Esikoinen kuusi vuotta

20.09.2017

Tänään meidän esikoinen täyttää KUUSI vuotta. Syyskuu on aina tällaista synttäritykitystä mun blogissa, se on kuitenkin meidän perheen naisten suosituin synttärikuukausi, ja muutenkin tuntuu että hurjan monella on syyskuussa synttärit. Meidän perheessä synttäreitä juhlii syyskuussa mun ja Tiaran lisäksi vielä mun äiti, ja lisäksi useat meidän kaverit, tai kavereiden lapset. Esikoinen on myös saanut kolme kaverisynttärikutsua syyskuulle eskarista – vaikka muina kuukausina niitä on ehkä yhdet. Tämä kuukausi on siis aikamoinen juhlakuukausi joka vuosi, eikä se haittaa ollenkaan. Kivaa aloittaa syksy juhlimalla melkein taukoamatta!

On hurjaa ajatella että me ollaan oltu vanhempia jo kuusi vuotta. Kuudessa vuodessa vanhempana ehtii muuttua ja tapahtua kaikenlaista. Mikään siinä kuuden vuoden vanhemmuuden kehityksessä ei kuitenkaan vedä tietenkään vertoja sille, miten paljon ihminen kasvaa ja kehittyy siinä ajassa, kun hän muuttuu vastasyntyneestä kuusivuotiaaksi. Lasten kehitys on aivan eri sfääreissä, eikä henkistä kasvua vanhempana voi mitenkään verrata siihen kuinka joku oppii itkulla viestivästä sinappikoneesta puhuvaksi, taitavasti liikkuvaksi omaksi persoonakseen, joka kirjoittaa, lukee ja opettaa vanhempia.

Meidän kuusivuotias esikoinen on aina ollut herkkä, ja ällistyttävän hyvä lukemaan ihmisiä. Esikoista aina jotenkin pitää isompana aiemmin, kuin nuorempia sisaruksia. Toki siihen varmasti vaikuttaa sekin että hän oppi 4-vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan, ja on puhunut kuin ruuneperi 1-vuotiaasta asti. Silti on tärkeää muistaa että niiden kaikkien taitojen, vahvan luonteen, rohkeuden ja vitsien takana on oikeasti vielä tosi pieni tyttö, joka tarvitsee vanhemman vahvaa tukea kohdatessaan maailmaa pala kerrallaan.

On pelottavaa päästää irti, ja antaa lapselle vastuuta ja vapautta enemmän. Se on ollut niin helppoa, kun on voinut itse valita mitä lapsi saa nähdä ja kokea, ja on voinut päättää että hän kokee vain mukavia ja turvallisia asioita. Kuusivuotias näkee ja kokee jo ihan itse. Vaikka vanhempi voi suojella vielä kotona, ei mikään estä lasta näkemästä kauppareissulla pelottavia lööppejä jotka hän osaa lukea, ja hämmentyy lööppien teksteistä. ”Äiti mikä on terrori-isku?”, ”Äiti, mikä on sarjamurhaaja”, ”Äiti, voiko meille käydä onnettomuus?”.

Kuusivuotiaan kanssa on tärkeää aistia lapsen fiiliksiä vaikka hän ei itse niistä heti puhuisikaan. On tärkeää jutella rauhassa joka päivä, ja vähän kalastella että onko mieleen jäänyt jotain mikä askarruttaa, koska sitä ei ihan täysin vielä ymmärrä. Vaikka tämä ikä tuo mukanaan paljon uusia asioita, ja vanhempi joutuu tottumaan siihen että ei voikaan enää hallita kaikkea, on suurin osa niistä uusista asioista kuitenkin ihania ja mahtavia. Onneksi.

On ihan mieletöntä, kuinka syvälle pureutuvia keskusteluita kuusivuotiaan kanssa voi käydä. Miten paljon mielipiteitä ja omia hienoja ajatuksia, haaveita ja toiveita hänellä on. Kuusivuotias osaa jo fanittaa, ja tietää myös selkeästi mistä ei tykkää. Kuusivuotias analysoi jo taitavasti muita ihmisiä ja heidän tunteitaan, sanojaan ja tekemisiään. Sitä on ihana seurata.

Meidän esikoinen on päästänyt meidät vanhempina helpolla, ja hänen kanssaan on aina ollut mahtavaa kohdata uusia kehitysvaiheita. Hän on opettanut meille niin paljon, ja tehnyt meistä sellaisia vanhempia kuin me ollaan. Saadaan olla hänelle paljosta kiitollisia. Hän on myös paras isosisko mitä kuvitella saattaa kahdelle pienemmälle siskolleen. Aamuisin hän kaappaa vauvasiskon syliinsä, ja pusuttelee. Keskimmäiselle hän on roolimalli ja esikuva, suuren ihailun kohde jota katsoa ylöspäin. Molempien kanssa hän leikkii ja viettää aikaa mielellään. He ovat kaikki kolme uskomattoman rakkaita ja tärkeitä toisilleen.

Kuusivuotiaana meidän esikoinen fanittaa Marcus & Martinusta (ei varmaan käynyt paidasta jo selväksi), kuuntelee musiikkia kuulokkeilla, lukee jo pitkiä kirjoja itsekseen, rakastaa selailla äidin muotilehtiä, puhuu sujuvasti suomea ja ruotsia, ja melko hyvin englantiakin, harrastaa balettia ja taipuu kuin spagetti. On päiviä jolloin hän ei pysy paikoillaan, vaan tanssii ja liikkuu. Ja on päiviä kun hän uppoutuu tunneiksi kirjaan, ja sen jälkeen kertoo juurta jaksain mitä kirjassa on tapahtunut ja kuinka monta sivua hän on yhteensä lukenut. Hänen mielestään ainoita hänelle sopivia eskarilaisen paitoja ovat printtiteepaidat, eikä äidin kuosivillitys oikein enää iske. Hänellä on vahva oma tyyli ja maku.

On mieletöntä saada seurata tämän huikean tyypin kasvua ja kehittymistä omaksi persoonakseen joka päivä aitiopaikalta, se on etuoikeus josta olen ihan mielettömän kiitollinen, niinkuin meidän kaikista kolmesta tytöstä ihan yhtä lailla. Paljon onnea äidin ja isin rakkaalle esikoiselle kuusivuotispäivänä<3


26 vuotta mittarissa – synttäripäivän meiningit

19.09.2017

Kiitos ihan hurjasti onnitteluista kaikille teille! Mulla tuli eilen 26 vuotta täyteen. Toisaalta se tuntuu oudolta, että olen ”jo” 26, ja toisaalta ”vasta” 26. Kolmen lapsen kanssa oma elämäntilanne eroaa paljon monista ikäisistäni, ja monet mua vanhemmat ystävätkin ovat vielä täysin eri elämänvaiheessa. Ehkä sen jälkeen kun lapset ovat syntyneet ja alkaneet viettää synttäreitään, on omasta iästä tullut vaan numero joka vuosittain vaihtuu, muuten sillä ei ole mitään merkitystä. En tunne itseäni nuoreksi enkä vanhaksi, eikä mulla ole mitään ikäkriisiä ollut ainakaan vielä, hah.

Mulla oli ihan mahtava synttäripäivä, varmasti yksi kivoimpia mitä on vuosiin ollut! Suurimman osan viime vuosien synttäreistäni mä olen ollut raskaana – tai imettänyt, eli mitään kovin suuria synttäribileitä en ole viettänyt. En tänäkään vuonna. Mutta en mä mitään bileitä siihen tarvitsekaan että saan viettää upean juhlapäivän, vaikka bileet hauskoja ovatkin. Ehkä pidän ensi vuonna juhlat, tai viimeistään sitten joskus hamassa tulevaisuudessa isot kolmikymppiset.

Eilen aamu alkoi ihan tavallisena maanantaina, mutta vietyään tytöt Otto toikin mulle kukkia ja ihanan kortin mihin hän oli kirjoittanut niin ihanasti että nauratti ja itketti yhtäaikaa. Tein koko aamupäivän töitä, ja lounaalle lähdettiin yhden maissa. Käytiin syömässä Kampin Hokussa joka on varmasti mun lemppari lounasravintola, ja saatiin vieläpä syödä kahdenkeskinen juhlalounas kun Nova sopivasti nukahti autossa matkalla.

Lounaan jälkeen ajettiin suoraan hakemaan tytöt aikaisin päikystä ja eskarista, ja haettiin kaupasta kakkutarvikkeet. Leivottiin kaikki yhdessä mulle synttärikakku, johon sain samalla testattua voikreemin tekoa ensimmäistä kertaa elämässäni. Otto oli luvannut leipoa kakun tyttöjen kanssa, mutta mä vähän niinkuin kaappasin sen projektin itselleni kun tajusin sopivan mahdollisuuden testata sitä voikreemiä, jolla aion kuorruttaa Tiaran synttärikakun lauantaiksi. En ollut koskaan aiemmin tehnyt voikreemiä, ja ajattelin että se on jotenkin kauhean hankalaa, mutta ei se ollutkaan vaan aika helppoa. Tosin kuorrutuksesta ei tullut kovin tasainen ulkonäöltään, mutta sitäkin paremman makuinen! Pitää ostaa sellainen palettiveitsi ennen lauantaita, niin saa tasaise(mma)n pinnan.

Tytöt olivat tehneet mulle päiväkodissa ja eskarissa aivan huikeat kortit joita he esittelivät sitten innoissaan mulle, niin ihania neitejä. Iltaruuan jälkeen meidän ovikello yhtäkkiä soi ja siellä oli DHL:n lähetti paketin kanssa: Oton tilaama synttärilahjayllätys saapui kreivin aikaan suoraan kotiovelle. Olin ihan häkeltynyt kun edes odottanut mitään lahjaa kukkien ja korttien ja kakkujen lisäksi! Ihanasta lahjapaketista paljastui maailman siistein Kenzon collegepaita jollaisia olen ihastellut jo monta vuotta, ja lisäksi supersöpö synttärikortti jossa oli ihana teksti, mistä puuttui ääkköset kokonaan, hah.

Kertakaikkisen täydellinen synttäripäivä, juuri sellainen kuin toivoinkin ja paljon enemmän. Sai viettää aikaa rakkaideni kanssa, herkutella kakulla ja ihanalla lounaalla, ja vielä ihania kukkia ja lahjan ja suloisia korttejakin, wau.

Näillä fiiliksillä on loistavaa aloittaa seuraava ikävuosi, toivottavasti siitä tulee edes puoliksi yhtä ihana kuin tämä vuosi on ollut <3


Syyskuun kuulumisia ja kaverisynttäreiden suunnittelua

12.09.2017

Syyskuu on päässyt kunnolla vauhtiin ja ensi viikolla juhlitaan sitten synttäreitä. Me ollaan pitämässä esikoiselle tänä syksynä ensimmäistä kertaa perhejuhlien lisäksi ihan kaverisynttärit, ja suunnittelu on kovassa vauhdissa. Hän haaveilee synttäreistä sisäleikkipuistossa, ja kieltämättä se ei kuulosta ollenkaan hullummalta idealta. Oletteko järkänneet kaverisynttäreitä jossain muualla kuin kotona, jos niin missä? Onko millaisia kokemuksia? Hän on ollut yksillä kaverisynttäreillä eräässä sisäleikkipuistossa, mutta muuten juhlat on olleet aina lasten kotona, eli hirveästi kokemusta mulla ei näistä ole vielä. Kaikki vinkit on tervetulleita!

Mun omia synttäreitä me ei varmaan hirveästi juhlisteta, ne sattuvat ensi viikon maanantaille, ja meillä ei ainakaan mun tietääkseni ole mitään sen kummempia suunnitelmia. Muuta kuin edelleenkin se kakku minkä Otto on luvannut lasten kanssa leipoa mulle (muistaakohan hän vielä tätä lupausta, pitää muistuttaa sopivalla kakkureseptillä). Mutta enemmän mä odotan kyllä sitä esikoisen iloa omista synttäreistään.

Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin se jaksaa edelleen yllättää, miten paljon lapset odottavat omaa syntymäpäiväänsä. Ja miten pitkältä ajalta he osaavat ja jaksavat laskea montako yötä siihen on. Ja joka vuosi se oma synttäripäivä tuntuu olevan yhtä huikean suuri juttu, vaikka olisi ihan tavallinen arkipäivä ja kortin ja lahjan lisäksi juuri sinä oikeana päivänä ei edes tapahtuisi muuta. Esikoinen tosin iloitsi juuri tuossa etukäteen, että tänä vuonna hänellä on KOLMET synttärit, kun on eskarisynttärit (vie keksiä kavereille eskariin ja hänelle lauletaan), perhejuhlat sekä ne kaverisynttärit.

Tämä viikko tosiaan on touhua täynnä sen lattiarempan kanssa, ja mulla on myös paljon töitä juuri nyt, sekä sitten ensi viikolla kaikki synttärijärjestelyt. Mutta toisaalta ihanaa kun syyskuu on tällainen puuhastelukuukausi, mä rakastan olla työn touhussa ja musta tuntuu että olen parhaimmillani silloin kun on monta rautaa tulessa. To do -listalta asioiden ruksittaminen on ihan parasta.

Eilen tapasin muutaman tradenomiopiskelijan, sillä lähdin mukaan heidän opiskeluprojektiinsa blogini kanssa. Loppuviikosta tämän projektin tiimoilta tulee blogin FB-sivuille lyhyt kysely, jonka saa täyttää jos vain haluaa. Kyselyyn vastaaminen olisi super arvokasta tämän opiskeluprojektin, sekä myös blogin kehittämisen kannalta, ja mä olen jo nyt etukäteen ihan superkiitollinen jokaiselle joka siihen käy vastaamassa. Ihan mieletöntä päästä olemaan osana tällaisessa jutussa.

Mulle tulee todella paljon tarjouksia ja pyyntöjä eri opiskeluprojekteihin osallistumisesta, ja aina välillä pystyn lähtemään mukaan, mutta valitettavan usein joudun jättämään väliin, ihan vain ajanpuutteen vuoksi. Onneksi nyt sattui tällainen sopiva tilaisuus osallistua, koska sen lisäksi että on mahtavaa olla mukana tässä proggiksessa, on aina huikeaa tavata teitä tyyppejä sieltä ruutujen takaa!

*Tyttöjen vaatteet on saatu suomalaiselta Kaiko Clothingilta, jonka tuotteet valmistetaan suomalaisomisteisessa tehtaassa Portugalissa sekä Suomessa kahden osaavan ompelijan käsissä. Kaikki KAIKOn kankaat on valmistettu GOTS-sertifioidusta orgaanisesta puuvillasta. Kaiko lahjoittaa 7% myytyjen vaatteiden tuotosta naisten ja lasten kouluttamiseen kehitysmaissa. Tyttöjen vaatteet ovat osa KAIKOn huomenna 13.9. ilmestyvää uutta syysmallistoa! Tiaralla on upea vihreä Ruffle Dress*, sekä Brush -leggigssit*. Zeldalla musta pitkähihainen Cross Shirt* ja Brush -hame*. Ja Novalla on Brush Shirt* sekä maailman suloisimmat mustat Sloper Pantsit*. Kaikon syysmallisto on niin mun mieleen, siis aivan täydellisyyttä hipovia väriyhdistelmiä, mielettömän kaunis tuo Brush -kuosi, ja nuo sloper pantsit on kävelemään opettelevalle vaippapyllylle ihan loistavan malliset. Mallisto julkaistaan huomenna ysiltä, tsekatkaa KAIKOn nettisivuilta tai instasta @kaikoclothing loputkin ihanat vaatteet jo etukäteen. 

Viikko on alkanut vaihtelevassa säässä, eilen syötiin mäkkiruokaa auringonpaisteessa terassilla, ja tänään sitten on juostu hullua vauhtia kaatosateessa. Eipähän ainakaan tule tylsää säiden puolesta!

Ihanaa tiistaita tyypit, ja kiitos paljon kauniista sanoista eiliseen postaukseen <3


Ekoilla treffeillä vauvan syntymän jälkeen

16.06.2017

Hellou! Täällä naputtelee yksi Iina, jolla on aika vaaleanpunaiset lasit silmillä. Käytiin eilen Oton 27v-synttäreiden kunniaksi kahdestaan syömässä Oulun Kauppuri  5:ssa Oton kanssa, ja tekipä kyllä niin hyvää meille molemmille. Oltiin viimeksi ”treffeillä” juuri ennen meidän muuttoa, eli joskus lokakuussa (?) kun olin vielä raskaana. Novan syntymän jälkeen tämä oli ensimmäinen kerta kun oltiin kahdestaan yhtään missään, niin hassua! Nova jäi mun tädin hellään huomaan ja oli pärjännyt oikein hyvin, kun mä syötin hänet juuri ennen kuin lähdettiin ja ei meidän reissu kestänyt kuin hieman alle kaksi tuntia. Meitä odotti takaisin tullessa niin hyväntuulinen neiti joka kovasti päristeli. Onnea on tasaantuneet kolmen tunnin imetysvälit päivällä ja täti joka rakastaa hoitaa vauvoja.

Facebook muistutti tänään tietysti kaikista menneiden vuosien Oton synttäreistä, nämä kun olivat jo seitsemännet herran synttärit joita yhdessä juhlistettiin. Kyllä me ollaan oltu niin pieniä, niin nuoria. Oli aika hauskaa selata vanhoja kuvia ja katsella miten joka vuosi synttärit on muuttuneet. Viime vuonna me ei synttäreiden aikaan edes saatu olla yhdessä, kun Otto oli juuri silloin työmatkalla Tukholmassa ja mä olin yksin tyttöjen kanssa kotona Helsingissä. Onneksi saatiin juhlia kuitenkin synttäreitä vähän etukäteen silloinkin, ja pari päivää synttäreiden jälkeen Otto sai viime vuonna maailman parhaan synttärilahjankin (siitä lisää huomenna).

Eilen kun me istuskeltiin kahdelleen, mut valtasi vaan sellainen onnentunne jälleen kerran. Miten paljon me ollaankaan koettu yhdessä, ja miten hurjan rakastuneita me ollaan edelleen. Kuusi ja puoli vuotta ollaan yhdessä kuljettu ja ne on olleet mun elämän parhaita vuosia jokainen. Oli ihanaa saada jutella ihan rauhassa, ja kilistää synttäreille ja yhteiselle ajalle. Mäkin heittäydyin hurjaksi ja nautin yhden inkiväärioluen burgerin kanssa, oli muuten hyvää.

En mä arjessa tunne että meillä olisi liian vähän yhteistä kahdenkeskistä aikaa, kyllähän lapset nukkuvat iltaisin ja silloinkin ehtii höpötellä ja herkutella ja katsoa Netflixiä ja halia. Mutta kun pääseekin sitten ihan kahdestaan johonkin, niin että se kahdenkeskinen aika on täysin keskeytyksetöntä, ja voi keskittää sataprosenttisesti huomionsa vain toiseen, se tekee todella hyvää. Koen olevani arjessakin niin onnellinen että en huomaa kaipaavani sitä kahdenkeskistä aikaa sen enempää, mutta sitten kun sitä saa, niin tajuaa että ei se ainakaan haitaksi ollut.

Ainakin mulle tuli heti taas sellainen fiilis niinkuin oltaisiin vasta tavattu ja aivan hurjan ihastuneita. Vaikka kyllä mulla leijailee perhosia mahassa ihan joka päivä kun tuota miestä katselen. Tänään se laittoi uuden paidan päälle, ja mä tuijotin sitä vain ja mietin että miten voin olla niin onnekas että olen saanut juuri tuon tyypin omakseni, hihi. On se vaan niin ihana.

Onnea vielä hurjasti minun rakkaalle murulle <3 Tänään juhlittiin sitten vielä mun ihanaa mummua joka täyttää tänään 78 vuotta. Mielettömän onnekkaita ollaan, että saatiin juhlia vielä tätäkin synttäripäivää yhdessä mummun kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille täältä synttärihumun keskeltä!