Jatketaan sormiruoka-aiheella! Vauvalla  on nyt takana kuutisen viikkoa sormiruokailua ja mehän aletaan olla jo ihan konkareita. Syöminen sujuu tosi hyvin ja ollaan kokeiltu runsaasti erilaisia makuja ja koostumuksia. Tässä postauksessa jaan teille muutaman meidän luottoreseptin ja ateria-idean, joita tulee usein tehtyä vauvalle. Meidän lemppareita on nimenomaan nopeat ja helpot sormiruoat vauvalle ja kaikkia näitä yhdistävätkin nopeus ja helppous, sekä hyvä maku.

En jaksa tehdä mitään överimonimutkaista, mutta haluan, että vauva saa alusta asti tutustua oikeasti maukkaisiin ruokiin, joissa on paljon makua, koska meidän perhe syö muutenkin maukasta ruokaa eikä mitään harmaita mössöjä. Näin hänen on sitten helppo siirtyä taaperoiässä syömään muun perheen kanssa samoja ruokia täysin. Olen jakanut postauksen reseptit/ideat kolmeen kategoriaan, eli aamu- ja iltapaloihin, lämpimiin ruokiin ja snackseihin. Snacksit on sellaisia, joita on helppo ottaa mukaan kun lähtee käymään jossain ja siellä on enemmänkin ideoita kuin reseptejä.

AAMU- JA ILTAPALAT

Vauvan nopeat banaaniletut

1 kypsä banaani, 2 munaa

Muussaa banaani haarukalla ja riko munat joukkoon. Kaada taikinasta pieniä pyöreitä lettuja leivinpaperin päälle uunipellille. Paista lettuja uunissa 200 asteessa n. 10 minuuttia.

Vinkki! Ilman munaa nopeat pienet banaani”letut” onnistuu, kun lisää yhteen banaaniin 1dl kaurahiutaleita ja 0,5dl suolatonta ja lisäaineetonta kasvijuomaa. 

Banaanipannukakku (resepti alunperin Simppeli Sormiruokakeittiö)

2 banaania

4 munaa

0,5dl (kaura)hiutaleita

(1dl esim. vadelmia)

Muussaa banaanit, riko munat joukkoon, lisää hiutaleet. Kaada taikina uuninpellille. Lisää halutessasi marjat (huom. jos haluat sotkuttoman version esim. mukaan otettavaksi, jätä marjat pois :D). Paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia. Leikkaa saksilla neliöiksi tai pitkuloiksi. Säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivän. Tää on niin hyvää, että syö itsekin mielellään ja maistuu hyvin isommillekin lapsille aamupalaksi tai välipalaksi.

Puurorieskat (Tämänkin resepti alunperin Simppeli sormiruokakeittiö, mutta teen sen yleensä tuplana ja omenaraasteella on meidän vauvan lemppari). 

2dl puuroa (voit tehdä nopeasti mikrossa just ennen)

1dl nestettä, esim. lisäaineetonta ja suolatonta kasvijuomaa, tissimaitoa tai korviketta

1 omena

2 munaa

3dl vehnäjauhoja

2rkl öljyä

Tee puuro mikrossa. Raasta omena. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nostele lusikalla uunipellille pieniksi ympyröiksi. Paista uunissa 250 asteessa n. 10 minuuttia. (Tästä tulee iso satsi n. 15-20kpl ja rieskat säilyy jääkaapissa).

Muita hyviä aamupaloja: Apinaeväs, Vauvan omat sämpylät 

LÄMPIMÄT RUOAT

Kalapuikot vauvalle (8-10kpl)

150g vauvalle sopivaa ruodotonta kalaa (esim. lohi)

0,5dl vehnäjauhoja

1 muna

0,5dl suolattomia korppujauhoja

Mausteita: esim. sitruunapippuria tai mustapippuria, kuivattua ruohosipulia

Poista nahka kalasta ja varmista, että se on ruodotonta. Leikkaa puikon muotoisiksi paloiksi. Laita yhdelle lautaselle vehnäjauho ja mausteet, riko toiselle lautaselle muna ja levitä kolmannelle korppujauhot. Pyörittele kalapalat ensin vehnäjauho-maustelautasella, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista uunissa 200 asteessa 10 minuuttia.

Munakasmuffinit (n. 8kpl)

½ Paprikaa

2 Tomaattia

5 munaa

4 rkl äidinmaitoa/korviketta/lisäaineetonta kasvijuomaa

2rkl öljyä 

Pilko paprikat ja tomaatit pieneksi ja lisää paistovuokien pohjalle (jos käytät paperisia vuokia, paista tuplavuoissa). Sekoita munat, maito ja öljy. Kaada täytteiden päälle (vuoka n. puolilleen). Paista uunissa 200 asteessa n. 25min. 

Vinkki! Kokeile täytteessä myös parsakaalia, porkkana- tai omenaraastetta, kukkakaalia tai vaikka perunaa. 

Bataattipihvit (n. 15 kpl)

3 dl (valmista) bataattisosetta

3 dl kaurahiutaleita

2 munaa

0,5tl jauhettua inkivääriä

0,5tl juustokuminaa

¼ tl Ceylonin kanelia

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Vinkki! Bataattisoseen sijaan sopii joku muukin juuressose hyvin!

Vauvan mikromunakas (resepti alunperin Simppeli sormiruokakeittiö)

1 muna

1tl tissimaitoa/korviketta/vettä

1tl öljyä

(esim. tosi pieneksi pilkottua paprikaa tai tomaattia)

(ripaus mausteita, esim. kuivattuja yrttejä, pippuria, valkosipulijauhetta).

