Siellä, täällä ja tuolla

29.03.2012
Hui mikä viikko! Meillä on ollut niin kiirettä joka päivä, ollaan huideltu muskarissa, vauvakerhossa, puistossa keinumassa ja vaunulenkillä joka päivä. Saran ja Eliaksen kanssa ollaan kyläilty puolin ja toisin ja käyty pyörimässä niin kaupoissa kun ulkonakin. Eilisessä muskarissa Tiara oli onnesta soikeana kun pomputeltiin ja keinuteltiin ja tehtiin vaikka mitä. Mut huomaa kyllä et ikää on tullut lisää, pienemmät vauvat tykkäs rauhallisista silittelyistä ja muista mut Tiara ei tykänny yhtään, sillä meinas rauhallisessa kohdassa mennä hermokin vähän kun ei ollut tarpeeksi äksöniä. Mut onneksi sitten taas pomputeltiin ja neiti piristyi huomattavasti. Meidän pitää varmaan ensi kerralla mennä siihen isompien muskariryhmään jos siellä ois vaikka vähän nopeatempoisempaa.
           Tänään mun ihana rakas ystävä ja Tiaran kummitäti Emmis tulee Rovaniemeltä meille viikonlopuksi ja en millään malttais enää odottaa että me nähdään! Ennen nähtiin Emmiksen kanssa lähestulkoon jokapäivä joten on oikeesti sydäntä raastavaa miten eri suuntiin opiskelut (ja kihlatut) on meidät vieneet. Mutta pitää siis nauttia siitä että saadaan vihdoin nähdä kunnolla! Viimeksi nähtiin Tiaran ristiäisissä mutta sillon oli kyllä niin paljon hulinaa ettei ollenkaan ehtinyt nauttia ja pitää hauskaa. Huomenna meillä olis tarkoitus viettää Emmiksen kanssa tyttöjen iltaa ja Otto jää Tiaran kanssa kotiin. Ihan mukavaa kyllä päästä viihteelle vaihteeksi, kun ei oo tullut pariin kuukauteen käytyä oikeestaan missään yksin (tai siis ilman Tiaraa :D). Vaikka kyllä mulla taitaa taas tulla kauhea ikävä neitiä, mut ajattelin että lähdetään vasta sitten kun Tiara on mennyt yöunille niin se ei kerkeä kaipailemaan mua. 
         Sunnuntaina mä sitten lähdenkin Tiaran kanssa junalla kohti Oulua, ihanaa! Otto joutuu jäämään töihin, mutta onneksi meillä on sitten muutama päivä lomaa yhdessä pääsiäisen johdosta kun me tullaan neitokaisen kanssa takaisin. Musta on kyllä niin kiva päästä Ouluun näkemään kaikkia sukulaisia ja kavereita! Hirveä ikävä ollut kaikkia kyllä ja varsinkin äitiä. Ollaan alustavasti suunniteltu että tullaan keskiviikkona tai torstaina takaisin jo eli ei me kauhean kauaa keretä siellä oleskelemaan mutta pitää sitten vaan käyttää tehokkaasti se aika mikä me siellä ollaan. Mua vähän jännittää että vaikuttaako maisemanvaihdos Tiaran rytmiin tai yöuniin, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin. Ja ei me kumminkaan siellä niin kauaa olla että jos jotain heräilyjä tai muita tulee niin ne toivottavasti unohtuu sitten taas kotona. Mutta sitten voisin laittaa vähän kuvia meidän palleroisesta (ja vähän mamistakin)!

