Missä mun VAUVA!

03.02.2012

Aihe josta tulee puhuttua lähestulkoon jokapäivä ainakin yhden, ellei useammankin äidin kanssa. Lähinnä silloin kun oma tai jonkun toisen äidin mukula on ollut neuvolassa ja tänään oli meidän vuoro. Tuli sitten taas havahduttua siihen ”mihin ihmeeseen tää aika vaan häviää?” -tunteeseen. Siellä ne kehui meidän neitiä erittäin jänteväksi useaan otteeseen (neuvolatäti ja -lääkäri) ja kuulemma Tiara osaa istua poikkeuksellisen hienosti ikäisekseen (vaikkei sitä mitenkään olla harjoiteltu), ei kuulemma heilu tai huoju ollenkaan vaan lähestulkoon istuu tuetta. Kuulemma saadaan alkaa syöttämään syöttötuolissa sosetta jos syöttötuoli on olemassa. Ja meillähän on, nimittäin huomisesta alkaen kun äiti tuo meille mun kummipojan vanhan syöttötuolin.
                            Oon mä sen silleen itekkin huomannut että Tiara haluaa jo istumaan kun jos se vaikka pitää mua sormista kiinni niin se vetää jo itseään sitterissä istumaan ihan helposti. Sylissäkään makuuasento ei kelpais enää ollenkaan, edes silloin kun on maitopullon aika. Miten ne voi kasvaa niin nopeasti?! Mua vähän arveluttaa vielä tuo syöttötuoli-idea, onhan toi kumminkin vielä niin pieni neiti vaikka kuin olis jäntevä ja eihän se selällekään vielä varmaan ole hyvä jos paljoa istuttaa, mutta tuskinpa se pahaa tekee jos 15 minuutin sosehetken päivittäin viettäisi tuettuna tuolissa. Ja en mä usko että neuvolalääkäri meille mitään sellaista neuvois joka voisi Tiaralle olla vahingoksi. Pitää miettiä vielä, ei tässä mikään kiire ole mihinkään. Ensin aion ainakin maalata puunvärisen syöttötuolin paremmin meidän keittiön väreihin sopivaksi, nimittäin limenvihreäksi. Pitää suunnata piakkoin maalikauppaan niin saa senkin valmiiksi
sitten.

”WIHIIIII!”

”Koska oon oppinu pitää käsii tällee, ni mä pidän niit ain tällee. Niin kerta!”

”No moi, kyl mä äiti tiiän et oon maailman söpöin ja isompana isi ei voi kieltää multa mitää ku vähä räpyttelen ripsii!”

                            En aio kyllä kiiruhtaa tämän asian kanssa, Tiara on kumminkin vasta 4,5kk vanha. Mutta mitäs muuta siellä neuvolassa kerrottiin? Tuosta tekstistä en tällä kertaa pahemmin saa selvää muuta kuin miljoona ”OK” merkintää ja viimeisen lauseen joka kuuluu ”Kasvaa ja on kehittynyt erittäin hyvin”. Kyllähän tuo lämmittää ylpeän äidin mieltä kun pikkuapinaa kehutaan. Hangon keksinä siellä työntelin vaunuja ja into piukassa tungin neitiä uuteen haalariin. Äidin ylpeys on mielettömän ihana tunne kyllä. Tiara oli siis myös kasvanut tosi hyvin, tässäpä vähän näitä mittoja näin 4kk iässä (suluissa 3kk mitat):

 Paino 6860g (5874g)
   Pituus 63cm (59,5cm)
                        Pipo 41,7cm (40,1cm)                     
”Mä oon jo NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN pitkä neiti!”

