Katsaus kaksikielisyyteen

23.08.2017

Kirjoitin viimeksi meidän perheen kaksikielisyydestä viime vuoden tammikuussa, eli reilut puolitoista vuotta sitten. Sanomattakin on selvää, että kielellinen kehitys on ollut huimaa sen jälkeen, ja nyt mennään jo aivan eri sfääreissä kuin silloin. Silloinkin lapset pärjäsivät jo hienosti päiväkodissa ruotsiksi, mutta nyt voisi sanoa että kielet ovat etenkin esikoisella ihan tasavahvoja, joissain asioissa ruotsi tulee jopa vahvemmin kuin suomi. Keskimmäisenkin ruotsin kieli on nykyään vahvaa, ja hän pystyy kommunikoimaan ruotsiksi oikein hyvin niin arkipäivän asioissa, kuin esimerkiksi kertomaan omista leikeistään/harrastuksistaan/unistaan/ajatuksistaan.

Meidän kuopuksen kielellistä kehitystä onkin nyt jännittävää seurata, hän on kuitenkin ensimmäinen lapsista jolle on systemaattisesti puhuttu ruotsia jo aivan ensi hetkistä alkaen. Vielä hän ei itse sano mitään, mutta reagoi jo tiettyihin sanoihin ja äänenpainoihin. On hauskaa seurata kuinka hän selkeästi tykkää myös ruotsin kielestä, ja on tykännyt siitä jo ihan pienestä asti. En tiedä johtuuko se siitä että ruotsi on lähtökohtaisesti pehmeämpää ja vähemmän töksähtelevää kuin suomen kieli, vai mistä, mutta häntä aina hymyilyttää kun tytöt ja Otto puhuvat hänelle ruotsia.

Uskon että Novalla on jo huomattavasti helpommat lähtökohdat kaksikielisyyden oppimiseen kuin tytöillä aikoinaan, hänellä kun on jo kolme läheistä jotka sitä toista kieltä puhuvat koko ajan. Silloin kun tytöt starttasivat päiväkodissa, Otto oli meidän perheestä ainut joka oikeasti käytti ruotsin kieltä arjessa, eikä hänkään säännöllisesti. Nyt jopa minä käytän ruotsia viitenä päivänä viikossa, kun haen tai vien tyttöjä, ja Nova on kuullut sitä pienestä asti joka päivä.

Mua jännitti etukäteen vähän tämä meidän superpitkä kesäloma, ja yhdeksän viikon tauko päivähoidosta. Mitä se tekee kielelle juuri ennen esikoisen eskarin aloitusta. Huoli oli aivan turha, eikä kieli ruostunut tytöillä kesän aikana ollenkaan. Tipa on aloittanut vahvasti eskarissa, ja hienosti kirjoittaa omaan vihkoonsa viikon tapahtumat ruotsiksi ja osaa kertoa päivistään. Eskaristakin on saatu pelkkää positiivista palautetta. Kesän aikana hän on kuunnellut paljon ruotsinkielistä musiikkia, ja lukenut paljon ruotsinkielisiä helppolukuisia kirjoja, ja lasten lehtiä, joita ollaan hamstrattu Haaparannalta ja Tukholmasta. Esikoinen on myös lukenut paljon ruotsiksi kirjoja kuopukselle, ja laulanut ruotsinkielisiä lauluja.

Niille jotka lukevat meidän perheen kaksikielisyydestä ensi kertaa, suosittelen aiempia postauksiani aiheesta. Meidän päätöksestä opettaa lapsista kaksikielisiä voi lukea täältä, ja TÄSTÄ löytyy video jolla vastasin lukijoiden kysymyksiin kaksikielisyydestä pari vuotta sitten. Lyhykäisyydessään kuitenkin tausta kuuluu niin, että Otto on asunut osan lapsuudestaan Tukholmasta, ja käynyt päiväkodin ja kaikki koulut ruotsin kielellä. Myös työt hän tekee ruotsiksi nykyäänkin, vaikka Suomessa asutaan.

