.

Mitä te laitatte jouluaattona päälle? Entä muu perhe? Tykkäättekö ottaa rennommin vai pukeutua juhlavasti?


Merinovilla pitää lämpimänä ja kuivana

21.11.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Pierre Robertin kanssa.

Olen hehkuttanut blogissani merinovillaa jo pitkään, sillä se on mun ehdoton lempimateriaali näin kylmillä ilmoilla, ja muutenkin. Merinovilla on ihoa vasten pehmeää, se ei kutita, se kestää kovaakin käyttöä, ja ennen kaikkea, pitää ihon kuivana ja lämpimänä kylmällä ilmalla. Merinovilla on mun suosikki niin vauvalle, isommille lapsille kuin meille aikuisillekin, ja sen jälkeen kun tutustuin siihen, olen hylännyt epäekologiset & mikromuoveja sisältävät materiaalit alus- ja välikerroksista täysin. Miksi käyttää niitä, kun on parempiakin vaihtoehtoja?

Moni ajattelee, että merinovilla on kallista, ja käyttää siksi jotain muuta materiaalia välikerroksissa. Mun kokemuksen mukaan merinovilla tulee kuitenkin huomattavasti edullisemmaksi kuin edullisemmat vaihtoehdot, sillä se säilyy hyvänä niin paljon pidempään. Lisäksi mä maksan mieluusti siitä, että voin pukea itseni ja lapset hyvällä mielellä, tietäen että vaate on tuotettu eettisiä standardeja noudattaen, materiaalista jonka keräämisestä ja käytöstä aiheutuu mahdollisimman vähän vaivaa eläimille ja ympäristölle.

Tänä vuonna Suomeenkin rantautunut Pierre Robert valmistaa merinovillavaatteita ihan koko perheelle, ja vastuullisuus on yksi heidän arvojensa peruskiviä ja olennainen pohja ihan koko liiketoiminnalle. Pierre Robertin merinovillavaatteet suunnitellaan Norjassa, ja siksi ne sopivatkin hyvin myös meidän Pohjoisen karuihin olosuhteisiin. Vaatteissa käytetään 100% mulesing-vapaata merinovillaa. Pierre Robert on kuuluisa nimenomaan merinovillavaatteista, mutta heiltä löytyy myös paljon muutakin (esimerkiksi treenivaatteita, alusvaatteita ja uimapukuja).

Tällä viikolla tuskin kukaan on voinut välttyä Black Friday -tarjouksilta, ja myös Pierre Robertilla on meneillään mahtava Black Friday -kampanja, jonka myötä heidän merinovillavaattensa ovat todella edullisia, naisten ja lasten tuotteita saa 15-50% alennuksella, ja tarjoukset vaihtuvat päivittäin. Alesta löytyy paljon hyviä vaatteita niin lapsille kuin aikuisillekin, ja jos hinta on mietityttänyt merinovillahankinnoissa, nyt on juuri loistava aika tehdä ne mahdollisimman edullisesti. Joulu on ihan kohta, ja pehmeään pakettiin on hyvä kääräistä eettisesti tuotettua ja taatusti lämmittävää merinovillaa.

Meidän isommilla tytöillä on päällä kuvissa Pierre Robertin merinovillapitkikset, jotka saa nyt tämän viikon ajan huokeaan 13,77€ hintaan kun niistä lähtee 40% alennus. Mahtavan alennuksen saa myös vauvojen merinovillabodyista, -sukista ja myssyistä. Mun suosikki ihan vastasyntyneelle on merinovillainen kypärälakki, jollaisen saa myös juuri nyt todella edullisesti Pierre Robertilta. Merinovilla tuntuu pikkuvauvan iholla niin ihanalta, ja kypärälakki suojaa hyvin myös kaulan, eikä hiosta. Suosituimmat värit ja koot loppuvat nopeasti, koska tuotteita on vain rajoitettu määrä, joten kannattaa napata nopeasti omat lempparit ostoskoriin, mikäli mielii niitä saada. Black Friday -tarjoukset ovat voimassa 24.11. asti, eli sinne perjantaihin.

