Potkupyörästä polkupyörään siirtyminen

09.06.2016

Saatiin jokin aika sitten Polkupedista Tiaralle uusi 16-tuumainen Puky polkupyörä*. Mun on pitänyt kirjoittaa tästä jo aikaa sitten, mutta en vaan ole saanut tehtyä. Nyt kuitenkin kokosin yhteen meidän kokemukset siirtymisestä potkupyörästä polkupyörään, sekä fiilikset uudesta pyörästä ja vinkit pyörän valintaan.

Alussa me jännättiin Oton kanssa, että voiko se tosiaan olla mahdollista että pyöräilyn opetteluun ei tarvittaisi apurattaita. Jo eka kerralla kun neiti kiipesi pyörän satulaan alkoi tasapaino kuitenkin löytyä ja hän tiesi heti miten poljetaan. Tyttö kiljui tyytyväisenä ja polki eteenpäin, ja me juostiin sydän syrjällään perässä Oton kanssa kevyesti kiinni pitäen. Hyvää treeniä siinä pyörän perässä juostessa on ainakin saanut. Nyt ei tarvitse enää pitää kiinni, mutta juostaan edelleen perässä.

Potkupyörästä on ollut ainakin meidän kokemuksen mukaan kuitenkin rutkasti hyötyä, sillä tasapaino löytyi tosi nopeasti myös polkupyörällä, ja tuntuma pyörään oli hyvä. Suosittelen ehdottomasti potkupyörää ennen polkupyörän hankkimista, sillä potkupyörän kanssa oppii nimenomaan pitämään itse sitä pyörää pystyssä. Lisäksi Pukyn laadukkaissa potku- ja polkupyörissä on kaikissa käsijarru, eli jarruttamisen voi opetella jo potkupyöräillessä ja sitten vain jarruttaa samalla tavalla polkupyöräillessä.  Pukyn polkupyörissä jarru on sopiva lapsen voimille, eikä liian jäykkä.

Polkemista Tiara oli harjoitellut päiväkodin kolmipyöräisillä, joten sekin tekniikka oli jo hallussa. Toistaiseksi ollaan pysytty ihan lähialueilla eikä lähdetty kauas, mutta mulla on kova luotto että me lähdetään pian pyöräretkelle yhdessä.  Vielä pari kertaa harjoitellaan kääntymistä, pysähtymistä ja ohjausta, ja sitten tämäkin hermoheikko äiti uskaltautuu jo kotitalon viereistä aukiota kauemmaksi. Musta on hyvä vaan harjoitella turvallisessa lähiympäristössä aluksi, että saa tarpeeksi varmuutta.

Me valittiin 16-tuumainen pyörä, joka sopii 3-vuotiaasta ylöspäin tai yli 100cm  pituiselle lapselle. Meidän neidillä pituutta siis 102cm, ja koko on oikein hyvä. Pyörässä on alumiinirunko, joka on matala niin että lapsen on helppo nousta sen selkään. Satulan ja ohjaustangon korkeutta voi tietenkin säätää, ja tärkeää on myös se etteivät ne ole liian matalalla, sillä liian matalalla olevan satulan kanssa lapsi ei saa polkemiseen tarpeeksi voimaa.

Samalla kun saatiin Tipalle käyttöön uusi pyörä, annettiin vaihdossa takaisin Polkupedille viime vuonna Zeldalle käyttöön saatu minikokoinen potkupyörä, ja Zelda vaihtoi Tiaran vanhaan isompaan potkupyörään. Minipotkupyörä oli edelleen ihan priimakunnossa vaikka sillä on kulutettu asfaltteja ihan huolella vuoden verran. Pukyn potkupyöristä löytyy käyttökokemuksia Zeldan osalta pienemmästä Puky LR M -potkupyörästä ja Tiaran osalta suuremmasta Puky LR L -potkupyörästä.

Tämä vaihdos oli myös oikein hyvä, sillä kuopus on venähtänyt vuodessa melkein siskonsa mittaiseksi ja vanha potkupyörä oli auttamattomasti liian pieni. Nyt hän potkii ketterästi menemään uudellavanhalla L-kokoisella potkupyörällään.

Kyllä tuntuu uskomattomalta, että minun esikoisvauvani osaa jo pyöräillä! Muutamat liikutuksen kyynelet olen tirauttanut, se vaan jotenkin tuntui niin hurjalta että ihan tosiaan aikaa on kulunut niin paljon että tyyppi polkee jo menemään. En malta odottaa että päästään kunnolla lenkille, niin että mä juoksen ja hän polkee, siitä tulee huippua!