”Eikä haittaa vaikka oon vähän pälvikalju, se on mun JUTTU!”
Onneksi Tiaran kasvu on alkuvaikeuksien jälkeen ollut kokoajan huimassa nousussa ettei oo tarvinnut pelätä. Painoa ja pituutta tulee kuulemma juuri oikeassa suhteessa ja neiti kasvaa hienosti niinkuin pitääkin. Kaukana on ne ajat kun pelkäsin kokoajan että paino laskee entisestään kun se alimmillaan oli vain 2600g, nythän tuo paino on jo pian triplaantunut! Ihan huikeeta, pituuttakin on tullut syntymän jälkeen 17cm! Nyt sitä ehkä taas ymmärtää paremmin että miksi nuo pikkuihmiset tarvitsee sitä unta niin paljon kun alkaa miettimään kuinka paljon tuollaisten numeroiden saavuttaminen voi oikeen väsyttää!
                              Tässä iässä vauvoilla on myös ne ikävemmät juttunsa, kuten vierastus joka meillä jyllää ajoittain todella pahana. Eilen Sascian ja Helmin vieraillessa meillä Tiara kiukkusi kuin viimeistä päivää, meillä ei kyllä nähtävästi olla sitten ollenkaan vieraskoreita. Tosin tänään sitten Nona-kummitädin kyläillessä neiti oli niin aurinkoisena ja juttua piisasi alusta asti taukoamatta eikä hymykään hyytynyt hetkeksikään. Mutta kai se on vähän päivästäkin kiinni, ei sitä aina jaksa olla iloinen ja seurallinen vaikka ois vähän vanhempikin kun sen 4,5 kuukautta. 
”Moi oon maailman söpöliinein äitin ja isin muru<3" (Kuolan matka äidin karvapeitolle<3)
                              Innolla nyt odotellaan sitten seuraavaa isompaa juttua, ensimmäistä hammasta. Monta kertaa oon täällä itsekin epäillyt hampaan tuloa ja sitä on mulle muutkin äidit sanoneet että pian tulee hampaita jos kuolaa ja kiukuttaa mutta vielä sitä ei ole ainakaan näkynyt epäilyistä huolimatta. Tänään lääkäri sanoi että ikenet on alhaalta niin turvoksissa että pian kuulemma hammas sieltä on tulossa, mutta katsoo nyt, en mä ala sitä mitenkään kyttäämään enkä usko että ihan viel puhkeaa, tai mistäs sitä tietää. Mutta tulee sitten kun on tullakseen! Onnistuinpa taas olemaan selkeän epäselvä kirjallisessa ulosannissani, mutta ehkä te ymmärsitte mun pointin? 
”Äitillä meni hermo ku kokoaja valutin sosetta ruokalapun välistä bodylle ja se riipas koko ruokalapun pois!”

”Mä vähä söin itekki ku oon niiiiin iso tyttö jo!”

”Sit piti hymyillä kameralle nii luovutin ton lusikan kaa, ihan turha kapistus! Lopuksi äiti pyyhki mun nassun tohon bodyyn ja vaihto mulle puhtaat vaatteet, se oli kivaa!”
                             Toinen juttu mikä usein näihin neuvolapostauksiinkin liittyy, on vertailu. Kukapa äiti sitä ei harrastais? Usein tulee vertailtua toisten äitejen kanssa painoja, pituuksia ja uusia taitoja. Mä en itse henkilökohtasesti koe sitä mitenkään huonona asiana, eikä mulle tule mitenkään paha mieli jos joku on ollut samassa iässä meidän Tiaraa isompi/pienempi/taitavampi/jäntevämpi/hoikempi/iloisempi. Mulle se on ihan sama, mutta musta on hauskaa keskustella tästä aiheesta. 
                            Jokainen vauva kehittyy ihan omaan tahtiinsa eikä vertailun pitäisi todellakaan tarkoittaa mitään kilpailua, mun mielestä se on lähinnä hauska puheenaihe. Varsinkin vähän vanhempien muksujen äideiltä on kiva kysellä että missä vaiheessa on tapahtunut mikäkin kehitysaskel ja miettiä sitten että milloinkohan meillä tapahtuu sama. Se auttaa valmistautumaan ja varautumaankin, opettaa hahmottamaan missä iässä suunnilleen kannattaa miettiä kodin särkyvien juttujen nostamista korkeammalle ja missä vaiheessa ostaa jarrusukkia. On myös ihana haaveilla että ”ehkä kesän aikana Tiara saattaa jo ottaa ensimmäiset askeleensa/ Maalis- huhtikuussa meillä ehkä istutaan tuetta lattialla/ kuulenkohan ennen syksyä neidin suusta ensimmäisen sanan” jne.
Menipä kyllä taas ihan ohi aiheen näin loppuviimeksi, mutta ei se oo niin vakavaa. Eiköhän tästä neidin tärkeimmät neuvolakuulumiset tulleet esille jo! En saanut taas sormia yhtään hidastamaan tahtia, tota tekstiä vaan syntyi kuin itsestään (tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu) mutta toivottavasti en liikaa kumminkaan jaaritellut! 
Mitä mieltä te muut äidit olette vertailusta? Hyvä vai huono juttu?