Monet meistä vanhemmista panostavat täysillä lastenvaatteisiin, ja yrittävät selvitä omissa hankinnoissaan huokeammalla, mutta olen todennut tässä monen talven aikana että ei se vaan kannata. Ihan yhtä lailla me aikuisetkin rämmitään (ainakin toivottavasti) siellä lumessa pulkkamäessä, lumiukon rakentamisessa ja luistelemassa, ja tarvitaan ne lämmittävät välikerrokset.

Mulla on päällä päästä varpaisiin Pierre Robertin merinovillaa näissä kuvissa, ja voin kertoa että nämä pitävät ihon kuivana ja lämpimänä vaikka konttaisi kolme tuntia pyörittelemässä lumipalloja pihalla (testattu on Oulussa!). Merinovillavaatteet päällä on kyllä ihanaa hengailla ihan vaan himassakin, ja usein niitä ei teekään mieli riisua kun tulee ulkoa, vaan ollaan ihan muina kalsarikalleina täällä kotona. Onneksi nuo Pierre Robertin vaatteet on myös kivan näköisiä muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi.

Ihanaa ja lämmintä iltaa kaikille <3


Kultainen takki ja ajatuksia pukeutumisesta

09.11.2017

En ole ostanut tänä syksynä juuri ollenkaan uusia vaatteita, kenkiä tai asusteita, ja siksi asukuvatkin on vähentyneet blogissa. Tavallaan sitä ajattelee, että pitäisi aina olla jotain uutta esiteltävää asukuvissa, ennen kuin niitä kehtaa laittaa esiin. Sitten kun ei ole oikein ostanut mitään, on tuntunut että ”no kiinnostaako ketään nämä mun samat vanhat rytkyt, ei varmaan”.

Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään, että kuinka moni ihan oikeasti ostaa samaa tahtia vaatteita, kuin vaikka mielettömän upeissa tyyliblogeissa esitellään? En ainakaan minä. Suurimmaksi osaksi pyöritän niitä muutamaa lempparia vaatekaapista ja pesen ja pidän ja pesen ja pidän. Ja kun on oikein suuresta lempparista kyse, kuten kuvissa näkyvä paita, käytän välillä sellaista hätäkeinoa kuin pyyhi vauvan puurotahrat hihasta babywipesilla ennen lähtöä kun paita on vaan pakko saada päälle.

Ja mietin, että en ehkä ole yksin. Ehkä moni muukin, myös siellä ruutujen takana, inspiroituu myös siitä että niitä samoja vanhoja vaatteita vaan yhdistelee eri tavalla? Mä oon jo vuosia harrastanut sitä, että kun ostan jonkun uuden vaatteen josta olen haaveillut, heti ensimmäisenä etsin Pinterestistä inspiskuvia joissa on samaa tai samankaltaista vaatetta yhdistelty erilaisiin asuihin. Ja sitten niistä inspiroituneena yleensä yhdistelen sitä uutta vaatekappaletta omien vanhojen vaatteideni kanssa. En enää osta vaatteita, jotka sopivat vain johonkin yhteen vaatteeseen yhdisteltynä, vaan yritän ostaa sellaisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä ihan kaiken kanssa.

Raskausaikana ja tänä vuonna mä olen miettinyt ja muuttanut kulutustottumuksiani aika rankalla kädellä. Siinä missä ennen piti saada paljon uusia vaatteita ja muutenkin kaikkea uutta koko ajan, nykyään mä en osta mitään, ellen ensin perustele sitä itselleni todella tarkkaan. En shoppaile kovin usein, enkä muutenkaan enää lähde kaupoille sellaisella ”olis kiva ostaa jotain” -mentaliteetilla. Menen kauppaan jos tarvitsen jotain, ja jos sitä mitä tarvitsen ei löydy, en silti osta mitään random lohtuvaatetta sen tilalle. Ennen tein juuri niin. ”Damn kun en nyt löytänyt niitä uusia mustia farkkuja. No ei se mitään ostan tän ihan ok biletopin ja ton hupparin joita mulla on jo neljä melkeen samanlaista, ja etsin ne farkut sit joskus toiste.”

