Kaksikielisyys – isin ja tyttären oma juttu

09.02.2013

Me suunniteltiin Oton kanssa jo heti mun ensimmäisen raskauden alusta lähtien, että meidän lapsista tulee kaksikielisiä. Suomenkielisestä perhetaustastaan huolimatta Otto on asunut Ruotsissa ja käynyt sekä päiväkotia, eskarin että kaikki koulunsa ruotsin kielellä. Mä oon itsekin aloittanut ruotsin kielen opinnot suhteellisen nuorena suomalaiseen keskiarvoon verrattuna, jo 8-vuotiaana, ja käynyt myös jonkin aikaa ruotsinkielistä koulua joten ruotsin kieli tuntui meistä molemmista luontevalta ja tärkeältä opettaa myös lapsille. Vaikka mä itsekin puhun suhteellisen hyvää ruotsia, on Otolla silti reippaasti enemmän kielentuntemusta kuin mulla ja Otolle ruotsi on oikeasti kuin toinen äidinkieli. Siksi tuntui loogiselta että Otto on se joka ruotsia myös opettaa.

IMG_4159x

Vaikka me kummatkin oltiin sitä mieltä että ruotsin kielen opettaminen on tärkeää, tuntui sen toteuttaminen arjessa silti varsinkin aluksi todella hankalalta. Me ollaan aina puhuttu Oton kanssa keskenämme vain suomea ja siksi tuntui hurjan vieraalta tuoda täysin uusi kieli jokapäiväiseen käyttöön. Monta kertaa Tiaran syntymästä asti me päätettiin että Otto puhuu nyt tästä lähtien Tiaralle vain ruotsia ja hienosti Otto puhuikin meidän pienelle Bebikselle, yhden illan ajan. Tai yhden tunnin. Muutaman kerran Otto onnistui pienellä muistuttelulla puhumaan Tiaralle ruotsia jopa useamman päivän putkeen, kunnes tuli vieraita tai joku Oulun reissu tai jotain muuta, joka herpaannutti meidän molempien keskittymisen asiaan ja se ruotsi vain taas jäi.

Tiaran ehdittyä jo yhden vuoden ikään, me sovittiin että nyt otetaan itseämme niskasta kiinni ja lopetetaan tämän kieliasian kanssa jahkailu. Että joko sitä ruotsia oikeasti puhutaan tai sitten unohdetaan koko juttu. Tultiin yhdessä siihen tulokseen että vaikka se tuntuu oudolta ja hankalalta, me halutaan todella että Tiara oppii ruotsin kielen jo kotona. Nyt Tiara on vuoden ja neljä kuukautta vanha ja ruotsi on viimeinkin solahtanut meidän arkipäiviin. Ei se lopulta niin vaikeaa ollutkaan! Koska mä ymmärrän ruotsia yhtä hyvin kuin suomeakin, me koettiin helpoimmaksi se että Tiaran ollessa hereillä Otto puhuu pelkkää ruotsia, siis myös mulle. Silloin Otto ei joudu kokoajan kikkailemaan vaan voi keskittyä puhumaan yhtä kieltä kerrallaan.

IMG_4169

Ruotsin opettaminen Tiaralle on tuntunut paljon helpommalta nyt kun Tiara on muutenkin jo sen ikäinen että vuorovaikutus on helpompaa ja puheenkehitys nopeaa. Otosta tuntuu paljon palkitsevammalta ja helpommalta opettaa Tiaralle ruotsia nyt kun neiti jo saattaa napatakin sanoja ruotsista puheeseensa, kuin silloin kun Tiaralta ei saanut vielä mitään vastakaikua millään kielellä. Suomen kieli on Tiaralla ainakin toistaiseksi paljon vahvempi, onhan se loogista sillä suomea Tiara on kuullut koko ikänsä. Mutta yllättävän nopeasti Tiara on alkanut ymmärtämään ruotsin kieltä kun Otto on sitä ahkerasti käyttänyt ja nykyään Tiara osaa myös jo sanoja ruotsiksi ja oppii kokoajan lisää.

