Kiitos KESÄ 2018 olit paras ikinä

20.08.2018

Syksyn tuoksua on jo ilmassa, ainakin aikaisin aamulla. Meneillään on toinen kouluviikko, kalenteri on täynnä, ensimmäiset lehdet ovat alkaneet aavistuksen kellastua, ja pellot ovat paahtuneet kullanruskeiksi. Nyt ei kai ole enää liian aikaista sanoa, että kiitos kesä 2018, olit paras ikinä. Vaikka kesää on virallisesti pari viikkoa jäljellä ja päivät ovat kuumia, se kesän vapaus on jo takana päin. Nyt on aika tsekata millainen kymmenen viikon kesä meillä olikaan. Mä en tehnyt mitään bucketlistiä, mutta ajattelin nyt tehdä sellaisen käänteisin bucketlistin. Mitä kaikkea me tehtiin kesällä 2018? VAROITUS! Luvassa ihan liikaa kuvia ja rakkaudentäyteisiä kesämuistoja. 

TÄNÄ KESÄNÄ OLLAAN: 

  • Juhlittu rakkaiden ystävien häitä Turussa.
  • Pompittu hotellin sängyllä.
  • Harjoiteltu ahkerasti skeittausta.

Allaolevista kuvista kaksi ylintä: Kerttu / Modernisti kodikas -blogi 

  • Vietetty maailman ihanin loma Rodoksella Kreikassa.
  • Nukuttu pitkään, ainakin meidän perheen mittapuulla.
  • Uitu ihan sikana joka päivä Kreikan loman aikana – ja tänä kesänä muutenkin varmaan viiden edellisen kesän edestä.

  • Käyty Suomenlinnassa retkellä Oton perheen kanssa.
  • Käyty Inkoossa Lomamäen lemmikkipuistossa, missä päästiin paijaamaan ja syöttämään kettuja, ja näkemään monia muita ihania eläimiä.
  • Syöty ainakin ihan liian monta kertaa ravintolassa. Onneksi myös paljon muuta kun hamppareita.

  • Käyty Naantalissa Muumimaailmassa koko perhe, ja juostu siellä kaatosateessa ja pidetty ukkosta muumipoliisin vankityrmässä.
  • Syöty PALJON jäätelöä. Tosi paljon. Mut ei ehkä niin paljon kuin viime kesänä?
  • Letitetty Oton pitkää tukkaa. Tasan ei käy hiustenlahjat, kun Oton kolmasosapään kuontalo on viisi kertaa paksumpi kuin itsellä koko pään karvat.
  • Mä oon käynyt festareilla mun ystävän Emmiksen kanssa, Lahden Summer Upissa. Ekat festarit ikinä aikuisiällä!

  • Vietetty paljon aikaa mun äidin ja Armaksen kanssa, kun he olivat vikon meillä Heinäkuussa.
  • Kierretty ja seikkailtu ympäri Helsinkiä mun serkun kanssa, joka tuli meille lomalle.
  • Käyty aikuisten kesken iltauinneilla Kivinokan uimarannalla, joka on ehkä Helsingin kaunein piilotettu kesähelmi.
  • Käyty kapunkipyöräilemässä ihana iltalenkki helteisessä heinäkuisessa Helsingissä.

  • Käyty Fallkullan kotieläintilalla paijaamassa ja ihastelemassa eläimiä.
  • Käyty Lintsillä, ja vietettiin niin hauska päivä, josta kuvattiin videokin.
  • Ulkoiltu ja ihasteltu ilta-aurinkoa ulkona melkein joka ilta.

  • Vietetty melkein kolme viikkoa kesästä Oulussa rakkaiden kanssa.
  • Käyty monta kertaa mun papalla, ja tehty papan kanssa kaikkea. Käyty syömässä, katsotty formuloita ja keihäänheittoa.
  • Käyty mökkeilemässä mun serkkujen mökillä.
  • Ihmetelty sitä, että esikoinen aloittaa ekaluokan.
  • Vietetty keskimmäisen kanssa kahdenkeskistä shoppailupäivää Oulussa. Käytiin syömässä ja ostoksilla, ja hän sai päättää kaikesta. Niin loistava tyyppi, jonka kanssa saa nauraa posket kipeiksi, ja välillä tirauttaa liikutuksen kyyneleitä.

Tänä kesänä ollaan rakastettu, nautittu, fiilistelty. Ollaan oltu yhdessä koko perhe joka päivä. Ollaan naurettu ja itketty onnesta, ollaan valvottu myöhään ja nukuttu pitkään. Ollaan matkustettu tuhansia kilometrejä, ja menty spontaanilla asenteella. Ollaan otettu päivä kerrallaan sellaisena kuin se on tullut. Ollaan tavattu ihania uusia ihmisiä, ja vietetty aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ei olla stressattu mistään. Ollaan itketty ja ikävöitykin kun käytiin mun mummun haudalla. Ollaan oltu kiitollisia siitä mitä meillä on. Tämä kesä on ollut paras kesä mun elämässä koskaan, ja sitä tulee ikävä. Mutta tällaisen kesän jälkeen on myös ehkä parhaat eväät ikinä lähteä syksyyn. Mä uskon että tästä voi tulla myös paras syksy ikinä.


Ekaluokkalaisen ensimmäinen koulupäivä

14.08.2018

Tänään se sitten koitti, ekaluokkalaisen ensimmäinen koulupäivä. Hän heräsi unenpöpperöisenä puoli kahdeksalta, mutta karisti hyvin nopeasti unihiekat silmistään, ja alkoi valmistautumaan kouluun. Vaikka haikeilin etukäteen, tämä aamu tuntui vaan jotenkin niin oikealta meistä kaikista. Ekaluokkalainen söi reippaasti aamupalat, hoiti aamupesut ja pukemiset. Puki repun selkäänsä, ja hoputti meitä. Hän oli niin VALMIS, ei kuulemma jännittänyt tippaakaan.

