Uusia työkuvioita – miten tässä näin kävi?

11.01.2018

Kun perustin yritykseni puolitoista vuotta sitten, mä listasin jo silloin toimialakseni myös sosisaalisen median konsultoinnin, ja sisällöntuotannon muille yrityksille. Tarkoituksena oli nimittäin, että sitten kun kuopus lähestyy kahta vuotta, eli ensi vuoden alussa, voisin pikkuhiljaa alkaa hankkimaan itselleni oman firmani ulkopuolisia asiakkaita.

Tulevaisuudessa aioin alkaa tuottamaan sisältöä myös muiden yritysten tarpeisiin, ja konsultoimaan sosiaalisen median  asioissa, sisällöntuotannossa, bloggaamisessa ja someyhteistöissä. Käytännössä samaa hommaa mitä tein ennen kolmatta raskautta, mutta vaan oman yritykseni kautta ja useammille yrityksille. Nyt kuitenkin kävi sillä tavalla, että mulla onkin ensimmäinen asiakas jo NYT, vuotta etuajassa.

Jep, niin siinä vaan kävi, että kun mua pyydettiin pari kuukautta sitten, en voinut enkä halunnut sanoa ei, vaikka en sillä hetkellä tiennytkään, että miten saan kaikki arjen palaset loksahtelemaan kohdalleen. Ja jos totta puhutaan, en ihan vieläkään tiedä, sillä olen juuri aloittanut homman vuoden alusta. Teen jatkossa 40 tuntia kuukaudessa töitä yritysasiakkaan tarpeisiin, ja se on ihan mahtavaa, virkistävää ja juuri sitä mitä olen kaivannut. Se fiilis, kun saa tehdä kaikkea sitä mitä rakastaa, mutta ei tarvitse vastata siitä omalla persoonallaan ja omalla henkilökohtaisella elämällään, vaan saa keskittyä olennaiseen! Voin kertoa että se on jotain ihan uskomatonta, voimaannuttavaa ja ihanaa. Ja samalla siitä saa energiaa ja inspiraatiota, ja sellaista objektiivista suhtautumista myös tähän omaan blogiin ja sen tekemiseen.

Meidän hoitokuviot ei siis toistaiseksi muutu mitenkään, eli minä olen edelleen kotona kuopuksen kanssa, ja taiteilen tätä työpalapeliä jotenkin siinä samalla päiväuniaikoina, iltaisin ja viikonloppuisin, ja Otto käy normaalisti omissa päivätöissään. Jos tuntuu että aika loppuu kesken, niin sitten olen miettinyt osa-aikaisen assarin palkkaamista itselleni, joka hoitaisi kaikkia niitä juoksevia asioita, joihin mulla kuluu myös paljon aikaa. Mutta katsotaan miten tämä tästä lähtee sujumaan, toistaiseksi ainakin ihan hyvin.

Tarkoitus siis on että kuopus menee osa-aikaisesti dagikseen aikaisintaan vuoden kuluttua keväällä, ja siihen asti en kyllä pysty ottamaan enää yhtään nykyistä enempää työtä vastaan vaikka kuinka innostuisin. Mutta musta on tosi mahtavaa ja upeaa ja hienoa että mut haluttiin juuri tähän hommaan juuri nyt, ja on suuri etuoikeus saada tehdä sitä. On myös tosi hyvä pitää yllä kokemusta myös oman blogin (ja somen) ulkopuolisesta sisällöntuotannosta, kun tarkoitus on kuitenkin tehdä sitä jatkossa sitten enemmänkin.

Ensimmäiset työtunnit on jo tehty, ja mulla on niin loistava fiilis tästä! On suuri etuoikeus saada tehdä työkseen juuri sitä mistä nauttii kaikkein eniten, ja vielä kahdella eri tapaa. Sekä omaa blogia ja somea, että sitten toisille asiakkaille. Mun mielestä nämä kaksi täydentävät toisiaan ihan täydellisesti, ja hyödyttävät myös. Esimerkiksi tässä yritysasiakkaan tarpeisiin asioita selvitellessä olen oppinut monta sellaista uutta juttua, joita en muuten olisi välttämättä huomannutkaan, ja ne hyödyttävät myös omissa henkilökohtaisissa töissäni. On myös hauskaa, kun saa tehdä jotain ihan täysin eri tyylillä kuin sitä omaa blogia, johon on hioutunut itselle se tietty tyyli josta ei halua liikaa poiketa. Sekin avartaa ajatuksia ja inspiroi!

