Laskin viikonloppuna, että oikeasti enää alle neljä kuukautta siihen, että meidän vauva syntyy. Nyt ollaan jo reippaasti yli puolen välin indeed! Vauva alkaa tuntua todellisemmalta ja todellisemmalta koko ajan. Kävin viime viikolla neuvolassa ja kaikki oli siellä oikein mainiosti. Kuunneltiin vauvan sydänääniä ja mitattiin kaikki arvot, jotka olivat kunnossa. Verenpaineet olivat kunnossa, hemoglobiini oli normirajoissa, eikä mulla olekaan vielä ollut mitään raudanpuutteesta johtuvia oireita. Lisäraudan aloitan silti varmasti melko pian, koska laskua arvossa kuitenkin oli jo. Mulla onneksi arvot ovat aina nousseet nopeasti hyviksi lisäraudalla ennen synnytystä, joten se mua ei stressaa lainkaan. Painoa mulle on nyt tullut lähtöpainosta 4,8kg.

Tuntuu tosi hassulta, että mulla ei ole nyt ollenkaan neuvolakäyntejä, ultria tai mitään ennen kesäkuun loppua! Sinne on niin pitkä aika. Mutta näin se menee uudelleensynnyttäjillä ainakin Helsingissä. Toisaalta, saahan neuvolaan toki yhteyden jos on jotain mielen päällä. Ajateltiin myös ehkä käydä siinä 3d/4d-ultrassa yksityisellä, koska tämä voi olla viimeinen kerta elämässä kun me sellainen voitaisiin päästä kokemaan. Olisi mieletöntä nähdä oma vauva vieläkin selkeämmin kuin normiultrassa! Sinne kannattaa käsittääkseni mennä ennen viikkoa 30, ja se neuvolakäynti mulla taisi olla viikolla 32, joten se nyt ainakin olisi sitten edessä tässä välissä.

Onneksi vauva pitää itsestään meteliä tasaisen jatkuvasti joka päivä, joten siitä ei ole ainakaan huolta. Jos vauva yhtäkkiä hiljenisi, niin sitten kyllä huolestuisin. Täytyy toivoa, että vauva jaksaa jatkaa aktiivista möyryämistä loppuun saakka, niin saa olla rauhallisin mielin jatkossakin. Tässä parin viikon sisään vauvan liikkeet ovat voimistuneet entisestään tosi paljon ja ne näkyvät lähes poikkeuksetta myös ulkopuolelle. Vauva pyörii vielä paljon ja kääntyilee ihan 360 astettakin, ja välillä se tuntuu jo todella epämukavalta.

Hieman ehkä jännittää, että miltä tämän nelosen liikkeet tuntuvat sitten 10 viikon päästä kun kokoakin on roimasti enemmän, jos nyt on jo tällainen olo. Mutta yhtä kaikki olen silti vain kiitollinen liikkeistä ja aktiivisuudesta, koska ne tuovat itselle mielenrauhaa ihan valtavasti. Kyllä otan mieluummin liikkeet ja pienen epämukavuuden välillä, kuin paniikin siitä, että ollaanko siellä mahassa edes elossa.

Tuntuu kyllä vieläkin aika uskomattomalta, että edelleen vointi on hyvä ja olen saanut olla ilman kipeitä supistuksia! Tämä on niin valtavan suurta luksusta, että olen todella kiitollinen. Nautin niin paljon siitä, että on energiaa ja että voin rauhassa tehdä asioita, eikä tarvitse panikoida siitä aiheuttaako kauppareissu liikaa supistuksia. Sormet ristissä, että näin jatkuu! Otan kyllä oikein mielelläni pidemmän raskausajan vaikka ihan laskettuun aikaan asti, kunhan vaan saisi olla rauhassa ilman niitä kipeitä supistuksia ja pelkoa ennenaikaisuudesta. Nyt kun alkaa jo 24. viikko niin ollaan oikeasti jo niin pitkällä, että tämä supistuksettomuus tuntuu joka viikko vaan uskomattomammalta aiempiin raskauksiin verrattuna. Lueskelin juuri vanhoja raskausviikkopostauksia näiltä samoilta viikoilta ja mun fiilikset silloin oli kyllä aivan erilaiset kuin tällä hetkellä.

Kirjoitin viime viikolla sokerirasitukseen liittyen, mutta kävikin ilmi neuvolassa, että mun ei sittenkään ole ehdottoman pakko mennä sokerirasituskokeeseen vaan saan käyttää omaa harkintaa. Olin myös varannut ajan viikkoa liian aikaisin, sillä sen piti olla viikolla 24-28 jos sinne menee, hah hyvä minä. Joten peruttiin aika ja sovittiin, että jos mun paino lähtee nopeaan nousuun, SF-mitta pomppaa yhtäkkiä, tulee muuten outoja oireita tai pissassa näkyy glukoosia, niin sitten varataan aika. Muuten voin rauhassa vaan katsella omaa vointia ja jatkaa terveellisellä ruokavaliolla/liikunnalla, kun ei tosiaan ne mun riskitekijät ole mitenkään muuttuneet aiemmasta. Se oli valtava helpotus.

