Tiaran yksisarvis 6v-synttärit

23.09.2017

Juhlittiin meidän kuusivuotiasta esikoista tänään sukulaisten ja perheystävien kesken, ja neidillä oli kyllä niin onnistuneet ja kivat juhlat. Vaikka muutama vieras oli harmillisesti flunssassa, saatiin kuitenkin kiva porukka kasaan onneksi ja paljon ystäviä paikalle. Mun äiti tuli myös Oulusta meille pitkästä aikaa Armaksen kanssa muutamaksi päiväksi tällä viikolla, ja oli ihanaa miten riemuissaan lapset olivat kun mummu pääsi osallistumaan juhliin.

Yksisarvisteeman Tiara päätti jo viime vuonna, niinkuin meidän lapsilla on tapana suunnitella pitkälle tulevaisuuteen. Zeldakin on jo päättänyt pitävänsä hirviösynttärit 5-vuotiaana, eli ensi vuoden huhtikuussa. Ainakin tähän asti teemat on aina pitäneet paikkansa, eli ei ole ollut sellaista juupas-eipäs-vaihtelua, vaan kun se on kerran päätetty niin nehän pidetään. Ensi vuonna 6v on päättänyt pitää Marcus & Martinus -synttärit – että vinkvink vaan heidän markkinointitiimille että sellaisia synttäriastioita ja muuta rekvisiittaa kaivataan ensi vuonna tähän aikaan. Munkin 7v-synttärit olivat Spice Girls -synttärit, eli aika samoja vesiä kuljetaan ajankohtien ja kiinnostuksenkohteiden suhteen tyttäreni kanssa. Hänkin alkaa kiinnostua fanikulttuurista samaan aikaan kuin äitinsä.

Mä leivoin itse yksisarviskakun, jossa oli täytteenä vaniljaa, kinuskia, valkosuklaata ja mansikkaa, ja päällä voikreemiä ja syötävällä kultamaalilla maalattu sokerimassainen yksisarvisen sarvi. Kakku ei ole mikään masterpiece, mutta olen tosi tyytyväinen siitä mitä sain aikaan palettiveitsellä, sokerimassalla ja elintarvikeväreillä. Kakun lisäksi tarjolla oli pikkusuolaisia ruisnappiskageneita ja guacamolenappeja, coctailpiirakoita, yksisarvisensarvia, hedelmävartaita sateenkaaren väreissä, sekä karkkeja ja keksejä söpöilyteeman mukaisesti.

Koristeita ja astioita ostelin pitkin syksyä, sateenkaariservetit löytyivät Lagerhausista Tukholmasta ja astiat ostin Flying Tiger Copenhagenista. Muiden koristeiden suhteen pärjättiin hyvin aiempiin juhliin hankituilla. Kolmessa tytössä on se etu että paljon voi hyödyntää jo olemassaolevia juttuja, eikä tarvitse aina ostaa uutena kaikkea, jes!

Tiara sai aivan ihania lahjoja, ja on todella onnellinen ja kiitollinen kaikesta. Meillä vanhemmilla oli hurjan hauskaa ja touhukasta myös, ja nyt saadaankin nauttia ihanista synttäriherkkujen jämistä vielä tänään ja huomenna. Me suunnataan nyt illalla meidän yhteisen ystävän 30v-juhliin, kyseessä on eka meidän kaveri joka täyttää 30! Aivan huikeaa. Kuten sanoin, syyskuu on synttärikuukausi. Huomenna me lähdetään laivareissulle yhdessä koko perhe, siitä lisää myöhemmmin! Blogi päivittyy reissun ajan kuitenkin aivan normaalisti joten no worries!

Kiitos hurjasti kaikille synttärivieraille osallistumisesta sekä ihanista lahjoista, ja hurjasti onnea vielä äidin ja isin rakkaalle synttärisankarille <3


Esikoinen kuusi vuotta

20.09.2017

Tänään meidän esikoinen täyttää KUUSI vuotta. Syyskuu on aina tällaista synttäritykitystä mun blogissa, se on kuitenkin meidän perheen naisten suosituin synttärikuukausi, ja muutenkin tuntuu että hurjan monella on syyskuussa synttärit. Meidän perheessä synttäreitä juhlii syyskuussa mun ja Tiaran lisäksi vielä mun äiti, ja lisäksi useat meidän kaverit, tai kavereiden lapset. Esikoinen on myös saanut kolme kaverisynttärikutsua syyskuulle eskarista – vaikka muina kuukausina niitä on ehkä yhdet. Tämä kuukausi on siis aikamoinen juhlakuukausi joka vuosi, eikä se haittaa ollenkaan. Kivaa aloittaa syksy juhlimalla melkein taukoamatta!

