3-vuotias ajaa polkupyörällä ilman apurattaita

01.07.2020

Viime kesänä meidän 2-vuotiasta taaperoa ei kiinnostanut vielä potkupyöräily, vaikka potkupyörä löytyi. Koko kesän me kannustimme potkupyörän selkään, mutta hän halusi potkutella 1-vuotiaana saamallaan nelipyöräisellä mopolla, joka ei vaatinut tasapainoa. Ja me annoimme hänen potkutella sillä, koska ei haluttu pilata intoa potkupyörästä heti alkuunsa tuputtamalla tai painostamalla. Ehdotimme aina välillä potkupyörää ja aina jos hän halusi sen kyytiin, kehuimme kovasti ja kannustimme, mutta potkuttelukerrat jäivät silti kahden käden sormilla laskettavaan määrään viime vuonna. 

Lumeton talvi innosti kaivamaan pyörät tavallista aiemmin – jo maaliskuun alussa – esiin tänä keväänä. Tällöin meidän vasta synttäreitään juhlinut kolmevuotias yhtäkkiä kiinnostuikin siitä viime vuoden (jo pituuden puolesta pieneksi jääneestä) potkupyörästä ja potkuttelu alkoi sujumaan aivan mainiosti heti kättelyssä. Potkupyörä oli kiva, kun sillä pysyi mopoa paremmin isosiskojen perässä. Seurattiin innolla potkuttelua ja tajuttiin, että tasapaino on jo tosi hyvin hallussa. Mielessä kävi, että mitä jos me voitaisiin jo kokeilla polkupyörää, kun se potkupyörä nyt oli jäänyt melko pieneksi ja tuntui hassulta ostaa uutta isompaa potkupyörää, jos polkupyöräkin jo kävisi.

Etsittiin Tori.fi sopivan kokoinen ja hyväkuntoinen käytetty polkupyörä, jossa sattui vielä olemaan kätevästi työntöaisa.  12-tuumaisessa pyörässä oli myös apurattaat, mutta ne me irrotimme heti alkuunsa. Apurattaat olisivat olleet karhunpalvelus lapselle, jolla oli jo tasapaino hallussa potkupyörän ansiosta. Lähdimme kokeilemaan pyöräilyä työntöaisan avulla. Ensin polkeminen tuntui olevan hieman haastavaa, mutta parin harjoituskerran jälkeen sujui jo tosi hienosti. Tasapaino pysyi jo heti alussa esimerkiksi alamäessä, kun ei tarvinnut polkea ja pian se löytyi jo muutenkin. 

Harjoittelimme muutaman viikon polkupyöräilyä niin, että teimme usein sellaisia 1-2km pikkulenkkejä ja aina toinen vanhemmista piti työntöaisasta kiinni “varmuuden vuoksi”. Ehkä n. ensimmäisen viikon jälkeen huomasimme, että työntöaisasta ei oikeasti tarvinnut tukea ollenkaan, vaan hän polki ja piti tasapainon itse. Juteltuamme asiasta 3-vuotiaan kanssa, sovimme, että otamme työntöaisan pois ja hän saa kokeilla pyöräillä kokonaan itse. Yhden illan harjoittelimme vielä edestakaisin hiekkatiellä ja seuraavana päivänä se vaan lähti sujumaan. 

Missään vaiheessa ei kiirehditty ja kuunneltiin mitä lapsi itse halusi tehdä. Ei päästetty irti hänestä, ennen kuin hän itse oli valmis siihen ja toivoi sitä. Olen kuullut, että moni 3-vuotias on oppinut ihan parissakin päivässä tai lähtenyt suoraan ajamaan pyörällä kun on saanut sen alleen, mutta meille sopi hyvin tällainen verkkainen tahti.

Nyt itsenäistä polkupyöräilyä on 3-vuotiaalla takana jo melkein kuukauden päivät. Polkeminen onnistuu niin hitaassa kuin nopeassakin vauhdissa, ohjaus sujuu, tasapaino on hyvä ja fiilis hyvä. Vielä ei ihan uskalleta harkita, että itse me vanhemmat esim. pyöräiltäisiin rinnalla omilla pyörillämme. Toistaiseksi me vielä juostaan 3-vuotiaan pyörän rinnalla/perässä ja pidetään huoli siitä, että opetellaan yhdessä liikennesääntöjä ja keskittymistä. Vilkkaaseen liikenteeseen ei olla menossa vielä, mutta rauhallisilla kotikaduilla ja metsäteillä sujuu tosi hyvin ja lähikauppaankin ollaan uskaltauduttu jo monta kertaa. 

Näistä koko perheen yhteisistä lenkeistä on tullut tosi kiva ja säännöllinen juttu ja uskon, että tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin. Varmasti kun vaan paljon lenkkeillään, niin taidot karttuvat entisestään.

