Me käytiin viime viikolla lasten kanssa Särkänniemessä kesän ensimmäisenä kunnon hellepäivänä. Tässä postauksessa luvassa siis tuoreita meidän perheen Särkänniemi kokemuksia!

Kun kurvattiin Tampereelle aamupäivällä, auton mittari näytti +29 astetta ja helle vain yltyi päivän aikana. Oltiin kuitenkin varattu mukaan runsaasti juotavaa ja aurinkorasvaa sekä loistava huvipuistofiilis, joten hyvin pärjättiin helteenkin kanssa. Me ostettiin rannekkeet etukäteen (juhlarannekkeet) joihin sai etukortilla alennusta, ja joiden ansiosta ruokailu sisältyi rannekkeen hintaan. Mä en itse yleensä ota huvipuistossa ranneketta, koska en käy juuri missään laitteissa migreenin pelon vuoksi. Mutta Särkänniemessä rannekkeella saa niin paljon muutakin kuin vain ne laitteet, niin koin sen olevan ihan hyvä investointi mullekin. Ja innostuin mä parissa lällyimmässä laitteessakin käymään.

Meidän perheestä kolmelle otettiin yli 120cm ranneke ja yhdelle alle 120cm ranneke, sekä alle 3-vuotias kuopus pääsi ilmaiseksi alueelle ja kaikkiin laitteisiin (joihin pituus riitti), sekä myös ruokaili ilmaiseksi meidän seurassa. Mä yllätyin tosi paljon siitä, miten alle 3-vuotiaalle ja reilusti alle metrin mittaiselle pikkytyypillekin oli alueella niin hurjan paljon tekemistä. Hän pääsi joko yksin tai yhdessä aikuisen kanssa yhteensä kymmeneen laitteeseen. Latteiden ja leikkipuiston lisäksi hän pääsi mukaan myös akvaarioon sekä tietysti huippuun Koiramäkeen. Planetaario me jätettiin välistä, koska sinne ei saa mennä alle 3-vuotiaita.

Aloitettiin huvipuistopäivä Koiramäeltä. Siellä oli paljon ihania eläimiä, joita pääsi myös rapsuttamaan, harjaamaan ja ruokkimaan. Koiramäellä oli eläinten lisäksi leikkipaikkoja, lehmän lypsyä, ”mummola”, kirjakauppa ja karkkikauppa. Ja tietysti kahvila ja jäätelökiska. Paljon kaikkea hauskaa tekemistä ja se olisi jo yksinään ollut kiva kohde. Vietettiin siellä ekat pari tuntia, joiden jälkeen suunnattiin lasten kanssa viilentävälle jäätelölle.

Seuraavaksi kohteeksi otettiin akvaario. Ajateltiin niin, että tehdään kaikki muu ensin ja säästetään huvipuisto laitteineen kaikkein viimeiseksi. Akvaariossa oli paljon nähtävää ja lapset olivat hirveän kiinnostuneita kaloista ja muista vesieläimistä. Ihmeteltiin kaljuilta marsuliskoilta näyttäviä aksolotleja, hihiteltiin nukkuvalle kaimaanille ja ihasteltiin söpöjä kilpikonnia. Akvaariossa oli jyrkkä portaikko, joten kovin isojen rattaiden kanssa sinne ei kannata mennä. Meidän pienet yoyot kulkivat helposti kainalossa portaat alas ja ylös.

Akvaarion jälkeen oli aika suunnata kohti huvipuistoa ja Angry Birds landia. Mä oikeasti yllätyin niin paljon siitä, miten mielettömän paljon laitteita alueella oli! Olin käynyt viimeksi Särkänniemessä joskus 9-10-vuotiaana, jolloin siellä ei mun mielestä ollut juuri mitään. Mutta nyt siellä oli kaikille kaikkea. Ihan hirveästi laitteita joihin meidän taapero pääsi, tosi paljon laitteita mihin pääsi jo alle 120cm mittainen ja sitten tietty ne kaikkein hurjimmat laitteet joista osaan meidän esikoinenkin pääsi jo. Me ollaan totuttu Lintsillä siihen, että taapero ei pääse juuri mihinkään laitteisiin pituutensa (tai sen puutteen) vuoksi, niin siksi hämmästyin niin kovasti sitä, että hän pääsi hurjan moneen paikkaan. Ja myös meidän 6- ja 7v pääsivät Särkänniemessä sellaisiin laitteisiin, joihin eivät ole koskaan ennen vielä päässeet.

Otto tykkäsi kovasti hurjimmista laitteista, Hypestä, X:stä, High Voltagesta ja Boomista. Tämän kevään uutuus Boom oli myös meidän koululaisen suosikki, vaikka se olikin tosi tosi hurja. Me saatiin huvipuistopuolella kulumaan monen monta tuntia ja käytiin kaikissa laitteissa, mihin lapset halusivat ja mihin pääsivät. Tämä huvipuistoreissu oli heittämällä paras, mikä ollaan koskaan lasten kanssa tehty.