Toissapäivänä harjoteltiin Tiaran kanssa kunnolla sormiruokailua silleen että neiti itse söi lautaselta. Annoin banaania ja kaksi maissinaksua ja molemmista Tiara tykkäsi. Banaaniakin yllättäen meni jopa suuhun asti, mutta sen syöminen näytti olevan tosi haastavaa kun sen pinta meni heti niin liukkaaksi ettei meinannut kädessä pysyä. Mutta me jatkamme harjoituksia! Pitää vielä ostaa semmonen imukuppilautanen että se pysyy paikallaan pöydällä kun Tiara sohii sormillaan. Vaikka aika hienosti toi meidän teipattu lautanen -systeemikin toimi, ei liikahtanu milliäkään vaikka kuinka Tiara yritti! Mutta voi sitä sotkun määrää, siinä sai hinkata limasia banaaneja lattiasta, housuista ja syöttötuolista oikeen urakalla. Mutta ei se oo niin vakavaa, oikeesti se oli aika kiva kattoa kuinka Tiara nautti ku sai itte oikeen sotkea ja hieroa banaania naamaan ja syöttötuoliin :D…

Päristely, Tiaran lempipuuhaa nykyisin! Tiara oppi sen jo pari kuukautta sitten mutta unohti tuon jalon taidon vähäksi aikaa. Nykyisin taas sylki lentää joka suuntaan kun Tiara päristelee oikeen kunnolla, ihana!

Toinen Tiaran lemppari tällä hetkellä on piiloleikki! Ei väliä kuka menee piiloon, neiti vai äiti mutta se on maailman hauskinta ja naurattaa niin hirmusesti. 

 Bongatkaa poskesta hieno naarmu jonka Tiara teki mulle lauantaina! Se on kumma että vaikka niitä kynsiä leikkelis joka päivä nii aina ne kasvaa ja on terävät. Meidän pikku tiikeri<3

Operaatio rusketus edistyy hyvin, tää kuva on maanantailta. Nyt oon kyllä jo oikeesti ruskee, toisin kun tossa kuvassa jossa on vaan hädin tuskin pientä päivetystä havaittavissa.

Isi päätti matkia Tirriskää kun neiti on nykyään aina tossa asennossa. Ei kuulemma tuntunut mukavalta toi varpaissa roikkuminen enää tässä iässä. Ja sitten vielä
muutama kuva meidän neidistä, jolla tunnetusti on maailman parhaat ilmeet:

Varmaan havaitsitte noista kuvista kuinka paljon Tiara tykkää asteikolla 1-10 sukkahousujen repimisestä; no ainakin miljoona! On toi pallero vaan niin suloinen että huhhuh! Ei mee kyllä yhtään päivää etteikö naurettais täällä kippurassa sen ihanille ilmeille. 

Tää kuva itsessään on ihan pyllystä koska ilme & siivousnuttura = hyi, mut kattokaa mun ripsiä! Siis toi Rimmelin Scandal Eyes Mascara semmonen oranssi paksu pötkylä on ihan parasta! Mun omat ripset ei koskaan oo näyttäny näin pitkiltä koska ne on oikeesti aivan totaalisen olemattomat. Suosittelen!
Nyt mä alan leikkimään Tirriäisen kanssa kun se kuuluu tuolta huutelevan partsilta että ”äitiii mä oon hereilläääää” okei no ei ihan, mut jokatapauksessa mä meen nyt hakemaan sen sisälle ja sillein. Mä varmaan postailen viimeistään lauantaina että ei tuu ihan hirveen pitkää taukoa, mut sillä aikaa niin käykääs kyselemässä tuossa kysymyspostauksessa mitä mieleen juolahtaa! Mahtavaa loppuviikkoa kaikille <3
PS: Kirjoitin yhteisen vastauskommentin sinne Ulkonäköpostaukseen, koska en tällä hetkellä kerkeä niihin kaikkiin vastailemaan. Mutta muihin kommentteihin vastailen ihan normaalisti joten tulkaa ihmeessä juttelemaan jos on jotain mielessä! Nyt moikkamoi <3