Tässä pyöräilyn opettelussa on varmasti kaikkein tärkeintä kuunnella lasta ja mennä siinä tahdissa, mikä lapselle sopii. Meillä tuntui nyt olevan sellainen herkkyyskausi, että pyöräily kiinnosti ja päätimme hyödyntää sen. Se kannatti. Isommat lapset ovat meillä oppineet molemmat n. 4,5-vuotiaina polkupyöräilemään ja sekin on sujunut oikein helposti ja mukavasti potkupyöräilyn jälkeen. Vähän alle viisivuotiailla on ehkä se keskittyminen tullut nopeammin, että ei esim. herpaannu vastaantulevasta koirasta tms. Tämä on se, mitä vielä harjoitellaan 3-vuotiaan kanssa.

Mutta yhtä kaikki, harjoittelu sujui tosi mukavasti ja fiilis on koko ajan pidetty hyvänä ja kannustavana, eikä kiirehditty. Kaatumisia on tullut vain pari, eikä vielä ole tarvittu edes laastaria (kop kop). Ollaan kyllä niin iloisia tästä uudesta taidosta ja siitä, että kun vielä vähän harjoitellaan, voidaan pian tehdä pitkiäkin pyörälenkkejä jokainen perheenjäsen omalla pyörällä! Niin siistiä, että me ollaan jo näin isojen lasten vanhempia! Mutta nyt vaan enää puuttuu multa oma pyörä, ajattelin etsiä kierrätyskeskuksesta käytetyn naisten pyörän.

Saa antaa vinkkejä, että mitä mun olisi hyvä huomioida omaa pyörää ostaessa? Millainen pyörä olisi hyvä sellaiseen chilliin kaupunkipyöräilyyn, mutta myös pidemmille retkille?


Kesä tuli ja se tuntuu niin hyvältä

26.05.2020

Nukuin viime yönä huonosti jostain syystä, en vain saanut unta. Aloitin sänkyyn mentyäni lukemaan uutta e-kirjaa ennen nukahtamista. Se olikin niin kiinnostava ja samalla jotenkin raadollinen, että en malttanut laskea sitä käsistäni (kyseessä oli räppäri Mercedes Bentson parin vuoden takainen kirja nimeltä Ei koira muttei mieskään). Huomasin, että Otto tuhisi jo kovaa vauhtia mun vieressä. Siitä tuli sellainen ahdistus, että hitto, jos Ottokin jo nukkuu niin nyt kyllä olen valvonut ihan liian myöhään. Ja sitten en meinannut millään nukahtaa, kuuntelin vaan Oton tuhinaa. Voi olla, että sekin vaikutti, kun oltiin syöty iltapala liian myöhään. Me jumituttiin katsomaan Dynastian uusia jaksoja ja ei huomattu, että kello oli jo puoli kaksitoista. Ehkä mun kroppa meni sekaisin ja piristyi kun söin juuri ennen nukkumaanmenoa ja siksi en saanut unta.

Aamulla silti heräsin vielä seitsemältä, enkä enää nukahtanut. Yleensä mä nukun aina öisin hyvin. Kun menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni, mä yleensä nukahdan saman tien. Aamulla herään normaalisti tismalleen klo 8 pirteänä.

Siksi on aina vähän pasmat sekaisin, kun tulee nukuttua huonot yöunet. Aina mietin kauhulla, että miten ihmeessä sitä on pärjännyt silloin kun on heräillyt koko yön joka yö vauvan kanssa! Mutta silloin hormonit on auttaneet toki, nyt ei ole mitään imetyshormoneja apuna omiin nukkumisongelmiin. Mutta onneksi on a u r i n k o ! Aamulla kun heräsin ja avasin meidän terassin oven, mua vastaan tuli ihana kesäinen lämpö ja jotenkin tuli vaan niin hyvä fiilis! Päätin, että en anna kyllä huonojen yöunien lannistaa mun päivää ja ne kyllä unohtuikin siitä lähes samantien kun menin pihalle. Huonot yöunet tuntuu miljoona kertaa huonommalta sellaisena päivänä kun on pilvistä tai sateista ja koleaa.

Päätin ottaa tämän päivän todella rennosti ja jo aiemmin olin päättänyt pitää  vähän rennomman työviikon. Otolla on tällä viikolla intensiivikurssi, jonka ansiosta hän istuu kotona koneella 8h päivässä joka päivä kamera ja mikki päällä ja vielä pari tuntia iltaisin tekemässä läksyjä. Kurssi on super hyödyllinen ja olen tosi iloinen, että Otto käy sen.