Sekoita ainekset keskenään ja kypsennä mikrossa täydellä teholla 1,5-2 minuuttia. Tarjoile esim. avokadon tai muiden vihannestikkujen kanssa.

Muita helppoja ruokaideoita vauvalle, jotka ollaan kaikki testattu toimiviksi: Tässä mun 2018 julkaistussa postauksessa  esillä monta vauvan ateriaa,  Vauvan makaronilaatikko,  Kanapötköt, 

SNACKSIT

Bataatti-maapähkinävoikeksit

Maustamattomat riisikakut tai maissikakut

Vihannes-/hedelmätikut: esim. kurkku, hunajameloni, avokado, mango

Talk-murut, Piltti-puffit, Maissinaksut

Toivottavasti tästä postauksesta tuli uusia ideoita vauvan ruokailuun! Sen ei tarvitse olla monimutkaista tai hankalaa. Kokkaan yleensä sunnuntaisin n. tunnin verran ja teen silloin 4-5 eri ruokaa valmiiksi pakkaseen vauvalle. Niistä riittää aina viikoksi tai pariksi syötävää niille päiville, kun meidän omat ruuat eivät sellaisenaan sovellu vauvalle.

Tosi monet ruuat on kuitenkin helppo kokatessa muokata vauvalle sopivaksi. Perunat/pastat/riisit voi keittää ilman suolaa ja lisätä suolan vasta lautasella itselle. Proteiinit voi kypsentää vauvalle uunissa samalla kun paistaa ja maustaa itselle pannulla. Erottelen esim. kalasta usein pienen palan vauvalle jonka kypsennän lempeästi höyryttämällä uunissa, vaikka me syötäisi pannulla paistettua lohta tai raakaa lohta, tai jos teen esim. teriyaki-uunilohta niin paistan samalla eri vuoassa vauvalle ilman teriyakia. Voisin tehdä toisen postauksen sormiruokailuun liittyen vielä myöhemmin nyt keväällä, jossa näytän miten olen muokannut meidän perheen normiruokia vauvalle sopiviksi. Tämä vanha postaukseni on tehty samalla idealla.

Tänä viikonloppuna ajattelin testata tehdä vauvalle pizzaa. Vauvojen ruokailua ei tarvitse ajatella tylsästi, vauvat voi syödä kaikkea mitä me muutkin, kunhan vain muistaa jättää pois vauvoilta kielletyt ruoka-aineet ja ei tarjoile mitään liian kovaa, josta voisi lohjeta liian iso pala. Sormiruokailun perussääntöihin voi tutustua mun aiemmassa postauksessa, jossa kirjoitin laajasti sormiruokailun aloituksesta 5kk iässä.

Niinhän siinä pääsi käymään, että viime viikolla vauvalle tuli jo puoli vuotta ikää mittariin. Tällä viikolla meillä oli myös puolivuotis-neuvola ja siellä kaikki oikein mallikkaasti. Kirjoitan tähän postaukseen hieman vauvan kuukausikuulumisia ja taitoja.

Tällä hetkellä vauva nousee sylissä itse karhukävelyasentoon, seisomaan ja istumaan ja osaa peruuttaa sylistä esim. sohvalle istumaan merenneitoasennon kautta. Mutta lattialla hän ei vielä itse mene näihin asentoihin. Lattialla hän vetää mittarimatoa, pyörii akselinsa ympäri ja kääntyilee selältä mahalleen ja mahalta selälleen. Hän saa varpaat suuhun ja kierimällä ja peruuttelemalla liikkuu kyllä jo välillä metrin tai pari suuntaan tai toiseen.

Mutta ei onneksi ole ottanut ihan samanlaista kehitysspurttia kuin isosiskonsa tässä iässä, joka oppi silloin juuri ennen puolivuotispäivää viikon sisällä yhtäkkiä kaiken mahdollisen. Ensin peruuttamaan nopeasti ryömien, sitten konttausasennon, istumaannousun, polville nousun ja konttaamisen. Siitä parin viikon päästä hän jo nousi seisomaan ja otti askelia tukea vasten. Olen todella kiitollinen siitä, että nelonen pysyy vielä paikallaan ja kerää ensin hieman lisää ikää ennen kuin alkaa suhaamaan paikasta toiseen ja kiipeilemään ja seisomaan. Siinä pääsee paljon helpommalla vanhempana, kun ei tarvitse olla vielä näin pienen kanssa sydän syrjällään.

Neuvolassa hän sai kuitenkin valtavasti kehuja motorisista taidoistaan ja etenkin käsien motoriikka on kehittynyt sormiruokaillessa tosi vauhdilla. Hän saa hyvin jo pieniäkin juttuja, kuten puffeja, vietyä suuhun, ja nauttii kovasti syömisestä. Myös smoothiepussista syöminen sujuu jo itsenäisesti. Sormiruokailu aloitettiin 5,5kk iässä kun valmiudet täyttyivät ja nyt kuukauden aikana ollaan edetty siihen, että hän syö jo viisi ateriaa päivässä ja on maistanut eri viljat, eri lihat ja kalat, monet vihannekset, hedelmät ja marjat sekä pähkinät läpi. Ollaan ainakin tehty parhaamme allergiariskin minimoimiseksi, eikä reaktiota ole tullut mistään ruoka-aineista.