Rytmitajuttomuutta?

25.01.2012

Viikko on lähtenyt sujumaan ainakin hitusen paremmin kun edellinen viikko, maanantai ei nimittäin ollut mitenkään kamala vaan ihan kiva päivä muiden joukossa. Aika jees sanon minä! Normaalia arkea ollaan elelty, käyty kaupassa, laitettu ruokaa ja leikitty tuon ihanan pikku tirriäisen kanssa. Meille on muodostunut kyllä tosi selkeät rutiinit Tiaran kanssa arkipäiviin ja aattelinkin nyt kirjottaa teille meidän normaaleista arkipäivärutiineista näin 4kk iässä siinä toivossa että te kokeneemmat osaisitte neuvoa mulle että mihin väliin mulla ois hyvä aina laittaa se hetki että syötän Tiaralle sosetta.
                        Toivon että mä en nyt vaan kaiva verta nenästä tällä soseasialla, kaipaan asiallisia vinkkejä ja sen lopun sosetietouden voin käydä lukemassa sitten sieltä edellisestä sosekeskustelusta jos tulee semmonen olo että pakko saada vähän paskamutsi -fiiliksiä. Tähän mennessä ollaan siis tosiaan vaan maisteltu kuten jo silloin aiemmin kirjoittelinkin, mikä tarkottaa sitä että jossain vaiheessa päivää oon aina kaivanu sosetta esiin ja lastannu yhden teelusikallisen sitä lautaselle korviketilkan kanssa ja sitten ollaan naurettu Tiaran ilmeille ja arvuuteltu että paljonko sitä on loppujenlopuksi päätynyt sinne masuun.
                          Viimeaikoina neiti on alkanut kyllä paremmin jo jopa nielemään sitä sosetta ja sitä on vähän päätynyt masuunkin. Ollaan testailtu aina maku per viikko ja tähän mennessä suurin suosikki on ollut perunakukkakaali-sose. Oon koittanut enemmän syöttää noita kasvissoseita ettei Tiara tottuisi vaan makeisiin hedelmäsoseisiin. Mutta siis pointti oli se että meillä ei oo mitään tiettyä aikaa/aikoja millon syöttäisin sosetta ja maitoa meillä menee päivässä  1000-1100ml ja velliä 180ml. Miten te muut äidit ootte saaneet ujutettua sosehetket arkirutiineihin? Kuinka usein syötitte alussa sosetta ja kuinka paljon? Miten se vaikutti maitomääriin?

Ihana kuolavana valuu neidin poskesta XD<3

”naminami käsi on hyvää!”

