Palautuminen kolmannen raskauden jälkeen

18.02.2017


Moni on toivonut postausta siitä kuinka sujuu palautuminen kolmannen raskauden jälkeen. Synnytyksestä on kulunut nyt 12 päivää ja palautuminen on päässyt hyvin käyntiin. Maha on lähtenyt yllättävän hyvin tälläkin kertaa, vaikka kolmannella kerralla ajattelin että saattaisi kestää hieman kauemmin kuin aikaisemmissa raskauksissa. Mahdun jo omiin farkkuihini (kiitos superstretch!), mutta hirvittävän mukavalta ne eivät tunnu jalassa ja niiden yläpuolelle puristuu kyllä mukavasti nahkaa. Mutta kaikki aikanaan, ei mulla tässä mikään kiire ole minnekään.

Sain nyt kolmannella kerralla muutaman arven mahaan lisää ja niissä varmasti kestää hetki haaleta, mutta aika vähällä pääsin tälläkin kertaa niiden suhteen. Täytyy ehdottomasti olla kiitollinen omaa kroppaa kohtaan ja sitä miten hyvin se on kestänyt kaikki kolme raskautta ja synnytystä. Tiedän että ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys että esimerkiksi synnytyksestä selviää ilman tikkejä tai komplikaatioita. On ollut mukavaa aloitella vauva-arkea kun oma vointi on ollut hyvä ja melko ”normaali”.

Maha synnytyspäivänä

Maha viikko synnytyksestä

Mulla tuli aluksi jäätävät turvotukset synnytyksen jälkeen, en meinannut saada sormuksiakaan pois sormista, mutta nyt nesteet ovat lähteneet pois ja sormuksetkin taas liikkuvat nätisti. Raskauskiloja mulla on varmasti vielä jäljellä, mikä on ihan hyvä imetystä ajatellen. Edessä on kuitenkin pitkä imetystaival ja vauvalla pitää olla vähän ruokavarastoa mistä kehittää maitoa. Onneksi maitokin on tosiaan noussut hyvin ja imetys sujuu mukavasti. En kuitenkaan tiedä montako raskauskiloa mulla on vielä jäljellä koska en omista vaakaa, eikä mua oikeastaan kiinnostakaan sitä vielä tietää. Katsellaan sitten joskus jälkitarkastuksessa kun paino pitää neuvolan puolesta tsekata.

Kymmenen päivää synnytyksestä

En ole vielä liikkunut hirveästi koska näin talviaikaan vauvoja ei suositella vietäväksi ulos ennen kahden viikon ikää. Mutta ensi viikolla ajatuksissa on aloittaa varovasti vaunulenkkeily pikkutyypin kanssa, enkä malttaisi odottaa että pääsen työntelemään meidän vaunuja ja neitokaista niissä. Ulkona on ollut ihan mielettömän kauniita aurinkoisia päiviä, toivottavasti niitä aurinkopäiviä on luvassa ensi viikollakin.

12 päivää synnytyksestä

Mulla on tosi hyvä mieli palautumisen suhteen ja toivon että vointi jatkuu hyvänä tulevinakin viikkoina. Neuvolan hoitaja muistutti ottamaan myös iisisti välillä ja aina imettäessä rentoutumaan kunnolla ja pötköttelemään, vaikka vointi hyvä onkin. Ja olen ottanut neuvosta vaarin ja viettänyt hyvällä omallatunnolla vauvelin kanssa imetyshetkiä sohvalla tai sängyllä pötkötellen.

Kirjoitin vähän kattavammin ajatuksia palautumisesta ylipäätään Zeldan odotusajan jälkeen. Postauksesta voi käydä myös kurkkimassa miten palauduiin kahdella aiemmalla kerralla.

Keväämmällä tarkoituksena on harrastaa liikuntaa taas säännöllisemmin, koska haluan voida hyvin ja olla hyvässä kunnossa. Mutta siitä projektista lisää sitten kun se on ajankohtaisempi, juuri nyt on hyvä juuri näin.

Ihanaa lauantai-iltaa tyypit <3


38+0

03.02.2017

Niin vaan tuli tämäkin raskausviikko 38+0 täyteen! Ollakseni rehellinen, mulla on tällä hetkellä sellainen olo että olen vähemmän pitkällä raskaudessa kuin vaikkapa kaksi viikkoa sitten viikolla 36+0. Nyt olen saanut taas nukuttua ihan hyvin pari viime yötä, toissapäivänä nukuin jopa puoli kymmeneen asti aamulla ja vain parilla herätyksellä. Varasin vielä itselleni ripsihuollon ja olen sinne kyllä kovasti menossa.

Neuvolakäynti oli muutama päivä sitten, ja siellä oli kaikki arvot hyvät, paino noussut maltillisesti kolmen viikon takaisesta, verenpaineet edelleen matalat ja rauta-arvotkin lähteneet rautalisällä nousuun mukavasti. Proteiinit tai sokerit eivät olleet koholla. Vauva oli kuulemma tiukasti kiinnittynyt alas ja sf-mittakin oli juuri sopiva.  Tosin mitasta saatiin kaksi hyvin poikkeavaa tulosta kun ensin harjoittelija mittasi supistuksen aikana jolloin mitta kasvoi ylimääräiset 6cm. Joo, mulla on aika napakoita supistuksia nämä ei-synnytyssupistuksetkin, maha näyttää aina silloin aivan Mount Everestiltä kun se on niin kolmio!

Kuten kirjoittelinkin arkikuulumispostauksessa, olen ottanut ihan rennosti ja aion ottaa edelleen. Mua jännittää kyllä synnytys edelleen ja se että mitä sitten tapahtuu kun se käynnistyy ja miten se käynnistyy ja missä, mutta eipä siihen voi itse vaikuttaa niin olen yrittänyt olla ihan positiivisella mielellä. Olisi kyllä hauskaa tässä synnytyksessä kokea se elokuvamainen räjähtävä vesien meno, ainakin siitä tietäisi että synnytys on käynnissä kun muuten ei välttämättä ole mitään selkeää indikaattoria.

Maha kasvaa viikko viikolta hurjaa vauhtia, meillä ei kohta mitkään kylpypyyhkeet mene mun mahan ympäri, no okei 100x150cm pyyhe riittää vielä juuri ja juuri. Mutta joo, mahan ympärysmitta on aika valtava. En ole mitannut mutta veikkaisin jotain 120 ja 130cm väliltä. Ihan kiva kun normaali vyötärönympärys huitelee siinä 60cm pinnassa. Yli kaksinkertainen! On meillä naisilla kyllä aika uskomattomat kropat kun miettii mihin ne pystyvät mukautumaan ja venymään ja vielä siitä palautumaan.

Ei voi kuin arvostaa omaa ja muiden naisten vartaloita siitä mitä ne käyvät läpi. On ollut vielä kolmannellakin kerralla ihmeellistä seurata miten oma keho muuttuu kun se kasvattaa ihmistä sisällään. Miten voimakas ja kokonaisvaltainen se prosessi on. Nyt jotenkin on osannut ja voinut seurata tätä ihan eri tavalla kuin viimeksi kun oli pieni 1,5-vuotias hoidettavana ja paljon raskauskomplikaatioita.

Uskomatonta ja tavallaan haikeaa että tämä matka alkaa olla loppumetreillä, vaikka olenkin ihan valmis ottamaan vauvan syliin koska tahansa. Ehkä ensi viikolla kirjoitellaan vielä 39+0-kuulumisia. Tai sitten iloitaan hääpäivävauvasta. Ei voi tietää! Mutta ainakaan ei käy elämä tylsäksi kun saa jännittää näin isoa ja ihanaa asiaa.

Onko siellä monta joilla on myös raskauden loppumetrit käsillä? Miten teillä sujuu? Joko odotatte innolla synnytystä?

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Mitä meille kuuluu

01.02.2017

Ihanaa helmikuun ensimmäistä! Ajattelin kirjoittaa vähän kuulumisia, niitä aivan tavallisia kuulumisia, pitkästä aikaa. Hirveästi on ollut raskaushöpinää, sisustushöpinää, vaatehöpinää ja kakkuakin on leivottu, mutta mitä meille ihan oikeasti kuuluu? Siitä aion kertoa tänään.

Kun ylitin sen 37+0 viikon rajapyykin, mä häkellyin hetkeksi. En ollut osannut odottaa että pääsen niin pitkälle, kun neuvolassa ja äitiyspolillakin oltiin alusta asti sitä mieltä että vauva tulee samaan aikaan kuin aiemmatkin. Muutama päivä meni sellaisessa valmiustilassa, kokoajan olin valmiina lähtöön. Nyt olen ollut jo monta päivää rennommin. Vaikka supistaa säännöllisesti ja paljon, se ei tarkoita mitään. Kyllä mulla se vaisto on vielä tallella, vaikka tämä raskaus onkin erilainen. Hetken jo nimittäin pelkäsin että olen kadottanut omat vaistoni enkä osaa enää tulkita omaa kroppaani. Kyllä mä osaan, ja huomaan sitten kun aika on, ja ei se ainakaan vielä ole ihan käsillä. Tein vielä suunnitelmia viikonlopuksikin ihan hyvillä mielin ja uskon ehtiväni ne toteuttaa, sillä tämä tyyppi ei ainakaan näillä näkymin halua vielä ulos jos yhtään omia fiiliksiäni tulkitsen oikein. Tokihan kaikki voi muuttua nopeastikin mutta sitten mennään sen mukaan.