Sormiruokailu on ollut tälläkin kerralla tosi hauskaa, edullista ja helppoa. Jos et oo vielä lukenut mun postausta sormiruokailun aloituksesta, perussäännöistä ja vinkeistä, niin käy ihmeessä lukemassa, jos teille ruokahommat ajankohtaisia. Ensi viikolla on tulossa myös instassa ja täällä blogissa vinkkejä ja reseptejä helpoista sormiruuista. Esimerkiksi viime sunnuntaina käytin tunnin kokkailuun ja tein vauvalle pakkaseen valmiiksi neljää eri sormiruokaa, joita aina helppo sieltä yksitellen sulattaa silloin, jos meidän muun perheen ruoka on sellaista, ettei suoraan sovellu (ilman suolaa) vauvalle. Ne riittävät hyvin pariksi viikoksi monelle eri aterialle.

Hampaita meidän tyypillä ei vielä ole puhjennut, mutta neuvolasta saatiin jo hieno tummansininen hammasharja mukaan. Lisäksi vinkattiin, että heti kun eka hammas puhkeaa, niin saa alkaa antamaan pienen murusen xylitol-pastillia aina ruuan jälkeen. Kyllä vaan Herra Hakkarais-pastillien kulutus on aivan valtaisaa nykyään jo kolmen lapsen kanssa ja kohta kun tämä pieni liittyy mukaan niin saisi ostaa varmaan jätesäkillisen niitä kerralla, että riittäisi edes hetkeksi, hah. Sormiruokailu on onnistunut mainiosti ilman hampaitakin, eihän niitä pehmeiden ruokien kanssa tarvitse mihinkään ja ikenillä saa varsin hyvin nyhdettyä ja muussattua ruokaa pienemmäksi.

Vauvan lempiruokia ovat mm. itse tehdyt bataattipihvit ja kalapuikot, luumusose, puurorieskat, mansikka, kurkku ja hunajameloni. Hän maistaa tosi ennakkoluulottomasti kaikkea ja ei ole ainakaan vielä hirveästi tullut vastaan sellaisia ruokia, joista hän ei olisi tykännyt. Hän jaksaa hienosti keskittyä ruokailuun ja ruokaa menee myös masuun asti. On ihanaa kun nykyään hän syö aina samaan aikaan kun muu perhe, niin jokainen saa keskittyä omaan ruokaansa ja syödä sen lämpimänä.

Vauvan lempipuuhia on kirjojen lukeminen (etenkin sama vanha suosikki kuin isosiskoilla, Pikku-Eetu), uiminen vauvauinnissa, peilistä katseleminen, kirahvin jäytäminen ja siskojen kanssa leikkiminen tai ihan vaan heidän puuhien seuraaminen. Isosiskot rakastavat leikkiä vauvan kanssa ja pitää häntä sylissä ja kaikki haluavat tehdä sitä mahdollisimman paljon joka päivä. Mut on suorastaan yllättänyt se, miten kovasti siskot haluavat olla vauvan kanssa, se ei ollut mitään alkuhuumaa vaan meillä jaellaan edelleen lasten toiveesta minuutilleen tarkkoja vuoroja, kuinka paljon jokainen saa kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa.

Päiväunia vauva nukkuu näin puolen vuoden iässä yleensä normipäivänä kolmet. Kahdet lyhyemmät 30min-1h unet ja sitten yhdet pidemmät n. 2-3h unet. Joskus saattaa tämän lisäksi nukahtaa jollakin random automatkalla hetkeksi. Öisin hän nukkuu edelleen n. 11-12 tuntia putkeen, kuitenkin välissä syömään havahtuen. Nyt on ollut taas reilun viikon ajan vähän enemmän havahtumisia yön aikana, ehkä 5-7 kertaa on syönyt. Mutta onneksi kuitenkin jatkaa aina samantien unia, eikä herää kokonaan. Vauva saa edelleen rintaa aina halutessaan niin päivällä kuin yöllä ja syö yleensä n. 10-12 kertaa vuorokaudessa ainakin. Koska rintamaito on edelleen pääasiallinen ravinto alle 1-vuotiaalle, niin hän saa aina ensin maitoa ja sitten sormiruokaa päälle.

Hän on kyllä meidän ihana pieni aurinko, niinkuin on ollut syntymästään asti. Ilahduttaa meidän jokaista päivää ja on niin ihanasti messissä kaikessa. Onnea vielä rakkaalle suloiselle ja ihanalle puolivuotiaalle vauvalle. On niin valtavan suuri onni, että saimme hänet vielä meidän perheeseen <3

1,5 viikkoa sormiruokailua takana vauvan kanssa ja nyt alkaa tuntua, että ollaan päästy hyvin käyntiin. Ruokaa menee jo masuun asti ja vauva maistelee todella innokkaasti. Tämä on ihan mahtava vaihe. Olen kirjoittanut sormiruokailusta viimeksi vuonna 2017 kun meidän kolmonen aloitteli sormiruokailua. Hänen kanssa saatujen ihanien kokemusten jälkeen meille oli itsestäänselvää, että tälläkin kertaa me valitaan nimenomaan sormiruokailu kiinteiden aloitukseen soseiden sijaan. Tähän alkuun haluan huomauttaa vielä itsestäänselvyyden, eli sen, että en ole ravitsemuksen asiantuntija ja kaikki tekstissä mainitut asiat ovat omakohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia, eivät ravitsemusneuvoja kenellekään toiselle. Aina jos jokin asia mietityttää, kannattaa konsultoida ammattilaista.

Sormiruokailu eli baby-led weaning tarkoittaa vauvantahtista ruokailua, jota vauva itse ohjailee. Sormiruokailun ei tarvitse tapahtua nimenomaan sormilla, se tarkoittaa myös sitä, kun vauva syö itse esim. puuroa pussista, appelsiinia maistelututista tai kun hän oppii käyttämään lusikkaa, haarukkaa ja veistä ja syö niillä itse. Tärkeintä on se, että vauva itse vie ruoan omassa tahdissaan suuhun ja lopettaa syömisen itse sitten kuin haluaa.

