8x minä helmikuussa

07.02.2019

Ajattelin, että olisi hauskaa pitkästä aikaa ottaa pieni tsekkaus tyylissä vuosien varrelle, ja tehdä ”8x minä helmikuussa” -postaus. Mun tyyli on eri vuosina ja eri vuodenaikoina vaihdellut paljonkin, ja helmikuu on sellainen kuukausi, josta en koko blogihistoriani aikana ole vielä tällaista kollaasia tehnyt. Nyt on siis oikein hyvä hetki kurkata miltä sitä on vuosien varrella aina helmikuussa tullut näytettyä. Aloitetaan ensimmäisestä helmikuusta, joka täällä blogissa on näkynyt!

HELMIKUU 2012

Helmikuu 2012, kuva on otettu meidän ensimmäisen yhteisen kodin keittiössä. Näitä kaappeja vasten kuvattiin aika monet tämän blogin ensimmäiset asukuvat. Jalassa mulla on yhdet  mun ensimmäisistä farkkuleggingseistä, jotka ostin Oulusta joskus aikoinaan. Paidaksi olen valinnut luultavasti sen hetkisen lempparini: Uuno Turhapuro -tyylisen reikäneuleen, jotka silloin olivat tosi cooleja. Hiukset olivat pikimustat ja kulmakarvat terävät.

HELMIKUU 2013

Helmikuu 2013, odotin meidän keskimmäistä, tätä kuvaa otettaessa viikkoja taisi olla ainakin 30. Olin ollut viikkoja vuodelevossa, ja viikkoja oli vielä edessä. En juuri seisonut muuten kuin mahakuvia otettaessa. Mua supisteli jatkuvasti, mutta olin siihen jo ihan tottunut. Hiukset olivat jo huomattavasti vaaleammat kuin edellisenä keväänä, sillä lakkasin värjäämästä niitä, kun tulin raskaaksi, ja olin vaalentanut niitä edellisenä kesänä raidoittamalla. Raskauden loppuvaiheilla mun vakkarivaatteet taisivat olla musta toppi ja mustat leggingssit.

HELMIKUU 2014

Helmikuussa 2014 me oltiin juuri menossa naimisiin parin päivän kuluttua tämän kuvan ottamisesta. Kuvanottohetkellä oltiin menossa yhteen pressiin, ja mun kaaso oli tehnyt tämän ihanan kalanruotoletin mulle sitä varten. Olin niin innoissani, enkä olisi enää millään malttanut odottaa meidän häitä. Muistan sen kuplivan ilon ja jännityksen niin elävästi edelleen! Mulla oli yllättävän kivat vaatteet, voisin varmaan pukea nuo kaikki päälleni vaikka heti, mutta mulla ei enää ole niitä.

HELMIKUU 2015

Helmikuussa 2015 mä olin aloittamassa työt startupissa markkinointiassistenttina, ja meidän lapset olivat aloittamassa päivähoidon ensimmäistä kertaa. Se oli niin jännittävää aikaa meille kaikille, paljon uusia asioita. Muistan tuon päivän niin hyvin, kun tämä kuva on otettu! Rakennettiin isoin lumiukko ikinä meidän vanhan kodin läheisen kanavan rannalle. Lumiukko näkyi myös meidän kodin ikkunasta, ja nähtiin, kun monet ihmiset pysähtyivät ottamaan sen kanssa kuvia. Meillä oli niin hauskaa kun rakennettiin se, pakko tehdä yhtä iso tänä talvena! Ainakaan lumesta ei ole pulaa, heh.