Ainoa mikä ei ollut ihan mun mieleen oli Riemu -buffetin ruoka. Olen iloinen, että saatiin ruokailusta iso alennus juhlarannekkeilla, koska erityisesti buffetin salaattipuoli oli nahistunutta ja tosi yksipuolista. Paljon kuivajuttua ja säilykettä ja sitten nahistuneet kurkut ja porkkanatikut kaverina. Salaattibuffan olisi voinut ostaa myös yksin hintaan 11,90 ja silloin mua olisi kyllä harmittanut kovasti maksamani hinta.  Onneksi oli myös niitä lämpimiä ruokia, niin sai sentään mahan täyteen. Ensi kerralla testataan varmaankin jotain muuta ravintolaa. Palvelu oli kuitenkin Riemussakin loistavaa ja super ystävällistä.

Kun illalla käppäiltiin takaisin autolle, taapero nukahti päivän tokat päiväunet rattaisiin. Lämpömittari näytti varjossa +32 astetta ja me oltiin iloisia ja onnellisia, metrilakupussit kainalossa. Takana oli ihan mahtava päivä! Me kaikki yllätyttiin niin super positiivisesti Särkänniemen sisällöstä. Jos johonkin huvipuistoon meinaa tänä kesänä rannekerahat laittaa, mä suosittelen Särkänniemeä. Siellä oli ylivoimaisesti eniten nähtävää ja koettavaa niistä puistoista, joissa mä olen Suomessa käynyt.

Me kuvattiin reissu myös videolle, joka löytyy tuosta alta. Tänä kesänä mun YouTube-kanavalle (Iinalaura) on tulossa vielä muitakin reissu- ja My day -videoita, joten kannattaa ottaa kanava seurantaan, jos et vielä seuraa! Kaikki videot joita teen on tekstitetty alusta loppuun ja niitä voi hyvin katsoa vaikka ilman ääniä (kuten itse tykkään tehdä kun katson videoita vaikka metrossa). Muista laittaa tekstitykset päälle tekstitys-nappulasta!

Mikä on sun lemppari huvipuisto Suomessa? Mitä olet tykännyt Särkänniemestä? Oletko hurjien laitteiden ystävä?

Ennakkoäänestys päättyi eilen, mutta jäljellä on vielä virallinen vaalipäivä sunnuntai 14.4. jolloin on viimeinen mahdollisuus antaa oma ääni ja päättää, kuka ehdokas ja mikä puolue sinun arvojasi ja tarpeitasi parhaiten edustaa seuraavat neljä vuotta eduskunnassa. Mä kävin itse äänestämässä viime viikolla ennakkoon Oton kanssa heti, kun tultiin kotiin meidän Tukholman reissulta. Äänestäminen kesti n. 2 minuuttia kauppareissun yhteydessä. Maailman helpoin keino vaikuttaa siihen, mitä Suomessa tapahtuu.

Äänioikeuden käyttö on oikeus, mutta ei velvollisuus: Jokainen äänioikeutettu päättää itse siitä, äänestääkö hän vaaleissa vai ei. Ei kukaan voi ketään pakottaa äänestämään. Mä kuitenkin itse ajattelen niin, että jos ei edes yritä vaikuttaa, vaikka siihen on mahdollisuus (äänestämällä), ei myöskään ole oikeutta kritisoida tehtyjä päätöksiä. Tällä en nyt tarkoita sellaisia tilanteita, joissa vaikkapa yllättäen estyy äänestämästä sairastumisen tai jonkin yllättävän menon vuoksi, vaan sitä, jos päättää vain olla äänestämättä. Jos itse päättää olla äänestämättä, täytyy sitten vaan tyytyä niihin muiden tekemiin ratkaisuihin tyytyväisenä, olivat ne millaisia tahansa.

Äänestämättä jättäminenkin voi olla kannanotto ja moni ajattelee ottavansa kantaa jättämällä äänensä käyttämättä tai piirtämällä Aku Ankan äänestyslappuseen. Mutta mitä sillä kannanotolla saa aikaan? Vielä tähän päivään mennessä en ole keksinyt, mitä sillä saa aikaan. Olen yrittänyt lukea, keskustella ja kuunnella, mutta en vaan ole kuullut enkä keksinyt yhtäkään hyödyllistä syytä jättää äänestämättä, jos siihen on mahdollisuus olemassa.

Äänestäminen on tehty meille aivan älyttömän helpoksi. Vaikka ei itse olisi kiinnostunut politiikasta, politiikka kuitenkin koskettaa meitä jokaista. Kannattaa selvittää edes karkeasti, mitkä ovat ne asiat, joita itse pitää tärkeänä ja haluaa edistää. Netti on vaalikoneita pullollaan ja jokainen voi löytää sieltä sen oman itselle sopivan vaalikoneen. Voi tehdä perinteisiä suurimpien medioiden vaalikoneita, YLE:n nuorille suunnatun vaalibotin, joka selittää kaiken hyvin yksinkertaisesti tai vaikka oman kunnan vaalikoneen, joka katsoo ehkä asioita paikallisemmasta näkökulmasta. On olemassa myös vaalikoneita, jotka hyvin yksinkertaisesti kertovat, mitä puoluetta kannattaa omien ajatusten perusteella äänestää. Tämäkin auttaa ohjaamaan sen oman äänen juuri itseä eniten edustavaan suuntaan.

