Ensimmäinen eskaripäivä

15.08.2017

Tänään se sitten koitti, meidän esikoisen ensimmäinen eskaripäivä. Illalla laitettiin kaikki valmiiksi, ja aamulla herättiin ajoissa. Esikoinenkin heräsi ilman herätyskelloa, täsmällisesti tuntia ennen eskarin alkua hän kipitti hihitellen portaita alas, missä mä jo meikkailin kahvikuppi kaverinani. Kysyin jännittääkö, ja hän sanoi että joo, ja hihitti perään.

Kurvattiin koulun parkkipaikalle varttia ennen eskaripäivän alkua, ja napattiin nämä postauksen kuvat pienestä isosta eskarilaisesta. Kyllä siinä meinasi sydän haljeta ilosta ja ylpeydestä! Ihana Tiara!

Mä en ollut aiemmin käynyt vielä edes tutustumassa eskareiden tiloihin, sillä tilaisuus oli keväällä vain viikkoa ennen kun Nova syntyi, ja toisen kerran lapset kävivät siellä dagispäivän aikana keskenään. Nyt näin siis ekan kerran, että tilathan on oikeasti jo ihan koulumaiset, mutta kuitenkin sellaiset rennot. No joo, eskari kyllä sijaitsee koulun yhteydessä että sillä on varmaan jotain tekemistä koulumaisuuden kanssa. Siellä on paljon mahdollisuuksia kaikkeen tekemiseen ja sekä henkilökunta että koko ympäristö vaikutti supermukavalta. Paljon mukavia sohvia, leikkihuoneita, ja paikkoja joissa lukea vaikka kirjaa. Eilen meidän eskarilainen pakkasikin repun täyteen kirjoja mukaan eskariin, oletti varmaan että siellä ei ole kirjoja omasta takaa.

Heti eskariluokan ovelle vastaan tuli Tipan toinen paras kaveri dagiksesta, ja halasi, ja opettajatkin tulivat heti ottamaan lapsia vastaan. Tunnelma oli ihana ja kotoisa, sinne oli mukavaa ja turvallista jättää eskarilainen opettelemaan uusia asioita. Niin me sanottiin heipat ja lähdettiin.

Kun iltapäivällä ajettiin hakemaan häntä, mä kiirehdin oikein että mennään nyt äkkiä mulla on niin ikävä! Heti ekana kun nähtiin Tipa, hän kuitenkin kysyi pettyneenä että miksi me tultiin niin aikaisin hakemaan ja eikö hän saisi jäädä vielä pariksi tunniksi leikkimään kaikkien uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Taisin siis olla ainoa ikävöitsijä, hah. Eskarissa oli ollut tosi kivaa ja he olivat jo tehneet vaikka ja mitä. Parasta oli kuulemma ollut mennä koulun ruokalaan lounaalle, ja mennä ulos leikkimään siihen aikaan kun ennen oli päiväuniaika.

Vaikka olen superylpeä uuteen ympäristöön hienosti sopeutuneesta eskarilaisesta, olen kyllä ihan yhtä ylpeä myös meidän keskimmäisestä, joka ensimmäistä kertaa oli ihan yksin päiväkodissa, ilman isosiskon tukea ja turvaa. Myös hänen päivänsä oli sujunut tosi hyvin, ja oli kiva nähdä kavereita kesän jälkeen, ja meitä vastaan juoksi iloinen ja tyytyväinen lapsi. Sijaisena ollut hoitaja kehui niin reippaaksi ja taitavaksi neidiksi, jolle oli maistunut niin uni kuin ruokakin.

Arvatkaa miten Novan päivä sujui? Hän touhusi koko päivän kaksia 30min päiväunia lukuunottamatta, oppi nousemaan melkein kokonaan itse istumaan, ja etenemään konttauksen, karhukävelyn ja ryömimisen yhdistelmällä vihdoin nopeasti eteenpäin peruuttelun ja muutamien konttausaskelien sijaan. Viime viikolla hän oppi Tukholmassa  vilkuttamaan. Pliis Nova, ole vielä vähän aikaa mun vauva, kun nämä isommat neidit on jo niin isoja muka!

On suuri onni ja siunaus olla näin ihanien tyttöjen äiti, ja olen varma että tästä syksystä tulee ihan paras! Ihanaa tiistaita kaikille <3


Tyttöjen kesähaastattelu videolla

14.08.2017

Moikka! Tänään on ollut kesäloman viimeinen päivä, ja sen kunniaksi luvassa on teille 3,5 minuuttia tykitystä meidän minityypeiltä, he halusivat nimittäin tehdä yhdessä oman youtube-videon. Tytöt ovat jo pitkään katselleet youtubesta esim. Pinkku Pinskun feat. pikkusisko -videoita ja Tianan kanavaa, ja he kainosti pyysivät jos saisivat tehdä ihan oman videon youtubeen. Omaa kanavaakin ovat pyytäneet monta kertaa, mutta sitä en kyllä lupaa ennen kuin ikä riittää sääntöjen puolesta.