Otto on siis kaksikielinen, ja halusimme yhdessä siirtää tämän suuren rikkauden häneltä lapsille. Mun oma ruotsin kielen taitoni on lähtöisin siitä että aloitin ruotsin lukemisen jo tokaluokalla, eli olen lukenut pitkän ruotsin, ja opiskellut sitä jopa pidempään kuin englantia. Lukion jälkeen kävin myös raskaaksi tulemiseeni asti ruotsinkielistä ammattikoulua. Kykenen hyvin kommunikoimaan ruotsin kielellä, ja etenkin nyt monta vuotta sitä säännöllisesti kuulleena se on melko vahva mullakin. Ei tietenkään tunnekieli, kuten Otolla tai tytöillä, mutta melko luontevasti se sujuu.

Arjessa me tehdään niin, että Otto puhuu aina ruotsia ja mä puhun aina suomea, silloin kun tytöt on hereillä. Ei siis vaihdella kieliä, vaan pidetään kumpikin se oma kieli, koska molemmat ymmärretään molempia kieliä. Tyttöjen ollessa hereillä meillä ei siis käytännössä ole yhteistä kieltä, hah. Kahdestaan ollessamme puhutaan suomea. Ja nyt Novan kanssa ollaan kyllä fuskattu välillä niin, että tyttöjen ollessa hoidossa puhutaan vaan suomea. Tässä pitää skarpata!

Me ollaan kyllä ylpeitä siitä miten hienosti tytöt ovat omaksuneet molemmat kielet, ja tiedetään että tämä on ollut hyvä päätös. Yksi parhaita juttuja siinä on se, että tytöt pääsevät ruotsinkieliseen kouluun. Jo kaksi ja puoli vuotta ollaan saatu nauttia ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen tarjoamista mahdollisuuksista, ja siitä miten loistavaa hoitoa, opetusta ja kokemuksia lapset ovat siellä saaneet. Olen iloinen että he saavat jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen asti, ja tulevat kokemaan upeita juttuja koulutiensä aikana.

Hassuja sanasekoituksia meidän lapsilla on kyllä tullut tässä vuosien varrella, tän hetken lemppareita on ainakin esikoisen ”fongata” pokemon, eli ottaa kiinni, kun hän pelaa pokemonpeliä puhelimella ja nappaa pokemoneja ulkona. Ollaan kyllä muistutettu että se on ottaa kiinni, mutta aina sieltä tulee se fongata. Se on söpöä! Keskimmäisellä on ainakin ”klipata” eli leikata saksilla. Viime viikolla mä klippasin hänen hiukset, hah!

Tiedän että siellä ruutujen takana on muitakin kaksi- tai monikielisiä perheitä! Miten teillä sujuu? Oletteko olleet tyytyväisiä erikieliseen varhaiskasvatukseen/kouluun? Mitä lapset ovat tykänneet siitä että heillä on käytössä useampi kieli? Onko teillä ollut hassuja sanasekoituksia?


Kolmården kokemuksia & VIDEO meidän reissusta

17.08.2017

Moikka! Me kuvattiin Ruotsin reissulta 190 videoklippiä, yhteensä useamman tunnin edestä materiaalia, ja nyt olen saanut vihdoin editoitua kaiken 13 minuutin mittaiseksi tekstitetyksi videoksi, joka on kooste meidän huikeasta viimeviikkoisesta reissusta. Videolla pääsee kurkistamaan niin muumidiskoon, automatkoille, Kolmårdeniin, hotellihuoneeseen kuin Tukholmaankin: Miltä näytti Mall of Skandinavia, entäs se kuuluisa delfiinivuoristorata Marine Worldissa, ja Bamse Världin lihapullat? Reissu oli ihan mahtava, ja musta on ihan parasta että kuvattiin niin paljon videoita. Me tehtiin sellainen oma leffa meille niistä missä on kaikki laaduttomimmatkin klipit yhteen putkeen, ja katsottiin se jo yhtenä sadepäivänä.