Vielä Oulua ja Neuvolaa

28.12.2011

Jouluaattoiltana tulin siis kipeeksi mutta siitä huolimatta meillä oli kaikenlaista puuhaa Oulussa. Käytiin moikkailemassa kavereita ja sukulaisia sekä hakemassa joululahja Tiaralle Netta-kummitädiltä. Sunnuntai-iltana mun pikkuserkku Sanna tuli kihlattunsa kanssa käymään mun tädillä (jossa siis majailtiin) pienen Juho-vauvan kanssa joka on Tiaraa vain viisi päivää vanhempi. Meillä oli Sannan kanssa kuus viikkoa laskettujen aikojen välissä mutta Juho pysytteli masussa vähän pidempään ja Tiaralla taas oli kamala kiire ulos! Kyllä sen huomasi että ikäero on oikeasti vähän suurempi kuin viisi päivää. Juholla pysyi jo lelu todella hyvin kädessä ja meni suuhunkin mutta Tiara ei  vielä oikein osaa tarttua leluihin. Juho myös kannatteli päätä todella hyvin masulleen ollessaan ja Tiaralla taas ei pysy pää vielä niin kauaa ylhäällä kun alkaa väsyttää niskaa. Mutta eipä sillä väliä ole, hienosti kehittyy molemmat pienet! Tässä vähän kuvia meidän pötkylöistä:

”Uskaltaisinkohan ottaa Juhoa kädestä kiinni, on se aika söpö!”

”Nyt väsyttää, miten toi Juho jaksaa venytellä noin tomerana?”

”Naurattaa hirveesti ku te kokoajan höpötätte meille!”
Ihana Juho♥

Tiara juhon isin sylissä

Ja Juho Tiaran isin sylissä

 Oli kyllä hauskan näköstä kun vauvelit makas nassut vastakkain masulleen lattialla ja tuijotteli toisiaan. Tiaralla pääsi muutama naurun kiljahduskin ennen kun alko ärsyttämään se pään kannattelu. Kyllä ne selkeesti oli jo kiinnostuneita toisistaan ja oli ihana kattoa pieniä ihmeitä♥

Sunnuntaina käytiin myös mun toisella tädillä kylässä Haukiputaalla ja sieltä ajeltiin Jarnon kautta käymään Netalla. Tiara oli kyllä niin ihana ilopilleri vaikka olikin paljon uusia paikkoja ja ihmisiä. Oli kyllä ihana nähdä sukulaisia ja kavereita pitkästä aikaa.

Ihana Miki silittää Tiaran päätä ja Tiara kuolaa mun tädin housuille♥ Onneksi Miki osasi silittää varovasti päästä nii ei tarvinnu pelätä sen aukileen puolesta 🙂

Isi ja tytär Netan luona 🙂

Otolla on päällä uusi joululahjahuppari, lahjoista postausta myöhemmin koska iso osa on nyt kakkasina pyykissä tai muutenvaan jossain hukassa 😀

Tiaralla velmu ilme ja päällä myös uusi joululahjahaalari♥

Meillä oli kyl niin fiksut jutut Oton kanssa♥ Mut hei Otto on hyvä letittämään! ;D

Sitten ois vielä neidin neuvolakuulumisia kerrottavana. Neuvola oli siis tänään 8.15 ja neuvolatäti karttoi mua ku ruttoa ku olin kuulemma niin flunssanen, onneksi älysin heti kysyä lääkäriaikaa ja sain sen 9.15. Lääkäri oli todella mielenkiintonen tapaus; ensin laitto mut hengittämään silleen lyhyitä ja syviä hengenvetoja kun ei kuulemma muuten kuullu hengitysääniä kunnolla ja sen jälkeen teki mulle puhallustestin ku olin ihan hengästyny ja väitti että mulla on astma. (Tokihan on happisaturaatio varmasti yhtä hyvä räkätautisella kun terveellä♥) Joudun nyt jonnekki jatkotutkimuksiin tammikuussa mut en kyllä usko et niissä näkyy mitään. Sitten se kans kysy et onko mulla anemia ku oon niin kalpee.. Haloo kai mä nyt oon kalpee jos mulla on kuumetta vaikka kuin paljon ja oon muutenki ihan sairas.. Sitten katto mun silmiä ja venytti silmäluomia ja totes että ei oo anemiaa. No miten se sieltä silmistä muka näky?? Kuumeen se mittas ja sano että ”Joo on kuume”. Ei sit viittiny kertoa paljonko sitä kuumetta tuli mitattua. Tän lisäksi se sitten kysy et minkä ikänen vauva meillä on ja tenttas että imetänkö. Sit ku kerroin että en imetä niin se halus tietää että miksen ja kun selitin nii se sano ”Voitko kertoa yksinkertaisesti, minä haluan ymmärtää”. Sit se toisti kaiken mitä olin just sanonu ja totes että ”aijaa okei se on ihan ookoo”. Sellanen arvauskeskusreissu tällä kertaa, nyt niitä neuvolakuulumisia (Suluissa 2kk mitat):