Koulun pihalla odottivat kaikki tutut kaverit eskarista, ja otettiin hillitön liuta kaverikuvia ja kiherrettiin innosta, vaihdettiin vähän kesäkuulumisia ja käytiin jalkapallokentällä juoksemassa. Kaikki lapset tuntuivat venähtäneen ainakin kilometrin kesän aikana. Opettaja ja rehtori tulivat pihalle vastaan, kertoivat vähän yleistä infoa, ja sitten oli nimenhuuto. Sen jälkeen oli aika sanoa heipat, ja  niin lapset lähtivät reippaana jonossa opettajan johdolla sisälle kouluun.

Mä en edes itkenyt, vaikka olin etukäteen ajatellut vuodattavani vesiputouksen verran kyyneleitä. Ei pisaraakaan. Hymyilin vaan, ja vilkuiltiin Oton kanssa toisiamme vähän väliä hömelönä hymyillen. Kaikki muutkin vanhemmat näyttivät hymyilevän iloisena, en mä ainakaan spotannut kyyneliä mistään suunnasta. Luulen, että tällä porukalla on helppoa aloittaa koulu, kun kaikki tuntevat toisensa. Silti tuntui niin hassulta vaan lähteä. ”Sinne se meidän lapsi nyt vaan jäi kouluun”.

Sitten käytiin viemässä keskimmäinen isojen ryhmään päiväkotiin, ja hänkin jäi niin reippaasti sinne, niin kuin olisi siellä aina ollutkin. Missä välissä hänestäkin on tullut noin iso ja rohkea? Sinne hän sujahti leikkimään kauppaleikkiä vanhojen tuttujen kavereiden kanssa, ja huusi vaan heipat ovelta. Tutut opettajat olivat vastassa, kyselivät kuulumisia ja

Sitten me mentiin käymään kuopuksen kanssa kaupassa, ja tultiin kotiin ihmettelemään. Ison kauppareissun jälkeen ekaluokkalaisen koulua oli jäljellä enää puolisen tuntia, ja me käytettiin se aika sitten legoleikkeihin kaikki kolme yhdessä.

Puoliltapäivin ajettiin hakemaan ekaluokkalaista, ja saatiin häneltä ”muutama” vastalause, hän kun olisi halunnut jo ekana päivänä jäädä eftikseen. Mutta tuli sitten kuitenkin kotiin, kun luvattiin, että huomenna saa mennä eftikseenkin vielä. Tänään oli kuulemma ihan liian lyhyt koulupäivä, ja hän moneen kertaan ihmetteli, että miksi koulupäivät on niin lyhyitä. Onneksi huomenna saa jäädä vielä koulun jälkeen sinne kavereiden kanssa.

Otolla on vielä isyysvapaata vajaat kolme viikkoa ennen kuin hän palaa takaisin töihin, ja oltiin ajateltu, että esikoisen ei ole pakko mennä vielä iltapäiväkerhoon elokuun aikana, vaan menisi vasta sitten kun Otto palaa töihin. Mutta mitä vielä, hän ehdottomasti haluaa mennä sinne, niin tietenkin saa sitten mennä. Aiotaan kuitenkin pitää päivät molemmilla isoilla tytöillä lyhyempinä nyt elokuussa, kun ehtii niitä pidempiä päiviä tulla sitten myöhemminkin.

Koulupäivän jälkeen fiilis oli loistava, ekaluokkalainen oli saanut ekat pienet läksytkin, omakuvan piirtämisen loppuun. Hän kertoi pulpeteista, banaanihipasta, puhelinsäännöistä ja huomisen ohjelmasta. Me saatiin muutama lippulappu täytettäväksi, ja Wilma-tunnukset aktivoitaviksi. Tuntui niin epätodelliselta kirjautua Wilmaan, kun aina on vaan lukenut siitä kaikenlaista ja kuullut muilta vanhemmilta, ja tietty sitä tuli käytettyä silloin kun itse olin yläkoulussa ja lukiossa. Oli se hieman ainakin päivittynyt siitä, kun itse olin lukiossa 2007-2010, näytti huomattavasti toimivammalta nyt.

Hän puhua pulputti päivästään niin onnellisena, sitä oli ihana kuunnella. Tästä alkaa ihan mieletön matka ja ihan uusi aikakausi hänen elämässään. Koulu. Mua hymyilyttää kun sanon sen. Me ollaan nyt koululaisen vanhempia. Me kuvattiin eilisillan koulurepun pakkailut, ja tämän aamun fiilikset videolle, ja ajattelin tehdä niistä neiti ekaluokkalaiselle ihanan muistovideon talteen, jota hän voi sitten isona katsoa, ja muistella miten innoissaan hän oli.

Mä oon ollut niin häkeltynyt, kiitollinen ja onnellinen kaikista teidän viesteistä ja myötäelämisestä. Niin huikeaa, että monet teistä on seuranneet meidän kasvua vanhemmiksi sieltä esikoisen odotusajasta asti, ja nyt esikoinen meni jo kouluun. Vaikka takana on yli seitsemän vuotta, mä vakuutan, että edessä on vielä pitkä matka yhdessä kuljettavaksi. Pysykää mukana ihanat. Vielä kerran hurjasti onnea kaikille ekaluokkalaisille ja vanhemmille, sekä muille, jotka aloittavat uusia hienoja ajanjaksoja elämässään juuri nyt <3