Mä keräsin mun IG Storyssa tänään teiltä syitä, miksi juuri te äänestätte tänä keväänä eduskuntavaaleissa. Tavoitteena oli kerätä 100 syytä, mutta te kaikki löitte mut aivan ällikällä! Vain muutamassa tunnissa sain lähes 300 syytä äänestää. Keräsin niistä 100 eri laista syytä kirjoitettuna tähän postaukseen, jotta jokainen, joka vielä miettii onko äänestäminen tarpeellista, voisi löytää sieltä edes yhden syyn, joka kannustaa menemään sinne äänestyskoppiin sunnuntaina. Lisää syitä löydätte postauksen kuvista.

Seuraavat allaolevat äänestämisen syyt ovat siis suoraan IG Storyyni  vastanneiden ihmisten syitä äänestää, samoja kuin näissä postauksen kuvituskuvissa. Minä en ota mihinkään syihin kantaa, eivätkä ne ole siis mun omia syitä äänestää, vaan kyselyyn vastanneiden ihmisten. Halusin jakaa mahdollisimman erilaisia syitä ihan kaikenlaisilta ihmisiltä kaikenlaisille ihmisille.

1. Edistääkseni asioita, joita itse pidän tärkeänä.

2. Jos et äänestä, et voi valittaa.

3. Jotta joku 60-vuotias setämies ei päätä MUN asioista!

4. Tavan siirtyminen lapsille.

5. Koska hyvän ihmisen ominaisuuksiin kuuluu välittää. Asioista, ihmisistä ja luonnosta.

6. Ajattelen tulevia lapsiani ja haluan, että Suomen tulevaisuus menee oikeaan suuntaan.

7. Koska demokratia ei ole itsestäänselvyys.

8. Jotta hallitus ottaisi huomioon ilmaston ja luonnon hyvinvoinnin kaikissa päätöksissään.

9. Koska se on ainoa keino vaikuttaa, ellei lähde itse mukaan politiikkaan.

10. On junttia olla äänestämättä.

11. Ettei samat ukot pyörisi siellä aina. Äänestän aina alle 40v naista sopivasta puolueesta.

12. Koska haluan vaikuttaa meidän maalla asuvien ja maaseutua elinkeinona pitävien asemaan.

13. Äitinä haluan turvallisemman Suomen.

14. Nuorten ääni kuuluviin.

15. Koska kotona on opetettu, että äänestää pitää.

16. Ensimmäiset vaalit, joissa pääsen vaikuttamaan.

17. Haluan muutosta asioihin.

18. Suurin syy on #ilmastoahdistus.

19. Koska nuorten eli 20-30-vuotiaiden pitää vaikuttaa omaan tulevaisuuteen.

20. Tasa-arvo.

21. Koska löysin juuri oikeanlaisen ehdokkaan, jolla olisi oikea asenne ja ansaittu paikka.

22. Jotta ehdokas, joka ei jaa mun kanssa samoja arvoja, ei saa omia ääniään ilmaiseksi.

23. Haluan omannäköisiä ihmisiä päättämään minua koskevista asioista.

24. Sen vuoksi ettei rasismi saa julkisesti enempää jalansijaa eikä historia toista itseään.

25. Haluan muutosta. Edellinen hallitus ei todellakaan ole ajanut minun, nuoren perheellisen opiskelijan asiaa.

26. Siksi, että äänestäjien keski-ikä saataisiin laskuun. Ettei yli puolet äänestäjistä olisi yli 50v.

27. Voi hyvillä mielin syödä pullaa vaalikahvien merkeissä.

28. Annan ääneni nuorelle, eli äänestän, jotta eduskuntaan saataisiin alle 30v kansanedustajia.

29. Koska äänestän aina.

30. Jotta voin hyvällä omallatunnolla valittaa seuraavat 4 vuotta.

 

31. Opiskelijoiden tuloihin ja tukiin on saatava parannusta! Lisäksi ilmasto- ja kasvisruoka-asiat.

32. Koska mä VOIN.

33. Äänestän, koska eduskunta tarvitsee freesejä edustajia.

34. Maailman nykyinen tila pelottaa ja haluan siihen muutosta.

35. On siistiä saada mahdollisuus päättää tämän maan päättäjistä.

36. Meillä on perinne puolison kanssa käydä yhdessä äänestämässä vaalipäivänä.

37. Äänestäminen on osa aktiivisena kansalaisena toimimista.

38. Koska #nytonpakko.

39. Koska mä toivon, että tää ehdokas saisi _oikeasti_ jotain aikaan ilmaston hyväksi.

40. Haluan nuorena yrittäjänä vaikuttaa siihen, että jatkossakin yrittäjyys kannattaa.

41. Ettei jonkun urpon ääni ratkaise.

42. Vaikka ei olisi ketään the ehdokasta, niin se oma ääni jollekin edes suht hyvälle ehdokkaalle pienentää niiden äänten arvoa, jotka on annettu ahdasmielisille.

