Kultainen takki ja ajatuksia pukeutumisesta

09.11.2017

En ole ostanut tänä syksynä juuri ollenkaan uusia vaatteita, kenkiä tai asusteita, ja siksi asukuvatkin on vähentyneet blogissa. Tavallaan sitä ajattelee, että pitäisi aina olla jotain uutta esiteltävää asukuvissa, ennen kuin niitä kehtaa laittaa esiin. Sitten kun ei ole oikein ostanut mitään, on tuntunut että ”no kiinnostaako ketään nämä mun samat vanhat rytkyt, ei varmaan”.

Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään, että kuinka moni ihan oikeasti ostaa samaa tahtia vaatteita, kuin vaikka mielettömän upeissa tyyliblogeissa esitellään? En ainakaan minä. Suurimmaksi osaksi pyöritän niitä muutamaa lempparia vaatekaapista ja pesen ja pidän ja pesen ja pidän. Ja kun on oikein suuresta lempparista kyse, kuten kuvissa näkyvä paita, käytän välillä sellaista hätäkeinoa kuin pyyhi vauvan puurotahrat hihasta babywipesilla ennen lähtöä kun paita on vaan pakko saada päälle.

Ja mietin, että en ehkä ole yksin. Ehkä moni muukin, myös siellä ruutujen takana, inspiroituu myös siitä että niitä samoja vanhoja vaatteita vaan yhdistelee eri tavalla? Mä oon jo vuosia harrastanut sitä, että kun ostan jonkun uuden vaatteen josta olen haaveillut, heti ensimmäisenä etsin Pinterestistä inspiskuvia joissa on samaa tai samankaltaista vaatetta yhdistelty erilaisiin asuihin. Ja sitten niistä inspiroituneena yleensä yhdistelen sitä uutta vaatekappaletta omien vanhojen vaatteideni kanssa. En enää osta vaatteita, jotka sopivat vain johonkin yhteen vaatteeseen yhdisteltynä, vaan yritän ostaa sellaisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä ihan kaiken kanssa.

Raskausaikana ja tänä vuonna mä olen miettinyt ja muuttanut kulutustottumuksiani aika rankalla kädellä. Siinä missä ennen piti saada paljon uusia vaatteita ja muutenkin kaikkea uutta koko ajan, nykyään mä en osta mitään, ellen ensin perustele sitä itselleni todella tarkkaan. En shoppaile kovin usein, enkä muutenkaan enää lähde kaupoille sellaisella ”olis kiva ostaa jotain” -mentaliteetilla. Menen kauppaan jos tarvitsen jotain, ja jos sitä mitä tarvitsen ei löydy, en silti osta mitään random lohtuvaatetta sen tilalle. Ennen tein juuri niin. ”Damn kun en nyt löytänyt niitä uusia mustia farkkuja. No ei se mitään ostan tän ihan ok biletopin ja ton hupparin joita mulla on jo neljä melkeen samanlaista, ja etsin ne farkut sit joskus toiste.”

Raskauden jälkeen vaatekaappia oli pakko päivittää, kun olin niin eri muotoinen ja kokoinen kuin ennen raskautta, ja nyt taas ne vaatteet on jääneet liian suuriksi. Mua harmittaa että ostin sellaisia vaatteita, jotka olivat sopivia vain sen lyhyen ajan. Nyt mahdun kaikkiin vanhoihin vaatteisiin joita ennen raskauttakin käytin, ja harmittaa että ostin muutamaksi kuukaudeksi vaatteita. Mutta en vaan halunnut silloin kulkea pelkissä verkkareissa tai raskausvaatteissa, halusin tuntea olon omaksi itsekseni siitä huolimatta että olin ihan eri kokoinen ja muotoinen ja imetin. Newsflash! En tuntenut silti. Ihan turhaa. Onneksi ne voi hyväkuntoisina kuitenkin lahjoittaa Hope:lle eteenpäin, ja joku muu niistä varmasti tykkää. Ja onneksi en ostanut kovin monia vaatteita kuitenkaan, vaikka vähän kaappia päivitinkin.

