Haaveilua sieniretkestä

06.09.2018

Nautin ihan suunnattoman paljon näistä syyskuun superkauniista illoista. Vaikka kesä loputtomine ilta-aurinkoineen on upea, on lasten kanssa ilta-auringon ihailu helpompaa näin vähän syksymmällä, kun aurinko laskee huomattavasti aiemmin.  Me tykätään käydä lähimetsissä retkellä ihan muuten vaan, etsimässä puolukoita ja mustikoita. Sieniä ei olla nyt bongattu mistään läheltä, mutta tämä kuuma ja kuiva kesä taisi muutenkin vähän verottaa sienisatoa.

Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa, nimittäin haaveissa siintää sieniretki lasten kanssa. Mulla on niin lämpimiä muistoja omista sieniretkistä äidin kanssa lapsuudessa, että olisi hienoa tarjota yhtä upeita kokemuksia omille lapsillekin. Meillä ei ollut autoa kun olin lapsi, ja asuttiin Helsingin Ruoholahdessa, kahden minuutin kävelymatkan päässä metroasemalta. Urbaanissa ympäristössä ei paljon sieniä ollut, eikä sienestäminen ollut ihan yhtä helppoa kuin se meidän perheelle olisi nykypäivänä. Mutta silti pääsin joka vuosi äidin työporukan sieniretkelle mukaan, ja mä muistelen vieläkin niitä ihania retkiä, jolloin etsittiin sieniä, ja mulla oli oma söpö pieni kori johon niitä keräsin. Siellä sai aina herkullista sienikeittoa, ja bussimatkat isolla tilausbussilla keskelle skutsia aikuisten kanssa olivat myös hauskoja. Olin yleensä ainoa lapsi mukana, ja kaikki olivat aina mulle niin mukavia.

Meillä on nykyään käytössä hyvin aktiivisesti päivittyvä virtuaalinen kalenteri Oton kanssa, ja mitä ikinä siellä lukeekaan, on meidän päivän ohjelma. Ajattelin kirjoittaa sinne erään lauantain kohdalle isolla Sieniretki Nuuksioon, ja varata sille koko päivän. Siinä tulisi meidän perheelle kaksi eka kertaa: eka kerta yhdessä sieniretkellä ja eka kerta Nuuksiossa. Tämä on yksi niistä asioista, joista haluan luoda meille jokavuotisen perinteen, ihan niin kuin omassa lapsuudessanikin oli. Siitä tulee varmasti ihana seikkailu, tehdään kunnon eväät mukaan ja vietetään päivä ihanassa rauhallisessa metsässä kumpparit jalassa ja sienikorit käsivarrella. Ja aion ehdottomasti etsiä jostain kaikille kolmelle muksulle just samanlaiset sienikorit jollainen mulla itsellänikin oli.

Sieniretken jälkeen maistuu varmasti ihanalta itse poimituista kanttarelleista tai suppiksista tehty sienikeitto, ai että! Ollaan me jo pariin kertaan ostettu kanttarelleja, ja tehty kanttarellimuhennosta ja kastiketta, mutta eihän mikään tietty voita itse poimittuja. Jos tiedätte pk-seudun lähellä hyviä sienipaikkoja, niin kertokaa ihmeessä. Ei ole pakko olla juuri Nuuksio, eikä edes Suur-Helsingin alueella, ihan missä vaan käy tunnin ajomatkan säteellä Helsingistä, kunhan olisi sieniä.

Lapset on ihania, kun ne innostuu aina uusista kokemuksista. Lapset on mun mielestä maailman siisteimpiä tyyppejä joille esitellä uusia ideoita tai pikaisia päähänpistoja. He innostuvat aina heti, ja ovat aivan messissä. Se into on niin huikeaa ja myös tarttuvaa. Musta tuntuu, että mitä enemmän me tehdään ja nähdään ja koetaan lasten kanssa, sitä enemmän halutaan vaan tehdä sitä lisää. Samalla kun lasten kanssa puuhaa ja kaikki saavat uusia kokemuksia, lapset myös oppivat itsestään ja ympäristöstään ja vähitellen koko maailmasta. Mulle tässä maailmassa ei ole mitään palkitsevampaa ja upeampaa, kuin kaiken tämän kokeminen meidän omien mahtavien tyyppien kanssa.