On hurjaa ajatella että me ollaan oltu vanhempia jo kuusi vuotta. Kuudessa vuodessa vanhempana ehtii muuttua ja tapahtua kaikenlaista. Mikään siinä kuuden vuoden vanhemmuuden kehityksessä ei kuitenkaan vedä tietenkään vertoja sille, miten paljon ihminen kasvaa ja kehittyy siinä ajassa, kun hän muuttuu vastasyntyneestä kuusivuotiaaksi. Lasten kehitys on aivan eri sfääreissä, eikä henkistä kasvua vanhempana voi mitenkään verrata siihen kuinka joku oppii itkulla viestivästä sinappikoneesta puhuvaksi, taitavasti liikkuvaksi omaksi persoonakseen, joka kirjoittaa, lukee ja opettaa vanhempia.

Meidän kuusivuotias esikoinen on aina ollut herkkä, ja ällistyttävän hyvä lukemaan ihmisiä. Esikoista aina jotenkin pitää isompana aiemmin, kuin nuorempia sisaruksia. Toki siihen varmasti vaikuttaa sekin että hän oppi 4-vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan, ja on puhunut kuin ruuneperi 1-vuotiaasta asti. Silti on tärkeää muistaa että niiden kaikkien taitojen, vahvan luonteen, rohkeuden ja vitsien takana on oikeasti vielä tosi pieni tyttö, joka tarvitsee vanhemman vahvaa tukea kohdatessaan maailmaa pala kerrallaan.

On pelottavaa päästää irti, ja antaa lapselle vastuuta ja vapautta enemmän. Se on ollut niin helppoa, kun on voinut itse valita mitä lapsi saa nähdä ja kokea, ja on voinut päättää että hän kokee vain mukavia ja turvallisia asioita. Kuusivuotias näkee ja kokee jo ihan itse. Vaikka vanhempi voi suojella vielä kotona, ei mikään estä lasta näkemästä kauppareissulla pelottavia lööppejä jotka hän osaa lukea, ja hämmentyy lööppien teksteistä. ”Äiti mikä on terrori-isku?”, ”Äiti, mikä on sarjamurhaaja”, ”Äiti, voiko meille käydä onnettomuus?”.

Kuusivuotiaan kanssa on tärkeää aistia lapsen fiiliksiä vaikka hän ei itse niistä heti puhuisikaan. On tärkeää jutella rauhassa joka päivä, ja vähän kalastella että onko mieleen jäänyt jotain mikä askarruttaa, koska sitä ei ihan täysin vielä ymmärrä. Vaikka tämä ikä tuo mukanaan paljon uusia asioita, ja vanhempi joutuu tottumaan siihen että ei voikaan enää hallita kaikkea, on suurin osa niistä uusista asioista kuitenkin ihania ja mahtavia. Onneksi.

On ihan mieletöntä, kuinka syvälle pureutuvia keskusteluita kuusivuotiaan kanssa voi käydä. Miten paljon mielipiteitä ja omia hienoja ajatuksia, haaveita ja toiveita hänellä on. Kuusivuotias osaa jo fanittaa, ja tietää myös selkeästi mistä ei tykkää. Kuusivuotias analysoi jo taitavasti muita ihmisiä ja heidän tunteitaan, sanojaan ja tekemisiään. Sitä on ihana seurata.

Meidän esikoinen on päästänyt meidät vanhempina helpolla, ja hänen kanssaan on aina ollut mahtavaa kohdata uusia kehitysvaiheita. Hän on opettanut meille niin paljon, ja tehnyt meistä sellaisia vanhempia kuin me ollaan. Saadaan olla hänelle paljosta kiitollisia. Hän on myös paras isosisko mitä kuvitella saattaa kahdelle pienemmälle siskolleen. Aamuisin hän kaappaa vauvasiskon syliinsä, ja pusuttelee. Keskimmäiselle hän on roolimalli ja esikuva, suuren ihailun kohde jota katsoa ylöspäin. Molempien kanssa hän leikkii ja viettää aikaa mielellään. He ovat kaikki kolme uskomattoman rakkaita ja tärkeitä toisilleen.