Siksi otinkin mielelläni vetovastuun meidän arjen pyörittämisestä tällä viikolla ja teen töitä lähinnä iltaisin, sillä meidän 3-vuotias on kotona päivät, koska ei nähty mitään järkeä siinä, että hän olisi mennyt viikoksi tai kahdeksi päiväkotiin juuri ennen 10 viikon kesälomaa, kun ei ollut mikään pakko. Mä pidän siis tällä viikolla vähän tällaisen puoli-lomaviikon hänen kanssa ja sehän sopii aivan loistavasti myös näiden tämän hetken säiden kanssa! En ollenkaan valita, että saa nautiskella elämästä vaan ja olla lähes kaiken ajan ulkona lasten kanssa, kun mittari näyttää yli 20 astetta. Teen kyllä uusia postauksia tällä viikolla (no tämä on jo toinen jonka tein ja tänään tiistai), mutta en varmaan ihan niin montaa kuin yleensä.

Eilenkin oltiin monta tuntia ulkona ja otettiin 3-vuotiaan pyörästä talutustanko pois. Eilen hän pyöräili ensimmäiset kymmenet metrit itsekseen ilman, että kukaan piti kiinni! Tänään hän oppi ihan kunnolla pyöräilemään itse, liikkeelle lähtökin sujuu hienosti ja hitaammassakin vauhdissa pysyy jo tasapaino. Jarruttamista vielä harjoitellaan, mutta tosi hienosti jo sujuu. Aika juoksee niin hirveää vauhtia! Viikon suunnitelmissa on ainakin paljon lisää pyöräilyä, paljon lisää ulkoilua (olen muuten muistanut kastella meidän kasvit joka päivä ja kaikki ovat hengissä!) ja trampoliinilla pomppimista. Ihan mun lempparijuttuja on iltaisin vaan hengailla lasten kanssa trampalla ja kuunnella musiikkia ja hyppiä ja tanssia.

Tällä viikolla vietetään jo päättäreitä ja sitten alkaa lasten kesäloma ihan oikeasti. Niin mahtavaa!

Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille!


Kaupunkipyöräilemässä auringonlaskun aikaan

24.07.2018

Viikonloppuna tehtiin mun serkun ja Oton kanssa jotain meille uutta ja kivaa, nimittäin napattiin kaupunkifillarit alle ja lähdettiin pyöräilemään auringonlaskun aikaan. Otettiin pyörät Kasarmitorilta (ja yksi Esplanadilta), ja pyöräiltiin Kaivopuiston rantaan piknikille. Se taisi olla perjantai-ilta, kello oli jo melkein kymmenen, ja lapset olivat syvässä unessa. Mun äiti jäi meille tuijottelemaan ruotsalaista dekkaria, ja me lähdettiin keskustaan ottamaan pyöriä. Olisi hurjan kätevää, jos niitä saisi täältä meidän kodin läheltä myös, mutta niin ei ainakaan vielä ole. Ehkä joskus?

Toinen kätevä juttu olisi, jos pyörien mukana tulisi myös kypärät. Tosin voin vaan kuvitella, miten paljon kustannuksia niistä aiheutuisi, kun niitä katoaisi ja menisi rikki. Mutta ehkä siihenkin löytyisi joku innovatiivinen ratkaisu, niinkuin näihin pyöriin on löytynyt? Mulla ei ole omaa kypärää, kun ei ole ollut omaa pyörääkään moneen vuoteen. Tämän kokeilun myötä oma pyörä (ja kypärä) alkoi himottaa ihan toden teolla. Pitääpä vähän tutkia pyörävalikoimia.

Mä en ollut pyöräillyt ihan megapitkään aikaan, ja mua jännitti nousta pyörän selkään. Mutta hyvinhän se meni, vaikka jännittikin. Meillä tuli pyöräiltyä melkein viiden kilsan lenkki, ja tultiin Eiran ja Ullanlinnan kautta takaisin. Mun serkkukin pääsi näkemään, missä mä asuin ennen kuin tapasin Oton. Siellä se vanha kotitalo nökötti edelleen paikallaan Vuorimiehenkadulla Alepan vieressä, juuri saman näköisenä kuin kahdeksan vuotta sitten, kun sinne muutin. Se taisi silloinkin olla samanlainen kostean kuuma ilta, kun me ajettiin mun äidin ja mun ystävän kanssa Oulusta pakettiautolla Helsinkiin mun tavaroiden kanssa, ja roudattiin niitä auringon jo laskettua. Kesä 2010 oli hurjan helteinen kesä, kuten tämäkin. Tuli niin nostalgiafiilikset!

Mä olin ihan unohtanut, miten huikeaa on pyöräillä lämpimässä kesäyössä. Siinä on jotain taianomaisen ihanaa. Nykyisin harvemmin on mahiksia lähteä keskustan kesäyöhön pyöräilemään, joten tämä oli todellista luksusta. Me ollaan oikein tankattu aikuisten aikaa aina kun lapset on nukkuneet, kun äiti on ollut täällä. Se on ollut ihanan virkistävää ja kivaa, eikä lapset ole silti joutuneet olemaan meistä erossa. Ainoastaan ovat välillä ihmetelleet mun editoidessa kuvia, että milloin me oikein ollaan käyty siellä tai tuolla. Onneksi ollaan touhuttu heidän kanssaan päivällä ihan yhtä lailla, niin eivät ole kokeneet jääneensä paitsi mistään.