Me kuvattiin video yhdessä, ja meillä oli niin hauskaa! He saivat myös auttaa editoinnissa, kansikuvan tekemisessä ja musiikin valinnassa. Tällaiset kivat yhteiset projektit on ihan parhaita, ja näitä videoita on myöskin hauskaa katsoa jälkeen päin. Tytöt monesti käyvät katsomassa mun youtubekanavalta meidän vanhoja videoita, kun se on heistä niin kivaa. Heitä myös naurattaa miten eriltä me ollaan Oton kanssa joskus näytetty, ja miten hassuja pikkuisia ovat olleet (kun nyt ovat muka niin isoja jo).

Jotenkin tosi haikeaa että tänään on kesäloman viimeinen päivä, meillä on ollut niin ihana kesä. Haikeaa on myös se että huomenna meidän rakas esikoinen aloittaa eskarin. Reppu on pakattuna, vaatteet valittuna ja nimikoituna. Kaikki on valmiina hänen suurta päiväänsä varten. Hän on niin innoissaan että melkein tärisee, mitenköhän uni tulee tänä yönä?

Onneksi pari päivää sitten oli eskarikaverin synttärit, ja esikoinen näki kaikki tutut lapset jotka myös tulevat samaan ryhmään. Se vähän lievitti jännitystä, ja äidin sydäntä lämmitti kun hän halaili rakkaan ystävän kanssa. Kyllä se hyvin menee, sen mä tiedän. Mutta kyllä tässä saa oikeasti vähän nieleskellä kyyneliä kun miettii, että kuusi vuotta on kulunut kuin hujauksessa ja äidin esikoisvauvasta on tullut eskarilainen. No juu, ehkä lisää näitä mietteitä huomenna, ekan eskaripäivän jälkeen. Nyt me aletaan syömään iltapalaksi pannukakkua ja vaniljajätskiä, koska lomalla saa herkutella. Huomenna alkaa arki.

Mielettömän ihanaa uutta arkiviikkoa kaikille, oli se sitten päiväkodin, eskarin, koulun tai töiden parissa, tai vaikka vauvan kanssa kotona<3

PS: Käykää ihmeessä ottamassa mun kanava @iinalaura haltuun, sinne on tulossa pian myös video meidän Ruotsin reissusta!


Kuin kolme marjaa – vai onko sittenkään?

01.08.2017

Kävin eilen äitini luona ja nappasin mukaani hauskan, alakouluiässä täyttämäni valokuva-albumin, jossa oli kaikenlaisia kuvia omasta lapsuudestani. Olin valinnut albumiini jokaiselta siihen astiselta ikävuodeltani omia lempparikuviani, ja ne ovat ei missään järjestyksessä siellä. Jostain syystä olen valinnut myös mukaani mun isovanhempien lomakuvia, Etelän lomalta jolla en itse ollut edes mukana. Pisti vähän naurattamaan kun täysin vieras kanarialainen kalkkuna on siellä mun vauvavuosien nakukuvien keskellä. Mutta kai ne mummun ja papan lomakuvat on olleet mulle tärkeitä silloin, ja onhan niitä hauska selata näin myöhemminkin.

Se valokuva-albumi nyt ei varsinaisesti muuten liity tähän postaukseen, kuin että inspiroiduin sitten laittamaan meidän kaikkien kolmen tytön kuvat rinnakkain ja tsekkaamaan että onko sisaruksissa samaa näköä niin kuin moni sanoo. Ja onhan heissä, vaikka kaikki kolme ihan omanlaisiaan uniikkeja mimmejä ovatkin. Kyllä heidät siskoiksi tunnistaa todellakin, vaikka eivät mielestäni mitään identtisiä kolmosia kuitenkaan ole.

Toki kuvat on kaikki otettu vauva-aikaan, vanhempana sitten oma tyyli ja esimerkiksi hiukset ja ilmeet ja eleet muokkaavat myös ulkonäköä synnynnäisten piirteiden lisäksi, joskus jopa enemmän kuin ne piirteet itsessään. Tosi mielenkiintoista nähdä, ovatko tytöt samannäköisiä vaikkapa teini-iässä tai keski-ikäisinä. Monestihan ihmiset alkavat muistuttaa esimerkiksi vanhempiaan tosi paljon vasta keski-iässä, vaikka aiemmin samaa näköä ei olisi niin huomannutkaan. Moni on sanonut jo nyt että joku tytöistä näyttää ihan minulta tai on kuin ilmetty Otto. Jännää nähdä muuttuuko tämä iän myötä, vai alkavatko he muistuttaa enemmänkin meitä.

Kun katsoo noita vanhempien tyttöjen vauvakuvia, näkee ihan selvästi että ”hehän näyttivät ihan itseltään jo vauvana”, mutta nyt kun Nova on vasta vauva, ei vielä silti voi tietää miltä hän näyttää isompana. Se on jotenkin niin hassua että sitä ei vaan silti voi tietää, vaikka jälkikäteen sen näkee ihan selkeästi. Esikoisella on ihan samanlaisia ilmeitä edelleen, ja keskimmäinenkin on ihan samannäköinen nyt kuin vauvanakin. Vaikka mua hirveästi kiinnostaakin että millainen isompi tyyppi Novasta tulee, olen maailman onnellisin että saadaan nauttia hänestä vielä vauvana pitkän aikaa.