43. Suomen velkaantumisen pysäyttäminen.

44. Haluan hyviä kansanedustajia tyhmien sijasta.

45. Koska se pömpöösi prosessi tuntuu juhlavalta.

46. Koska demokratia on cool.

47. Haluan käyttää ääneni ilmastonmuutosta vastaan ja ihmisoikeuksien puolesta.

48. Yhteiskuntavastuuta parhaimmillaan.

49. Yhtenä syynä oman kotikaupungin, Savonlinnan tilanne.

50. 18-25-vuotiaat äänestävät edelleen ihan liian vähän keski-ikäisiin nähden.

51. Jos nuoria eivät nuoret äänestä, heille ei paljon ääniä heru.

52. Koen sen positiivisena velvollisuutena.

53. Jotta meillä olisi yhtä monipuolinen hallitus kuin mitä kansa on.

54. Koska eduskunta nykyisellään ei ole tarpeeksi monimuotoinen ja rasismi on lisääntynyt.

55. Haluan vaikuttaa päätöksiin koulutuksesta, perhevapaista ja muista minulle tärkeistä asioista.

56. Äänestämättä jättäminen ei ole tullut edes mieleen.

57. Koska tulevaisuus hirvittää.

58. Sen takia, et sit tulee tunne, että on itekin tehnyt jotain paremman huomisen puolesta.

59. Asiat Suomessa eivät voi enää jatkua näin, vaan tarvitaan uusia ihmisiä ja uudenlaisia päätöksiä.

60. Haluan, että varhaiskasvatukseen ja koulutukseen panostetaan enemmän.

61. Haluan lappilaisen ehdokkaan läpi, jotta haja-asutusalueet huomioidaan päätöksenteossa.

62. On jännittävää seurata pääseekö oma valinta läpi tai paljostako jää puuttumaan.

63. Yhtä nuorta kohtaan äänestää kolme vanhaa ja en usko et meijän tarpeet kohtaa.

64. Äänestän, että vanhuspalveluihin saataisiin muutosta.

65. Ihmisoikeuksissa ja eläinten oikeuksissa on paljon petrattavaa.

66. Uskon, että Suomesta voidaan saada parempi paikka asua.

67. Laadukkaan varhaiskasvatuksen puolesta.

68. Demokratia ei toteudu ilman äänestämistä.

69. Oma tulevaisuus näyttää hyvältä, äänestin vähemmistön puolesta.

70. Haluan, että minun mielipiteeni kuullaan.

71. Jos vaikka sillä yhdellä äänellä olisikin vaikutusta.

72. Haluan, että tuttu ehdokas saa paljon ääniä.

73. Haluan opettaa lapsille äänestämisen oikeuden ja mahdollisuuden ottamalla lapset mukaan äänestämään.

74. Koen olevani vastuullinen aikuinen, jos äänestän.

75. Ettei vanhat miehet keskenään saa päättää mun tulevaisuudestani.

76. Koska ilmasto ja ympäristö & koska haluan yleisesti vaikuttaa.

77. Jos ei äänestä niin se on sama asia kuin, että antaisi äänen sille puolueelle, jota eniten vihaa.

78. Jotta meillä olisi tulevaisuus.

79. Saa arvostella eduskunnan päätöksiä, kun on vaikuttanut siihen kuka siellä istuu.

80. Haluan edustajan, joka ymmärtää varhaiskasvatuksen tärkeyden ja pitää huolen sen laadusta.

81. On monia maita missä ei koskaan pääse äänestämään.

82. Koska minun ääni on vain yksi ääni, mutta ei suinkaan tyhjää täynnä!

83. Haluan mm. vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa mun lapsi tulee kasvamaan.

84. Että Suomeen saataisiin viimein eduskuntaan ihmisiä, jotka ajavat ilmastoasioita.

85. Etten menetä oikeuksia asuessani ulkomailla + haluan palata demokraattiseen Suomeen.

86. Saa peilata omia arvojaan etsiessään oikeaa ehdokasta.

87. Haluan, että nuorelta sukupolvelta tulee riittävästi ääniä.

88. Joku keski-ikäinen mies äänestää muuten ”mun puolesta”.

89. Mun yksittäiset ilmastoteot ei riitä, vaan ne tarvii taustalleen eduskunnan tuen.

90. Mummi aina sanoo: ”jos ei äänestä, ei voi valittaa”. Ei tietenkään ainut syy, mutta vaikuttaa kuitenkin.

91. Koska äänestämättä jättäminen ei ole vaihtoehto.

92. Suomessa ei oo asiat hyvin.

93. Vaalikoneita tehdessä oppii eri asioista.

94. Tasavertaisemman ja ilmastoystävällisemmän yhteiskunnan puolesta.

95. Äänestämällä koulutuksen ja tasa-arvon puolesta teen palveluksen lapselleni.