Tässä siis  Tiaran perus arkipäivä 4kk iässä:

08.30  Herätään, Tiara syö 210ml maitoa ja sitten vaihdetaan vaatteet ja vaippa.
09.00 Leikitään lattialla, lueskellaan kirjoja ja katsellaan peilistä
11.00 Tiara syö 210ml maitoa ja menee päikkäreille partsille ja nukkuu yleensä noin   kolmesta neljään tuntia
14.00 Tiara herää, vaihdetaan vaippa ja neiti kiskaisee seuraavat 210ml maitoa
14.30 Leikitään leikkimatolla tai leikkikaarella, harjoitellaan päänkannattelua ja nyrkinsyömistä urakalla ja höpötellään muuten vaan
15.50 Lähdetään Ottoa vastaan kauppaan, Tiara nukahtaa vaunuihin
16.45 Ollaan kotona, Tiara herää, vaipanvaihto ja 210ml maitoa
17.00 Leikitään ja jutellaan neidin kanssa, lueskellaan kirjoja ja Tiara riehuu isin kanssa ja kattelee peilistä, neiti saattaa torkahtaa pienet 20-40min torkut
20.00 Tiara syö 150ml maitoa, vaihdetaan yökkärit ja vaippa (jos kylpypäivä niin myös kylpy), tämän jälkeen ei enää leikitetä neitiä joten seuraavat pari tuntia Tiara välillä torkahtelee sitterissä tai sylissä ja hengailee muuten vaan
22.00 Velliä 180ml+maitoa 60ml jonka jälkeen viedään neiti omaan sänkyyn nukkumaan jonne nukahtaa omia aikojaan ja herää seuraavan kerran taas aamulla.

Yleensä iltapäivällä tai illalla ollaan sosetta maisteltu aina pikkusen mutta tuonne väliin siis pitäis jotenkin saada vielä säännölliset soseensyönnit. Tällä rytmillä ei ole niin kiire enkä nyt yhtäkkiä ajatellut alkaa syöttämään neidille kiloa sosetta päivässä vaan ajattelin vaan nyt pohtia valmiiksi näitä juttuja joihin voisi sitten pikkuhiljaa alkaa siirtymään. Näitä kyselen siksi teiltä, että meillä on 4kk neuvola vasta ensi viikolla mikä on mun mielestä tyhmää koska tulee aika pitkä väli näille 3kk ja 4kk neuvoloille, mutta ei voi mitään. Ja kaipaan tietoa, enkä sinne asti jaksaisi odotella. Ja toinen syy on se että oon havainnut erittäin toimiviksi monet teidän neuvoista! Eli jos teillä on vinkkejä tai haluatte kertoa miten ootte itse toimineet niin ois aivan mahtavaa!

Tänään päivä on ollut itseasiassa tismalleen tuon rytmin mukainen, kaupassa käytiin ja kauppareissulla Otto yhtäkkiä ilmoitti tekevänsä ruokaa tänään ja mä olin tietysti ihan onnessaan että saan murun herkkukokkauksia. Tänään se teki mulle tulista Gorgonzola-chorizomakkarapastaa ja voi että oli hyvää! Musta on kivaa että oon onnistunut tartuttamaan kokkauskärpäsen Otollekin niin saa aina välillä yllättyä kun ei ookaan vaan omia peruspöperöitä pöydässä. Tämmöstä herkkua se oli:

Ja päälle parmesania eli hikivarvasjuustoa seksikkäämmältä nimeltään!

Sitten mulla ois vielä päivän asua ja muutama sekalainen otos tältä päivältä:

Päivän asu:
Neule – InWear
Paita- H&M
Farkut – VILA
Äitin ihana kulta<3

”En varppina hymyile kameralle enää, se on ihan liian jännä!”

Sanoin Otolle että haluun uuden siedettävän yhteiskuvan meistä, tulos: Otto päätti syödä mun poskea.

