Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.

Kun mä vuonna 2011 tajusin seurustelevani melkein suomenruotsalaisen kanssa, oli yksi mun ekoja ajatuksia, että ”JES! Pääsen vihdoinkin rapujuhliin!”. Meidän pohjoissuomalaisessa suvussa ei rapujuhlia olla koskaan juhlittu yhdessä, enkä tiedä onko kukaan mun sukulainen ikinä edes ollut rapujuhlissa. Mä en ainakaan ole. Mä olin kuitenkin niistä kuullut ja lukenut paljon, ja aina vähän fiilistellyt sitä ajatusta. Mutta kuten sanottua, en koskaan ollut oikeasti ollut rapujuhlissa, tai syönyt rapuja. Ajattelin pääseväni rapujuhliin jo samana kesänä kun Oton tapasin, mutta vielä mitä. Tässä mä istun seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin, edelleen yhtä kokemattomana rapujen suhteen. Otto on kyllä ollut elämänsä aikana rapujuhlissa, mutta meidän yhdessäolon aikana ei kertaakaan.

Päätin tarttua rapua saksista, ja ottaa ohjat omiin käsiin. Tämän Maldon -kamppiksen myötä, jossa vienosti pyöriteltiin ajatusta rapujuhlista, mä päätin ostaa ihan itse niitä rapuja, ja kokeilla. Ostin ensimmäisiksi harjoitusravuikseni pakasterapuja. Ravuista syötävän irti saaminen tuntui aivan utopistiselta ajatukselta, ja halusin ihan tosissani harjoitella ennen, kuin edes uskalsin suoda ajatustakaan omien rapujuhlien järjestämiselle.

Netti on onneksi pullollaan loistavia ohjeita pakasterapujen ”elvytykseen”, ja väsäsin niiden yhdistelmästä oman versioni. Suurimmassa osassa ohjeita suositeltiin lisäämään liemeen olutta, ja mä päätin kokeilla sitä myös. Tärkeimpiä rapujen maustajia ovat kuitenkin laadukas merisuola, sekä tuore tilli.

PAKASTERAPUJEN ELVYTYSLIEMI (1kg rapuja)

2 litraa vettä

1dl olutta

3 rkl Maldon-suolaa

3 sokeripalaa

reilu nippu tuoretta tilliä

Sekoita vesi, Maldon-suola ja sokeripalat  kattilassa. Kiehauta liemi ja lisää kruunutilli. Hauduta viisi minuuttia, ja jäähdytä haaleaksi. Nosta tillit pois. Laita jäiset ravut suureen kattilaan ja siivilöi liemi rapujen päälle. Lisää päälle vielä tuoreita tillinoksia. Anna rapujen sulaa elpyä mausteliemessä jääkaapissa ainakin 6 tuntia, mieluummin yön yli (me laitettiin ravut liemeen illalla kymmeneltä, ja testasin niitä seuraavana aamuna kymmeneltä).

Me maisteltiin rapuja perinteisesti  paahtoleipien kanssa. Oton sisko tuli syömään mun kanssa rapuja, ja opetti mua käsittelemään rapuja oikein. Ilman hänen neuvojaan olisin varmasti ollut ihan hukassa. Katsoin kyllä netistä ohjevideon muutamaan otteeseen, mutta kyllä ne käytännön neuvot olivat kultaakin kalliimpia. Sain jopa ravusta irti lihaa, ja vähän leivän päällekin. Ja olihan se rapu hyvää, voi veljet se oli hyvää. Rapuja, paahtoleipää ja voita. Niin yksinkertaista ja niin hyvää. Tämän rapukokemuksen perusteella uskallan 100% varmuudella sanoa, että haluan ihan varmasti järjestää itsekin rapujuhlat, ja aion käyttää silloinkin noita samoja kestävän kehityksen mukaisesti pyydettyjä pakasterapuja.