Saan kyllä olla kiitollinen siitä, että työkuviot on näin hyvällä mallilla, ja todella olenkin. Hienojen mahdollisuuksien lisäksi olen kuitenkin kaikkein eniten kiitollinen siitä, että pystyn tekemään kaiken kotoa, ja joustavasti omien aikataulujeni mukaan. Se on pikkulapsiarjessa aivan korvaamattoman arvokas juttu. Tästä vuodesta voi tulla kyllä aika timanttinen, kun se on alkanut jo näin hienosti! Ainakin mä uskon ja toivon niin.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3


Turvallisesti verkossa sis. kilpailun

06.03.2016

Olen mukana Indiedaysin & F-Securen kampanjassa, jonka myötä sain mielenrauhan siitä että tämän perheen tietoturva-asiat ovat hyvässä turvassa. Mieheni ollessa kunnon teknologiahamsteri, meiltä löytyy laitetta vähän joka lähtöön. Kaksi tablettia, iPad, tietokoneet ja puhelimet, joita mulla on käytössä kaksi töiden takia. Laitteita on sen verran paljon, että jos jokaisen virus- ja tietoturvasta lähtee erikseen huolehtimaan, on se aika raskasta. Se että F-Securen uuden SAFE-tietoturvan saa asennettua kerralla viidelle laitteelle, on siis ainakin meidän perheelle varsinainen helpotus. Asennukseen ei tarvitse myöskään mitään fyysisiä levyjä, vain yhden koodin.

Me aikuiset toki tiedetään aina mitä tehdään ja ei ainakaan tähän asti olla koskaan päädytty sivuille joilla olisi joutunut epäilemään turvallisuutta, mutta lapset eivät tietenkään aina voi tietää mitä tekevät kun selaavat tablettia. Heillä on kyllä selkeät säännöt ja heitä on opastettu iPadin käytössä, mutta ei tarvittaisi kuin pari virheellistä näpäytystä ja youtubestakin saattaisi päätyä vaikka minne. F-Secure SAFE analysoi sivujen turvallisuutta taustalla huomaamatta jatkuvasti, ja se estää pääsyn vaarallisille ja lapsilta kielletyille sivuille automaattisesti. Kun SAFE on käytössä, ei siis ole riskiä että lapset näkisivät jotain lasten silmille sopimatonta vaikka esimerkiksi youtubesta jotain videolinkkiä vahingossa klikkaisivat.

Meidän lapset ovat tosi taitavia käyttämään padia, ja vaihtavat helposti sovelluksesta toiseen sen mukaan mitä haluavat tehdä. iPad on lapsista tietysti ihan super hauska juttu, ja aina he eivät haluaisi luopua siitä silloin kun vanhemman mielestä ruutuaikaa on ollut jo ihan tarpeeksi. F-Secure SAFE mahdollistaa myös aikarajan asentamisen lapselle. Aikarajasta on hyvä tehdä yhdessä pelisäännöt niin että lapset tietävät sen muutenkin, mutta viimeistään automaattinen aikaraja varmistaa sen että lapsi ei unohdu ruudun ääreen turhan pitkäksi aikaa. Sitten kun meidänkin tytöt ovat vähän isompia, ja alkavat asentamaan sovellukset itse, on kiva että Android-versiossa on mahdollista ottaa käyttöön myös turvalliset sovellukset -toiminto. Se tarkastaa kaikki asennetut sovellukset haitallisten koodien tai epäilyttävän mainonnan  varalta, ja varmistaa ettei laitteisiin päädy vaarallisia sovelluksia.

Mä olen välillä vähän huithapeli, kuten tälläkin viikolla kun unohdin mun rakkaat aurinkolasit tyttöjen tanssikouluun. Niissä ei tietenkään ollut mitään henkilökohtaisia tietoja, ja sain ne jopa vielä takaisinkin, koska tanssikoulussa onneksi liikkuu vain mukavia ja rehellisiä ihmisiä. En voinut kuitenkaan olla miettimättä, että mitä jos se olisikin ollut vaikka mun puhelin tai tabletti, ja paikka vaikkapa metron penkki. F-Secure SAFEn avulla voi suojella omia laitteitaan myös etänä. Vaikka puhelin hukkuisi, unohtuisi tai se varastettaisiin, sen voi paikantaa ja lukita etänä, ja omat tiedot voi poistaa pysyvästi tarvittaessa.

Tietoturva on sellainen juttu joka helposti unohtuu arjessa, mutta oikeasti se on todella hyvä pitää kunnossa. Kun tietoturva on kunnossa, ei ole pelkoa että omat luottokorttitiedot päätyisivät huijareiden käsiin verkkokauppaostoksilla tai että lapset saavat traumoja pelatessaan tabletilla. F-Secure SAFE on hyvä apu kun lasta opetetaan käyttämään erilaisia laitteita, mutta se on tärkeä myös aikuisille.

