Aurinko on tosiaan tänään (ja koko pääsiäisen ajan) hellinyt meitä ja huomaa kyllä kuinka ulos lähteminen innostaa taas aivan eri tavalla! Alle viiden asteen lämpötiloilla spontaanit pihaleikit illalla eivät innosta yhtään niin paljoa pukemisrumbineen, mutta kun mittarissa on +20 ja uloslähtö ei vaadi kuin kengät jalkaan, on lähtöinto ihan toinen. Toivottavasti kesä alkaisi oikeastikin hiipiä sieltä pikkuhiljaa vaikka kylmää taas lupaillaankin, ja vaatteita saisi vähentää pysyvästi, sillä meidän 2,5-vuotiaamme ei tällä hetkellä vihaa mitään niin paljon kuin ulkovaatteiden pukemista (paitsi syömistä).

Tiaralla on meneillään uhmakausi, ja välillä tuntuu että mehut on ihan loppu siinä vaiheessa kun painaa lastenhuoneen oven illalla hiljaa kiinni. Onhan näitä uhmaviikkoja ollut aiemminkin, mutta nyt on ehkä pahin kausi tähän mennessä. Kuten sanottua, pukeminen ja syöminen ovat hirveintä mitä Tiara tietää, ja niistä saa kyllä käydä keskustelua joka päivä, näin lievästi ilmaistuna. Vaikka Tiara osaa kertoa ikäisekseen tosi hyvin ja kattavasti tunteistaan, omaa jo jonkinasteista empatiakykyä ja on taitava ja omatoiminen, unohtuvat kaikki nämä siinä vaiheessa kun pitäisi saada kengät jalkaan tai lautanen tyhjäksi.

Ehkä Tipa huomasi että äidillä ja isillä on nyt vähän liian helppoa kun Zelda alkoi nukkumaan kokonaisia öitä, ja päätti lisätä panoksia. Onneksi nämä on vaan näitä vaiheita, ja vaikka uhmaiästä puhutaankin, saa päivän aikana sen uhman lisäksi kokea runsaasti ilon ja rakkauden aiheita kun näkee miten toinen oppii uutta, antaa pusuja ja leluja siskolleen ja sanoo ihania asioita. Facebookissa kerroinkin että Tiara ilmoitti tänään että ”Minusta tulee isona pinkki jääkiekonpelaaja.” Aika hyvä ammatinvalinta, omaperäinen!

Zelda oli aivan innoissaan päästessään hiekkalaatikolle leikkimään ilman hanskoja ja haalaria, ja yritti tietenkin maistella hiekkaa kokoajan. Tiara ei koskaan ollut hiekansyöjä, joku ehkä muistaakin, miten vielä viime kesänä Tipa ei halunnut edes koskea tai istua hiekkaan, vaan seisoskeli tumput suorina. Tästä vaiheesta päästiin äidin ja isin sitkeällä hiekkakakunleipomis-innolla ohitse ja nykyään Tipa rakastaa hiekkalaatikolla leikkimistä. Zelda on ihan toista maata, pari kertaa kokeili käsillä hiekkaa ja sen jälkeen rupesi kauhomaan suuhun ja ympäriinsä.

Uhkarohkeana päätin kokeilla tänään Cubuksen lyhyttä toppia, ei palellut, ei edes ilman takkia! Ehkä toppi saa silti odottaa vielä muutaman viikon, korkeavyötäröisiä farkkushortseja nimittäin. Niiden pariksi se sopii täydellisesti, nuo regular-vyötäröiset Dr. Denimin plentyt eivät nousseet sittenkään tarpeeksi korkealle, höh.