Kuusivuotiaana meidän esikoinen fanittaa Marcus & Martinusta (ei varmaan käynyt paidasta jo selväksi), kuuntelee musiikkia kuulokkeilla, lukee jo pitkiä kirjoja itsekseen, rakastaa selailla äidin muotilehtiä, puhuu sujuvasti suomea ja ruotsia, ja melko hyvin englantiakin, harrastaa balettia ja taipuu kuin spagetti. On päiviä jolloin hän ei pysy paikoillaan, vaan tanssii ja liikkuu. Ja on päiviä kun hän uppoutuu tunneiksi kirjaan, ja sen jälkeen kertoo juurta jaksain mitä kirjassa on tapahtunut ja kuinka monta sivua hän on yhteensä lukenut. Hänen mielestään ainoita hänelle sopivia eskarilaisen paitoja ovat printtiteepaidat, eikä äidin kuosivillitys oikein enää iske. Hänellä on vahva oma tyyli ja maku.

On mieletöntä saada seurata tämän huikean tyypin kasvua ja kehittymistä omaksi persoonakseen joka päivä aitiopaikalta, se on etuoikeus josta olen ihan mielettömän kiitollinen, niinkuin meidän kaikista kolmesta tytöstä ihan yhtä lailla. Paljon onnea äidin ja isin rakkaalle esikoiselle kuusivuotispäivänä<3


Ensimmäinen eskaripäivä

15.08.2017

Tänään se sitten koitti, meidän esikoisen ensimmäinen eskaripäivä. Illalla laitettiin kaikki valmiiksi, ja aamulla herättiin ajoissa. Esikoinenkin heräsi ilman herätyskelloa, täsmällisesti tuntia ennen eskarin alkua hän kipitti hihitellen portaita alas, missä mä jo meikkailin kahvikuppi kaverinani. Kysyin jännittääkö, ja hän sanoi että joo, ja hihitti perään.

Kurvattiin koulun parkkipaikalle varttia ennen eskaripäivän alkua, ja napattiin nämä postauksen kuvat pienestä isosta eskarilaisesta. Kyllä siinä meinasi sydän haljeta ilosta ja ylpeydestä! Ihana Tiara!

Mä en ollut aiemmin käynyt vielä edes tutustumassa eskareiden tiloihin, sillä tilaisuus oli keväällä vain viikkoa ennen kun Nova syntyi, ja toisen kerran lapset kävivät siellä dagispäivän aikana keskenään. Nyt näin siis ekan kerran, että tilathan on oikeasti jo ihan koulumaiset, mutta kuitenkin sellaiset rennot. No joo, eskari kyllä sijaitsee koulun yhteydessä että sillä on varmaan jotain tekemistä koulumaisuuden kanssa. Siellä on paljon mahdollisuuksia kaikkeen tekemiseen ja sekä henkilökunta että koko ympäristö vaikutti supermukavalta. Paljon mukavia sohvia, leikkihuoneita, ja paikkoja joissa lukea vaikka kirjaa. Eilen meidän eskarilainen pakkasikin repun täyteen kirjoja mukaan eskariin, oletti varmaan että siellä ei ole kirjoja omasta takaa.

Heti eskariluokan ovelle vastaan tuli Tipan toinen paras kaveri dagiksesta, ja halasi, ja opettajatkin tulivat heti ottamaan lapsia vastaan. Tunnelma oli ihana ja kotoisa, sinne oli mukavaa ja turvallista jättää eskarilainen opettelemaan uusia asioita. Niin me sanottiin heipat ja lähdettiin.

Kun iltapäivällä ajettiin hakemaan häntä, mä kiirehdin oikein että mennään nyt äkkiä mulla on niin ikävä! Heti ekana kun nähtiin Tipa, hän kuitenkin kysyi pettyneenä että miksi me tultiin niin aikaisin hakemaan ja eikö hän saisi jäädä vielä pariksi tunniksi leikkimään kaikkien uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Taisin siis olla ainoa ikävöitsijä, hah. Eskarissa oli ollut tosi kivaa ja he olivat jo tehneet vaikka ja mitä. Parasta oli kuulemma ollut mennä koulun ruokalaan lounaalle, ja mennä ulos leikkimään siihen aikaan kun ennen oli päiväuniaika.