HELMIKUU 2016

Kun mä katson tätä kuvaa, en voi uskoa että on helmikuu 2016! Siis miten olen voinut kekkaloida noin vähissä vaatteissa HELMIKUUSSA? No, kai se on ollut sitten joku tosi lämmin ja tuuleton päivä. Ei ainakaan näytä yhtä lumiselta kuin edellisessä kuvassa. Mulla oli elämäni ensimmäistä kertaa pastellivioletti tukka, jota rakastin niin paljon. Se antoi mulle niin paljon itsevarmuutta ja mulla oli jotenkin niin hyvä fiilis siinä tukassa. Nuo ”sivuhalkio”-paidat olivat silloin trendien aallonharjalla, mutta näin jälkeenpäin en kyllä syty tälle trendille yhtään enää. Mutta silloin olin aivan ihastunut tuohon paitaan.

HELMIKUU 2017

Tämä kuva on otettu n. viikkoa meidän kuopuksen syntymän jälkeen, helmikuussa 2017. Ensimmäiset asukuvat ilman raskausmahaa! Taisin olla hullaantunut siitä, että pääsin taas käyttämään tavallisia vaatteita pelkkien raskausvaatteiden sijaan. Muistan, että sää ei todellakaan ollut vielä otollinen nahkatakille, mutta halusin kuitenkin ottaa kuvat kotipihalla juuri nahkatakin kanssa. Olin käyttänyt koko talven samaa raskausmahan kanssa menevää villakangastakkia, ja kevyt nahkatakki tuntui niin ihanalta ja raikkaalta sen painavan takin jälkeen.

HELMIKUU 2018

Tässä kuvassa olen juuri tehnyt paluun pastelliviolettiin tukkaan. Olin siitä ihan megafiiliksissä, ja olihan se piru vie kyllä upea! Uskon, että joskus vielä tulee pastellivioletin aika, mikäli joskus löydän jostain täydellisen hajusteettoman pastellivioletin sävytteen. Toistaiseksi tämä vaalea on kuitenkin helpompi ylläpidettävä mun herkän nenän kanssa. Pastellivioletti on niin ihana väri, tykkään siitä ihan super paljon.

HELMIKUU 2019

Tämän vuoden helmikuu. Mulla on niin hyvä fiilis tästä keväästä ja tästä kuukaudesta. Tykkään mun tämänhetkisestä tyylistä itse, ja tunnen sen omakseni. Rakastan mun vaaleaa tukkaa, ja sitä on niin helppo ylläpitää. Mä toivon, että tästä kuukaudesta tulee yhtä ihana kuin edeltäjistään, ja vaikea on olla tulematta, kun tähän kuukauteen sisältyy niin paljon kaikkea ihanaa.

Näistä kaikista tyyleistä mun lempparit on varmaankin kaksi viimeistä, sekä tuo vuoden 2013 raskaustyyli. Vähiten koen omakseni tuon ihan ensimmäisen mustatukkaisen tyylin. En vaan osaisi kuvitella tuota tukkaa, noita kulmakarvoja tai tuota paitaa enää itseni päälle. Silloin kuitenkin tykkäsin niistä, ja ne oli silloin ihan yhtä mua, kuin vaalea tukka on nyt.

Mikä on teidän lempparivuosi näistä? 


Mun pehmeät joululahjat

09.01.2019

Tänä vuonna me panostettiin enemmän aineettomaan lahjapuoleen, mutta sain myös muutaman ihanan paketin. Tärkein ja ihanin vaate joka mun paketeista paljastui, oli suloiset keltaiset villasukat äidiltä. Sain silti Otoltakin pari ihanaa pehmeää pakettia: uudet verkkarit ja ihanan hupparin, jota olin ihastellut jo jonkin aikaa. Kotona olen aina verkkarit tai muut olohousut jalassa, ja tuollaiset vähän siistimmät olohousut tulivat tarpeeseen. Noilla kehtaa lähteä myös puistoon ja lähikauppaan, toisin kuin yökkäreillä tai kalsareilla, joissa myös viihdyn hyvin. No okei, lähdin mä näissä Ikeaan ja Itikseenkin.