Mä taidan suunnata nyt suosiolla nukkumaan, kerrankin edes suhteellisen aikaisin! Kiitos kaikille ihanista kommenteista sekä arvontapostaukseen, että Oulu-postaukseen. En tiedä onko kukaan huomannut, mutta olen jonkin verran saanut viimeinkin kommentteihin vastattua ja vakaa aikomus on jatkaa urakkaa huomenissa. En mä ole enää kuin muutaman postauksen jäljessä! Hyvää yötä kaikille ja aurinkoista huomista keskiviikkoa♥

Tiara täytti perjantaina kaksi vuotta ja nyt ajattelin tarkastella vähän sitä mitä Tiaran maailmaan kuuluu tällä hetkellä ja mistä Tiara tykkää. Kulunut lapsen toinen vuosi on oppimisen ja kehityksen kannalta ihan järjettömän tapahtumarikasta aikaa, mutta tapahtumia meillä on kyllä riittänyt muutenkin aina uuteen kotiin muutosta pikkusiskon syntymään ja ensimmäiseen laivareissuun. Oikeastaan on aivan uskomatonta miten paljon voi tapahtua yhden vuoden aikana! Tiara on kasvanut perheen ainokaisesta vauvasta osaavaksi ja reippaaksi isosiskoksi, vaikka onkin edelleen vähän äitin vauva niinkuin varmasti siskoineen tulee olemaan lopun elämäänsä.

Kuten pari kuukautta taaksepäin kerroinkin, uhma on rantautunut myös meille. Edelleen Tiara on aika rauhallinen, varsinkin vieraiden seurassa vieraskoreus tulee ilmi ja neiti pistää parastaan mutta välillä taas käydään sitten jos jonkinlaista tahtojen taistoa aina väärän värisestä lautasesta siihen että siskon pipo olisi omaa pipoa mukavampi vaikka ei mahdukaan päähän. Myös tämä kuuluisa ”minä itse!” on aika kuumaa kamaa tällä hetkellä, äiti ja isi eivät saa edes lukea Tiaralle vaan Tiara lukee joka ilta iltasadun Otolle eli toisinsanoen selaa kirjan sivu sivulta kannesta kanteen ja sepittää tarinan ulkomuistista ääneen.

Itse pitää saada tehdä ihan jokaikinen asia, riippumatta siitä osaako vai ei ja tämä joskus aiheuttaa pientä kitkaa uhmiksen ja meidän välille. Onneksi me kuitenkin osataan Oton kanssa olla aika ketkuja jos halutaan ja usein saadaan jonkinlainen neuvotteluyhteys toimimaan myös Tiaran kanssa. En sanoisi Tiaraa kovinkaan tuliseksi luonteeksi, Tiara ottaa aika leppoisasti kaiken mutta sitten kun hän suuttuu niin hän todella suuttuu. Leppyy kuitenkin todella nopeasti eli aikalailla muistuttaa mun temperamenttia joka on siis ihan olematon.

Tiara osaa myös olla aivan äärettömän empaattinen, mikä on tosi suloista! Hän pyytää aina heti anteeksi ja tulee halaamaan käskemättä jos tietää tehneensä jotain kiellettyä. Usein Tiara myös pyytää anteeksi vaikka tilanne ei edes sitä vaatisi, esimerkiksi törmätessään vähän hyllyyn leikin tuoksinassa hän sanoo ”anteeksi hylly!” ja silittää hyllyä ja kerran hän oli vahingossa laittanut porkkanapehmonsa siskon lelulaatikkoon ja löytäessään sen pitkästä aikaa  hän sanoi ihan oikeasti surkealla äänellä ”Anteeksi porkkana! Tiara unohti sinut! Vahinko!”.

Kuten varmasti kaikki Tiaran kuukausipostauksia seuranneet tietävät on Tiara ollut 8-kuisena sanotusta ekasta sanasta asti aivan hillitön papupata ja sitä asiaa tulee solkenaan. Meillä harvoin on hiljaista jos Tiara on hereillä, koska Tiara höpöttää taukoamatta. Se vaihe on onneksi mennyt ohi että Tiara selitti jokaikisen asian mitä hän tai joku muu perheenjäsen teki, silloin tuntui niinkuin meillä olisi asunut joku kertoja joka kertoi jatkuvasti että ”äiti ottaa keksin kaapista. Isi meni vessaan. Siskolla lelu kädessä. Tiara ottaa kirjan!”.