Kun sormiruokailua aloittaa, on tärkeää, että vauvalla on valmiudet siihen kunnossa. Tämä tapahtuu täysiaikaisena syntyneillä vauvoilla yleensä n. 5-7kk iässä. Valmiudet sormiruokailuun kehittyvät jokaisella vauvalla yksilöllisessä tahdissa ja jos ei itse ole varma, kannattaa kysyä esimerkiksi neuvolassa, että täyttyvätkö valmiudet jo. Meidän vauva syntyi kuukauden etuajassa ja tästä syystä itsekin varmistin erikseen neuvolasta ennen aloitusta, että meillä on varmasti valmiudet kunnossa, vaikka omasta mielestäni ne jo täyttyivät. Neuvolassa oltiin samaa mieltä, että hyvin voidaan aloittaa. Mitä ne valmiudet ovat?

Lapsen valmiuksista kiinteiden aloitukseen kertovat mm. seuraavat asiat:

• Lapsi on kiinnostunut muiden ruuista ja tavoittelee niitä
• Hän hallitsee pään liikkeitä ja osaa kohdistaa katseensa
• Lapsi osaa poimia ruoan käteen ja viedä sen itse suuhun
• Jotain siitä ruuasta jopa jää sinne suuhun, eikä tule heti ulos
• Lapsi osaa itse istua tukevassa pystyasennossa joko aikuisen sylissä tai syöttötuolissa

(lähde: https://simppelisormiruokakeittio.com/sormiruokailunabc) 

Miksi me valittiin sormiruokailu soseiden sijaan?

No, siihen on montakin syytä. Meille ehkä ne suurimmat syyt ovat helppous ja hauskuus. Joku toinen voi kokea sormiruokailun ihan eri tavalla, mutta meidän mielestä se on nimenomaan helppoa ja hauskaa.

Se on helppoa siksi, että kun vauva syö ruokansa itse, me aikuisetkin saamme pöydässä keskittyä omiin ruokiimme, eikä toisen tarvitse olla syöttämässä. Olen syöttänyt kahta ensimmäistä lastamme ja minun rehellinen oma henkilökohtainen kokemukseni on se, että sormiruokailuun verrattuna syöttäminen on ihan megatylsää. Sormiruokailu on helppoa myös siksi, että vauvan sormiruoat valmistuvat samalla siinä missä meidän omatkin ruoat, ilman suolaa ja muita vauvalta kiellettyjä ainesosia tietenkin. Ei tarvitse käyttää aikaa erikseen soseiden valmistamiseen (tai ostaa valmiina kaupasta joka aterialle), vaan vauvan ruuat ovat pääosin samoja kuin ne meidän omat. On helppoa napata vauvalle osa sivuun ennen suolan tai chilin lisäämistä ja me syödään muutenkin paljon sellaista ruokaa, joka sopii pienesti muunneltuna loistavasti myös vauvalle.

Se on hauskaa siksi, että on ihan mahtavaa seurata sitä, kun vauva tutustuu ruokiin ja kokeilee. On hauska miettiä mitä vauvalla maistattaa ja on hauska katsella miten nopeasti hän oppii ensin viemään ruokia suuhun, miten hän reagoi niihin ja miten nopeasti hän vie suuhun itse jo lusikkaakin. Motoriset taidot kehittyvät valtavalla vauhdilla kun vauva saa kokeilla itse. Se on hauskaa myös siksi, että sormiruokaillessa voi edetä reippaassa tahdissa, eikä tarvitse esim. syöttää lusikan kärjellistä samaa yhden maun sosetta kymmentä päivää, kuten edelleen joissakin neuvoloissa ohjeistetaan kiinteiden aloitukseen ainakin vauvaryhmien mukaan. On kurjaa, että kaikissa neuvoloissa ei ole vieläkään saatavilla ajantasaista tietoa vauvan ruokailun suhteen, ja toisissa taas on rohkaistu monipuoliseen maisteluun jo yli viisi vuotta sitten.

Vastustan elämässä yleensäkin tylsyyttä kaikin mahdollisin keinoin ja sormiruokailu on meille yksi keino muiden joukossa tehdä vauva-arjesta hauskempaa.

Onko sormiruokailu turvallista?

Ehkä yleisin vanhempia mietityttävä asia sormiruokailussa tuntuu olevan se, että onko se turvallista? Tuntuu niin paljon turvallisemmalta ajatukselta syöttää vauvalle vaan sileitä soseita, ymmärrän sen. Mutta jos aikuinen osaa sormiruokailun perussäännöt, se on ihan yhtä turvallista kuin soseruokailukin.

Lapsen tulee osata istua tukevassa istuma-asennossa.

Aikuisen tulee ymmärtää lapsen kakomisrefleksin toiminta. Lapsella kakomisrefleksi on huomattavasti herkempi kuin aikuisilla ja laukeaa jo ruuan ollessa vielä suun etuosassa. Kakominen on tärkeä taito, eikä sitä tarvitse pelätä, vaikka se voi kuulostaa pelottavalta aikuisen korvaan.

Lasta ei saa koskaan missään olosuhteissa jättää valvomatta silloin kun hän sormiruokailee. 

Lisäksi toki on hyvä osata ensiaputaidot (ja nimenomaan vauvan ensiaputaidot), mutta ne ovat tärkeitä muutenkin, eivät pelkästään sormiruokailun kannalta.

Viimeinen tärkeä tekijä on se, että ruoka tarjotaan sopivassa muodossa niin, että siitä ei ole mahdollista irrota sellaisia palasia tai se ei lähtökohtaisesti ole sellaista, johon lapsi voisi oikeasti tukehtua. Esimerkiksi kovat raa’at hedelmät on parempi tarjota raasteena ja kovat raa’at vihannekset (esim. porkkana) höyrytettynä pehmeäksi. Kokonaisia pähkinöitä, kokonaisia kirsikkatomaatteja tai kokonaisia viinirypäleitä ei esim. missään nimessä voi tarjota sellaisenaan vauvalle. Myös esim. sitrushedelmien kalvot täytyy poistaa ennen vauvalle antamista (tai tarjota esim. appelsiinia maistelututin läpi) ja kalan tulee olla ruodotonta.

Lisää näistä turvallisuustekijöistä voi lukea Neuvolan ohjeesta tai  Simppelin sormiruokakeittiön sivuilta.

Sormiruokailun aloitus – millä ruoalla me aloitettiin?

Kun sormiruokailua aloittaa, ruoan koostumuksen on hyvä olla niin pehmeä, että ruoka menee mössöksi suussa heti sinne mennessään. Me aloitettiin todella pehmeäksi keitetyllä bataatilla, jonka olin leikannut sopiviksi paloiksi, että vauva saa vietyä ne helposti suuhun kädellä. Seuraavana päivänä kokeiltiin pehmeäksi keitettyä parsakaalia ja sitten raakaa mutta hyvin kypsynyttä pehmeää avokadoa. 1,5 viikon aikana ollaan maisteltu jo monia eri makuja niiden lisäksi kuten kalvotonta veriappelsiinia, banaania, omenaa ja tällä viikolla otettiin mukaan kaura, riisi ja ruodoton uunissa paahdettu lohi myös. Sormiruokaillessa makuja voi tarjota monipuolisesti useamman kerralla samalla aterialla, ei tarvitse siis totutella yhteen makuun montaa päivää.

Jo nyt voi huomata miten nopeasti vauva on oppinut käsittelemään erilaisia ruokia ja miten kovasti hän on kiinnostunut syömisestä. Ja jo nyt voin huomata miten ihanaa on, kun hänellä on aina omaa kiinnostavaa puuhaa samaan aikaan kun me syödään itse. Kenenkään ei tarvitse huolehtia vauvan viihdyttämisestä ruoka-aikaan, eikä hän halua silloin tissille, vaan hänellä on omaa kiinnostavaa puuhaa. Hän on mukana ruokailussa ihan kuten koko muu perhe ja hän nauttii siitä aivan täysillä.

Ruoan määrä & imetys

Me ollaan toistaiseksi edelleen maisteluvaiheessa, eli määrät, joita mahaan asti menee ovat melko pieniä ja imetän vauvan aina ennen maistelua. Tissimaito on hänen pääasiallinen ravintonsa ja kiinteisiin vasta tutustutaan. Ekalla viikolla maisteltiin kerran-pari päivässä ja nyt ollaan maisteltu n. kolme-neljä kertaa päivässä tällä viikolla. Viimeistään 6kk iässä me aletaan kehittämään hänelle samanlaista viiden päivittäisen aterian rytmiä kuin meillä itselläkin on. Mahdollisesti jo aiemmin, mutta viimeistään silloin. Silti rintamaito toimii meidän vauvan pääasiallisena ravintona sinne 1-vuotiaaksi asti, enkä ota mitään stressiä siitä kuinka paljon hän syö kiinteitä määrällisesti. Määrät kyllä kasvavat sitä mukaa kun taidotkin karttuvat. Tärkein merkki ruuan riittävyydestä on vauvan tasainen kasvu omalla käyrällä. Eli ei kannata vertailla vauvan syömiä tai hänelle tarjottuja määriä kenenkään toisen vauvan syömiin määriin, vaan mennään ihan oman vauvan tahdissa.

(lähde: Neuvolan sormiruokailuohje)

Sormiruokailun hyödyt vauvalle & koko perheelle

Aiempien kokemusten perusteella sormiruokailusta on ollut meille valtavasti hyötyä! Jo aiemmin mainittujen yhteisten ruokahetkien lisäksi hyötynä on ainakin meillä ollut se, että pienestä sormiruokailijasta kasvaa ennakkoluuloton maistelija, joka pienestä asti syö monipuolisesti erilaisia ruokia. Myös motoriset taidot kehittyvät nopeasti kun lapsi saa ihan itse kokeilla, eikä istu passiivisesti odottamassa, että joku laittaa ruokaa suuhun. Itse ajattelen myös niin, että se tukee lapsen tervettä ruokasuhdetta, että hän saa pienestä asti ihan itse päättää kuinka paljon ja mitä syö, eikä joku päätä sitä hänen puolestaan. Silloin lapsi itse oppii tunnistamaan milloin maha on sopivan täynnä.

Sellainen juttu vielä tähän lopuksi, että ruuan jälkeen me huuhtaistaan vauvan suu ihan pienellä vesitilkalla esim. lasista hörpyttämällä. Vauvan janojuoma on tissimaito näin ekan vuoden ajan, mutta on ihan hyvä putsata suu, ettei sinne jää ruokaa pyörimään ja tule sen myötä esim. sammasta. Hampaita aletaan pesemään sitten kun niitä tulee ja jossain vaiheessa hampaiden ilmestyttyä xylitol-pastillit astuvat myös mukaan aina ruokailun jälkeen.

Tulen jakamaan sormiruokailujuttuja edelleen paljon esim. Instagramin puolella storyissa (@iinalaura) ja kunhan ollaan hetki maisteltu, niin voisin jakaa vaikka meidän lemppari reseptejä täällä blogissakin. Helmikuussa tulen jakamaan myös vinkkejä sormiruokien kokkailuun ja säilömiseen.