Meidän rapuliemen tärkein mauste oli laadukas Maldon-merisuola, jota on valmistettu jo vuodesta 1882 asti. Se valmistetaan Englannin Maldonissa edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on käytetty jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Englannissa Maldonin kaupungin läpi. Suolakiteet ovat Maldon-suolassa pyramidin muotoisia, ja siksi suola on niin kevyttä. Monet gourmet-kokit Suomessa ja maailmalla vannovat Maldon-suolan nimeen, ja meilläkin se on ollut käytössä siitä asti, kun eräs tuttu kokki sitä meille suositteli. Maldon-suolassa suolan maku on täysin puhdas, eikä siinä ole mitään sivumakuja. Maldon-suolaa saa myös savuisena versiona, eli Maldon-savusuolana, jota myydään Keskon kaupoissa.

Suola on meille kaikille ihmisille välttämätöntä, mutta sitä ei saa syödä liikaa. Me ollaan tarkkoja siitä, että varsinkaan lapset eivät saa lisättyä suolaa liikaa, mutta tärkeää on myös huolehtia, että omakin suolan saanti pysyy suositusten rajoissa. Maldon-suolaa ei tarvitse lisätä kilokaupalla, sillä sen puhdas suolan maku riittää pienenäkin annoksena maustamaan ruoan.

Nyt hei saa jakaa kaikki parhaat rapujuhlavinkit, koska mä en oo koskaan ennen järkännyt rapujuhlia! Käytättekö te Maldon-suolaa ruuanlaitossa, tai kiinnitättekö huomiota siihen, millaista suolaa käytätte?

Kaupallinen yhteistyö: Valio ValSa.

Suolan syönti arjessa

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Valio ValSan kanssa. Meidän 1-vuotias on kuluneen puolen vuoden aikana siirtynyt asteittain samaan ruokavalioon mun perheen kanssa. Vauvan ruokien miettimisen ansiosta ollaan otettu koko perheen syömiset vielä entistäkin tarkempaan syyniin, ja pyritty saamaan kaikki ruokavalion osaset kohdalleen. Sitä helposti muistaa vauvan ruokien terveellisyyden tärkeyden, mutta ihan yhtä hyvää huolta täytyy pitää myös isompien lasten ruokavaliosta. Ja ei me vanhemmatkaan voida hyvin, jos syödään huonosti.

Toki arjessa on joskus sallittua mennä sieltä mistä aita on matalin ja kokata vaikka eineksiä, mutta pääosin täytyy pitää huoli siitä, että kukaan ei saa mitään liikaa, eikä liian vähän. Pienten lasten ruokavaliossa on muutamia ainesosia, joiden kanssa täytyy olla tarkkana. Näitä ovat mm. lihajalosteista kuten leikkeleistä ja makkaroista saatava nitriitti, proteiini jota ei saa syödä liikaa, sekä suola, jota munuaiset eivät kestä kuin pienen määrän. Näistä kaikkein vaikeinta tarkkailla on mun mielestä suola, sen kanssa saa olla aivan super tarkkana, koska sitä löytyy melkein kaikesta.

Pienten lasten suolansaantisuositukset

Alle 1-vuotiaille suolaa ei suositella lainkaan, ja 1-2-vuotiaan suolansaantisuositus on maksimissaan 2 grammaa päivässä, eli noin 0,5 teelusikallista. Se on tosi vähän, ja se tulee täyteen hyvin nopeasti esim. leivästä, juustosta ja kahdesta lämpimästä ateriasta. Alle 2-vuotiaan ruokiin ei missään nimessä kannata lisätä suolaa ollenkaan, kun se suositusmaksimi tulee täyteen jo sellaisista tuotteista, joissa suolaa on valmiina. Kannattaa suosia vähäsuolaisia vaihtoehtoja kaikessa missä voi. Esimerkiksi kaikki lihat kannattaa maustaa itse, koska valmiissa marinadeissa on jo reippaasti suolaa. Monessa leipäviipaleessakin suolaa on jo 0,5-1 grammaa.