Sittemmin tämä selitys on korvautunut jatkuvalla laulamisella. Tiara muistaa lukemattoman määrän lastenlauluja ulkoa ja laulelee niitä kokoajan. Tuiki tuiki tähtönen oli kesän aikohin ensimmäinen laulu jonka Tiara oppi kokonaan ja nykyään hän osaa varmaan kymmeniä lauluja ulkoa, kuten hämähämähäkin, aakkoslaulun ja Risto Räppääjä -elokuvien kaikki laulut. Tiaralla on myös mieletön kyky yhdistellä asioita, esimerkiksi todetessani kaverilleni että olen innokas oppimaan jotain-mitä-en-juuri-nyt-muista Tiara kiljaisi innoissaan ”KAAPO!” koska Kaapossahan lauletaan ”Oon nelivuotias, oppimaan innokas!”. Risto Räppääjä ja Viileä Venla -elokuvaa on kiittäminen sitä että kaksivuotiaamme sanoo nykyään mm. chillaa, vitsin makee ja cool.

Laulamiselle oiva kaveri on tanssiminen, mikä myös kuuluu Tiaran suosikkipuuhiin ja hänen lempparileikkinsä onkin muumidisco joka teki häneen laivareissulla lähtemättömän vaikutuksen. Muumidiscoa leikitään niin että äiti laittaa musat soimaan ja Tipa joraa oikein olan takaa. Tätä leikkiä leikitään joka päivä, monta kertaa päivässä. Kuten blogin fb-tykkääjät tietävätkin, vähän aikaa sitten Tiara keksi itse ensimmäisen tanssisarjansa joka kuului ”Kädet ylös, kädet alas, taputus ja ympäri!” ja sitä piti myös äidin ja isin harjoitella ylpeän tanssinopettajan kanssa. Näitä tanssiliikkeitä Tiara harjoitteli myös viikko sitten esimerkiksi Zaran sovitustiloissa sillä aikaa kun äiti sovitteli vaatteita, kun kuulemma oli niin ”hyvä biiiisi!”.

Laulun ja tanssin lisäksi Tiara tykkää tehdä palapelejä, rakentaa Duploilla ja leikkiä Brio-junaradallaan. Lisäksi piirtäminen, värittäminen, maalaaminen ja muovailuvahalla sotkeminen ovat neidin mielestä mukavaa puuhaa. Tiaralla on vilkas mielikuvitus ja hän kertoo yleensä selkeästi mitä kuvissa näkyy, esimerkiksi kerran hän kuulemma piirsi mummun pyöräilemässä Mörkön kanssa.

Neidin piirtämät kuvat ovat tosi pikkutarkkoja nykyään entisten suurpiirteisten ympyräsuhrujen sijaan, hän omien sanojensa mukaan harjoittelee piirtämään esimerkiksi kasvonpiirteitä ja osa kuvioista jo erehdyttävästi sellaisia muistuttaakin vaikka varmasti menee vielä tovi ennen kuin Tiara piirtää ensimmäisen pääjalkaisensa. Perusmuodot ovat Tipalle tuttuja ja hän piirtää usein ympyröitä ja suoria tai ainakin melkein suoria viivoja. Tiara käyttää monipuolisesti eri värejä ja hän on äärimmäisen tarkka siitä mitä värejä käyttää mihinkin ja kuinka niitä yhdistelee. Tiara tunnistaa ja muistaa nimeltä kaikki perusvärit ja muutkin tavalliset värit oranssista vihreään ja pinkkiin.