96. Maailma täytyy pelastaa.

97. Jotta saisin omat arvoni kuulluksi.

98. Uuden ehdokkaan eduskuntaan pääsyn vuoksi, näen hänessä potentiaalia.

99. Haluan, että eduskuntaan pääsee omalta paikkakunnalta alueen edustaja.

100. Että #ilmastovaalit toteutuu.

Kaikkein eniten näissä syissä nousi esiin huoli ilmastosta, mutta mielestäni silti tuli aivan uskomattoman monipuolisesti ja hienosti esiin, miten monenlaisia syitä ihmisillä on äänestää. Kiitos ihan mielettömän paljon jokaiselle, joka osallistui jakamalla oman syynsä. Näitä oli mahtavaa lukea! Siitä tulee voimaannuttava fiilis, että on niin paljon myös mun kanssa saman ikäisiä ihmisiä, joita oikeasti kiinnostavat nämä asiat. Kiitos vielä <3

Kommenttiboksiin saa vielä erittäin mielellään jakaa oman syyn äänestämiselle, löytyi se tältä listalta tai ei! 

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! Tämän päivän luukussa vähän syvällisempää asiaa, nyt nimittäin pohditaan, mitä suomalaisuus merkitsee minulle. Viime vuonna listasin 100 asiaa, joita rakastan Suomessa, mutta tänään kurkataan vähän syvemmälle ohi saunan ja juhannuksen.

Suomihan on maana sellainen, että me aina vähän nolostellaan ja vähätellään kaikkia meidän saavutuksia. Ainakin median perusteella suomalaisten tulisi ajatella, että vaatimattomuus on se meidän juttu. Muilla mailla on värikkäitä juhlia, meillä vuoden harmain päivä. Muut maat ampuvat itsenäisyyspäivänä ilotulituksia, me katsotaan ihmisiä kättelemässä. Muissa maissa ollaan lämpimiä ja mennään koko kylä kasvattaa -meiningillä. Meillä vihataan lapsia ja seisotaan vähintään 2m etäisyydellä muista bussipysäkillä. Ja sitten naureskellaan näille meidän omille hupsun hauskoille laimeille jutuille.

Oikeasti kuitenkin luulen, että aika moni suomalainen on suomalaisuudestaan ylpeä, kuten minäkin. Ei me nyt ihan niin tylsiä ja harmaita olla kuin äkkiseltään joku ajattelisi. Joo, bussipysäkillä seisoskellaan kaukana toisistaan, koska täällä osataan antaa omaa tilaa. Ehkä me täällä, varsinkin marras-joulukuun pimeydessä, kaivataan enemmän sitä omaa tilaa. Kaivataan tilaa olla aamuäreitä mörököllejä. Ei kaikki, mutta jotkut. Ja sitä annetaan. Kesällä ihmiset seisovat lähempänä toisiaan, sen olen huomannut. Lapsiystävällisyydessä on parannettavaa monissa asioissa, mutta monet asiat on huomattavasti paremmin kuin monissa muissa maissa.

Tämän vuodenajan pimeys ja harmaus on tietty Suomelle ainutlaatuinen juttu. Marraskuussa sen harmauden oikein todella tunsi, ja välillä jo tuntui, että se tunkeutuu liian syvälle luihin ja ytimiin ja ei vaan jaksa. Teki mieli karata aurinkoon, mutta en voinut. Mutta siinä piileekin meidän suomalaisten hienous: me ollaan opittu selviämään siitä pimeydestä ja harmaudesta, vaikka välillä se yrittää ottaa ylivallan. Harmaan ja pimeän keskelle on tullut valoa, juhlaa ja iloa. Vuosi vuodelta marraskuukin on valoisampi, ainakin täällä Helsingissä. Kun kävelee upeiden jouluvalojen loisteessa Esplanadin puistossa tai Aleksanterinkadulla, ei voi muuta kuin huokaista ihastuksesta ja unohtaa hetkeksi sen pimeyden.

Oikeastihan Suomi on luonnon osalta suurten kontrastien maa, vaikka tähän vuodenaikaan vesisadetta ikkunasta tuijotellessa mieleen tulee harmaus ja tasapaksuus. Meillä on pimeää, kylmää ja harmaata, mutta meillä on myös lämmintä, aurinkoa ja väriloistoa. Suomi on ihan henkeäsalpaavan kaunis maa, ja mä olen tänäkin vuonna niin monta kertaa pysähtynyt ihailemaan eri vuodenaikojen kauneutta. Otto sai lokakuussa kuunnella kyllästymiseen asti mun ”oikeesti kato noita puita, ne on niin ihanan värisiä” -huokailuja. Kesällä ihailin villejä lupiineja ja kirkkaan keltaisia rypsipeltoja.

Uskomatonta luontoa enemmän mun fiilikseen suomalaisuudesta vaikuttaa kuitenkin yleinen asenneilmapiiri, ja mahdollisuudet, joita Suomi meille tarjoaa. Mä näen, että olen saanut hyvät eväät elämään kaikista kohtaamistani vaikeuksista huolimatta. Olen saanut ilmaisen peruskoulutuksen, kirjoja lukuunottamatta ilmaisen toisen asteen koulutuksen ja tukea opin tiellä silloin kun sitä tarvitsin. Vaikka mekin ollaan Oton kanssa perustettu perhe hyvin nuorena tilastoja uhmaten, me selvittiin siitä kunnialla. Jos yhteiskunta ei olisi tukenut mitenkään, ei välttämättä oltaisi selvitty yhtä hyvin tai päästy yhtä pitkälle. Toki tässä on paljon parantamisen varaakin, ja moni nuori tai vanhempikaan perhe ei ole yhtä onnekas. Suomessa on paljon parantamisen varaa siinä, että oikeat ihmiset ja oikea apu kohtaisivat.

