Meidän jengin aakkoset

05.06.2017

Blogeissa on taas ollut pinnalla Äitiyden tai perheen aakkoset -postaushaaste, jonka itsekin tein vuonna 2012. Mua alkoi niin hihityttää nuo mun vastaukset kun palasin lukemaan sen vuoden tunnelmia, että ajattelin tehdä päivitetyn version, joka tulee siis tässä. Meidän perheen aakkoset vuonna 2017 näyttää ihan eriltä kuin vuonna 2012, vaikka löytyy niistä muutamia samojakin juttuja. Vertaa vaikka itse (en tiedä minne kuvat on hävinneet lukuisten blogimuuttojen aikana jossain välissä postauksesta).

A – Aamut. Aamut on edelleenkin mun mielestä päivän ihanimpia hetkiä. Silloin on vasta koko ihana päivä edessä, vauva jokeltaa ja höpöttää hulluna ja on ihana juoda kahvia kaikessa rauhassa.

B – Blogi. Mun työ, enpä herranen aika olisi vuonna 2012 osannut vielä arvata että sanon näin. Blogi on läsnä meidän koko perheen arjessa, ja lapsetkin tietävät mitä se pitää sisällään. Vuosi vuodelta he ovat kiinnostuneempia siitä, ja mukavaa kyllä, myös innostuneempia. Toinen on jopa sanonut että hänestä tulee isona blogityttö niinkuin äidistä, ja hänkin haluaa valokuvata ja kirjoittaa.

C – Coffee eli kahvi. No tämäkin on sama, elämän kulmakivet toki säilyy vuodesta toiseen: aamut ja kahvit sekä rakkaus. Nykyään tosin hyvää kahvia osaa arvostaa aivan eri tavalla kuin aikoinaan, silloin keitin aikamoista tervaa.

D – Docs eli Google Docs, mun ideapankki jonne raapustan kaikki mahdolliset ohikiitävät ajatukset ja hassut lausahdukset joilla voi olla käyttöä myöhemmin. Ja tämä liittyy meidän perheen aakkosiin, koska sieltä löytyy myös kaikki meidän lasten hauskat jutut.

E – Elokuvat. Joka lauantai meillä on leffapäivä, ja katsotaan joku perhe-elokuva yhdessä kaikki ja samalla lapset saavat syödä lauantaiherkkuja. Meidän seuraava lauantaileffa on Onneli & Anneli ja salaperäinen muukalainen.

F – Family eli perhe. Perhe on paras, ja perheen kanssa on ihanaa viettää aikaa. Perheeseen lasken niin meidän oman perheen kuin ”Extended familyn” eli meidän vanhemmat, isovanhemmat, tädit, enot ja serkut. Halutaan että lapset oppivat tuntemaan hyvin myös kauempana asuvat sukulaiset, ja saavat yhtä ihanat läheiset välit heihin kuin meilläkin on.

G – Grillaaminen, eli meidän kesän ruokavalio. No ei me nyt ihan joka päivä grillata, mutta grillaaminen on ihanaa ja nautinnollista ja hauskaa. Kesällä ruuanlaittoon voi upottaa paljon enemmän aikaa kun talvella, kun valoa riittää ja ei haittaa vaikka puolet illasta kuluisi kokkailuun yhdessä.

H – Huumori. Ilman naurua ei elämästä tule mitään, huumoria on hyvä repiä niin arkipäivän tilanteista kuin kaikesta muustakin. Huumori pitää mielen kevyenä, ja auttaa silloinkin kun ei ole maailman paras päivä.

I – Ilo ja positiivinen asenne. Kulkee huumorin kanssa käsi kädessä, ja tekee elämästä helpompaa. Kun aamulla herätessä ajattelee että ”mitähän kivaa tämä päivä tuo tullessaan”, tulee päivästä parempi kuin jos ajattelee että ”mitähän ikävää tämä päivä tuo tullessaan”. True story. Ikinä en ole jälkikäteen katunut sitä että olen ollut iloisella mielellä ja nauttinut jostain, sen sijaan aina on harmittanut jälkikäteen jos on pelännyt tai ahdistunut jostain asiasta ihan turhaan, eikä sitten ole voinut nauttia täysillä. Samaa positiivista asennetta ollaan opetettu lapsillekin ja musta tuntuu että he ovat siinä meitä vanhempiakin parempia.