On ollut myös kivaa, kun mun serkku on ollut täällä. Sen lisäksi, että hänestä on ollut paljon iloa ja seuraa meille kaikille, hän on myös inspiroinut meitä liikkumaan ja tekemään niinäkin hetkinä, kun normaalisti jäätäisi illalla kotisohvalle tuijottelemaan Netflixiä. Ihana uusien kokemusten täyteinen viikko takana. Tänään mun serkku ja äiti ovat täällä viimeistä iltaa, ja me ajateltiin mennä käymään vielä kerran iltauinnilla Oton ja mun serkun kanssa. Päivällä käytiin lasten kanssa kirjastossa lainaamassa hullu kasa kirjoja, ja lapset pulikoivat oman pihan kahluualtaassa jäätelön kera, kun ei oltaisi päästy koko porukalla uimaan, sillä kaikki lähirannat on sinilevässä jälleen, ja meidän autossa vain viisi paikkaa. Onneksi meillä oli mahtava kesäpäivä siitä huolimatta.

PÄIVÄN ASU | Toppi Gina Tricot | Shortsit Cubus | Kengät Vans | Korvakorut Glitter | Laukku Gina Tricot | Kello Daniel Wellington (saatu)| Kaulakoru H&M |

Ihanaa ja aurinkoista uutta viikkoa kaikille!
PS: Mulla on taas kylmäkallet kainalossa öisin, ihan best!


Kevään 2018 parhaat polkupyörät ja potkupyörät & tietopaketti harjoitteluun

28.04.2018

*Pyörät saatu bloginäkyvyyttä vastaan Polkuped.fi -verkkokaupasta, joka on pitkäaikainen yhteistyökumppanini.

Meidän esikoinen oppi pyöräilemään neljävuotiaana toissa keväänä, ja tänä keväänä oli sitten keskimmäisen vuoro opetella polkemaan potkuttelun jälkeen. Kaikki kolme lasta saivat Polkupedista uudet menopelit alleen, ja postauksessa on luvassa asiaa niin ensipyörästä yksivuotiaalle, ensimmäisestä polkupyörästä, kuin isompaan renkaiden tuumakokoon siirtymisestäkin. Lisäksi tutustutaan vähän siihen, millainen pyöräilykypärä on lapselle paras ja turvallisin.

Potkupyörä 1-vuotiaalle? Ehdottomasti!

Moni miettii mikä on hyvä ikä hankkia lapselle ensimmäinen potkupyörä. Täytyy sanoa, että meillä se ”hyvä ikä” on aikaistunut jokaisen lapsen myötä. Siinä missä esikoinen sai ensimmäisen potkupyöränsä 3,5-vuotiaana vuonna 2015, keskimmäinen sai potkupyörän 2-vuotiaana, ja nyt kuopukselle se hommattiin jo 1-vuotiaana. Mikään pakkohan potkupyörää ei ole hankkia heti vauvavuoden jälkeen, meilläkin molemmat tytöt oppivat suunnilleen samanikäisinä lopulta pyöräilemään, vaikka toisella oli rutkasti enemmän potkupyöräharjoittelua takanaan. Lapsi kuitenkin nauttii suunnattomasti siitä että pääsee liikkumaan itse ja harjoittelemaan isojen mukana, ja siksi meilläkin on aikaistunut tämä potkuttelun aloitus jokaisen lapsen kohdalla.

Potkupyörä vai polkupyörä apurattailla?

Kaikki asiantuntijat suosittelevat ehdottomasti potkupyöräilyä mieluummin kuin kolmipyöräistä, tai polkupyörää apurattailla. Syy tähän on se, että potkupyörällä oppii tasapainon, ja näin pyöräilemään oppiminen on aikanaan helpompaa, kun ei tarvitse opetella kuin se polkeminen. Apurattaiden kanssa tasapainoa ei tarvitse harjoitella, jolloin se taito ei luonnollisestikaan kehity. Potkupyörällä voi opetella myös jarruttamisen, mikäli potkupyörästä löytyy käsijarrut. Apurattaat on ainakin täällä meillä päin kadonneet lähes kokonaan katukuvasta, ja teillä viilettää potkupyöräilijöitä, ja yhä pienempiä ja pienempiä pyöräilijöitä.

Lisäksi esimerkiksi Pukyn laadukkaissa potku- ja polkupyörissä on kaikissa käsijarru, eli jarruttamisen voi opetella jo potkupyöräillessä ja sitten vain jarruttaa samalla tavalla polkupyöräillessä.  Pukyn polkupyörissä jarru on sopiva lapsen voimille, eikä liian jäykkä. Apurattailla harjoitellessa lapsella ei ole mahdollisuutta oppia esimerkiksi kääntyessä kallistamaan pyörää oikeaan suuntaan, sillä apurattaat vaativat kallistuksen juuri päinvastaiseen suuntaan. Tämä voi hämmentää, ja hidastaa oikean liikkumisen oppimista myöhemmin. 