F-Secure SAFEa voi nyt kokeilla ilmaiseksi neljän kuukauden ajan, ja se ei velvoita mihinkään pidempään sitoutumiseen. Kokeilu tapahtuu yhdellä koodilla, jolla palvelun saa käyttöön neljäksi kuukaudeksi. Koodin saat käyttöösi F-Secure SAFE -sivulta.

Lukijakilpailu: Haluaisitko palvelun käyttöösi ilmaiseksi vuodeksi? Kerro kommenttiboksissa miksi juuri sinä tarvitsisit F-Securen vuodeksi ja olet mukana kilpailussa, jossa voit voittaa palvelun käyttöösi vuodeksi! Muista lisätä sähköpostisi sille varattuun kenttään. Kilpailuaikaa on 10.3. klo 22.00 asti. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Onnea kisaan kaikille ja ihanaa sunnuntaita!


Ai mihin sulla on kiire?

30.11.2014

Joku kommentoi mulle tuossa viikko pari sitten, että huomaanko itse että kirjoitan melkein jokaisessa postauksessa kiireestä, että mihin mulla muka on oikeasti kiire? Siitä sain idean, että teen vihdoin paljon toivotun postauksen siitä, mitä bloggaaminen työnä ja työ blogiportaalin taustatiimissä tarkoittaa minulle käytännössä.

P1010973x P1010993xKun on bloggaaja, ja sen lisäksi toimii osakkaana blogiportaalissa, joulun aika on aika kiireistä. Kevään pressipäivät ja pikkujoulut ovat kaikki ennen joulua, ja lisäksi on paljon juttuja joita pitää suunnitella ja tehdä esimerkiksi joulukalentereita varten (sekä omaa että Kideblogien). Lähetettyjä ja vastaanotettuja sähköposteja kertyy jo yhtenä päivänä kymmeniä, puhelut ja eri paikoissa ja tapahtumissa vierailut siihen päälle. Muutama viikko meni niin etten ehtinyt olla melkein yhtään päivää vaan kotona ja rentoutua, tehdä sitä mitä olen tehnyt perheen kanssa koko tämän viikonlopun.

Kuten sanottua, mulle se kaikki oli ja on positiivista kiirettä, tykkään ihan hirveästi siitä mitä saan tehdä blogimaailman parissa. Vaikka kuinka tykkäisi siitä mitä tekee, joskus se kiire silti vain aiheuttaa stressiä, kun yrittää pitää tasapainoa yllä. Olla mahdollisimman paljon lasten kanssa, olla hyvä vaimo miehelleen, pitää oman blogin mielenkiintoisena ja tiiviisti päivittyvänä, ja lisäksi siinä samalla pyörittää muiden yhtä kiireisten äitien kanssa blogisivustoa.

P1011009x P1011030Päivän asu / Paita Sheinside* / Takki Sheinside* / Pipo Asos / Laukku Zara / Housut Cubus / Kengät Skopunkten / Huivi Cubus* / Korvakorut Ur & Penn* / *blogin kautta saatu.

Ammatikseen bloggaamisessa on se, että sulla ei oikeastaan koskaan ole lomaa. Bloggaaminen on niin kokonaisvaltaista, se alkaa siitä kun aamulla herää ja loppuu siihen kun illalla nukahtaa, vuoden jokaisena päivänä. Se on läsnä kaikissa elämän isoissa ja pienissä juhlissa, kuten myös jokapäiväisessä arjessa. Se ei ole kahdeksasta-neljään duuni jonka voi unohtaa kun sulkee työpaikan oven perässään, vaan se on jatkuvasti läsnä. Mä en ole kasista-neljään -tyyppi, vaikka sellaisesta työstä joskus haaveilenkin.

P1011026Mulle tämä elämäntapa ja kokonaisvaltainen bloggaamiseen heittäytyminen kuitenkin sopii, tätä mä rakastan tehdä, mutta bloggaamisessa, kuten kaikessa muussakin on omat etunsa ja haittansa. Bloggaamisen hyvä puoli on se, että se ei ole kasista neljään -duuni, vaan mulla on vapaus olla lasten kanssa kotona, tehdä kaikkea kivaa arkenakin, nukkua pitkään aamulla lasten kanssa jos nukuttaa, ja kirjoittaa vaikka keskellä yötä jos huvittaa. Huono puoli on se, että se ei ole kasista neljään -duuni. Blogi vie paljon tilaa ajatuksista, eikä blogia koskaan voi unohtaa ainakaan pitkäksi aikaa, vaan se on iso osa elämää ja arkea, ainakin kasista neljään -duunin verran tunteja vuorokaudessa.