Viime päivinä olen saanut tehtyä paljon töitä valmiiksi varastoon, jotta ensi hetket vauvan kanssa voidaan sitten rauhoittaa vain hänen kanssaan olemiselle. Se on ihan loistavaa, koska pelkäsin että mulla puskee deadlinet päälle turhankin aikaisin kun tässä onkin kestänyt pidempään. Lisäksi olen pessyt vähän lisää pikkupyykkiä (odotellessa ehtii vähän turhankin hyvin shoppailemaan), käynyt kävelyillä, siivonnut ja katsonut leffoja. Olen ilokseni huomannut että en olekaan niin huonossa kunnossa kuin luulin, ja jaksoin hyvin kävellä tunnin lenkin. Olen puhunut pitkiä puheluita kavereiden ja äidin kanssa ja saanut höpöttää kaikesta maan ja taivaan välillä.

Lapset ovat olleet lyhyempiä päiviä päiväkodissa, ja on ollut ihanaa hengata heidän kanssaan enemmän. Ollaan pelattu Kimbleä, leikitty barbeilla, luettu kirjoja ja hoidettu nukkevauvoja.  Iltapalalla he saivat neljiä eri muroja ja myslejä samaan annokseen, vaikka onhan se vähän hömppää että on niin monta pakettia yhtäaikaa auki. Mutta hei, miksi olla tylsä kun voi olla kiva? Huomenna heillä on vielä tarhapäivä, ja sitten on taas useampi kotipäivä. Kieltämättä odotan hurjasti sitäkin että neitokaiset jäävät lomalle meidän kanssa ja saadaan ihan koko perhe hautautua vauvakuplaan.

Otto päätti eilen vaihtaa meidän olkkarin järjestystä, ja niin me hengattiin sillä aikaa tyttöjen kanssa keittiössä pelaamassa lautapelejä kun Otto pyöräytti koko järjestyksen ympäri. Esittelen uudistuneen olkkarin kunhan ollaan saatu meidän uusi matto jonka tilasin tänään. Huomattiin nimittäin järjestyksen vaihdon jälkeen että meidän olkkari onkin oikeasti aika iso ja vaatii ehdottomasti 200×290-kokoisen maton tuon nykyisen 160×240-kokoisen tilalle. Ja tuon nykyisen maton voi sitten laittaa keittiöön niin saa sinnekin kotoisuutta ja lämpöä. Uuden maton pitäisi tulla perjantaina, joten sen jälkeen luvassa sisustusjuttuja ja ennen-jälkeen -kuvia!

Että joo, sellaista ihan tavallista arkea meille tänne, perus keskiviikkokuulumisia. Ihanaa iltaa kaikille <3


Kirje vauvalle

30.01.2017

Hei rakas,

sä et vielä tunne meitä, eikä me sua, mutta mä ajattelin kirjoittaa sulle kirjeen siitä ketkä täällä sua odottavat. Varmasti olet kuullut meidän äänet, sen millainen nauruhepulikohtaus me saadaan välillä yhtäaikaa koko perhe ja miten sun isosiskot laulaa sulle aina välillä. Olet ehkä tuntenut miten sun isi on paijannut sun selkää, ja nähnyt valoa mahaan kun asennettiin uudet yölamput meidän makuuhuoneeseen ja ne olikin ”vähän” liian kirkkaat ja juuri sopivasti mahan korkeudella.

Mä olen sun äiti, Iina, 25 vuotta. Mä rakastan hassutella lasten kanssa, tanssin välillä villisti ja tykkään kokata. Ehkä säkin olet saanut vähän maistaa lempiruokia, olen nimittäin lukenut että se mitä äiti syö vaikuttaa myös siihen miltä lapsivesi maistuu. Hassua, eikö? Odotan ihan hirveästi että saan tavata sinut, koska olen kesäkuusta asti ajatellut sua ja miettinyt millainen tyyppi sä olet.

