Raitapaita & culottes-housut

05.06.2018

Aina välillä tulee vastaan trendejä, joihin ihastuminen ottaa mulla vähän pidemmän aikaa. Yksi tällainen trendi on ollut culottes-housut. Mä olin aikanaan niitä tyyppejä, jotka alkoivat käyttää pillifarkkuja jo silloin, kun niitä ei edes saanut Suomen kaupoista. Ostin ekat pillifarkut 12-vuotiaana Tukholmasta. Kun mä puin ne kouluun, niitä ihmeteltiin ja niille vähän hihiteltiin, olihan vuosi 2003 vielä bootcutien kulta-aikaa. Olen aina rakastanut kapeita lahkeita, ja sitä, miten ne korostavat mun pitkiä jalkoja. Seiska- ja kasiluokalla pillejä alkoi vähitellen ilmestyä kaikille muillekin, enkä enää ollut niin outo omissani.

Pointti oli kuitenkin se, että kapeat lahkeet on aina ollut enemmän mun juttu. Vaikka leveät lahkeet ovat jo pitkään tehneet uutta tulemista, mä olen pysytellyt pilleissä. Ostin ensimmäiset culottes-pökät jo viime kesänä, mutta ne jäivät silloin melko vähälle käytölle. Tänä kesänä olen kuitenkin jotenkin löytänyt ne. Se voi olla, että viime kesänä mun kroppa ei tuntunut hyvältä culottesien kanssa, jotenkin ne tuntuivat leventävän mua ihan mahdottomasti (omasta mielestäni). Tänä kesänä culottesit ovat päässeet mun jalkaan jo monta kertaa, ennen kaikkea siksi, että ne ovat niin mukavat. Kuumilla hellesäillä ne ovat olleet ihanan ilmava vaihtoehto silloin, kun on halunnut kuitenkin shortsia pidemmät lahkeet jalkaan.

Tämä asu oli mulla päällä eräissä työhön liittyvissä kuvauksissa viime viikolla. Mulla oli silloin lyhyt, harmaa tukka, koska haalistin sitä blondausta varten. Olin tukkani suhteen hieman epävarma, mutta tämä asu tuntui tosi hyvältä ja omalta. Hiukset laitoin simppelisti kiinni taakse, jolloin koin että ne eivät kiinnittäneet niin paljoa huomiota. Käytiin nappaamassa kuvat työjutun jälkeen Oton kanssa Roihuvuoren japanilaistyylisen puutarhan portailla. Se on ihana kuvauspaikka, jonne on meiltä nopea mennä.

Mä rakastan värikkäitä jugend-taloja ja ihania keskustan kujia, ja haluaisin usein niitä kuvieni taustalle, niin kuin monilla upeilla muotibloggaajilla on. Meiltä kotoa on kuitenkin pitkä matka lähteä keskustaan ottamaan kuvia, ja usein silloin kun siellä on, ei kuvaukselle ole sopivaa hetkeä. Siksi mä olen ”joutunut” etsimään vaihtoehtoisia kuvauslokaatioita. Toisaalta, nämä idän puutarhat, puistot, venesatamat ja muut ympäristöt ovat enemmän sitä meidän tämänhetkistä elämää, kuin ne upeat jugend-talot. Ja upeitahan ne nämäkin ovat! Toki meidän elämä on joskus niitä jugend-talojakin, ja paljon vietetään keskustassa aikaa, mutta täällä luonnon keskellä on kuitenkin meidän koti. Ja miksi mun pitäisi tehdä kaikki samalla tavalla kuin muut? En tiedä. Eihän missään lue, että asukuvat eivät voi olla upeita ilman citytunnelmaa.

Mä huomasin, että tämä on tämän kevään kymmenes asu, jonka esittelen blogissa. Vasta kymmenes! Olen ehdottomasti petrannut viime vuodesta, mutta tahti on kuitenkin huomattavasti hitaampi, kuin joskus ennen. Koen vieläkin vissiä itsekriittisyyttä asujen, kuvien ja ulkonäön suhteen, vaikka haluaisin ottaa rennommin. Mutta ehkä tämä kesä ja lämpö nyt kannustavat mua esittelemään taas asuja useamminkin.

Tämä on muuten sama paita, joka mulla oli päällä myös maaliskuussa esitellyssä asussa! Tämä paita sopii moneen tilanteeseen, ja rennot raitapaidat on olleet yksiä tämän kevään suosikkivaatteita ehdottomasti. Niissä voi hyvin imettää, ja ne sopivat niin farkkujen kuin hameiden ja culottesienkin kanssa. Nyt kun ei ole enää violettia tukkaa, on punainen väri entistäkin helpompi käyttää. Vaikka käytin sitä myös violetin tukan kanssa, on se huomattavasti parempi ja raikkaampi vaalean tukan kanssa mun mielestä.

Paita Gina Tricot | Housut Zara | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Kengät Flattered (saatu) | Korvakorut H&M | Aurinkolasit H&M |

Olin melko kriittinen näistä kuvista ensin, ja kamerasta niitä katsoessani ajattelin, että ei näitä voi julkaista. Nyt kun katson niitä uudelleen mietin, että miksi ihmeessä ei olisi voinut. Tältä mä näytin, ja se on ihan fine! Vaikka olen luvannut itselleni, että olen rohkeammin oma itseni, taistelen silti melkein joka kerta asupostausta tehdessäni näiden samojen ajatusten kanssa. Mutta mitä enemmän sanon niitä ääneen, sitä hölmömmältä ne tuntuvat. Jatkan siis edelleen asujen jakamista, ja rohkaistun toivottavasti joka kerta edes himpun verran lisää. Ehkä vielä joku kaunis päivä olen yhtä varma pukeutuja, kuin vielä pari vuotta sitten olin.


Farkkuminissä ja tennareissa & etsinnässä uusi kevättakki

06.04.2018

Näin eilen pitkästä aikaa kaveriani Katria, johon olen tutustunut blogin kautta, ja napattiin samalla asukuvia, kun käytiin lounaalla Citycenterin Fafa’sissa. Asukuvatreffit tuttujen bloggaajien kanssa on jotain mihin pitäisi ryhtyä useammin, mutta talvella se ainakin itsellä aina ”jää”. On helpompaa vaan ajaa Oton kanssa suoraan autolla kivalle kuvauspaikalle, kun pääsee sitten heti autoon lämmittelemään kuvien nappaamisen jälkeen. Onneksi ulkona lumet sulavat kovaa vauhtia, ja kohta asukuvien ottaminen on taas paljon helpompaa, kun päälle ei tarvitse vetää untuvamakuupussia joka kerta kun astuu ovesta ulos. Sitten ehkä tulee enemmänkin sovittua asukuvaustreffejä, kun ei tarvitse miettiä äkkiä autoon pujahtamista.

Kuvat: Katri Määttänen Edit: Meitsi

Untuvamakuupussista puheenollen, mulle taitaa kyllä tulla sitä aika kova ikävä, kun sen pakkaan pian muiden talvikamppeiden kanssa kesäksi varastoon. Se on ollut niin ihanan lämmin, rento ja kaikkiin asuihin sopiva. Sen alle on voinut pukea oikeasti vaikka yökkärit kauppareissulle ilman että kukaan huomaa, kun se on niin pitkä. Se on ollut sellainen ihana turvavaate, jonka kanssa ei voi mennä pieleen. Ja nyt se pitäisi hyvästellä kesän ajaksi, ja miettiä tilalle joku toinen takki.

Mun monta vuotta sitten blogin kautta saatu tekonahkatakki vetelee viimeisiään. Olisinpa jo silloin osannut kiinnittää huomiota paremmin laatuun määrän sijaan, ja sijoittanut klassikkoon.  Sillon kuitenkin iloitsin vaan siitä että sain kivannäköisen takin. Vaikka takki ei ollut mikään megalaadukas, olen kuitenkin käyttänyt sitä nelisen vuotta, joten ehkä se on kuitenkin palvellut ihan hyvin alkuperäänsä nähden. Seuraavan tekonahka (tai ekonahka) -takin toivon kestävän tytöille saakka, jahka raaskin luopua siitä edes vanhuksena, mä kun aion olla myös badass mummeli. Mutta ehkä sitten perinnönjaossa joku sen saa mun jälkeen.

Kuvat: Katri Määttänen / Edit: Meitsi

Jos siis teillä on vinkkejä ihanista ja laadukkaista biker-(eko/teko)nahkatakeista (jos löytyisi mahdollisimman eettinen ja ekologinen vaihtoehto), niin vinkatkaa ihmeessä. Unelmien vaatekaappia rakentaessa haluan tehdä parempia valintoja. Esimerkiksi nyt kun olen ostamassa uutta takkia, voin tehdä sen päätöksen että en juokse ketjuliikkeeseen ja osta ekaa kivaa trendikästä muovitakkia, vaan punnitsen ostopäätöstä tarkkaan, ja satsaan laadukkaaseen takkiin, jota voin käyttää hyvällä omallatunnolla vuodesta toiseen. Olen miettinyt koko talven, että keväällä satsaan kunnon bikertakkiin, koska se on yksi monikäyttöisimpiä vaatteita mitä löytyy, ainakin itselleni. 15-vuotiaasta asti olen käyttänyt nahkatakkia, ja tiedän että sille tulee aina olemaan paikka mun unelmien vaatekaapissa.

Tämän asun farkkuminihame on löytö Oulun reissulta, ja kauluspaita taas PR-toimistolta pelastettu mallikappale, kun se oli jo ”vanhaa mallistoa” ja lähdössä eteenpäin. Molemmat on ihan mun lemppareita. Farkkumini on sellainen klassikko, jonka kanssa voi pukea melkein mitä vaan, ja se on täydellinen lisä vaatekaappiin. Odotan niin paljon kesää, että saan pukea sen paljaiden säärien ja tennareiden kanssa!

Takki Adidas | Paita Gina Tricot | Hame Gina Tricot | Kengät Vans | Laukku Rebecca Minkoff | Vyö Gucci | Laukkukoru Coach

Kuvat: Katri Määttänen / Edit: Meitsi

Tämä on varmaan viimeinen asu ennen ensi talvea takissa, yhyy! Mutta ehkä seuraavassa asussa pääsen jo esittelemään uutta takkilöytöä? Ainakin toivon niin. Olisi ihanaa löytää sellainen hyvän mielen kevättakki, niin kuin tämä takki on ollut talvella, ja tulee varmasti olemaan monena tulevaisuuden talvena myös.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!