En kaipaa lomapäiviä bloggaamisesta, vaikka joskus pidänkin taukopäiviä postaamisessa. Kamera ei pysy piilossa ikinä kokonaista päivää, siitä yksinkertaisesta syystä että rakastan valokuvaamista. Vaikka en kirjoittaisi yhtenä päivänä postausta, mä otan kuvia, suunnittelen tulevia kirjoituksia, muokkaan kuvia, päivitän somekanavia, vastaan kommentteihin, sähköposteihin ja puheluihin. Vain pieni osa tästä kaikesta näkyy lukijalle asti. Mä otan esimerkiksi vuoden jokaisena päivänä vähintään 50-300 kuvaa, joista 5-10 kerrallaan yleensä päätyy postaukseen.

P1011028Mitä sitten työ blogiportaalin taustalla pitää sisällään? Luonnollisestikaan en voi yksityiskohtiin mennä, mutta voin kertoa suurpiirteisesti. Mun työ on mediamyyntiä, eli käytännössä tarjousten vastaanottamista, tarjousten tekemistä, yritysten kontaktointia, neuvottelua, ideointia ja lisäksi sivuston ja somekanavien ylläpitoa. Pienessä yrityksessä kaikki tekevät vähän kaikkea, eikä mulla ole mitään hienoa ammattinimikettä jonka voisin lisätä tuohon sivupalkkiin, haha.

Myös oman blogin blogimarkkinointi pitää sisällään tapahtumissa käymistä, uusiin tuotteisiin tutustumista, ja taustatiedon selvittämistä, sekä huolellista testaamista. Jos esittelen täällä teille uuden puhelimen, mä selvitän kaiken mahdollisen tiedon mitä vain irti saan, vertailen sitä omiin kokemuksiini tuotteesta, ja kirjoitan vasta sen jälkeen mielipiteeni. En esittele enkä kehu tuotteita, joista en oikeasti tykkää ollenkaan, vaan jokainen kaupallinen postaus on huolellisen testauksen ja selvittelyn tuotos.

P1011036xBloggaaminen on välillä glamouria, en ikinä unohda tammikuista reissuani Kööpenhaminaan luksuskylpylään tai herkullista illallista Pampersin järjestämällä matkalla Frankfurtissa. Bloggaamiseen kuuluu pr-tapahtumia, skumppaa ja gaaloja. Suuri osa bloggaamisesta on kuitenkin mahallaan makaamista kylmässä maassa, että saa hyvän kuvan otettua toisen kengistä, ilman takkia seisoskelua asukuvien tähden, loputtomia näytön valossa naputellen vietettyjä tunteja, ja oman blogin nimen sanomista kangerrellen esittäytyessä uusille ihmisille.

Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, bloggaaminen on kamalan ihanaa, ja ihanan kamalaa. Niin ihanaa, että en voi kuvitella olevani ilman, mutta joskus myös kiireistä ja stressaavaa. Nyt blogissa alkaa kuitenkin mun kaikista lempparein aika, nimittäin joulun aika, kun mä saan tehdä mun blogijoulukalenteria! Eka luukku ilmestyy huomenna, stay tuned! Ihanaa alkavaa joulukuuta ja viikkoa kaikille <3

Millainen käsitys teillä on bloggaajien arjesta? Bloggaatteko itse, millaista teidän blogiarkenne on?


Lapsen verkkoidentiteetti

30.07.2014

Multa on toivottu jo jonkin aikaa postausta lapsen verkkoidentiteetistä, ja nyt tätä aika pitkään mietittyäni ajattelin tarttua aiheeseen. Aihe on mielestäni ajankohtainen pohdittavaksi, sillä esikoisemme täyttää kolme vuotta, ja hänellä ehdottomasti alkaa olla jo omanlaisensa persoona. Koska kirjoitan perheblogia, mun todellakin täytyy miettiä tätä aihetta tarkasti, ja se miten aion toimia, vaikuttaa myös blogin tulevaisuuteen.

Mä olen valinnut näyttää lasteni kasvot ja kertoa heidän nimensä blogissa. En koe sen olleen väärä valinta, enkä kadu sitä. En koskaan koe jakaneeni lasteni elämästä mitään sellaista, mitä heidän tarvitsisi myöhemmin nolostella tai hävetä, en mitään liian intiimiä. Mutta kuten sanoin jo Tiaran lähestyessä kahden vuoden ikää, olen sitä mieltä että mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä pienempi heidän osuutensa blogissani tulee olemaan. Kun tytöt ovat tarpeeksi vanhoja luomaan omat sosiaalisen median profiilinsa, on heillä mahdollisuus luoda itselleen omannäköisensä verkkoidentiteetti, se ei ole mun tehtäväni.