Näissä kuvissa kaikki tytöt ovat suunnilleen puolen vuoden ikäisiä, ja suunnilleen saman kokoisiakin. Hauskaa, että vaikka heidän syntymäpituutensa ovat vaihdelleet 46cm ja 51cm välillä, ja syntymäpainot 3010g & 3580g välillä, puolen vuoden iässä he ovat olleet melko saman kokoisia kaikki. Tosin kaikkein pisin on tämä meidän kuopus, jonka syntymäpituus oli kuitenkin vain 49cm, keskimmäistä ja esikoista myöhäisemmistä viikoista huolimatta. Hän lähestyy jo 70cm pituutta kovaa vauhtia, ehkä jo puolivuotisneuvolassa ollaan saavutettu uusi kymmenluku pituudessa. Jännää seurata myös tätä kasvua!

Hauskaa, kun katsoo näitä kuvia niin huomaa myös miten on kamerat, objektiivit ja kuvakulmat muuttuneet vuosien varrella. Onneksi mielestäni parempaan suuntaan, toivottavasti teidänkin!

Ihanaa tiistaita kaikille <3


Pieni eskarilainen

31.05.2017

”Hejdåååå, dagis hejdå, adjöss och goodbye, hejdå!” lauloi meidän esikoinen tänään ystäviensä kanssa päiväkodin kevätjuhlassa. Tuon laulun olen kuullut jo aiemmissakin kevätjuhlissa ja miettinyt että kyllä mulla itkuhanat aukeaa kun meidän neiti laulaa samaa viimeisenä päiväkotikeväänään. Vaan tänään en yllättäen vuodattanut kyyneltäkään, vaikka hetki kovin tunteikas olikin. Mä vaan katsoin silkkaa iloa täynnä meidän esikoista joka lauloi tuota laulua kavereidensa kanssa niin onnellisen ja ylpeän näköisenä.

Ensi syksynä hän aloittaa eskarin, joka sijaitsee hänen tulevan koulunsa yhteydessä, eikä jatka enää samassa päiväkodissa. Mä en kestä, miten tähän on tultu! Siis miten, miten se pieni kolmevuotias joka aloitti päiväkodin on yhtäkkiä iso eskarilainen joka lauloi tänään heipat päiväkodille? Miten äidin pienestä esikoisvauvasta on voinut muka kasvaa jo pian kuusi vuotta täyttävä esikoululainen. Silti hän on vielä niin pieni, vaikka kieltäytyykin ehdottomasti tulemasta kutsutuksi ”äidin vauvaksi”.

Hänellä on ihan omat juttunsa, kaksi parasta kaveria jotka tulevat samaan eskariryhmään hänen kanssaan, ja vissi käsitys siitä mitä eskarissa tulee tapahtumaan ja mitä pitää osata kun sinne menee. Ollaan juteltu eskarista ummet ja lammet, ja hän odottaa eskarissa alkavia juttuja ihan hirveän paljon. Tutustumiskäynnin jälkeen ei hetkeen muusta puhuttukaan kuin eskarista, ryhmästä, opettajista ja siitä mitä kaikkea siistiä eskarissa tehdään. En epäile sekuntiakaan etteikö hänellä menisi hienosti siellä.

Olen ihan hurjan ylpeä meidän esikoisesta. Kuusi vuotta sitten ei kovin moni kaverikaan uskonut että me tässä onnistuttaisiin, tässä ”pikku” jutussa nimeltä vanhemmuus. Mutta niin vaan me ollaan kasvatettu tämä neiti esikoinen viittä vaille koulutielle – eskariin asti, ja kun mä katson tuota tyttöä niin tiedän että me ihan tasan ollaan vedetty aivan napakymppi suoritus. Hän on toiset huomioon ottava, empaattinen, hauska, rakastava ja niin fiksu että lyö meidät vanhemmat ällikällä joka päivä. Hän on tehnyt vanhemmuudesta helppoa ihan vain olemalla oma ihana itsensä. Tiaran syntymä kasvatti meitä vanhempia varmasti enemmän kuin me ollaan kasvatettu häntä vielä tähänkään päivään mennessä.

Meillä on vielä kokonainen yhteinen pitkä kesä edessä ennen kuin eskari edes alkaa, ja voi olla että ollaan tulisilla hiilillä muutama viikko ennen sitä, kun hän alkaa laskea öitä. Musta on ihanaa että hän odottaa sitä niin kovasti, enkä voi estää laskemastakaan kun hän osaa kuukaudet, päivämäärät ja viikonpäivät ihan omasta takaa. Sitä ennen kuitenkin nautitaan kesästä ihan täysillä, uidaan niin paljon kuin sielu sietää ja matkustetaan ja ammutaan vesipyssyillä ja syödään superisti jäätelöä.

Onnea meidän ihanalle esikoiselle päiväkotiuran loppuun saattamisesta <3

Ja ihanaa iltaa kaikille!