Nyt vaan siis jatkuu energinen ja tasainen keskiraskaus ja toivottavasti saa jatkua tällaisena mahdollisimman pitkään. Seurailen omaa ja vauvan vointia ja elän normiarkea. En tiedä onko teistä tylsää lukea joka viikko, että energinen ja normaali keskiraskaus jatkuu? Mutta mulle on itselleni tosi voimaannuttavaa dokumentoida sitä, että raskaus tosiaan voi olla myös tällaista. Ette usko oikeasti miten korjaava kokemus tämä on ollut mulle sekä peilaten aiempiin raskauksiin, että siihen, miten vaikea tämän raskauden alku oli. Nähtävästi hankaluuksien määrä on mulla raskauksissa vakio, mutta nyt ne painottuivat selkeästi sinne alkuun ja sen jälkeen olen saanut olla rauhassa. Ihanaa, mieluummin näin!

Checklist raskausviikko 23:

Vauvan koko hedelmänä: Munakoiso (tässä ei muutoksia).

Cravings: Mango! 

Oireet: Ei juuri mitään oireita, satunnaiset supistukset ja liitoskivut, sekä vauvan isoimpien liikkeiden aiheuttama paineentunne milloin missäkin osassa keskivartaloa. 

Tänään mulla tuli jo 23 viikkoa täyteen, ihanaa! Mitä enemmän viikkoja, sitä enemmän uskallan rentoutua vaikka tiedänkin jo kahdesta aiemmasta kokemuksesta että seuraavan kerran uskallan ihan oikeasti huoahtaa sitten kun vauvavuosi on ohitse. Vaikka toki siinä vuoden iässäkin saa olla sydän syrjällään, kun minityyppi opettelee kävelemään ja liikkumaan. Ainahan sitä on huolissaan omista lapsista, kuten jokainen äiti tietää. Mutta anyway, ihanaa ajatella miten meidän vauva vahvistuu päivä päivältä, nyt hän on raskaussovelluksen mukaan jo ison mangon kokoinen.

Vihdoinkin vauvalla on myös jo muutama vaatekerta hankittuna eikä ainoastaan yhden käden sormilla laskettavissa olevaa määrää mustia vaatteita, heh. En ole vielä päästänyt suurempia vauvahankintoja valloilleen, hoidetaan nyt se muutto ensin pois alta. Mutta vaatteiden kanssa en ole enää pidätellyt itseäni jos jotain söpöä on sattunut kohdalle, ne kun eivät tuossa minikoossa vie kovin paljoa tilaa muuttolaatikoista.

Oulusta löysin vaikka ja mitä ihanaa niinkun kerroinkin, ja nyt vauvan kaapista löytyy jo vähän väriä. Odotan silti kovasti jo kevätmallistoja, sillä tuntuu jotenkin turhalta ostaa mitään syysvärejä kevätvauvalle, kun tietää jo etukäteen että keväällä sitten kaipailee keltaista ja pastellivärejä. Niin mulle aina käy, hylkään viininpunaisen heti helmikuun auringonsäteiden kimaltaessa lumihangella. Jos nyt kuvitellaan että kävisi niin ihanasti että helmikuussa vielä olisi lunta mistä ihailla aurinkoa, hah.

Mä haluan pukea meidän tytön mahdollisimman pehmeisiin ja käytännöllisiin vaatteisiin. En nyt sano etteikö kaappiin saattaisi eksyä jokunen mekkokin jossain vaiheessa, mutta ainakin toistaiseksi olen etsinyt lähinnä luomupuuvillaa, merinovillaa ja helposti päällepuettavia vaatteita, kuten kietaisubodyja. Hankalinta on löytää noita ihan minimini newborn 50cm vaaatteita, sillä en ole löytänyt omaa silmääni miellyttäviä kuoseja tai värejä niistä juurikaan. Tai jotenkin ne on kaikki niin sellaisia överihempeitä ja nähty jo kahden tytön kanssa. En halua ostaa valko-beige-vaaleanpunaisia, vaan sellaisia meidän tyylisiä, mutta niitä löytyy paremmin vasta koosta 62 alkaen. Jostain pitäisi metsästää Rodinin baby-pakkaus vaikka kotiintulovaatteiksi, mutta en ole ainakaan kivijalkaliikkeissä niitä nähnyt enää loppukesän jälkeen ja silloin en vielä uskaltanut ostaa sellaista kun ei oltu käyty edes ekassa ultrassa vielä. Saattaahan se olla että päädyn kuitenkin hankkimaan lisää vaaleanpunaista, mutta ainakaan toistaiseksi en ole luopunut toivosta löytää jotain värikästäkin.