Sit sano
in että voisko se ees pussata mua vaikka poskelle nii se ois söpömpää nii sitten se valtasi kuvan hiuksillaan! No menipähän ainaki mun naama piiloon, jotain positiivista :———–D

Meillä on ollu kiva ja ihana päivä! Huomenna on ohjelmassa luultavasti hiusremontti sekä mulle että Otolle, tai viimeistään torstaina. Sitten kun on hiukset saatu kondikseen niin niistä höpöttelen varmaan täällä. Sillä välin muistakaas käydä tuolla meidän blogimutsien kirppiksellä kurkkimassa! Mulla on siellä tällä hetkellä neljä kohdetta auki; Mamaliciouksen UUDET äitiysfarkut, Pienen tytön vaatepaketti, Kesävauvan paketti sekä vähän isomman neidin paketti!
                                  
Nyt mä hilputtelen nukkumaan tästä pikkuhiljaa ja huomenna vastailen kommentteihin, koska nyt oon aivan naatti. Hyvää yötä ihanat<3


Kiireinen äiti ja 4kk vanha neitokainen

20.01.2012

Siis mulla on ollu niin kiireinen viikko että ihan hengästyttää kun alkaa miettimään. Mä en oo pitkiin pitkiin  aikoihin saanu niin paljoa aikaseksi mitä tällä viikolla. Jonkun toisen korvaan  voi kuulostaa pieneltä ja varmasti kuulostaakin, mutta kotihiiri-iinalle tässä on ollu enemmän kun tarpeeksi! Meillä on käyny vieraita useampaankin otteeseen, oon saanut uudet kynnet, oon käynyt Oton työpaikalla näyttämässä Tirriskää sen duunikavereille, syömässä stadin keskustassa Nonan kanssa, moikkailemassa mun kaveria Tinoa One Wayssa ja muuten vaan pyörinyt ympäri ämpäri.
                   Kaiken on kruunannut toi ihana lumisohjo ja eilinen myrsky (toisinsanoen Tiara nukkuu tyytyväisenä lämpimissä vaunuissa ja meitsi huhkii hiki hatussa työntäen vaunuja jotka juuttuu metrin välein lumeen kiinni) ja tietysti Tiaralla taitaa nyt ṕukata ensimmäistä hammasta koska illat on ollu aika erilaisia kun yleensä, kitinää ja tyytymättömyyttä. Alhaalla ikenessä on kova kohta ja Tirriskä kuolaa minkä kerkeää ja imee alahuulta. Neidillä kun ei pysy kunnolla vielä purulelukaan kädessä niin on vaikea helpottaa toisen oloa ellei sit itse istu siinä ja pidä lelua kokoajan sen suussa. Onneksi yöt ollaan saatu nukuttua hyvin kuten normaalisti ja päikkärit myös, muuten oisin varmasti ihan loppu. Mutta jospa tää tästä helpottais kun hammas vaan suostuis ulostautumaan sieltä ikenestä.
                   Näistä useista asianhaaroista johtuen en oo ehtinyt postaamaan, päivisin on ollut aina hommaa sillon kun Tiara on ollut päikkäreillä ja illalla on sitten yritetty helpottaa hammaskiukkua. Tiaran mentyä yöunille oon vaan kaatunu sänkyyn ja simahtanu samantien. Mutta nyt aattelin ees vähän paikkailla kauheaa postaustaukoa kunnon kuvapläjäyksellä! Tiistaina nyt ei varsinaisesti tapahtunut mitään kovin mainitsemisen arvoista joten tiistaina oli kamerallakin lepopäivä, mutta keskiviikkona Derya kävi tekaisemassa mulle uudet ihanat kynnet!