Mitä enemmän tästä kirjoitan, sitä malttamattomampi musta tulee. Pahinta on se, että kello on niin paljon, että lapset on jo nukkumassa. Saan siis kertoa tästä ideasta vasta aamulla! Miten mä nyt saan unta, kun olen näin innostunut, hah! Tästä tulee kyllä niin kiva juttu, ihan niin kuin kaikki lasten kanssa yhdessä luodut perinteet ovat.

Hyvää yötä ihanat <3


Tänään pääosassa minä!

05.10.2012
Mä ajattelin tänään vähän höpötellä itsestänikin välillä! Mä en ehkä niin paljoa ole täällä blogissa tuonut esille sitä kuinka lähellä mun sydäntä muoti on, mutta tänään ajattelin vähän valottaa sitä osastoa. Tätä postausta kirjoittaessani olen enemmän kuin onnellinen siitä että päätin nappaista anonyymikommentoinnin vihdoin pois, eipä tarvitse kuunnella ikäviä laukaisuja mun tyylistäni! Mä aloitin vaatteiden suunnittelun 6-vuotiaana, jonka jälkeen käytinkin suunnilleen jokaikisen kotona itsekseen vietetyn sekunnin joko siihen tai muotitietouden tankkaamiseen kirjoista. Järkälemäisen MUOTI – suunnittelijoiden vuosisata 1900-1999 -teoksen lainasin mummolan maailman parhaasta kirjastosta ensimmäisen kerran kesälomallani 9-vuotiaana vuonna 2001 ja sen kesäloman aikana kahlasin sen kannesta kanteen, useampaankin otteeseen. Nykyisin mun muoti-innostus on laantunut huomattavasti, varsinkin se suunnittelupuoli siinä, mutta kyllä mä edelleenkin mietin vaateasioita aika paljon ja luen kyllä muotilehtiä huomattavasti enemmän kuin mitään muita lehtiä.
                Mulle muoti ei tarkoita sitä että seuraisin omassa pukeutumisessani orjallisesti ainoastaan hetken trendejä, ei tosiaankaan. Mulle muoti on enemmänkin ihana ja rakas harrastus, musta on ihanaa edelleenkin lukea muodin historiasta, seurata katumuotia ja katsastaa netistä haute couturen helmet. Mun pukeutumisessani muodikkuus ei ole se pääasia, vaan se että imen vaikutteita joka puolelta ja poimin omaan tyyliini vain ne jutut jotka koen itselleni sopiviksi. Ja sitten taas jos tykästyn johonkin, saatan käyttää samaa mallia vuodesta toiseen välittämättä siitä onko se juuri sillä hetkellä kovinkaan pinnalla. Mun tyyli on välillä ollut kaukana muodikkaasta, enkä koe välttämättä tälläkään hetkellä olevani kovin muodikas, käytännöllisyys on nykyisin usein mulla mielessä kun vaatteita ostelen, mutta pyrin silti näyttämään aina siistiltä enkä seinästä revityltä. Teiniaikojen vaatekokeilut olivat välillä aika tai todella halvan näköisiä, teinivuosina ehkä ajauduinkin kauimmas muotimaailmasta, mitä koskaan olen ajautunut. Äitiyden ja bloggaamisen myötä on tyylikkyys taas alkanut kiinnostaa huomattavasti enemmän.