Otto lukee Tiaralle ruotsinkielisiä kirjoja joita meiltä löytyy jonkinverran ja niistä Tiara tykkää tosi paljon koska lukeminen kuuluu muutenkin neidin lempipuuhiin. Tiara tunnistaakin jo hienosti eläimiä ruotsinkielisestä Bondgården -eläinkirjasta jonka hän sai joululahjaksi ja ruotsiksi kysyttäessä ”Vad säger lammet/hästen/åsnan/yms?” osaa myös matkia eri eläinten ääntelyä. Kuten yleensäkin puheenkehityksessä, myös ruotsin kielessä Tiara ymmärtää jo todella paljon erilaisia asioita kun hänelle puhutaan, ja omat sanat tulevat sitten perässä. Samahan Tiaralla on suomeksikin että hän on ymmärtänyt puhetta ihan hurjasti jo pitkän aikaa, mutta vasta 1v -synttäreiden jälkeen neiti on alkanut itsekin tuottamaan runsaasti puhetta muutaman sanan sijaan.

IMG_4158

Tällä hetkellä Tiaran itse sanomia ruotsinkielisiä sanoja ovat mm. pappa (=isi), bebis (=vauva), näsa (=nenä), mun (=suu), dansa (=tanssia), häst (=hevonen), åsna (=aasi), lamm (=lammas), smink (=meikki), bygga (=rakentaa, tarkoittaa sillä legoilla rakentamista), mat (=ruoka), sitt/sitta (=istua), bad (=kylpy), tack (=kiitos) ja titta (=katso). Näiden lisäksi Tiara osaa sanoa myös sellaisia sanoja jotka ovat suomeksi melkein samanlaisia kuin ruotsiksi. Kuten tässä iässä on tyypillistä, uusia ruotsinkielisiä sanoja tulee neidin sanavarastoon lisää ainakin melkeinpä päivittäin (vrt. suomenkieleen jossa sanoja tulee lisää varmaan kymmenen minuutin välein).

Mä en usko että siitä on pidemmän päälle haittaa että me aloitettiin ruotsin kieli lopulta niin myöhään, Tiara on kuitenkin oppinut sitä ainakin mun mielestä tosi äkkiä. Ja jos miettii Ottoa itseään niin herra on kuullut ensimmäiset ruotsinkieliset sanansa vasta 3-vuotiaana Ruotsissa ja silti puhuu  sitä toisena äidinkielenään. Koska nyt ruotsin kieli on käytössä joka päivä, on sen puhumaan aloittaminen tulevalle vauvalle myös varmasti paljon helpompaa kuin aikoinaan Tiaralle. Uskon että ruotsin kielen oppiminen helpottuu Tiaralla entisestään kun pikkutyyppikin vähän kasvaa ja Tiara saa Oton lisäksi ruotsia puhuvan leikkikaverin itselleen.

IMG_4131

Me aiotaan laittaa molemmat lapset ruotsinkieliseen päivähoitoon ja kouluun sitten aikanaan. Tämä siksi, että ruotsin kieli pysyisi vahvasti mukana tytöillä koko elämän koska siitä on varmasti hyötyä myös tulevaisuudessa. Suomen kieli on helpompi oppia ilman että sitä kuuntelee myös koulussa jatkuvasti, koska suomea kuulee ja joutuu käyttämään muutenkin ihan kokoajan. Lisäksi se että olen itse käynyt sekä ruotsinkielistä että suomenkielistä koulua on antanut mulle mahdollisuuden nähdä miten eri kieliset koulut eroavat toisistaan. Ikävää sanoa, mutta kyllä se vain niin on ainakin mulla ollut että ruotsinkielisessä koulussa kaikki koulun tiloista, ruuasta ja luokkaretkistä esimerkiksi koulun tietokoneisiin on ollut huomattavasti laadukkaampaa kuin suomenkielisissä kouluissa ikinä. Ja suomenkielisistäkin kouluista mulla on kokemusta aika laajasti kun olen käynyt useaa eri koulua sekä Oulussa että Helsingissä.