Paino: 5874g (4940g )
Pituus: 59,5cm (57,5cm )
Pipo: 40,1cm (38,7cm)
”Iloinen hymyilevä tyttö. Kasvaa tasaisesti. Ääntelee ja on kiinnostunut ympäristöstä.”

”Mullapa on maailman paras isi! Mut on toi lamppu kyl nyt isii jännempi!”

 Sain napattua neidistä muutaman kuvan joissa lelu jopa pysyy kädessä! Tässäpä vielä muutaman sellanen:

”Naminami uusi Brion helistin! Kyl se vähä aikaa pysyy jo handus jos oikeen kovasti yritän!”

”Mä en kyl älyy yhtään mitään nyt joten tyydyn puristamaan tätä helistintä rystyset valkosina!”
”Tää Sophie The Giraffe oli kyl aivan ihana lahja! Kiitos Nettuli!”

”Voi hitsi tää on jännä!”
Rokotuksetkin meni hyvin, vähän neiti itkaisi mutta rauhottui onneksi nopeesti. Oli se kyllä sydäntäsärkevää kattoa ku toista satutetaan eikä se yhtään ymmärrä että miksi, mutta onneksi Otto oli mukana. Nyt vaan toivotaan ettei Tiaralle tuu kuumetta tai masuvaivoja, käytiin kyllä ostamssa suppoja varmuuden vuoksi. Neuvolatäti sanoi että iltamaidon joukkoon voi alkaa sekoittamaan jo osan porkkanaperuna- tai maissivelliä niin jatkuu yöunet yhtä hyvinä kun tähän asti. Soseitakin voi kuulemma maltillisesti maistella maku per viikko. Naurattaa kun sillon neidin 3kk-postauksessa tein arviot painosta ja pituudesta, meni kyllä ihan metsään ku pituus ei oo vielkää yli 60cm ja paino taas meni 300g:lla yli mun arvauksesta. Taidan olla itekki aikamoinen arvauskeskus, lol.Nyt mä jatkan tätä ihanaa niistämistä ja yskimistä. Toivottavasti lääkärin määräämä yskänlääke alkaa pian purra tähän räkätautiin ja voisin vaikka viettää kivan uudenvuoden Oton ja Tirriäisen kanssa kotosalla. Hauskaa iltaa kaikille teille ihanille! Ja vastailen kommentteihin sitä mukaa kun kerkeän/jaksan.. Ei o mikää kovin mukava olotila just nyt 🙁 Mä palailen! Moi♥

Neljännesvuosi

20.12.2011

Kuulostaa kauhean pitkältä kun sen noin ilmottaa, mut Tirriskä täytti tänään kolme kuukautta! Tasan kolme kuukautta sitten, tiistaina 20.9. tähän aikaan mä olin sairaalassa tuskissani ja odotin malttamattomana että saan neidin mun rinnalle. Nyt oon saanu pidellä tota maailman ihaninta pientä ihmettä mun sylissä jo kolme pitkää kuukautta, jotka on tosin menny ihan hujauksessa! Ja pikkunen on kasvanu niin hirmusen paljon että ihan kauhistuttaa! Mutta on se vaan ihanaa kun neiti kasvaa ja oppii uusia taitoja kokoajan. Mä aattelin nyt omistaa lähes kokonaisen postauksen vain meidän pienen kuulumisille, mut loppuun laitan vielä parit asukuvat kun niitä on kovasti pyydelty viimeaikoina! Mutta nyt alkaa Tiaran oma postaus:

”Moi oon neiti nappisilmä♥”

”Mä rakastan potkii jaloilla jokasuuntaan ku oon nii innossani!”