Kynsiin tuli siis hopeaa ja vaaleanpunaista glitteriä ja tippirajoihin valkoisia helmiä ja pinkkivalkoisia minikokoisia Chanel -logoja jotka tarkkasilmäiset ehkä bongaa! Tässä kuvassa kynnet ei oo vielä ihan asettuneet joten glitteriä on vähän sikinsokin, mutta nyt glitteriä on enää sille kuuluvissa paikoissa. Aika blingblingiä vaihteeksi, mut tykkään ihan sikana! Ei tartte muuten olla nii glamour ku on blingit kynsissä, pientä luksusta pyjamapäiviinkin!
                         Keskiviikkona Tiaralla ei ollut vielä vaikeaa hampaan kanssa ja neiti olikin itse aurinkoisuus koko päivän. Illalla kateltiin telkkaria Oton kanssa ja huomattiin että Tiara onkin herännyt päikkäreiltä ja ottanut tutin käteen! Tiara näytti yhtä hämmentyneeltä osaamisestaan kun minä ja Ottokin! Taustalla ihana lelusotku, ei oo kauheesti kerennyt siivoilla tässä mutta mitäs pienistä.

Eilen piipahdettiin Tirriskän kanssa Oton duunipaikalla esittelemässä neitiä vähän. Voi että oli Tiara ihmeissään ku varmaan kymmenen eri tyyppiä tuli ihmettelemään ja juttelemaan. Pientä vierastusta oli ehkä havaittavissa epäluuloisesta katseesta päätellen mutta kiltisti Tiara kumminkin oli ja jopa jutteli vähän. Tämän visiitin jälkeen neiti olikin sopivasti aivan naati ja nukahti vaunuihin samantien, mä jatkoin sitten matkaa metrolla keskustaan ja mentiin Nonan kanssa syömään Senaatintorilla sijaitsevaan Kiseleffin taloon ihanaan Ciao! Caffe:en.
                    Ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja miljöö fantastinen! Kun olin pieni me aina käytiin äidin kanssa tuolla talossa pienissä käsityöliikkeissä mutta nyt uudistusremontin jälkeen en ollutkaan siellä vieraillut. Oli kyllä aivan ihanasti uudistettu ja siellä oli ehkä maailman hienoimmat vessatkin, hahah! Mun naama ja hiukset on todella edustavassa kunnossa noissa kuvissa kun lumimyrskyssä tietysti kyyneleet virtas ku oli niin kauhea tuuli ja suoristetut hiukset kihartui kastuessaan.

Mun salaatti jossa oli mm. kanaa, artiskokkaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, minimaisseja, cashew-pähkinöitä ja ihanaa hunajaista kastiketta!
Nonan salaatti, sama satsi kun mulla mut kanan tilalla fetaa ja ei oliiveja! Ruokajuomana meillä oli superhyvää luomu persikkajääteetä

Kiireinen businesswoman? Miksi mä aina näytän niin tyhmältä kun puhun puhelimessa? Onko muilla samaa ongelmaa? :D

Ciao! Caffe

Illalla tulin sit samaa matkaa metrolla Oton kanssa kun oltiin pyöritty Nonan kanssa tarpeeksi ja käyty moikkailemassa mun kaveria Tinoa One Wayssa. Tino ei ollu ennen nähny Tirriskää ja sehän rakastu heti meidän pikku tuhisijaan<3 Tiara siis tosiaan nukkui koko sen ajan joka oltiin kaupungilla, eli päälle 4h?  Neiti sai siis aika hyvät päikkärit, onneksi unta riitti vielä yöksikin. Tultiin kotiin viiden aikoihin ja Oton kaveri Otto (kyllä :D) tuli sitten meille vielä syömään Cheddar-pekonipastaa jota kokkailtiin. Oli kyllä mukava päivä kiireisyydestä huolimatta ja kiva tehdä muutakin kun möllöttää kotona päivät pitkät.
                         Kaupungilta tarttui mukaan vielä pieni 4kk-lahja Tiaralle. Kävin Mique -kaupassa Nonaa odotellessa ja enhän mä tietenkään voinut olla nappaamatta mukaan paria ihanaa juttua:

Ihana mustavalkoinen kylpyankka keltaisten kaveriksi ja maailman söpöimmät ballerinasukat joissa oli jotku ihmeen muoviset tekojalat sisällä :D

Tässä vielä pari kuvaa meidän ihanasta 4kk vanhasta pipopäästä, neidillä alko taas kertymään karstaa päälaelle niin piti tehdä öljy+harjaus uudelleen. Onneksi lähti kerralla kaikki pois! Tiara on hassu vauva, se rakastaa ku harjaan sen päätä se oikeen kujertelee ja höpöttää samalla ja hymyilee iloisesti! Mut hyvä että se tykkää, muuten vois olla vaikee saada karstoja pois.