Millainen potkupyörä on paras aloittelijalle?

Potkupyöriä on hurjasti erilaisia, ja tärkeintä on vaan se, että löytää juuri sen omalle lapselle sopivan vaihtoehdon, oli ikä mikä hyvänsä. Tärkeää on ehdottomasti pyörän oikea koko lapsen pituuteen suhteutettuna. Lapsen iästä riippuen on muutama eri vaihtoehto. Ehkä Suomen suosituin potkupyöriä valmistava merkki on Puky, ja Pukyn potkupyöristä meillä onkin kokemusta neljästä eri mallista. 1-vuotiaalle suosittelen Pukylinoa tai Wutschia, jollaisen meidän 1v nyt sai. Pukylino on kaikkein yksinkertaisin malli neljällä pyörällä, ja Wutschissa taas on hieman keikkuva ohjaustanko, jonka ansiosta lapsi saa paremmin harjoiteltua ohjausta. Molemmissa malleissa on kääntyvä ohjaustanko, ja ne ovat kevyitä ja hyviä istua.

Hieman isommalle lapselle (n. 1,5-vuotiaasta alkaen) sopii sitten Pukyn varsinaiset kaksipyöräiset potkupyörät, joista löydät juttua esimerkiksi mun aiemmista blogipostauksista täältä ja täältä.

Minkä ikäinen lapsi voi opetella pyöräilemään?

Tästä ei ole olemassa mitään ikäsuositusta. Potkupyörän kanssa ketterät lapset voivat hyvin oppia jopa 2- tai 3-vuotiaana polkupyöräilemään ilman apurattaita. Meillä molemmat lapset on olleet melko varovaisia alkuun potkupyörän kanssa. Sitten kun se varmuus on löytynyt potkutteluun, he ovat halunneet siinä välissä yhden kesän potkutella rauhassa menemään, ja vasta sitten ovat olleet omasta mielestään valmiita polkupyöräilemään. Me ollaan kuunneltu tässä asiassa lapsia ja heidän toiveita. Molemmat ovat saaneet polkupyörän juuri silloin kun ovat itse sitä toivoneet. Viime kesänä oltaisiin jo voitu kokeilla polkupyöräilyä, mutta vauvavuosi vei mennessään, ja lapsi itse oli tyytyväinen sopivan kokoiseen potkupyöräänsä, ja se ajatus polkupyörästä vaan sitten jäi. Tänä keväänä hän sanoi itse, että haluaisi oman polkupyörän, joten otettiin se heti asiaksi.

Veikkaan, että kuopus saattaa aloittaa pyöräilyn opettelun jo paljon aiemmin kuin meidän isommat tytöt, sillä hän on jo nyt niin ketterä tuon potkupyöränsä kanssa, ja hän on muutenkin kunnon hurjapää. Mutta katsotaan miten käy.

Ensimmäinen polkupyörä – mitä on hyvä ottaa huomioon?

Kun lähdetään ostamaan ensimmäistä polkupyörää, kaikkein tärkeintä on se, että pyörä on lapselle sopiva. Meillä on kokemusta omien lasten kanssa ensimmäisen pyörän kohdalla kahdesta eri merkistä, Frogista ja Pukysta. Molempia voin suositella lämpimästi, ja molemmissa on myös suuria eroavaisuuksia. Lopulta kyse on lapsen omista mieltymyksistä, itse en osaa ainakaan laittaa niitä paremmuusjärjestykseen, ne ovat vain erilaisia. Ensimmäisessä pyörässä ei kannata olla kasvunvaraa, vaan pyörän tulee olla juuri oikean kokoinen pyöräilijälle. Ihan ensimmäisenä pieni pyöräilijä kannattaa siis mitata.

Frog lyhyesti:

Englantilainen pyörämerkki Frog eroaa muista siinä, että sen pyöristä katsotaan sopiva koko sisäjalan pituuden mukaan. Frog-pyörää valitessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon myös lapsen ikä ja koko pituus, sillä merkin omat arviot on ehkä aavistuksen varovaisia. Sisäjalan pituuden mukaan esimerkiksi meidän keskimmäiselle olisi ollut hyvä 14-tuumainen pyörä, mutta sovittaessa se oli aivan liian pieni. 16-tuumainen oli hänelle parempi, vaikka hän ei erityisen pitkäkoipinen olekaan.