”Äiti on ihan hömppä ku se aina räpsii musta kuvia!”

”Mulla on taas niin paljon asiaa etten tiiä mitä oikeen sanoisin, niinpä tyydyn vaan ölisemään hulluna!”

”Tässä on teille mun leveä hampaaton hymy!”

Moi äitin lukijat! Mä täytin tänään kolme kuukautta ja oon jo iso tytsy! Aattelin nyt kertoa teille mitä kaikkee mä osaan, mistä tykkään ja millanen mä oon.


Mä osaan:

  • Hymyillä ja nauraa iloisesti
  • Huitoa leluja leikkimatolla, lemppareita on norsu josta kuuluu ihana melodinen ääni ja tärisevä toukkahelistin
  • Seurata katseella mitä ympärillä tapahtuu ja jos vaikka katselen peilistä ja äiti kääntää mua nii katse pysyy kokoajan nauliintuneena peiliin, pää vain kääntyy
  • Jutella, mulla tulee ihan hirmusesti erilaisia äänteitä suusta ja kurkusta kuuluu kunnon kurlutusta vähän väliä, jokasen äänteen välissä mä väläyttelen maailman sulosimpia korvasta korvaan -hymyjä
  • Pitää tuttipullosta kiinni, joskus äiti päästää pieneksi hetkeksi irti ja pitelen itse vaan pulloa suussa ja oon iso tyttö joka syö ihan itse mut yleensä äiti kyllä pitää kiinni
  • Syödä mun sormia ja nyrkkejä jotka maistuu tosi hyvälle
  • Kannatella päätä jo aika hyvin masulleen ollessa ja muutenkin, vaikka kyllä äiti ja isi vielä varookin mun niskaa varmuuden vuoksi
  • Kääntyä masulta selälleen hienosti
  • Kääntyä selältä masulleen? (Oon kääntyny jo kaksi kertaa)
  • Nukkua 9h yöunet putkeen
  • Nukahtaa itse omaan sänkyyn

Mä tykkään:

  • Nuolla peittoja ja lakanoita jos makaan masulleen vaik äiti ei yhtään tykkää ja se koittaa estää mua
  • Kuolata ihan vimmatusti
  • Katsella äidin kanssa kuva -ja lorukirjoja joita se lueskelee mulle
  • Jutella äidin ja isin kanssa
  • Katsella peilistä, ku oon niin nätti vaikken tiiäkkää oikeesti et siel peilis on meitsi
  • Kun vaihdetaan vaippaa, sillon aina naurattaa ihan hirveesti
  • Pukeminen on kans kivaa, paitsi jos oon ihan superväsyny ja äiti on laittamassa mua päikkäreille
  • Syödä mun nyrkkejä ja sormia
  • Kuunnella musiikkia äidin kanssa, kun  äiti aina samalla laulaa mulle ja tanssii mun kanssa
  • Nukkua vaunuissa parvekkeella
  • Katsella ympärilleni vaunuista jos ollaan kaupungilla
  • Katsella pinkkiä pehmeää lintu-vaunulelua
  • Käydä kylvyssä
  • Jutella norsulle leikkimatolla
  • Maidosta, se on tosi nannaa
  • Joulukuusesta, ne valot on niiiiiiin ihanat
  • Äitin joulukalenterin isosta Hello Kitty -naamasta
  • Olkkarin pinkki-musta-valkoisesta verhosta, se on nii kiva ja aina tuijotan sitä
  • Olkkarin naulakosta, se on niin mahtava ja mielenkiintonen et voin tuijottaa sitä vaikka kymmenen minuuttia putkeen

Mä oon:

  • Äidin arvioiden mukaan tällä hetkellä n. 5,5kg painoinen
  • Pituutta äiti uskoisi multa löytyvän semmoset n. 60-62 cm (3kk nla vasta 28.12.)
  • Käytän vaatekokoja 56 & 62, kaikki 56-kokoiset on vielä sopivia ja osa 62-kokoisista mut suurin osa 62-kokoisista on vielä ihan liian isoja
  • Iloinen, tyytyväinen ja rauhallinen
  • Hyvä nukkumaan (ainakin toistaiseksi)
  • Puhelias ja nauravainen
  • Maailman sulosin äidin ja isin rakas tyttö♥
”Hui, kamera on jännä!”