2-4 -vuotiaiden suolansaantisuositus on maksimissaan 3-4 grammaa päivässä, eli ei sekään kauhean suuri ole.  Se antaa jo vähän enemmän pelivaraa, mutta silti meillä esimerkiksi keitetään aina pasta ja riisi suolaamattomassa vedessä, puuroon en lisää koskaan suolaa, ja esim.  kastikkeisiin laitan suolaa todella maltillisesti, kun sitä voi lisätä sitten omalla lautasella jos siltä tuntuu. Sanoi kulinaristit mitä hyvänsä, en halua että lapset saavat liikaa suolaa. Kun he eivät totu suolaisen ruuan makuun pienenä, eivät he kaipaa sitä isompanakaan. Maailma on täynnä ihan mielettömiä makuja ja mausteita, joilla ruokia voi maustaa suolan sijaan.

Suola ei kokonaan pannassa

Kun pääosin välttelee liikaa suolansaantia ja piilosuolaa arjessa, ei haittaa jos joskus tekee ruuaksi jotain vähän suolaisempaa, kuten soijakastikkeella maustettua lohta. Silloinkin teen tosin oman vähäsoijaisemman version lapsille, ja käytän aina sitä soijakastiketta, josta suolan määrää on vähennetty. Meillä on myös suvussa korkeaa kolesterolia, korkeaa verenpainetta ja tietenkin äitini saama aivoinfarkti, ja siksi pidän äärimmäisen tärkeänä sitä että vältän liikaa suolan saantia itse, ja opetan lapsille pienestä asti hyvän ruokavalion mallin. Me yritetään noudattaa THL:n Syödään yhdessä -ruokasuostuksia koko perheen ruokavaliossa mahdollisimman hyvin. Uskon että niihin voi luottaa, ja ainakin ollaan koko perhe voitu hyvin kun ollaan niitä noudatettu.

Mitä on maitosuola?

Myös Valio on ottanut tärkeäksi asiakseen vähentää liikaa suolan saantia arjessa. Valio on kehittänyt uuden Valio ValSa -maitosuolan, joka koostuu maidon luontaisista mineraaleista. Siinä on lähes 80% vähemmän natriumia kuin tavallisessa
ruokasuolassa. Maidon sisältämät mineraalit ovat peräisin lehmien syömästä rehusta. Kesällä lehmät syövät pääosin
tuoretta nurmea ja talvella säilöttyä AIV-rehua. Maidosta juustoa valmistettaessa syntyy sivutuotteena heraa, joka koostuu heraproteiineista sekä maidon mineraaleista, eli siis maitosuolasta.

Maitosuolalla voidaan korvata osa esimerkiksi maitotuotteiden ja leipien valmistuksessa käytettävästä ruokasuolasta. Samalla tuotteiden suolapitoisuus laskee, mutta mausta ei tarvitse tinkiä. Valio ValSa on keksintönä merkittävä myös kansainvälisesti.

Parempia valintoja

Me ollaan käytetty jo melkein vuoden ajan Oivariini ValSaa levitteenä, koska se on herkullista ja siitä suolan määrää on vähennetty. Se maistuu ihan samalta kuin tavallinenkin Oivariini, mutta tulee syötyä sopivasti vähemmän suolaa levitteessä. Kamppiksen myötä testattiin myös Valio Oltermanni ValSaa, ja sekin maistui ihan perus Oltermannilta. Taidetaan siis vaihtaa meidän Kevyt Oltermanni pysyvästi tähän Valio Oltermanni vähemmän suolaa -versioon.

Me syödään leipää melkein joka päivä, koska leipä on vaan niin hyvää. Siksi musta on tosi hienoa, että leipää syödessäkin voi tehdä vielä entistä parempia valintoja.

Kiinnitättekö huomiota suolan saantiin omassa tai lasten ruokavaliossa?