J – Jokellus, ihana ääni joka raikaa meillä kun Nova höpöttelee. Vauvan kujertelu on kyllä varmaan maailman kaunein ja ihanin ääni johon ei ikinä kyllästy.

K – Kirjat ja lukeminen. Kirjaan uppoutuminen on hurjan nautinnollista, ja olen iloinen että meidän lapset ovat samaa mieltä. Naurattaa, kun näen tytöissä välillä niin itseni. ”Tiara, tuutko meidän kanssa tekemään palapelejä?” ”En mä nyt kerkee mulla on hyvä kohta kirjasta kesken”. Kun lukee hyvää kirjaa niin siihen uppoutuu aivan täysillä ja pääsee mielikuvitusmatkailemaan toisiin todellisuuksiin ja mahtaviin tarinoihin. Lukeminen on paras rentoutumiskeino mulle, ja tykkään kovasti myös lukea satuja lapsille.

L – Leikki. Me leikitään paljon yhdessä, ja lapset leikkivät paljon myös keskenään. Leikkiin heittäytyminen rentouttaa ja piristää, ja lapset nauttivat siitä kun aikuinenkin välillä höpsöttelee.

M – Matkustelu. Matkustelu on meistä mukavaa, ja yritetään tehdä ainakin yksi isompi reissu joka vuosi koko perhe (ja muutamia pienempiä). Matkailu avartaa mieltä ja haluan viedä lapset näkemään erilaisia kieliä ja kulttuureja ympäri maailman niin paljon kuin mahdolllista. Matkat on aina yhtä ihania, olivat ne sitten Ouluun, risteilylle tai Mallorcalle.

N – Netflix & Chill joka meillä todellakin on ihan netflixiä ja chillailua, hah. Parasta iltaisin lasten mentyä nukkumaan pötköttää sohvalla kainalokkain ja katsoa jotain lempparisarjaa. Nyt kun House Of Cards on katsottu, on seuraavaksi katselulistalla mm. The Ubreakable Kimmy Schmidtin uusi kausi, Girlboss ja Sense8 kakkoskausi.

O – Oulu, meidän toinen koti. Vaikka Otto ei ennen mua ollut koskaan edes käynyt kunnolla Oulussa, on se hänellekin nykyään toinen koti. Me nautitaan kaikki siellä olemisesta ihan hurjasti, ja on parasta että me ollaan sinne aina tervetulleita niin pitkäksi aikaa kuin halutaan. Siellä on rentoa, kotoisaa ja ihanaa, ja rakkaita ihmisiä ympärillä.

P – Piha. Me tykätään olla ulkona, ja ollaan paljon myös omalla pihalla. En uskonut ennen muuttoa rivitaloon että omasta pihasta tulisi mulle näin tärkeä, kun en koskaan ennen ollut asunut maan tasalla. Mutta kyllä se vaan on niin ihana juttu että melkein olen haudannut jo haaveeni keskustasta ja kerrostalosta sitten kun lapset on muuttaneet pois. Koska aamukahvi omalla pihalla, en halua luopua siitä ikinä.

Q – SQuad, meidän oma pieni perhe. Tai iso, jonkun mielestä. Me viisi, meidän jengi, meidän squad. Me sovitaan yhteen maailman parhaiten, ja meillä on hauskaa yhdessä. Vaikka lapsiaan ei voi itse valita, vaan saa juuri ne lapset jotka on saadakseen, niin meillä on ainakin osunut arpaonni kohdalleen. Nuo tyypit on ihan täydellisiä enkä olisi voinut parempia valita vaikka olisin saanutkin. Ja onneksi osattiin Oton kanssa valita toisemme, elämämme paras valinta.