  • Unisex-mallit, pyörät kiertävät perheessä hyvin lapselta toiselle, sillä niitä ei ole erityisesti suunnattu millekään sukupuolelle tyylillisesti.
  • Super kevytrunkoiset pyörät – 14-tuumainen pyörä painaa esimerkiksi vain 6,3kg joten lapsen on helppo nostaa pyörä itse ylös kaatuessa
  • Oma patentoitu poljinjärjestelmä
  • Ei jalkajarrua, vaan etu- ja takakäsijarru. Todella helpot käyttää lapselle joka on opetellut jarruttamisen potkupyörän avulla, eihän siinäkään nimittäin ole jalkajarrua.
  • Valmistetaan Iso-Britanniassa.
  • Kestävä valinta ja hyvä jälleenmyyntiarvo.
Puky lyhyesti:

Pukyn pyöriä saa monessa eri koossa, ja ne ovat luonteva valinta lapselle joka on potkupyöräillyt aiemmin, sillä merkin ominaisuudet ovat jo tuttuja. Pukylla on tosiaankin olemassa välikokoja, jotka ovat harvinaisempia, kuten 18″ pyörät. Meille tuli juuri nyt esikoiselle tämä 18″ pyörä, joka on hänelle ihan mahtavan sopiva. 20″ olisi ihan liian iso, ja 16″ alkoi olla jo vähän pieni.

  • Pukya saa useissa eri malleissa, väreissä ja hintaluokissa
  • Kaikki pyörät valmistetaan Saksassa
  • Kestävä valinta ja hyvä jälleenmyyntiarvo
  • Ei niin kevyt kuin Frog
Miten 5-vuotias oppi pyöräilemään?

Kun 5v sai pyörän alleen ensimmäistä kertaa, häntä jännitti liikkeellelähtö, sekä jarrutus. Polkeminen ja tasapaino sen sijaan löytyivät heti. Ekalla kerralla hän jaksoi keskittyä ehkä puolisen tuntia. Aina avustettiin Oton kanssa vuorotellen liikkeellelähdössä, ja hän pysähtyi aina päästämällä jalat polkimilta, mutta polkeminen vauhdissa onnistui ihan ilman apua alusta asti.

Tokalla kerralla hän oppikin sitten ihan itsekseen pyöräilemään. Mä touhusin taaperon kanssa pihalla, ja hän pyöräili itsekseen pihatiellä meidän pihan vieressä  (johon ei pääse autoja). Siinä kun hän sai rauhassa harjoitella ilman äidin tai isin sähellystä, alkoi liikkeellelähtökin sujumaan, ja pian hän jo polki hurjaa vauhtia, ja jarrutti kumit sutien. Hän on pyöräillyt sen jälkeen joka päivä varmaan pari tuntia, ja ollaan jo pari kertaa käyty lenkilläkin yhdessä niin, että tytöt on olleet pyörillä. Oppiminen oli siis ”Lätt såm en plätt” niinkuin meidän lapset sanoo. Esikoisen pyöräilemään oppimisesta voi lukea TÄÄLTÄ.

Vinkit pyöräilyn opetteluun

Jokainen lapsihan on oppijana ihan erilainen, toisilla kestää kauemmin ja toiset oppivat heti. Toiset kaipaavat enemmän vanhemman tukea, ja sitä että vanhempi pitää kiinni ja on siinä henkisenä tukena. Toiset taas kaipaavat enemmän rauhaa ja sitä, että saavat opetella itsekseen omassa tahdissa. Meilläkin on perheessä ihan erilaisia oppijoita, ja meidän vanhempina pitää kunnioittaa sitä lapsen omaa tapaa oppia, sekä muistaa kannustaa, mutta ei koskaan painostaa.

Aika äkkiä sitä huomaa lapsesta, millä mielellä hän on pyöräilyn suhteen. Jos lapsi kyllästyy harjoitteluun, eikä halua harjoitella uudelleen, kannattaa antaa hetki aikaa, kyllä se innostus sieltä vielä tulee. Kaatumista ei kannata pelätä, ja jos lapsi kaatuu, ei kannata tehdä siitä isoa numeroa heti, vaan katsoa miten lapsi itse suhtautuu. Vaikka tekisi mieli huutaa että ”apua apua herranen aika sattuiko sua” niin kannattaa vaan olla ihan rauhassa ja kysyä, miten kävi, ja toimia sitten sen mukaan.

Jos lasta tukee pyöräillessä, ei kannata pitää kiinni ohjaustangosta tai pyörästä ylipäätään, vaan antaa lapsen ottaa se tasapaino itse. Pyörästä ei kannata pitää kiinni ollenkaan vaan lapsesta. Jos pidät pyörästä kiinni, niin lapsi ei opi hallitsemaan omaa kehoaan pyörän kanssa. Pidä lapsen hartiaseudulta kiinni kevyesti, mutta anna lapsen hakea tasapaino itse. 