Tänä syksynä olen ostanut tästä asusta tuon kultaisen takin joka kuvissa näkyy. Sen lisäksi olen saanut synttärilahjaksi kuvissa näkyvän paidan. Kuvien housut on kaksi vuotta vanhat farkkujeggingssit, ja kengät on kaksi vuotta vanhat nilkkurit. Kauluspaidan ostin, kun aloitin uudessa työssä keväällä 2015. Laukkukin on joululahja vuodelta 2015, se on muuten viimeisin laukku jonka olen ostanut (tai no saanut). Ottohan sen mulle antoi lahjaksi. Viimeisen viiden vuoden aikana olen ostanut kolme laukkua, jotka ovat kaikki edelleen viikoittaisessa käytössä.  Enkä koe että tarvitsisin uusia laukkuja, kun ne kolme ovat edelleen hyvässä kunnossa ja toimivia.

Olen aina rakastanut muotia ja trendejä, mutta viime aikoina mulle ei ole tullut yhtään hyvä olo siitä ajatuksesta, että ostaisin jonkun trendikkään kertakäyttövaatteen joka näyttäisi kivalta yhden postauksen asukuvissa, ja sitten unohtuisi kaapin perälle. Oikeastaan, en ole varma onko siitä koskaan tullut hyvä olo. Paljon parempi olo tulee siitä, kun vaatekaappi on siisti ja koostuu lemppareista, jotka toimivat vuodesta toiseen. Ja siitä, että joskus tekee jonkun perustellun hankinnan jota on pohtinut pitkään ja vähän ehtinyt haaveilla siitä etukäteen. En sano ettenkö enää ikinä tekisi heräteostoksia, jos jotain oikeasti käyttökelpoista ja fiksua sattuu kohdalle, sillä luultavasti joskus niin tapahtuu. Mutta ainakin yritän tehdä parempia valintoja, ja harkita enemmän.

Mitä olette mieltä, haittaako teitä jos asukuvissa toistuvat samat vaatteet? Vai inspiroidutteko siitä, että samaa vaatetta yhdistellään eri tavalla?


Päivä Tukholmassa & shoppailu kolmen lapsen kanssa

27.09.2017

Maanantaina vietettiin päivää Tukholmassa tyttöjen ja Oton kanssa, ja meillä oli ihan mielettömän mukavaa. Juuri nyt kaikki kolme tyttöä ovat omalta osaltaan ihan mahtavassa matkustusiässä, ja varmasti isompien osalta jo tottuminenkin vaikuttaa: heidän kanssaan on todella mukavaa ja helppoa matkustella. Ollaan matkusteltu tyttöjen kanssa pienestä asti melko usein, varsinkin näitä pienempiä reissuja, ja heistä on tullut mahtavia matkaseuralaisia. Heidän kanssaan on ihan parasta tutkia uusia ja vanhoja tuttuja paikkoja, shoppailla, käydä syömässä ja etsiä uusia nähtävyyksiä tai vaikka vessaa.

Me ollaan löydetty sellainen yhteinen hyvä matkustusflow ja osataan mennä jo rennolla asenteella. Varsinkin me vanhemmat ollaan opittu löysäämään pipon nyörejä matkustaessa, ja kun lapset saavat luottamusta ja vapautta, he myös haluavat olla niiden arvoisia. Se luottamus ja vapaus ei tarkoita sitä että päästettäisiin lapset yksin liikkumaan vieraassa kaupungissa, ei tosiaankaan. Mutta se tarkoittaa sitä että vaikkapa laivan buffassa he saavat käydä itse hakemassa mieleisiään ruokia, kun ollaan ensin tsekattu tarjonta läpi ja reitti takaisin omalle pöydälle on selvä. Ja kaupungilla he saavat tutkia paikkoja, eikä me ikinä matkusteta tulipalokiire-aikataululla, vaan varataan aina aikaa siihen että voidaan myös spontaanisti tehdä asioita. Esimerkiksi jos joku kauppa, tai patsas, tai vaikka kahvila näyttää lapsista erityisen kivalta, voidaan mennä sinne. Pieniä juttuja, mutta lapsille niin tärkeitä.

Heillä on matkalla mukana myös omat lompakot joissa on vähän omaa rahaa, säästettyjä viikkorahoja ja lahjaksi saatuja rahoja. Omista rahoistaan he saavat päättää ihan itse miten käyttävät ne, ja saavat myös harjoitella aina maksamista halutessaan itse, toki vanhempien avustuksella. Tällä kertaa lapset ostivat itselleen lelut laivalta omalla rahalla, ja sitten maista me Oton kanssa ostettiin kaikille kolmelle omat uudet lasten kirjat.