Tällä viikolla mua on pitänyt myös kiireisenä eräs aivan mahtava projekti jota ollaan muutaman blogimutsin kanssa väsäilty. Vielä en paljasta mitään sen suurempaa kuin että olkaahan maanantaina kuulolla, silloin räjähtää! Tällä viikolla tuli ensin jo sellainen tunne että koko homma leviää käsiin kun yhtäkkiä porukkaan alkoi ilmestymään tuikituntemattomia ihmisiä ja tuntui että mistään asioista ei saada sovittua kun oli liikaa erilaisia mielipiteitä, mutta me vetäydyttiin sitten omaan pieneen porukkaan ja nyt alkaa kaikki olla valmista. Eikös ole ärsyttävää kun en kerro enempää ;D? Mut kerranki tälleen, yleensä en osaa pitää salaisuuksia! On ollu kyllä ihana viikko kiireistä huolimatta!

Mä alan nyt leikkimään meidän ihanan pikku apinan kanssa. Mutta olkaahan kuulolla! Ja mä kyllä aion palata normaaliin postaus- ja kommentteihinvastaustahtiin, tää viikko on ollut vaan ihan super kiireinen! Uusi ulkoasu on myös jo työn alla, joten ensi viikolla tiedossa ”isoja” juttuja bloggailun kannalta! Kauheesti huutomerkkejä tässä kappaleessa, no eikai se ole niin vakavaa.. Aivan ihanaa viikonloppua kaikille<3

Edit// Sellanen juttu tuli vielä mieleen kun aloin noita edellisen postauksen kommentteja lukemaan, että meikkaatteko te anonyymit siellä ruudun toisella puolella joka ikinen päivä samalla tavalla? Aika tylsää mun makuun. Mä ainakin tykkään vaihdella mun meikkaustyylejä useinkin ja kokeilla erilaisia juttuja. Mun mielestä on oikeesti todella naurettavaa että heti jos meikkaan eri tavalla niin tulee miljoona ”miks noin tummat meikit, oot nätimpi vähemmällä” -kommenttia. 
                Mä olen täällä ennenkin sanonut ja sanon nyt uudestaan, että mä meikkaan just niinkun mua itseäni huvittaa, tää on mun naama ja vaikka mulle tulis toiset 60 kommenttia kuinka rumat mun meikit on niin se ei saa mua muuttamaan mun meikkaustyyliä. Ei mua ainakaan kiinnosta yhtään jos joku nimetön harmaa lukija ei pidä mun meikeistä, tärkeämpää mulle on se että minä ja vaikkapa Otto on tyytyväinen. Vaihtelu virkistää ja aion jatkossakin kokeilla erilaisia meikkejä ja meikata joskus vähemmän ja joskus enemmän, enkä usko että olen ainoa joka näin toimii. 
                 Ja mä osaan kyllä ottaa kritiikkiä vastaan, mutta mun mielestä esimerkiksi meikkaaminen on täysin henkilökohtainen asia jossa varsinkaan anonyymien on ihan turha tulla neuvomaan. Kaikki meikkaa omalla tavallaan, en mäkään mee sanomaan gootille että ”hyi sulla on kauheen tummat rajaukset oisit paljon nätimpi vähemmällä meikillä” vaikken itse samaan tapaan meikkaisikaan. Tärkeintä on olla itse tyytyväinen.