R – Rakkaus. Joka ikinen päivä sanotaan monta kertaa että rakastetaan, niin lapsille kuin toisillemme. Ihaninta on että tapa on tarttunut tiukasti myös lapsiin, hekin toistelevat usein rakastavansa, niin toisiaan kuin meitäkin. Ja usein kiittäessä tulee, ”kiitos äiti sä oot niin rakas” pelkän kiitoksen sijaan. Ne sanat eivät menetä merkitystään tai kulu vaikka niitä usein sanoisikin, mutta tietysti tärkeää on näyttää sitä välittämistä sanojen lisäksi myös teoilla. Lähimmäisenrakkaus ja toisista välittäminen on tärkeimpiä asioita elämässä.

S – Sauna. Me saunotaan joka viikko, välillä useammankin kerran viikossa. Saunominen on rentouttavaa ja ihanaa puuhaa, ja sen jälkeen on aina niin puhdas ja rentoutunut olo. Parasta!

T – Tulevaisuus. Mä tykkään suunnitella tulevaisuutta, ja myös tehdä valintoja paremman tulevaisuuden eteen. Vaikka nykyhetki on se ykkönen ja pitää elää hetkessä, on myös hyvä miettiä millaisen tulevaisuuden haluaa ja panostaa siihen niinkuin omalle perheelle sopii. Me panostetaan tulevaisuuteen säästämällä ja tekemällä mahdollisimman kestäviä valintoja kulutuksessa.

U – Uiminen ja rannalle meno. Me rakastetaan käydä ja hengailla rannalla, leikkiä hiekassa, tuntea auringon lämpö iholla ja syödä jäätelöä joka sulaa vähän liian nopeasti. Toivottavasti tänä kesänä päästäisiin mahdollisimman monta kertaa biitsille.

V – Vauvavuosi, jota parhaillaan elämme. Vauva-aika on niin lyhyt mutta sitäkin ihanampi. V-kirjain voisi olla myös vapaus, sillä koskaan ennen ei meidän elämä ole ollut näin vapaata kuin juuri nyt.

W – Weekend, ja nyt en puhu festareista. Silloin kun meillä ei ole tällaista vapautta, ovat viikonloput tärkeitä akkujen lataamiseen arjessa, ja viikonloppuisin vietetään aikaa yhdessä koko perhe.

X – X merkitsee mulle sitä kaikkea mistä en tiedä vielä, mutta mitä tulee vielä tapahtumaan. Luotan siihen että elämä kantaa, ja olen jopa innoissani kaikesta mistä en vielä tiedä. On ihanaa ajatella mitä kaikkea ihanaa tulevaisuudessa vielä odottakaan, mistä meillä ei juuri nyt ole vielä mitään hajua.

Y – Yrittäjyys. Vaikka en ikinä ajatellut ryhtyväni yrittäjäksi, se oli elämäni paras urapäätös koskaan ikinä. Se on opettanut ja antanut niin paljon, ja haluan toimina yrittäjänä niin kauan kuin se vain on kannattavaa. Se sopii mulle hyvin, ja se sopii meidän perheelle hyvin.

Z – ZZZZZ, nukkuminen. Hyvät yöunet takaavat hyvän arjen. Onneksi ollaan saatu tänä vauvavuotena nukkua paremmin kuin edellisenä, ja pidetään peukkuja että hyvät unet jatkuvat yhä edelleenkin.

Å – Åttafläckig praktbagge, hah. Eli joku koppakuoriainen. Tuli siis mieleen vaan ekana tuosta kirjaimesta, meiltä löytyy tämä koppis lasten ruotsinkielisestä aakkos-eläinkirjasta joka on jo pitkään ollut lemppari, ensin esikoisen ja nyt keskimmäisen. Ruotsalaisesta Å:sta tulee tietenkin mieleen ruotsin kieli ja kaksikielisyys joka on tärkeä juttu meidän perheessä.

Ä – Äidit. Sekä mun että Oton äiti on omalta osaltaan vaikuttaneet aivan hurjan paljon siihen millainen meidän perhe on. Kiitos meidän äideille siitä että ovat opettaneet huumorin, rakkauden, välittämisen ja hetkessä elämisen.

Ö – Öllöttely ja löysäily aamuisin sängyssä mahdollisimman pitkään. Kun saa rauhassa herätä niin päivä käynnistyy ihanasti. Pötkötellään yhdessä koko perhe, naureskellaan Novan jokelluksille, kutitetaan toinen toisiamme ja halitaan.

Sellaiset aakkoset meillä, osui varmasti samoja kuin monella teistä? Mitkä on teidän aakkoset? Mikä on teidän aakkosista tärkein? 


Melkein Kirsikkapuistossa

23.05.2017

Ai miksi vain melkein? Sattuipa sellainen tarina, että mä urpoilin taas oikein olan takaa! Luulin että Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha on sama asia kuin Roihuvuoren kirsikkapuisto. No, ei ollut. Me ajeltiin sinne puutarhalle, ja siellä oli sellainen pikkuinen puisto kirsikkapuita ja sitten se puutarha jossa oli kaikkea muuta japanilaistyylistä. Se pieni kirsikkapuisto oli täynnä valokuvaavia ihmisiä, ja puutarhakin aika kiva. Ja lauantaina siellä käydessämme joka puolella oli lappuja että Hanami-juhla täällä 21. päivä toukokuuta.

Olin siis ihan varma että oltiin oikeassa paikassa, ja kieltämättä ihmettelin miksi pikkupuistikkoa kutsutaan kirsikkapuistoksi ja kaikki tulevat sinne kuvaamaan, sillä meidän lähistöltäkin löytyy paikkoja joissa on melkein yhtä paljon kirsikkapuita. Lisäksi ihmettelin että miten kaikki ne ihmismassat joita olen Facebookista Hanami-juhlissa nähnyt olevan mahtuvat sinne pieneen puutarhaan. Mutta ilmeisesti siellä puutarhassa on sitten joku pienempi juhla, sillä se Roihuvuoren Kirsikkapuisto on täysin eri paikassa!

Hassua että sekoilin tällä tavalla. Mutta kieltämättä ihan hyvä että on olemassa isompikin kirsikkapuisto, pitää käydä tsekkaamassa sekin nyt kun nuo upeat puut vielä kukkivat. Naurattaa kyllä oma höperyyteni, mutta ihminen on erehtyväinen. Olen varmaan joskus lukenut molemmista, ja sekoittanut ne samaksi asiaksi. Mulla ei käynyt mielessäkään että yhdellä ja samalla asuinalueella voisi olla kaksi japanilaistyylistä puutarhaa tai puistoa.

Me lähdettiin puistoon ihan extempore lauantai-iltapäivänä kun ilma oli niin upea. Nova oli vasta herännyt ennen kuin lähdettiin, ja ajattelin että jes kerrankin hän on sopivasti hereillä niin sadaan kivoja kuvia. Hän kuitenkin nukahti automatkalla uudestaan, ja oltiin jo lähdössä takaisin autolle, kun hän sitten heräsikin. Ihana pieni unikeko murunen. Jäätiin sitten vielä hetkeksi kuvaamaan ja saatiin meidän minityyppikin ikuistettua.

Olipa ihanaa saada yhteiskuva meidän kaikkien ihanan kolmen neitokaisen kanssa. Kolmen vauhdikkaan neidin kanssa ei niin usein tule sopivaa hetkeä että saa kaikki yhtäaikaa kuvaan, mutta nyt onneksi saatiin muutama napattua. On nuo kaikki kolme kyllä niin rakkaita murusia että <3

Ihanaa päivää kaikille!


Uutta arkea ihmetellen

10.05.2017

Viime viikonlopun juhlahumun jälkeen ollaan viimeinkin aloitettu se uusi arki. Lapset ovat palanneet muutamaksi viikoksi päiväkotiin ennen yhdeksän viikon kesäloman alkua, ja mäkin olen istunut enemmän koneen ääressä ja tehnyt töitä valmiiksi, samalla kun Otto on huolehtinut Novasta. Välillä ollaan pidetty neidin kanssa ihania imetyshetkiä, ja kyllä mä aika usein hairahdun koneen äärestä höpöttelemään vauvalle vaikka Otto hänen kanssaan päiväsaikaan enemmän leikkiikin. Yritän kuitenkin saada tehtyä mahdollisimman paljon hommia pois alta ennen tyttöjen kesäloman alkua, jotta voin itsekin ottaa sitten kesällä rennommin ja nauttia vapaammista päivistä.