Siirtyminen ensimmäisestä polkupyörästä suurempaan pyörään

Lapselle sopiva ajoasento on selkä pystyssä, eli jos ohjaustankoon joutuu hirveästi kurkottelemaan, pyörän runko on yksinkertaisesti liian iso. Ohjaustangon pitäisi olla suunnilleen lapsen hartioiden levyinen. Jos lapsi pystyy istumaan pyörän satulassa niin, että toinen jalka yltää alempana olevalle polkimelle ja toinen maahan, satulan korkeus on sopiva. Eli molempien jalkojen ei tarvitse yltää kokonaan maahan. 

Yleensä pyöriä saa tosiaankin 12″ koossa, 16″ koossa ja 20″ koossa, mutta Frogilta löytyy myös 14″ pyöriä ja Pukyltä 18″ pyöriä. Tämä 18″ pyörä on nyt käytössä meidän kuusivuotiaalla, jolta pituutta löytyy 115cm. Joidenkin taulukoiden mukaan hänelle sopisi myös 20″ pyörä, mutta oikeasti se on kyllä ihan hurjan iso vielä, kun tämäkin pyörä näyttää hänellä niin suurelta. Jalat kyllä yltävät maahan, mutta isomman pyörän kanssa hän joutuisi kurkottelemaan ohjaustankoa ihan liikaa. Hän tuntee itse juuri tämän koon itselleen parhaaksi, ja tällä mennään. Meillä on onneksi se hyvä, että pyöriä ei tarvitse ostaa vain yhdelle, vaan ne menevät sitten pikkusiskoille vielä käyttöön, eli ei haittaa vaikka tämä koko jäisikin nyt vain yhden vuoden jutuksi.

Parhaat pyöräilykypärät lapselle

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä asiaa pyöräilykypäristä. Kypärähän on pyöräilijän tärkein varuste, ja siihen kannattaa satsata. Kypärä on tärkeä pukea oikein päähän, ja mallin kannattaa olla mahdollisimman syvä ja hyvin säädettävä, jotta se on oikean kokoinen. Meidän lapsilla on päässään Polkupedistä saadut Ked-merkkiset kypärät, joita saa monissa eri väreissä ja malleissa. Ked-kypärissä on takana vilkkuva valo, ja ne tulevat syvälle päähän, ja suojaavat hyvin joka puolelta. Taaperolla on Ked Meggy-kypärä S-koossa mustana. Hän rakastaa omaa kypäräänsä ja haluaisi pitää sitä koko ajan päässä. Ked-kypärät on siitä myös kivoja, että niissä ei ole sitä vaaraa, että iho jäisi lukitusmekanismin väliin. Siinä kohdassa on pehmuste, ja lukitusmekanismi on sellainen, että iho ei mitenkään voi jäädä sinne väliin.

Isommilla tytöillä on toisella Ked Meggy K-star heijastinkypärä, sekä toisella Ked Kailu -kypärä. Molemmat on hyviä, kevyitä ja tytöt osaavat itse laittaa ne päähän ja ottaa pois. Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa, että kypärä on aina oikein päähän laitettu.

HUH, sellainen tietopläjäys pyöräilystä! Jos teillä on jotain kysyttävää, niin kysykää ihmeessä!

Polkupedistä vielä sen verran, että heillä on ihan mahtava systeemi: he kunnostavat ja myyvät eteenpäin myös vanhat heiltä ostetut Puky-potkupyörät (huom! tällä hetkellä siis vain potkupyörät, ei polkupyöriä). Eli kun tilaat Polkupedistä sitten vanhan potkupyörän tilalle uuden isomman, voit palauttaa vanhan potkupyörän uuden pyörän laatikossa Polkupedille, ja saat vähintään 50% takaisin vanhan potkupyörän hinnasta. Tämä on ihan uusi juttu heillä, joka on tullut tänä keväänä, ja lisää tästä voi tiedustella esim. heidän nettisivujen chatissa, josta saa nopeasti vastauksen.

Polkuped on suomalainen perheyritys, joka keskittynyt lasten ulkoiluun ja harrastamiseen. Polkupedin tarina on alkanut juuri Pukyn potkupyöristä, ja laajentunut sitten kaikkeen muuhunkin ulkoiluun! Polkupedin takana on aivan ihania ihmisiä, joilta saa super asiantuntevaa ja henkilökohtaista palvelua. 


Potkupyörästä polkupyörään siirtyminen

09.06.2016

Saatiin jokin aika sitten Polkupedista Tiaralle uusi 16-tuumainen Puky polkupyörä*. Mun on pitänyt kirjoittaa tästä jo aikaa sitten, mutta en vaan ole saanut tehtyä. Nyt kuitenkin kokosin yhteen meidän kokemukset siirtymisestä potkupyörästä polkupyörään, sekä fiilikset uudesta pyörästä ja vinkit pyörän valintaan.