Mä uskon että ruotsin kielen opettamisesta on paljon hyötyä meidän neideille tulevaisuudessa. Luulen että myös englannin ja mahdollisten muiden vieraiden kielten oppiminen sujuu tytöiltä helpommin, kun on jo ruotsin kieli siinä pohjalla (joka muistuttaa huomattavasti enemmän englantia, saksaa ja ranskaakin kuin suomen kieli). Ja ei kaksikielisyys varmasti näytä kenenkään työnantajan mielestä ainakaan huonolta CV:ssä.

CV:stä puheenollen, itsekkäästi ajateltuna myös minä hyödyn tästä meidän perheen kaksikielisyydestä todella paljon. Se että kuulen kotona ruotsia jatkuvasti päivittäin ja Otto puhuu sitä mullekin parantaa myös mun ruotsinkielentaitoa, joka muuten olisi saattanut painua ihan unholaan tässä äitiyslomien aikana kun en sitä olisi tarvinnut. Nyt myös minä uskallan kirjoittaa varmalla fiiliksellä sen ruotsinkielentaidon kohdalle ”erinomainen” omassa CV:ssäni kun tulevaisuudessa haen töitä.

IMG_4128

Löytyykö mun lukijoista paljon kaksi- ta monikielisiä tai sellaisiksi lapsiaan opettavia? Mitä kieltä puhutte perheen yhteisenä kielenä? Miten lapsenne ovat suhtautuneet kahden eri kielen oppimiseen, onko jompi kumpi kieli vahvempi? Miten kaksikielisyys vaikuttaa teidän arkeenne? Aiotteko laittaa lapsenne suomen- vai vieraskieliseen kouluun? Miksi?


Känkkäränkkä kävi meillä kylässä

11.08.2012
Kyllä! Ikäväkseni voin ilmoittaa että sellainen muutti meille eilen asumaan kun Tirriskän mielestä aamu alkoi yhdeksän sijaan kello 4.30 ja sama toistui tänäkin aamuna. Missä ne neidin mahtavat unenlahjat on?! Ja sittenhän tietysti Tiara on kokoajan väsy kun yöunet on jääneet niin surkeiksi, joten tavallinen hyväntuulisuus on ollut tipotiessään ja pienikin vastoinkäyminen voi aiheuttaa atomipommin räjähdyksen. Mutta onneksi neiti on aina välillä jaksanut nauraa räkättää aivan kippuralla ja Tiara on myös oppinut hienon keinon vapauttaa kädet seistessä: neiti nojaa mahallaan tukea vasten niin silloin käsillä voi tehdä mitä huvittaa! Aika hauskan näköistä se ainakin on, välillä sitten mahakin unohtuu ja Tirriskä saattaa seistä vaikka kuinka kauan ilman tukea taputtamassa tai tanssimassa musiikin tahtiin. Tiara tanssii sillä tavalla, että hän heiluttaa toista kättä ja hymisee samalla laulun tahdissa, ihana pallero! 
          Ja arvatkaa mitä Tiara oppi äsken, uuden sanan! Se sana on aika hyödyllinen, hyödyllisempi ainakin kun ankka tai kaukosäädin-kake (ei sillä että niissäkään olisi mitään vikaa), se on nimittäin kakka. Aika ihana Tirriskä, ensin kuunneltiin kymmenen minuuttia kuinka neiti selkeästi oli täyttämässä vaippaansa ja kun toimitus oli valmis, neiti huusi innoissaan kovalla äänellä ”KAKKA”! Oon ylpeä meidän ihanasta pallerosta, maailman ylpein ja myös iloinen siitä että oon selkeästi osannut korostaa itsekin tiettyjä sanoja kun Tiara on niitä alkanut poimimaan. Ja pahoittelut kamalasta kakkastoorista, toivon etten kertonut liikaa ällöttäviä yksityiskohtia niinkuin stereotypian mukaan äideillä usein on tapana.
          Tänään aamulla me mentiin käymään tuossa Rastilan uudessa Lidlissä ja mä innoissani hamstrasin 39 senttiä maksavia uunituoreita croissantteja, siis Lidl on ihan järjettömän halpa! Tuleekohan mustakin sellainen tarjoushaukka joka kerran esiintyi Tyhjätaskut-sarjassa? No en usko, mutta oli ihan hauskaa vaihtelua käydä Lidlissä sen perinteisen viikonlopun hypermarkettireissun sijaan, vaikka täytyy kyllä myöntää että poikettiin Citymarketissa vielä Lidlin jälkeen. Lidlissä on kaikkea kivaa mutta en oikein osannut ostaa sieltä mitään tarpeellista kun en tiedä niistä tuotteista/tuotemerkeistä oikeastaan yhtään mitään. WC-paperia sentään ostin ja kreikkalaista jogurttia kun jostain olin lukenut sen olevan Lidlissä hyvää. Ehkä mun pitäisi käydä siellä vähän useammin? Teitä varmaan tosi kauheesti kiinnostaa mun selitys meidän jännittävästä kauppareissusta; jos vaikka laittaisin kuvia seuraavaksi.
 Oon alkanu antamaan Tiaran harjoitella itse lusikalla syömistä. Aluksi Tiara heitti lusikan aina suoriltakäsin seinään tai jonnekin muualle edes yrittämättä laittaa sitä suuta kohti ja siitä ei tullut yhtään mitään. Mutta nyt pikkuhiljaa Tiara on alkanut hiffaamaan että se lusikka kantsii laittaa suuhun niin sitten siitä on jotain hyötyäkin. Sotkuahan tästä vieläkin tulee aivan julmetun paljon mutta onneksi sotku ei haittaa mitään, tärkeämpää on että toinen saa yrittää ja harjoitella rauhassa. Lounaat ja puuron mä kumminkin oon vielä syöttänyt, mutta välipalat neiti saa syödä itse jos niin haluaa (ja haluaahan se). Sitten pikkuhiljaa taitojen kehittyessä (tai pahan minä itse -vaiheen iskiessä) Tiara saa alkaa lusikoimaan vaikka kaikki ruuat ihan itse.