Lupasin kertoa teille myös Kolmårdenista tarkemmin, ja tässä samassa yhteydessä ajattelin sen tehdä. Videolta saa sellaisen pikaisen silmäyksen tuohon ihanaa eläinpuistoon, mutta tässä myös vähän lisätietoa.

Kolmårdenin jättimäinen eläinpuisto sijaitsee siis Norrköpingissä, n. 1,5h ajomatkan päässä Tukholmasta. Reissua ei siis ihan pysty Päivä Tukholmassa -risteilyllä vetämään, vaan se vaatii ainakin yhden yön hotellissa risteilyn lisäksi. Norrköpingissä ja eläinpuiston lähelläkin on paljon kivoja hotelleja, mutta me päätettiin yöpyä Tukholmassa suoraan, kun ajomatka ei kuitenkaan ollut ihan niin pitkä.

Puisto on ihan uskomattoman suuri, ja siellä on esillä yli 750 eläintä. Eläinten, safari-gondoliajelun ja muiden jännittävien juttujen lisäksi puistossa on kaksi huvipuistoa, ja yksi leikkipuisto. Huvipuistoista toinen on enemmän isommille lapsille ja aikuisille oleva Marine World (jossa on kuitenkin myös yksi pienille sopiva vuoristorata, ruokapaikkoja ja narunvetoa). Toinen taas on pienemmille sopiva Bamse Värld jossa on paljon eri laitteita, ruokapaikkoja, kauppoja, ulkoilmateatteri, ja paljon muuta. Leikkipuisto on nimeltään Kulmården, ja se on oikeasti ehkä kivoin leikkipuisto missä ollaan ikinä käyty. Mahtavia liukumäkiä ja kiipeilytelineitä, pehmeää hiekkaa ja paljon keinuja.

Me oltiin perillä Kolmårdenissa puolen päivän aikaan, ja puisto meni illalla kuudelta kiinni. Meillä jäi muutama juttu tekemättä, mitä olisi ollut hauskaa vielä tehdä, mutta aika vaan loppui kesken. Ensi kerralla tehdäänkin siis ehkä niin, että ei lähdetä heti laivalta suoraan puistoon, vaan mennään sinne ihan kokonaan eri päivänä, niin ehditään käydä ihan jokainen paikka läpi. Kaikki tärkeimmät siis nähtiin ja koettiin kyllä, mutta muutama laite jäi käymättä ja leikkipuistossa oltaisiin voitu olla vieläkin pidempään.

Puiston sisäänpääsymaksu on aikuisilta 47 euroa, ja lapsilta (3-12v) 42 euroa. Alle kolmevuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi. Vaikka hinta on suuri vaikkapa kotimaiseen Korkeasaareen verraten, on nähtävää ja koettavaa miljoona kertaa enemmän kuin siellä. Mielestäni hinta on siis ihan kohdillaan. Korkeasaaressa viihtyy ehkä muutaman tunnin, täällä ihan oikeasti koko päivän tai vaikka kaksi.

Eläimiä Kolmårdenissa pääsee näkemään niin kävellen, maatilalla, tiikerimaailmassa kuin siellä gondolisafariajelullakin. Ajelulle suosittelen lämpimiä vaatteita, sillä helteestä huolimatta siellä yläilmoissa oli ihan jäätävä tuuli aina välillä, ja me hytistiin pikkuvaatteissamme. En osannut varautua niin suureen lämpötilavaihteluun. Ajelu oli aika pitkä, se kesti varmaan n. puoli tuntia (tai siltä se ainakin tuntui). Sen aikana sai nähdä uskomattoman läheltä kirahveja, kissaeläimiä, karhuja ja vaikka mitä muita. Eläimillä ei ollut mitään aitauksia, vaan ihan mielettömän suuri alue missä ne olivat ihan kaikessa rauhassa.