”Oon mä aika tomera täti!”

”Ölöääöliööööö!!!!”

”Mä näytän kieltä, hahhah!”

”Ätshiuhhhh! Oho, tuli aivastus!”

”Mulla on jo ihanat pienet räpsyripsetki!”

”Sitten tuli uni kun niin kovasti esittelin mun taitoja!”

”Masulleen on ihana nukkua pikkupäikkäreitä♥”

”Oho, sukka lähti! Mut kattokaa mun söpöjä pieniä minivarpaita♥”

”Mulla on myös ihanat pienet minikädet ja on turvallista pitää äitin sormesta kiinni ku nukkuu♥”

 XOXO, Tiara♥

Eilen käytiin Itiksessä ostelemassa vielä viimeisiä puuttuvia joululahjoja ja sain jo paketoitua melkeen kaikki, Otolla vieläkin (VINKVINK!) on paketoimatta pari mun lahjaa joista en yhtään tiiä mitä ne on ja haluisin hirveesti tietää mut Otto on piilottanu ne! En tajuu miten jaksan oottaa vielä neljä yötä! Mut tässä on osa meidän muista paketeista paketoituna, sekalaisen kirjava joukko:

Tässä on joku parikymmentä pakettia, Oulussa taitaa tulla vielä jokunen paketti lisää 🙂

Sitten ois vielä mun ja Tiaran päivänasut tän päivän kauppareissulta:

 Päivän asu:
Takki, kengät, vyö – H&M
Neuletakki – Ellos
Shortsit – Vero Moda
Sukkikset – Seppälä