DMK_3043Mutta millaiset asiat sitten vaikuttavat verkkoidentiteettiin? Luonko mä lapselleni nettipersoonan kuvaamalla tämän synttäreillä, ja kertomalla että lapseni nautti juhlistaan? En mielestäni. En myöskään mielestäni kuvaamalla vaikkapa uusia vaatteita lasten päällä, tai laittamalla kuvia puistoreissulta. Tiaran kasvettua yli kahden vuoden ikään, en ole enää kirjoittanut kuukausittaisia kehitys-/kiinnostuspostauksia, kuten vauva-aikana, mutta satunnaisia kuulumisia olen kertonut ja kuvannut videoita, joissa hän on mukana. Yksityiskohtaisesti lapsen tekemisistä, luonteesta ja kiinnostuksenkohteista kertominen on mielestäni persoonan luomista, mutta yleisen perhe-elämän ja tapahtumien kuvaaminen ja kertominen ei.

Mielestäni on eri asia kirjoittaa vauvan tai taaperon kehityksestä, kuin isomman lapsen. Leikki-ikäiset ja sitä vanhemmat lapset ovat jo omia persooniaan, ja heidän täytyy itse saada luoda omanlaisensa sosiaalisen median identiteetti. Sitä nuoremmista lapsista kirjoitetaan lähinnä taitoja ja kiinnostuksenkohteita kävelystä luukkukirjoihin, niitä samoja joita on kaikilla vauvoilla, muutaman kuukauden kehityseroilla vain. Aika persoonatonta, eikö totta?

DMK_2881Luotan myös siihen, että jokainen ymmärtää, että kukaan ei vaikkapa 11-vuotiaana ole enää samanlainen kuin vauvana. Mistä sitä tietää, onko mulla blogia enää siinä vaiheessa, kun tytöt luovat omat profiilinsa netin sivustoille, ei mistään. Mutta en halua ottaa sitä riskiä, että luon tytöistä kuvaa tietynlaisina koko heidän lapsuutensa ajan, ja siksi heillä ei ole vapautta vanhempana olla juuri sellaisia kuin itse haluavat.

Nykyisin valtaosalla vanhemmista on profiili vähintäänkin jossain sosiaalisen median palvelussa, useimmilla monessakin eri palvelussa. Monella äidillä on myös blogi. Mulla ei ole mitään tilastotietoja äitiblogien määristä, mutta se on kyllä fakta että äitien blogeja on nykyään todella paljon. Lisäksi on suuria FB-ryhmiä kuten mainetta niittänyt Äitylit, jossa on 17 000 jäsentä tällä hetkellä. Lasten kuvien, sairastelun, toilailujen ja uhmakohtausten jakaminen on arkipäivää monelle. Silti kukaan ei tiedä, mitä lapset itse tulevat olemaan tästä kaikesta mieltä isompana. Ehkä se on heillekin ihan arkipäivää, nauravat sille että kukkahattutädit ovat tätä pohdiskelleet hätäisinä. Tai sitten he eivät pidä siitä ollenkaan, ja sosiaalinen media kuolee pois.

DMK_3302-2Kaikki kuvat (c) DMK Photography

Blogini tulee jatkossakin olemaan perheblogi, ja täällä tulee jatkossakin olemaan kuvia tytöistä. Silti aion, yhä suurenevassa määrin, siirtää pääpainoa lifestyleen, vanhemmuuteen ja sen ilmiöihin yleensä, ajankohtaisiin aiheisiin, sekä lasten ja aikuisten vaatteisiin, ja jättää tilaa lapsille kehittää itse omat nettipersoonansa sitten kun he niin haluavat. Saatan jakaa jatkossakin lasten hassuja letkautuksia FB:ssä tai lyhyitä videopätkiä instagramissa, mutta blogissa niitä ei enää tule näkymään. Tämä tuntuu musta itsestäni hyvältä ratkaisulta, ja toivon että se on ratkaisuna oikea. Toivon myös, että te kaikki lukijat ette kaikkoa päätökseni takia, vaikka toki sen ymmärrän jos ainoat jutut mitä täältä on halunnut lukea on olleet lasten kuulumiset.

Mitä mieltä te olette lasten verkkoidentiteetistä? Laitatteko kuvia Facebookiin tai Instagramiin, tai jaatteko erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä?