Toukokuun toiseksi viimeisenä päivänä

31.05.2018

Heräsin: Ekan kerran 5.45 kun taapero huuteli sängystään ”Kukku, kukku. Äiti, Äiti. Kukku, Kukku. Äiti, äiti. Titaaaaa” eli syliin, äiti, vettä. Raukka siellä ihan hikisenä, vaikka nukkuu vaippasillaan peiton päällä ja ikkuna auki. Meidän yläkerta on ihan sauna, ja se on ainoa miinus näissä mielettömissä keleissä. Taapero herää kuumuuteen joka aamu. Eilen hän onneksi jatkoi uniaan vielä puoli tuntia juotuaan ison mukillisen vettä kerralla. Noustiin siis ylös klo 6.15.

Söin aamiaiseksi: Kaksi karjalanpiirakkaa ja Plantin meloni-kaura-kurkku-smoothien, joka oli yllättävän hyvää. Mulla on joku kurkkukausi menossa, tykkään kaikista kurkkujuomista (ja syön muutenkin paljon kurkkua).

Liikuin: Kaverini Jennin kanssa käytiin kahden tunnin vaunulenkillä ja leikkipuistossa lasten kanssa. Oli mahtavaa viettää aikaa ja höpötellä, ja asutaan Jennin kanssa sen verran lähekkäin, että lenkkitreffit voi sopia vaikka puolen tunnin varoitusajalla (parasta). Extempore lenkit on ihan best, varsinkin näillä säillä!

Huokaisin ihastuksesta: kun sain viestin, että yksi työjuttu jota on pitkään neuvoteltu, on viimein varmistunut. Tämä on sellainen juttu, jota odotan ihan superisti!

Söin lounaaksi: Uutta taco-subia flatbread-leivällä. Maistoin sitä viime viikolla eka kertaa, ja mainoksen nähdessäni tänään alkoi tekemään uudestaan mieli sitä.

Hymyilytti: Kun kuopus ”heräsi” päiväunilta vaunuista, ja tuli jatkamaan unia äidin syliin…kahdeksi tunniksi. Voin kertoa että oltiin pikkuisen hikisiä tämän jälkeen. Mutta olihan se tuhiseva taapero sylissä nyt maailman ihanin, ja kerkesin siinä samalla puhua muutaman tärkeän puhelun, hän kun ei korvaansa lotkauttanut mun höpöttelyille. Ei siis haitannut että en saanut naputeltua, kun sain hoidettua muita työasioita.

Pakkasin: keskimmäisen kaverille synttärilahjan hopeaan pussukkaan vaaleanpunaisella silkkipaperilla. Keskimmäisellä oli eilen kaverin synttärit Hoplopissa, joista hän oli ihan hurjan innoissaan.

Kielsin: kuopusta seisomasta sohvalla n. miljoona kertaa. Kielsin myös kaatamasta vettä olohuoneen matolle, ja repimästä muistikorttia mun tietokoneesta irti, sekä purkamasta mun lompakon sisältöä (jälleen kerran) pallomereen.

Kehuin: kuopusta, kun hän niin hienosti käveli Aurinkolahden rantabulevardin kokonaan ihan itse, keräsi lelut, puki isosiskon Marcus & Martinus -paidan päälle ja maistoi montaa uutta makua lounaalla ja iltaruualla.

Kiitin: kun Otto jousti niin ihanasti omasta menostaan, että sain hoidettua yhden työtapaamisen josta olin jo kieltäytynyt, mutta jonne olisin oikeasti halunnut mennä. En ollut edes pyytänyt että Otto järjestelisi omia menojaan, vaan kieltäydyin tapaamisesta heti, koska en halunnut että Otto joutuu luopumaan omastaan. Sitten kun tapaaminen tuli sattumalta puheeksi siihen liittyvästä työjutusta juteltaessa, Otto sanoikin, että tietenkin mun pitää mennä sinne, ja hän järjestää kyllä. Tämä on vain yksi niistä miljoonista syistä, miksi joka ikinen päivä olen niin kiitollinen siitä, että tuo mies on mun rinnalla.

Söin illalliseksi: pastaa ja jauhelihakastiketta, jonka kokkasin. Se on meidän go-to nopea illallinen silloin kun on kiire jonnekin heti päiväkodin jälkeen, kuten eilen oli keskimmäisellä sinne kaverin synttäreille.

Tapasin: lukijani, joka osti meidän vanhan Stokken Newborn setin. Kiitos hänelle hyvistä kaupoista ja hyvästä mielestä. Ihanaa kun setti pääsee uuteen hyvään kotiin!

Sovitin: mun kaason mekkoa. OMG häät YLIHUOMENNA! Se oli onneksi vieläkin ihan sopiva, ja tykkään siitä tosi paljon. Nyt pitää vielä miettiä jotkut ihanan simppelit korvikset, niin look on valmis. Mua jännittää niiiin paljon, ja oon niin innoissani!

Illalla: Tein kirjanpitohommia ja katsoin Temppareita Oton kanssa. Me ollaan katsottu ihan tv-tahtiin, ja eilisen jakson jälkeen on enää vissiin tän päivän kaikkein kreisein jakso jäljellä. Sitä odotellessa!

Eilinen oli aika ihanan tavallinen kesäinen keskiviikko, kertakaikkisen hyvä päivä. Toivottavasti teilläkin oli eilen (ja tänään) hyvä päivä! Ihanaa huomenna alkavaa kesäkuuta kaikille <3


Just tänään perjantaina 29. joulukuuta 2017

29.12.2017

Heräsin: Klo 9.15, Otto teki etäpäivää kotona, ja heräsi vauvelin kanssa jo aikaisin aamulla, että mä sain nukkua. Tyypillä on hammas tulossa, ja viimeiset pari yötä on olleet vähän katkonaisia. Teki niin höpöä saada nukkua pitkään!

Söin aamupalaksi: Joululimppua ja kahvia. Joululimppua syön vielä uuteen vuoteen asti, sitten on aika jättää se pois ja siirtyä takaisin tuttuun, turvalliseen ja kuitupitoiseen ruisleipään,

Siivosin: Vaatekaapin, vihdoin. Tämä on ehkä vähän sitä New Year New Me -kliseistä ajattelua, mutta ai että tuntuu hyvältä kun kaapin sisällössä on taas jotain järkeä, kun kaikki ei ole ihan mytyssä. Huomasin että mulla on siellä oikeastaan kaikki mitä juuri nyt tarvitsen (ja enemmän). Vaatekaappi näyttää kivalta, kun se koostuu laadukkaista lemppareista joita päälle pukiessa hymyilyttää.

Puuhastelin lasten kanssa: Askarreltiin yhdessä lumihiutaleita. Se on tosi koukuttavaa, etsin aina Pinterestistä ohjeita joiden mukaan leikkelen mitä kreisimpiä lumihiutaleita. Musta on ihanaa kun lapset kiljaisee WAAAAU niin innoissaan, kun saan jonkun hienon hiutaleen tehtyä. Heidän rakkaudella väkertämänsä lumihiutaleet on kuitenkin mun lemppareita, ja kun yhdistellään niitä kaikkia, tulee paras sekoitus keittiön ikkunaan.

Kuunneltiin: Marcusta & Martinusta, ketäpä muutakaan. Joulupukki toi Marcus & Martinus -tyynyn, hupparin, päiväkirjan ja valokuvakirjan, joten voin kertoa että Norjan pojat on aika hyvin täällä edustettuna pienten fanityttöjen toimesta.

Leikin vauvan kanssa: parkkitalolla ja hinausautolla. ”Rikkinäiset autot keräilen, taikakoukkuni avullaaaaaa” laulaa tyypin hinausauto, jos mahdollista, vieläkin epävireisemmin kuin minä. Tää auto on mun lemppari, mä jotenkin samaistun niin paljon sen laulujen sanoihin ja nuotin vierestä hieman kärsivän kuuloisesti meneviin sävelmiin. Ihan huippu. Suomenkielinen parkkitalo alkoi myös yhtäkkiä laulamaan ruotsiksi, mikä on hieno juttu, mutta ei tiedetä yhtään mistä tai miten tai miksi tämä asetus meni päälle, ja kuinka kauan se pysyy. Toivottavasti pitkään, vauvan on hyvä kuulla ruotsia niin paljon kuin mahdollista.

Ostettiin kaupasta: Tortilla-ainekset ja uusia värikyniä. Meidän lapset on värikynien kuluttamisen mestareita, ja tuntuu että kerran kuussa saa ostaa uudet tussit tai puukynät. Meillä on siis arvatenkin jokainen kaappi, hylly ja lehtiteline täynnä piirustuksia.

Tavattiin: Oton siskoa joka oli meillä yötä viime yönä, sekä Tiaran kummitätiä ja hänen miestään, jotka tulivat meille istumaan iltaa ja kokkaamaan meidän kanssa tortilloja. Just parasta!

Huomenna: Me lähdetään Ouluun, jeejeejee!

Toivottavasti tykkäsitte vähän erilaisesta postauksesta, ajattelin että joskus on hauskaa tehdä tällainen vähän erimuotoinen postaus, joka on helppo ja nopea lukea – ja mulle hauska kirjoittaa. Tällaisia voisin tehdä aina välillä, koska näitä on myös megahauskaa lukea jälkeenpäin ja muistella juuri noita tiettyjä tarkkaan kuvailtuja juttuja jotka olisi muuten unohtunut.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3