Mielikuvitus on meidän supervoima

30.10.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Mielikuvitus on ihmeellinen asia. Sitä tarvitaan ihan kaikessa mitä me tehdään ja mitä me ajatellaan. Mielikuvitus auttaa meitä selviytymään uusista tilanteista aiemmin opitun pohjalta, hahmottamaan ja ymmärtämään elämän eri osa-alueita. Empatia ja myötätunto on mielikuvitusta, tulevaisuuden suunnittelu on mielikuvitusta, kohdussa kasvavan vauvan ajatteleminen on mielikuvitusta, kaiken uuden keksiminen ja luominen on mielikuvitusta. 

Meidän mielikuvitus alkaa kehittyä jo pienenä lapsena, kun me aletaan luomaan mielikuvia. Ensin ihan yksinkertaisista asioista, ja mitä isommiksi kasvetaan, sitä monipuolisemmin me pystytään mielikuvittelemaan. Siksi juuri leikki on lapsille niin uskomattoman tärkeää. Lapsen mielikuvitukselle pitää antaa tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia kehittyä. Vaikka on tärkeää, että vanhemmatkin osallistuvat välillä leikkiin ja lukevat säännöllisesti satuja, on myös ihana seurata sitä, kun lapset leikkivät ja lukevat yksin tai toistensa kanssa. Välillä on ihanaa vaan pysähtyä kuuntelemaan lasten juttuja pyykkien laiton lomassa tai samalla kun laittaa ruokaa. Heillä on välillä aivan uskomattomia tarinoita leikkien taustalla.

Rakastan myös sitä, kun lapset kertovat unistaan aamulla. He näkevät välillä niin ihmeellisiä unia, että ei voi kuin ihailla. Toki itsekin tulee nähtyä välillä mitä randomeimpia unia, mutta silti lasten unissa on jotain spesiaalia. Toki aikuistenkin unissa ”kaikki on mahdollista”, mutta lasten alitajunta keksii asioita, joista aikuisilla ei ole mitään hajua. Se on hienoa.

20 vuotta sitten mä olin saman ikäinen, kuin meidän isommat lapset ovat nyt. Muistan vielä elävästi meidän leikkejä kavereiden kanssa. Leikeissä aikuisten maailma ja lasten maailma sekoittui, ja tuotiin leikkeihin joskus esimerkiksi iltauutisissa kuultuja juttuja mukaan. Joskus leikit olivat tosi hurjiakin. Leikki oli kuitenkin tärkeä ja turvallinen tapa käsitellä kuultuja asioita, ristiriitoja ja pelottaviakin juttuja yhdessä kavereiden kanssa. Me leikittiin paljon, ei me muuta iltapäivisin koulun jälkeen tehtykään kun leikittiin.

Musta on ihanaa huomata, että nyt 20 vuotta myöhemmin leikki on ihan älyttömän tärkeää lapsille edelleen, ainakin kaikille niille lapsille jotka tunnen. Vaikka mukaan on tullut paljon uusia leikkejä, ja uusia tapoja leikkiä, myös ne vanhat tutut leikit ovat hittejä. Lapset rakastavat seikkailua, fantasiahahmoja ja heittäytymistä. Lohikäärmeet, ritarit ja prinsessat ovat vieläkin suosikkeja, vaikka välillä lapset haluavatkin kuvata videoita Lol-palloista tai hoitaa virtuaalilemmikkejä, jotka ovat siirtyneet tamagotcheista puhelimiin. Kotileikit, nuket ja autoradat, sekä kaikenlainen rakentelu on vieläkin suosittua. Yksi, joka on meidän lasten erityissuosikki on pukuleikki. Lapset rakastavat pukeutua eri hahmoiksi, ja rakennella erilaisia asuja.

Meillä on iso laatikollinen roolivaatteita, mutta on myös ihanaa, että arkisissakin vaatteissa voi olla saduista tuttuja elementtejä, jotka kannustavat leikin ja mielikuvituksen maailmaan. Polarn O. Pyretillä on juuri nyt myynnissä aivan ihania satuaiheisia vaatteita, jotka inspiroivat leikkimään. Ihanat hupparit lohikäärmeen harjalla tai kiiluvilla silmillä, prinsessamekot rimpsuhelmoineen ja pehmeät materiaalit joissa on mukavaa liikkua ja heittäytyä mielikuvituksen maailmaan. Lasten vaatteissa kaikkein tärkeintä on mukavuus ja turvallisuus, ja Polarn O. Pyretin ihanissa satuvaatteissa on todellakin mukavaa ja turvallista leikkiä.

