Fiiliksiä keskellä viikkoa

07.03.2018

Kiitos hurjasti kaikille jotka ovat kommentoineet edelliseen postaukseen, tai lähettäneet ihania viestejä. On tullut kyllä niin loistava fiilis siitä palautteesta mitä olen saanut, ja on ollut hienoa kuulla teidän tarinoita ja ajatuksia! Jatkan kommentteihin vastaamista huomenna, kun pääsen viettämään vähän ”normaalimpaa” työpäivää. Alkuviikko on ollut ihan hulinaa, kun kuvattiin maanantaina koko päivä ja tiistaina vielä muutama tunti sitä videoprojektia josta aiemmin mainitsin, ja tänään olin lounastapaamisessa ja kirjan julkkareissa kaksi lasta mukanani. Olipahan äksöniä kerrakseen, voin kertoa. Mutta oli just hauskaa!

Kuvaukset olivat kyllä uskomattoman  mahtava kokemus meille kaikille, enkä malta odottaa lopputulosta. Parasta oli ehdottomasti se huikea porukka jossa päästiin projektia tekemään. Ja se on kyllä myös yksi oman työni parhaista puolista, että pääsen niin usein tutustumaan niin mielettömän hienoihin uusiin ihmisiin. Mä oon just sellainen people person joka rakastaa jutella ihmisten kanssa ja tutustua ja vaihtaa ajatuksia. Se sopii tähän ammattiin kuin nenä päähän. Rakastan myös kliseisiä kielikuvia, kuten olette ehkä saattaneet joskus huomata.

Huomenna mä en aio pistää nenää ulos ovesta ollenkaan, paitsi jos tulee sellainen fiilis että lähden sittenkin nauttimaan upeasta auringosta, jälleen. Tällä viikolla ollaan ulkoiltu yhteensä yli kymmenen tuntia jo alkuviikon kolmen päivän aikana, ja vaikka se on ollut ihanaa, sellainen verkkaripäivä houkuttelisi ihan tosi kovaa. Ehkä huomenna on juuri sellainen päivä? Aamulla puen jalkaan vaan ne samat verkkarit jotka illalla tiputan sängyn viereen lattialle, ja pidän niitä ihan koko päivän.  Juon liian monta kuppia kahvia, ja hengaan lattiatyynyllä taaperon kanssa lukemassa kirjoja. Kuulostaa aika hyvältä suunnitelmalta. Päikkäriaikaan makaan sohvalla tekemässä töitä läppäri sylissä, edelleen niissä samoissa verkkareissa.

Vaihtelu on toinen tämän ammatin parhaista puolista: yhtenä päivänä kuvataan kolme tuntia meren jäällä viimeisen päälle topattuna, toisena edustetaan pr-tilaisuudessa ja tutustutaan uusiin ihmisiin, ja kolmantena makoillaan verkkareissa yksin kotona naputtelemassa konetta. Mä rakastan vaihtelua ja sitä, että yksikään päivä ei ole samanlainen kuin joku toinen. Vaikka olen sosiaalinen tyyppi ja tykkään olla ihmisten kanssa, on välillä ihan best vaan olla ja öllöttää kotona ja naputella sormet sauhuten läppäriä, yksin.

Tosin tässä naputellessani tajusin, että huomenna vietetän Naistenpäivää, ja meillä liittyy siihen ihan oma perinne. Ehkä illalla riisunkin siis verkkarit ja vaihdan ne vähän siistimpiin pöksyihin, ja mennään ostamaan kaikille meille meidän perheen naisille Naistenpäivän kukat, niinkuin meillä on tapana. Se on ihana perinne. Innolla odotan millaisen kukan taapero valitsee itselleen, kun hän pääsee ensimmäistä kertaa mukaan Naistenpäivän kukkaostoksille niin että tietää mitä ”kukka” tarkoittaa edes.

Kiitos teille kaikille vielä ja ihanaa huomista Naistenpäivää jo etukäteen kaikille teille upeille, mahtaville, mielettömille naisille siellä ruutujen takana <3 


Uusia työkuvioita – miten tässä näin kävi?

11.01.2018

Kun perustin yritykseni puolitoista vuotta sitten, mä listasin jo silloin toimialakseni myös sosisaalisen median konsultoinnin, ja sisällöntuotannon muille yrityksille. Tarkoituksena oli nimittäin, että sitten kun kuopus lähestyy kahta vuotta, eli ensi vuoden alussa, voisin pikkuhiljaa alkaa hankkimaan itselleni oman firmani ulkopuolisia asiakkaita.

