Melkein Kirsikkapuistossa

23.05.2017

Ai miksi vain melkein? Sattuipa sellainen tarina, että mä urpoilin taas oikein olan takaa! Luulin että Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha on sama asia kuin Roihuvuoren kirsikkapuisto. No, ei ollut. Me ajeltiin sinne puutarhalle, ja siellä oli sellainen pikkuinen puisto kirsikkapuita ja sitten se puutarha jossa oli kaikkea muuta japanilaistyylistä. Se pieni kirsikkapuisto oli täynnä valokuvaavia ihmisiä, ja puutarhakin aika kiva. Ja lauantaina siellä käydessämme joka puolella oli lappuja että Hanami-juhla täällä 21. päivä toukokuuta.

Olin siis ihan varma että oltiin oikeassa paikassa, ja kieltämättä ihmettelin miksi pikkupuistikkoa kutsutaan kirsikkapuistoksi ja kaikki tulevat sinne kuvaamaan, sillä meidän lähistöltäkin löytyy paikkoja joissa on melkein yhtä paljon kirsikkapuita. Lisäksi ihmettelin että miten kaikki ne ihmismassat joita olen Facebookista Hanami-juhlissa nähnyt olevan mahtuvat sinne pieneen puutarhaan. Mutta ilmeisesti siellä puutarhassa on sitten joku pienempi juhla, sillä se Roihuvuoren Kirsikkapuisto on täysin eri paikassa!

Hassua että sekoilin tällä tavalla. Mutta kieltämättä ihan hyvä että on olemassa isompikin kirsikkapuisto, pitää käydä tsekkaamassa sekin nyt kun nuo upeat puut vielä kukkivat. Naurattaa kyllä oma höperyyteni, mutta ihminen on erehtyväinen. Olen varmaan joskus lukenut molemmista, ja sekoittanut ne samaksi asiaksi. Mulla ei käynyt mielessäkään että yhdellä ja samalla asuinalueella voisi olla kaksi japanilaistyylistä puutarhaa tai puistoa.

Me lähdettiin puistoon ihan extempore lauantai-iltapäivänä kun ilma oli niin upea. Nova oli vasta herännyt ennen kuin lähdettiin, ja ajattelin että jes kerrankin hän on sopivasti hereillä niin sadaan kivoja kuvia. Hän kuitenkin nukahti automatkalla uudestaan, ja oltiin jo lähdössä takaisin autolle, kun hän sitten heräsikin. Ihana pieni unikeko murunen. Jäätiin sitten vielä hetkeksi kuvaamaan ja saatiin meidän minityyppikin ikuistettua.

Olipa ihanaa saada yhteiskuva meidän kaikkien ihanan kolmen neitokaisen kanssa. Kolmen vauhdikkaan neidin kanssa ei niin usein tule sopivaa hetkeä että saa kaikki yhtäaikaa kuvaan, mutta nyt onneksi saatiin muutama napattua. On nuo kaikki kolme kyllä niin rakkaita murusia että <3

Ihanaa päivää kaikille!


Uutta arkea ihmetellen

10.05.2017

Viime viikonlopun juhlahumun jälkeen ollaan viimeinkin aloitettu se uusi arki. Lapset ovat palanneet muutamaksi viikoksi päiväkotiin ennen yhdeksän viikon kesäloman alkua, ja mäkin olen istunut enemmän koneen ääressä ja tehnyt töitä valmiiksi, samalla kun Otto on huolehtinut Novasta. Välillä ollaan pidetty neidin kanssa ihania imetyshetkiä, ja kyllä mä aika usein hairahdun koneen äärestä höpöttelemään vauvalle vaikka Otto hänen kanssaan päiväsaikaan enemmän leikkiikin. Yritän kuitenkin saada tehtyä mahdollisimman paljon hommia pois alta ennen tyttöjen kesäloman alkua, jotta voin itsekin ottaa sitten kesällä rennommin ja nauttia vapaammista päivistä.

Tänään tehtiin Oton kanssa aamulla puolentoista tunnin ihana vaunulenkki auringonpaisteessa lähimetsässä. Auringonpaisteen vaihduttua näin toukokuisessa maisemassa kovin tutuksi tulleeksi lumisateeksi, mekin suunnattiin sisälle ja mä avasin tietokoneen näytön. Nova jatkoi vielä aamupäikkäreitään pihalla katoksen alla ja sain hyvin hommia tehtyä sillä aikaa, kun vauvan maailman söpöimmät hymyt ja kujertelut eivät olleet viemässä mun huomiota pois töistä.

Ollaan laitettu yhdessä meidän pihaterassia kuntoon ja en malta odottaa että se on kokonaan valmis! Instassa (@iinalaura) vilautin eilen jo kuvaa siitä miltä tällä hetkellä näyttää, mutta pihalle on tulossa vielä aita ja paljon aurinkokennolyhtyjä ja kasveja. Sieltä pitää viedä myös muutamia remonttijätteitä pois, mutta olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen mitä ollaan nyt saatu aikaan. Viime viikolla tähän aikaan pihalla oli vain järkyttävä kasa vanhaa laminaattia, tyhjiä puulavoja ja vanha ruokapöytä. Siihen nähden siis ihan hyvä muutos kun nyt siellä voi jo hengailla mukavasti paviljongin alla.

Hauskaa miten ajoittaisesta lumisateesta huolimatta näin toukokuun tullen kaikki naapuritkin ovat kaivautuneet ulos kuorestaan ja tuntuu että viimeisen parin viikon aikana olen nähnyt enemmän heitä kuin koko talvena yhteensä. Tytötkin tutustuivat parin pihan päässä asuvaan vähän vanhempaan naapurintyttöön, ja ovat jo leikkineet yhdessä vaikka ja mitä.

En voi kyllä tarpeeksi hehkuttaa miten ihanaa on asua tässä nykyisessä asunnossa. Täällä tuntuu olevan sellainen positiivinen yhteishenki, ja juuri sitä omasta lapsuudestakin tuttua menoa että voi käydä pimpottamassa naapurin ovikelloa ja kysymässä tuleeko hän leikkimään. Oma pihatie on myös turvallinen eikä siihen pääse autoja mitenkään niin lapset voivat siinä turvallisesti harjoitella pyöräilyä ja istua piirtämässä maahan katuliiduilla niin paljon kuin sielu sietää.

Mulla on kyllä niin hyvät fiilikset tällä hetkellä, ja kyllä se kevätkin tulee sieltä vielä vaikka ei joka päivä siltä näytäkään. Iloitsen siitä että kirsikkapuiden upea kukkaloisto on vasta edessäpäin, ja nauran sille lumisateelle Pekka Poudan kanssa.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3


Kolmen lapsen vanhemmuus

03.05.2017

Takana on kolme kuukautta kolmen lapsen vanhemmuutta. Vastaanotin postaustoiveen siitä, millaista se on ollut ja mitä haasteita on tullut vastaan.  Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe josta mulla on paljon sanottavaa. Tarkka postaustoive kuului näin:

”Voisitko kirjoittaa joskus postausta siitä, millaisia ns. hankaluuksia teillä tulee vastaan kolmen lapsen kanssa. Lapset ja perhe-elämä näkyy vahvasti blogissasi ja olen saanut postaustesi perusteella sellaisen kuvan, että lapsenne ovat varsin hyväkäytöksisiä. Olisi mielenkiintoista kuulla näistäkin puolista teidän arjessa, kun kaikki ei aina menekään ihan putkeen. Ainakin olettaisi, että kolmen lapsen perheessä tällaista esiintyisi jonkin verran. Lähinnä siis siitä näkökulmasta, että miten sinä ja Otto vanhempina reagoitte/toimitte niissä tilanteissa, jos lapset esim. riehuvat tai kiukuttelevat kauppareissulla tmv. Myöskin miten vanhemmuus ja lasten kasvattaminen on vaikuttanut sinuun/teihin ja miten se on muuttanut ajatus- ja arvomaailmaa.”

Lähtökohtaisesti kolmen lapsen kanssa ei mielestäni ole tullut mitään sellaisia hankaluuksia vastaan mitkä johtuisivat nimenomaan siitä että lapsia on kolme. Ellei sitä lasketa että meidän auton kyytiin ei enää mahdu muita kun oman perheen jäseniä. Mutta se ei liity taas kasvatukseen mitenkään. Joskus on tietysti kädet täynnä, eikä aina kerkeä vaikka osallistumaan isompien leikkiin silloin kun haluaisi, koska vauva tarvitsee jotain. Mutta noin muuten en koe että kolmen lapsen perheessä olisi sen enempää hankaluuksia kuin kahden lapsen perheessäkään, ainakaan toistaiseksi.

Oikeastaan eipä tuohon tarvitsisi laittaa tuota ”ainakaan toistaiseksi” perään. Olen tässä melkein kuuden blogivuoden aikana saanut oman osani ”odotappa vaan” -kommenteista. Kyllä te äidit tai tulevat äidit tiedätte: aina kun iloitsee jostain mikä on sujunut hyvin, joku tulee sanomaan että on sulla nyt helppoa mutta odotappa vaan kun sitä ja tätä. Ei, ei ja ei. Olen nyt kuusi vuotta odottanut vaan ja kyllä voin sanoa että on vieläkin ihanaa, mahtavaa ja helppoa. Joo, joskus on väsyttävämpiä päiviä ja joskus on hetkiä kun riittämättömyyden tunne iskee, kun kaikki haluavat jotain yhtäaikaa, mutta pääpiirteittäin kolmen lapsen vanhemmuus on ihan samanlaista kuin kahdenkin.

Luotan meihin vanhempina, ja uskon että mun ei tarvitse tuota ”ainakaan toistaiseksi” lisätä tuohon lauseen perään. Me jatketaan samalla kaavalla kuin tähänkin asti, se toimii meillä. Kasvatetaan sellaisia muksuja joiden kanssa meidän itsemme on kiva hengata, ja joiden kasvatukseen voidaan itse olla tyytyväisiä.

Tuo kaupassa riehuminen tai kiukuttelu on mulle sellainen vähän absurdi ongelma. Se on meillä nimittäin todella harvinaista, olen joskus aiemminkin kertonut täällä että meidän lasten kauppakiukuttelut on laskettavissa yhden käden sormilla. Siis kaikkien kolmen yhteensä. Nämä eivät sisällä yhtäkään lattialle heittäytymistä tai kaupasta kesken poistumista, sillä sellaista ei ole koskaan tapahtunut. Toki lapset joskus ovat kaupassa riehakkaita tai huonolla tuulella, mutta eivät niin että se häiritsisi muita asiakkaita tai että itse menettäisin malttini. Yleensä vaan kehoitan rauhoittumaan jos lapset ”riehuvat”, tai ohjaan huomion muualle. Lähtökohtaisesti lapset kuitenkin ovat mukana punnitsemassa hedelmiä, vetämässä ostoskoria perässä ja valitsemassa jugurtteja. Näin oli ennen Novaa ja näin on nytkin. Kauppareissuja ei kannata tehdä väsyneiden tai nälkäisten lasten kanssa pitkän päivän jälkeen, silloin niitä huonon tuulen hetkiä tulee kaikille helpommin.

Kerran kun oltiin kaupassa, Novalla oli masuvaivoja, mutta kauppareissu oli vaan ihan pakko hoitaa juuri sillä hetkellä juuri sillä porukalla, kun meillä oli sinä päivänä tiukka aikataulu. Minä juoksin isompien tyttöjen kanssa ympäri markettia etsimässä ostoslistan tarpeita ja Otto käveli Novaa sylissä hytkytellen ympäri kauppaa. Onneksi se oli vaan silloin kerran, ja yleensä ennakoimalla pääsee pitkälle. Nyt kun meillä on Oton vanhempainvapaan ansiosta mahdollisuus tehdä kaikki mahdollisimman helpoksi, ei tehdä kauppareissuja kiireessä tai nälkäisten tai väsyneiden lasten kanssa, ja käydään kaupassa juuri silloin kun sille on sopiva hetki, koska me voidaan.

Musta se on surullista että perusoletus on että lapset kiukuttelevat ja riehuvat päivittäin ja perhe-elämä on raskasta. Sen ei tarvitse olla niin, eikä se kaikilla ole niin. Ei meillä ainakaan. Joskus on toki väsynyttä, mutta mä olen kirjoittanut tänne blogiin esimerkiksi meidän kaikista tämän kevään hankaluuksista. Olen kirjoittanut oksennustaudista, olen kertonut kun meillä oli huono yö vauvan kanssa. Olen kertonut palautuneeni hitaammin tällä kertaa raskaudesta. Olen kirjoittanut kaikista asioista teille, jotka olen kokenut tänä keväänä raskaaksi tai hankalaksi. Olen maailman onnellisin ja kiitollisin siitä että meidän hankaluudet ovat olleet noin pieniä. Ikinä ei tiedä mitä elämässä tulee vastaan ja jokaisesta hyvästä päivästä täytyy olla kiitollinen.

Meidän kummankaan elämä ei ennen lapsia ole tosiaankaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Toinen meistä on elänyt vuosia äidin vakavan sairauden kanssa ja toinen menettänyt äitinsä vakavalle sairaudelle. Ehkä siinä on osasyy sille miksi pyritään nauttimaan jokaisesta päivästä ja elämään täysillä, eikä murehdita tai ärsyynnytä pienistä.

Omasta arjesta ja perhe-elämästä kannattaa tehdä sen näköistä kun itse haluaa, niissä puitteissa mitä itselle on suotu. Näin me ollaan tehty, ja voin selkä suorana sanoa että on todellakin ollut sen arvoista. Meidän lapset on mahtavia tyyppejä kaikki kolme, ja me pelataan perheenä aina kaikki yhteen pussiin. Ollaan tiimi joka toimii. Lasten kanssa on kiva lähteä eri paikkoihin ja tehdä eri asioita, eikä tarvitse murehtia että he eivät osaisi käyttäytyä. Varsinkin kun isommat lapset ovat jo noin isoja, heidän kanssaan on oikeasti hauskaa ja mielenkiintoista hengailla. Heillä on hyviä juttuja, ja he osaavat keskustella ja ottaa toisetkin huomioon.

Vanhemmuus ja lasten kasvattaminen on kasvattanut myös meitä Oton kanssa ihan hurjasti. Meille tärkeyslistan ykkösenä on koko perheen hyvinvointi, ja kun kaikki perheessä pyrkivät siihen että elämä on kollektiivisesti mukavaa, on arki toimivaa. No, Nova nyt pyrkii lähinnä kasvamaan ja opettelee kääntymistä selältä vatsalleen, mutta muuten. Me kaikki puhalletaan yhteen hiileen, ja myös lapsista huomaa että he haluavat että kaikilla on kivaa, ei että vain heillä itsellään on.

Sellaista. En pysty kirjoittamaan mitään paljastuspostausta siitä miten kulissien takana oikeasti on rankkaa, koska näin ei ole. En ”jätä mainitsematta negatiivisia asioita”, olen kyllä kertonut silloin kun joku on tuntunut negatiiviselta. Mun blogi on ihan yhtä elämänmakuinen kuin joku toinenkin perheblogi, tämä vaan maistuu meidän elämältä. Toivoisin että kaikki jotka sitä epäilevät voisivat tulla kärpäsenä kattoon hengailemaan ja kurkistamaan millainen on vaikka meidän yksi arkiviikko. Tämä ei nyt kosketa tätä vastaanottamaani postaustoivetta, vaan monia aiempia kommentteja joissa kyseenalaistetetaan se että voiko perhe-elämä muka olla tällaista. Kyllä se vaan voi ja on. Jokainen tehköön omasta elämästään omansa näköistä.


Meidän Vappu 2017 & 22 kuvaa siitä

01.05.2017

Ihanaa Vappupäivän iltaa kaikki! Täällä kirjoittelee puhelimella yksi iloinen tyyppi jolla on takana aika ihana vappu 2017. Me mentiin tämä koko vappu ihan extempore-meiningillä, eikä tehty sen suurempia suunnitelmia. Katseet olivat jo huomisessa risteilyssä ja ajateltiin että ei tarvita mitään sen ihmeellisempää tekemistä. Tällainen rennon meiningin vappu taitaa olla meidän juttu, tämä nimittäin oli yksi kivoimpia vappuja pitkään aikaan. Napsittiin ne parhaat palat vappuperinteistä joita teki mieli toteuttaa, ja ei otettu stressiä sellaisista mitä ei jaksettu tehdä.

Eilinen sateinen ja tuulinen vappuaatto me vietettiin ihan kotiympäristössä. Käytiin tyttöjen kanssa pyöräretkellä tihkusateessa, laitettiin glitteriä poskipäihin ja herkuteltiin itsetehdyillä hampurilaisilla. Illalla vuokrattiin SING-leffa ja naurettiin kippurassa sille koko perhe, se oli tosi hauska. Tytöt intoutuivat tanssimaankin täällä musikaalipiirretyn hittien tahtiin. Leffan jälkeen alettiin vielä paistamaan vohveleita iltapalaksi ja niistä tuli ihan superhyviä.

Tämä päivä alkoikin sitten upealla auringonpaisteella ja meidän uudet pimennysverhot pääsivät tositoimiin. Saatiin niiden avulla aamulla nukuttua melkein yhdeksään asti aamulla, vaikka heti verhot avattua tuntui että sokaistuu siitä kirkkaasta auringosta. Olivat siis aivan loistava ostos. Syötiin myös aamupalaksi eilisiä vohveleita, nehän oli aivan just hyviä kun vähän mikrossa lämmitti. Ei ehkä niin hehkeää kuin vastapaistetut, mutta hyvää kuitenkin.

Aamupäivällä ajeltiin keskustaan kiertelemään vappuhulinassa. Jonotettiin ruuhkassa melkein 45 minuuttia vaikka yleensä ajomatkaan ei mene kuin reilu vartti. Onneksi tytöt bongailivat innoissaan ohikulkijoiden ilmapalloja, ja Novakin nukkui aivan koko reissun ajan. Keskustassa oli hulluna ihmisiä ja ihanan lämmintä. Tänään eilisen räntäsade oli niin poissa ja meininki ihanan keväinen.

Kauppatorilla kierrellessä ostettiin perinteiset vapun metrilakut ja tytöille vapputorvet joilla he tööttäilivät menemään into piukassa. Ohikulkijoitakin nauratti kun tytöt vaan tööttäilivät kokoajan. Onneksi ostettiin vaan sellaiset pienet mistä ei tullut niin paha ääni, mulla oli pienenä sellainen iso ja siihen ei saanut puhaltaa jatkuvalla soitolla kun tuli niin kova mekkala. Käytiin vielä ostamassa kaupasta jäätelöt ja syötiin ne Kasarmitorilla mielettömässä auringonpaisteessa. Mulle tuli ihan hiki siinä syödessä, moi kevät älä pliis mene enää pois!

Kotona me pyöräytettiin pikainen peruna-ravunpyrstösalaatti IS:n ohjeella, ja sen kaveriksi currywurstia ja nauravia nakkeja. Eli nakit ja perunasalaatti meidän tyyliin. Ei viitsitty värkätä mitään hurjaa brunssikimaraa kun huomenna kuitenkin lähdetään risteilylle ja suuri määrä ruokaa olisi vain mennyt pilalle sillä aikaa kun me ollaan reissussa. Perunasalaattia jäi juuri sopivasti tämän päivän iltapalaksi, niin ei jää jääkaappiin pilaantumaan reissun ajaksi mitään.

Ajattelin tehdä pitkästä aikaa tällaisen megapläjäyksen kuvia, näitä on hauska katsella varsinkin juhlapäivistä. Huomenna tosiaankin me lähdetään sinne Tukholmaan, mutta blogi päivittyy myös huomenna ja torstaina ihan tavalliseen tapaan. Ihanaa toukokuuta kaikille ja hyvää yötä <3