Kierrettiin melkein tunti Tukholmassa isossa BR-lelukaupassa, ja lopuksi matkaan tarttui kolme huippumielenkiintoista ja mahtavaa kirjaa, eikä yhtään lelua. BR-lelukauppa Tukholmassa on jotain aivan erilaista kuin vastaavat Suomessa. Siellä on joka paikassa mukavia tuoleja, joissa lukee että ota paussi ja istu hetki tässä sillä aikaa kun lapset leikkivät leikkipaikkojen tavaroilla. Kauppa on huippusiisti ja tilava, siellä on mukavaa viettää aikaa ja tutkia. Lisäksi plussaa siitä että siellä oli kompakti mutta tosi kiva kirjavalikoima, en tiedä yhtäkään lelukauppaa Suomessa josta saisi ostettua lasten kirjoja (jos sellainen jo löytyy niin kertokaa ihmeessä!). Toivottavasti joku joskus perustaa Suomeen yhtä mukavan ja avaran lelukaupan.

Meillä toimiva resepti lasten kanssa reissussa shoppailuun on se, että käydään vuorotellen lasten ja aikuisten kaupoissa/paikoissa. Näin mielenkiinto pysyy lapsilla yllä, mutta aikuisetkin pääsevät shoppailemaan niin halutessaan. Jos vaan tykittäisi putkeen kymmenen vaatekauppaa, niin kyllä varmana alkaisi lapsilla kyllästyttää. Me tehdään aina matkoilla shoppaillessa niin että käydään ekaksi vaikka lastenvaatekaupassa (niissä on lähes aina leikkipaikka), sitten aikuisten vaatekaupassa, sitten lelukaupassa, sitten aikuisten vaatekaupassa, ja sitten vaikka syömässä. Välillä lapset saavat purkaa energiaa kiipeämällä betoniporsailla, leikkimällä hyppykisaa tai tutkimalla paikallista puistoa. Ei nyt välttämättä juuri tässä järjestyksessä, eikä aina noissa kaikissa, mutta kuitenkin, you get the point.

Siten lapset eivät ehdi kyllästyä, mutta me isommatkin päästään vähän shoppailemaan. Ja me kyllä nautitaan myös niistä lelukaupoista Oton kanssa, ja vastaavasti lapsetkin tykkäävät vaateshoppailusta. He tulevat aina mielellään makutuomariksi sovituskoppiin, ja käyvät into piukassa hakemassa vaikka eri koon vaatteesta, jos sovittaessa koko onkin väärä. En tietenkään mihinkään kauas päästä hakemaan vaatetta, mutta jos kyse on pienestä putiikista mistä voin tiirailla lasta sovituskopin verhonraosta koko hakemisen ajan, niin silloin se on enemmän kuin ok. Lapsista on kivaa osallistua, oli kyse sitten mistä tahansa. Kun heidät ottaa mukaan myös ”aikuisten” shoppailuun, on kaikilla paljon hauskempaa. Toki puhun vain omista lapsistani, ei varmasti kaikkia lapsia kiinnosta makutuomarointi tai minkäänlainen shoppailu.

Nova viihtyy hienosti omissa mukavissa rattaissaan, ja lelukaupassa hänkin pääsi pois rattaista tutkimaan paikkoja. Välillä Nova oli sylissä, ja välillä hän sai kävellä sisällä kaupassa pitäen meidän käsistä kiinni. Lelukaupassa hän pääsi leikkimään. Rattaissa mukana oli leluja, ja kirjoja jotka sai kiinnitettyä rattaisiin etteivät ne pudonneet hukkaan. Ja ruokatauolla hän oli tietenkin syöttötuolissa, ja välillä kävi tissillä.

Lasten viihtyvyys reissussa syntyy niistä pienistä asioista joilla heitä huomioi, ja kun lapset viihtyvät, on aikuisillakin mukavampaa. Reissun ei ainakaan meillä tarvitse olla joko tai, että tehdään vaan lasten juttuja, tai vaan aikuisten juttuja, vaan kaikkea voi yhdistellä kivasti keskenään niin että koko perhe viihtyy. Pidemmillä reissuilla me tehdään aina pääasiassa kaikkea muuta kuin shoppaillaan, mutta tällä kertaa laivalla kaikki oli pelkästään lapsia varten, niin Tukholma-päivä oli ihan ok keskittää shoppailuun.

Nyt on kiva olla kotona ja puuhailla kotijuttuja, ja viettää ihan normiarkea. Seuraavaa reissua odotellessa!

Ihanaa tiistaipäivää kaikille <3