Kaupallinen yhteistyö: Valio ValSa.

Suolan syönti arjessa

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Valio ValSan kanssa. Meidän 1-vuotias on kuluneen puolen vuoden aikana siirtynyt asteittain samaan ruokavalioon mun perheen kanssa. Vauvan ruokien miettimisen ansiosta ollaan otettu koko perheen syömiset vielä entistäkin tarkempaan syyniin, ja pyritty saamaan kaikki ruokavalion osaset kohdalleen. Sitä helposti muistaa vauvan ruokien terveellisyyden tärkeyden, mutta ihan yhtä hyvää huolta täytyy pitää myös isompien lasten ruokavaliosta. Ja ei me vanhemmatkaan voida hyvin, jos syödään huonosti.

Toki arjessa on joskus sallittua mennä sieltä mistä aita on matalin ja kokata vaikka eineksiä, mutta pääosin täytyy pitää huoli siitä, että kukaan ei saa mitään liikaa, eikä liian vähän. Pienten lasten ruokavaliossa on muutamia ainesosia, joiden kanssa täytyy olla tarkkana. Näitä ovat mm. lihajalosteista kuten leikkeleistä ja makkaroista saatava nitriitti, proteiini jota ei saa syödä liikaa, sekä suola, jota munuaiset eivät kestä kuin pienen määrän. Näistä kaikkein vaikeinta tarkkailla on mun mielestä suola, sen kanssa saa olla aivan super tarkkana, koska sitä löytyy melkein kaikesta.

Pienten lasten suolansaantisuositukset

Alle 1-vuotiaille suolaa ei suositella lainkaan, ja 1-2-vuotiaan suolansaantisuositus on maksimissaan 2 grammaa päivässä, eli noin 0,5 teelusikallista. Se on tosi vähän, ja se tulee täyteen hyvin nopeasti esim. leivästä, juustosta ja kahdesta lämpimästä ateriasta. Alle 2-vuotiaan ruokiin ei missään nimessä kannata lisätä suolaa ollenkaan, kun se suositusmaksimi tulee täyteen jo sellaisista tuotteista, joissa suolaa on valmiina. Kannattaa suosia vähäsuolaisia vaihtoehtoja kaikessa missä voi. Esimerkiksi kaikki lihat kannattaa maustaa itse, koska valmiissa marinadeissa on jo reippaasti suolaa. Monessa leipäviipaleessakin suolaa on jo 0,5-1 grammaa.

2-4 -vuotiaiden suolansaantisuositus on maksimissaan 3-4 grammaa päivässä, eli ei sekään kauhean suuri ole.  Se antaa jo vähän enemmän pelivaraa, mutta silti meillä esimerkiksi keitetään aina pasta ja riisi suolaamattomassa vedessä, puuroon en lisää koskaan suolaa, ja esim.  kastikkeisiin laitan suolaa todella maltillisesti, kun sitä voi lisätä sitten omalla lautasella jos siltä tuntuu. Sanoi kulinaristit mitä hyvänsä, en halua että lapset saavat liikaa suolaa. Kun he eivät totu suolaisen ruuan makuun pienenä, eivät he kaipaa sitä isompanakaan. Maailma on täynnä ihan mielettömiä makuja ja mausteita, joilla ruokia voi maustaa suolan sijaan.

Suola ei kokonaan pannassa

Kun pääosin välttelee liikaa suolansaantia ja piilosuolaa arjessa, ei haittaa jos joskus tekee ruuaksi jotain vähän suolaisempaa, kuten soijakastikkeella maustettua lohta. Silloinkin teen tosin oman vähäsoijaisemman version lapsille, ja käytän aina sitä soijakastiketta, josta suolan määrää on vähennetty. Meillä on myös suvussa korkeaa kolesterolia, korkeaa verenpainetta ja tietenkin äitini saama aivoinfarkti, ja siksi pidän äärimmäisen tärkeänä sitä että vältän liikaa suolan saantia itse, ja opetan lapsille pienestä asti hyvän ruokavalion mallin. Me yritetään noudattaa THL:n Syödään yhdessä -ruokasuostuksia koko perheen ruokavaliossa mahdollisimman hyvin. Uskon että niihin voi luottaa, ja ainakin ollaan koko perhe voitu hyvin kun ollaan niitä noudatettu.

Mitä on maitosuola?

Myös Valio on ottanut tärkeäksi asiakseen vähentää liikaa suolan saantia arjessa. Valio on kehittänyt uuden Valio ValSa -maitosuolan, joka koostuu maidon luontaisista mineraaleista. Siinä on lähes 80% vähemmän natriumia kuin tavallisessa
ruokasuolassa. Maidon sisältämät mineraalit ovat peräisin lehmien syömästä rehusta. Kesällä lehmät syövät pääosin
tuoretta nurmea ja talvella säilöttyä AIV-rehua. Maidosta juustoa valmistettaessa syntyy sivutuotteena heraa, joka koostuu heraproteiineista sekä maidon mineraaleista, eli siis maitosuolasta.

Maitosuolalla voidaan korvata osa esimerkiksi maitotuotteiden ja leipien valmistuksessa käytettävästä ruokasuolasta. Samalla tuotteiden suolapitoisuus laskee, mutta mausta ei tarvitse tinkiä. Valio ValSa on keksintönä merkittävä myös kansainvälisesti.

Parempia valintoja

Me ollaan käytetty jo melkein vuoden ajan Oivariini ValSaa levitteenä, koska se on herkullista ja siitä suolan määrää on vähennetty. Se maistuu ihan samalta kuin tavallinenkin Oivariini, mutta tulee syötyä sopivasti vähemmän suolaa levitteessä. Kamppiksen myötä testattiin myös Valio Oltermanni ValSaa, ja sekin maistui ihan perus Oltermannilta. Taidetaan siis vaihtaa meidän Kevyt Oltermanni pysyvästi tähän Valio Oltermanni vähemmän suolaa -versioon.