Nähtiin myös norsuja (videolla näkyy vain heidän sisätilat missä olivat vilvoittelemassa, ulkona oli tosi suuri tila norsuille myös), maatilan eläimiä ja apinoita. Tytöt olivat ihan haltioissaan kaikista eläimistä, mutta luulen että silti heille isoin lemppari oli kyllä se Bamse Värld.

Me säästettiin Bamse Värld ihan viimeiseksi, koska arvattiin että se on lemppari. Tytöt jaksoivat hienosti kävellä, vaikka puisto on oikeasti ihan järkyttävän suuri,  ja maastossa paljon korkeusvaihteluita, ja me vielä käveltiin koko sen kuuden tunnin ajan. Puistossa on myös rattaita ja vetokärryjä 40kr panttia vastaan, ja ne näyttivät olevan suuressa suosiossa, vaikka me jätettiin vuokraamatta kun ei ole isommilla tytöillä ollut rattaita käytössä enää pitkiin aikoihin.

Rattaat oli kunnon rattaita, eli ei mitään hankalia työntää tai ohjata. Suosittelen (jos lapsi on rattaissa istumiseen sopivan ikäinen eikä tarvitse vaunukoppaa) mieluummin puiston rattaita kun omia, niin uskaltaa jättää ne esimerkiksi gondoliajelun ajaksi parkkiin. Me ei uskallettu omia cybexejä jättää ilman lukkoa vaikka parkki ihan suojaisalta ja turvalliselta näyttikin, ja siksi kävin vain isompien tyttöjen kanssa gondoliajelulla, ja se jäi harmillisesti Otolla ja Novalla käymättä.

Puistossa on hurjasti ruokapaikkoja, ja niissä on paljon eri ateriavaihtoehtoja. Me käytiin Bamse Världissä syömässä Farmors Köttbullareita lasten toiveesta, ja ne olivat kyllä tosi hyvät perus ruotsalaiset lihapullat mummon kurkuilla ja puolukoilla. Kaikissa ruokapaikoissa taisi olla melko samat hinnat, eli aikuisten annokset 89kr (n. 10€) ja lasten annokset 39kr (n. 5€). Tosi edullista siis, melkein jotkut pikaruokahinnat, ja ei siellä siis mitään gourmet-ravintoloita ollutkaan. Mutta mahat sai todellakin täyteen.

Meillä oli kyllä tosi jännittävä päivä, josta edelleen puhutaan. Se taisi olla lapsille mukava ja mieleenpainuva kokemus. Uskon että mennään Kolmårdeniin vielä monta kertaa, ehkä seuraavan kerran niin että Novakin siitä jotain jo ymmärtää. Ainiin, puistossa on paljon istumapaikkoja, ja vessat ja hoitohuoneet on hyvin saavutettavissa. Mä itse tosin imetin ihan missä milloinkin, välillä samalla kun käveltiin ja välillä istahdettiin johonkin.

Huh, sellainen megalomaaninen paketti! Tuo video oli oikeasti suuritöisin mitä olen koskaan tehnyt, käytin siihen yhteensä kaksi kokonaista työpäivää leikkauksineen, tekstityksineen ja musiikkeineen. Ei se täydellinen ole vieläkään, mutta ainakin tekstit mahdollistavat sen että sitä voi katsoa vaikka ilman ääniä samalla kun syöttää vauvaa, heh! Kommentoikaa ihmeessä täällä tai tubessa, mitä tykkäsitte videosta, koska mua oikeasti kiinnostaa tosi paljon! Haluan tehdä enemmän videoita, jos te niistä tykkäätte.

Ainiin, ja tubessa videot tulevat aiemmin kuin blogissa, siellä julkaisen uuden videon aina monta tuntia aikaisemmin kuin täällä, eli jos haluaa nähdä videot ekana, niin kantsii seurata siellä @iinalaura -kanavaa!

Mukavaa torstai-iltaa kaikille <3