Pilvibody Ellos* / Valkoharmaa body Lindex / Harmaa-punainen body Polarn O. Pyret / Musta body Vimma / Pingviinibody Mimi Disain* / Vaaleanpunainen body Gugguu / Cupcakebody Metsola /

Pisarahousut Ellos* / Harmaat housut ZARA / Kalahousut Kappahl / Pingviinihousut Mimi Disain* / Mustat housut Lucky Nr. 7 Lilla Company* /*saatu blogin kautta

En vieläkään voi lakata hämmästelemästä sitä miten minikokoisia nuo 50cm vaatteet onkaan! Siis oikeasti, nehän on ihan ylipieniä. Mutta joo, niitä pitää löytää lisää. Jos tulee mieleen missä olisi persoonallisia 50cm vaatteita tarjolla, niin ehdottakaa ihmeessä. Mulla on ikävä niitä ihania mitä Zeldalla oli viimeksi etenkin kauniin värikästä kuumailmapallobodya. Harmi kun luovuin siitä silloin! En vaan arvannut että sille tulisi enää käyttöä, heh. Mutta joo, ainakin lisää keltaista on saatava! Ehkä sitä alkaa löytyä enemmän sitten tammikuussa kun kevätjutut tulee kauppoihin, mutta toivotaan että ennen vauvan syntymää kuitenkin.

Jumpsuit Gugguu / Tupsupipo Gugguu / Pisarapipo Ellos* / Pingviini kuolahuivi Mimi Disain* / Ohut pipo Joha / *saatu blogin kautta. 

Pipoissa rakastan merinovillaa, ja vauvan tuleva kummitäti Emilia oli tilannut hänelle aivan ihanan Gugguun Whiteberry-värisen tuplatupsu-merinovillapipon yllärinä. Kotiutumispipoksi mä olen ostanut Johan ohuen merinovillapipon Hippu kidsistä. Merinovilla on mun ja Oton kestoläppä, koska aina kun mä ostan jotain merinovillaa niin kehotan Ottoa kokeilemaan miten ihanan pehmeää se merinovilla onkaan. ”Ai mitä onko merinovilla pehmeää, en oiskaan arvannu!”.

Postissa on vielä tulossa ennakkotilatut Papun keltaiset patch-leggingssit ja hulluilta päiviltä ostetut Papun nakkileggingssit persikka-sinisävyisenä. Nekin tosin ovat sitä 62- kokoa kun pienempää ei ollut. Satuin heräämään juuri puoli seitsemältä sinä aamuna kun nakit tulivat myyntiin ja kerkesin saada ihanat leggarit vauvalle vaikka olin ihan varma että ne menisivät multa ohi. Mutta joo vielä on paljon hankittavaa. Mä en ole ostanut esimerkiksi yhtään paria sukkia vielä, ja kokojen 50 ja 56 kanssa olen aivan alkutekijöissä.

Onneksi tässä on hyvin aikaa vielä ja keväämmälläkin sitten ehtii ostostella ihan rauhassa kun on enemmän värikästä tarjolla. Ja vauvan vaatesäilytyskin pitää laittaa vielä kuntoon, mä olen tosin ajatellut hänelle ihan omaa vaatetankoa johon voisi ripustaa kaikki ihanuudet esille. Saa nähdä mihin päädytään lopulta!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Tänään mulla on 22 viikkoa täynnä. Se on mulle iso juttu, koska aiemmissa raskauksissa on ollut ennenaikaisuutta ja supistukset ovat pelotelleet jo aikaisessa vaiheessa. Heti raskauden alusta asti olen odottanut ja jännittänyt että pääsenkö tänne asti, ja täällä sitä ollaan vihdoinkin. Kun 22 viikkoa on täynnä, vauvalla on jo pieni mahdollisuus selvitä mikäli synnytys käynnistyisi, ja hänet yritetään pelastaa mitä ikinä tapahtuukin. Tottakai toivon että vauva on mahassa mahdollisimman pitkään kasvamassa, mutta se tieto että hän ei olisi enää keskenmeno, vaan ennenaikainen synnytys, tuo edes pientä mielenrauhaa vaikka tiedostankin tottakai että kaikki ei siitä huolimatta välttämättä menisi lähellekään hyvin. Mutta onneksi ainakaan toistaiseksi mulla ei ole tullut yhtäkään kipeää supistusta, vaan ainoastaan ihan normaaleja harjoitussupistuksia ja niitäkin maltillisesti. Kun vältän kantamista ja kumartelua niin voin hyvin vaikka shoppailla kolme tuntia, niinkun tässä yksi päivä tein. Tosin tarvitsen kantajan, ja kumartujan mukaan, ja välillä täytyy pitää kahvitauko enkä etene muutenkaan kovin nopeasti, mutta se lienee ihan ok!

Olen voinut tosi hyvin, mikä on ihan mahtavaa varsinkin tämän muuton kannalta. Nyt on niin paljon hommaa tehtävänä, että en ehtisikään voida huonosti. Onneksi aloitettiin pakkaaminen hyvissä ajoin, niin ei ole tarvinnut rehkiä kerralla aina niin paljoa, vaan on voinut kaikessa rauhassa käydä kampetta läpi. Ja nyt tulee vielä pieni pakkaustauko kun huomenna ajellaan pitkäksi viikonlopuksi Ouluun. Siellä saa levätä ja rentoutua kaikessa rauhassa. Ihanaa päästä sinne pitkästä aikaa, ja päästä moikkaamaan mummua ja pappaa, ja mun tädin perhettä ja mun äitiä ja toki muitakin jos vaan viikonlopun aikana keretään. Mulle on tärkeää käydä vielä nyt katsomassa mummua kun voin, kun sitä ei tiedä miten alzheimer etenee hänellä taas siihen mennessä kun päästään sitten vauvan kanssa matkaan.

Jotenkin ollut niin paljon kaikkea kerrottavaa viime aikoina ettei ole ehtinyt kirjoittaa mitään normifiiliksiä tai kuulumisia edes ylös, kun on ollut rakenneultraa ja sitten tämä muutto. Mutta tosiaan, hyvää meille kuuluu todellakin. Niin huojentunut olo siitä että sopiva asunto löytyi niin nopeasti ja aivan ihanaa kun saa laittaa sinne jo joulua ja vauvajuttuja. Jotenkin olen käynyt ihan ylikierroksilla viime aikoina, en tiedä johtuuko innostuksesta vai raskaudesta, mutta jotenkin tosi vaikea keskittyä mihinkään ja rauhoittua, ja öisinkään ei meinaa uni tulla kun suunnittelen vaan seinän värejä ja vauvanurkkausta. Mutta en mä kyllä ole ollut väsynytkään, eli kai tällä jotain tekemistä on taas raskaushormonien kansssa. Energinen keskiraskaus indeed, ylienerginen.

Mulla risteilee ajatuksissa kokoajan sekaisin vauvanpesät ja turvaportit ja sohvat ja piha-aidat, vaikka ihanaa aikaahan tämä on, luoda omannäköistään kotia. Jotenkin sitä on ihan hullaantunut näistä lisääntyneistä sisustus- ja muokkausmahdollisuuksista, kun on koko elämänsä tähän asti asunut vuokra-asunnossa. Mutta rauhassa otetaan ja ei mitään hätiköityjä ratkaisuja, vaan ainoastaan niitä palasia joiden voi kuvitella seisovan omalla paikallaan vuosia. Toivon vaan että mulla ei hormonit tee mitään tepposia ja kyllästynkin keväällä jo näihin raskausajan valintoihin, apua! Siksi siis maltillisuus on tärkeä juttu. Voisin toki tehdä jotain sisustushaavekollaaseja tänne blogin puolelle niin pääsette tekin sanomaan että älä nyt herreguud tuota osta jos joku on ihan kauheaa ja oikeasti raskaushormonien aiheuttaman mielenhäiriön tuotosta, hah!

Huomenna ennen lähtöä mulla on vielä oma neuvola ja esikoisen 5v neuvola, ihanaa päästä taas kuuntelemaan meidän vauvelin sydänäänet ja kiva kuulla myös että miten meidän esikoinen on kasvanut ja kehittynyt. Neuvolasta lähdetään suoraan ajamaan ja mukaan on varattu ainakin Onneli ja Anneli -äänikirja  ja iPadit. Matka sujuu varmasti hyvin kun muistaa pysähtyä pari kertaa jaloittelemaan ja tietenkin syömään. Ja meidän masutyyppi varmana bailaa matkasta ainakin sen osuuden minkä musiikki soi, hän on sellainen autobailaaja että.

Mulla on niin hyvä fiilis ja ihana viikonloppu varmasti edessä! Mahtia torstai-iltaa kaikille <3 T. Beige plussapallo niinkuin kuvissa näkyy 😀

PS: Blogini on muuten ehdolla Inspiration Blog Awardseissa Lifie-kategoriassa. Jos haluatte osoittaa tukenne ja käydä äänestämässä blogia niin se onnistuu TÄÄLLÄ. Mun blogi löytyy jo ihan alkupäästä koska nimi alkaa B:llä ja ehdokkaat on aakkosjärjestyksessä. Kiitos ihan hurjasti teille kaikille jotka jaksatte ja ennenkaikkea haluatte käydä äänestämässä. Jokainen ääni merkitsee mulle paljon<3