Me syödään leipää melkein joka päivä, koska leipä on vaan niin hyvää. Siksi musta on tosi hienoa, että leipää syödessäkin voi tehdä vielä entistä parempia valintoja.

Kiinnitättekö huomiota suolan saantiin omassa tai lasten ruokavaliossa? 

Multa on kyselty paljon meidän melkein-yksivuotiaan syömisistä, ja nyt olen pitänyt parin viikon ajan (aina kun olen muistanut) sellaista säännöllisen epäsäännöllistä ruokakuvapäiväkirjaa. !!DISCLAIMER!! heti alkuun, että kuvissa on siis satunnaisia annoksia vauvan lautaselta sieltä täältä. Postauksessa ei ole esitelty yhdenkään kokonaisen päivän ruokia, vaan joitakin meidän minin illallisia, lounaita, välipaloja ja aamupaloja eri päiviltä ja eri viikoilta. Kaikkia aterioita en mitenkään ehtinyt tai kyennyt kuvaamaan.

Meidän sormiruokataipaleen aloituksesta kirjoitin heinäkuussa, ja vinkkasin elokuussa erillisessä postauksessa myös parhaista astioista ja muista välineistä tähän puuhaan.

Ollaan menty koko tämä kulunut puoli vuotta kiinteiden ruokien parissa lapsentahtisesti. Vauvalle ei ole ikinä tuputettu ruokaa tai pakotettu syömään, eikä olla syömisistä jouduttu stressaamaankaan. Tyyppi on ollut tosi kiinnostunut ruuasta, ja hän on myös kasvanut hienosti ja tasaisesti, eli siinä mielessä me ollaan päästy tosi helpolla ruokien kanssa. Olen siitä tosi kiitollinen.

Koko perheen brunssi, vauvalle suolatonta ja maidotonta munakokkelia, tomaattia, kurkkua, klementiiniä, ruisnaksuja ja vauvojen lisäsokerittomia kauramuroja. Hän halusi myös oman paahtoleivän. 

Ehkä n. 6-7kk iässä alettiin tarjoamaan se 5 ateriaa päivässä, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Välillä hän söi isompia annoksia, ja välillä ei tykännyt muusta, kuin puurosta. Puuro on hänen suurin suosikkinsa. Hän varmaan olisi tyytyväinen jos saisi syödä koko elämänsä pelkkää puuroa. Mutta ollaan siitä huolimatta yritetty tarjota monipuolisesti kaikkea mahdollista, ja nyt viime kuukaudet hän on syönyt tosi reippaasti. Hän on ennakkoluuloton maistelija, ja maistaa yleensä melkein mitä tahansa mitä lautaselle laitan. Vihanneksista ja hedelmistä hän tykkää erityisen paljon, ja myös maustamaton jugurtti on suuri lemppari.

Simppelin sormiruokakeittiön kanapötköjä (broilerin jauhelihaa, porkkanaa, omenaa, kauraryyniä, mausteita), tummaa täysjyvämakaronia, porkkanaraastetta ja kurkkua. 

Sormiruokailu on ainakin meillä ollut sotkuista puuhaa, ja ihaillen olen katsellut joidenkin siistejä vaaperoita, jotka syövät itsenäisesti lusikalla jo alle 1-vuotiaana siististi. Meillä siihen on vielä pitkä matka, ja tällä hetkellä menossa on oikein mega sotkuvaihe, kun 11kk neiti tunnustelee ja kokeilee ja heittelee ja puristelee ja litistelee ruokaansa. Onneksi on rätti, harja ja kihveli sekä hyvä imuri, niillä pääsee jo pitkälle. Ja vaatteiden kanssa sappisaippua on ehdoton. Välillä jaksan laittaa ruokalapun, välillä en, mutta kaikki vaatteet on meillä ostettu käyttövaatteiksi, ja tähän asti ovat ainakin lähteneet pyykissä puhtaaksi.

Uunilohta limemehulla, valkosipulilla ja mustapippurilla maustettuna, riisiä, raejuustoa, kurkkua ja tomaattia. Hän halusi kokeilla mitä tapahtuu jos kaataa nokkamukista vettä lautaselle. Yläpuolella lopputulos. 

Vaikka hän ei vielä osaa syödä siististi, hän osaa kuitenkin syödä todella hienosti. Hän pureskelee kuudella hampaallaan huolellisesti ruuan. Meidän ei ole tarvinnut panikoida ruokien koostumuksista yhtään. Sileitä soseita ei olla syötetty ollenkaan, mutta toki hän on itse nauttinut smoothieita pussista, ja kyllä me ostetaan välillä purkki (tai pussiruokaakin). Purkkeja harvemmin, mutta pusseja olen kyllä ostanut joka viikko. Ne on niin helppo napata mukaan, ja vauva itse ne syö suoraan pussista, ilman sotkua, vaikka autossa tai ostoskeskuksessa, tai ihan missä vaan.

Välipalalla hän söi äidin kuvausjutuista ylijääneitä mustikoita ja mansikoita, banaania, ja smoothien pussista. 

Muutenkin ollaan syötetty vauvaa melko vähän, suurimmaksi osaksi hän on syönyt aina itse, oli se sitten lihapullia, puuroa tai smoothieta. Paljon helpompaa, kun saa itsekin keskittyä oman ruuan syömiseen, kun vauva syö itse oman illallisensa, eikä kenenkään tarvitse syöttää. Samalla vauva saa myös hienosti olla mukana tasavertaisena jäsenenä koko perheen yhteisessä ruokahetkessä.