Tulevaisuudessa aioin alkaa tuottamaan sisältöä myös muiden yritysten tarpeisiin, ja konsultoimaan sosiaalisen median  asioissa, sisällöntuotannossa, bloggaamisessa ja someyhteistöissä. Käytännössä samaa hommaa mitä tein ennen kolmatta raskautta, mutta vaan oman yritykseni kautta ja useammille yrityksille. Nyt kuitenkin kävi sillä tavalla, että mulla onkin ensimmäinen asiakas jo NYT, vuotta etuajassa.

Jep, niin siinä vaan kävi, että kun mua pyydettiin pari kuukautta sitten, en voinut enkä halunnut sanoa ei, vaikka en sillä hetkellä tiennytkään, että miten saan kaikki arjen palaset loksahtelemaan kohdalleen. Ja jos totta puhutaan, en ihan vieläkään tiedä, sillä olen juuri aloittanut homman vuoden alusta. Teen jatkossa 40 tuntia kuukaudessa töitä yritysasiakkaan tarpeisiin, ja se on ihan mahtavaa, virkistävää ja juuri sitä mitä olen kaivannut. Se fiilis, kun saa tehdä kaikkea sitä mitä rakastaa, mutta ei tarvitse vastata siitä omalla persoonallaan ja omalla henkilökohtaisella elämällään, vaan saa keskittyä olennaiseen! Voin kertoa että se on jotain ihan uskomatonta, voimaannuttavaa ja ihanaa. Ja samalla siitä saa energiaa ja inspiraatiota, ja sellaista objektiivista suhtautumista myös tähän omaan blogiin ja sen tekemiseen.

Meidän hoitokuviot ei siis toistaiseksi muutu mitenkään, eli minä olen edelleen kotona kuopuksen kanssa, ja taiteilen tätä työpalapeliä jotenkin siinä samalla päiväuniaikoina, iltaisin ja viikonloppuisin, ja Otto käy normaalisti omissa päivätöissään. Jos tuntuu että aika loppuu kesken, niin sitten olen miettinyt osa-aikaisen assarin palkkaamista itselleni, joka hoitaisi kaikkia niitä juoksevia asioita, joihin mulla kuluu myös paljon aikaa. Mutta katsotaan miten tämä tästä lähtee sujumaan, toistaiseksi ainakin ihan hyvin.

Tarkoitus siis on että kuopus menee osa-aikaisesti dagikseen aikaisintaan vuoden kuluttua keväällä, ja siihen asti en kyllä pysty ottamaan enää yhtään nykyistä enempää työtä vastaan vaikka kuinka innostuisin. Mutta musta on tosi mahtavaa ja upeaa ja hienoa että mut haluttiin juuri tähän hommaan juuri nyt, ja on suuri etuoikeus saada tehdä sitä. On myös tosi hyvä pitää yllä kokemusta myös oman blogin (ja somen) ulkopuolisesta sisällöntuotannosta, kun tarkoitus on kuitenkin tehdä sitä jatkossa sitten enemmänkin.

Ensimmäiset työtunnit on jo tehty, ja mulla on niin loistava fiilis tästä! On suuri etuoikeus saada tehdä työkseen juuri sitä mistä nauttii kaikkein eniten, ja vielä kahdella eri tapaa. Sekä omaa blogia ja somea, että sitten toisille asiakkaille. Mun mielestä nämä kaksi täydentävät toisiaan ihan täydellisesti, ja hyödyttävät myös. Esimerkiksi tässä yritysasiakkaan tarpeisiin asioita selvitellessä olen oppinut monta sellaista uutta juttua, joita en muuten olisi välttämättä huomannutkaan, ja ne hyödyttävät myös omissa henkilökohtaisissa töissäni. On myös hauskaa, kun saa tehdä jotain ihan täysin eri tyylillä kuin sitä omaa blogia, johon on hioutunut itselle se tietty tyyli josta ei halua liikaa poiketa. Sekin avartaa ajatuksia ja inspiroi!

Saan kyllä olla kiitollinen siitä, että työkuviot on näin hyvällä mallilla, ja todella olenkin. Hienojen mahdollisuuksien lisäksi olen kuitenkin kaikkein eniten kiitollinen siitä, että pystyn tekemään kaiken kotoa, ja joustavasti omien aikataulujeni mukaan. Se on pikkulapsiarjessa aivan korvaamattoman arvokas juttu. Tästä vuodesta voi tulla kyllä aika timanttinen, kun se on alkanut jo näin hienosti! Ainakin mä uskon ja toivon niin.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3