Tiedän jo valmiiksi että olet ihana, ja ihan hurjan aktiivinen. Sinulla on samanlainen nenä kuin siskollasi, ja olet kova liikkumaan. Innostut aina kun kuulet musiikkia autossa, mitä kovempi basso sitä hurjemmat bileet. Musta tuntuu että sun kanssa pidetään vielä vähintään yhtä kovia diskohetkiä kotona kuin isosiskojesi kanssa, ainakin jos se on musta kiinni. Kunhan sä vähän kasvat, mä otan sut mun mukaan kahviloihin, tapahtumiin, ravintoloihin ja ostoksille. Tulet tapaamaan paljon ihmisiä, ja näkemään vaikka mitä kivaa jo ihan pienestä asti niinkuin siskosikin.

Sun isi Otto on 26-vuotias. Se on maailman paras isi, voin luvata sen sulle ihan helposti. Se leikkii sun kanssa, kutittaa sua, juoksee sun kanssa leikkipuistossa hiestä märkänä ja kuskaa sua harrastuksiin sitten kun olet isompi ja keksit mitä haluat tehdä. Tiedän jo valmiiksi että isi tulee saamaan sut nauramaan ekaa kertaa, ja varmaan kiljumaankin, se on nimittäin vähän sellainen naurattaja.

Sä olet siitä onnekas että saat viettää isin kanssa paljon aikaa jo alusta asti, isi nimittäin jää sun kanssa kotiin kunhan äidin vapaa loppuu. Siitä tulee varmasti ihanaa aikaa niin teille, kuin meidän koko perheelle. Isi opettaa sut pelaamaan jos vaan itse haluat, ja se hihittää kun sun ukkeli lähtee ihan väärään suuntaan. Isi ei tykkää leikkiä barbeilla, mutta se vaihtaa kyllä niille kiltisti vaatteita jos haluat. Ja se suojelee sua ihan kaikelta ja rakastaa sua aina.

Sun vanhempi isosisko Tiara on viisivuotias. Sillä alkaa syksyllä eskari ja se on jo iso tyttö. Se odottaa sua tosi kovasti, ja se on luvannut opettaa sut pyöräilemään ja uimaan ja laulamaan. Se voi myös lukea sulle iltasatuja tai muitakin satuja, se lukee nimittäin Zeldallekin. Tiara tykkää tosi paljon My Little Ponyista ja Lego Friendseistä, joilla on paljon paljon pikkutavaroita. Se on kuitenkin luvannut pitää ne piilossa sinulta sitten kun alat ryömimään ja laittamaan asioita suuhun.

Teistä tulee varmasti hyvät kaverit sitten kun säkin vähän kasvat. Tiara on luvannut auttaa vaihtamaan sulta vaippaa ja syöttämään sua, ja hän on niin hienosti järjestänyt kaikki sun vaipat kauniisti koreihin ja pinoihin värien ja koon mukaan. Tulet ehkä huomaamaan että hän on aika tarkka tyyppi, mutta se on vaan hyvä. Tiara rakastaa sua, ja kunhan olette molemmat isoja, se pitää susta varmasti hyvin huolta jos jää lapsenvahdiksi.

Sun toinen isosisko Zelda on odottanut sua aivan hurjasti siitä asti kun sai kuulla että hänestä tulee isosisko. Aluksi hän kysyi joka päivä, joko vauva tänään syntyy. Pikkuhiljaa hän ymmärsi että ei vauva synny ihan niin nopeasti vaan mahan pitää ensin kasvaa tooooooooosi isoksi ja joulun ja uuden vuodenkin mennä ohitse. Välillä hän on odottanut kärsivällisemmin, välillä vähemmän kärsivällisesti. Viime aikoina hän on huokaillut syvään ja pyytänyt että sinä tulisit jo, aina samalla kun on selittänyt sulle kaiken maailman asioita. Hän on hellä ja empaattinen ja antaa sulle varmasti ihan super määrän pusuja ja haleja heti kun olet syntynyt. Hän ei koskaan unohda sanoa että rakastaa sua, ja antaa sun varmasti leikkiä kaikilla leluillaan.

Me kaikki odotetaan sua ihan ylipaljon täällä, koska tiedetään miten ihana sä olet ja miten sä tulet muuttamaan meidän perhettä. Vaikka susta tuleekin osa meidän perhettä, myös meidän perheestä tulee osa sua. Sä muutat meidän koko elämää, ja toisaalta sulaudut osaksi sitä, juuri niinkuin kuuluukin. Täydennät meitä ihan omalla tavallasi. Sä tunnut jo niin omalta, vaikka ei olla koskaan nähty. Tiedän että kun saan sut ensimmäistä kertaa syliin, tuntuu siltä kuin olisit ollut meidän kanssa aina. Ja siitä meidän yhteinen taival vasta alkaa.

Nähdään pian, olet rakas <3