Vaatteet ovat saatavilla juuri nyt myymälöissä ja verkossa, kaikissa mallistoissa. Taaperolla on taaperomalliston ihana lohikäärmepaita, lohikäärmehuppari ja upeat velourhousut röyhelöillä. 5-vuotiaalla on kaunis tyllihame, ritarin huppari kruunulla, sekä valkoinen t-paita. Hän olikin kuulemma ”ritariprinsessa”. Koululaismallistossa satuaihe on ehkä hieman hillitymmin esillä, mikä ainakin meidän koululaista miellytti. Hänellä oli ihanan pehmeä velourmekko, jossa prinsessamaisuutta toivat lähinnä hihojen leikkaukset. Hupparissa taas oli hillitty kiiluvasilmäinen lohikäärmekuvio selässä. Isoilla tytöillä ihanat vihreät ja navyn väriset pallosukkikset, ja minillä meidän lemppari jarrusukat matchaavassa värissä. Huppareissa on muuten irrotettavat vetskarikiinnitteiset huput, jolloin ne muuttuvat ilman huppua bombereiksi. Super kätevää että ne saa irti näin talvivaatekaudella, kun huput ovat toppavaatteiden kanssa välillä hankalia.

 


Luukku 20: Lasten keksimä & kuvittama joulusatu

20.12.2017

Yhtenä luukkuna meidän perhejoulukalenterissa oli keksiä jouluinen satu. Ja niinpä tässä tulee meidän lasten keksimä joulusatu, jonka he kertoivat, ja minä kirjoitin ylös. Mun mielestä sadusta tuli aivan ihana hyvän mielen satu, ja oli niin hauskaa kun lapset miettivät näitä juttuja ja nimiä ja tarinaa. Huomaa miten tarinasta tulee ilmi myös omia kokemuksia ja tuttuja nimiä ja paikkoja, mutta silti huikean hyvin kerrottu 4- ja 6-vuotiailta, ainakin ylpeän äidin mielestä.

Olipa kerran perhe, jossa asui Joulupukki, Joulumuori ja 100 tonttua. Niiden nimet oli Kaisa, Kati, Keiju, Kalle Taina, Juuso, Gaija, Jimppu, kaksoset Tiivi ja Taavi, Tiara, Zelda, Nova, Iina, Otto, Anne, Armas, Seppo, Salme, Jonna, Mikko, Piia, Noppi ja Noppa. Ehkä niitä olikin 25 tonttua, ja ne asuivat Rovaniemellä Korvatunturilla. Eräänä päivänä he löysivät salakäytävän, jossa oli salaisia lahjoja ja kirjeitä, mitä joulupukki oli kirjoittanut 100 vuotta sitten.

Yhdessä kirjeessä luki, et Roosa toivoo lelukoiraa joka toimii pattereilla, mut sellaista ei ollut olemassa, eikä joulupukki sillon tiennyt mikä oli patteri. Roosa ei koskaan saanut lahjaa jota se toivoi. Tiivi ja Taavi  päätti selvittää jos ne löytäisivät Roosan. Roosa oli kirjoittanut kirjeen 5-vuotiaana, eli se on jo 105-vuotias. Lopulta Tiivi ja Taavi löysi Roosan Vanhainkodista Mallorcalta, missä hän oli eläkkeellä. 

Tiivi ja Taavi päätti lähteä hurjalle matkalle Mallorcalle porojen kanssa, viemään Roosa-mummulle lelukoiraa. Tiivi ja Taavi lähtivät lentämään poroilla kohti Mallorcaa, mutta puolimatkassa poroille tuli väsy. He jatkoivat matkaa lentokoneella, ja otti porot mukaan sinne. Vihdoin he pääsivät perille, ja ajoivat minibussilla vanhainkotiin, ja niillä oli mukana se koira joka toimi pattereilla, ja se oli valkoinen ja se haukkui ja käveli.

Vanhainkodissa Roosa katsoi just telkkaria. Yhtäkkiä tontut Tiivi ja Taavi tuli sisään, ja kysyi, “Onko Roosa täällä?” Roosa kääntyi katsomaan, ja näki kaksi pientä tonttua ja porot. “Täällä minä olen”, Roosa sanoi. “Me tuotiin sinulle se lelukoira, jota oot toivonut joulupukilta. Silloin kun toivoit sitä, ei ollut vielä keksitty paristoja, niin pukki ei voinut antaa sitä. Miten ihmeessä osasit silloin toivoa lelukoiraa joka toimii pattereilla?” “Näin unta sellaisesta, Roosa kertoi. Mun unessa koira käveli, ja se haukkui samalla kun se käveli.” Just sellainen koira tontuilla oli mukanaan.

Roosa tuli iloiseksi. Nyt sillä oli maailman hienoin lelukoira, ja kaikki mummukaverit halusi leikkiä sillä! Sen pituinen se.

He toivoivat, että joulupukki lukee myös äidin blogia, ja näkee heidän kirjoittaman sadun ja piirustukset joita he ovat tähän piirtäneet. Sanoin että en tiedä lukeeko joulupukki, mutta että niin paljon lukijoita on siellä ruutujen takana, että ei sitä tiedä jos joku tonttu tai vaikka joulumuori sattuisi tähän myös törmäämään. Lapset kihersivät jännityksestä. Jos siellä on siis joku joka tuntee tontun tai pukin niin näyttäkää ihmeessä tämä pukille! ;)

Ihanaa päivää kaikille <3