Alussa me jännättiin Oton kanssa, että voiko se tosiaan olla mahdollista että pyöräilyn opetteluun ei tarvittaisi apurattaita. Jo eka kerralla kun neiti kiipesi pyörän satulaan alkoi tasapaino kuitenkin löytyä ja hän tiesi heti miten poljetaan. Tyttö kiljui tyytyväisenä ja polki eteenpäin, ja me juostiin sydän syrjällään perässä Oton kanssa kevyesti kiinni pitäen. Hyvää treeniä siinä pyörän perässä juostessa on ainakin saanut. Nyt ei tarvitse enää pitää kiinni, mutta juostaan edelleen perässä.

Potkupyörästä on ollut ainakin meidän kokemuksen mukaan kuitenkin rutkasti hyötyä, sillä tasapaino löytyi tosi nopeasti myös polkupyörällä, ja tuntuma pyörään oli hyvä. Suosittelen ehdottomasti potkupyörää ennen polkupyörän hankkimista, sillä potkupyörän kanssa oppii nimenomaan pitämään itse sitä pyörää pystyssä. Lisäksi Pukyn laadukkaissa potku- ja polkupyörissä on kaikissa käsijarru, eli jarruttamisen voi opetella jo potkupyöräillessä ja sitten vain jarruttaa samalla tavalla polkupyöräillessä.  Pukyn polkupyörissä jarru on sopiva lapsen voimille, eikä liian jäykkä.

Polkemista Tiara oli harjoitellut päiväkodin kolmipyöräisillä, joten sekin tekniikka oli jo hallussa. Toistaiseksi ollaan pysytty ihan lähialueilla eikä lähdetty kauas, mutta mulla on kova luotto että me lähdetään pian pyöräretkelle yhdessä.  Vielä pari kertaa harjoitellaan kääntymistä, pysähtymistä ja ohjausta, ja sitten tämäkin hermoheikko äiti uskaltautuu jo kotitalon viereistä aukiota kauemmaksi. Musta on hyvä vaan harjoitella turvallisessa lähiympäristössä aluksi, että saa tarpeeksi varmuutta.

Me valittiin 16-tuumainen pyörä, joka sopii 3-vuotiaasta ylöspäin tai yli 100cm  pituiselle lapselle. Meidän neidillä pituutta siis 102cm, ja koko on oikein hyvä. Pyörässä on alumiinirunko, joka on matala niin että lapsen on helppo nousta sen selkään. Satulan ja ohjaustangon korkeutta voi tietenkin säätää, ja tärkeää on myös se etteivät ne ole liian matalalla, sillä liian matalalla olevan satulan kanssa lapsi ei saa polkemiseen tarpeeksi voimaa.

Samalla kun saatiin Tipalle käyttöön uusi pyörä, annettiin vaihdossa takaisin Polkupedille viime vuonna Zeldalle käyttöön saatu minikokoinen potkupyörä, ja Zelda vaihtoi Tiaran vanhaan isompaan potkupyörään. Minipotkupyörä oli edelleen ihan priimakunnossa vaikka sillä on kulutettu asfaltteja ihan huolella vuoden verran. Pukyn potkupyöristä löytyy käyttökokemuksia Zeldan osalta pienemmästä Puky LR M -potkupyörästä ja Tiaran osalta suuremmasta Puky LR L -potkupyörästä.

Tämä vaihdos oli myös oikein hyvä, sillä kuopus on venähtänyt vuodessa melkein siskonsa mittaiseksi ja vanha potkupyörä oli auttamattomasti liian pieni. Nyt hän potkii ketterästi menemään uudellavanhalla L-kokoisella potkupyörällään.

Kyllä tuntuu uskomattomalta, että minun esikoisvauvani osaa jo pyöräillä! Muutamat liikutuksen kyynelet olen tirauttanut, se vaan jotenkin tuntui niin hurjalta että ihan tosiaan aikaa on kulunut niin paljon että tyyppi polkee jo menemään. En malta odottaa että päästään kunnolla lenkille, niin että mä juoksen ja hän polkee, siitä tulee huippua!

Ihanaa että ainakin esikoisen pyöräilemään oppiminen meni näin kivuttomasti. Itse muistan purreeni hammasta harjoitellessani punavalkoisella pyörälläni ilman apurattaita polkemista, ja kaatuneenikin monta kertaa. Ja taisin oppia pyöräilemään ilman apuarattaita vasta 6-vuotiaana. 90-luvulla ei vielä potkupyöriä ollutkaan, ja apurattailla harjoitellessa lapsella ei ole mahdollisuutta oppia esimerkiksi kääntyessä oppia kallistamaan pyörää oikeaan suuntaan, sillä apurattaat vaativat kallistuksen juuri päinvastaiseen suuntaan. Siksi kai se harjoittelu niin takkusikin, kun tasapainoa oli vaikea hallita kun samaan aikaan piti tehdä kaikki päinvastoin kun oli tottunut tekemään. Onneksi nykyään on helpompaa kuin mun lapsuudessa!

Miten teillä on sujunut potkupyörästä polkupyörään vaihto tai pyöräilemään opettelu?