Jatkuvasti suomalaisten keskusteluilmapiiri kuitenkin vapautuu, ja yhä useammista tärkeistä asioista puhutaan, enemmän ja enemmän. Lapsistrategia2040 on tästä erittäin hyvä esimerkki. Mä näen, että meillä on ihan mieletön voima ja yhteinen tahto kehittää Suomea vieläkin paremmaksi, hienommaksi ja avoimemmaksi maaksi ihan joka päivä. En tiedä elänkö jossain omassa kuplassani, mutta uskon meidän mahdollisuuksiin. Uskon, että vaikka Suomi ei todellakaan ole ongelmaton maa (kuten ei mikään), me pystytään yhdessä ratkaisemaan niitä ongelmia ja menemään eteenpäin. Parasta, mitä suomalaisena Suomessa voi tehdä, on mun mielestä tutustua mahdollisimman moniin erilaisiin ihmisiin ja levittää hyvää ympärilleen. Kohdata jokainen ihminen tasavertaisena, eroavaisuuksista huolimatta.

Jokainen meistä kokee suomalaisuuden omalla tavallaan. Eri vaiheissa elämää olen itsekin kokenut suomalaisuuden eri tavoin. Tällä hetkellä mä koen, että mulle on todellakin ollut lottovoitto syntyä Suomeen, kuten klisee kuuluu. Täällä olen voinut kaikkien mutkien kautta kuitenkin rakentaa itselleni ja perheelleni sellaisen elämän, joka tekee mut ja meidät onnelliseksi. Toivon kuitenkin, että jokainen suomalainen olisi yhtä onnekas ja saisi kokea elämässään samanlaisen tunteen. Sen, että riittää ja on hyvä juuri omana itsenään. Se on aika iso toive, mutta uskon, että se voisi olla joskus vielä mahdollista, jos me kaikki yhdessä halutaan ja tehdään Suomesta vielä nykyistäkin parempi ja tasa-arvoisempi paikka asua ja elää. 

Ihanaa Itsenäisyyspäivää teille kaikille <3 Mitä suomalaisuus merkitsee juuri sulle? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa.

Muistatteko, kun keväällä jaoin insta storiesissa fiiliksiä videokuvauksista, joissa me oltiin? Videomateriaalia kuvattiin isolla tuotantoryhmällä useampana päivänä, ja me päästiin tekemään ja kokemaan ihania juttuja, ja tutustumaan ihan mahtavaan kuvausporukkaan. Kuvaukset olivat meille ihan uskomattoman siisti kokemus, joista nautittiin koko perhe. Meidän lapset puhuvat vieläkin kuvausporukan ihanista tyypeistä, siitä miten paistettiin vaahtokarkkeja nuotiolla, laskettiin ihan hurjaa vauhtia alas mäkeä, ja miten juostiin meren jäällä. Nyt mä saan vihdoinkin näyttää teille sen videon, ja pääsen kertomaan mistä oli kyse!

Kuten ehkä tuosta kaupallisen yhteistyön merkinnästä huomaatte, kyseessä olivat Reiman järjestämät kuvaukset. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut kuvata vaatteita – vaan kuvata Helsinkiä, ja meidän lempipaikkoja siellä. Reima on julkaissut tällä viikolla upouuden Reima Cities -sivuston, joka on täynnä ihanaa tekemistä ja ideoita, mitä tehdä lasten kanssa Helsingissä.

Sivuilta löytyy ihan huikeita vinkkejä, ja paikat on esitelty kattavasti. Lisäksi kaikista paikoista löytyy videot, joilta voi aistia lasten riemun ja tunnelman. Me ollaan mukana kahdessa videossa, ja olen kyllä tosi ylpeä ja iloinen noista videoista. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että niistä tulee noin hienoja. Toinen meidän videoista on sivuston ”päävideo” jolla kerrotaan sekä Helsingin tarinaa, että meidän perheen tarinaa. Mä herkistyn ihan kyyneliin kun vain katsonkin sitä. Toinen keskittyy enemmän Sinebrychoffin puistoon, jossa oltiin pulkkamäessä.

Klikkaa itsesi Reima Cities -sivustolle katsomaan meidän ihanat videot!

Vaikka sivusto näin alkuun on tehty pelkästään Helsingistä, sen on tarkoitus laajentua muihinkin kaupunkeihin (ja maihin). Mutta koska olen itse nähnyt millainen työmäärä siellä taustalla on, ymmärrän hyvin, miksi aloitettiin vain yhdestä kaupungista. Se työmäärä on ihan tajuttoman suuri! Mutta meidän rakas Helsinki on todella upea paikka aloittaa, sillä täällä jos missä on upeita kohteita, joissa liikkua, leikkiä, iloita ja kokea yhdessä.