Tänään tehtiin Oton kanssa aamulla puolentoista tunnin ihana vaunulenkki auringonpaisteessa lähimetsässä. Auringonpaisteen vaihduttua näin toukokuisessa maisemassa kovin tutuksi tulleeksi lumisateeksi, mekin suunnattiin sisälle ja mä avasin tietokoneen näytön. Nova jatkoi vielä aamupäikkäreitään pihalla katoksen alla ja sain hyvin hommia tehtyä sillä aikaa, kun vauvan maailman söpöimmät hymyt ja kujertelut eivät olleet viemässä mun huomiota pois töistä.

Ollaan laitettu yhdessä meidän pihaterassia kuntoon ja en malta odottaa että se on kokonaan valmis! Instassa (@iinalaura) vilautin eilen jo kuvaa siitä miltä tällä hetkellä näyttää, mutta pihalle on tulossa vielä aita ja paljon aurinkokennolyhtyjä ja kasveja. Sieltä pitää viedä myös muutamia remonttijätteitä pois, mutta olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen mitä ollaan nyt saatu aikaan. Viime viikolla tähän aikaan pihalla oli vain järkyttävä kasa vanhaa laminaattia, tyhjiä puulavoja ja vanha ruokapöytä. Siihen nähden siis ihan hyvä muutos kun nyt siellä voi jo hengailla mukavasti paviljongin alla.

Hauskaa miten ajoittaisesta lumisateesta huolimatta näin toukokuun tullen kaikki naapuritkin ovat kaivautuneet ulos kuorestaan ja tuntuu että viimeisen parin viikon aikana olen nähnyt enemmän heitä kuin koko talvena yhteensä. Tytötkin tutustuivat parin pihan päässä asuvaan vähän vanhempaan naapurintyttöön, ja ovat jo leikkineet yhdessä vaikka ja mitä.

En voi kyllä tarpeeksi hehkuttaa miten ihanaa on asua tässä nykyisessä asunnossa. Täällä tuntuu olevan sellainen positiivinen yhteishenki, ja juuri sitä omasta lapsuudestakin tuttua menoa että voi käydä pimpottamassa naapurin ovikelloa ja kysymässä tuleeko hän leikkimään. Oma pihatie on myös turvallinen eikä siihen pääse autoja mitenkään niin lapset voivat siinä turvallisesti harjoitella pyöräilyä ja istua piirtämässä maahan katuliiduilla niin paljon kuin sielu sietää.

Mulla on kyllä niin hyvät fiilikset tällä hetkellä, ja kyllä se kevätkin tulee sieltä vielä vaikka ei joka päivä siltä näytäkään. Iloitsen siitä että kirsikkapuiden upea kukkaloisto on vasta edessäpäin, ja nauran sille lumisateelle Pekka Poudan kanssa.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3


Kolmen lapsen vanhemmuus

03.05.2017

Takana on kolme kuukautta kolmen lapsen vanhemmuutta. Vastaanotin postaustoiveen siitä, millaista se on ollut ja mitä haasteita on tullut vastaan.  Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe josta mulla on paljon sanottavaa. Tarkka postaustoive kuului näin:

”Voisitko kirjoittaa joskus postausta siitä, millaisia ns. hankaluuksia teillä tulee vastaan kolmen lapsen kanssa. Lapset ja perhe-elämä näkyy vahvasti blogissasi ja olen saanut postaustesi perusteella sellaisen kuvan, että lapsenne ovat varsin hyväkäytöksisiä. Olisi mielenkiintoista kuulla näistäkin puolista teidän arjessa, kun kaikki ei aina menekään ihan putkeen. Ainakin olettaisi, että kolmen lapsen perheessä tällaista esiintyisi jonkin verran. Lähinnä siis siitä näkökulmasta, että miten sinä ja Otto vanhempina reagoitte/toimitte niissä tilanteissa, jos lapset esim. riehuvat tai kiukuttelevat kauppareissulla tmv. Myöskin miten vanhemmuus ja lasten kasvattaminen on vaikuttanut sinuun/teihin ja miten se on muuttanut ajatus- ja arvomaailmaa.”

Lähtökohtaisesti kolmen lapsen kanssa ei mielestäni ole tullut mitään sellaisia hankaluuksia vastaan mitkä johtuisivat nimenomaan siitä että lapsia on kolme. Ellei sitä lasketa että meidän auton kyytiin ei enää mahdu muita kun oman perheen jäseniä. Mutta se ei liity taas kasvatukseen mitenkään. Joskus on tietysti kädet täynnä, eikä aina kerkeä vaikka osallistumaan isompien leikkiin silloin kun haluaisi, koska vauva tarvitsee jotain. Mutta noin muuten en koe että kolmen lapsen perheessä olisi sen enempää hankaluuksia kuin kahden lapsen perheessäkään, ainakaan toistaiseksi.

Oikeastaan eipä tuohon tarvitsisi laittaa tuota ”ainakaan toistaiseksi” perään. Olen tässä melkein kuuden blogivuoden aikana saanut oman osani ”odotappa vaan” -kommenteista. Kyllä te äidit tai tulevat äidit tiedätte: aina kun iloitsee jostain mikä on sujunut hyvin, joku tulee sanomaan että on sulla nyt helppoa mutta odotappa vaan kun sitä ja tätä. Ei, ei ja ei. Olen nyt kuusi vuotta odottanut vaan ja kyllä voin sanoa että on vieläkin ihanaa, mahtavaa ja helppoa. Joo, joskus on väsyttävämpiä päiviä ja joskus on hetkiä kun riittämättömyyden tunne iskee, kun kaikki haluavat jotain yhtäaikaa, mutta pääpiirteittäin kolmen lapsen vanhemmuus on ihan samanlaista kuin kahdenkin.

Luotan meihin vanhempina, ja uskon että mun ei tarvitse tuota ”ainakaan toistaiseksi” lisätä tuohon lauseen perään. Me jatketaan samalla kaavalla kuin tähänkin asti, se toimii meillä. Kasvatetaan sellaisia muksuja joiden kanssa meidän itsemme on kiva hengata, ja joiden kasvatukseen voidaan itse olla tyytyväisiä.

Tuo kaupassa riehuminen tai kiukuttelu on mulle sellainen vähän absurdi ongelma. Se on meillä nimittäin todella harvinaista, olen joskus aiemminkin kertonut täällä että meidän lasten kauppakiukuttelut on laskettavissa yhden käden sormilla. Siis kaikkien kolmen yhteensä. Nämä eivät sisällä yhtäkään lattialle heittäytymistä tai kaupasta kesken poistumista, sillä sellaista ei ole koskaan tapahtunut. Toki lapset joskus ovat kaupassa riehakkaita tai huonolla tuulella, mutta eivät niin että se häiritsisi muita asiakkaita tai että itse menettäisin malttini. Yleensä vaan kehoitan rauhoittumaan jos lapset ”riehuvat”, tai ohjaan huomion muualle. Lähtökohtaisesti lapset kuitenkin ovat mukana punnitsemassa hedelmiä, vetämässä ostoskoria perässä ja valitsemassa jugurtteja. Näin oli ennen Novaa ja näin on nytkin. Kauppareissuja ei kannata tehdä väsyneiden tai nälkäisten lasten kanssa pitkän päivän jälkeen, silloin niitä huonon tuulen hetkiä tulee kaikille helpommin.

Kerran kun oltiin kaupassa, Novalla oli masuvaivoja, mutta kauppareissu oli vaan ihan pakko hoitaa juuri sillä hetkellä juuri sillä porukalla, kun meillä oli sinä päivänä tiukka aikataulu. Minä juoksin isompien tyttöjen kanssa ympäri markettia etsimässä ostoslistan tarpeita ja Otto käveli Novaa sylissä hytkytellen ympäri kauppaa. Onneksi se oli vaan silloin kerran, ja yleensä ennakoimalla pääsee pitkälle. Nyt kun meillä on Oton vanhempainvapaan ansiosta mahdollisuus tehdä kaikki mahdollisimman helpoksi, ei tehdä kauppareissuja kiireessä tai nälkäisten tai väsyneiden lasten kanssa, ja käydään kaupassa juuri silloin kun sille on sopiva hetki, koska me voidaan.