Raskauden jälkeen vaatekaappia oli pakko päivittää, kun olin niin eri muotoinen ja kokoinen kuin ennen raskautta, ja nyt taas ne vaatteet on jääneet liian suuriksi. Mua harmittaa että ostin sellaisia vaatteita, jotka olivat sopivia vain sen lyhyen ajan. Nyt mahdun kaikkiin vanhoihin vaatteisiin joita ennen raskauttakin käytin, ja harmittaa että ostin muutamaksi kuukaudeksi vaatteita. Mutta en vaan halunnut silloin kulkea pelkissä verkkareissa tai raskausvaatteissa, halusin tuntea olon omaksi itsekseni siitä huolimatta että olin ihan eri kokoinen ja muotoinen ja imetin. Newsflash! En tuntenut silti. Ihan turhaa. Onneksi ne voi hyväkuntoisina kuitenkin lahjoittaa Hope:lle eteenpäin, ja joku muu niistä varmasti tykkää. Ja onneksi en ostanut kovin monia vaatteita kuitenkaan, vaikka vähän kaappia päivitinkin.

Tänä syksynä olen ostanut tästä asusta tuon kultaisen takin joka kuvissa näkyy. Sen lisäksi olen saanut synttärilahjaksi kuvissa näkyvän paidan. Kuvien housut on kaksi vuotta vanhat farkkujeggingssit, ja kengät on kaksi vuotta vanhat nilkkurit. Kauluspaidan ostin, kun aloitin uudessa työssä keväällä 2015. Laukkukin on joululahja vuodelta 2015, se on muuten viimeisin laukku jonka olen ostanut (tai no saanut). Ottohan sen mulle antoi lahjaksi. Viimeisen viiden vuoden aikana olen ostanut kolme laukkua, jotka ovat kaikki edelleen viikoittaisessa käytössä.  Enkä koe että tarvitsisin uusia laukkuja, kun ne kolme ovat edelleen hyvässä kunnossa ja toimivia.

Olen aina rakastanut muotia ja trendejä, mutta viime aikoina mulle ei ole tullut yhtään hyvä olo siitä ajatuksesta, että ostaisin jonkun trendikkään kertakäyttövaatteen joka näyttäisi kivalta yhden postauksen asukuvissa, ja sitten unohtuisi kaapin perälle. Oikeastaan, en ole varma onko siitä koskaan tullut hyvä olo. Paljon parempi olo tulee siitä, kun vaatekaappi on siisti ja koostuu lemppareista, jotka toimivat vuodesta toiseen. Ja siitä, että joskus tekee jonkun perustellun hankinnan jota on pohtinut pitkään ja vähän ehtinyt haaveilla siitä etukäteen. En sano ettenkö enää ikinä tekisi heräteostoksia, jos jotain oikeasti käyttökelpoista ja fiksua sattuu kohdalle, sillä luultavasti joskus niin tapahtuu. Mutta ainakin yritän tehdä parempia valintoja, ja harkita enemmän.

Mitä olette mieltä, haittaako teitä jos asukuvissa toistuvat samat vaatteet? Vai inspiroidutteko siitä, että samaa vaatetta yhdistellään eri tavalla?


Korvakoruja ja muotinäytöksiä

28.03.2017

Meidän perheen tyylitaituri on kyllä ehdottomasti keskimmäinen neiti. Hän on erittäin kiinnostunut vaatteista ja tyylistä ja stailaamisesta ja suurin osa hänen leikeistäänkin liittyy jollain tavalla pukemiseen tai pukeutumiseen. Musta se on ihanaa, koska näen siinä pienen itseni. Vaikka meillä on sama kiinnostuksenkohde, musta on myös ihanaa että hän on löytänyt tämän rakkauden vaatteita kohtaan aivan itse. Mä en ole koskaan pukuleikkejä tuputtanut tai muutakaan, mutta olen tietysti mahdollistanut niitä omalta osaltani tarjoamalla esimerkiksi roolivaatteita leikkeihin.

Esikoinen on paljon mutkattomampi omien vaatteidensa kanssa, hän pukee päälle sitä mitä kaapista ekana sattuu käteen (tai mitä äiti antaa), ja valitsee joskus kaupasta jotain jos löytää jotain hauskaa. Mä järjestin aina pienenä kavereiden kanssa muotinäytöksiä, yksi toimi aina juontajana ja sitten me esiteltiin porukalla meidän äideille kaikkea mitä mun kaapista löytyi. Muuten vanhemmat kyllä tykkäsivät meidän esityksistä, mutta sama homma taisi ärsyttää mun äitiä kuin muakin: kaikki vaatteet mytyssä ja sotkussa lattialla sen jälkeen. Hah! Mutta mitäpä sitä ei hyvän leikin eteen tekisi, eikö.

Takki Lindex (saatu) / Paita ZARA / Housut Lucky nr. 7 (saatu) / Kengät ZARA / Korut H&M / Pinnit H&M 

Tämän kevään röyhelöt ja tikatut bomber-takit on löytäneet tiensä myös lastenosastolle, ja ne sopivat musta aivan ihanasti lapsille. Jotkut aikuisten trendit on sellaisia että ei missään nimessä tarvitsisi päätyä lasten hyllyyn, mutta nämä kaksi on juuri sellaisia joita mielellään pukee minien päälle. Söpöjä, rentoja ja tyylikkäitä. Bomberit ovat kivaa vaihtelua nahkatakkitrendin jälkeen, ja paljon käytännöllisempiä.

Kevään trendeistä myös vaaleansininen väri on löytänyt tiensä meille. Se on ihanan raikas ja suloinen väri joka sopii musta tosi nätisti lasten päälle. Vaaleansinistä löytyy niin takista kuin paidastakin, ja tarttuipa meille juuri kaupasta mukaan myös vaaleansininen välikausipipo. Kuvissa Zeldalla on klipsikorvakorut korvissa, hän eräänä päivänä ilmoitti että haluaa käydä ostamassa klipsikorvikset niinkuin isosiskollakin on, ja niin me sitten löydettiin nämä H&M:ltä.

Meidän tytöt saavat oikeat korvakorut sitten kun he itse haluavat (itse sain 3-vuotiaana kun halusin), mutta ainakaan toistaiseksi heillä ei ole mikään kiire ollut. Olen rehellisesti kertonut että se sattuu, ja että siinä kestää parantua ja niitä pitää hoitaa tosi hyvin.

Tähän asti klipsit on riittäneet eikä kumpikaan ole vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta ottamaan oikeita korviksia, vaikka joillain dagis- ja harrastuskavereilla ovatkin niitä ihastelleet. Mulle ei kyllä mitään traumoja jäänyt korvistenlaitosta eikä koskaan tullut mitään ongelmia, olin vaan ylpeä siitä että olin ensimmäinen omassa tarharyhmässäni joka sai korvakorut. Se oli mulle silloin naperona iso juttu vaikka eihän sillä mitään väliä ole, hah. Saa nähdä milloin tytöt haluavat, vai haluavatko ikinä. Eikai niitä mikään pakko ole ikinä laittaa jos he eivät itse halua.

Ollaanko teillä innostuneita korvakoruista tai pukuleikeistä? Minkä ikäisenä teidän muksut ovat saaneet/saavat korvakorut, tai milloin itse saitte?