Yhdistävä tekijä näillä kaikilla paikoilla on se, että perheet voivat nimenomaan liikkua yhdessä. Toki museovinkit ja muut ovat tärkeitä myös, ja niitä onkin kaikki nähtävyyssivustot pullollaan, mutta tällainen paikka, josta löytää yhteistä liikuttavaa tekemistä koko perheelle on aivan uniikki ja upea juttu. On suuri ilo saada olla mukana. Ja odotan innolla, millaisia vinkkejä jaetaan muistakin Suomen upeista kaupungeista, kuten Oulusta (oikeutetusti ykkönen, koska Oulu),  Espoosta, Vantaalta, Turusta, Tampereelta, Jyväskylästä ja Rovaniemeltä.

Jotenkin tuntuu, että noista pakkaspäivistä Uutelassa ja Koffarissa on ikuisuus, mutta eihän niistä ole kuin muutama hassu kuukausi. Ja muutaman hassun kuukauden kuluttua on taas talvi, pulkkamäet ja meiningit. Onneksi siihen asti sivusto on täynnä vinkkejä myös syksyyn ja näihin kesäisen lämpimiinkin säihin. Reiman missio on kannustaa lapsia ja perheitä liikkumaan yhdessä, ja se on mun mielestä ihan super hieno missio! Reima on myös onnistunut siinä todistetusti hyvin (kukapa ei olisi lukenut siitä, kuinka Reima & Visit Finland saivat maailman lapset liikkumaan yli miljoona tuntia), ja uskon, että tämä uusi upea sivusto kannustaa entisestään perheitä kokemaan ja liikkumaan yhdessä.

Reiman vastuullisuus & ekologisuus

Reimalle on aktiivisuuden lisäksi tärkeää myös vastuullisuus, sekä kestävät periaatteet. Reima on kansainvälisen BSCI:n (Business Social Compliance Initiative) jäsen, mikä edellyttää, että puolueeton ulkopuolinen auditoija tarkistaa sopimushankkijoiden & tuotantolaitosten toiminnan säännöllisin väliajoin.  Reima on tehnyt myös tuoreen vastuullisuusraportin, jonka lukaisin läpi. Mulle on tärkeää, että lastenvaatteiden tuotantoketju on alusta loppuun asti läpinäkyvä ja eettinen.

Reimalla on myös oma eettinen ohjeisto, joka ohjaa koko tuotantoketjun toimintaa. Kuljetusten osalta etsitään aina ekologisin vaihtoehto ja lentorahtia vältetään. Mannerten väliset kuljetukset hoidetaan pääosin laivoilla. Luonnollisesti kaikki Reiman vaatteet ovat ehdottoman turvallisia ja myrkyttömiä ja valmistettu kestävistä, laadukkaista ja ympäristöystävällisistä materiaaleista.

Postauksen kuvissa lapsilla on päällä Reiman vedenpitävät 3in1 Seiland -takit, jotka menevät välikausitakkina, sekä talvitakkina pienemmillä (alle 20 asteen) pakkasilla irrotettavan kevyttoppavuoren kanssa. Isommilla on jalassa siistit vedenpitävät Softshell-housut, jotka kelpaavat koululaisellekin oikein hyvin, kun näyttävät ihan farkuilta.

Pienimmällä on kevyesti topatut välikausihousut, jotka näillä lämpimillä syyssäillä ovat ehdottomasti liikaa, mutta loppusyksyn kylmillä säillä ihan loistavat. Pienimmäinen rakastaa istua maassa vaikka tunnin tekemässä hiekkakakkuja, joten on tärkeää että istuessakin pysyy lämpimänä silloin kun maa on kylmä. Jalassa kaikilla mustat vedenpitävät ja pesukonepesun kestävät Wetterit & Patterit. Nämä on nyt meillä eka kertaa testissä, ja tähän asti ollaan tykätty hurjasti! Mun mielestä Reima tekee kauniita, kestäviä ja fiksusti toiminnallisia vaatteita, joita meidän lapset käyttävät mielellään, ja mä puen heille mielellään päälle. 

Jos ette vielä käyneet tutustumassa Reima Cities -sivustoon ja katsomassa videoita, niin nyt kannattaa viimeistään mennä, koska:

LUKIJAKILPAILU:

Mitkä on teidän lempparipaikkoja omalla paikkakunnallanne? Jos Reima laajentaisi Cities -sivustoa juuri sinun kotikaupunkiisi, minkä paikan haluaisit mukaan? Jaa vastauksesi, ja osallistut Reiman 150€ arvoisen lahjakortin arvontaan. Ihan huikea palkinto siis, mikäli tämän talven talvikamppeet tai välikausikamppeet on vielä hankkimatta! Arvontaan voi osallistua 9.9-21.9.2018. Voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti sähköpostilla, joten muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään! Onnea kisaan kaikille!

Mä en malta odottaa että pääsen lukemaan teidän huippuja vinkkauksia!

Meidän perheessä ei ennen kuopusta ole ollut sellaista todellista muumi-fania. Toki Oton kanssa tykätään kovasti muumeista, olivathan ne meidän omassa lapsuudessa aivan super iso juttu. Isommat tytöt eivät kuitenkaan koskaan oikein innostuneet muumeista sen enempää, vaikka ihan mielellään ovat kuunnelleetkin muumi-satuja. He eivät ole koskaan pyytäneet erikseen muumi-leluja kaupasta, tai halunneet katsoa telkkarista nimenomaan muumeja, mutta ovat saattaneet katsella jos ne ovat sattuneet tulemaan.