Musta se on surullista että perusoletus on että lapset kiukuttelevat ja riehuvat päivittäin ja perhe-elämä on raskasta. Sen ei tarvitse olla niin, eikä se kaikilla ole niin. Ei meillä ainakaan. Joskus on toki väsynyttä, mutta mä olen kirjoittanut tänne blogiin esimerkiksi meidän kaikista tämän kevään hankaluuksista. Olen kirjoittanut oksennustaudista, olen kertonut kun meillä oli huono yö vauvan kanssa. Olen kertonut palautuneeni hitaammin tällä kertaa raskaudesta. Olen kirjoittanut kaikista asioista teille, jotka olen kokenut tänä keväänä raskaaksi tai hankalaksi. Olen maailman onnellisin ja kiitollisin siitä että meidän hankaluudet ovat olleet noin pieniä. Ikinä ei tiedä mitä elämässä tulee vastaan ja jokaisesta hyvästä päivästä täytyy olla kiitollinen.

Meidän kummankaan elämä ei ennen lapsia ole tosiaankaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Toinen meistä on elänyt vuosia äidin vakavan sairauden kanssa ja toinen menettänyt äitinsä vakavalle sairaudelle. Ehkä siinä on osasyy sille miksi pyritään nauttimaan jokaisesta päivästä ja elämään täysillä, eikä murehdita tai ärsyynnytä pienistä.

Omasta arjesta ja perhe-elämästä kannattaa tehdä sen näköistä kun itse haluaa, niissä puitteissa mitä itselle on suotu. Näin me ollaan tehty, ja voin selkä suorana sanoa että on todellakin ollut sen arvoista. Meidän lapset on mahtavia tyyppejä kaikki kolme, ja me pelataan perheenä aina kaikki yhteen pussiin. Ollaan tiimi joka toimii. Lasten kanssa on kiva lähteä eri paikkoihin ja tehdä eri asioita, eikä tarvitse murehtia että he eivät osaisi käyttäytyä. Varsinkin kun isommat lapset ovat jo noin isoja, heidän kanssaan on oikeasti hauskaa ja mielenkiintoista hengailla. Heillä on hyviä juttuja, ja he osaavat keskustella ja ottaa toisetkin huomioon.

Vanhemmuus ja lasten kasvattaminen on kasvattanut myös meitä Oton kanssa ihan hurjasti. Meille tärkeyslistan ykkösenä on koko perheen hyvinvointi, ja kun kaikki perheessä pyrkivät siihen että elämä on kollektiivisesti mukavaa, on arki toimivaa. No, Nova nyt pyrkii lähinnä kasvamaan ja opettelee kääntymistä selältä vatsalleen, mutta muuten. Me kaikki puhalletaan yhteen hiileen, ja myös lapsista huomaa että he haluavat että kaikilla on kivaa, ei että vain heillä itsellään on.

Sellaista. En pysty kirjoittamaan mitään paljastuspostausta siitä miten kulissien takana oikeasti on rankkaa, koska näin ei ole. En ”jätä mainitsematta negatiivisia asioita”, olen kyllä kertonut silloin kun joku on tuntunut negatiiviselta. Mun blogi on ihan yhtä elämänmakuinen kuin joku toinenkin perheblogi, tämä vaan maistuu meidän elämältä. Toivoisin että kaikki jotka sitä epäilevät voisivat tulla kärpäsenä kattoon hengailemaan ja kurkistamaan millainen on vaikka meidän yksi arkiviikko. Tämä ei nyt kosketa tätä vastaanottamaani postaustoivetta, vaan monia aiempia kommentteja joissa kyseenalaistetetaan se että voiko perhe-elämä muka olla tällaista. Kyllä se vaan voi ja on. Jokainen tehköön omasta elämästään omansa näköistä.