Tiara on kevättalvesta (olisiko ollut vuoden ja kolme tai neljä kuukautta päälle) osannut luetella numerot yhdestä kymmeneen sekä suomeksi että ruotsiksi. Nykyään sama onnistuu myös takaperin ja päälle vielä kymmenen numeroa lisää molemmilla kielillä, englanniksi menee vasta sinne kymppiin asti. Numeroiden luettelun lisäksi Tipa osaa nykyään myös laskea esineitä jos niitä on sellainen maltillinen määrä, sanotaan vaikka alle kymmenen. Esimerkiksi Duplo-palikoita, pinaattilettuja ja oman kukkaron kolikoita on kiva laskea. Tosin kolikoissa Tiaran laskelmat ovat joskus aika utopistisia, luokkaa ”Tiaralla on yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän kymmentä euroa” samalla kun hän osoittaa seitsemää kolikkoa.

Taaperomme on jo nyt pikkutarkka esteetikko kuten äitinsä joka ihastelee kynsilakkoja ja valitsee sopivaa kenkäparia puoli tuntia. Hän on kiltti ja ihana tyttö joka jaksaa keskittyä tarkasti tekemisiinsä. Rakastaa leikkiä kavereiden kanssa, juoksee ilosta kiljuen ovelle aina kun isi tulee kotiin ja söisi vaikka joka päivä pinaatti- tai porkkanalettuja. Hän on eläinrakas ja ikävöi mummunsa lisäksi Mörkö-koiraa harva se päivä. Puistossa leikkiminen, kiipeily ja liukumäestä laskeminen on Tiarasta kaiken edellämainitun lisäksi ihan huippukivaa ja puistossa me käydään melkeinpä joka päivä. Tiara ei enää nuku päiväunia joka päivä, mutta usein pitkän puistoreissun jälkeen uni maittaa vielä tunnin-pari.

Viimeiseen kuvaan tein kollaasin Tiaran kasvoista kuluneen kahden vuoden ajalta. Oletteko samaa mieltä että viimeisen kahden kuvan kohdalla on tapahtunut tosi iso muutos ihan parissa kuukaudessa? En tiedä tuleeko se kuvista niin hyvin ilmi eikä mulla ole neuvolastakaan vielä mittoja mutta tuntuu että nyt juuri kesän jälkeen Tipa on venähtänyt vaikka kuinka paljon pituutta ja vauvanpyöreys on hävinnyt tosi paljon! Muistan kun ekoina viikkoina ja kuukausina sitä tuli mietittyä että miltähän se vauva näyttää sitten vaikkapa parivuotiaana ja nyt kun katsoo noita kuvia niin tulee sellainen fiilis että neiti näyttää juuri ihan itseltään. Maailman kaunein Tipa♥

Vielä kerran paljon onnea meidän neidille, tästä on hyvä aloittaa neidin kolmas vuosi ja ensi vuonna tätä lukiessa nyyhkistellä kuinka se vuosi taas meni niin äkkiä ja kuinka on taas vuodessa tullut opittua vaikka ja mitä!

Millaisia teidän kaksivuotiaat ovat luonteeltaan? Löytyykö samoja kiinnostuksenkohteita kuin meidän Tipalta?

Heippa! Nyt on etukäteiset synttärijuhlat juhlittu ja meillä oli ihan mahtavan mukavaa! Kommelluksilta ei tietenkään vältytty ja kaikki oli ”vähän sinne päin”. Me päätettiin Oton kanssa että ei oteta turhaa stressiä mistään ja iloisesti oltiinkin vielä aivan vaiheessa kun ensimmäiset vieraat jo saapuivat. Onneksi meidän sukulaiset ja ystävät ovat ihania rentoja tyyppejä ja ketään ei haitannut se että siinä samalla näperreltiin vielä toast skageneita valmiiksi ja paisteltiin vähän mutakakkua ja karjalanpiirakoita uunissa, mikä ”hieman” lisäsi muutenkin hikisen kuumaa tunnelmaa.