Verkkarit olivat siis Adidaksen, ja tykkään niistä tosi paljon! Niissä on kapenevat lahkeet, mutta ne eivät kuitenkaan ole ihan super slimmit. Lahkeet on mulle ehkä aavistuksen lyhyet, mutta toisaalta se ei haittaa, koska tykkään muutenkin 7/8-mitasta housuissa. Nauratti vaan, kun luin housujen käyttäjäarviota joskus aiemmin kun pohdiskelin niiden ostamista, ja siinä arviossa luki ”koossa 36 vähän pitkät lahkeet 167cm pitkälle”. Ajattelin että ne on sitten mulle varmasti ihan hyvät, sillä olen itse myös 167cm pitkä, ja otin kokoa 36. Mutta eih, mulle ne ovat vajaamittaiset. Miten erilaisia jopa saman pituiset ja vaatekooltaan samat vartalot voi olla!

Mun uudessa hupparissa mä kehtaan lähteä ihan mihin vaan, se on nimittäin R-collectionin ihana musta Boxy Hoodie. Huppari on nimensä mukaisesti malliltaan vähän laatikkomainen. Mä rakastuin juuri tähän malliin, koska se on ihanan erilainen kuin perushupparit, ja menee ihanasti kaikkien farkkujen ja muidenkin housujen kanssa. R-collectionin huppari on Suomessa neulottua ja sisältä pehmeää puuvillacollegea, ja se on ommeltu Virossa ja Suomessa. Todellinen hyvän mielen vaate! Huppari on siis tuossa karvatakin alla, tajusin vasta näitä kuvia selaillessa, että eihän se niin paljoa edes näy. Mutta se on ihana, pitää joku kerta esitellä se ihan ilmankin takkia – näitä kuvia otettaessa ei voinut, sillä pakkasta oli lähemmäs 10 astetta ja olisin ollut ilman takkia aivan jäässä!

Mä olen ollut erittäin tyytyväinen Otolta vuosi sitten jouluna saamaani R-Collectionin Oulu-collegeen. Sen perusteella uskalsin lisätä tämän ihanan hupparin mun joululahjatoiveisiin tänä vuonna. Uskon, että tämäkin tulee kestämään hyvin runsasta käyttöä ja pesuja, kuten mun college-paita. Tämä kuvissa näkyvä asu oli lähes tulkoon mun joka päivän asu joululomalla, ellei jouluaattoa ja uudenvuoden aattoa lasketa. Mukava, rento, mun näköinen ja just perfect lomailuun, kun ei halunnut ahtautua farkkuihin.

Takki Second Hand (Zara) | Huppari R-Collection | Housut Adidas | Kengät Timberland | Laukku Gucci

Karvatakin löysin second handina, ja se on käännettävä hupullinen takki! Toiselta puolelta se on ihan perus bomber, ja toiselta puolelta tällainen karva-ihanuus. Olin haaveillut ihanasta pörröisestä takista jo pitkään, mutta en viitsinyt ostaa sellaista uutena, koska mulla kuitenkin mun ihana untsikka ja kiva kevyempi toppatakki. Mutta kun löysin tämän uuden veroisena kirppikseltä, en vaan voinut vastustaa. Käännettävyys lisää sen käytettävyyttä, sillä kun kääntää tuon liukkaan bomber-puolen päälle, tätä voi käyttää vaikka vesisateella (no ainakin kevyessä tihkussa). Kääntämällä saa myös muunneltua sitä takin ulkonäköä eri asuihin sopivaksi. Takki on tosi lämmin ja ihana.

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tämä ks. setti on ollut mun käytetyin asu vielä loman loputtuakin, tosin olen käyttänyt nämä sisävaatteet aina nopeasti pesussa ja heti kun ne ovat kuivat niin takaisin päälle. Ovat siis todellakin osoittaneet jo tarpeellisuutensa, vai mitä!

Missä vaatteissa te viihdytte kotona vapaalla? Löytyykö paljon mun kaltaisia verkkarityyppejä, jotka haluavat heti päälle löysät housut kun tulevat kotiin? Saako mukavissa kotivaatteissa lähteä muuallekin kuin sinne kotiin?