Vaikka olen superylpeä uuteen ympäristöön hienosti sopeutuneesta eskarilaisesta, olen kyllä ihan yhtä ylpeä myös meidän keskimmäisestä, joka ensimmäistä kertaa oli ihan yksin päiväkodissa, ilman isosiskon tukea ja turvaa. Myös hänen päivänsä oli sujunut tosi hyvin, ja oli kiva nähdä kavereita kesän jälkeen, ja meitä vastaan juoksi iloinen ja tyytyväinen lapsi. Sijaisena ollut hoitaja kehui niin reippaaksi ja taitavaksi neidiksi, jolle oli maistunut niin uni kuin ruokakin.

Arvatkaa miten Novan päivä sujui? Hän touhusi koko päivän kaksia 30min päiväunia lukuunottamatta, oppi nousemaan melkein kokonaan itse istumaan, ja etenemään konttauksen, karhukävelyn ja ryömimisen yhdistelmällä vihdoin nopeasti eteenpäin peruuttelun ja muutamien konttausaskelien sijaan. Viime viikolla hän oppi Tukholmassa  vilkuttamaan. Pliis Nova, ole vielä vähän aikaa mun vauva, kun nämä isommat neidit on jo niin isoja muka!

On suuri onni ja siunaus olla näin ihanien tyttöjen äiti, ja olen varma että tästä syksystä tulee ihan paras! Ihanaa tiistaita kaikille <3


Tyttöjen kesähaastattelu videolla

14.08.2017

Moikka! Tänään on ollut kesäloman viimeinen päivä, ja sen kunniaksi luvassa on teille 3,5 minuuttia tykitystä meidän minityypeiltä, he halusivat nimittäin tehdä yhdessä oman youtube-videon. Tytöt ovat jo pitkään katselleet youtubesta esim. Pinkku Pinskun feat. pikkusisko -videoita ja Tianan kanavaa, ja he kainosti pyysivät jos saisivat tehdä ihan oman videon youtubeen. Omaa kanavaakin ovat pyytäneet monta kertaa, mutta sitä en kyllä lupaa ennen kuin ikä riittää sääntöjen puolesta.

Me kuvattiin video yhdessä, ja meillä oli niin hauskaa! He saivat myös auttaa editoinnissa, kansikuvan tekemisessä ja musiikin valinnassa. Tällaiset kivat yhteiset projektit on ihan parhaita, ja näitä videoita on myöskin hauskaa katsoa jälkeen päin. Tytöt monesti käyvät katsomassa mun youtubekanavalta meidän vanhoja videoita, kun se on heistä niin kivaa. Heitä myös naurattaa miten eriltä me ollaan Oton kanssa joskus näytetty, ja miten hassuja pikkuisia ovat olleet (kun nyt ovat muka niin isoja jo).

Jotenkin tosi haikeaa että tänään on kesäloman viimeinen päivä, meillä on ollut niin ihana kesä. Haikeaa on myös se että huomenna meidän rakas esikoinen aloittaa eskarin. Reppu on pakattuna, vaatteet valittuna ja nimikoituna. Kaikki on valmiina hänen suurta päiväänsä varten. Hän on niin innoissaan että melkein tärisee, mitenköhän uni tulee tänä yönä?

Onneksi pari päivää sitten oli eskarikaverin synttärit, ja esikoinen näki kaikki tutut lapset jotka myös tulevat samaan ryhmään. Se vähän lievitti jännitystä, ja äidin sydäntä lämmitti kun hän halaili rakkaan ystävän kanssa. Kyllä se hyvin menee, sen mä tiedän. Mutta kyllä tässä saa oikeasti vähän nieleskellä kyyneliä kun miettii, että kuusi vuotta on kulunut kuin hujauksessa ja äidin esikoisvauvasta on tullut eskarilainen. No juu, ehkä lisää näitä mietteitä huomenna, ekan eskaripäivän jälkeen. Nyt me aletaan syömään iltapalaksi pannukakkua ja vaniljajätskiä, koska lomalla saa herkutella. Huomenna alkaa arki.

Mielettömän ihanaa uutta arkiviikkoa kaikille, oli se sitten päiväkodin, eskarin, koulun tai töiden parissa, tai vaikka vauvan kanssa kotona<3

PS: Käykää ihmeessä ottamassa mun kanava @iinalaura haltuun, sinne on tulossa pian myös video meidän Ruotsin reissusta!