                 Syy miksi otin koko muotiasian esille, on eilen H&M:lle ilmestynyt muoti-ikoni Anna Dello Russon upea asustemallisto jota olen odottanut jo kuukausia!  Mulla on lähestulkoon jokaisesta H&M:n designer -mallistosta jotakin; mm. Karl Lagerfeldin upea pliseerattu hame ja Victor & Rolfin satiinialusvaatteet, Stella McCartneyn toppi and the list goes on. Anna Dello Russo ei ehkä ole designer samalla tavalla kuin edellämainitut, mutta upea tyylitaju hänellä kyllä on. Anna Dello Russon asustemallisto sai mut pitkästä aikaa innostumaan todella paljon ja suuntasinkin eilen heti aamusta Aleksanterinkadulle Suomen ainoaan H&M:n josta mallistoa oli saatavilla. Into piukassa tutkin malliston tuotteet läpi ja nappasin lopulta itselleni täydelliset korvakorut joita oli enää muutama pari jäljellä vaikka avajaisista oli alle tunti!
Pieni pala luksusta arkeen ja tämänkin äidin muodinnälkä on hetkeksi sammutettu. Mutta vain hetkeksi! Ja sitten todellisuuteen ja niihin käytännöllisiin juttuihin joista mainitsinkin. Mä kovasti himoitsin itselleni talveksi pastelliväristä villakangastakkia, mutta koska mietin sydäntalven pulkkareissuja joita olen tässä helmikuusta 2011 asti odottanut saavani kokea Tirriäisen kanssa, päädyin ostamaan Gina Tricotista beigen unelmanpehmeän ja superlämpimän parkatakin. Takki on niin lämmin ettei vielä hetkeen (ainakaan toivottavasti, en odota innolla kylmiä ilmoja) pääse käyttöön, mutta näyttää se ihanalta tuolla eteisessäkin. Helpottaa kun tiedän ettei mun tarvitse palella talvella!
Talvipakkasiin asti mä lämmittelen mun käsiä hupaisilla leopardihansikkailla, jotka eilen bongasin myöskin H&M-reissullani. Ne on ihanan pirteät, erilaiset ja hyvällä tavalla hassut!
Toinen asia jota en ole välttämättä mainostanut täällä kovinkaan paljoa, on mun suunaton rakkauteni sieniin! Otto taas puolestaan inhoaa sieniä yli kaiken, mikä tarkoittaa sitä että mä syön nykyään sieniä äärimmäisen harvoin, ainoastaan silloin kun ollaan ravintolassa tai Otto ei ole kotona. Tänään Otto on työpaikkansa juhlissa, joten me päätettiin äidin kanssa kokkailla ihanaa suppilovahvero-kinkkupastaa ja arvatkaas mitä! Mä voitin tän sienijutun ihan 6-0 Ottoa vastaan, Tiara nimittäin rakastui sieniin ja söi aivan onnesta soikeana koko oman annoksensa!
Mä syön sieniä sen verran harvoin että silloin kun niitä saan en säästele kerman tai voin määrässä! Mun pastakastikereseptiin kuuluu n. 1 litra suppilovahveroita tai muita (metsä)sieniä, yksi sipuli, ruohosipulia väriä antamaan, kinkkusuikaleita tai paketillinen pekonia, paljon paljon voita, purkillinen kuohukermaa, pari ruokalusikallista Dijon-sinappia, sekä ripaus mustapippuria ja avot! Se vei kielen mennessään vaikka itse sanonkin! Iina-postauksen lopuksi lisään vielä pari maailman suloisinta otosta meidän hienosta neidistä joka onnekseni tykkää siis myös sienistä!
Sellaista tällä kertaa, päätin laittaa kuvat nyt ihan kokonaisina kollaasien sijaan koska vaihtelu virkistää! Toivottavasti piditte postauksesta vaikka se mahdollisesti olikin kaikin puolin vähän ”erilainen”. Mä toivottelen ihanaa viikonloppua kaikille! Oon niin iloinen siitä että mulla on noin upeita tyyppejä lukijoina kuin te, teille on ilo kirjoittaa!
Mikä teille tuo pientä luksusta arkeen? Löytyykö samanlaisia muotitietouden orjia kuin minä? Löysikö joku muukin kenties tiensä Anna Dello Russon malliston luokse?