Kuopus on kuitenkin aivan kertakaikkisen toista maata. Yksi hänen ihan ekoista sanoistaan oli ”muumi”, ja hän on bongannut muumeja siitä asti kun oppi huutamaan ”muumi”. Hän bongaa muumimainokset auton ikkunasta, muumi-lehden kaupan lehtihyllystä ja muumipehmolelun valokuva-albumin valokuvasta. Hän rakastaa muumimusiikkia, muumikirjoja, muumipehmoleluja, Muumilaakson tarinoita ja ihan kaikkea muumi-aiheista. Muumi-astiat on best, muumi-pelit on best ja iho kuivataan uinnin jälkeen muumi-pyyhkeellä. Hän huomaa, jos naapuri kävelee pihan ohi muumi-pyyhe laukussa menossa uimaan. Silloinkin hän kiljaisee ”MUUUUUUUMI!”. Ihan uskomaton muumifani siis, muumifanituksen taso lähentelee jo kesäkuun keikalla bongattuja mmer-esiteinejä.

Siksi päätettiinkin lähteä käymään tänä kesänä Muumimaailmassa, missä ei oltu ennen perheenä käytykään. Reissu toteutettiin ihan extempore-meiningillä, kuten niin monet muutkin kesäreissut tänä kesänä. Aamupäivällä päätettiin, että tänään lähdetään Muumimaailmaan, ja niin tehtiin.

Sää oli uskomattoman kaunis ja helteinen kun saavuttiin Muumimaailmaan, mutta ekan tunnin jälkeen alkoi ihan hurja kaatosade ja ukkonen. Me pakoiltiin sadetta ensin Poliisimestarin talossa, ja sitten Pizza&Pasta-ravintolassa. Onneksi sade meni ohi, ja päästiin kiertämään Muumimaailma rauhassa loppuun. Meidän lapset tykkäsivät tosi paljon Muumimaailmasta, ja jopa taapero jaksoi katsoa teatteriesityksen Teatteri Emmassa kokonaan.

Mä olin itse ehkä vähän yllättynyt siitä, miten ”pieni” Muumimaailma loppupeleissä oli, koska tietty kun itse oli käynyt siellä viimeksi alle kouluikäisenä, sen muisti paljon suurempana. Ja onhan toki Muumimaailma myös muuttunut paljon mun lapsuudesta. Kiva paikka oli, mutta en usko, että siitä tulee muumifanista huolimatta mikään joka kesän kohde, sillä ihan niin paljoa siellä ei ollut nähtävää. Mutta ehdottomasti mennään joskus toisenkin kerran! Ja varmasti paikka uudistuu jonkin verran aina välillä, mä näen siellä kyllä paljon potentiaalia. Lapsista parasta oli tietenkin muumihahmojen haliminen, sekä heidän taloissa vieraileminen ja labyrintti.

Me yllätyttiin myös siitä, miten aikaisin Muumimaailmassa menivät palvelut kiinni! Yritettiin mennä buffet-ravintolaan syömään varttia vaille neljä, mikä mielestäni on aika normi ruokailuaika, mutta se sulkeutui neljältä. Päädyttiin sitten sinne Pizza & Pasta -ravintolaan, joka oli auki puoli kuuteen. Mieluummin oltaisiin syöty buffassa, koska siellä oli terveellisiäkin vaihtoehtoja. Kuusi pizzaslicea ja yksi lasten pasta-annos juomineen pikaruokalassa maksoivat 60 euroa, siinä missä kotiruokatyyppinen buffet olisi ollut meidän koko perheeltä alle 50 euroa. Jotenkin tuntui että hinnat meni vähän väärin päin? Toivottavasti joskus näihin aukioloaikoihin voisi ehkä tehdä tarkistusta, sillä tuntuu tosi hassulta, että joku näinkin mahtava kohde sulkeutuu jo kuudelta kesällä, kun kaikki ovat muutenkin liikkeellä myöhempään. Varsinkin se tuntuu oudolta, että ravintolat sulkeutuvat niin aikaisin.

Mutta joo, meillä oli kiva reissu, eikä sade haitannut yhtikäs mitään. Päin vastoin, siitä tuli meillle hauska ja ikimuistoinen reissu, kun juostiin yhdessä hurjassa vesisateessa, ja kuunneltiin ukkosen jyrinää Poliisimestarin vankityrmässä.  Taapero oli aivan innoissaan, ja reissun aikana hän oppi vihdoin sanomaan ”Muumimamma”, kun tähän asti kaikki on olleet vaan ”muumi”. Nyt hän osaa jo kaksi muumia siis! Hän on puhunut reissusta jo monta kertaa ”Muumimamma, hali. Muumimaa, hali. Muumi koti”, että taisi tosiaankin tehdä vaikutuksen.

Oletteko te käyneet Muumimaailmassa? Millaisia kokemuksia Muumimaailmasta teillä on?