Käytiin eilen keinumassa neidin kanssa ja pitikin jo laittaa vähän enemmän vaatetta päälle. Voitteko uskoa että toi villatakki on kokoa 62 ja aivan sopiva Tiaralle edelleen! Siis se on isompi kuin monet neidin 80-kokoiset neuletakit ja hupparit. No en valita, ihana että mahtuu vielä kun on noin suloinen mutta naurattaa vaan että miten voi oikeesti olla noin suuri ero eri merkkien ja eri vaatekappaleiden kokojen välillä! Ja neidillä on myös uusi pipo, mun äiti osti sen Tirriskälle kun äiti vahingossa hukkasi sen Tiaran ihanan mustan tähtipipon ja niitä ei löytynyt enää mistään vaikka metsästettiin kolme eri Lindexiä läpi, yhyy! Se oli niin ihana, mutta onneksi toi pinkki pipokin on aika suloinen.
Siinä vähän mun eilistä naamataulua ja pakko sanoa että mä oon edelleenkin niin rakastunut tuohon Lindexin paitaan, se vaan on ihanan pirteä ja iloinen mutta silti käytännöllinen ja sopii melkein minkä tahansa kanssa!
 Päivän asu:
Farkkupaita – Gina Tricot
Toppi & Mokkajäljitelmäleggingsit – H&M
Kengät – ZARA
Tirriskän päivänasu:
Farkkutakki, pupupaita ja harmaat housut – ZARA
Vaaleanpunaiset sukat – Lindex
Mustat ballerinat – H&M
Pipo – Äitiyspakkaus
Nyt mä alan iltapuuhiin Tirriskän kanssa ja pidän Otolle sormet ristissä että ensi sujuisi paremmin Tiaran kanssa, koska ens yönä on mun vuoro nukkua niin pitkään kuin haluan! Ihanaa lauantaita teille kaikille♥