Tiaran päivänasu: 
Neuletakki, pipo – H&M
Vakosamettihousut – Esprit
Kypäräpipo, Uggit – Name It
Pakko sanoa noista mun shortseista että lämmittää kyllä näin synnyttäneen naisen mieltä kun mahtuu 14-vuotiaana ostettuihin tiukkoihin satiinishortseihin, ai että! Vois olla huonomminkin kolme kuukautta synnytyksen jälkeen ilman minkäännäköistä liikuntaa (paitsi satunnaiset vaunulenkit/kauppareissut ym) tai säännöllisiä ruokailutottumuksia. Mut kyllä mä silti haluaisin jo pikkuhiljaa alkaa harrastaan säännöllistä liikuntaakin, pitää katsoa joulun jälkeen kuntokeskusten tarjouksia läpi, vuoden alussa kun tuppaa oleen aina hyvät ”joulukilojen karistamis” -tarjoukset.
Mä kommentoin nyt tässä edellisen postauksen kommenttiboxiin syttynyttä sosesotaa, mutta erikseen en todellakaan ala tätä soseasiaa koskeviin kommentteihin vastailemaan.  Vaikka suurin osa kommenteista olikin asiallisia tai näennäisen asiallisia niin tästä tuli aivan järkyttävän naurettava soppa. Mä en ole tilivelvollinen kenellekään, varsinkaan anonyymeille jotka eivät uskalla edes omalla nimellään tulla nillittämään, siitä miksi me tehdään tai ei tehdä jotain. Me ollaan Tiaran vanhemmat ja ajatellaan kaikessa sen parasta. Mä usein kysynkin vinkkejä täältä monessakin asiassa, jos en tiedä jotain ja musta on mukavaa että mua neuvotaan silloin kun apua tarvitsen ja pyydän. Musta on myös mukavaa jos joku joskus huomaa jonkun asian mistä voisi antaa vinkin miten jokin asia hoituisi paremmin, kuten vaikkapa tuo lusikka -vinkki edellisessä postauksessa.
                  Kukas sen parempi neuvomaan kuin toinen äiti. Mutta toinen äiti on myös se pahin neuvoja. KAIKKI äidit ovat erilaisia ja toimivat eri tavalla, kuten myös vauvat. Jos sinä toimit niinkuin toimit, niin go for it! Mahtavaa! Mutta se ei tarkota että kaikkien muidenkin pitäisi toimia niinkuin sun. Jos tuo soseasia olisi jäänyt vaikka muutamaan eriävän mielipiteen sisältävään kommenttiin niin fine, mutta mikä ihme on se asia joka ajaa kymmeniä ihmisiä jättämään lähes täysin identtisen kommentin samoilla, tyhjillä argumenteilla tismalleen samasta asiasta? Eikö se riitä että yksi tai kaksi sanoo mielipiteensä? Mä en tajua mikä siinä on että kun  yks sanoo että ”sulla on hieno punanen hame” nii sen jälkee kaikki muutki alkaa hokemaan toinen toisensa perään että ”Hieno punanen hame”. Ihan oikeesti niitä aivoja saa käyttää.
                  Mulla on nyt taas se fiilis että mä en uskalla kirjottaa tänne mitään koska heti on kauhea hyökkäys kaikkea vastaan mitä mä teen tai sanon. Sen ei pitäisi olla niin, tää on mun blogi jonne mulla on vapaus kirjoittaa mitä mä itse haluan eikä mun tarvis joutua jokaisen postauksen jälkeen pelkäämään ”aikuisten” ihmisten naurettavaa pätemistä. Varsinkaan kun tekin ihan itse olette kommenteissanne todenneet että ollaan hyvät vanhemmat ja Tiara vaikuttaa onnelliselta, tyytyväiseltä ja hyvin hoidetulta lapselta. Mä ymmärtäisin kommenttihyökkäyksen sellaisen äidin blogiin joka vaikka kertoisi vahingoittaneensa lastaan jotenkin tai tehneensä jotain muuta oikeasti väärää, mutta tää soseasia on ihan täysin mielipidekysymys eikä mikään hirveä vääryys tai Tiaran tulevaisuuden pilaaminen. That’s it.
                  Mä seison täysin meidän valintojen takana ja niin tekee Ottokin, eikä mulla ole mitään tarvetta teille puolustella sitä miksi Tiara on syönyt elämässään yhteensä kaksi teelusikallista sosetta. Tiara tulee aivan tasan varmasti maistelemaan silloin tällöin soseita jatkossakin ja neljän kuukauden iässä viimeistään syömään niitä ihan säännöllisesti, näin on toimittu mun lähipiirissä aina ja mä toimin omien kokemusteni pohjalta. Ikinä ei ole kenellekään mitään ongelmia tällaise
sta järjestelystä tullut ja suurin osa näistä ”vauvoista” joille on 3kk iässä soseita alettu maistattamaan on jo melkein mun ikäisiä, täysin terveitä ihmisiä.
                   Tää blogi ei ole mikään vauva.fi tai suomi24 ja mä toivon että jatkossa jos tollasta ”taistelua” tulee niin siirrytte jatkamaan keskustelua vaikka jompaan kumpaan kyseisistä nettisivuista. Jos joku nyt tästä pahoittaa mielensä, niin mua ei itseasiassa kiinnosta koska mä ainakin todella pahoitin mieleni siitä että aikuisilla ihmisillä ei ole mitään kunnioitusta mua tai mun blogia kohtaan (ja mua haukutaan teiniksi♥). Kiitos ja kuittaus, mä en ota tähän asiaan kantaa enää.
Nyt hyvää yötä kaikille ihanille, kannustaville lukijoille ja JES! enää neljä yötä jouluun♥ Oon muuten kuvannut jo blogikirppiskohteet ja tällä viikolla laittelen kirppistä pystyyn jos vain mitenkään kerkeän. Moikkamoiii♥