Muu perhe söi nachos supremea, hän söi jauhelihaa-papu-tomaattipaistosta, tummaa täysjyvämakaronia, avokadoa, tomaattia ja keitettyä maissia. 

Ruoat olen tehnyt sillä periaatteella, että samaa kuin meillä muillakin, mutta ilman suolaa (ja 10kk ikään asti ilman maitotuotteita myös). Reilun kuukauden ajan mukana olleet hapanmaitotuotteet on tuoneet taas ihan uusia ulottuvuuksia ruokailuihin. Vauva on aivan ihastunut jugurttiin, raejuustoon ja rahkaan. Piimääkin pitäisi kuulemma ostaa, t. ylpeä isosisko, joka on Oton piimäkaveri omien sanojensa mukaan. Piimää ei kuitenkaan olla vielä kokeiltu.

Vauvalle sopivaa pasta bolognesea, eli paseerattua tomaattia, porkkanaraastetta, sipulia, valkosipulia, mustapippuria, paprikajauhetta, jauhelihaa ja spagettia. 

Olen pyrkinyt tarjoamaan vähintään 2-3 kertaa viikossa kalaa, usein myös kasvisruokaa, ja monipuolisesti eri vaihtoehtoja, eli ei pelkkää riisiä tai pelkkää perunaa. Ihan niin kuin syödään muutkin monipuolisesti eri ruokia. Olen tehnyt paljon uuniruokia. Simppelin sormiruokakeittiön kanapötköt on meillä sekä vauvan että isompien tyttöjen lemppareita. Välillä olen tehnyt satsin kanapötköjä, jos olen ollut aikeissa tehdä vaikka pitkän haudutuksen vaativaa mausteista lihapataa muulle perheelle. Silloin olen antanut vauvalle kanapötköjä riisin ja vihannesten kanssa, ja muut ollaan syöty pataa riisin ja vihannesten kanssa. Koin pääseväni sillä tavalla helpommalla, kuin hauduttelemalla kokonaan oman padan vauvalle, vaikka toki niinkin olisin voinut tehdä jos olisin vaan jaksanut (ja omistanut toisen padan).

Tehtiin kukkakaalipastaa Hannan Sopan ohjeella muulle perheelle, ja vauva sai uunissa paahdettuja (limemehulla ja paprikajauheella maustettuja) kukkakaaleja, pinaattitagliatellea ja Simppelin Sormiruokakeittiön kanapötköjä. 

Suolan suhteen olen ollut tarkkana, mutta en kuitenkaan mitenkään neuroottinen. Itse en ole ikinä lisännyt suolaa vauvan ruokaan, mutta välillä olen antanut palan vähäsuolaista leipää, Talk-muruja pinsettiotteen harjoitteluun ym, varsinkin nyt kun ollaan jo tosi lähellä sitä 1v ikää. Aion olla tarkkana myös 1v-synttäreiden jälkeen, koska eihän se suolan sietokyky yhdessä yössä kasva mitenkään järjettömän paljon suuremmaksi. En yleensä lisää ollenkaan tai ainakaan kovin paljoa suolaa meidän ruokiin, vaan lisätään sitten Oton kanssa se suola suoraan lautaselle jos tuntuu että tarvitsee. Usein muut mausteet riittävät. Suolan käytöstä voi lukea lisää vaikka tästä artikkelista.

Banaania, pensasmustikkaa, mansikkaa, Nallen kauramuroja ja maustamatonta jugurttia. 

Sokerin suhteen olen ollut vielä tarkempi, ja aion olla jatkossakin. Kun isommat tytöt saavat ne euron irtokarkkipussit karkkipäivänä, vauva saa tyhjään irtokarkkipussiin niitä omia sokerittomia muroja ja naksuja, tai tuoreita hedelmäpaloja. Niihin hän on ollut kovin tyytyväinen, ja hän on ylpeä omasta rapisevasta pussistaan.

Imetys jatkuu edelleen lapsentahtisesti sinne 1v ikään asti, mutta imetyskerrat on jonkin verran vähentyneet jo, kun ruoka on ottanut tilaa mahasta. Nykyään imetys on enemmän sitä läheisyystankkausta, ja sellainen pieni rauhallinen hetki ennen kuin räpätäti viilettää taas ympäri kämppää. 1v iässä aion lopettaa yöimetyksen pikkuhiljaa, mutta päiväimetysten suhteen mennään ihan siten kun vauva itse haluaa, mulla ei ole mikään kiire lopetella.

Olen tyytyväinen siihen, miten ruokailut ovat sujuneet. Itselleni kokemus on tuonut varmuutta äitiydessä, monellakin saralla. Tällä kolmannella kerralla uudet vaiheet syömisissä on menneet tosi helposti ja luontevasti, kun kahdella ensimmäisellä kerralla niitä vielä jännitin jonkin verran.

Sellaisia ruokakuulumisia meillä. Pian koittavat 1v-synttärit, ja tarjoilut ovat jo kovasti mietinnässä. Saa vinkata kivoja tarjoiluita, joita 1v voisi maistaa myös ilman että heti maagisen rajapyykin täytyttyä tarvitsee vetää hurjat sokeriöverit. Kakkua hän saa kyllä silti maistaa pikku palan, ja meille tulee ihan oikea kakku. Mutta sen kaveriksi olisi kivaa laittaa kaikkia hedelmäherkkuja ja muita tarjolle, joita voisi antaa ihan surutta hänellekin niin paljon kuin napa vetää.

Ihanaa uutta viikkoa tyypit <3