Saatiin kuitenkin lopulta tarjoilut valmiiksi ja niitä jopa kehuttiin, jee! Mutakakku on mun bravuuri jonka väännän ulkomuistista vaikka unissani, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tein mansikkalimejuustokakkua. Siitäkin ihmiset tykkäsivät vaikka ulkonäkö olikin vähän mitä oli. Mutta ei se näky vaan se maku, eikö! Ja Tiaran hienot prinsessakynttilät onneksi varastivat kaiken huomion vaikka N-kirjain ei syttynytkään ja vaikka niiden viimein sytyttyä me ei millään meinattu saada niitä puhallettua sammuksiin. Tipan kanssa puhkuttiin kuin viimeistä päivää mutta kynttilät eivät vaan meinanneet sammua millään. Kaikki nauroivat ihan kippurassa kun aina näytti siltä että nyt ne viimein sammuvat ja silti vielä joku jäi palamaan, hah!

Mansikkalimejuustokakun, toast skageneiden, karjalanpiirakoiden ja mutakakun lisäksi tarjolla oli munavoita, Angry Birds -donitseja ja Muumi -keksejä eli todella basicilla varustuksella mentiin. Mä oon huomannut sen että stressaan aina tarjoiluja ja yritän kauheasti hifistellä ja sitten vaan turhaudun kun en onnistu niinkuin haluaisin. Pääsen helpommalla kun teen sitä mitä osaan enkä yritä liikaa! Tarjoilut riittivät oikein hyvin kun ei me mitään megabailuja pidetty, paikalle oli kutsuttu vain lähimmät ja esimerkiksi mun äiti ei valitettavasti päässyt paikalle  Oulusta tällä kertaa. Onneksi äiti tulee meille ensi kuussa taas kylään niin me juhlitaan sitten sekä äidin, Tiaran että mun synttäreitä kun meillä on kaikilla parin viikon sisällä syntymäpäivä. Nyt kuitenkin riittää höpötys ja on kuvien vuoro!

Tiara sai paljon kivoja lahjoja joilla hän innoissaan on leikkinyt tänäänkin koko päivän! Brion junarata on ollut kova sana jo pitkään Polarn O. Pyreteissä vieraillessa ja nyt meiltä löytyy se viimein kotoakin. Junajuttujen lisäksi Tipa sai Tuhkimo-Duploja, vaatteita ja koruja, ihanan keinun joka me kiinnitetään parvekkeen kattoon, suosikkinsa Risto Räppääjän jatko-osan Viileän Venlan meillä aiemmin olleen Risto Räppääjä ja Polkupyörävaras -elokuvan seuraksi ja aivan mielettömän söpön puisen palapelin.

Illalla Tiara nukahti aivan samantien sänkyynsä jännittävän päivän jälkeen onnellinen hymy kasvoillaan, ihana tyttö!♥ Kiitos vielä kaikille vieraille mahtavista lahjoista ja parhaasta seurasta! Mäkin sain paljon lahjoja mun ihanilta kavereilta, mutta niitä esittelen tarkemmin huomenna, sillä nyt on painuttava nukkumaan kun on ollut niin jännä ja kiireinen viikonloppu. Jos ette kuitenkaan malta odottaa niin blogin FB-sivuilla on sneak peekiä yhdestä mun lahjasta. Sinne kannattaa muutenkin liittyä tykkääjäksi kun usein päivitän sinne enemmän juttuja kuin blogiin ja ainakin aiemmin kuin blogiin! Nyt hyvää yötä kaikille teille ihanille♥

Ensi viikolla luvassa myös ainakin Tiaran 2v -kuulumisia neidin oikeana synttäripäivänä, mun mietteitä omasta vanhenemisestani mun oikeana synttäripäivänä, vihdoinkin se bloggaaminen behind the scenes sekä kaikkea muuta hauskaa mistä kerron myöhemmin lisää!