Ihanaa että ainakin esikoisen pyöräilemään oppiminen meni näin kivuttomasti. Itse muistan purreeni hammasta harjoitellessani punavalkoisella pyörälläni ilman apurattaita polkemista, ja kaatuneenikin monta kertaa. Ja taisin oppia pyöräilemään ilman apuarattaita vasta 6-vuotiaana. 90-luvulla ei vielä potkupyöriä ollutkaan, ja apurattailla harjoitellessa lapsella ei ole mahdollisuutta oppia esimerkiksi kääntyessä oppia kallistamaan pyörää oikeaan suuntaan, sillä apurattaat vaativat kallistuksen juuri päinvastaiseen suuntaan. Siksi kai se harjoittelu niin takkusikin, kun tasapainoa oli vaikea hallita kun samaan aikaan piti tehdä kaikki päinvastoin kun oli tottunut tekemään. Onneksi nykyään on helpompaa kuin mun lapsuudessa!

Miten teillä on sujunut potkupyörästä polkupyörään vaihto tai pyöräilemään opettelu?


Aistikasta hemmottelua

25.10.2015

Olen mukana Indiedaysin ja KiiltoCleanin Aisti-yhteistyökampanjassa, ja sain mahdollisuuden testata uuden Aisti-tuoteperheen raikkaita kosteusvoiteita. Aisti on uusi nimi miltei jokaisen suomalaisen tuntemalle, yli 40-vuotiaalle Erioil-kosteusvoiteelle ja sen uusille kavereille. Meillä kotona on aina ollut Erioilia, se on nimittäin mun äidin lemppari. Pinkkivalkoinen kätevä purkki on yksi niistä jutuista jonka muistan henganneen jokaisessa lapsuuteni kodissa aina yöpöydällä, eli se on todellakin mulle tuttu.

Erioil-tuotteet ovat kokeneet uudistuksen, ja saaneet samalla uuden ja kivan Aisti-nimen. Aisti-tuotesarjasta löytyy niin sitä pinkkivalkoista klassikkoemulsiota, kuin uusia ja raikkaan kevyen tuoksun omaavia tuotteitakin. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen alkanut arvostaa hajustamattomia, tai kevyesti hajustettuja tuotteita. Mulle voimakkaat hajut aiheuttavat helposti migreeniä, ja siksi olen todella tarkka siitä mitä tuoksuja iholleni levitän, vaikka hajustetuista tuotteista pidänkin. Nuorempana ehkä hieman vaniljan, kookoksen ja glitterin varjoon jäänyt perinteinen Erioil kosteusemulsio vartalolle on nykyään juuri sopiva tuote mulle. Kosteuttaa, mutta kuivuu silti nopeasti eikä tuoksu liian voimakkaasti.

Mulla on etenkin näin ilmojen kylmetessä todella kuiva iho käsissä. Aisti hajustamaton käsivoide on pitänyt mun kädet nyt pehmeinä, eikä iho ole halkeillut ollenkaan. Se myös imeytyy vauhdikkaasti, mikä on kiva etenkin jos voidetta lisäilee vaikka töissä päivän mittaan, sillä kukaan tuskin haluaa rasvasormilla räpeltää puhelinta tai läppärin näppistä. Töissä myös se hajustamattomuus on plussaa, sillä vaikka itse ei kärsisikään hajusteallergioista, joku muu saattaa kärsiä, eikä välttämättä ole kovin innoissaan voimakkaasti tuoksuvien voiteiden käytöstä.

Sain kaikkia uusia tuotteita kokeiluun, ja yhdessäkään ei ollut ainakaan mulle liian voimakas tuoksu. Tykkäsin kovasti myös Kasteenraikkaasta kosteusemulsiosta ja Mintunraikkaasta jalkavoiteesta. Talvella käsien lisäksi kuivuvat myös jalat, ja Mintuntuoksuinen voide on ihana levittää esimerkiksi saunan jälkeen kuumalle iholle. Aisti-tuotteet ovat edullisia ja hyviä tuotteita arkeen, mutta ehdottomasti myös hemmotteluun.

Aistilla on meneillään aika huippu Instagram-kilpailu, jossa pääpalkintona on 200 euron lahjakortti vapaavalintaiseen kauneushoitolaan, sekä viikoittainen yllätyspalkinto! Kilpailuun osallistuaksesi toimi näin:

Kuvaa ja jaa sinulle tärkeä asia, jonka haluat tuntea ja aistia täysillä – toisin sanoen asia, jonka takia haluat pitää itsestäsi huolta. Pääpalkintona on 200 euron lahjakortti valinnaiseen kauneushoitolaan sekä lisäksi KiiltoClean arpoo joka viikko yllätyspalkinnon, jonka he julkaisevat viikoittain Instagramissa @aistielama.

1) Ota kuva sinulle tärkeästä asiasta.
2) Jaa kuva Instagramissa ja merkitse se tägeillä: #aistielämä @aistielama
3) Haasta vielä mukaan kaksi kaveriasi, niin olet mukana kilpailussa.

Kilpailu on voimassa 2.10.–15.11.2015 välisenä aikana. Onnea kilpailuun kaikille! Indiedaysin Aisti-kampanjasivulta pääset tutustumaan myös muiden bloggaajien kokemuksiin tuotteista.

Me lähdetään pian ulkoilemaan, ihanaa sunnuntaipäivää kaikille!